J.Grönvall
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Ikävä juttu tuo Urhon TV:n puihin kiipeäminen. Se oli nimittäin ihan hieno asia, kun vihdoinkin Veikkausliigaa saatiin liikkuvana kuvana joka paikkakunnalta. Etenkin tuo netissä katsominen pay-per-view-tyyppisenä ratkaisuna oli mainio lisä. En tiedä minkälaiset kustannukset tuollaisella on ja miten liiketoiminta oli suunniteltu mutta ilmeisen heikko tuotto kotimaisella futiksella on. Paljonko oikeasti voi maksaa lähetyksen tuottaminen nettiin? Jos sen yrittäisi hoitaa paikallisin voimin.
Yksi Veikkausliigan isoimmista ongelmista on juuri heikko näkyvyys. Kun peliä ei näe käytännössä missään niin aika vaikea sitä mielikuvaakaan on parantaa. YLE näyttää muutenkin kaiken maailman kissanristiäisiä niin olisi kuvitellut, että edes se olisi joskus innostunut kotimaista pääsarjaa näyttämään.
Maksutelevisio on täällä vielä uusi ilmiö ja Urhokin todennäköisesti saa seuraajia kunhan se kulttuuri kehittyy ja ihmiset tottuvat maksamaan esim. urheilusta. Nythän täällä on edelleen se kivikautinen ajattelutapa, että kaikki pitää saada ilmaiseksi ja sen on oltava priimaa. Tuokaa minulle tuote joka on valmiiksi loistava. Ostakaa futiskansa niitä huiveja ja huppareita jos se oma seura merkitsee jotain ja haluatte sen säilyttää, näin luodaan samalla vähän sitä muodikasta yhteisöllisyyttä. Sitten kun matseista vielä maksettaisiin niin se seura voisi jopa välillisesti hyötyä siitäkin. VAU. Ajatella.
Se mitä täällä ei saada mahtumaan kalloon on se, että tärkein asia tapahtumissa on se sosiaalinen puoli. On mukava olla osa jotain isompaa porukkaa. Jenkit käyvät katsomassa urheilua, ihan vain ollakseen paikalla, Ruotsissa käydään ihan eri tavalla urheilutapahtumissa ja jopa meidän SM-Liigastamme löytyy tällaista käyttäytymistä. Voidaan tiedostaa, että pelin taso on huonoa mutta ei sillä ole siltikään suurempaa merkitystä, ehkä nyt joku tiistain rupumatsi silloin tällöin jää väliin.
Futiksessa se jännällä tavalla vaatii jotain ekstraa, tai ainakin näin meille on tuputettu niin kauan kuin itse muistan. Kyllä se Tammelan 1 500 katsojaakin sai aikaan mukavan fiiliksen, kun paikalla olivat ne jotka halusivat siellä olla. Ne, jotka futiksesta tykkäsivät, vaikkeivat Ilves ja TPV ikinä olleet maailman upeimpia joukkueita. Mutta kyllä vain tiedettiin Dionisio, Lanne Juntunen, Miikka Kajander ja Kimmo Kuula.
Suomi on pieni maa eivätkä kaikki ihmiset koskaan innostu futiksesta tai muustakaan yksittäisestä asiasta. Siksi pitää lopettaa ne höpinät lätkän lyömisestä ynnä muusta. Pääasia on mielestäni keskittyä siihen FUTISYLEISÖÖN, kirjoitan tähän vielä kerran: FUTISYLEISÖÖN. Suomen resurssit ovat Suomen resurssit, kun maajoukkueenkin pitää olla suomalainen niin miksi pääsarjassa pitää elää kuten Englannissa? Se tie on kuljettu loppuun, että niitä resursseja keräillään lupauksilla siitä ja tästä. Ainoa tie on se rehellinen lopputuote mikä kentällä on. Se joko on tai sitten ei.
Itse olen vähän sillä kannalla, että olisi kertakaikkiaan vedettävä nihilistisellä linjalla ja niillä masseilla mitä on. Jos ei ole varaa kuin yhteen palloon niin sitten ei osteta kuin yksi pallo, vaikka kuinka kiihottaisi ottaa pikavippi ja hommata kolme jabulania. Keskitytään mielummin siihen sisällön parantamiseen. Ei se raha ole oikotie onneen, vaikka sekin käsitys täkäläisillä on.
Ihan viime viikon perusteella voin käsi sydämellä sanoa, että Suomessa pelataan viihdyttävää pääsarjafutista. On vauhtia ja sähinää. Toki on surkeita syöttöjä ja epäonnistuneita yrityksiä mutta mitä sitten? Ulkomaisen futiksen ihailijat huokailevat näille syötöille mutta minkä ihmeen takia te kiusaatte sitten itseänne siellä katsomossa jos se homma ei kiinnosta? Tavan tyhmää touhuahan se vasta on. Suuren yleisön peppuakaan ei tarvitse aina nuolla, sisältö kuntoon ja se tulee kuin itsestään perässä.
Mielikuvat suomalaisesta futiksesta eivät välttämättä muutu koskaan. Ei sen silti tarvitse tarkoittaa, että jalkapallo kuolee Suomesta. Aina on futisfanaatikkoja ja futiksen pelaajia. Minulle riittää, että se laji on elinvoimainen ja tarjoaa niille futisihmisille elämyksiä, aivan sama onko se nyt sitten toiseksi vai kuudenneksi isoin laji ja onko katsomossa neljä vai 4 000 katsojaa.
Futista pitäisi olla helppo markkinoida. Sitä voivat pelata kaikki, se on halpaa ja matsejakin pääsee katsomaan puoli-ilmaiseksi jos haluaa. Siellä saa kavereita ja oppii liikkumaan, sitä voi pelata aina ja kaikkialla. Lätkä on omalla tavallaan "eliitin" laji, eli se on kallista. Futis on halpaa. Siitä vain jatkamaan listaa.
Yksi Veikkausliigan isoimmista ongelmista on juuri heikko näkyvyys. Kun peliä ei näe käytännössä missään niin aika vaikea sitä mielikuvaakaan on parantaa. YLE näyttää muutenkin kaiken maailman kissanristiäisiä niin olisi kuvitellut, että edes se olisi joskus innostunut kotimaista pääsarjaa näyttämään.
Maksutelevisio on täällä vielä uusi ilmiö ja Urhokin todennäköisesti saa seuraajia kunhan se kulttuuri kehittyy ja ihmiset tottuvat maksamaan esim. urheilusta. Nythän täällä on edelleen se kivikautinen ajattelutapa, että kaikki pitää saada ilmaiseksi ja sen on oltava priimaa. Tuokaa minulle tuote joka on valmiiksi loistava. Ostakaa futiskansa niitä huiveja ja huppareita jos se oma seura merkitsee jotain ja haluatte sen säilyttää, näin luodaan samalla vähän sitä muodikasta yhteisöllisyyttä. Sitten kun matseista vielä maksettaisiin niin se seura voisi jopa välillisesti hyötyä siitäkin. VAU. Ajatella.
Se mitä täällä ei saada mahtumaan kalloon on se, että tärkein asia tapahtumissa on se sosiaalinen puoli. On mukava olla osa jotain isompaa porukkaa. Jenkit käyvät katsomassa urheilua, ihan vain ollakseen paikalla, Ruotsissa käydään ihan eri tavalla urheilutapahtumissa ja jopa meidän SM-Liigastamme löytyy tällaista käyttäytymistä. Voidaan tiedostaa, että pelin taso on huonoa mutta ei sillä ole siltikään suurempaa merkitystä, ehkä nyt joku tiistain rupumatsi silloin tällöin jää väliin.
Futiksessa se jännällä tavalla vaatii jotain ekstraa, tai ainakin näin meille on tuputettu niin kauan kuin itse muistan. Kyllä se Tammelan 1 500 katsojaakin sai aikaan mukavan fiiliksen, kun paikalla olivat ne jotka halusivat siellä olla. Ne, jotka futiksesta tykkäsivät, vaikkeivat Ilves ja TPV ikinä olleet maailman upeimpia joukkueita. Mutta kyllä vain tiedettiin Dionisio, Lanne Juntunen, Miikka Kajander ja Kimmo Kuula.
Suomi on pieni maa eivätkä kaikki ihmiset koskaan innostu futiksesta tai muustakaan yksittäisestä asiasta. Siksi pitää lopettaa ne höpinät lätkän lyömisestä ynnä muusta. Pääasia on mielestäni keskittyä siihen FUTISYLEISÖÖN, kirjoitan tähän vielä kerran: FUTISYLEISÖÖN. Suomen resurssit ovat Suomen resurssit, kun maajoukkueenkin pitää olla suomalainen niin miksi pääsarjassa pitää elää kuten Englannissa? Se tie on kuljettu loppuun, että niitä resursseja keräillään lupauksilla siitä ja tästä. Ainoa tie on se rehellinen lopputuote mikä kentällä on. Se joko on tai sitten ei.
Itse olen vähän sillä kannalla, että olisi kertakaikkiaan vedettävä nihilistisellä linjalla ja niillä masseilla mitä on. Jos ei ole varaa kuin yhteen palloon niin sitten ei osteta kuin yksi pallo, vaikka kuinka kiihottaisi ottaa pikavippi ja hommata kolme jabulania. Keskitytään mielummin siihen sisällön parantamiseen. Ei se raha ole oikotie onneen, vaikka sekin käsitys täkäläisillä on.
Ihan viime viikon perusteella voin käsi sydämellä sanoa, että Suomessa pelataan viihdyttävää pääsarjafutista. On vauhtia ja sähinää. Toki on surkeita syöttöjä ja epäonnistuneita yrityksiä mutta mitä sitten? Ulkomaisen futiksen ihailijat huokailevat näille syötöille mutta minkä ihmeen takia te kiusaatte sitten itseänne siellä katsomossa jos se homma ei kiinnosta? Tavan tyhmää touhuahan se vasta on. Suuren yleisön peppuakaan ei tarvitse aina nuolla, sisältö kuntoon ja se tulee kuin itsestään perässä.
Mielikuvat suomalaisesta futiksesta eivät välttämättä muutu koskaan. Ei sen silti tarvitse tarkoittaa, että jalkapallo kuolee Suomesta. Aina on futisfanaatikkoja ja futiksen pelaajia. Minulle riittää, että se laji on elinvoimainen ja tarjoaa niille futisihmisille elämyksiä, aivan sama onko se nyt sitten toiseksi vai kuudenneksi isoin laji ja onko katsomossa neljä vai 4 000 katsojaa.
Futista pitäisi olla helppo markkinoida. Sitä voivat pelata kaikki, se on halpaa ja matsejakin pääsee katsomaan puoli-ilmaiseksi jos haluaa. Siellä saa kavereita ja oppii liikkumaan, sitä voi pelata aina ja kaikkialla. Lätkä on omalla tavallaan "eliitin" laji, eli se on kallista. Futis on halpaa. Siitä vain jatkamaan listaa.