Minulla oli siinä muutaman viikon etukäteisen raivoamisen jakso, ettei maailma (ja Venäjä) vain niin hullu voi olla, että avoimesti hyökätään suvereenin ja rauhanomaisen valtion kimppuun tarkoituksena puhtaasti tuhota sen itsenäinen olemassaolo. Oli pari kontaktia, jotka seuraavat tarkasti Ukrainan asioita ja tuntevat sikäläistä tilannetta, joiden kanssa keskustelin, ja kumpikin yhteen ääneen sanoivat, että ovat täysin varmoja hyökkäyksen tulemisesta, plus sitten USA:n jatkuvat julkiset varoitukset ja tiedustelutietojen vuotamiset.
Kun olympialaiset päättyivät niin homma alkoi vaikuttaa todellakin todennäköiseltä, mutta oli se siltikin epätodellista herätä siihen aamuun: fasistinen valtio jälleen ryöstö- ja raiskausretkellä Euroopassa. Ei saatana. Siinä tilanteessa toivoin, että jos Ukraina jotenkin pystyisi edes viikkoja kestämään. Ja nyt ollaan tässä, luojan kiitos - fasistit luikkimassa pakoon ja Putin simuloikin enemmän Mussoliniä kuin Hitleriä.