J.Grönvall
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Hyvä muistaa että Rosenborginkin taustalla kuitenkin oli paljon enemmän rahaa, kuin Suomessa. Tässä kerran oli juuri puhetta aiheesta Norja ja Norjan jalkapallon kehitys, niin eräs valmentaja kertoi kuinka oli käynyt Norjassa katselemassa eri joukkueiden meinkinkiä. Sanoi sitten että kysyessään "mikä on suurin ero aiempaan?" vastaus oli ollut lyhyesti "raha". Taustalla kun on öljy-rahaa niin paljon, ettei paskalle taivu. "Norjan Veikkaus" taisi tukea liigaa pelkästään useamalla miljoonalla vuodessa. Suomessa hyvä jos tuosta "Veikkausliiganimestä" edes mitään maksetaan seuroille(tai liigallekkaan).
Norjassa on myös yleisöä, ja paljon. Toivottavasti KäPa malttaa oikeasti rakentaa perustat kuntoon ennen kuin aletaan huutelemaan Euroopasta ja isoista stadioneista. Mielestäni Suomessa olisi oleellista toimia kysynnän mukaan ja olla sillä tavoin rehellinen liiketoiminnassa. Tietysti kysyntääkin voivat taitavat tekijät luoda lisää mutta ei enää niin, että kasataan "kova" joukkue ja odotellaan, että ihmiset tulevat innoissaan paikalle.
Jos nyt edes HJK saisi vähän päätä auki Eurooppaan niin se auttaa jokaista suomalaista seuraa ja ehkä pidemmällä aikavälillä joku toinenkin voisi päästä näihin karkeloihin. Mutta minä ajattelen tätä 15-20 vuoden projektina.
Veikkausliigaseurojen keskeinen ongelma on ollut juuri realismin hukkaaminen, eli on toivottu kaikenlaista mutta varsinaista pohjaa ei ole ehditty luomaan. Näin ollen hyvätkin joukkueet ja näennäisen hyvin toimivat seurat ovat tulleet alas kuin kivi parissa vuodessa. Näkisin, että sen "pohjan" rakentaminen kestää kuitenkin pitkään ja senkin pitäisi olla tasaisen nousujohteista. Tarkoittaa siis jalkapallon lisäksi kaikkea yleisön hankintaa ja varsinkin sen yleisön sitouttamista, eli, että nämä kävisivät peleissä myös vähän heikommilla kausilla ja sadesäällä.
Futiksella olisi mielestäni kuitenkin hyvät mahdollisuudet päästä sellaiseksi koko perheen lajiksi. Se on verrattain halpaa harrastaa ja sitä voivat aidosti pelata kaikki. Edustusjoukkueet vain tiiviisti mukaan junnujen toimintaan ja sillä tavalla taas luomaan omaa seurakulttuuria. Tampereella TamU jäi tämän vuoksi vähän tuuliajolle, kun ei se sitten ollutkaan mitenkään tärkeä asia oikeastaan kenellekään. Aina vähän hämää nämä, että Hakaa vastaan katsomossa on 9 000 katsojaa ja ajatellaan, että tästä se nyt lähtee.
Pirkanmaalla esimerkiksi näkisin ihan realistisena ajatuksena sen, että Tampereella olisi yksi liigajoukkue joka ottaisi parhaat mukaan mm. Hakasta. Tai ainakin sitä pitäisi pystyä ajattelemaan yhteisen edun nimissä. Nurkkakuntaisuus ei auta ketään ja vaikka paikallisuus ja paikallisyhteisöt ovat tärkeitä, niin eivät ne elätä jalkapallon edustusjoukkuetta Suomessa kovinkaan hyvin.
Tampere on jääkiekkokaupunki mutta kyllä täällä on paljon myös jalkapalloihmisiä. On vain tyly tosiasia, että näistäkin monet jäävät peleistä pois ihan jo ottelutapahtumien vuoksi. Tässä taas seuran tekemä työ auttaa ainoastaan tiettyyn pisteeseen, eli jos kaupunki ei näe hyötyä jalkapallon tukemisessa niin tuskin olosuhteissakaan parannusta tapahtuu.
Helsingissä olisi paljon massaa mutta sen mitä olen kuullut Klubin välillä lähes amatööritason touhusta mm. lipunmyynnissä on omiaan karkoittamaan katsojat pois. Yksi huono kokemus satunnaiskatsojalle ja on todella suuri työ saada tämä takaisin, vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen ottelu tulossa.
Meillä Tampereella futisihmiset mielellään kehuvat Tammelaa ja sen tunnelmaa mutta onhan se totta, että ei siellä hullukaan ole jos katsojia alkaa olla se 2 000. Ei vain "infra" toimi stadionilla. Aina joku sissi sanoo, että kyse on asenteesta mutta raha ei kysele asenteen perään. Katsoja on asiakas josta on pidettävä hyvä huoli, ei välttämätön paha jonka kuuluukin maksaa lipusta.
Voimakas jalkautuminen vaikkapa kouluihin voisi auttaa jalkapalloseuroja kehittämään suhdetta paikallisyhteisöön. Se kysyy pelaajiltakin ammattimaisuutta ja sitä, että hommaan kuuluu muutakin kuin pelaaminen ja treenaaminen. Pääasia, että seuran olemassaolo koettaisiin tärkeäksi, vaikkapa nyt lasten liikuttamisen ja harrastustoiminnan tarjoamisen kautta.
Ihan vanhoja juttuja tietysti ja juuri niitä power pointeja joita aina itse kritisoin mutta kyllä minä näkisin, että vastaava kuvio olisi toteutettavissa kunhan se tehtäisiin oikeasta lähestymiskulmasta.
EDIT. Ja ihan jo meidän lippulaivamme, eli Huuhkajat pelaa siellä perkeleen museossa jossa ei toimi mikään. Stadion on 50-luvulta ja nyt on vuosi 2013. Siellä ei ole myyntipisteitä, ei myyjiä, ei järjellistä myytävää. Vähänkin on kylmä niin jännittävä ottelu muuttuu Robinson Crusoen taisteluksi autiolla saarella. Käytävät ovat ahtaat, tuuli ja sade piiskaavat taivaan täydeltä. Koitas mennä ostamaan edes kahvia tai makkaraa, kun paikalla on yli 30 000 henkeä. Tai voit mennä jos ei toinen puoliaika kiinnosta.
Minulla on yksi korjausehdotus tähän Stadika-asiaan: dynamiitti.
Viimeksi muokattu: