Hyökkääjät
Grigori Denisenko 65gp 20+36=56, -17
- Patukkamainen Denisenko kaapattiin waivereista juuri ennen kauden alkua vahvistamaan laituriosastoa. Se oli huippuvärväys. Kausi alkoi kakkosketjun vasemmassa laidassa Froesen ja Rempalin kanssa. Ykkösylivoimassa paikka oli vasemmassa siivessä eichelmaisena pelintekijänä. Sisäänvientivarmuudessa oli tuchmaista lennokkuutta. Jatkoajoilla Denisenko oli elementissään pysyen vahvasti kiekossa hyökkäysalueella ja ratkoen matseja yksilötaidollaan. Kiekottomana Denisenko jo aika nopeasti alkukaudella oppi sijoittumaan pakkien vetolinjoille blokaten laukauksia. Joulukuussa hän sai kahden pelin pelikiellon eräästä taklauksestaan. Sitten hänet istutettiin pelaamaan Brissonin ja Brabenecin kanssa. Yhdessä tuo kolmikko oli tehokas. Denisenkon hyvät otteet poikivat pari näytönpaikkaa änärinkin puolella, mutta siellä hän ei saanut asemaansa vakiinnutettua. Farmissa silti tehoja tuli tasaisesti ja kemia Brissonin kanssa pysyi, vaikka sentteri välillä vaihtui. Kun viime kauden paras tutkapari oli Quinney-Rempal, tällä kaudella se oli Denisenko-Brisson. Valinta Cracknellin tilalle tähdistöpeliin oli ansaittu. Kauden heikoin matsi oli tammikuun puolivälissä Firebirdsia vastaan, jossa Denisenko oli osasyyllinen kolmeen takaiskuun välinpitämättömyydellään. Muita ohipelejä ei juuri tullut, vaan hän oli minusta kauden paras HSK-pelaaja ja kykeni yksilötaidollaan murtamaan hyökkäyssiniviivan ruuhkabussissakin. Siitä kertoo myös taulukointini plussatilaston voitto lukemalla +21. Quinneyn piste-ennätyksestä Denisenko jäi kahdeksan pistettä, joten arvosana on 9+:n sijaan 9.
Arvosana: 9
Sheldon Rempal 63gp 27+18=45, -21
- Valittiin heti avausviikon AHL-pelaajaksi, kun hän iski Iowassa kahteen peliin viisi pistettä jatkaen siitä, mihin edeltävänä keväänä jäi. Kärkiketjujen oikea laituri operoi ylivoimalla tutusti oikeassa siivessä laukausuhkana ranteella ja upotti kiekkoja etukulmasta sisään. PAPP:ssa Rempal oli turhake päästäen viivavetoja lävitseen turhan paljon. Marras-joulukuun vaihde oli takkuisempi, mutta hiljalleen Sheldon heräsi eloon päästyään Quinneyn laitaan. Tammikuussa hän löysi osittaista kemiaa Morellin ja Bensonin kanssa mättäen neljä maalia Coachella Valleyssa. Se oli historiallinen teko, koska aiemmin yksikään ritari ei ollut samaan pystynyt. Juuri Firebirdsia vastaan Rempalin maalijyvä oli jostain syystä muutenkin kohdillaan tällä kaudella. Kokonaistehot jäivät silti viime kaudesta, kun Quinneyn kaltaista tutkaparia ei löytynyt. Rempal pelasi paljon Froesen kanssa, mutta tämä ei ole kuitenkaan niin kiekollinen sentteri ja tuhlasi myös joitain Rempalin alustamia paikkoja liikaa. Loppukauden paras ketju oli silti rakennettu Rempalin ja Froesen ympärille, kun kolmas lenkki Rondbjerg nosti pykälän heidän tasoaan. Rempal sivusi 27 maalillaan seurahistorian maaliennätystä loppukaudesta. Suoraviivaisuus oli yhä läsnä Rempalin pelaamisessa ja siitä olen oppinut pitämään.
Arvosana: 9-
Brendan Brisson 52gp 19+19=38, +0
- Brisson otti kesällä harppauksia ensimmäisissä potkuissa ja kykenikin hieman paremmin irtaantumaan vartioijastaan hyökkäysalueella, mutta ketjunsa pelilliseksi moottoriksi hänestä ei edelleenkään ollut esim. silloin, kun Quinney oli sivussa. Ylivoimallakaan pelätty one-timer ei tuhoa tehnyt oikeasta siivestä ja niinpä BB putosi aika nopeasti kakkosviisikkoon, jossa hän oli välillä slotissa tai vasemmalla puolella. Kauden edetessä toki BB palasi oikeaan siipeen ja rakensi sieltä peliä välillä hyvin yhden kosketuksen syötöillä takatolpalle mm. Cracknellille. Denisenko oli toisella puolella ja Cormier täydensi monesti takakolmion. Fyysistä kontaktia Brisson ei kaihda ja oman sinisen kulmasta kiekkojen jatkaminen keskialueelle oli varmempaa, mutta edelleen se on yksi kehityskohteista. Ennen joulua Brisson vietti viiden pelin pisteputkea Brabenecin ja Denisenkon kanssa, jolloin homma rokkasi. Ylipäätään kauden parhaat ottelunsa Brisson pelasi Denisenkon laituriparina. Heidän välinen yhteys oli parhaimmillaan tehokasta. Brisson paransi piste-ennätystään pisteellä ja tehot olivat uuden pelinumeron #19 mukaiset. Teholukema oli jengin paras.
Arvosana: 8,5
Adam Cracknell 59gp 18+17=35, -9
- Cracknell löysi heti yhteisen sävelen Morellin ja Brabenecin kanssa kolmosketjussa, kunnes olosuhteiden pakosta hänet oli siirrettävä alaketjujen sentteriksi. Ei hän keskikaistalla omimmillaan ollut jalkanopeuden puuttumisen vuoksi. Laitojen lähellä ahtaan tilan peleissä Cracknell sen sijaan loisti ja oli tärkeä linkki paineen alta lähdöissä jatkaen puolustajien pelin puolen siirtoja pistelinjalle vauhtiin sentterille. Erikoistilannevastuuta tuli niin ylivoimalla päätylautana kuin kakkos- tai kolmosalivoimassa. Joulukuussa ylivoimalla Cracknell loisti ohjaten maalin edestä tukun maaleja (seitsemän kahdeksaan peliin). Hänet valittiin tähdistömatsiin, muttei voinut pelata siellä loukkaantumisen takia. Vamma piti Adamin 1,5kk sivussa. Hän palasi vasta, kun playoffit olivat karanneet maaliskuussa. Cracknell oli minusta hyvä veteraanihankinta keskiketjuihin kamppailuvoimansa ja kädentaitojensa ansiosta. Hän on aika lähellä seurahistorian parasta maalineduspelaajaa, vaikka aikoinaan Leschyshyn paljon ohjurimaaleja teki myös.
Arvosana: 8+
Byron Froese 53gp 13+18=31, -6
- Froesen roolitus oli aika sama kuin viime kaudella. Hän pelasi ykkösalivoimaa, ylivoimalla päädyssä ja tasaviisikoin toisen kärkiketjun keskellä. Kahden suunnan pelaaminen oli vakaata ja tuotanto tasaista. Laitojen lähellä Froese oli yksi etevimmistä yksilöistä. Jalkanopeus oli silti vähän hidastunut ja joulukuu oli vaikea kuukausi Bensonin tavoin. Siksi yllätyin kutsusta ylös paikkaamaan Vegasin vammoja. Froese oli AHL:stä poissa jopa kuukauden helmi-maaliskuussa missaten yhdeksän peliä. Kun hän palasi, Rempalin kanssa he tehoilivat toisinaan, mutta pysyvämmin vasta, kun Rondbjerg liittyi vasempaan laitaan kolmanneksi jäseneksi. Froese merkkautti kauden lopussa kuuden matsin pisteputken. Kausi loppui ikään kuin kesken siis hänen kohdallaan juuri, kun hän oli pääsemässä vauhtiin. Alivoimalla Froese oli Morellin tai Rondbjergin parina perusluotettava janari ykkösnelikossa. Pistetahti oli suunnilleen sama kuin viime kaudella, joten arvosanakin pysyy yhtenevänä.
Arvosana: 8
Mason Morelli 56gp 13+16=29, -12
- Uusi vahvistus Morelli pelasi aluksi kolmosketjun vasemmassa laidassa Brabenecin ja Cracknellin rinnalla. Kemia toimi ja pisteitä tuli kuten myös plussia taulukkooni. Loukkaantumissumassa hänet oli lopulta siirrettävä keskikaistalle. Erikoistilanteissa Morelli oli alkukaudella ykkösalivoimassa Froesen kanssa sekä kakkosylivoimassa vasemmalla puolella. Sisäänvienneissä hän oli elementissään. Joulukuussa pienen suvantovaiheen jälkeen peli alkoi taas rullata alkukauden malliin Quinneyn laidassa. Palkinto oli kutsu ylös loukkaantumissumassa helmikuussa. Morelli palasi alas vasta pysyvämmin maaliskuun alkupuolella. Vuosi 2024 oli silti AHL:ssä heikko, kun Mason iski esimerkiksi vain tehot 1+4=5 18 peliin tammi-maaliskuussa. Sentterinä pelatessaan laidoilla olivat monesti Brisson ja Denisenko, joten pisteitä olisi voinut odottaa enemmänkin. Loppukauden paras peli oli San Josessa, jossa Morelli iski pari maalia. Samanlaista vipeltävyyttä ja energisyyttä Morelli ei minusta farmissa pystynyt esittämään kuin NHL:n puolella. Craig kehui kyllä häntä jossain haastattelussa pelilliseksi dynamoksi, mutta "play-driverina" hän olisi saanut olla minusta vielä näkyvämpi, jos mittatikkuna on vaikkapa Denisenko.
Arvosana: 8-
Gage Quinney 39gp 8+20=28, -7
- Viime kauden paras pelaaja Quinney aloitti kauden tehokkaasti uusvanhalla pelipaikalla ykkössentterinä Bensonin/Rondbjergin ja Brissonin välissä (5gp 1+6=7), mutta loukkaantui. Väliin jäi pelejä vajaan kuukauden edestä. Ylivoimalla rooli erosi aiemmasta, koska vasemman siiven sijaan hän oli slotissa ykkösviisikossa tehden tilaa Denisenkolle sekä välillä päädyssäkin. Joulukuun viiden pelin vierasreissusta Quinney oli taas sivussa viimeistä peliä lukuun ottamatta. PPG-tahti oli silti joukkueen parhaimmistoa. Vuoden 2024 puolella Quinney kesti kasassa puolitoista kuukautta, mutta siihenkin jaksoon mahtui mm. kuuden pelin pisteputki. Harmi, että yhden ehjän kauden jälkeen tästä kaudesta tuli taas pannukakku. Häntä olisi tarvittu playoffjahdissa. Paluu viimeisimmästä vammasta tapahtui vasta viimeiseen kotipeliin huhtikuun puolivälin jälkeen. Pistekeskiarvo 0.72 oli kolmanneksi paras Denisenkon 0.86:n ja Brissonin 0.73:n jälkeen, joten niissä peleissä, joissa Quinney oli mukana, hän oli hyvä. Keskiarvoplussat peliä kohden (+0,31) olivat linjassa viime kauden Mannisen suorittamiseen ykkössentterinä (+0,36).
Arvosana: 8,5
Jonas Rondbjerg 48gp 9+16=25, -13
- Rondbjerg aloitti kauden ylhäällä, palasi kuudeksi peliksi farmiin ja sitten taas ylös Vegasiin. Ykkösalivoimavastuu oli vaihtunut kakkoshyökkääjäpariin. Suoraluistelunopeutensa ja vahvan mailapaineensa ansiosta hän sai yleensä 1-2 vastaiskupaikkaa iltaa kohden, mutta rannelaukaukset paukkuivat seinille. Loppukaudesta tarkkuus oli parempaa ja hän merkkautti muutaman AV-osuman. Silloin hän oli jälleen Froesen parina kuten viime kaudella. Ylivoimalla Rondbjerg oli enimmäkseen slotissa kakkosviisikossa, mutta kiekkokosketukset olivat vähissä. Viime kauteen verrattuna Rondbjerg luisteli vähän nopeammin, mutta eniten vaikutin hänen mailakamppailuistaan laitojen lähellä. Sillä osa-alueella hän oli hyökkääjistä paras tehden lukuisia katkoja. Hyökkäyssuuntaan kemia Quinneyn ja Brissonin kanssa jätti toivomisen varaa, mutta hyvä täydentävä palanen kärkiketjuihin Rondbjerg ilman muuta AHL-tasolla on. Keväällä Rondbjerg pelasi paljon Brabenecin laiturina ja he löysivät ajoittaista kemiaa niin tasaviisikoin kuin ylivoimallakin, kun Jakub antoi pari hyvää päätypassia slottiin tanskalaiselle. Loppukaudesta Rondbjerg puolestaan muodosti pikkuritarien parhaan ketjun Froesen ja Rempalin kanssa tasaviisikoin, mikä oli taas osoitus siitä, että hänen kahden suunnan pelaamisensa tuo lisäarvoa AHL-tasolla. Pienet kehitysaskeleet alaketjujen hyökkääjälle tärkeissä asioissa povaavat ehkä NHL-paikan vakiinnuttamista ensi kaudella. Minusta hän oli HSK:n TOP3-hyökkääjä Denisenkon ja Rempalin ohella, vaikka Brisson enemmän tekikin tehoja.
Arvosana: 9-
Tyler Benson 52gp 5+20=25, -15
- Benson aloitti kauden ykkösen vasemmassa laidassa Quinneyn ja Brissonin rinnalla ennen vammaansa, joka piti hänet sivussa kuudesta pelistä. Alku oli hyvä, kun Bensonilla oli koossa viiden esiintymisen jälkeen yhtä monta pistettä. Kakkosylivoimassa hän oli välillä sisäänvientivastuussa hoitaen sen ruudun mallikkaasti. Kuvion tultua kuntoon hän oli usein slotissa, mutta kauden toisella puolikkaalla myös toisessa siivessä poissaolojen myötä. Liike ja kamppaileminen olivat pienikokoiseksi laituriksi riittävällä tasolla, vaikka vielä harjoituspeleissä olin hänestä hieman huolestunut. Viime vuoden loppu oli vaisumpi eikä hän loistanut siihen malliin kuin ensimmäisissä peleissään. Peräänkuulutin häneltä ja Froeselta veteraaneina isompaa panosta. Välillä sitä nähtiin, mutta aika monessa matsissa Benson oli myös todella näkymätön. Keskiketjuissa hän on OK täydentävä palanen alemman keskitason AHL-joukkueeseen, mutta jos HSK haluaa ottaa harppauksia eteenpäin, yläkertaan on löydettävä parempaa laatua mitä Benson tarjoaa.
Arvosana: 7,5
Jakub Demek 55gp 7+9=16, -10
- Demek debytoi nelosen keskellä Geertsenin ja D'Amaton välissä. Kolmessa ensimmäisessä pelissä omisi kolisi kahdesti oman pään aloitustappioiden jälkeen, joten sillä saralla on työstettävää, jotta hän saisi joskus NHL:ssä valmennukselta luottoa puolustuspään starteissa. Kauden edetessä hän kuitenkin paransi isosti aloituksissa ja mm. joulukuussa Bakersfieldissa hän ohjasi kiekon sisään aloitusvoittonsa jälkeen. Luistelukestävyyskin voisi olla parempaa. Kaimansa tavoin hänkin loukkaantui alkukaudella ehdittyään juuri päästä vauhtiin tehoin 1+1 San Josessa. Avausmaali oli kaunis vastaiskukihaus oikeaa laitaa ylös polkien ennen Mukhamadullinin jekuttamista. Junnuissa vahvuutena ollut mailahäirintä alkoi sekin hiljalleen näkyä kuten kiekonriistäminen taklaamalla varsinkin loppukaudesta. Alivoimavastuuta Demek sai debyytistään alkaen esim. Cracknellin kanssa. Ylivoimalle hän pääsi rosterin ohennuttua tammikuussa samaan maskimiesrooliin kuin junnupeleissäkin. U20-peleissä yhtenä vahvuutena ollut kiekon suojaaminen laitaa vasten ja sen lukeminen, mistä suunnasta paine tulee ja siitä kontaktin kautta lisäenergian saanti/pyörähtäminen vapaaksi ei debyyttikaudella näkynyt vielä käytännössä niin voimakkaasti jäällä.
Joulukuun ketjuruletissa Demek käväisi jopa kakkossentterinä hetkellisesti Brissonin ja Morellin välissä, mutta se kokeilu kesti vain pari matsia. Parhaan yhteyden hän löysi nelosketjussa Primeaun, Cracknellin, Geertsenin ja D'Amaton kanssa. Yhteenvetona sanoisin, että Demekin stepeistä eteenpäin kauden aikana jäi hyvä fiilis ja hän oli varmaan se yksilö, joka tosiaan kasvoi eniten sesongin aikana sopeutuen keväällä jo hyvin fyysisesti vaativan sarjan vaatimuksiin. Kauden päätösmatsissakin hän sentteröi ykköstä laidoillaan Denisenko ja Brisson, mutta toki se oli merkityksetön peli. Vielä syksyllä pidin NHL-haaveita kaukaisina, mutta kehitysaskeleet poikivat hetkellisen kutsun ylös, vaikkei debyyttiä vielä tullutkaan. Unelma nelossentteriydestä änärissä on arvioni mukaan täysin realismia, jos Demek saa jumpattua luistelunsa samalle tasolle kuin esim. Howdenilla.
Arvosana: 8-
Daniel D'Amato 54gp 6+8=14, -9
- D'Amato pelasi enimmäkseen alaketjuissa laiturina. Hän sai myös vastuuta alivoimalla esim. Primeaun tai Swetlikoffin kanssa alkukaudella, mutta päästi poikittaissyöttöjä liikaa lävitseen. Loppukaudesta sijoittuminen oli parempaa ja hän pääsi katkoistaan iskemään myös vastaan, mutta vastaiskujen päättäminen olisi saanut olla nimenomaan päättäväisempää, jotta tehopistemäärä alkaisi kakkosella. Luistelu oli mielestäni aiempaa väljempää ja suunnanmuutospelaajana D'Amato oli satunnaisesti vaarallinen tasaviisikoinkin. Loukkaantumissumassa hän pääsi käväisemään ylivoimassakin takakolmiossa. Tucsonissa mies vietti ensimmäistä kahden maalin AHL-iltaa. D'Amato kehittyi mukiinmenevästi ja sai siirrettyä ECHL-tehot AHL:ään Guayta huomattavasti paremmin. Näen hänelle käyttöä jatkossakin alaketjuissa ja alivoimalla.
Arvosana: 7,5
Jakub Brabenec 48gp 6+7=13, -8
- Brabenec sai kolmosketjun keskellä unelma-alun neljän pelin pisteputken myötä. Avausmaali syntyi säkenöivällä viimeistelyllä omien jalkojen välistä Hertlin opein. YV-aikaa ei tullut, mutta alivoimalla Jakub pelasi esim. Quinneyn kanssa heti debyytissään. Sentterin roolin omaksuminen eri pelitilanteissa iskostui nopeasti Jakubin aivoihin. PAPP:ssa oli välillä kasvukipuja heiveröisyyden ja intensiteetin puutteen vuoksi, mutta tietyissä vaihdoissa näkyi karheuttakin. Mailahäirintä saisi olla silti vielä uutterampaa laitojen lähellä. Kaimansa tavoin aloitusympyrässä on parannettavaa ja siksi Brabenecille annettiin todella paljon hyökkäyspään startteja. Kiekonkäsittelytaidot kovassa vauhdissa sen sijaan olivat vahvuus U20-tasolla ja edelleenkin. Siniviivan murtaminen kuljettamalla ei kuitenkaan aikuisia vastaan tulokkaana vielä luonnistunut mitenkään erikoisesti silmätestin perusteella. Hän kaipaa yksinkertaisesti lisää ruutia voimaluisteluun, jottei hän jää puristuksiin ruuhkabussiin keskialueella tai joudu luopumaan kiekosta selustadumppauksella. Ensimmäiset YV-minuuttinsa Brabenec sai joulukuun alussa päästen neliön keskelle toiseen viisikkoon. Kevätkaudella ylivoimalla hän oli mukana jopa ykkösviisikossa ja teki peliä päädystä slottiin Rondbjergille muutamaan otteeseen briljantisti.
Brabenecilla oli marraskuussa pieni vamma, joka piti hänet sivussa kuukauden. Kun HSK tuskaili 5v5-maalinteon kanssa, Jakub siirrettiin ykkössentteriksi joulukuun alkupuolella Rondbjergin ja Denisenkon väliin. Se toimi ihan jees ja pisteitä tuli kuten mm. voittomaali jatkoilla Ontariossa. Uudenvuodenaattona Hodgson kuitenkin kolasi Brabenecin levyksi keskialueella ja hän oli taas kuukauden poissa toipuessaan ylävartalovammasta. Harmi, että kahdesti Brabenecin orastavat hyvät otteet katkesivat vammoihin. Maaliskuussa silti Brabenecilla oli yhä kemiaa Rondbjergin kanssa ykkösketjussa. Kolmas lenkki vaihtui ollen joko Denisenko, Hickey tai Primeau. Abbotsfordissa maaliskuussa nähtiin häivähdys U20-karvauskykyistä. Se oli Brabenecin paras peli kiekottomana, kun hän katkoi avauksia sijoittumalla keskialueella oikein ja karvasi pari kertaa kiekon syvälläkin itselleen. Keskiarvoplussat peliä kohden olivat +0,15 ja se on linjassa tulokassenttereistä mm. Morozovin viime kauden lukemaan. Ensi kaudella Brabenecin on sitten otettava jo isompaa tulosvastuuta ja saatava YV-aikaakin mieluusti alusta asti. Hän väläytteli syöttötaitoaan, mutta tasaisuus uupui. Puolustuspään starteista on myös saatava enemmän toistoja.
Arvosana: 8-
Mason Geertsen 58gp 6+0=6, -16
- Koska Loewen ei saanut enää jatkosopimusta, Geertsen vastasi nujakoinnista nelosketjun vasempana laiturina. Jäähyminuutteja kertyi eniten (108). Hän oli raskastekoinen leftin laituri, joka ei epäröinyt taklatakaan. Avauspiste hopeisena ritarina syntyi 12. pelissä Eaglesin verkkoon 2v1-hyökkäyksestä, jossa viimeistely ylänurkkaan oli komea. Geertsen ei ollut taakka, vaan täytti ruutunsa minusta melko hyvin pystyen tasaviisikoin olemaan osana hyökkäysalueen päätyralleja roikkuen kiekossa kiinni eikä se kuollut hänen lapaansa, vaan syöttötaitoa oli edes jonkun verran, vaikkei yhtään syöttöpistettä mies saanutkaan. Marras-joulukuussa väliin jäi yhdeksän peliä ja tammikuussa kolme pelikiellon takia. Jos joku kovanaama on pakko rosterissa olla illasta toiseen, Geertsen on ihan jees valinta. Häntä käytettiin myös parissa matsissa kolmosparin puolustajana stunttaamassa poissaoloja.
Arvosana: 7-
Mason Primeau 44gp 2+4=6, -18
- Primeau aloitti kauden ylimääräisenä hyökkääjänä, mutta pääsi melko pian nelosketjun oikeaksi laituriksi, kun vammoja kertyi muille. Alivoimavastuutakin tuli kolmannessa hyökkääjäparissa. Primeaun kiekolliset taidot olivat kehittyneet hieman, mutta eniten hänellä oli silti annettavaa taklauspelaamiseen. Kaikkein parasta kemiaa hän esitti Demekin ja Cracknellin kanssa syyskaudella. Tuo kolmikko jatkokarvasi illasta toiseen melko hyvin tehden yleensä 2-3 stoppia hyökkäysalueella ja luoden sitten riistoista nopeasti puolittaisia maalipaikkoja maalin eteen. Keväämmällä Primeau käväisi jopa ykkösketjun laidassa yksittäisessä pelissä Rondbjergin ja Brabenecin rinnalla, kun poissaoloja oli niin paljon. Sanomattakin on selvää, että se oli hänelle liian iso ruutu. Nelosketjuun hän kuitenkin osoitti olevansa siedettävä yksilö pienen kehittymisen myötä. Viime kaudella Primeau teki viisi säkkiä oltuaan mukana toisinaan ylivoimassa maskimiehenä survomassa kiekkoja sisään, mutta nyt sellaista roolia ei tarjottu.
Arvosana: 7
Ryan Dzingel 12gp 4+1=5, -9
- Solmi try-outin maaliskuun puolivälissä. Syöttötaitoa yhä löytyi, mutta Dzingel oli heikossa luistelukunnossa, joka näkyi aina omiin päin tullessa. Takapaine oli olematonta, kun hän ei saanut ketään kiinni. PAPP:ssa hän myös hieman ryntäili aika ajoin. Abbotsfordissa Dzingel iski kaksi maalia reboundeista maalin edestä, joten kirjasin plussan ytimeen menemisestä kontakteja kaihtamatta. Ketjukavereina olivat tuolloin Froese ja Rempal. Myöhemmin häntä kokeiltiin myös sentterinä Cracknellin ja Catafordin välissä, mutten oikein innostunut näytöistä tuolla pelipaikalla. Hänellä oli puutteita puolustussuuntaan liikaa ja eräässä matsissa hänen iholtaan vastustaja ohjasi kiekon maalille, josta maskimies jatkoi sen sisään. Maalinteon tehokkuus oli sen sijaan kunnossa ja hän kiskaisi mm. yhden nätin YV-maalin vasemmasta siivestä Clarken jaloista takakulmaan noiden reboundosumien lisäksi. Jos kesätreenit maistuvat, tarjoaisin jatkoa Bensonin sijasta.
Arvosana: 7+
Jett Jones 31gp 2+3=5, -5
- Jones oli raskasjalkainen nelossentteri, joka sai alivoima-aikaakin tammi-helmikuun siipirikkoisessa miehistössä ja sen jälkeen myös aina kauden loppuun saakka. Kiekollisena hän ei tuonut pöytään oikein mitään alkuun. Avausmaalinsa AHL:ssä hän teki seinäsyöteltyään Demekin kanssa keskialueen käännön jälkeen ja ohittaen sitten keskikaistalta Wallstedtin. Jones paransi kokemuksen karttuessa otteitaan ja pelasi nelosen laidassa Demekin ja Wedmanin kanssa parhaat pelinsä, kun hän sai rouhia. Heti kun HSK kuitenkin sai pelaajia takaisin ylhäältä, Jones lensi katsomoon. Sieltä hän sitten kuitenkin pääsi pelaamaan vielä joitain matseja alaketjujen keskellä poissaolojen myötä. Sanomattakin on silti selvää, että 31 matsia hänen ei olisi pitänyt missään olosuhteissa pelata.
Arvosana: 6,5
Alex Swetlikoff 19gp 3+0=3, -5
- Swetlikoff nostettiin Ghost Piratesista kirkkaisiin valoihin, kun keskikaistalta puuttuivat niin Quinney kuin Jakubit alkukaudella. Alku AHL:ssä oli huumaava, kun hän onnistui maalinteossa kahdessa ensimmäisessä pelissään. Luottolaiturit olivat Savannahista tutut Guay ja D'Amato. Swetlikoff pääsi pirteän alkunsa myötä jopa kokeilemaan eräässä matsissa kakkossentterin roolia, kun oman pään aloituksetkin hoituivat. Hänen laukauksensa suoraan syötöstä b-pisteiden yläpuolelta oli yllättävän tarkka ja napakka. Myöhemmin kauden aikana hänet kutsuttiin välillä ECHL:stä ylös tuuraamaan poissaoloja, mutta niin näkyvä hän ei enää ollut kuin alkuhuumassa ja pelipaikka oli lähinnä nelosketjussa keskellä tai laidassa.
Arvosana: 6,5
Matthew Wedman 4gp 1+1=2, +3
- Pirteä ja isokoinen laituri, joka rouhi hyvin ja väänsi kamppailuvoittoja alaketjuissa. Kemiaa oli Demekin ja Jonesin kanssa. Rannelaukaus suoraluistelusta oli melko napakka ja yhden maalin hän sillä iskikin. Peliasento ja pitkä maila toivat mieleen leftin Marko Anttilan. Wedman stunttasi myös keskikaistalla debyytissään ennen siirtoa laidalle. Täytemiehistä hän oli kaikkein paras ja potentiaalisin. Teholukema +3 jäi koko jengin parhaaksi, kun Wedman väisti rökäletappiot lyhyellä visiitillään. Tarjoaisin AHL-pahvia ensi kaudeksi.
Arvosana: 7,5
Mathieu Cataford 4gp 0+2=2, -2
- 90 pisteen QMJHL-kauden jälkeen Cataford kutsuttiin Silver Knightsin viimeisiin matseihin mukaan, kun Mooseheadsin playoffit jäivät lyhyeen. Cataford debytoi kolmosketjun vasemmassa laidassa Dzingelin ja Cracknellin rinnalla. Hän pääsi heti pisteille hipaistuaan hutilämärillä maalin edessä kiekkoa ennen kuin se päätyi Chaykalle. Toisessakin pelissä tuli syöttöpiste. Viimeisen pelin Cataford pelasi kakkosketjussa Froesen ja Rempalin kanssa. Debyytistä ilmenivät vahvuuksina sulava kiekonkäsittely ruuhkabussissa pehmeillä käsillä, hanakkuus mennä ytimeen junnupelejä paremmin, trapin läpäisemättömyys hänen kohdaltaan, laiturivelvoitteiden hoitaminen omissa niin kiekollisena kuin kiekottomana pl. yksi fuskaus ylöspäin, H3-roolissa siirtokiekkojen lukeminen/väliin pääseminen siniviivan tuntumassa korkealta karvatessa, transitiopuolustaminen, taklausten loppuunvienti ja pakottamuus hyökkäysalueella vrt. junnupeliin. Heikkouksia olivat reagointi- ja irtiottokyvyn puute irtokiekkoihin laitojen lähelle niin omissa kuin hyökkäysalueella, tilanne- ja kamppailukovuuden puute ja hyödyttömyys kärkikarvaajana pl. syöttösuuntien peittäminen keskustaan. Ensipotkutkin kaipaavat räjähtävyyttä, jotta Cataford pystyisi luomaan etua hyökkäysalueella 1v1-tilanteissa vastustajan alakolmion miesvartiointia vastaan. Keskialueen kiekollinen suoritusvarmuuskaan ei ollut niin täydellistä kuin katsomassani junnumatsissa helmikuulta.
Arvosana: 7+
Patrick Guay 16gp 0+1=1, -6
- Guay aloitti 13. hyökkääjänä, kunnes tilaa rosterissa aukeni. Hän pelasi kolmos- tai nelosketjun oikeassa laidassa. Peruspörräämistä kummempaa antia Guaylla ei useinkaan ollut. Karvausväläytykset olivat kadonneet jonnekin sitten viime kauden. Pari peliä osana ECHL-ketjua Swetlikoffin ja D'Amaton kanssa olivat hyviä. Tehottomuus oli pettymys viime kauden väläyksiin peilattuna. Niinpä hänet lähetettiin ECHL:ään, jossa tehoja sitten tulikin reippaasti viime kauden malliin. En usko, että Guaysta koskaan NHL-pelaajaa tulee ja AHL:ssäkin tuloksentekoyksikköön nousu on tiukassa. Ainoa positiivinen asia oli se, että tehottomuudesta huolimatta Guay ei myöskään mokannut omissa ja tehnyt maaliin johtaneita virheitä, vaan oli harmaa tapetti.
Arvosana: 6+
Simon Pinard 13gp 0+1=1, -7
- Pinard oli debyytissään tammikuun alussa Calgaryssa melko näkymätön. Pari kertaa hän spurttasi päätykiekon perään, mutta oli tilanteista myöhässä eikä toisaalta hetkellisesti kiekkoon päästessään kyennyt kovin luoviin ratkaisuihin, vaan tyytyi ulkokehällä syöttelyyn. Lisäarvon tuonti alaketjuihin oli olematonta. Kakkosylivoimaan hän pääsi tammikuun lopussa, kun poissaoloja oli eniten. Ensimmäinen AHL-piste syntyi poikittaissyötöllä D'Amatolle oikeasta siivestä vasempaan. Syöttötaito ja pehmeät kädet ovat olemassa ja tuossa se tuli esiin. Kauden päätöspelissä hän puolestaan antoi hidastetun lätyn puolustajan selustaan spurtanneelle Ahacille, joka laukoi logoon maalin kulmalta suorahyökkäyksen päätteeksi. Muutoin kiekolliset väläykset pelinrakentajalaiturille olivat siis liian vähissä.
Arvosana: 6+
Matt Boudens 5gp 0+1=1, +0
- Aiemmilta kausilta tuttu tasapaksu peliä tekevä sentterilaituri oli hätäapu parissa pelissä myös tällä kaudella. Tucsonissa hän alusti Hickeyn maalin komealla rystykäännöllä oikeasta laidasta luukulle.
Arvosana: 6
Ty Pelton-Byce 4gp 0+0=0, -2
- Semiraamikas leftin voimahyökkääjä, jonka kiekolliset taidot olivat erittäin rajatut. Luistelu oli todella hidasta, ehkä jopa seurahistorian raskaimman näköistä. Pelipaikka oli nelosketjun vasemmassa laidassa parissa matsissa. Ilman luistelun jumppaamista AHL:ään ei ole mitään asiaa.
Arvosana: 6-
Carson Focht 2gp 0+0=0, -3
- Sentteriversio Pinardista eli pienikokoinen leftin taitoniekka, joka oli lapanen kamppailemaan. Debyytissään sai miinusta tehotilastoon, kun hänen johtamansa kakkosketju laidoillaan Benson ja D'Amato juuttui omiin juoksemaan kiekon perässä. Loukkaantui heti toisen matsinsa alussa helmikuun lopussa Coloradossa.
Arvosana: 6-
Brent Pedersen 1gp 0+0=0, +0
- Yksi stunttauspeli nelosen laidassa try-outilla. Luistelu ja kamppaileminen olivat keskinkertaista tasoa.
Arvosana: 6-
Bear Hughes 1gp 0+0=0, +0
- Kesällä hankittu nuorukainen sai itsensä kuntoon maaliskuuhun mennessä ja debytoi AHL:ssä kolmosen keskellä laidoillaan Swetlikoff ja Pelton-Byce. Kyseessä oli kotipeli Tucsonia vastaan. Hughesin debyytistä ei paljoa mieleen jäänyt. Hän oli melko pienikokoinen rightin sisupussi, joka väänsi kokoisekseen ihan hyvin laitojen lähellä. Pidin intensiteetistä ja tasapainosta. Kiekolliset väläykset uupuivat. Loppukauden karhu pelasi Savannahissa tehden neljä pistettä viiteen peliin.
Arvosana: 6+
Yhteenveto (suluissa aiempien kausien arvosanat):
Denisenko 9
Rempal 9- (9)
Rondbjerg 9- (8-, 8,5, 8)
Brisson 8,5 (8-, 8,5)
Quinney 8,5 (9+, 8-, 9)
Korczak 8+ (7+, 8,5, 8+)
Mayo 8+ (7-)
Sedoff 8+
Cracknell 8+
Froese 8 (8)
Miromanov 8 (8,5, 9+, 8,5)
Bullion 8
Morelli 8-
Demek 8-
Brabenec 8-
Patera 8- (8+, 8-, 6,5)
Benson 7,5
D'Amato 7,5 (6+, 8,5)
Hickey 7,5 (7,5, 5,5)
Papirny 7,5 (8)
Wedman 7,5
Bischoff 7+ (7+,-, 7,5)
Vikman 7+ (7-)
Dzingel 7+
Cataford 7+
Fleming 7+
Saville 7 (7, 8,5)
Primeau 7 (7, 6,5, 6,5)
Geertsen 7-
Björnfot 7-
Cormier 6,5 (8,5)
Ahac 6,5 (7, 7-, 7,5)
Jones 6,5
Swetlikoff 6,5
Carroll 6,5 (7)
Chayka 6+ (7-)
Guay 6+ (7,5)
Pinard 6+
Hughes 6+
Boudens 6
Pelton-Byce 6-
Focht 6-
Pedersen 6-