Eri asia on sitten nämä köyhiltä laita-alueilta tulevat, joista osa ei ihan oikeasti ole koskaan nähnytkään esim. vesivessaa. Mutta tämä porukka nyt ei hirveästi matkustele, varsinkaan ulkomaille. Tälle porukalle Ukrainan reissu taitaa olla ensimmäinen ulkomaanmatka.
Hyvin monelle tuo onkin samalla viimeinen ulkomaanmatka.
Asuin aikoinaan muutaman vuoden ajan Moskovassa. Kuten edelläkin on viitattu, Moskova on urbaaniudessaan ja siisteydessään jotakin muuta kuin Venäjä keskimäärin, samoin ihmisten tavat ja odotukset. Toki myös Moskovassa oli - ja varmasti edelleenkin on - mahdollista tutustua tähän lattialle paskomisen kulttuuriin. Keskeiset paikat pidettiin melko siisteinä, mutta tilanne olikin täysin toinen, jos suuntasi Kremlin kulmilta määrättyihin lähiöihin Moskovaa ympäröivän moottoritien lähistölle. Mitä kauemmas siitä eteenpäin kulki, sitä epätodennäköisemmin vastaan tuli vaurauden tunnusmerkkejä. Ja vastaavasti, sitä todennäköisemmin eteen ilmaantui kaikenlaista sotkua ja epäkunnossa olevaa. Tämä siis karkeasti yleistettynä nyrkkisääntönä.
Myös keskustan likeisessä Moskovassa oli mahdollista tutustua perivenäläisiin siisteyskäsitteisiin. Ohikiitävän aavistuksen saattoi saada vieraillessaan minkä tahansa ison rautatieaseman yleisessä käymälässä, vaikka noita paikkoja tietysti siivottiin jatkuvasti. Joillakin ulkoilualueilla saattoi välillä nähdä satunnaisten piknikkien jälkiä erityisesti kesällä ja syksyllä. Nyt emme puhu parin pullon ja käärepaperin unohtamisesta maastoon, vaan hieman vaikuttavammasta toiminnasta. Asiasta tuli puhetta paikallisten kollegoiden kanssa, jengi tunnisti ilmiön ja oli pahoillaan. Oli kuulemma tyypillistä maalaismeininkiä siellä.
Tulkitsin kollegoiden puheita siten, että maalaisuus oli tässä tapauksessa ”henkinen käsite”, joka ei välttämättä riippunut henkilön taustasta, asuinpaikasta tai koulutustasosta. Sitä voi ikään kuin loksahtaa päälle tuollainen kuriton maalaisvaihde, ja sitten jätetään kassitolkulla roskaa maastoon tai paskannetaan lattialle.