Tai jos Hitleriä kohtaan olisi oltu jämäkämpiä 1938-39 (kuitenkaan hyökkäämättä Saksaan) kenties tämä olisi johtanut vain sodan alun siirtymiseen muutamalla vuodella myöhemmäksi, ja kenties Saksa olisi sitten vain ollut paremmin valmistautunut ja sota olisi kestänyt pidempään.Juuri näin. Tämä on asian ydin. Ehkä jo Georgian vuoden 2008 sodan olisi pitänyt johtaa tiukempiin toimiin lännen osalta... Johtikohan se ylipäätään edes mihinkään vastalauseita kummenpaan... Ei voi muistaa enää...
Toinen maailmansota alkoi hyvin pitkälti siksi, että yhden eurooppalaisen imperialistin annettiin mellastaa riittävän pitkään, niin nälkä kasvoi syödessä. Kun kerran Itävallan, Sudeettialueiden ja muun Tšekkoslovakian valtauksia oli käytännössä sallittu korkeintaan "jyrkän paheksunnan" sävyttämien vastalauseiden säestäessä, silloinen Kremlin isäntä näki myös paikan toimia. Muistelen lukekeeni, että Stalin olisi todennut Baltian maiden ja Suomen osalta, että Länsimaat varmasti paheksuvat aikansa, mutta hyväksyvät asian lopulta, kuten ovat tehneet Saksankin valtausten kohdalla.
Maailmanvaltaa tavoitteleva diktaattori pitää aina lopulta pysäyttää. On valintojen maailma, että missä kohtaa se tehdään. Mitä aikaisemmin tuohon ryhdytään, sen vähemmällä päästään. Suurin itsepetos on se, että ajatellaan pienten myönnytysten riittävän.
"En halua vähää vaan kaiken" taisi joku Kummeli-hahmo aikoinaan laulaa. Tuo sopii tähän yhteyteen todella hyvin.
Aikainen hyökkäys Saksaan taas lienee ollut mahdoton vaihtoehto, niin kuin tällä hetkellä hyökkäys Kiinaan on, vaikka sielläkin varmasti laajentumishaluinen diktaattori on tunnistettu.
Se tietysti on selkeä opetus historiasta, että myönnytykset saavat diktaattorit haluamaan vain lisää. Mutta todellisuudessa oikeiden puuttumiskeinojen valinta lienee vaikeaa. Ja jos katsoo tappioita mitä 2. maailmansota liittoutuneille aiheutti, niin on kenties ymmärrettävää että sotilaallinen puuttuminen on vasta viimeinen keino kun muut yritykset ovat ensin epäonnistuneet.