Tässä keskustelussa ei pidä heittäytyä tyhmäksi ja ottaa aina esiin tuota korttia, että 9-vuotias ja 16-vuotias on eri asia. Se on ihan päivänselvää, eikä sitä pitäisi jatkuvasti erikseen selitellä.
Pelaajat oppivat nyt yhden tavan avata peliä, yhdenlaista vastustajaa vastaan, tai tietyntyyppistä puolustuspeliä vastaan. Tämä voi olla joukkueen ykkösvaihtoehto, eli näin se haluaa optimitilanteessa avata peliä.
Kehityskohde tulee nyt siinä, jos vastustajan peli muuttuu ja B ei voikaan syöttää enää C:lle tai D:lle. Näin ollen jo OPITTUIHIN raameihin tulee yksi uusi ulottuvuus. Ajan saatossa näitä "soveltamisia" tulee jo paljon ja pelaaja monipuolistuu, sekä ymmärtää missä tilanteessa tehdään millainen ratkaisu.
Näin syntyy automaatiota, koska jokainen pelaaja pelaa samalla tavalla ja tietää mitä tapahtuu ns. poikkeustilanteissa, eli niissä joissa ykkösvaihtoehto ei ole mahdollinen.
Pointti tulee nyt siinä, että jos tuota A-B-C/D-mallia ei olisi ja sanottaisiin vain, että avatkaa peliä niin miten pelaaja oppii hahmottamaan kenttää ja vastustajaa? Entä miten pelaaja huomaa, jos ja kun vastustaja vaihtaa taktiikkaansa tai ryhmitystään? Eli miten opitaan se "oikea" ratkaisu? Ei mitenkään.
Sen sijaan yhden opitun mallin mukaisesti vähintään kaikki noista neljästä pelaajasta osaavat jo lukea kenttää, ja huomaavat nopeasti muutoksen vastustajan pelitavassa. Sen jälkeen on valmentajan tehtävä kertoa mitä pitää tehdä, jos pelaajat ovat neuvottomia.
Tämä on huuhaata. Kysyn edelleen ja aina vaan, mistä se pelaaja tietää mikä on oikea ratkaisu? Ja miten tällä mallilla luot toistuvuutta ja automaatiota, ja saat aikuisiässä pelaajat liikkumaan synkronoidusti joka tilanteessa?
Eihän tuo "luova" pelaaminen valmista näitä nuoria mihinkään, koska todellisuudessa he eivät tiedä mikä on oikea ratkaisu. Miksikö? No siksi, ettei heille ole opetettu pelin lainalaisuuksia jotain vasten, esimerkiksi suomalaista pelitapaa vasten.
Niin no jos oletat että tuo "luova" tarkoittaa että heitetään pallo kentälle ja annetaan poikien potkia sitä minne tahtovat, niin olisihan se huuhaata.
Kuitenkin todelisuudessa puhun tilanteesta missä nuorille opetetaan ensin havaitsemaan pallon kanssa tyhjä tila, sitten liikkumaan sinnepäin. Sen jälkeen katsomaan olisiko kaveri jo valmiiksi tyhjässä tilassa johon voisi syöttää, sitten katsomaan että olisiko kaveri liikkumassa tyhjään tilaan.
Eli se miten opetetaan lähtee siitä että ensin hallitaan pallo. Sen jälkeen hahmotetaan tilaa, jonka jälkeen opitaan ratkaisemaan esim. 2vs1 tilanne. Milloin kuljetan, milloin syötän. Tämän jälkeen mihin syötän, miten syötän ja mitä teen sen syöttöni jälkeen, liikun, minne liikun. Nämä kaikki on opetettavissa pienpeleillä, opastuksella ja lapsia sopivilla ärsykkeillä(esim. maalit/portit sopiviin paikkoihin) luomalla.
Tätä kautta opetetaan Pertti oppimaan lukemaan peliä, hahmottamaan tilaa ja liikkumaan sekä liikuttamaan palloa niinkuin on parasta aina tehdä. Sen sijaan jos sinun mukaasi opetetaan Pertti niin että se aina syöttää Arille, joka syöttää aina Mikalle, niin pelaajan pelikäsitys ei kehity. Nyt kun otit esimerkiksi La Masian, niin Barcelonassa ja Kataloanissakin isossa roolissa aiemmin ollut Horst Wein on erinomainen esimerkki siitä miten opetetaan pelaajaa ymmärtämään peliä, havainnoimaan asioita ja tekemään ratkaisuja. Katsoppa sitä Barcelonan peliä, niin huomaat että ne pojat osaa kokoajan miettiä mihin liikkua, miksi ja miten, ilman palloa ja pallon kanssa. Tottakai valmentaja on antanut valmiita malleja, mutta ennenkaikkea nuoresta pitäen on opittu hallitsemaan pallo sekä havainnoimaan tilanteita.
Tämän vuoden Bayern-Dortmund finaalikin erinomainen esimerkki siitä, että siellä pelaajat osasivat kokoajan analysoida mihin ja miten liikuttaa palloa. Jossain olikin osuvasti saksalaista toimittajaa haastateltu, joka sanoi että heidän fysiikkaansa ja taktiikkansa on ollut vuosikymmeniä hyvällä tasolla, mutta nyt uusi kehitys on painottanut tekniikkaa, reagointia ja tilanteiden hahmottamista. Näitä oppii vain ja ainoastaan toistojen kautta, niin että luodaan tilanteita joissa joudut miettimään mitä tehdä, eikä että valmentaja sanoo että "syötät aina vasemmalle pakille, joka avaa aina vasempaan laitaan, joka vetää ristipallon". Vaan niin että "katsot kuka on vapaana tai kuka liikkuu tyhjää tilaa kohden, syötä hänelle" ja tämän jälkeen taas mietitään että "mihin suuntaan annat syötön, voitko liikkua itse tyhjään tilaan" jne.
Lyhyesti oikea ratkaisu siis on se missä on tyhjä tila, missä on vapaata ja miten pääsee parhaiten pelaamaan niin että voidaan tehdä maali. Tämä kaikki on opetettavissa junioreille lähes ilman mitään pelikirjoja. Toki sellainen itsellänikin on jopa 5vs5 fudikseen, mutta siinäkin on vain lähinnä sellaisia asioita jotka antavat raamit miten poikien tulisi liikkua kentällä kun pallo on pisteessä x. Tämä pitää sitten pystyä opettamaan ja ennenkaikkea poikien itse hahmottaa. Eli jos kaveri saa laidassa pallon, niin mihin liikun että olen pelattavissa. Eikä niin että "jos kaveri saa laidassa pallon niin juoksen aina pisteeseen x".