Venäjä oli suunnitellut kaatavansa Ukrainan muutamissa päivissä. Tuo suunnitelma meni täysin pieleen, mutta näyttivät siihen täysin uskoneen, että tulevat tuossa ehdottomasti onnistumaan.
Kun se alkuperäinen (ja ilmeisen selvästi ainut) suunnitelma meni mönkään, niin heidän piti ruveta soveltamaan. En minä sitä viime keväänä Kiovan lähellä ollutta possujunaa pidä minään muuna, kuin että se oli joko A) pelottelua länttä kohtaan, että tämmöinen arsenaali meillä täällä on, tai B) kukaan ei oikeasti tiennyt yhtään, että mitä ovat tekemässä ja siitä tuo valtava liikenneruuhka sinne.
Se heidän soveltamansa sodankäynti on nyt sitten ollut tätä terroripommittamista ja pikkuhiljaa eteneminen valtavan tulivoiman tukemana, ja suurilla kaatuneiden määrillä. Tämä on siis sitä, mihin ovat parhaimmillaan pystyneet, että jotain pikkukaupunkeja ja kyliä ovat onnistuneet valtaamaan siellä missä ukrainalaiset ovat oikeasti olleet puolustamassa. Etelä-Ukrainasta saivat aikamoisen siivun heti sodan alussa vallattua, kun puolustus oli siellä todella huonolla mallilla, mutta siellä missä ukrainalaiset ovat oikeasti olleet pistämässä vastaan, on venäläisten menestyminen ollut surkeaa.
Että sitä se suuren sotilasmahdin menestyminen tuolla nyt oikeasti on sitten ollut. Kun siirtää tuon propagandasumun pois tieltä, niin pystyy toteamaan, että mitä se Venäjän tekeminen tuolla oikeasti on ollut. Kaikki voimansa äärimmilleen viritettyinäkään he eivät ole tuolla Itä-Ukrainassa kyenneet saavuttamaan kuin hyvin marginaalista menestymistä.
Kannattaako näin surkeasti pärjäävän "sotilasmahdin" edessä ruveta pelkäämään ja näkemään kummituksia siitä, että kohta ollaan itse liipaisimella? No ei helvetissä kannata.
Ainut asia minkä takia en venäläisiä lähtisi aliarvioimaan tässä sodassa, on heidän täysi välinpitämättömyytensä omia kuolevia sotilaita kohtaan. Ruumisarkkujen määrä ei Kremlille merkitse mitään, ja sen vuoksi tässä on tarkat paikat vielä pitkän aikaa.
/img-s3.ilcdn.fi/9f79df2a3621f5ac3d1174465b4ab1657e01adacafc20f790c5994a8c71a84fb.jpg)
