Viittasin omassa kommentissani 1900-luvun alkupuolen sotien väliin eli ensimmäisen maailmansodan johtaminen Saksan nöyryyttämiseen ja siten myös Hitlerin nousun mahdollistamiseen.
Lähde:
World War II
Jos jotain nimenomaan ensimmäisen ja toisen maailmansodan suhteesta toisiinsa pitäisi oppia on se, että häviäjältä ei kannata viedä kaikkea. Toisen maailmansodan jälkeen tilanne toki oli toinen, mutta Saksalta ei tällä kertaa faktuaalisesti viety kaikkea: kyllä, siltä vietiin suvereniteetti ja maa jaettiin väkipakolla kahdeksi eri valtioksi. Myöhempi historia sitten myös osoitti sen (1990-luvun NL:n hajoaminen), että yhdeksi kansakunnaksi itsensä mieltävän ihmisryhmän erottaminen ei onnistu mekaanisesti kuitenkaan. Toki jokainen ymmärtää tämän pienemmässä mittakaavassa yksilönä. Mielestäni se ero siihen ensimmäisen maailmansodan loppuun on juuri siinä, että Saksalle annettiin historian taakka eli Saksasta tehtiin syyllinen sotaan, vaikka ensimmäiseen maailmansotaan se ei ollut missään määrin syyttömämpi kuin muutkaan maat, jotka joutuivat mukaan siihen. Saksa oli toki osapuoli silloinkin, mutta voittajat kirjoittivat Saksan ensimmäisen maailmansodan syylliseksi ja Ranska räväytti vielä sellaiset sotakorvaukset & nöyryytykset päälle, ettei mitään järkeä.
Tässä kun sodan aktiivinen vaihe on päällä niin on totta kai ymmärrettävä, mikä on se viha Venäjää kohtaan - se on ihan Venäjän itse aiheuttamaan. Länsimaiden kuitenkin tulisi tehdä kaikkensa, että Venäjä saataisiin mukaan kansainväliseen keskinäisriippuvuuteen uudestaan, koska se on pidemmän aikajänteen osalta ainoa tapa pitää Eurooppa isomman sodan ulkopuolella.