Tämän olisi voinut kirjoittaa presidentinvaalien osioonkin. Minua kerta kaikkiaan riepoo tämä Euroopan nahjusmainen touhu. Olemme viittä vaille todellisessa sotilaallisessa kriisissä. Euroopan unionin reunalla, siihen pyrkivässä maassa käydään ensimmäisen maailmansodan kaltaista kulutussotaa. Lopputuloksesta riippuu, tuleeko Eurooppaa uhkaava hirmuvalta meidän omalle ovelle, suorittaen matkalla etnisen, kulttuurisen, taloudellisen ja poliittisen puhdistuksen suuressa eurooppalaisessa maassa, vai ajetaanko tuo peto lyötynä ja nöyryytettynä takaisin pimeisiin varjoihinsa.
Jälkimmäinen vaihtoehto vaatii paljon, paljon resursseja. Onneksi joku käyttäisi ne meidän puolestamme. Mutta me emme kykene niitä antamaan. Ensiksi meillä ei ollut kylliksi nopeaa ja vahvaa päättämisen kykyä. Ukraina olisi heittänyt pedon takaisin pimeyteensä jo ensimmäisenä vuonna, mikäli Eurooppa olisi tehnyt päätökset ja toimitukset heti. Nyt peto on saanut uutta haarniskaa ja sen karkottaminen vaatii enemmän tavaraa. Mutta Eurooppa ei kykene sitäkään hankkimaan tarpeellisella volyymilla. Miten aseteollisuuden investointien vaatima tilauksiin sitoutuminen voi olla niin vaikeaa??? Meillä on ollut kaksi vuotta aikaa, siis kaksi vuotta aikaa ja silti me annamme ukrainalaisten isien, poikien, aviomiesten ja selustan terroripommituksissa myös naisten ja lasten veren vuotaa meidän saamattomuuden kustannuksella. Hävetkää!!!
Presidentinvaaleissa erityisesti Jutta Urpilaisen esiintyminen tässä aiheessa ärsyttää pahasti. Jutta vakuuttaa kuinka Ukrainaa autetaan, mutta nuo vakuutukset ovat juuri sellaisia, joita tehdään kalenteriin laitettavissa palavereissa hyvän viinerin ja kahvin keskellä. Niissä tunnelmissa ei tunnu hätä, ei veri, ei kyyneleet, ei epätoivo. Niistä tunnelmista voi näpäyttää Halla-aholle, että "kun Jussi olet joskus ministeri, tai komissari, niin ymmärrät, että päätösten täytyy perustua lakiin" ja viineriä perään. Halla-aho oli vaatinut Venäjältä jäädytettyjen 300 miljardin antamista Ukrainalle, ei vain näiden korkotulojen. Itse asiassa Stubb ehdotti ihan samaa ja sanoi, ettei saa nyt antaa muotoseikkojen estää tätä päätöstä. Jutta ei kuullut, tai ymmärtänyt Stubbin nopeampaa artikulaatiota, koska opetti vain Halla-ahoa poliittisen päätöksenteon, ah niin ihanasta demarien tuoksuisesta byrokratiasta.
Tämä on se sama Eurooppa, joka alistui hitaasti Hitlerin miehittämäksi ja puolet siitä joutui Hitlerin jälkeen haistelemaan mahorkkaa vuosikymmenet. Britannia hoi, tulisitteko kumminkin takaisin näyttämään Brysselin käyteville päättäväisyyttä tosipaikassa? Ja amerikkalaiset veronmaksajat please, tulkaa vielä kerran pelastamaan meidät, kun olemme ajaneet oman puolustuksemme alas emmekä osaa päättää miten ja koska sitä rakennetaan takaisin. Ja vaikka olemme rahoittaneet sokeana Venäjän sotakoneen rakentamista yli parikytä vuotta, niin anatkaa silti meidän jatkaa vittuilua teille vähän kaikesta.