On tavallaan hirveää, että meistä jokainen joutuu elämään nyt tällaista aikaa, jota on oikeasti tottunut lukemaan lähinnä historian kirjasta. Sodan - ja vielä tällaisen - läheisyys tuntuu vieläkin itselleni hyvin epärealistiselta, mutta todellisuuttahan tämä nyt on. Hyppään asioiden edelle, koska vielä ei olla varmasti lähelläkään tätä pistettä - kuitenkin toivoisin, että Euroopassa & maailmalla alettaisiin jo miettimään sitä, miten tästä tilanteesta ylipäätään voidaan jotenkin päästä pois.
Suomessa on nyt keskitytty voimakkaasti (ja aiheesta) NATO:n, jota perustellaan ihan aiheellisesti sillä, että tilanteemme on muuttunut fundamentaalisesti. Historia on kuitenkin opettanut, että itse sota on ainoastaan yksi vaihe pitkää sotaa: luottamus Venäjään on mennyttä niin monella tavalla, että Venäjälle pelkästään tämän sodan häviäminen on karmaisevaa. Enkä puolusta sitä, ettenkö toivoisi Ukrainan voittoa, mutta Ukrainen voitto näyttää joka päivä enemmän ja enemmän mahdolliselta: se saattaa oikeasti pystyä lännen tukemana painamaan Venäjän kokonaan pois alueeltaan.
Vaikka Venäjä on käytännössä eristetty niin naapuruus Venäjään ei minkään maan kannalta kuitenkaan muutu yhtään mihinkään. Jotakin keinoja meidän pitäisi löytää vuoropuheluun heidän kanssa ja ajatella sitä, voidaanko tulevat konfliktit jotenkin välttää? Venäjä tulee tästä aktiivisesta sodan vaiheesta peruuttamaan jossain vaiheessa joko voiton tai tappion kanssa pois - miten Venäjään suhtaudutaan, kun nämä sotatoimet loppuvat? Jos Venäjän eristystä kansainvälisesti jatketaan niin lopulta kansan kärsimys johtaa siihen, että kostonhimoissaan rakentavat entistä tukevammin sitä armeijaansa ja kansan kärsimys ainoastaan pitkittyy. Onkohan tässä mitään keinoa estää katkeraa Venäjää, joka ainoastaan rupeaa rajan takana varustautumaan seuraavaan projektiinsa?
Venäjä on jo nyt saanut niin mittavasti turpaan tässä sodassa, että pelkästään häpeä tulee olemaan valtava. Viha ja häpeä ovat sellaista bensaa moottoreille, että perääntymisen jälkeen Venäjä 100 % rupeaa valmistautumaan kahta kovemmin siihen, ettei se enää seuraavaa aloittamaansa sotaa häviä. Onko niin, ettei meillä oikeastaan ole mitään tehtävissä tässä? Meneekö tämä juuri niin kuin 1900-luvun alussa, että nöyryytetään yksi niin pahasti, että se koko kansa haluaa sotia 20 vuoden päästä vielä enemmän? Onko ainoa toivo siinä, että Venäjän muutos tapahtuisi sen sisäpuolelta?