Olen jostain lukenut, että jos ydinaseella isketään, niin vastaisku lähtee liikkeelle nopeasti ensimmäisen laukaisun jälkeen.
a) Mistä tiedetään, että kysymyksessä on nimenomaan ydinaseisku?
b) Jos ydinaseen käyttö on monimutkainen ja monitasoinen prosessi, niin miten ydinaseiskuun vastatessa prosessi ehditään toteuttaa?
a) Mannertenvälisten ohjusten sekä sukellusveneistä laukaistavien ohjusten tietyt tyypit on "varattu" pelkästään ydinaseille. Eli sopimuksilla sovittu, että ne eivät saa kantaa perinteisiä taistelukärkiä. Eli kun tietyntyyppisen ohjuksen laukaisu havaitaan, voidaan aina olettaa, että se kantaa ydinkärkeä. Tämä sovittu aikoinaan supervaltojen kesken siksi, että laukaistujen hyökkäysaseiden tarkoitusperiä ei tarvitsisi arvuutella (=> ollaanko aloittmassa kolmatta maailmansotaa vai mahdollisesti jotakin muuta). Eli esimerkiksi jenkkien tai bittien sukellusveneestä lähtenyt Trident on aina ydinase, mutta vastaavasti lyhyemmän kantaman Tomahawk voi (ja yleensä kantaakin) perinteistä räjähdettä.
Lyhyemmän kantaman toimitusvälineitä ei sitten voi luonnollisesti mitenkään eritellä, eli ensimmäinen tieto kohteelle ja muulle maailmalle on itse ydinräjähdys. Mutta ns. vastustajan _täysin_ lamauttavaa ensi-iskua ei pysty tekemään salassa / ilman että vastapuoli ehtii vastata siihen.
b) Tämä on ollut supervaltojen haasteena 50-luvulta lähtien ja asiaan ei ole missään tapauksessa saatu vieläkään mitään "toimivaa" järjestelyä. Tarkoista prosesseista hiiskutaan varsin vähän julkisuuteen, mutta lyhyesti pyritään löytämään paras tasapaino sen suhteen, että vastaisku ei voi missään tilanteessa lähteä "vahingossa", mutta että vastaisku saadaan myös varmasti lähtemään.
Prosessissa on toki erilaisia portaita ja valmiustasoja. Jos esimerkiksi NATO ja Venäjä ottaisivat tällä hetkellä matsia perinteisin asein, olisi prosessista riisuttu jo valmiiksi pois erilaisia varmistavia tekijöitä.
Tässä kohdassa kuitenkin isoa roolia näyttelee ydinaseiden mielettömyys. Eli murkulaa on tarpeeksi koko maailman tuhoamiseen ja ydinaseilla ei voi edelleenkään voittaa minkäänlaista sotaa, jos vastapuolella on omaa vastaava arsenaali käytössä. Prosessien "hienosäädölle" ei siis ole nykyaikana kovin suurta tilausta.
Vielä kylmän sodan alkupuolella räjähteiden rajallisen määrän ja kömpelöiden toimitusvälineiden aikakaudella pohdittiin mm. peliteorian avulla tilannetta, missä voitaisiin voittaa "puolen tunnin sota" omalla ensi-iskulla. Mutta jo 60-luvun lopussa tuho- ja toimituskapasiteetti alkoi olla molemmilla puolilla sellainen, ettei ydinsota vain enää ollut järjellisesti perusteltavissa muuten kuin puolustuksellisena toimenpiteenä ja silloinkin suhteellisen laihana lohtuna ihmiskunnan näkökulmasta.