1. Aseapu pidetään silloisella 2023 tasolla ja Ukraina häviää.
2. Aseapua lisätään ja Ukraina ei häviä, mutta sodasta tulee jäätynyt konflikti.
3. Aseapuun lyödään kaikki tarvittava ja Venäjä häviää.
Kakkonen valittiin ja itse kannatin läpi sodan kolmosta. Ei länsi typeryyttään tai tyhmyyttään kakkosta valinnut. Taustalla oli eskalaation pelko ja tämänhän länsijohtajat toivat moneen kertaan esille. Päättäjät näkivät, että riski on olemassa ja he toimivat sen mukaan.
Olen melko varma siitä, että jos Venäjä ei olisi ydinasevalta, valinta olisi ollut kolmonen, mutta eskalaation pelossa ei silti ole mielestäni kyse pelkästään ydinsodan pelosta. Lännessä pelätään, mitä tapahtuu Ukrainan sodan jälkeen?
Putin on ajanut Venäjän tilaan, josta on ilman vallanvaihtoa vaikea palata enää siviiliyhteiskuntaan. Eikä se oikein Euroopaan maillekaan käy, että jos Ukrainan sotaan tulee jonkinlainen ratkaisu, voitaisiin sitten palauttaa suhteet Venäjän nykyhallintoon ennalleen ja todeta vain "no hard feelings." Euroopalle sopii erittäin hyvin, että Putin on jumissa Ukrainassa, eikä oikein pysty tekemään mitään muuta merkittävää kiusaa. Ja Putin saadaan jumiutumaan Ukrainaan, kun vahvistetaan Ukrainaa ja heikennetään Venäjää juuri sen verran, että sodan osapuolet pysyvät riittävän tasavahvoina, jotta kumpikaan ei tee mitään merkittäviä läpimurtoja, mutta molemmilla säilyy usko siihen, että aika pelaa omaan pussiin omien tavoitteiden saavuttamiseksi.
Paikallaan junnaava kulutussota on tavallaan win-win sekä Venäjälle että Euroopalle. Venäjä uskoo ajan pelaavan heidän pussiinsa, koska he ajattelevat heillä riittävän miehiä lihamyllyyn pidemmäksi aikaa kuin vastapuolella, ja he luottavat siihen, että heillä on enemmän resilienssiä kuin vastapuolella, koska tuki Ukrainalle loppuu, kun sotaväsymys iskee läntisiin demokratioihin tai lännessä äänestetään jossain vaiheessa valtaan Venäjä-mielisiä johtajia. Juuri näinhän nyt on tapahtumassa Yhdysvaltain osalta. Euroopan maat puolestaan pelaavat aikaa pois kellosta pitämällä Putinin jumissa Ukrainassa. Tämä tarjoaa aikaa oman puolustuskyvyn rakentamiseen ja vahvistamiseen. Ukrainan sodan päättyessähän alkaa varustelukilpa lännen ja Venäjän välisen suoran yhteenoton varalta. Putin ei pysty osallistumaan tähän varustelukilpaan niin pitkään, kun hän on jumissa Ukrainassa. Eikä Putin pysty myöskään eskaloimaan jotain uutta konfliktia jonkun toisen rajanaapurin kanssa tai esimerkiki Moldovassa. Euroopan näkökulmasta parhaassa tapauksessa Putin jumiutuu Ukrainan saveen loppuiäkseen. Aseavun hidas ja asteittainen lisääminen eli ns. sammakon keittäminen on myös taktiikka siirtää Venäjän punaisia linjoja niin, ettei Putin itse huomaa linjojen ylittymistä. Hivutetaan linjoja niin vähän kerrallaan, ettei mikään yksittäinen liike tarjoa Putinille uskottavaa syytä eskaloida sotaa lisää. Samalla toivotaan, että hitaasti Venäjää heikentämällä Putinin hallinto lopulta romahtaisi sisältä päin. Jäätynyt konflikti tarjoaa länsijohtajille myös mahdollisuuden siirtää vastuun Ukrainan sodan lopullisesta ratkaisemisesta aina seuraavalle hallitukselle. Kukaan ei halua olla se, joka joutuu normalisoimaan suhteet Putinin hallintoon.
Lisäksi tietysti tuo kakkonen oli poliittisesti helpompi ajaa läpi kuin kolmonen, koska se vaati pienempiä välittömiä ponnistuksia. Ja prokrastinoiminen on aina helpompaa kuin asioihin tarttuminen. Siis oli muitakin syitä kuin eskalaation pelko, jotka tekivät kakkosesta kolmosta houkuttelevamman vaihtoehdon länsijohtajille. Ne muut syyt eivät vain olleet sellaisia, joita voisi sanoa ääneen. Kuten, että halutaan lykätä ratkaisua tai halutaan ostaa aikaa oman puolustuksen vahvistamiseen.
Ukrainan kannaltahan tuo kakkonen oli ikävä vaihtoehto. Jenkkien nykyhallinto ei toki paljoa siitä välitä, mitä Ukrainalle tapahtuu, mutta ei Euroopassakaan päätöksiä ole tehty mitenkään Ukrainan etu päällimmäisenä motiivina. Ukrainallehan maailmansota sopisi erittäin hyvin, ja sen takia Ukrainassa oltaisiin valmiita katsomaan Venäjän kaikki kortit ja bluffi loppuun asti. Tietenkin paljon mieluummin Ukraina taistelisi Venäjää vastaan yhdessä muun maailman kanssa kuin yksin, tai niin, että se oma rintama olisi vain pieni sivujuonne maailmanlaajuisessa sodassa. Ukrainan tavoitteena on siis tietenkin saada kiedottua muut maat mahdollisimman syvällisesti mukaan sotaan.
Trumpilla taas ei liene juuri muita tavoitteita kuin päästä parrasvaloihin paistattelemaan hyväntekijänä, joka ansaitsisi Nobelin rauhanpalkinnon siitä hyvästä, että esti ainutlaatuisilla neuvottelutaidoillaan ja diplomatialla kolmannen maailmansodan, jonka partaalle Biden oli maailman ajanut. Tämän maailman parhaan neuvottelijan ja diilintekijän hihasta ei toistaiseksi tosin ole löytynyt muuta kuin vuodelta 1938 peräisin oleva Chamberlainin vanha pelikirja, jonka mukaan annetaan vain aggressorille periksi kaikessa sekä Merkelin vähän uudempi pelikirja, jonka mukaan pyritään kauppaa käymällä ja diilejä tekemällä integroimaan aggressori osaksi läntistä talousjärjestelmää. Narsismissaan ja valtavassa naiiviudessaan sekä historian kirjat lukematta jättäneenä Trump luultavasti aidosti uskoo siihen, että Chamberlainin pelikirja toimii Putinin kanssa, ja vain hänellä itsellään ainoana maailmassa on kyky tehdä Putinin kanssa diili, jota Putin kunnioittaa, koska hän on niin mahtava mies, että hänen kanssa tekemäänsä diiliä Putin ei ikinä rikkoisi, ihan vain siksi, että Putin ihailee ja kunnioittaa niin paljon vain häntä eikä ketään muuta. Valitettavasti tuo toisen ihailu ja kunnioitus Putinin ja Trumpin välillä on vain paljon yksipuolisempaa kuin Trump narsistisissa harhoissaan kuvittelee.