Kuten tässäkin sodassa on huomattu, Venäjälle on tullut taas kerran täytenä yllätyksenä se, että heitä ei koeta vapauttajina. Olisi Venäjän kannalta aiheellista alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, että heidän vapauttamistaan ei kaipaa kukaan. Ei kaivannut Suomi II maailmansodan aikana, eikä ne maat jotka se miehitti ja pakotti sodan jälkeen liittymään sen orkesteroimaan Varsovan liittoon.
Venäjä perustelee hyökkäystään täysin kestämättömin argumentein. Se väittää Naton laajentumisen uhkaavan sitä. Ainoa mitä Nato todellisuudessa uhkaa, on sen todistettu kyky ehkäistä Venäjän imperialistisia laajentumispyrkimyksiä eli mitä se tällä hetkellä Ukrainassa toteuttaa. Nato mailla ja Venäjällä on yksi oleellinen ero. Nato ja yksikään sen jäsenmaa ei pakota ketään maata liittymään siihen, liittyminen perustuu vapaaehtoisuuteen eli valinnan vapauteen. Venäjä taas pakottaa liittymään sen etupiiriin painostamalla, uhkailemalla ja tarvittaessa väkivallalla. Ja Venäjä - kaiken tämän jälkeenkin - perustelee sotarikoksiaan, rikoksiaan kansainvälistä oikeutta ja kansainvälsisiä sopimuksia vastaan sekä rikoksiaan ihmisyyttä vastaan sillä, että se kokee Naton uhkana.
Venäjän logiikka on verrattavissa rikolliseen, joka kokee poliisin ja oikeuslaitoksen uhkana.