Romania, Alankomaat ja Saksa antaa yhden Patriot -patterin Ukrainalle ja Italia SAMP/T- patterin
Simon Shusterin kirja Zelenskyi - Keulakuva on juuri työn alla.Onko tästä sodasta tai enemmänkin sen alkuvaiheista, (koska sota on yhä kesken), hyvää kirjaa, jolle voitte antaa lukusuosituksen?
Totta kai ongelma on poliittinen. Minusta on hienoa, että meidän veroeurot menevät lääketieteeseen, infrastruktuuriin, koulutukseen, sivistykseen ja siihen, että meillä on vesivessat, juokseva vesi, viemäröinti ja vaikkapa sairaalat.Helsingin Sanomat vieraili Eurosatory-messuilla Pariisin laitamilla. Messuilla maailman puolustusteollisuuden yhtiöt esittelevät luomuksiaan alan ammattilaisille. Mielenkiintoisen artikkelin oli Henri Aittokoski kirjoittanut.
Kyllä ovat artikkelin perusteella taas tuotteita kehitelleet. On meillä sotaisa maailma. Ehkäpä itselle mielenkiintoisin oli Lockheedin ja Rheinmetallin kehittelemä Gmars. Rheinmetallin toimitusjohtaja Armin Papperger kehuu tuotetta näin: ”Tämä on tulivoimaltaan kaksinkertainen verrattuna Himarsiin, joka on menestyksekäs ja kuuluisa. Taktiselta ja strategiselta liikkuvuudeltaan Gmars on vertaansa vailla.”
Sotateknologia kehittyy ja aseiden sekä ammusten määrä kasvaa. Tuotantoa on lisätty. Artikkelissa esitetään kuitenkin arvio, että parhaillaan Venäjä tuottaa kolme kertaa enemmän tykistöammuksia kuin Eurooppa ja Yhdysvallat yhdessä. Karu meno, jota pyritään kuromaan umpeen. Haaste on edelleen poliittinen, eli puolustusteollisuuden yhtiöt ovat kyllä valmiina vielä enemmänkin investoimaan ja lisäämään tuotantoaan, kunhan vain eri maiden hallitukset laittavat tilausta sisään. Tai näin ainakin Papperger väittää.
Helsingin Sanomien artikkeli sotateollisuusmessuilta
Minä kyllä ymmärrän kiukkusi ja itsekin jonkin aikaa ajattelin samaan tapaan. Nyt kuitenkin pidän tuollaista ajattelua kuitenkin jo vähän turhana, ei Venäjä miksikään paremmaksi tuosta muutu. Sen muodostama uhka on aivan samanlainen tosiasia kuin pimeä ja kylmä marraskuu täällä Suomessa tai painovoima, olemassaolevan todellisuuden kanssa nyt vain on pärjättävä. Tuntuu ettei tätä vieläkään tajuta pitkin Eurooppaa.Totta kai ongelma on poliittinen. Minusta on hienoa, että meidän veroeurot menevät lääketieteeseen, infrastruktuuriin, koulutukseen, sivistykseen ja siihen, että meillä on vesivessat, juokseva vesi, viemäröinti ja vaikkapa sairaalat.
Venäjällä ei ole tavalliselle kansalle mitään näistä, mutta tuottavat sentään kolme kertaa enemmän tykistöammuksia. Kohta me ollaan samassa veneessä ja on se vaan hienoa.
On tämä maailma saatanasta, että periaatteessa ihmiskunnalla olisi mahdollisuudet ja kyvykkyys ratkaista kaikki ongelmassa, mutta yhdet saatanan neukkulaiset kääpiöt tarvitsevat keskityn sodan historian kirjoja varten kun ovat muuten niin pieniä ihmisiä ettei historia heitä muuten muistaisi. Ja enemmän vituttaa se, että nuo lampaat naapurissa menee hymyssä suin teuraaksi kun ovat jumalan valitsema kanss tuhatvuotisessa valtakunnassaan. Fasistit.
Näin. Olen itsekin tullut siihen lopputulemaan, että jotakin ihan fundamentaalia tuolla on pielessä. Ei se ole tämä nyt vallassa oleva pygmijohtoinen klikki, joka Venäjästä on yht’äkkiä tehnyt sen mitä se nyt on.Minä kyllä ymmärrän kiukkusi ja itsekin jonkin aikaa ajattelin samaan tapaan. Nyt kuitenkin pidän tuollaista ajattelua kuitenkin jo vähän turhana, ei Venäjä miksikään paremmaksi tuosta muutu. Sen muodostama uhka on aivan samanlainen tosiasia kuin pimeä ja kylmä marraskuu täällä Suomessa tai painovoima, olemassaolevan todellisuuden kanssa nyt vain on pärjättävä. Tuntuu ettei tätä vieläkään tajuta pitkin Eurooppaa.
Yesterday, ten Ukrainian civilians were released from Russian captivity. Among them are:
Nariman Dzhelyal, the first deputy chairman of the Mejlis (representative-executive organ) of the Crimean Tatar people. In September 2021, he was detained for participating in the Crimean Platform summit. Nariman was later taken to an unknown destination. After that, he was forcibly moved to Russia. On the basis of a falsified criminal case, Dzhelyal was sentenced to 17 years in a strict regime penitentiary.
While in captivity, the political prisoner wrote letters to Ukrainian people expressing his faith in liberation and victory.
Monk Ivan Levytskyi: originally from Lviv region, he served in Berdiansk in the parish of the Nativity of the Blessed Virgin Mary, Ukrainian Greek Catholic Church. After the occupation of the city, he continued to pray with the congregation. On November 16, 2022, during a regular prayer in the center of Berdiansk, Levitsky was detained.
Monk Bohdan Geleta is from Ivano-Frankivsk region. He served in Berdiansk with Father Levitsky and together with him held services for believers under occupation. He was detained in the evening of the same day as Levitsky. Both monks were tortured.
En tiedä kirjasta, mutta jos hakee youtubesta Kings and generals - kanavan ja sieltä soittolistasta Russian Invasion of Ukraina niin löytyy n. 60 noin 30 minuutin mittaista videota, joissa käydään sotaa läpi hyvinkin yksityiskohtaisesti ihan alusta alkaen.Onko tästä sodasta tai enemmänkin sen alkuvaiheista, (koska sota on yhä kesken), hyvää kirjaa, jolle voitte antaa lukusuosituksen?
Kiitti vinkistä. Just kaipasinkin uutta äänikirjaa.Mielenkiintoinen kirja oli Pavel Filatjevin ZOV – Venäläissotilas joka sanoi sodalle ei, joka kertoo sodan parista ensimmäisestä kuukaudesta venäläissotilaan silmin. Ja samalla siinä sivussa Venäjän armeijan ja oikeastaan koko yhteiskunnan rappiosta.
No siis tuntuu siltä, että kommunismia monet muistelee lämmöllä. Bulgariassa nyt ei ole muutenkaan mennyt hyvin 30 vuoteen, niin kai siellä on sitten aika kullannut kommariajan muistot. Toivoisin ainakin, ettei nuorten keskuudessa puttepossun suosio ole yhtä kovaa kuin vanhempien keskuudessa. Tai voihan se olla niinkin, että nuoret arvostavat Putinin täyttä natsismia olevia mielipiteitä. Monissa maissa länsivihamielisyys/Natovastaisuus tuntuvat olevan muodissa.Mikäköhän bulgarialaisten venäjämielisyyden taustalla voi olla? Tuskin kaikki selitettävissä valtauskonnolla. Yhtä lailla olettaisi Bulgariassakin muistettavan synkät vuosikymmenet, kun maa oli venäläisten kommunistien kahleissa.
Joku asiaa paremmin tunteva voi antaa oikean vastauksen, mutta mulla on sellaista tutinaa, että Itä-Euroopan maissa länsimaistuminen ja EU-jäsenyys eivät ole olleet kivuttomia tapahtumia. Eli siellä on mennyt paljon vanhaa liiketoimintaa ja tapakulttuuria pöntöstä alas, ja tilalle on tullut länsimainen taloudellinen epävarmuus.Mikäköhän bulgarialaisten venäjämielisyyden taustalla voi olla? Tuskin kaikki selitettävissä valtauskonnolla. Yhtä lailla olettaisi Bulgariassakin muistettavan synkät vuosikymmenet, kun maa oli venäläisten kommunistien kahleissa.
Mikäköhän bulgarialaisten venäjämielisyyden taustalla voi olla? Tuskin kaikki selitettävissä valtauskonnolla. Yhtä lailla olettaisi Bulgariassakin muistettavan synkät vuosikymmenet, kun maa oli venäläisten kommunistien kahleissa.
Jännä muuten tuo väestön vähentyminen. Sama on ollut käynnissä Baltian maissa, yli 10% lasku 90-luvun alusta ja lasku vain jatkuu ennusteiden mukaan. Hienot jäljet jättänyt kommunismi ympäriinsä.2.3.2022 vastasin tässä ketjussa nimimerkille Sphinx näin ja toimikoon se osaselityksenä:
''Bulgariassa oli äärimmäisen uskollinen johto Neuvostoliiton aikaan mikä tietysti on miellyttänyt Putinia ja Putinin mielistelykerhoa kun taas Romanian Ceausescu ja tätä edeltänyt Gheorghe Gheorgeiu-Dej vetivät liian itsepäistä, Moskovasta erillistä sosialismipolitiikkaa Neuvostoliiton makuun mikä sitten on osin periytynyt Putinillekin ja hänen mielistelykerholleen vastustuspolitiikkana sitten heitä kohtaan.''
Tuossa sivusin silloin Bulgarian ja Romanian eroja kommunismin aikana.
Muutoin sitten lyhyemmin puhuen:
Bulgarialla johto oli ajoittain niin uskomattoman neuvostouskoista/uskollista, että välillä puhuttiin jo sen liittymisestä 16:sta neuvostotasavallaksi.
Siitä tosin kaikkein ilahtuneimmatkin Kremlin ja muun Moskovan politbyroon jäsenet joutuivat kieltäytymään kun kerta kaikkiaan silloinenkin Neuvostoliiton hallitseminen niin laajana osoittautui toki pitkään kulisseissa peiteltynä silti mahdottomaksi.
Todor Zivkovin valta-aika oli synkkää aikaa sellaisenaan Bulgarialle ja niiltä ajoilta periytyvä varjo osin on heijastunut näihin päiviin asti joskus myös kovapäisen kansan mielissä ja tavoissa.
Olihan toki välillä muun tyypillisen Zivkovin ajan varasteluturmeluksen sijaan siinä maassa myös nk. Turkkilaiskohukin lähellä 1980-luvun loppuakin ja nk. Itäblokin murtumista.
Haasteena maassa on taloudellisten ongelmien tai turmelusten lisäksi myös se, että maastamuutto yhdessä laskevan syntyvyyden kanssa on pudottanut melko rajusti väkilukuakin sellaisenaan ja etenkin bulgarialaisittain puhuen.
Suurimmillaan bulgarialaisia oli sen 9 miljoonaa ja ehkä vähän päälle silloin kun tietysti kommunismi kaatui ja kansanvaltaiset uudistukset alkoivat toki vaikeuksissa ja kapitalismin nurjassa puolessa eli työttömyyden riivatessa sen keskellä ja vaikka tämän vuoden ennustetta ei voi vielä täysin ennen loppuvuotta tietää oikeaksi niin hyvä jos 6,4 miljoonaa bulgarialaista on enää jäljellä varsinaisesti heidän nimikkomaassaan käsitettävässä isänmaassa.
Niin paljon on sielläkin väkiluku pudonnut kiitos vähän ylempänä mainittujen kahden syyn vuoksi viimeisen 34-35 vuoden aikana näkökulmasta riippuen!
Eli huvittuneesti voisi sanoa, että mikäli meidän suomalaisten määrä jatkaisi kasvuaan sellaisenaan niin kohtahan me ohittaisimme bulgaarit kansana määrältämme.
Emme tosin sellaisenaan välttämättä itse, mutta Suomessa on sitten tietysti syntyvyys nurinkurisesti kasvussa ollut jossain määrin juuri maahanmuuttajien toimesta.
Joku asiaa paremmin tunteva voi antaa oikean vastauksen, mutta mulla on sellaista tutinaa, että Itä-Euroopan maissa länsimaistuminen ja EU-jäsenyys eivät ole olleet kivuttomia tapahtumia. Eli siellä on mennyt paljon vanhaa liiketoimintaa ja tapakulttuuria pöntöstä alas, ja tilalle on tullut länsimainen taloudellinen epävarmuus.
Kun aikaa on kulunut, niin aika alkaa kultaamaan muistoja, että kyllä silloin ennen asiat oli paremmin, oli kotimaista teollisuutta eivätkä monikansalliset firmat olleet vielä tulleet paikalle päsmäröimään ja viemään pääomaa ulkomaille.
Olin aikoinaan hetken töissä Bulgariassa, kauan ennen sen EU-jäsenyyttä. Ehkä voimakkaimmin mieleen jäivät Sofian isot kulkukoiralaumat ja näkyvillä rehottava korruptio: Ladaan sai rahalla ostaa siniset vilkut katolle, joita päällä pitämällä sai rikkoa liikennesääntöjä.
Sinänsä ihmiset, maa ja työolosuhteet eivät silti minun tapauksessani poikenneet juuri muista Euroopan maista. En epäile hetkeäkään, että maassa on nähty melkoista myllertämistä ennen kuin se on saatu jäsenyyskelpoiseksi, enkä epäilisi lainkaan, jos se olisi vieläkin kipupiste.