Tulipa eilen avattua oma Veikkausliigakausi katsomossa, kun raahauduin itään katsomaan Viikingit - Mypa -matsia.
Olin hieman yllättynyt siitä, kuinka pihalla Viikkarit olivat. Käsittämättömi harhasyöttöjä. Kunnon pelitilanteiden rakentamisesta ei juurikaan tietoa, sekä melkoista räiskimistä oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa.
Mypa käytti tilanteet todella hyvin hyödyksi ja Viikinkien puolustus oli hätää kärsimässä nopeiden pystyyn linjantaakse pelattujen pallojen kanssa. Heti alussa oli selvää, että jos kotijoukkue ei saa niitä tilanteita kuriin niin verkko heiluu useasti.
Itseasiassa oli Fernandon otteista aivan mitä mieltä tahansa niin kyllähän hän alussa pelasti Viikingit useampaan otteeseen. Sitten kun se kolmas maali tuli niin sen jälkeen viimeistään koko taistelu ikäänkuin loppui ja peli oli selvä. Ihme ettei Mypa useampaa maalia tehnyt.
Positiivisena Viikinkien porukasta jäi mieleen Jussi Peteri. Mies jaksoi tsempata loppuun asti. Taisteli jokaisesta pallosta, vaikka tilanne oli loppua kohden todella epätoivoinen.
Olin hieman yllättynyt siitä, kuinka pihalla Viikkarit olivat. Käsittämättömi harhasyöttöjä. Kunnon pelitilanteiden rakentamisesta ei juurikaan tietoa, sekä melkoista räiskimistä oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa.
Mypa käytti tilanteet todella hyvin hyödyksi ja Viikinkien puolustus oli hätää kärsimässä nopeiden pystyyn linjantaakse pelattujen pallojen kanssa. Heti alussa oli selvää, että jos kotijoukkue ei saa niitä tilanteita kuriin niin verkko heiluu useasti.
Itseasiassa oli Fernandon otteista aivan mitä mieltä tahansa niin kyllähän hän alussa pelasti Viikingit useampaan otteeseen. Sitten kun se kolmas maali tuli niin sen jälkeen viimeistään koko taistelu ikäänkuin loppui ja peli oli selvä. Ihme ettei Mypa useampaa maalia tehnyt.
Positiivisena Viikinkien porukasta jäi mieleen Jussi Peteri. Mies jaksoi tsempata loppuun asti. Taisteli jokaisesta pallosta, vaikka tilanne oli loppua kohden todella epätoivoinen.