Muutaman kuukauden päästä tulee kaksi vuotta, kun jahkailtiin panssareiden lähettämisestä Ukrainaan. Eli tammikuussa 2023, jännäkakka housuissa seurasin, että oliko vihreää, ei kun punaista, eikun keltaista, no sittenkin vihreää valoa modernien panssarien lähettämiselle. Hirveä mediaralli, kokouksia ja viineriä kului. Saksan Leopardi 2:sta Ukraina yritti saada, mutta taustalla puhuttiin myös brittien Challenger 2:sta ja amerikkalaisten Abramsista.
Päätös lähettämisestä oli se tärkein, lähes vuoden jahkailun jälkeen vihdoin tapahtuu. Ajattelin, että kun kyseiset panssarit tulevat saman puolustusliiton sisältä ja asioista yhdessä neuvotellaan, niin ilman muuta kyseiset maat laativat huoltoketjujen toimivuuden kannalta yhteinäisen linjan. Ei ole mitään järkeä antaa kolmea modernia taistelupanssaria, tai monenlaisia tykistöjärjestelmiä, jne. Ukrainalle, joka joutuisi sodan keskellä kouluttamaan kavereita sille, tälle ja tolle. Eli jos joku Nato-maa antaa jotain paljon, niin muut niissä kokouksissa, viineri suussa, kykynevät lupaamaan paikkaavista toimenpiteistä luovuttajan turvaamiseksi, samassa puolustusliitossa kun ollaan.
Miten väärässä olinkaan. Ukrainaan on toimitettu tipotellen reilu kymmenen Challengeria, seitsemänkymmentä Leopard 2:sta ja USA luvannut/toimittanut? kolmekymmentä Abramsia. Lähes kaksi vuotta siitä, kun kokousviinerit oli syöty, Ukraina on vastaanottanut 80- 110 läntistä taistelupanssaria, jotka suurelta osin ovat sieltä vanhemmasta päästä ja joutunut luomaan näille kaikille omat huoltoketjut. Ihan kuin tämä vittuilu ei olisi kylliksi, niin Ukraina on saanut 10 jo vanhentunutta Leopard 1:stä (reilu sata tulossa lisää) ja ranskalaiset ovat lähettäneet 38 kappaletta AMX-10 RC:ta, joista edes ranskalaiset eivät oikein tiedä, miten niitä Ukrainan kuuluisi käyttää. On varmasti tosi leppoisaa olla ukrainan huollon hommissa.... Miten voi näin järjetöntä olla lännen yhteinen apu, yhteinen tahto Ukrainan auttamiseksi, yhteisen puolustusliiton toiminta? Mitähän sieltä tulisi tositilanteessa tännekään avuksi? Ehkä kannattaisi ottaa Parolassa ne Sturmit maantienvierestä huoltohalleihin, niin osattaisiin ottaa vastaan Saksasta tuleva apupaketti, sillä ei sitä tiedä mitä sieltä kypärien alta paljastuu.
Keväällä 2023 selvisi, ettei niitä Leopard 2:sia olekaan käyttökunnossa kuin muutamia kymmeniä (Suomen ja Ruotsin) ulkopuolella. Että ei niitä voidakkaan lähettää kovin paljoa, vaikka tahtoa kuulemma nyt vihdoin olisi. Espanjassa on hiiret syöneet vaunujen sähköjohtoja ja Saksassakin oli sitä ja tätä huoltotarvetta. No wechrmacht kykeni kyllä 1941 Moskovan edustalla ja vuotta myöhemmin Stalingradissa, korjaamaan muutamassa päivässä, joskus jopa tunnissa, hiirien panssareista nakertamat sähköt uudelleen, kolmenkymmenen asteen pakkasessa, avotaivaan alla ja venäläisten hyökkäysten paineessa. Mutta Pyreneiden niemimaan manjanat eivät kykene kaikessa rauhassa, mukavassa lämmössä, korjaamaan vehkeitään lähes kahteen vuoteen.
Saksassa Scholz sai hetkellisen mielenhäiriön maaliskuussa 2022 ja kertoi sadan miljardin lisäpanostuksesta puolustukseen. Kuitenkin Rheinmetall on saanut tähän mennessä korjattavakseen enemmän vanhaa Leopard 1 romua Ukrainalle lähettäväksi (edes tästä avusta kiitos kuuluu Tanskalle ja Hollannille, erityisesti Tanska on antanut lähes kaikkea mitä sillä on) kuin Saksan toimesta Leopard 2:ia korjattavaksi, saati uutta tuotantoa toimitettavaksi Ukrainalle.
Tässä edellä oli kyseessä "pelkät" panssarit. Samaa suhmurointia on varmasti kaikessa muussakin, hajanaista tilkkutäkkiapua. Vaikka Suomen ilmavoimilla olisi käyttökelpoisia F-18 koneita antaa, niin niitä ei ole mitään järkeä lähettää Ukrainaan. Paljon viisaampaa on sopia vaikka Norjan ja Tanskan kanssa, että nämä antavat jo Ukrainan käytössä olevia F-16 koneita (auttavat lentäjien koulutuksessa) ja Suomi antaa Tanskalle/Norjalle tilalle F-18 koneita, joko vähäksi aikaa lentäjineen/huoltoineen tai auttaa k.o. maita koulutuksen kanssa.
Laskee Ukraian sodan alkaneen sitten 2014 tai vasta helmikuussa 2022, niin aikaa olisi lännessä ollut reagoida vaikka miten. Pintaan olisi voinut nousta vahva johtajuus, selkeällä strategialla ja lujalla, päättäväisellä esiintymisellä. Ukrainalaisia olisi ehditty hyvin kouluttamaan länsipanssareihin, jopa länsihävittäjiin. Tykistöammuksia tuotettaisiin liukuhihnalla ja yhteisistä standardeista olisi sovittu niissä sekä näissä. Kremlin ja sen hännystelijöiden varallisuus olisi Ukrainan käytössä, sekä oikeasti olisi pistetty Venäjä pakotteilla polvilleen. Kiinalle olisi tehty selväksi, mitä seuraa pakotteiden kiertämisestä. Orbanin Unkari olisi erotettu EU:sta, jolloin slovakit ja ehkä Saksan AFD olisivat kavahtaneet, sekä Sahra Wagenknechtin huutelut olisi pelkkä kuriositetti.
Mutta ei, ei ja ei. Mitään ei tapahdu, EU:n ja myös Naton uskottavuus rapautuu ihan sen omilla toimilla. Lännen sisällä jaksetaan taittaa peistä kenellä on oikea käsitys ihmisoikeuksista, mitä sanoja saa sanoa ja millaista solmiota ei saa käyttää, onko vessoja varmasti kaikille identiteeteille, jne. Mutta katse ei yllä omaa, pientä ja hyvinsyötettyä, turhamaisella lävistyksellä koristeltua napaa pidemmälle. Tämä näkyy nyt vähän joka puolella yhteiskunnallista toimintaa ja sen tulos maksaa mm. ukrainalaisille verta joka päivä.
Länsi on auringonlaskunsa anasainnut.