Tuntuuhan se vähän erikoiselta, kun tuntee suurta kansallisylpeyttä maasta, johon ei ole mitään siteitä, jossa ei ole koskaan käynyt ja joka on ollut lähes yhdentekevä aiemmin. Ukraina ja sen kansa ovat ylittäneet kaikki odotukset, jotka olen toiveissani ja salaa sille asettanut.
Uskoisin kuitenkin, että vaikka Venäjä on epäonnistunut ensimmäisten päivien operaatiossa selkeästikin, niin alunperinkin strategiana on ollut kiristää ruuvia, jos ensimmäinen aalto ei johda vielä tavoitteisiin ja että Venäjä tulee ennenpitkää perinteiset rintamat murtamaan ja miehittämään koko maan. Ukrainalaisten sankarillinen taistelutahto ja sen seuraukset kuitenkin antavat toivoa monessakin mielessä.
Tuota tahtoa ja koko kansaa vastaan kun Venäjä joutuu taistelemaan, se vaatii päivä päivältä enemmän ruplia ja miehiä kuin mitä ovat suunnitelleet. Vaikka Venäjä saisi murrettua moraalin esimerkiksi raskailla siviilikohteiden pommittamisella, tuon taistelutahdon rippeetkin riittävät tekemään jollain 20 000 sotilaalla kolmen miljoonan asukkaan Kiovan miehittämisen melko ikäväksi. Aseita on jaettu kaikille ja motivoituneita käyttäjiä riittää.
Siinä onkin Putinilla miettimistä, kun koko vakinainen asevoima on miehittämässä vihamielisen ja yhtenäisen maan 600 000 neliökilometriä ja luultavasti aivan helisemässä sen kanssa.
Kaiken tämän lisäksi lännen yhtenäisyys ja Venäjän yksin jättäminen on hieno mutta myös huojentava merkki.