Merkittävä erolinja kulkee katolisen/protestanttisen ja ortodoksisen kirkon välissä. Länsikirkot ja tiede alkoivat pikkuhiljaa erkaantua toisistaan: kirkolle jäi oma rooli ja tieteelle omansa. Ortodokseilla näin ei käynyt. Ukrainassa länsiosa on katolilaista, mutta itä on ortodokseja. Ortodoksit ovat selvä enemmistö.
Uskonto on varmasti myös tuolla alueella yksi merkittävimpiä jakolinjoja, kuten se usein muuallakin kulttuurillisesti on. Täytyykin vertailla Ukrainan katolilaisia alueita ja ns. vanhan Puolan rajoja Ukrainassa. Nuo lienevät hyvin lähellä toisiaan.
Kumpi sitten on syy ja kumpi seuraus, Puolan/Liettuan historiallinen asema (läntisessä) Ukrainassa vai länsikirkot itsessään toisin päin.
Puolalaiset olivat katolilaisia myös rautaesiripun takana, eikä uskontoa tai omaa kulttuuria - kuten ei myöskään varsin vahvana esiintynyttä poliittista vastarintaa - tukahdutettu ollenkaan samassa mittakaavassa kuin muissa rautaesiripun taakse jääneissä maissa.
Halusin tuossa aiemmassa viestissäni enemmänkin korostaa sitä, että puolalaisia hallintorakenteita on ollut olemassa ominaan jo hyvin paljon ennen 1900-luvun maailmansotia ja ne myös pysyivät omanlaisinaan Neuvostoliiton vaikutuksesta huolimatta. Tässä mielessä pohja rakentaa uutta rautaesiripun romahdettua oli aivan erilainen kuin Neuvostoliitosta itsenäistyneellä Ukrainalla.
Puola sai 1990-luvulle puhtaasti poliittisesti katsoen jopa Tsekkiä ja Unkaria paremmat lähtötelineet, vaikka taloudellista länteen suuntautumista olikin sallittu em. maita vähemmän ja sikäli olivat takamatkalla. Rautaesiripun takana vallinneessa kontrollissa oli ihan merkittäviä sävyeroja maittain, puhumattakaan jos verrataan Neuvostoliiton osana ollutta Ukrainaa Puolaan.
www.turkiyetoday.com
