– Jos joihinkin – yhteenkään – Venäjän vaatimuksista suostutaan Ukrainassa, se vahvistaa Moskovalle jälleen kerran, että todellinen tai uhattu sotilaallinen voima on paras keino saavuttaa kansainvälisiä poliittisia tavoitteita, Giles uskoo.
Toisin sanoen: jos Venäjä saisi Ukrainassa edes osittaisen voiton, se keräisi itselleen uutta voimaa jälleen muutamien vuosien ajan – ja sitten se esittäisi taas uusia uhkavaatimuksia Yhdysvalloille tai Euroopalle.
– Euroopalla ei voi olla turvallista tulevaisuutta, jollei Venäjälle ilmoiteta selvästi, että imperiumien aika on ohi, ja ettei sillä ole oikeuksia päättää itsenaisten ja suvereenien valtioiden tulevaisuudesta, Giles varoittaa.
Venäjän kanssa tehtävissä sopimuksissa on Gilesin mukaan puolestaan se ongelma, että Moskova haluaa jatkuvasti allekirjoittaa uusia sopimuksia, jotka sitovat sen vastustajia mutta antavat sille itselleen vapaat kädet. Hän siteeraa kirjassaan toista brittiläistä Venäjä-tarkkailijaa
James Sherriä, joka on pukenut perivenäläisen sopimushuijausperiaatteen sanoiksi näin:
– Venäläiset ovat pahimpia mahdollisia naapureita. Jos teet kirjallisen sopimuksen siitä, etteivät he pysäköisi henkilöautoaan nurmikollesi, älä ylläty, jos he pysäköivät sinne sen sijaan kuorma-autonsa.
targum.video
/img-s3.ilcdn.fi/168e73b52fb2e60703d4e9471dbb4b4bb93b388a0011c34609022f5b554b7c6d.jpg)
