Tyypillinen ja odotettu ehdotus, jollaisia venäläisiltä kuulee vielä siinäkin vaiheessa, kun alkaa olla niin sanotusti löysät housuissa.
Kuten asiantuntijapuheenvuoroissa on sodan aikana toisinaan esiintynyt, niin venäläiseen neuvottelutyyliin kuuluvat kohtuuttomat vaatimukset, joista voi sitten pitkän jankkaamisen jälkeen tulla vähän vastaan. Nyt Venäjä ei kuitenkaan ole siinä asemassa, että se voisi rauhassa odotella ajan kulumista ja painostaa pelkällä odottamisella vastapuolta suostumaan kohtuuttomiin ehtoihin, tai edes osaan niistä. Putin voi tietysti vielä laskea sen varaan, että edessä oleva talvi osoittautuisi niin sietämättömäksi sekä ohjuksin moukaroitavalle Ukrainalle että energiapulasta kärsiville länsivaltioille, että lännessä kyseenalaistettaisiin enenevässä määrin materiaalinen apu Ukrainalle.
Pitkä talvi on vielä edessä, mutta ainakaan toistaiseksi Putinin positio ei ole millään tavalla paranemassa. Ukrainalle ei myöskään ole mitään syytä lähteä neuvottelupöytään tällä erää, jos Venäjä asettaa neuvottelun ehdoksi alueluovutuksia vuoden 1991 rajoihin nähden. Länsivaltojenkaan ei pidä sortua harhautumaan tukemaan epämääräisiä rauhanneuvotteluja, jotka voisivat miltään osin legitimoida Venäjän hyökkäyssodan aikana tekemiä rikoksia Ukrainassa. Oikeammin, tuollaisia neuvotteluja ei tulisi edes käydä tilanteessa, jossa Putinin hallinto on edes osapuolena.