Mainos

Vegas Golden Knights 2023–2024

  • 71 585
  • 343

Mihin asti Golden Knights yltää kaudella 2023–2024?

  • Mestaruuteen

    Ääniä: 11 23,4%
  • Finaaliin

    Ääniä: 3 6,4%
  • Konferenssifinaaliin

    Ääniä: 15 31,9%
  • Konferenssivälieriin

    Ääniä: 11 23,4%
  • Pudotuspelien avauskierrokselle

    Ääniä: 4 8,5%
  • Pudotuspelien ulkopuolelle

    Ääniä: 3 6,4%

  • Äänestäjiä
    47
  • Poll closed .

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Kotivoittotakuu piti.
Tuossa oli jo jotain Mark Messier -mäistä, voittotakuu, ja niin siinä sitten tapahtui. Et kuitenkaan ollut itse pelaamassa ja tekemässä hattutemppua Vegasille, joten plussa jää saamatta, heh!

DeBoeria vastaan tuli tappio jatkoajalla 5-4 San Josessa pelissä, jota ei muistella.
Heh, kyllä tuo peli on muistoissa varmaan ikuisesti, valitettavasti.

Tämän saldo taitaa olla seiskapeleistä tahraton 7-0, joten sikäli ritarit ovat altavastaajia ylihuomenna pelissä, josta tullee niin ikään yhden maalin kiekkomittelö tutusti.
Ja ennustukset sen kuin jatkuvat. Suomen Vegas oraakkeli! Ilmeisesti sarjan voittajaa et kuitenkaan etukäteen meille ilmoita.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Surullinen loppu surulliselle kaudelle. Joka vuosi ei mikään joukkue näköjään Stanley Cupia voita, ei Vegaskaan, mutta parempia esityksiä olisin toivonut monelta joukkueen pelaajalta näissä pleijareissa. Piippuun jäi tällä kertaa. No ensi kaudella sitten taas ylivoimaa harjoittelemaan heti alusta lähtien, eikös niin Bob Lowes, ja sitä rataa sitten rakentamaan parempaa kautta ja enemmän menestystä taas.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
7/7 Dallas vs. Vegas

Kokoonpano oli sama kuin kutospelissä. Karlssonille ottelu oli pudotuspeleissä sadas. Siltä varalta, että joukkue ei voittaisi, kuuntelin ensimmäisen ja viimeisen kerran ennen matsia tämän kauden voittobiisin Last Night by Morgan Wallen.

Arvosanataulukko
++
+ Howden, Amadio, Karlsson
+/- Hill, Whitecloud, Hanifin, Theodore, McNabb, Martinez, Eichel, Marchessault, Stone, Stephenson, Barbashev, Carrier, Roy, Kolesar
- Hertl, Pietrangelo
--

1. erä

Peluutus:

Steel vs. Roy
Hintz vs. Eichel
Johnston vs. Stephenson
Duchene vs. Karlsson

Hintz vs. Roy
-- jäähy
Duchene vs. Eichel
Steel vs. Stephenson
Hintz vs. Karlsson

Johnston vs. Roy
Duchene vs. Eichel
Steel vs. Eichel
Steel vs. Stephenson
Hintz vs. Stephenson
Johnston vs. Stephenson
Duchene vs. Karlsson

Neloset myskäsivät vastakkain avausvaihdossa. Molemmat ketjut heittivät kiekon sywään kerran, mutta pääsivät paineen alta ulos, vaikka Martinezin syöttö jäi hieman Royn jalkoihin ja Kolesarin piti kamppailla siniviivan kulmasta kiekko omille. Toisessa vaihdossa McNabb menetti kiekon Stankovenin karvauksen alla, mutta Robertsonin syöttö oikeasta kulmasta valui keskialueelle. Kahden minuutin kohdalla Hanifin siirsi kiekon paineen alta ränniin laiturille. Stone tuli vastaan ja Heiskanen pintsasi myös, mutta ei saanut katki Kiven tippausta keskialueelle. Pavelskin tai Bennin varmistus oli myöhässä. Vegas ei kuitenkaan hyödyntänyt 2v1-hyökkäystä, koska Stephensonin poikittaissyöttö ohi Suterin jäi turhan taakse. Barbashevin laukaus takapainoisesta asennosta meni ohi takakulman. Ajassa 2:30 VGK hidasti 3v3-vastaiskun päätyyn. Seguin nousi sieltä esiin, mutta kääntölaukaus etukulmaan osui Hilliin. Kolmannella minuutilla Vegasilla oli tutusti vastassa Dallasin kaksivaiheisen karvauksen passiivisempi versio 1-2-2. Amadio neppasi kiekon nöyrästi syvyyteen keskialueen 3v4-tilanteesta. Howden taklasi Harleyn levyksi. Lindellin siirto maalin takaa Amadion edestä meni siniviivaan saakka Theodorelle, mutta nopea laukaus maalille meni reilusti ohi.

Neljännellä minuutilla Kolesar vei hyökkäyksen pohjaan itse kuljettamalla. Kulmarallissa Whitecloud levitti Hanifinille, joka laukoi, mutta hyvästä sähinästä huolimatta maalin edessä Harley boksasi Kolesarin laukomaan reboundin nollakulmasta kohti Oettingeria. 2v3-transitiossa Hill torjui helposti Stankovenin kudin laidasta. Kolesar otti samassa heppoisen jäähyn Robertsonin kaaduttua olkapääkosketuksesta. Toisen vaihtokierroksen alussa DeBoer vaihtoi ykkösensä pelaamaan Vegasin nelosta vastaan ja se tuotti ylivoiman. Vegas pelasi ehkä sarjan parhaan alivoimansa häiriten sisäänvientejä aiempaa paremmin. Paras tekopaikka oli Eichelin kuti vasemmasta laidasta, mutta sen Heiskanen blokkasi tikullaan.

Seitsemännellä minuutilla Duchenen ketju pelasi Vegasin ykköstä vastaan. Marchessault jatkoi kiekon keskialueella vauhtiin Hertlille, joka vei hyökkäyksen vuorostaan itse päätyyn asti. Sieltä kiekko pelattiin nopeasti viivaan, mutta Pietrangelon toimitus oli tulokseton. Minuutin päästä asetelma oli Steel vs. Stephenson. Martinez avasi paineen alta laitaan Stephensonille, joka tavoitteli pistelinjalta Stonea, mutta Dallasin H3:n sijoittuminen syöttölinjalle oli optimaalista. Stone silti luisteli irtopalan perään ja tökkäsi sen päätyyn, mutta Heiskas-Suteria vastaan jatkokarvaus ei tuottanut riistoa. Seuraavaksi olisi ollut Johnstonin vuoro hypätä askiin, mutta DeBoer kuormitti Hintzin ketjua. Karlsson blokkasi Stankovenin laukauksen Robertsonin jätöstä. Vegasin kolmospari Hanifin-Whitecloud tuli vaihdon aikana paineen alta hyvin kahdesti. Heidän parityöskentelynsä oli viime matsin tapaan vahvaa minusta.

Kolmas vaihtokierros alkoi sillä, että nelosketju puolusti Johnstonit kiekottomiin. 10. minuutilla Heiskasen pinchaus oli paremmin ajoitettu. Silti Vegasin ykkösen painejakso omissa katkesi nopeasti Duchenen ketjua vastaan, kun Hertl kamppaili kiekon ulos alueelta. 11. minuutilla Martinez oli hetkellisesti vuotaa paineen alla Faksaa vastaan ja puolen minuutin päästä Stone ei ollut vastassa Whitecloudin rännisiirtoa, kun alla oli pitkä vaihto. Suterin kaaostoimitus oli hankala, kun Benn hääräsi maalilla.

Vegasin peluutus oli selkeä neljän ketjun rotaatio järjestyksessä Roy-Eichel-Stephenson-Karlsson. Dallasin nelosen homma oli pimentää Vegasin kakkosketju, joka sai pelistä kiinni kutospelissä eli lisäkuormitetulle Hintzille ja varsinkin Johnstonille haluttiin edullisempia minuutteja Vegasin alaketjuja vastaan. Pari ylipitkää vaihtoa vieraiden kärkihevosilta vain sotki tuota suunnitelmaa kolmannessa kierrossa. Duchenet DeBoer halusi Eichelia vastaan eli nollaamaan toista kärkiketjua vierailta. Kutospelin tavoin peli oli tarkkaa puolin ja toisin. Molemmat hyökkäsivät siirtokiekoilla selustaan toivoen, että 3v4-alivoimaisina ne saataisiin raavittua takaisin omille jonkun pienen vastustajan alakerran virheen avulla ja luotua siten maalipaikka. Vegaskin jatkoi kutospelin nöyryyttä eikä pakottanut peliä keskialueella, jottei Dallas saisi hyviä kääntösaumoja. Vedot olivat 4-3 13 minuutissa. Sikäli en täysin ymmärrä puheita siitä, että vain Vegas olisi hidastanut peliä, kun varsinkin kutos- ja seiskapeleissä Dallas oli yhtä lailla juonessa mukana. Peli on aina suhteessa vastustajaan toki, mutta olisi sekin halutessaan voinut olla aktiivisempi.

Seuraavaksi nelosketju löi kiekon päätyyn. Tanev siirsi kiekon ohi kärkikarvaaja Carrierin, mutta Martinezin hyvä pinchaus piti paineen hyökkäysalueella ja Vegas voitti staattisen laitaväännön. Roy sai vetopaikan keskemmältä tulittaen ohi takakulman. Minuutin päästä Hanifin laukoi kilpeen oikeasta, kun vastakkain olivat ykkösketjut. Lisäkuormitettu Hintzin ketju kulutti tuossa vaihdossa voimia vain omissa.

Mainosten jälkeen Vegas teki stopin sinisellä. Eichel harhautti keskialueen käännön jälkeisessä 2v2-vastaiskussa Lindellin kärkimiinalla ja sai laukauksen aikaan tämän jaloista. Jatkotilanteessa Marchessault kilautti tolppaan napattuaan kiekon mukaansa maalinedusruuhkasta. Toisessa päässä soi sen jälkeen 1-0 maalin merkiksi. Theodore voitti luistelukisan ja avasi eteenpäin ohi kärkikarvaajan, mutta Hertl ei saanut jatkettua kiekkoa ulos, kun kerrankin Johnston H3:na sijoittui täydellisesti ja iski runkoon oikeaan aikaan tehden kiekonriiston. Kova piiska slotista upposi räpylän alta alakulmaan. Dallas sai niin tärkeän avausmaalin.

Vartin kohdalla Amadio hävisi aloituksen omissa Bennille pitkän kiekon jälkeen. Heiskanen laukoi heti maalille, mutta Pietrangelo siivosi edustan. 16. minuutilla Karlsson dumppasi kiekon ja Howden ehti päätyyn hyvällä ajoituksella ykkösenä. Päätypelistä Amadio ruokki tätä keskustaan, mutta Howden laukoi päin veskaria. Ajassa 16:30 Vegas sai 4v2-vastaiskusauman. Eichel syötti eteenpäin Hertlille, joka yritti nostaa rystyltä kiekon etukulmasta sisään sen sijaan, että olisi kääntänyt vielä poikittain kiekon Marchessaultille. Yhteiset kokemukset puuttuivat ja se näkyi tuossa hyökkäyksen päättämisessä. 19. minuutilla Pietrangelo antoi löperön syötön aitioiden edessä. Dallas pääsi puolittaiseen 2v1-kääntöön, mutta Hintz-Robertson namutteli liikaa. Suomalaisen viimeinen syöttö meni liian eteen. Samassa vaihdossa Stonea ei kiinnostanut luistella kunnolla norsukiekon perään ja tilanteesta tuli pitkä, kun Dallasin pelaaja tuli takaa ohi. Aloitusvoiton jälkeen Heiskanen laukoi taas matalan laukauksen maalinedusruuhkaan, mutta Hill vangitsi sen. Laukaukset olivat 7-7 odotetun tarkassa erässä. Yksi yksilövirhe eli hävitty kamppailu maksoi maalin. Pari mestaa Vegasillakin oli, mutta kliinisyys uupui. Harvat paikat tulisi käyttää paremmalla tehokkuudella.

2. erä

22. minuutilla Dallas tuli vaihteeksi pelaamalla keskialueen läpi. Se oli viisasta, kun kakkoserän alussakin Vegas oli hakenut kaikki kolme päätykiekkoa ongelmitta. Johnston lähetti poikittaissyötön sinisen päällä ja se meni perille Bennille, joka laukoi patjaan vasemmasta laidasta. Parin minuutin päästä Vegasin 3v3-käännössä Kolesarin poikittaissyöttö puolestaan meni Roylle liian eteen oikeaan laitaan. Hyökkäyspeli ei tahtonut lähteä rullaamaan. Seuraavaksi Pietrangelo avasi pystyyn ohi kärkikarvaajan. Marchessault punnersi väkisin oikeasta laidasta sisään Steelin sivupaineesta huolimatta, mutta sitten Dallasin maalin takana Harleyn johdolla Dallasin ylimiehitys oli liikaa ja Vegas haki taas vauhtia omista. 25. minuutilla Eichel mursi siniviivan jättäen kiekon Hanifinille. Tämä nousi vasemmasta laidasta maalin kulmalle ja haki syöttöä luukulle tuloksetta osuen Bennin lapaan. Seuraavaksi Vegas käänsi alhaalta pelin nopeasti pystyyn. 2v2-vastaiskussa Hertl laukoi Heiskasen jaloista päätyverkkoon, kun suomalaisen etäisyyskontrolli oli hyvä. 26. minuutilla Stephensonin ketjun noppavitonen lahosi omissa, kun Dallas liikutti kiekkoa sivuttain. Harleyn poikkari siniviivan kulmasta tavoitti Duchenen, joka laukoi seinille vasemmalta yläkaarelta. Tuollaisia keskilinjan ylittäviä syöttöjä ei saisi antaa. 28. minuutilla Dallas tuli toistamiseen pelaamalla keskialueen läpi Hintz-Stankoven kaksikon voimin. Sitten Stankoven petasi päädystä avopaikan slottiin Hintzille, joka kiskaisi kiekon yli maalin. Roy oli valunut maalin eteen paikkaamaan Whitecloudia eikä tämä sitten älynnyt ottaa lennosta sentterin positiota palattuaan laitakahinasta maalin eteen.

29. minuutilla Benn päätti 3v2-käännön laukoen jaloista Hillin kilpeen. Nelosella oli vaihto hieman kesken tuossa tilanteessa. Minuutin päästä Dallas sai uuden 3v2-vastaiskun, kun Eichel ei saanut katki vastaiskun alkua H3-roolissa siniviivan alla. Harley syötti vasemmasta laidasta maalin eteen Faksalle, joka ohjasi ohi avopaikasta, huh. Laukaukset olivat 10-9 pelin puolivälissä. Vegas esitti suoraviivaisuutta 31. minuutilla. Barbashevin ja McNabbin maskittomat laukaukset ulkokehältä menivät veskaria päin. 33. minuutilla Kolesar pysyi kiekossa ruuhkabussissa keskialueella ja jakoi sen laitaan Eichelille. Rannelaukaus oli räväkkä, mutta melko matalan maaliodottaman paikka tuokin oli. 35. minuutilla ykköspakkipari puolestaan juuttui oman maalin taakse. Amadio kuitenkin blokkasi Heiskasen lämärin uhrautuvasti.

Ajassa 35:25 Golden Knights teki kauden viimeisen maalinsa. Hill pysäytti dumppauksen. Pietrangelo avasi ykkösellä pystyyn lasin kautta. Robertson H3:na sijoittui surkeasti eikä saanut avausta katki sinisen alla. Niinpä Vegas sai tutun 3v2-hyökkäyksen. Howden ja Karlsson loivat Lundkvistia vastaan pienen tilan 2v1-tilanteen. Howden jatkoi siitä matkaansa maalille ja avasi Karlssonille väylän syöttää poikittain ohi Lundkvistin ojennetun mailan. Lindell ei saanut hoidettua omaa 1v1-tilannettaan, vaan Amadio syötti tarkasti hänen ohitseen ja Lundkvistin selustaan ennättänyt Howden puttasi kiekon takatolpalta sisään. Mallikas kolmosketjun hyökkäyksen päätös sahaamalla. Isoin virhe oli Robertsonin, vaikka Lundkvistia on muodikasta syyttää. Toki tämä olisi voinut seurata Howdenia tarkemmin, mutta sitten Karlsson olisi päässyt kävelemään vapaaseen vetopaikkaan ties kuinka lähelle. Mielestäni oli oikein yrittää pysäyttää pienen tilan 2v1-tilanne mailapaineistamalla Karlssonin poikittaissyöttöä ja luottaa Lindellin estävän tarjoilun tyhjiin takatolpalle, koska yhtä lailla Heiskanenkin on noita häntä vastaan luotuja 2v1-hetkiä katkonut mailallaan Vegasin 3v2-hyökkäyksissä, joten siksi Lundkvist pelasi minusta oikein. Toteutus ei vain onnistunut ja kiekko löytyi omista, mutta syyttäisin yhä ennemmin Robertsonia, joka salli tuon 3v2-hyökkäyksen.



Kolme minuuttia ennen taukoa Vegas voitti kamppailun omassa päädyssä lähtien 3v2-vastaiskuun, mutta Faksan takapaine Marchyyn teki tilanteesta tasavoimaisen. Tämä joutui laukomaan heti siniviivan jälkeen päin Oettingeria. Parin minuutin päästä Hanifin tuli itse jalalla yli keskialueen. Hän jätti kiekon Hertlille, mutta peliväline karkasi tältä. Seiskapeli ei tshekkitähdeltä kovin vakuuttavasti sujunut. Mutta keskialueen uudelleenryhmittymisessä Eichel hyppäsi suoraan vaihdosta puolustajan paikalle varmistamaan Hanifinia. Jack avasi pystyyn oikeaa laitaa pitkin Marchylle. Hanifin sentterihaun tehtyään jatkoi matkaansa maalin eteen tyhjentäen keskikaistan. Eichel hyökkäsi puolustajan paikalta tyhjentyneeseen tilaan ja Vegasin hetkellinen riski hyökätä neljällä oli tulla palkituksi, kun Eichel nousi aina maalille asti samoilla vauhdeilla ja jäädytti rystyviennillään niin Tanevin kuin Oettingerin, mutta rystyviimeistely osui vain sivuverkkoon, pirskatti. Voitettu erä oli positiivinen asia, kun Vegas oli niin monesti ollut mankelissa kakkoserissä Dallasissa, mutta olisihan toinenkin maali pitänyt samaan erään naulata tuosta paikasta. Vedot olivat 14-15 40 minuutin jälkeen.

3. erä

Päätöserän avausvaihdossa syntyi 2-1 voittomaali. Nelosketjun noppavitonen luhistui. Smith syötti kulmasta keskustaan Royn jättämään tilaan ja Faksa ui siihen viimeistelemään rystyltä kiekon sisään. Veto kimposi sisään Martinezin jalasta, mutta tuo oli klassinen Vegasin noppavitosen haavoituskeino siis (sentterin houkutteleminen pois keskustasta kamppailemaan kulmaan). Faksa vieläpä sijoittui niin ovelasti, ettei hän ollut täysin keskellä, jolloin Kolesar olisi palomiehenä ehtinyt hänet ehkä pimentää. Faksa jäi tosi etäälle Kolesarista oikealle b-pisteelle saakka seisomaan eikä Vegasille ollut täysin selvää se, että pitääkö Kolesarin todella tuonne asti kaventaa omalta puoleltaan. Noh, lopulta kun hän empi tarpeeksi, Martinezkaan ei sitten ennättänyt pumpata ylöspäin blokatakseen vedon tarkemmin.



42. minuutilla Stephenson antoi heikon jätön hyökkäyssiniviivalla. Dadonov laukoi seinille vastaiskusta. Minuutin päästä Seguin karvasi kiekon Pietrangelolta, mutta pienen kulman kuti oli ponneton. Pari mnuuttia myöhemmin Pietrangelo menetti kiekon uudestaan paineen alla. Heiskanen laukoi siniviivasta ohi takakulman jatkotilanteessa. Hetken päästä Vegas hyökkäsi kolmella neljää vastaan Dallasin sumpun oltua edessä. Barbashev levitti Stonelle, joka imi pelaajia itseensä vasempaan laitaan. Poikittaissyöttö löysi oikeaan laitaan eristetyn Stephensonin, mutta tämä ei saanut laukausta aikaan, kun Suter oli lapoineen edessä. Vastaiskun Vegas hidasti hyvin, mutta Duchenen heitto laidasta maalille oli kimmota Stephensonista omiin. 46. minuutilla puolestaan Steel päätti 3v3-hyökkäykseen laseriin ohi etualakulman vasemmalta puolelta.


Kuva ajasta 46:40. Taas Dallas haki samaa kuviota Vegasin nelosketjun noppavitosta vastaan kuin voittomaalissa. Toki tässä tilanteessa kun Dallas oli juuri vasta tullut hyökkäysalueelle sisään, Carrier ei esimerkiksi ollut vielä palannut omalla paikalleen vasemmaksi laituriksi valuttuaan maalin eteen asti pysäyttämään mahdollista toisen aallon poikittaissyöttöä. Pavelski oli kuitenkin auki keskellä lähes oikealla b-pisteellä, jottei Kolesar ehtisi kaventaa häneen kiinni paikkaamaan Royn jättämää aukkoa. Mutta tuosta voittomaalista oppineena Kolesar päätti kuitenkin nyt päättäväisemmin silti liikkua vahvasti pelin puolelle...


... muttei siltikään toki ehtinyt estämään laukausta suoraan syötöstä. Dallasin valmennus oli löytänyt vielä lisäkeinon Vegasin sentterin houkuttelun jälkeen saada varmempi vetopaikka noppavitosen sisästä siten, että H3 sijoittui tarpeeksi etäälle VGK:n palomiehestä ns. ihannetilaan Vegasin painollisen laiturin (Carrierin voi kuvitella tähän kuvaan omalle paikalleen LW:ksi) ja puolustajan väliin. Voittomaalissa oli onnea mukana luistinkimmokkeen myötä, mutta sen onnen Stars jossain määrin ansaitsi scouttauksellaan.

48. minuutilla Hertl jatkoi vaisua iltaansa jakamalla samaan vaihtoon epätarkan syötön ja siirtokiekon. Eichel sai karvattua kiekon Lindellilta vaihdon lopussa, mutta Theodoren kuti maalille ei pomppinut sisään. Vegas sai ylivoiman, kun Oettinger esti kampillaan Barbashevia ehtimästä irtokiekkoon. Vegasin YV oli kuitenkin yhtä surkea kuin isäntien. Kuvio ei vain tullut kuntoon. Vedot olivat kolmoserän avauskympillä 9-1 eikä vieraslauma saanut virtaa ylivoimastakaan.

Päätöskympillä Pietrangelo laukoi alkuun päin blokkia. Sitten hän aikaili oman maalin edessä avaten päin Johnstonia, mutta se ei kostautunut Hillin oltua hereillä. 52. minuutilla Martinez liikutti kiekon paineen alta Stonelle, joka menetti sen oman sinisen alla Steelille. Stone toki paikkasi tilanteen itse niin, ettei Stars saanut puhdasta kääntösaumaa. 53. minuutilla Whitecloud laukoi kahdesti siniviivan oikeasta kulmasta, mutta Oettinger koppasi jälkimmäisen vedon varmasti etualakulmasta, vaikka Hertl seisoi täydellisesti maskissa. 55. minuutilla Hanifin avasi pystyyn vasenta kaistaa pitkin. Tanev kiilasi Stephensonin laitaan. Stonen tultua apuun VGK sai päätypelin tulille. Tilaa syöttää ytimeen ei vieläkään ollut, joten oli pelattava viivan kautta. Hanifinin laukaus sieltä meni ohi maalin. 2v2-transitiosta Johnston loi itselleen vetopaikan laukoen päin Hilliä. Minuutti myöhemmin Eichel kiiruhti ristikulmaan Barbashevin dumppauksen perään ohi Dallasin sumpun. Jack loi vetopaikan viivaan Martinezille, jonka laukauksen laatu jätti sekin toivomista.

Loppukiri alkoi vajaat kolme minuuttia ennen loppua. Roy syötti maalin takaa lätyn Pietrangelolle, joka vastalämäsi oikeasta ympyrästä Johnstonia koiville. Sitten Eichel kuljetti keskialueella kiekon trapiin. Steel oli karata karkuun käännöstä, mutta Hill syöksyi vastaan ehtien kiekkoon ensin. 110 sekuntia ennen loppua Vegas otti aikalisän hyökkäyspään aloitukseen. Eichel kaivoi aloitusvoiton Bennistä. Mutta syvyydestä Dallas voitti kiekon tiselleen takaisin Pavelskin johdolla ja purki keskialueella. Uusi dumppaus oli tulokseton, vaikka Tanev sössi norsukiekkopurkunsa, mutta Johnston hoiti irtokiekon lasin kautta ulos. Vegas sai pakkopelin käyntiin minuutti ennen loppua Tanevin kompuroitua. Hanifinin hätäisessä laukauksessa ohi laiturin paineen ei ollut Hertlin lapa välissä. Stephenson puolestaan laukoi korkealta one-timerin Oettingerin räpylän pohjalle, kun Lindell boksasi maalin edessä Hertlin pois maskista. Puoli minuuttia ennen loppua Dallas otti aikalisän. Hintz purki kiekon omasta päästä. Vielä yhden punaviivastopin Golden Knights ehti tehdä ja hyökätä vastaan. Siniviivan murtamisen jälkeen Hanifin lähetti poikittaissyötön vasempaan laitaan Eichelille, jonka matala rannelaukaus viuhui niukasti ohi takakulman eivätkä maalille ajaneet Stone ja Marchessault saaneet osumaa kiekkoon. Viisi sekuntia ennen loppua Eichel viritti vielä one-timerin vasemmasta laidasta, mutta kulma oli toivottoman pieni. Lopputulos oli Dallas kaksi, Vegas yksi. Seiskapelien saldo seurahistoriassa on nyt kaksi voittoa ja kaksi tappiota.

Vegasilla oli näpeissään erityisesti ykkös- ja kutospelit. Ne se ansaitsi minusta voittaa ilman muuta tiiviillä viisikkopuolustamisellaan ja kypsyydellään. Dallas oli selvästi parempi kolmospelissä. Kakkos- ja nelospelit olivat sikäli metkat, että ne voitti "väärä" joukkue maalinteon tehokkuudella, vaikka Stars nelospelissä ihan hyvin omissa puolustikin organisoituna, mutta tarjosi eritoten löperyydellään useita vastaiskusaumoja ritareille, joista matsi olisi pitänyt paketoida. Vitos- ja seiskapeleissä kotonaan Dallas tukahdutti hyvin Golden Knightsin suorahyökkäämisen eikä sallinut niin paljoa 3v2-hyökkäyksiä kuin muutamissa muissa matseissa. Noista peleistä toinen olisi ehkä voinut Vegasille kääntyä paremmalla tehokkuudella, mutta ehkä se oli yhden pienen marginaalisen askeleen niissä perässä, jos käyttää kliseistä ilmaisua pelin päällä olemisesta. Noista peleistä kirjaisin voimasuhteet Starsille voitoin 1,5-0,5. Niinpä otteluvoittojen olisi pitänyt olla 3,5-3,5, mutta koska se on mahdottomuus, nyt kävi näin.

Ennustin rutosti yhden maalin kiekkopelejä ja niitä saatiin seitsemän kappaletta. Povasin myös, että jos Stars saa Vegasin suorahyökkäykset kuriin viime kevättä paremmin, se menee jatkoon. Seiskapelissä Vegasin ainoa osuma tuli toki 3v2-hyökkäyksestä Robertsonin avustamana, mutta muutoin kun Stars käytti passiivisempaa versiota (1-2-2) kaksivaiheisesta karvauksestaan eikä karvannut läheskään niin aktiivisesti ylhäältä läpi ottelusarjan 1-1-3:lla kera pinchaavien puolustajien kuin viimeksi, Vegas ei päässyt vyöryttämään YV-hyökkäyksiä laadukkaasti toteutettujen paineen alta lähtöjen päätteeksi siihen malliin kuin viime kaudella, vaan joutui puskemaan tiiviimpää sumppua vastaan ylemmillä puolinopeilla lähdöillä eikä nöyryys riittänyt kärkiketjuilla ohittaa tuota ensimmäisten pelien jälkeen löyhästä tiiviimmäksi pakkaantunutta Dallasin trapia toisteisesti selustaan hyökkäämällä kuin vasta kutos- ja seiskapeleissä. Jatkokarvauksen ajoitukset toimivat kuitenkin vain ajoittain kuten on ollut tällä kaudella tapana ja maalipaikkojen luonti hyökkäysalueen riistoista jäi liian vähiin. Sama toki vaivasi Dallasiakin aika ajoin. Keskialueen puolustuspeli oli ritareillakin sen verran tiivistä, ettei Dallas sitä lähtenyt haastamaan kovinkaan monesti, vaan löi kiekkoa selustaan oikeastaan jo ensmmäisistä matseista lähtien, jos Vegas ehti organisoitua pelin alle.

Luulen, että jos 2-0 sarjajohdossa Cassidy olisi saanut iskostettua pelaajistoon samanlaisen nöyryyden kuin kahdessa viimeisessä matsissa, Vegas olisi jatkoon mennyt ja raapinut viimeisistä viidestä pelistä ainakin kaksi voittoa talteen ihan vain sillä, ettei se olisi tarjonnut niin paljoa vastaiskusaumoja Dallasille pakottamalla syöttöjä sumppuun 3v4-hyökkäyksissä keskialueella ja luistamalla puolustusvalmiudesta. Puolustusalueen puolustuspelistä antaisin ritareille aika puhtaat paperit siltä osin, että Dallas ei kaaoskiekoilla saanut oikeastaan tehtyä kuin sen Dellandrean voittomaalin nelospelissä. Molemmat joukkueet olivat hyviä maalinedustoilla, mutta Stars puolusti keskustan sitten vielä vähän paremmin eikä Vegas saanut avattua tiloja siten kuin Dallas teki noppavitosta vastaan 1-3 kertaa per peli. Päätösmatsissa yksi tuollainen hetki oli ratkaiseva. Mitä tulee erikoistilanteisiin, Stars oli keksinyt viime kevättä paremmat rohdot sisäänvienteihin ylivoimalla ja se oli merkittävä syy sille, että se sai sarjan alusta asti tehoja ylivoimalla aikaan viimekertaista sarjaa enemmän. Vegasin YV puolestaan hiipui sarjan edetessä eikä toki nyt jäähyjä kumpikaan erikoisia määriä edes ottanut, mutta Pietrangelon pari hölmöilyä olisivat saaneet jäädä toteutumatta.

Mestaruusikkuna on yhä auki, vaikka lähtö nyt avauskierroksella tulikin. Kingsilla ja Blackhawksillakin oli välivuosia mestaruuksien välissä. Ryhmä on varmasti nälkäisempi ensi kaudella hyvin levätyn kesän jälkeen ja siihen Stonekin viittasi heti pelin jälkeen. Saapa nähdä, että aktivoittaako Cassidy hieman pelitapaa ja tuleeko valmennysryhmään jotain muutoksia. Toivatko Ducharme ja Ward riittävää lisäarvoa Craigin ja Donskovin tilalle? Cassidy toki sanoi, että kun yhdeksän eri pelaajaa käy kauden aikana leikkauspöydällä, se vaatii veronsa, vaikka hän myönsikin, ettei se ole tekosyy ja hänen tehtävänsä on löytää toimivat koostumukset. Karlssonilla olikin muuten ala- eikä yläraajavamma eikä hän ollut täydessä kunnossa, mutta yritti parhaansa. Cassidyn mielestä kumpikaan nippu ei hyökkäyssuuntaan ollut parhaimmillaan, koska tilaa oli yksinkertaisesti niin vähän ja yhtä lailla jos seiskapeli olisi kääntynyt toiseen suuntaan, Dallasin hyökkääjät saisivat kritiikkiä tehottomuudesta. Tuohon on minusta helppo yhtyä. Siksi en liikaa halua kritisoida Stephensonia ja Stoneakaan tehottomuudesta tasaviisikoin, mutta jonkin verran kuitenkin, koska jo viime keväänä he eivät Stars-sarjassa saaneet tehoja aikaan yhtään jatkoaikamaalien lisäksi. En nyt mitään piste per peli -tahtia vaatinut, mutta edes yhtä värkättyä maalia joka toiseen tai kolmanteen matsiin 5v5-pelissä. Sekin oli liikaa pyydetty. Yhtä lailla Starsille Hintzilta parikin tehopistettä olisi ollut tyydyttävä tulos, kun pelin kuva oli vain niin tarkka. McDavidille toki sitten vaatimustaso olisi ollut erilainen, mutta tässä sarjassa hän ei pelannut kummassakaan jengissä.

Kapteeni Mark Stone:


 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Muutamia omia huomioita Vegasin pelityylistä playoffseissa, mitkä minä mistään tietämättömänä haluaisin muuttaa:

- päätydumppaukset. Oli todella turhauttavaa katsella, miten Vegas vain heitti kiekkoa vastustajan päätyyn, eikä usein kukaan mennyt perään. Ihan ilmaiseksi annettiin vain kiekko vastustajan haltuun, niin, että vastustaja pääsi rauhassa kehittämään omaa hyökkäystään

- oma hyökkäystaktiikkani olisi se, että kiekko viedään itse kuljettamalla, tarvittaessa sivuttainkin vähän luistellen, vastustajan siniviivan yli, ja sitten katsotaan, onko syötön paikkaa (se olisi oman joukkueen muiden pelaajien vastuulla luistella itsensä syöttöpaikkaan hyökkäystä tukemaan) vai onko laukauksen paikka. Vain epätoivon paikassa päätydumppaus sitten. Toinen tapa olisi antaa poikittaissyöttö (lyhyt tai pitkä, riippuen miten tilaa on ja missä tukeva ketjukaveri on) ennen vastustajan siniviivaa, niin, ettei paitsiota synny. Ei syöttöjä siniviivalla, kiitos

- omassa puolustuspäässä samoin, eli kiekko kuljettamalla luistellen ulos omalta alueelta ja sitten katsomaan syötön paikkaa. Jos väylä on tukossa, niin sitten syöttö omalle pelaajalle vaikka vähän poikittainkin yli kentän, mihin vastustaja ei pääse väliin. Kiekon väkisin tunkemista laitaa pitkin jäässä ylöspäin olisi vältettävä, samoin kiekon antamista suosiolla vastustajalle paiskomalla sen pleksin kautta ulos vaan omalta alueelta. Paniikkitilanteessa sitten viimeisenä ratkaisuna korkea vippi tai norsukiekko olisi sallittu

- ei laukauksia, jos vastustaja on ehtinyt laittaa mailansa tai itsensä maalin ja kiekollisen pelaajan väliin. On turhauttavaa katsella, miten Vegas väkisin yrittää laukoa vastustajan mailaan tai suojuksiin. Ei siitä koskaan mitään vaarallista tilannetta tule (erityisesti Pietrangelolle tämä viesti)

- erikoistilanteita tulee harjoitella rutkasti, jopa 5-5 pelaamista enemmän. Ylivoimalla pitää olla jotkut tietyt ennalta harjoitellut kuviot, jotka osataan tehdä vaikka unessa, eikä vain passailla kiekkoa pitkin ulkokehää ja lauota päin lähintä vastustajaa tai tämän mailaa. Tyhjään maaliin laukomista tulee harjoitella ja suorittaa joka paikasta kaukalossa. Myös tyhjän oman maalin puolustamista tulee harjoitella niin, ettei vastustaja saa kiekkoa karvattua pois

- puolustuspäässä ja alivoimalla pitää olla aggressiivinen, jopa mies miestä vastaan peliä harrastaen. Tuo Vegasin noppavitonen tai mikä lie nelonen alivoimalla on kovin passiivinen, ja siitä pääsee vastustaja sitten helposti kehittämään omia kuvioitaan ja jopa rikkomaan sen pelottavin seurauksin, kuten @Salming on täällä usein kirjoittanut

- uhrautuvaista loppuun asti pelaamista ja yritystä pitää olla myös koko ajan. Jos ei jaksa, niin vaihtoon sitten, mars mars

- varsinkin playoffseissa tiukassa paikassa pitää pelaajille antaa lupa ratkaista peli itse ja jopa kehottaa heitä tekemään se. Näytti tuossa edellisessä pelissä, että Hanifin oli päättänyt ratkaista sen pelin itse. Luisteli yhden pelaajan ympäri ja vippasi kiekon (joskin hieman onnekkaasta puolustajan kautta) maalin yläkulmaan. Tästä kokemusta on. Oliko 1993 kesällä kun Amerikanihme pelasi Gainesvillen Roller Hockey liigassa Floridassa. Joukkueen paras pelaaja, oliko nyt Bruce Kelii nimeltään, oli muistaakseni loukkaantuneena poissa. Jonkun piti "step up". Joten Amerikanihme teki kaksi maalia ja antoi yhden maaliin johtaneen syötön ja joukkueemme voitti 4-2 ja Amerikanihme valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi. Come on vegas-häiskät, voitte tehdä saman itse kukin!

Noilla eväillä lähtisin valmentamaan ensi kauteen.

Pelaajien jatkosta:

Pietrangelo on kyllä ollut pettymys vähän alusta alkaen. Mutta hänestä tuskin eroon päästään vielä vähään aikaan. Martinezistä päästään nyt varmaan eroon (kiitos uhrauksista vuosien saatossa, hyviä eläkepäiviä). Joku hyvän, kovan ja tarkan laukauksen omaava olisi erinomainen vahvistus puolustuspäähän. Mantha ei jatkoon, ja Hertlkin vielä vähän arveluttaa, mutta hänestäkään nyt ei taideta heti eroon päästä. Stephenson saa mennä myös näiden esitysten myötä. Marchessault on kinkkinen tapaus, playoffseissa ei alkupelien (joita en nähnyt) jälkeen tehnyt oikein mitään, mutta runkosarjassa yli 40 maalia. Voi olla vaikea vaihtaa mihinkään parempaan.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Arvosanataulukko pudotuspelit 2023-2024

Barbashev 7gp ++++ = +4
Carrier 7gp -++++ = +3
Howden 7gp +++ = +3
Eichel 7gp +++- = +2
Karlsson 7gp ++ = +2
Amadio 4gp ++ = +2
Marchessault 7gp ++- = +1
Hertl 7gp ++- = +1
Roy 7gp +-+ = +1
Kolesar 6gp +-+ = +1
Mantha 3gp + = +1
Stone 7gp = +0
Stephenson 7gp +- = +0
Dorofeyev 1gp = +0

Hanifin 7gp +++ = +3
McNabb 7gp +++ = +3
Whitecloud 6gp + = +1
Hague 1gp = +0
Hutton 1gp = +0
Martinez 6gp - = -1
Theodore 7gp -- = -2
Pietrangelo 7gp +--- = -2

Thompson 4gp ++ = +2
Hill 3gp + = +1

Plussat per ottelu:

Barbashev +0,57
Thompson +0,50
Amadio +0,50
Hanifin +0,43
McNabb +0,43
Carrier +0,43
Howden +0,43
Hill +0,33
Mantha +0,33
Eichel +0,29
Karlsson +0,29
Kolesar +0,17
Whitecloud +0,17
Marchessault +0,14
Hertl +0,14
Roy +0,14
Stone +0,00
Stephenson +0,00
Dorofeyev +0,00
Hutton +0,00
Hague +0,00
Martinez -0,17
Theodore -0,29
Pietrangelo -0,29

Sekalaisia huomioita:

- Molemmat veskarit tarjosivat mahdollisuuden sarjavoittoon. Thompson oli ilmiömäinen kolmospelissä ja Hill tukki luukut kutosmatsissa
- Vähemmän yllättäen alakerrasta erottuivat positiivisesti viiden tehopisteen Hanifin ja McNabb. Kallispalkkaisimmat Pietrangelo ja Theodore alisuorittavat pahasti saalistaen yhteensä yhden syöttöpisteen. Se on vain liian vähän, vaikka pelin kuva olisi ollut miten tarkka tahansa
- Barbashev, Carrier, Howden ja Amadio osoittivat arvonsa playoffpelaajina. Carrier oli unessa sarjan alussa, mutta sitten raika jalkastui ja hän toi lisäarvoa keskialueen ylittäneillä kuljetuksillaan. Howden oli Karlssonin ja Amadion kanssa osa kolmosketjua, joka oli Vegasin tasaisin suorittaja nelospelistä lähtien. Barbashevin pudottamista ykkösketjusta alemmas en oikein ymmärtänyt, kun silmätestini piti hänestä rutkasti. Nelos- ja kakkosketjuissa hän jatkoi pirteyttään ja neljä syöttöpistettä ilman YV-tehoja oli mainio suoritus tiivistä vihulaista vastaan. Amadio puolestaan tuli ryminällä sisään ja betonoi paikkansa kolmosketjun oikeasta laidasta Manthaan nähden selvästi näkyvämpänä yksilönä eikä hän leikkinyt voitolla
- Karlsson teki parhaansa loukkaantuneena ja keräsi silti hyökkääjistä parhaan teholukeman +4. Kuten todettua, hänen johtamansa ketju ylitti keskialueen kaikkein varmimmin nelospelistä lähtien ja olisi tehoillut enemmänkin, jos 3v2-hyökkäykset se olisi päättänyt yhtä mallikkaasti kuin seiskapelissä. Eichel puolestaan PPG-tahdillaan olisi ehkä ansainnut yhden plussan lisää jostain pelistä, mutta toisaalta kiekollinen huolimattomuus vaivasi häntäkin parissa matsissa. Siksi Marchessaultkin jäi vain yhteen plussaan, vaikka hän oli toiseksi tehokkain (2+2) Eichelin (3+4) jälkeen

- päätydumppaukset. Oli todella turhauttavaa katsella, miten Vegas vain heitti kiekkoa vastustajan päätyyn, eikä usein kukaan mennyt perään. Ihan ilmaiseksi annettiin vain kiekko vastustajan haltuun, niin, että vastustaja pääsi rauhassa kehittämään omaa hyökkäystään

- oma hyökkäystaktiikkani olisi se, että kiekko viedään itse kuljettamalla, tarvittaessa sivuttainkin vähän luistellen, vastustajan siniviivan yli, ja sitten katsotaan, onko syötön paikkaa (se olisi oman joukkueen muiden pelaajien vastuulla luistella itsensä syöttöpaikkaan hyökkäystä tukemaan) vai onko laukauksen paikka. Vain epätoivon paikassa päätydumppaus sitten. Toinen tapa olisi antaa poikittaissyöttö (lyhyt tai pitkä, riippuen miten tilaa on ja missä tukeva ketjukaveri on) ennen vastustajan siniviivaa, niin, ettei paitsiota synny. Ei syöttöjä siniviivalla, kiitos
Peli on aina suhteessa vastustajaan. Minusta noiden päätykiekkojen viljely oli oikea valinta, koska keskialueen ylittämiseen kiekottelemalla ei ollut kunnollisia edellytyksiä yhteisten kokemusten puutteen vuoksi eikä välttämättä yhtenäisemmällä ryhmällä siltikään olisi ollut järkevää puskea päätä seinään keskialueella. Siitä olen samaa mieltä, että tuo oli ajoittain sama asia kuin ilmaiseksi kiekosta luopuminen, kun jatkokarvaaminen ei ollut ajoituksineen viime kauden tasolla, mutta oli sekin pienempi paha kuin se, että Stars olisi päässyt kääntämään vastaan keskialueelta, jolloin Vegasilla olisi ollut vähemmän pelaajia pelin alla. Dallaskin sarjan alusta asti ohitti Vegasin 1-2-2:n päätykiekoilla, jos VGK ehti organisoitua pelin alle tukkimaan keskialueen. Jos Dallas olisi karvannut ylempää läpi sarjan siten kuin viimeksi, sitten Vegaskin olisi enemmän päässyt lähtemään paineen alta lyhytsyöttöpelillä viime vuoden malliin. Runkosarjassa 82 matsin ajan tuollaista dumppauskiekkoa olisi tylsä katsoa mielestäni myös eikä sillä varmaan playoffeihinkaan mentäisi, mutta voittaminen pyhittää minusta keinot pudotuspeleissä ja silloin vain tulos ratkaisee.

- omassa puolustuspäässä samoin, eli kiekko kuljettamalla luistellen ulos omalta alueelta ja sitten katsomaan syötön paikkaa. Jos väylä on tukossa, niin sitten syöttö omalle pelaajalle vaikka vähän poikittainkin yli kentän, mihin vastustaja ei pääse väliin. Kiekon väkisin tunkemista laitaa pitkin jäässä ylöspäin olisi vältettävä, samoin kiekon antamista suosiolla vastustajalle paiskomalla sen pleksin kautta ulos vaan omalta alueelta. Paniikkitilanteessa sitten viimeisenä ratkaisuna korkea vippi tai norsukiekko olisi sallittu
Olen samaa mieltä siitä, että jokin vaihtoehtoinen avausmalli ykkösoption (puolustaja siirtää kiekon painollisen laidan ränniin ja laituri jatkaa sen pistelinjalle sentterille) olisi hyvä kehitellä, koska tällä kaudella monet vastustajat tukahduttivat ritareiden suorahyökkäämistä tukkimalla pelin puolen laidan. Vaikka Starskin puolestaan sitten keskittyi enemmän pysäyttämään suorahyökkäykset vasta keskialueella, senkin H3 kuitenkin tiesi, että iskun paikka on siniviivan kulmassa olevan laiturin selkä ja joitain katkoja vastustaja saikin tehtyä iskemällä runkoon kiinni oikea-aikaisesti kuten seiskapelin avausmaalikin osoitti. Ehkä puolustajien pitäisi ottaa isompaa roolia pelinavaamisessa ja koittaa tulla kärkikarvaajan paineen alta itse jalalla pois ja luoda siten etua joukkueelle? NHL-temmossa toki siihen ei vain aikaa tahdo aina olla, kun karvaaja on heti selässä kiinni, kun puolustaja hakee päätykiekkoa, jolloin pelivälineen liikuttaminen ajoissa eteenpäin on ainoa vaihtoehto, jollei kiekkoa halua menettää tai aiheuttaa staattista vääntötilannetta oman maalin taakse.

- erikoistilanteita tulee harjoitella rutkasti, jopa 5-5 pelaamista enemmän. Ylivoimalla pitää olla jotkut tietyt ennalta harjoitellut kuviot, jotka osataan tehdä vaikka unessa, eikä vain passailla kiekkoa pitkin ulkokehää ja lauota päin lähintä vastustajaa tai tämän mailaa. Tyhjään maaliin laukomista tulee harjoitella ja suorittaa joka paikasta kaukalossa. Myös tyhjän oman maalin puolustamista tulee harjoitella niin, ettei vastustaja saa kiekkoa karvattua pois
Minusta ylivoima otti askeleen eteenpäin tällä kaudella, kun ykkösviisikkoa kuormitettiin aiempaa enemmän ja se pelasi noin puolentoista minuutin vaihtoja. Joskus joulukuussahan Vegasin YV oli vielä TOP10-tasoa, mutta sitten kevätkauden loukkaantumiset pudottivat sijoitusta YV-tilastossa. Playoffeissa prosentti oli taas hyvä 25%, vaikkakin tehokkuus sarjan edetessä laski. Jos kaikki parhaat ovat käytettävissä suurimman osan ensi kaudesta, uskon kyllä, että Vegasin YV-prosentti on jossain sijoilla 10-15 runkosarjassa. Hertl toi loppukaudesta lisäarvoa maskimiehenä ja aloitusten kaapijana. Stone osaa rakentaa paikkoja muille maalin kulmalta. Eichel on Eichel ja Hanifin näytti potentiaaliaan viivauhkana. Viidenneksi lenkiksi laittaisin Marchessaultin. Se, että 40 maalin mies ei playoffeissa mahtunut ykkösylivoimaan, oli asia, josta valmennusta voi toki moittia. Jotenkin hänetkin on ykkösviisikkoon mahdutettava ja mieluusti takakolmioon.

- puolustuspäässä ja alivoimalla pitää olla aggressiivinen, jopa mies miestä vastaan peliä harrastaen. Tuo Vegasin noppavitonen tai mikä lie nelonen alivoimalla on kovin passiivinen, ja siitä pääsee vastustaja sitten helposti kehittämään omia kuvioitaan ja jopa rikkomaan sen pelottavin seurauksin, kuten @Salming on täällä usein kirjoittanut
Joo, tuo noppavitonen alkaa olla nyt scoutattu aika hyvin kahden kauden aikana ja sen heikkoudet tiedossa, joten ehkä olisi tosiaan aika aktivoittaa peliä sillä, että alakolmio palaisi miesvartiointiin ja laiturit sitten valuisivat b-pisteiden yläkaarille puolustamaan aluetta ja blokkaamaan puolustajien viivakudit. Tuota voisi ainakin alkukaudesta kokeilla. Toki puolustusalueen puolustuspelaaminen oli minusta yksi parhaiten toimineista osa-alueista Stars-sarjassa ja maalinedustan siivoaminen hyvää, joten jos pitäisi veikata, Cassidy valmennusryhmineen ei sitä lähde liikaa muokkaamaan myöskään siksi, että ritarit eivät ole se jalkavin joukkue ja täten aluepuolustaminen käy enemmän järkeen, jolloin myös energiaa säästyy pitkän kauden aikana. Se, että vastustajat voivat Vegasia haavoittaa kaaoskiekoilla, sentterin houkuttelemisella pois keskustasta ja ulkokehälaukauksilla, on kaiketi ihan OK yhä valmennukselle ja pelaajistolle, vaikka puolustusjaksot omissa voivatkin venyä, jos riittävää aggressiivisuutta riistohetkissä ei ole tai niitä ei tunnisteta kunnolla. Mutta ei minusta Stars nyt mitään järkyttävän pitkiä kulmaralleja saanut edes aikaan.

Pelaajien jatkosta:

Pietrangelo on kyllä ollut pettymys vähän alusta alkaen. Mutta hänestä tuskin eroon päästään vielä vähään aikaan. Martinezistä päästään nyt varmaan eroon (kiitos uhrauksista vuosien saatossa, hyviä eläkepäiviä). Joku hyvän, kovan ja tarkan laukauksen omaava olisi erinomainen vahvistus puolustuspäähän. Mantha ei jatkoon, ja Hertlkin vielä vähän arveluttaa, mutta hänestäkään nyt ei taideta heti eroon päästä. Stephenson saa mennä myös näiden esitysten myötä. Marchessault on kinkkinen tapaus, playoffseissa ei alkupelien (joita en nähnyt) jälkeen tehnyt oikein mitään, mutta runkosarjassa yli 40 maalia. Voi olla vaikea vaihtaa mihinkään parempaan.
Pietrangelosta ei tosiaan ole mahdollisuutta eroon päästä, mutta hänen rooliaan voi pienentää, vaikka palkkakuitti on suuri. Ehkä tuo loppukevään sairastelu ja sairaalareissu näkyivät playoffeissa, joten sikäli en miestä täysin tuomitsisi, vaikka kiekollisesti hän oli lepsu mitä pidemmälle Stars-sarja eteni. Turhista jäähyistäkin hän lienee saanut itselleen opin talteen ensi kevääksi. Hanifin sai eniten jääaikaa pleijareissa ja uskon saman jatkuvan ensi kaudella runkosarjassa. Martinezille myös minulta kiitokset viimekesäisestä kanisterista, mutta olihan hän jo silloin kenttäpelaajiston heikoin lenkki ja vaikka tämä kausi meni ajoittain paremmin kuin viime kevään pudotuspelit, on hän nykyään jo liian virheherkkä yksilö varsinkin paineen alla. Mantha on selviö lähtijä. Stephensonin jatko riippuu hinnasta, mutta eiköhän hänkin rahasta muualla eikä suurta ikävää tule, kun Hertlin uskon olevan pätevä korvaaja. Marchessaultin pitäisin seuraikonina vaikka sitten pienellä ylihinnalla.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ymmärrän @Salming:in puolustelut Vegasin pelityylistä, eikä joukkue (valitettavasti) tosiaan ole se "fleetest of foot". Mutta taitoja eri tilanteissa voidaan harjoitella. Esim. keskialueen läpi on päästävä tavalla tai toisella muulla kuin vippaamalla kiekon päätyyn. Jos kova vauhti ei kuulu lahjoihin (Eichelhan pääsee läpi melkein mistä vain), niin sitten pitää harjoitella muita konsteja. Joku muu pelaaja tukemaan mukaan hyökkäystä, pelataan seinä vastustajan ohi, pelataan seinä laidan kautta, laitetaan vaikka vastustajan jalkojen välistä kiekko, harhautetaan vastustaja kahville, rynnätään vain läpi...keinoja on varmaan lukemattomia, millä päästä vastustajan ohi. Joten ei se keskialueen karvaus mikään kaikkien keinojen loppu voi olla...tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta tällaisia asioita voitaisiin mielestäni harjoitella enemmän kuin jotain tiettyä systeemiä, jolla pusketaan päin seinää jatkuvasti. Siis yksilötaitoja kehittämään!

No, helppoahan se on täältä sivusta huudella kun en ole itse suorittamassa.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ostin sitten liput Sphereen NHL:n draft-tilaisuuteen ensimmäiseksi päiväksi. Tuo Cole Hutson voisi olla hyvä varaus Vegasille, mutta epäilen, että jonkun toisen ottavat kuitenkin. Cole Eiserman ehkä vielä parempi, ja voisi olla Marchessaultin paikkaaja tulevaisuudessa maalintekijänä? Tuskin on kuitenkaan saatavilla Vegasin vuorolla. Ja onhan siellä Everettissä näkemäni Julius Miettinenkin? En usko, että draftaisin häntä yhden näkemäni ottelun perusteella kuitenkaan.

No nyt sitten jännittämään kenet Vegas ottaa, ja missä järjestyksessä kaverit menevät draftissa Celebrinin jälkeen.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Ostin sitten liput Sphereen NHL:n draft-tilaisuuteen ensimmäiseksi päiväksi. Tuo Cole Hutson voisi olla hyvä varaus Vegasille, mutta epäilen, että jonkun toisen ottavat kuitenkin. Cole Eiserman ehkä vielä parempi, ja voisi olla Marchessaultin paikkaaja tulevaisuudessa maalintekijänä? Tuskin on kuitenkaan saatavilla Vegasin vuorolla. Ja onhan siellä Everettissä näkemäni Julius Miettinenkin? En usko, että draftaisin häntä yhden näkemäni ottelun perusteella kuitenkaan.

No nyt sitten jännittämään kenet Vegas ottaa, ja missä järjestyksessä kaverit menevät draftissa Celebrinin jälkeen.
Odotan mielenkiinnolla reportaasia Spheresta. Tulevaa ykköskierroksen varausta lienee mielekkäämpää pohtia tarkemmin vasta uudessa kausiketjussa, joten palaan siihen tuonnempana. Yksi villi idea voisi kuitenkin olla se, että Vegas kauppaa ykköskierroksen varausvuoron ohessa jonkun runkopelaajansa ja pääsee varaamaan lähempänä TOP-kymppiä kuin vasta 19. vuorolla.

Olisiko teillä hetki aikaa puhua Henderson Silver Knightsista? Olen tällä kaudella tasaisin väliajoin kirjannut asioita puhelimen muistiinpanoihin niin HSK:sta kuin VGK:sta, joten pelaaja-arviot vaativat vain pientä puhtaaksi kirjoittamista ja tilastojen kanssa näpertelyä. Aloitetaan läpikäynti farmijengistä.

Plussat ja miinukset runkosarja 2023-2024

Denisenko 65gp +++++++++++++--++++-+-+++++++ = +21
Rempal 63gp ++++-++++-+++-+-++++++++-+++++ = +20
Rondbjerg 48gp ++++++++-+-++-+++++ = +13
Froese 53gp +++-++++++++++ = +12
Quinney 39gp ++++++-+++++++ = +12
Cracknell 59gp ++-++++++++++-+ = +11
Morelli 56gp ++++--+++++++++-++- = +11
Brisson 52gp +-+++-++++-+-++++++ = +11
Benson 52gp ++++++--+++++-+ = +9
D'Amato 54gp -++-+++++++-+ = +7
Brabenec 48gp ++++++-++ = +7
Demek 55gp +-++++-++++-+- = +6
Geertsen 58gp -++--+++ = +2
Primeau 44gp -++++- = +2
Wedman 4gp ++ = +2
Swetlikoff 19gp ++-+- = +1
Guay 16gp + = +1
Pinard 11gp + = +1
Boudens 5gp + = +1
Cataford 4gp +- = +0
Pelton-Byce 4gp = +0
Focht 2gp = +0
Hughes 1gp = +0
Pedersen 1gp = +0
Dzingel 12gp +-- = -1
Jones 31gp -++---+ = -1

Mayo 67gp +++-+-+--+-+-+++ = +4
Korczak 26gp +++-++-+- = +3
Miromanov 5gp ++ = +2
Hickey 35gp ---+++-++ = +1
Cormier 58gp -+---+-++--++-+++--+ = +0
Sedoff 46gp ++++------++ = +0
Björnfot 5gp = +0
Carroll 2gp = +0
Bischoff 58gp +++-+--+-+-+--- = -1
Chayka 64gp +-+-----+--+- = -5
Ahac 69gp --+-++----+----+ = -6

Patera 24gp +-++++-+++-+++ = +8
Saville 22gp +++-++-+-+--+- = +2
Vikman 19gp ++-++-+- = +2
Papirny 9gp ++-+ = +2
Bullion 2gp + = +1

Plussat per ottelu -tilasto:

Wedman +0,50
Bullion +0,50
Miromanov +0,40
Patera +0,33
Denisenko +0,32
Rempal +0,32
Quinney +0,31
Rondbjerg +0,27
Froese +0,23
Papirny +0,22
Brisson +0,21
Morelli +0,20
Boudens +0,20
Cracknell +0,19
Brabenec +0,15
D'Amato +0,13
Korczak +0,12
Demek +0,11
Vikman +0,11
Saville +0,09
Pinard +0,09
Mayo +0,06
Guay +0,06
Primeau +0,05
Swetlikoff +0,05
Geertsen +0,03
Hickey +0,03
Cormier +0,00
Sedoff +0,00
Björnfot +0,00
Cataford +0,00
Pelton-Byce +0,00
Focht +0,00
Carroll +0,00
Hughes +0,00
Pederson +0,00
Bischoff -0,02
Jones -0,03
Chayka -0,08
Dzingel -0,08
Ahac -0,09

Sekalaisia huomioita:

- Patera oli yllättävän selvällä erolla paras veskari. Viime kaudella hänen keskiarvonsa oli +0,42 ja nyt +0,33. Savillen kevätkausi oli pettymys hyvän alun jälkeen, mutta häviävän jengin takana pelaaminen ei tietysti ole helppoa. Keskiarvo putosi viime kaudesta kymmenyksen. Ei hän itsekään siis ollut puhdas pulmunen Vikmanin kanssa, vaan helppoja maaleja lirahti selän taakse vähän liikaa. Vikmanin debyyttikausi AHL:ssä oli ailahteleva ja ensi kaudella sitten on otettava askel eteenpäin
- Koska joukkue menestyi niin huonosti, ei ole yllätys, että esimerkiksi puolustajien kokonaisplussat jäivät mataliksi. Henkilökohtaisista virheistä sakotin ankarasti mm. Ahacia ja Chaykaa. Chayka oli viime kaudella neljä pykälää pakkasella ja nyt viisi, joten kehitystä ei ole tapahtunut sen perusteella. Teholukema oli toiseksi karuin -29. Ahac vuorostaan jopa taantui, kun viime kaudella hän jäi yhden pykälän verran pakkaselle ja nyt peräti kuusi. Tehotilastossa pakkasta oli 23 pykälää, joka oli kolmanneksi huonoin noteeraus
- Mayo oli veteraanipreesensillään plussatilaston kärki, mutta toki Korczakin otanta jäi paljon pienemmäksi. Cormierille kävi "dorofeyevit" eli suorittaminen NHL:ssä oli paljon parempaa kuin farmissa. Pavelin kohdalla sama ilmiö nähtiin viime kaudella. Cormierin keskiarvo putosi 19 sadasosaa viime kaudesta, jolloin lukema oli +0,19. Se oli silloin alakerran paras noteeraus yhdessä Miromanovin kanssa. Tällä kaudella Cormierin anti ylöspäin jäi piippuun eikä lämäri ollut yhtä tarkka. Teholukema -30 oli koko jengin huonoin
- Korczakille olen ollut ehkä turhan tyly, kun hän on vain kolme pykälää plussalla. Odotin vähän suurempaa kokonaispottia. Silti hän toki oli isomman otannan pakeista keskiarvoltaan paras (+0,12). Hickey ei puolestaan puolustajana ollessaan kerännyt juuri plussia, vaan ne tulivat hyökkääjänä stuntatessa poissaolosumassa
- Sedoff jäi neutraaliksi. Tulokaspuolustajalle se on minimivaade. Hän oli kyllä minusta hieman tuota lukemaa parempi, jos niin voi sanoa. Siitä kertoo tehotilastokin (-1), joka oli Brissonin (+0) jälkeen paras. Plussalle ei jäänyt isomman otannan pelaajista yksikään, mikä on melko surullista. Brissonin ja Sedoffin jälkeen tehotilastossa ovat seuraavina Swetlikoff (-5), Korczak ja Jones. Chaykaan, Ahaciin ja Cormieriin verrattuna Sedoffin tehotilaston lukema oli suorastaan kiitettävä!
- Denisenko ja Rempal olivat ansaitusti parhaat hyökkääjät kokonaisplussissa ja keskiarvollakin mitaten. Ja vielä niin päin, että Denisenkoa voi nimittää kauden pelaajaksi, vaikka Rempal sivusi seurahistorian maaliennätystä
. Viime kaudesta Rempalin keskiarvo putosi vain kaksi sadasosaa, joten olen ollut yllättävän suopea, vaikka pistemäärä jäi paljon pienemmäksi johtuen siitä, että samanlaista tutkapariutta kuin viimeksi Quinneyn kanssa ei syntynyt
- Brissonin keskiarvo oli viimeksi peräti +0,40, mutta nyt vain +0,21, vaikka selkeästi tietyissä ominaisuuksissa hän meni eteenpäin. Pisteitä hän kuitenkin teki yhden enemmän, vaikka pelejä oli kuusi vähemmän. Kertooko se sitten siitä, että olin viime kaudella tulokkaalle armelias ja nyt vaatimustaso oli isompi? Sisäisen tehotilaston Brisson voitti muuten lukemalla +0. Rondbjerg puolestaan piti tasonsa, kun keskiarvo heitti vain sadasosan viime kaudesta, mutta hänenkin kohdallaan tietyt yksityiskohdat pelaamisessa olivat parempia kuin ennen
- Froese tuplasi keskiarvonsa hieman yllättäen. Pistekeskiarvo oli kuitenkin aika sama kuin viime kaudellakin loppukauden rynnistyksen ansiosta. Katastrofipelejä oli vain yksi, joten virheiden vähentyminen entisestään puolustussuuntaan oli kaiketi parantuneen keskiarvon taustalla
- Quinney kirjasi viime kaudella lukeman +0,44 ollen eliittihyökkääjäkategoriassa, mutta nyt loukkaantumiset vesittivät menoa. Keskiarvona +0,31 ei toki ole silti mikään farssi, mutta samanlaista tykkikautta ei tullut kuin viimeksi Rempalin ja Mannisen kanssa. Silloin hän voitti plussatilaston lukemalla +29 (66gp). Toki pelipaikkakin vaihtui keskikaistalle täksi kaudeksi. Mannisen lukemana ykkössentterinä oli +0,36, joten siihen nähden Gagen tulos oli linjassa
- Cracknell ja Morelli olivat suhteellisen samantasoisia hankintoja. Kummallakin oli kuumat jaksonsa, mutta myös pisteettömiä putkia. Benson oli ansaitusti rahtusen heidän alapuolellaan
- Jakubeilla oli melko samanlaiset tulokaskaudet. En odottanut kuuta taivaalta avauskausilta vaativimmalla pelipaikalla kivikovassa ammattilaissarjassa. Keskiarvot +0,15 ja +0,11 ovat kohtalaiset. Esimerkiksi viime kaudella Morozovin kirjaus oli KHL-kokemuksesta huolimatta "vain" +0,17
- Syvyyshyökkääjistä Primeaun lukema oli identtinen. D'Amato nosti vähän rimaansa ylemmäs (+0,05 -> +0,13). Guay sen sijaan oli pettymys (+0,24 -> +0,06). Hän ei onnistunut pelipaikan vakiinnuttamisessa ja tehoilu oli olematonta. ECHL-avuista Wedmanin keskiarvo oli kirkkaasti paras ja hänestä pidin totta tosiaan. Miestä olisi katsellut rosterissa pidempäänkin kuin vain neljän pelin ajan mieluusti, kun teholukema +3 jäi sisäisesti kauden parhaaksi. Try-outpelaaja Dzingelin tehot olivat hyvät 12 peliin (4+1), mutta puutteet alaspäin jättivät hänet niukasti pakkasen puolelle
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Henderson Silver Knightsin pelaaja-arviot 2023-2024

Ryan Craigin aikakausi päävalmentajana alkoi hyvin. HSK voitti kuudesta ensimmäisestä matsistaan peräti viisi. Hän pystyi implementoimaan pikkuritarien pelaamiseen nopeasti voittavia asioita, jotka toimivat Vegasissakin. Asetin tavoitteeksi kauteen yhden playoffsarjan voiton ja se näytti realistiselta tuossa kohtaa. Paineen alta lähdöissä toteutus toimi ajoituksien ja syöttöjen laadun suhteen ja jatkokarvaaminenkin tuotti riistoja dumppausten jälkeen, jos pelaamalla keskialueen ylittäminen ei onnistunut. Suunnanmuutoshyökkääminenkin tuotti maaleja kuten jo Viveiroksen viimeisellä kaudella. Ylivoimilla vaikutuksen tekivät sisäänviennit, jotka johtivat suoriin maalipaikkoihin muutoinkin kuin pakkopelin kautta. Parannettavaa jäi puolustusalueen puolustuspelaamiseen, joka olisi voinut olla hieman aggressiivisempaa, jotta HSK olisi saanut nopeammin vastustajan pyöritykset katki. Välillä se oli siis liian passiivista. Lisäksi reboundien siivoaminen Pateran torjuntojen jälkeen oli hieman pehmeää toisinaan. Pidin sitä silloin mahdollisena uhkana menestymiselle pitkässä juoksussa. Isoin ongelmakohta oli kuitenkin transitiopuolustaminen eikä tuo korjaantunut oikeastaan missään vaiheessa kautta, vaan HSK päästi tolkuttoman määrän vastaiskumaaleja. Kyse oli enimmäkseen huolimattomuudesta, vähän laiskasta loppuun asti pelaamisesta ja osin veskareiden vuotamisestakin.

Hiljalleen kuherruskuukausi kera maalinteon tehokkuuden päättyi ja otteet tasaantuivat. Joulukuun alussa oli ensimmäinen heikko jakso, jonka aikana ylivoimatehot kannattelivat joukkuetta ja käänsivät tiukkoja pelejä eduksi. Lisäksi samaan aikaan kun edustusjoukkue tuskaili 5v5-maalinteon kanssa, myös Silver Knightsilla oli pitkä maaliton jakso viidellä viittä vastaan. Voittokantaan paluuta avitti pelin suoraviivaistaminen ja entistä passiivisempi keskialueen trap. Lisäksi Savillen paluu maalille oli tärkeä juttu kuitaten aiemman suvantovaiheen. Ennen joulua HSK voitti 5/6 peliä ja lähti joulun viettoon divisioonan vitospaikalta kerättyään 33 pistettä 29 ottelussa. Pisteprosentti oli divisioonan kuudenneksi paras, kun takaa Firebirds kiilasi niukasti edelle.

HSK:n YV 20,5% oli ollut divarin parasta ja koko liigassa yhdeksänneksi parasta. Alivoimakin oli divarin kolmanneksi parasta 84,3-prosenttista, joten erikoistilannepelaaminen oli ollut kiitettävää jouluun mennessä. Sisäisessä pörssissä syyskauden paras oli Denisenko (28gp 10+16=26), jonka pistekeskiarvokin oli etevin ennen Quinneyta (17gp 14p). Cracknell ja Brisson keräsivät 29 matsiin 22 paunaa. Rempalkin oli 20 pisteen klubissa iskettyään 11 maalia. Se oli eniten Cracknellin 12 rysän jälkeen. Tehotilaston ykkönen oli Quinney (+7) ja kakkonen Cormier (+4).

Tammikuussa Silver Knights tuskaili taas maalinteon kanssa pelaten 3,5 peliä eli 200 minuuttia maaleitta. Admirals alisti sitä yhteismaalein 0-9. Erikoispaitailloista tuli käkättimeen rumasti niin uuden kolmospaidan (1-7) kuin Las Vegas Thunderia kunnioittaneen tuotoksen (0-7) kanssa. Rempalin neljän maalin ilta Firebirdsia vastaan palautti uskoa. Poissolojen myötä Tucsonissa hyökkäyksessä oli peräti neljä ukkoa Savannahista ja lisäksi seiskapakki Hickey hyökkäsi, mutta silti tuloksena oli kyrväkäs taisteluvoitto. Helmikuun alussa HSK sai vihdoin apuja takaisin änäristä, kun siellä oli tähdistötauko. 8-1 kylvetys Iowaa vastaan oli seurahistorian isoin voitto koskaan. Mutta materiaalin kapeus ilmeni taas helmikuun kuuden pelin vierasreissussa. Voittoja tuli vain kaksi. Viidessä viimeisessä pelissä HSK teki vain kolme maalia, joten yksikin voitto noista peleistä oli jopa ihme. Reissu huipentui kahteen maalittomaan peliin Coloradossa. Materiaalin kapeudesta huolimatta ylivoima sentään toimi, vaikka jossain vaiheessa pahimpina aikoina ykkösviisikkona oli esimerkiksi Korczak-Cormier-Benson-Rondbjerg-Brabenec, kun kauden alussa viisikkoina olivat Cormier-Denisenko-Brisson-Quinney-Cracknell ja Bischoff-Morelli-Rempal-Benson-Froese. Ylivoima oli lopulta kauden parhaiten toiminut osa-alue, mutta hukkaanhan hyvä erikoistilannepelaaminen meni.

Maaliskuussa playoffhaaveet lensivät romukoppaan lopullisesti. Condors kyykytti pikkuritareita 0-4 neljän pisteen pelissä. Puolivälissä kuukautta HSK jäi jo kymmenettä ja 11 kertaa maaleitta tällä kaudella, kun vastassa olivat Canucks ja Roadrunners. Noissa peleissä joukkue päästi avauserissä kolme maalia. Tappiolle joutuminen oli aika tavanomaista tällä kaudella ja Craigkin monesti totesi haastatteluissa, että tappioasemassa tasoituksen jahtaaminen ei ole helppoa AHL:ssä. Viimeistään noiden otteluiden jälkeen viimeiset 15 matsia olivat merkityksettömiä, kun ero playoffviivaan oli kymmenen pistettä. Seurahistorian ensimmäiset pelit Milwaukeessa päättyivät 2-1 & 3-0 tappioihin, kun Askarov oli pleksi. Kausi päättyi Bakersfieldissä 5-3 tappioon, joten lopulliseksi saldoksi Craigin debyyttikaudesta jäi 28-36-8. Divisioonassa sijoitus oli kahdeksas 64 pisteellä 72 matsista. Gulls jäi pisteen ja Barracuda kahden pisteen päähän. Pisteprosentti oli aika tasainen sekä kotona että vieraissa, joten niiden suhteen eroa ei ollut.

Silver Knightsin YV-prosentti säilyi hyvänä loppuun asti (19,4%). Se oli sarjan kymmenenneksi paras, joten pudotusta joulutauon jälkeen tuli vain yksi pykälä. AV-prosentti 81,5% oli tasan keskitasoa (16/32). Joulun jälkeen prosentti putosi kolme prosenttiyksikköä, joka ei ole huono asia ottaen huomioon rosterivajauksen kevätpuolella. Sisäisen pörssin voitti Denisenko (65gp 20+36=56), joka johti sitä jo joulutauolle. Rempal sivusi 27 maalillaan (63gp 27+18=45) seurahistorian maaliennätystä. Brisson oli pörssikolmonen pelinumeronsa mukaisin tehoin 19+19=38. Hän myös voitti tehotilaston ison otannan pelaajista (+0). Alakerran tehokkain oli Mayo 25 pisteellä. Maaleja ja syöttöjä oli yksi enemmän kuin kapteeni Bischoffilla.

Maalivahdit

Jiri Patera 25gp 11-10-4, GAA 2.99, 90,3%

- Paterasta ei ole juuri uutta sanottavaa. Hän oli ykkösveskari kuten viime kaudellakin. Välillä tuli huippupelejä, joissa hän otti useamman takatolppapelastuksen kierien jään pinnassakin, mutta joskus kaukovedot ruuhkan takaa tai jopa maskitta upposivat turhan helposti. Siltikin keskiarvolukemalla (+0,33) mitattuna Patera oli maalivahdeista selkeästi paras. Hän aloitti kauden kolmella voitolla, mikä jäi pisimmäksi voittoputkeksi. 40 torjunnan iltapuhde jatkoaikatappiossa Canucksille marraskuussa oli yksi parhaista suorituksista. Pisin tappioputki oli viisi peliä, mutta senkin aikana omiin meni korkeintaan kolme kiekkoa per peli ja torjuntaprosentti oli päälle 90% joka matsissa. Koska GAA ja torjuntaprosentti ihan aavistuksen kahteen edelliskauteen verrattuna, laskin arvosanan 8+:sta 8-:een.

Arvosana: 8-

Jesper Vikman 19gp 6-9-2, GAA 3.48, 89,1%

- Koska Saville oli telakalla, Vikman sai aloittaa kauden kakkosveskarina. Hän voitti kolme ensimmäistä starttiaan (joista kaksi Barracudaa vastaan) ennen loukkaantumistaan Abbotsfordissa. Ei hän toki missään jumalamoodissa esimerkiksi ensimmäisessä AHL-voitossaan ollut. Paluu tapahtui vuodenvaihteessa ja pian sen jälkeen Vikman piti luukut kiinni Calgaryssa 65 minuuttia, muttei saanut nollapeliä, kun joukkue hävisi rankkareilla 1-0. Tuo oli silti Vikmanin sesongin paras matsi, jonka kruununa oli Coronaton läpiajon torjuminen jatkoajalla. Palkintona hänet lähetettiin Ghost Piratesiin hakemaan lisää pelituntumaa, kun näytti siltä, että edustusjoukkueen maalivahdit olisivat yhtä aikaa terveinä. Savannahissa Vikman torjui 43 kertaa 4-1 debyyttivoitossa. Loppukaudesta Vikman pääsi takaisin AHL:ään ja torjui vaihtelevasti. Päällisin puolin Vikmanin vahvuutena oli se, että ulkokehäkudit hän liimasi aika hyvällä prosentilla ja hanskakäden yläkulmasta hän myös koppasi joitain komeita torjuntoja. Paterasta poiketen ruuhkan takaa tulleet vedot Vikmanin myös pysäytti melko tarkasti. Hän oli mielestäni myös Savillea parempi peittämään kulmia vastaantuloissa, mutta se oli luonnollista, kun kyseessä on isokokoisempi veskari. Lähitorjunnoissakin koosta oli etua. Kehitettävää on yleisessä atleettisuudessa. Tilastot olivat lopulta hyvin yhtenevät Savillen kanssa, mutta sanotaanko näin, että Vikmanin vaihteluväli peliesityksissä oli Savillea kapeampi.

Arvosana: 7+

Isaiah Saville 22gp 7-12-1, GAA 3.27, 89,3%

- Saville teki kausidebyyttinsä San Josessa joulukuun alkupuolella torjuen heti 1-5 vierasvoiton. Tauko ei näkynyt ruosteena, vaan sivuttaisliikkuminen oli terävää ja jaloissa näytti olevan aiempaa enemmän voimaa. Tasapaino ja irtokiekkokontrolli olivat hyviä. Kun toisestakin ja kolmannestakin startista tulivat voitot Ontariossa ja San Diegossa, hän vaikutti palanneen toissa kevään ensimmäisten AHL-peliensä tasolleen. Sen ansiosta hän pääsi myös hetkeksi NHL:ään avaamaan luukkua, mutta debyytti jäi vielä tekemättä. Toisaalta sitten uuden kolmospaidan debyytti-illassa hän romahti päästäen helppoja maaleja, kun Reign haki 1-7 voiton Hendersonista. Paikko tuli seuraavana iltana Ontariossa, kun Saville pelasi ensimmäisen AHL-nollapelinsä pitäen Fagemon rintataskussaan. Kevätkaudella Saville ei ollut samanlaisessa hurmiossa enää ja päästi helppojakin kaistalaukauksia maskitta sisään. Kesän kehityskohteena on vastaantulojen hiominen niin, ettei esim. takakulma jää auki vastustajan hyökkääjälle suoraluistelusta, koska turhan monesti Saville ohitettiin puhtaalla rannelaukauksella ilman maskia. Sama heikkous hänellä oli jo viime kaudella. Summa summarum, odotin hyvän ECHL-kauden jälkeen parempia AHL-otteita. Kausi oli minusta lievästi negatiivinen lopulta, joten arvosana pysyy seiskassa.

Arvosana: 7

Jordan Papirny 9gp 3-4-1, GAA 3.42, 88,2%

- Papirny oli yllättävän hyvä kauden ensimmäisissä peleissään. Siitä huolimatta häntä pomputeltiin pian HSK:n ja SGP:n välillä. Pari heikompaakin esitystä sekaan toki mahtui (kuusi ja seitsemän kiekkoa omiin), mutta tammikuussa Tucsonissa nähtiin luotettava suoritus siipirikkoisen miehistön takana. 40 torjunnan seassa oli Ak. Rädyn ryöstö. Tuo luultavimmin jää Papirnyn parhaaksi peliksi hopeisena ritarina.

Arvosana: 7,5




Michael Bullion 2gp 1-1-0, GAA 1.53, 94,7%

- Bullion sai try-outpahvin joulukuussa, kun Patera ja Saville olivat ylhäällä. Debyyttimatsi AHL:ssä päättyi 5-1 voittoon. Ei häntä sinällään hirveästi testattu, kun viisikko edessä oli niin tiivis, mutta pari ihan hyvää lähitorjuntaa itsestään katsottuna vasemmalta hän otti, vaikka toisinaan ylipelasikin ja ajautui todella kauas maaliltaan tullessaan laukojia vastaan. Kokeilu AHL:ssä jäi lopulta lyhyeksi ja Bullion palasi sarjatasoa alemmas.

Arvosana: 8

Puolustajat

Dysin Mayo 67gp 5+20=25, -6

- Mayo muodosti kolmosparissa Chaykan kanssa pimennysparin, joka hoiti (ykkös)alivoimaakin yhdessä. Hyökkäyssuuntaan hän tunnisti välillä hyvin hetket, jolloin liittyä mukaan toiseen aaltoon. Avausmaalikin kauteen syntyi sillä tavoin. Ennustin ensimmäisten pelien jälkeen roolin nähtyäni, että Mayo olisi yksi tärkeimmistä pakeista tällä kaudella. Ihan sellaista tasoa hän ei joka ilta pystynyt ylläpitämään, mutta oli kuitenkin useimmiten aika jämpti ja virheetön suorittaja moneen muuhun nähden. Kiekonliikuttaminen oli simppeliä. Toki AV-pelaamisessa vuodenvaihteessa hän vuoti, kun vasemmasta siivestä rannarit menivät ohi hänen peitto-yritystensä takakulmaan. Keväämmällä pakkiparit elivät enemmän ja Mayokin pelasi toisinaan mm. Ahacin tai Cormierin kanssa. Vaikkei Mayo pelannut käytännössä yhtään ylivoimaa, hän voitti silti sisäisen puolustajien pistepörssin, mikä on kova juttu.

Arvosana: 8+

Jake Bischoff 58gp 4+19=23, -6

- Tuore kapteeni pelasi ykkösparissa, (kakkos)alivoimassa Ahacin kanssa ja kakkosylivoimassa viivamiehenä. Hän näytti mallia karheudesta PAPP:ssa tehden jämäköitä pysäytyksiä laitojen lähellä. Perussyöttötaito kerrytti syöttöpisteitä toiseen suuntaan tasaisesti. Ylivoimalla hän sai joitain syöttöpisteitä viivatoimituksistaan niin ikään, joita esim. Cracknell tippasi sisään. Tasaviisikoinkin lämäri toi tehopisteitä plakkariin. Välillä hän oli kuitenkin hyökkäyssiniviivassa liian optimistinen ja päästi vastustajan karkaamaan selustaan läpiajoon. Eteenpäin puolustamisessa keskialueella hän myös toisinaan rynni itsensä ulos tilanteesta ollen myöhässä eikä alivoimalla Bischoff ollut sellainen blokkikone kuin parhaimmillaan, vaan aika paljon hänenkin puoleltaan siipikudit löysivät tiensä verkon perukoille ohi blokkiyrityksen. Keväällä Korczakin kanssa ykkösparissa taso myös ailahteli jonkun verran. Välillä he olivat rautainen ykköspari ja tiettyinä iltoina kämmejä tuli. Odotin vähän virheettömämpää kautta Bischoffilta ja siksi arvosana jää samaksi kuin viime kaudella, vaikka hän mentoroikin kiitettävästi nuoria puolustajia pelaten valtaosan syyskaudesta esim. Sedoffin kanssa ja runkosarjan lopussa Fleming istutettiin hänen vierelleen. Päävalmentajalle Bischoff antoi kehuja siitä, että Craig osasi aistia huoneen lämpötilaa (esim. milloin tarvitaan välipäiviä).

Arvosana: 7+

Lukas Cormier 58gp 4+16=20, -30

- Cormier pyöritti ykkösylivoimaa, kun Miromanov oli sivussa pitkään alkukaudesta. Numerotulos kuitenkin laahasi alussa (12gp 0+4) eikä viime kaudella tuhoa tehnyt lyöntilaukaus ollut niin iso vahvuus jostain syystä. Puolustussuuntaan Cormier helisi välillä maalineduspaineissa kokonsa vuoksi. Paineen alta lähdöt sujuivat sentään kohtalaisesti, koska kykyä yhden kosketuksen siirtoihin edelleen oli. Odotin, että Cormier olisi ottanut selkeämmän kehitysloikan, mutta hän tuntui hieman polkevan paikallaan, vaikka luistelu olikin vähän dynaamisempaa, mutta harjoituskauden kaltaiset soolokuljetukset keskialueen halki puuttuivat arsenaalista. Marraskuun lopussa tullut vamma piti hänet peleistä sivussa reilut pari viikkoa. Sen jälkeen hän palasi askiin itseluottavaisempana ja alkoi taas näyttää soolokuskauksiaan ohi karvauksen. Myös pitkät syötöt napsuivat tarkemmin lapoihin. Vuoden 2024 puolella tehoilu kuitenkin taas loppui johtuen varmasti osittain kapeasta materiaalista, joten en siitä liikaa Cormieria mollaisi, mutta toki se on sanottava, että ylivoimilla edelleenkään Cormierin laukaus ei viime kauden veroinen uhka ollut. Maalimäärä putosi kuudella viime kaudesta, vaikka laukausmäärät olivat samoja (140 vs. 132). Koska tehoja ei tullut, välillä Cormier putosi kakkosylivoimaan ja Korczak pyöritti ykkösviisikkoa. Hänellä oli myös pikkuvammoja, jotka pitivät miehen toisinaan ulkona rosterista. Kokonaisuudessaan AHL-kausi oli vaisu. Toivoin seurahistorian puolustajien piste-ennätyksen (40) rikkomista, koska hän jäi siitä vain viisi pistettä viime kaudella, mutta eihän sen rikkominen ollut lähelläkään. Tehotilasto oli joukkueen surkein. Se, että YV-vastuusta huolimatta Cormier ei voittanut pisteissä edes Mayoa, oli huolestuttavaa.

Arvosana: 6,5

Christoffer Sedoff 46gp 0+10=10, -1

- Sedoff ihastutti AHL-debyytissään jalkavuudellaan, ensipotkujen kepeydellä ja päätykiekkojen vaivattomalla noukinnalla jatkokarvausta vastaan. Suorahyökkäyspuolustamisessa etäisyys oli kuosissa. Pakkiparina ykkösparissa oli kapteeni Bischoff ensimmäisissä matseissa, kunnes hän siirtyi kakkospariin Ahacin vierelle ja Cormier nousi ykköspariin. Useimmiten Sedoff kuitenkin pelasi Bischoffin kanssa. Muutamat yhteiset matsit Cormierin kanssa olivat melko karseita, kun yhdessä oli kaksi pehmeähköä puolustajaa. Korczakin kanssa kauden lopussa sen sijaan anti hyökkäyssuuntaan ja virtauksen kontrollointi miellytti silmää, kun kumpikin osasi jakaa kiekkoa hyökkääjien lapoihin ongelmitta. Ensimmäinen AHL-piste syntyi toisessa pelissä, kun Rempal ohjasi viivatoimituksen uuniin. Ensimmäistä maalia Sedoff metsästi ikuisuuden, koska paikkoja oli alkukaudesta runsaasti b-pisteidenkin välistä, mutta rannelaukauksista puuttui tarkkuus. Lopulta osumaa ei koskaan syntynyt eikä käsivamman jälkeen paikkojakaan siihen hirveästi ollut.

Erikoistilannevastuuta Sedoff ei vielä avausiltana saanut, vaikka harjoituskaudella hän kakkosylivoimaa pyörittikin. Kuitenkin hyvin nopeasti Sedoffia alettiin käyttää alivoiman vitospakkina Chaykan, Mayon, Bischoffin ja Ahacin jälkeen. Kun loukkaantumisia kertyi alkukaudesta hyökkääjistöön, Sedoff pääsi myös muutamissa peleissä kakkosylivoimaan, jota kuitenkin pyöritti pääosin yksinään Bischoff. Puolustusalueen puolustuspelissä jämäkkyys parani kauden edetessä, muttei Sedoffista koskaan kokonsa vuoksi mitään stoppimonsteria tule, mutta kyllä hän jotenkin pystyy vastustajia ahdistamaan iholta, vaikka muutamaan otteeseen hänen ohitseen punnerrettiinkin maalintekoon laidan puolelta, mutta aika harvassa nuo hetket lopulta olivat. Sedoffin monipuolisuudesta ja profiilista tulee mieleen Ben Hutton, joka niinkään pystyy pelaamaan kakkosylivoimaa tai -alivoimaa sekä noukkimaan taloudellisen liikkeensä myötä melko vaivatta päätykiekkoja selustasta.

Pistetuotanto jäi debyyttikaudella vielä piippuun, mutta hän pelasi numeroita paremmin ollen alakerran tasaisimpia suorittajia, vaikka joutuikin hetken aikaa esim. marraskuussa vuorottelemaan Chaykan kanssa kokoonpanossa, kun terveitä pakkeja oli liikaa. Sedoffin tehotilasto oli puolustajien paras ja koko joukkueen toiseksi paras Brissonin jälkeen. Ero esim. Chaykaan, Cormieriin ja Ahaciin oli huima, kun tuo kolmikko keräsi yli 20 pykälää miinusta. Sedoff sai myös Bischoffilta poistumishaastattelussa maininnan hyvänä nuorena puolustajana yhdessä Cormierin kanssa, kun kapteenilta kysyttiin sitä, että ketkä voisivat ottaa ensi kaudella isompaa roolia. Chaykaa ja Ahacia Bischoff ei nimeltä maininnut, joten olemme katsoneet samoja pelejä, heh. Yhtenä kehityskohteena on takaperinluistelu, joka vaatii nopeutta, ettei Sedoff jää jalkoihin transitiopuolustamisessa. Kevätkautta varjosti käsivamma, joka piti Sedoffin sivussa pari kuukautta, kunnes hän palasi pelaamaan viimeiset seitsemän matsia. Niissä pisti silmään se, että Sedoff hidasti vastaiskuja hyvin puolustettuaan keskialueella rohkeasti vastaan ja luottaen siihen, että joku hyökkääjä varmisti selustan. Keskiarvoplussa peliä kohden taulukossani oli +0,00 eli Sedoff pelasi neutraalin sesongin, mikä HSK:n tilanne huomioiden oli tulokaspuolustajalle hyvä suoritus.

Arvosana: 8+

Kaedan Korczak 26gp 1+8=9, -5

- Korzy avasi AHL-kautensa vasta marraskuussa ollen ylhäällä sitä ennen. Uusi kutsu tuli viiden pelin jälkeen ja seuraavat AHL-pelit olivatkin vasta helmikuussa. Korczak oli waivereista vapaa, joten siksi hänet lähetettiin alas, vaikka KK osoitti, että hän on jo aika valmis paketti änäriin ja liian hyvä farmiin, jossa hän pelasi ykkösparissa Bischoffin kanssa melko eleetöntä kiekkoa aika ajoin paineen alla. Korczak pelasi myös ali- ja ylivoimaa. Ylivoimalla hän tyytyi siirtämään kiekkoa siipiin hyökkääjille. Alivoimalla hän oli ihan OK, vaikka joitain maaleja hänenkin läpi lauottiin ohi vinossa olleiden peittojen, mutta 5v3-alivoimilla Bischoffin kanssa he olivat erinomaisia. Toissa kauden tapainen taloudellinen luistelu oli myös palannut ja se mahdollisti pelinavaamisen rennosti. Kauden viimeisissä matseissa Korczak vielä kontrolloi pelin virtausta nätisti Sedoffin parina ja heidän pelin rytmittämisensä oli komeaa katsottavaa. Keskiarvoplussissa ottelua kohden Korczak oli ansaitusti paras puolustaja (+0,12), vaikka hänenkin lukemansa hieman putosi viime kaudesta numerotuloksen laahaamisen takia.

Arvosana: 8+

Brandon Hickey 35gp 3+5=8, -6

- Mustassa takapiiskassaan seiskapakki Hickey oli hauska näky. Peruspelaaminen oli parantunut jonkun verran aiemmista kausista eikä hän ollut niin hasardiherkkä kuin esim. toissa kauden muutamassa pelissä. Tarvittaessa hän stunttasi alivoimalla, mutta pääosin hän pelasi 5v5-vaihtoja ilman säihkettä. Tavoite oli vain liikuttaa kiekkoa simppelisti omille ja siinä Hickey onnistui ihan OK eikä hänen ollessaan jäällä peli liiaksi juuttunut omaan päätyyn. Toki joitain yksilövirheitä yhä puolustustilanteissa tuli, muttei hän mikään selkeä heikko lenkki ollut pelatessaan kolmosparissa. Tammikuussa hän pelasi myös muutaman pelin nelosketjun laidassa ja vietti uransa ensimmäistä kahden pisteen iltaa AHL:ssä (1+1). Hän ajoi maalin eteen tarmokkaasti ja hyviä asioita tapahtui. Helmikuussa Hickey puolestaan oli kertaalleen jopa ykkösketjun laituri. Energisenä hyökkääjänä hän jäi siis jopa paremmin mieleen kuin kolmosparin perusluutana.

Arvosana: 7,5

Daniil Chayka 64gp 1+6=7, -29

- Pimennysparin toinen osapuoli, joka pelasi Mayon kanssa myös (ykkös)alivoimaa. Chayka käytti ulottuvuuttaan aiempaa paremmin hyväksi tehden katkoja pitkällä mailallaan. Silti jämäkkyyttä ja voimaa saisi olla vielä lisää, jotta aggressiivinen iholle meneminen tuottaisi enemmän stoppeja laidoissa. Kiekollisena Chayka oli hieman itsevarmempi ja teki hyökkäysalueella välillä muutakin kuin vain tyytyi yksinkertaiseen laukaukseen siniviivasta. Viitteitä siitä näkyi toki jo viime kaudella. Rystysyötöt paineen alta lähdöissä olivat puolestaan välillä turhan pomppivia ja niitä oli vaikea vastaanottaa. Loppukaudesta Chayka operoi kuitenkin jo paremmin paineen alla ja uskalsi välillä tulla jalallakin ohi karvaajan. Kiekonkäsittely oli mennyt eteenpäin. Kokonaisuutena silti sellaisia pieniä pelinlukuvirheitä tuli vieläkin aivan liikaa mm. transitiopuolustamisessa eikä niihin puolustavalla puolustajalla olisi varaa. Hän joko kompuroi keskialueella tai ajoi myöhässä vastaan päästäen syöttöjä lävitseen. Teholukema oli siksi toiseksi huonoin. Täten arvosana on viime kauttakin heikompi.

Arvosana: 6+

Daniil Miromanov 5gp 1+5=6, -2

- Miromanov avasi kautensa kuntoutuslainalla tammikuun lopussa 10 kuukauden pelitauon jälkeen. Avauspelissä hän osui heti itse hankkimastaan rankkarista rystyuitolla längistä. Liike oli vielä vähän kankeaa johtuen aiempaa tuhdimmista jaloista. Polven tukilihakset oli jumpattu kuntoon. Hän pelasi Chaykan parina. Seuraavatkin matsit sujuivat piste per peli -tahdilla, kun syötöt olivat yhä tutun painavia ja kiekonliikuttaminen ylivoimalla pätevää. HSK-ura päättyi kuntoutuslainan umpeutumiseen ja treidiin Calgaryyn.

Arvosana: 8

Layton Ahac 69gp 0+5=5, -23

- Alkukaudella Ahacilla oli ongelmia oman sinisen puolustamisessa ja hänet kierrettiin laidan puolelta liian helposti, mikä johti takaiskuihin tasavoimaisistakin hyökkäyksistä. Loppukaudesta hän oli jämptimpi puolustaessaan eteenpäin. Hän pelasi kakkosparissa vasemmalla puolella niin Cormierin kuin Sedoffin rinnalla sekä (kakkos)alivoimassa Bischoffin kanssa. Muutaman matsin Ahac pelasi muistaakseni myös oikealla puolella. Aiemmin vaivannut puutteellinen sijoittuminen vetolinjalle siipikuteihin oli jonkun verran tarkempaa, mutta reagointi reboundeihin oman maalin edustalla oli toisinaan hidasta. Hyökkäysalueella viivatoimituksissa oli aiempaa enemmän uhkaa jonkun verran, mutta maaleja ei silti tullut. Siltikään Ahac ei ottanut harppauksia tarpeeksi eteenpäin, vaan olen yhä sitä mieltä, että hän ei ole läheskään tarpeeksi hyvä puolustava puolustaja tehdäkseen NHL-uran. Ehkä jos Korczak olisi saanut pelata vanhan tutun parinsa Korczakin kanssa enemmän kuin pari hajapeliä, otteet olisivat olleet tasaisempia.

Arvosana: 6,5

Tobias Björnfot 5gp 0+0=0, -3

- Ruotsalainen käväisi kuntoutuslainalla helmikuussa. Hän pelasi alivoimaa Chaykan kanssa ja muuten Cormierin rinnalla. Peruspelaamista kummempaa ei jäänyt mieleen. Toki hyökkäyssuuntaan hän kilautti kertaalleen tolppaan siniviivasta ruuhkan läpi ja tykkäsi aktivoitua mukaan hyökkäyksiin muutamaan otteeseen. PAPP:ssa hän oli ehkä vähän pehmeä laitojen lähellä ja alivoimallakin antoi Chaykan tehdä likaiset työt kulmissa.

Arvosana: 7-

Noah Carroll 2gp 0+0=0, -3

- Carrollin peleistä ei ollut mitään muistikuvaa ennen kuin tarkistin asian vanhoista teksteistä. Hän oli askissa helmikuun alussa kahdesti. Viime kauden muutamaan matsiin verrattuna teholukeman etumerkki vaihtui plussasta miinukseen. Hän pelasi kolmosparissa Hickeyn kanssa ja kompuroi kausidebyytissään kertaalleen aitioiden edessä sallien vastustajille 2v1-ylivoimahyökkäyksen, jota Reign ei käyttänyt onneksi hyväkseen. Pelityyli oli yhä köyhän miehen versio Bischoffista.

Arvosana: 6,5

Joe Fleming 2gp 0+0=0, -2

- Fleming debytoi AHL:ssä viimeisessä kotipelissä Condorsia vastaan. Parina oli kapteeni Bischoff. Hänen jalka oli debyytissä kohtalaisen raikas eikä päätykiekkojen haku ollut ongelma. Hän liikutti kiekkoa myös ajoissa jäämättä karvauksen alle pulaan. Hyökkäysalueella hän aktivoitui pari kertaa ja tosiaan laukoi ohi takakulman ennen 1-2 maalia. Ensimmäinen tehopiste oli päätöserässä lähellä, mutta Cataford ohjasi selkeästi korkealla mailalla viivatoimituksen sisään. Tuo olisi toki ollut Catafordillekin ensimmäinen AHL-maali. Transitiopuolustamisesta annan puhtaat paperit Flemingille, jonka etäisyyskontrolli oli kohtalaista, koska takaperinluistelu oli sulavan näköistä. Toki Lavoie pääsi syöttämään hänen ohitseen 1-2 maalissa, mutta se oli enemmän vastustajan hyvyyttä. Maalineduspuolustamisessa voima riitti hyökkääjän boksaamiseen, mutta seisovilta jaloilta reagointi reboundeihin oli hidasta pariin otteeseen. Laitojen lähellä puolestaan mailakamppaileminen kaipaa pientä jämäkkyyttä lisää. Toisesta matsista jäi käteen se, että viivatoimitusten laatu oli huonoa ja laukaukset jäivät puolimatkaan.

Arvosana: 7+
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Hyökkääjät

Grigori Denisenko 65gp 20+36=56, -17

- Patukkamainen Denisenko kaapattiin waivereista juuri ennen kauden alkua vahvistamaan laituriosastoa. Se oli huippuvärväys. Kausi alkoi kakkosketjun vasemmassa laidassa Froesen ja Rempalin kanssa. Ykkösylivoimassa paikka oli vasemmassa siivessä eichelmaisena pelintekijänä. Sisäänvientivarmuudessa oli tuchmaista lennokkuutta. Jatkoajoilla Denisenko oli elementissään pysyen vahvasti kiekossa hyökkäysalueella ja ratkoen matseja yksilötaidollaan. Kiekottomana Denisenko jo aika nopeasti alkukaudella oppi sijoittumaan pakkien vetolinjoille blokaten laukauksia. Joulukuussa hän sai kahden pelin pelikiellon eräästä taklauksestaan. Sitten hänet istutettiin pelaamaan Brissonin ja Brabenecin kanssa. Yhdessä tuo kolmikko oli tehokas. Denisenkon hyvät otteet poikivat pari näytönpaikkaa änärinkin puolella, mutta siellä hän ei saanut asemaansa vakiinnutettua. Farmissa silti tehoja tuli tasaisesti ja kemia Brissonin kanssa pysyi, vaikka sentteri välillä vaihtui. Kun viime kauden paras tutkapari oli Quinney-Rempal, tällä kaudella se oli Denisenko-Brisson. Valinta Cracknellin tilalle tähdistöpeliin oli ansaittu. Kauden heikoin matsi oli tammikuun puolivälissä Firebirdsia vastaan, jossa Denisenko oli osasyyllinen kolmeen takaiskuun välinpitämättömyydellään. Muita ohipelejä ei juuri tullut, vaan hän oli minusta kauden paras HSK-pelaaja ja kykeni yksilötaidollaan murtamaan hyökkäyssiniviivan ruuhkabussissakin. Siitä kertoo myös taulukointini plussatilaston voitto lukemalla +21. Quinneyn piste-ennätyksestä Denisenko jäi kahdeksan pistettä, joten arvosana on 9+:n sijaan 9.

Arvosana: 9

Sheldon Rempal 63gp 27+18=45, -21

- Valittiin heti avausviikon AHL-pelaajaksi, kun hän iski Iowassa kahteen peliin viisi pistettä jatkaen siitä, mihin edeltävänä keväänä jäi. Kärkiketjujen oikea laituri operoi ylivoimalla tutusti oikeassa siivessä laukausuhkana ranteella ja upotti kiekkoja etukulmasta sisään. PAPP:ssa Rempal oli turhake päästäen viivavetoja lävitseen turhan paljon. Marras-joulukuun vaihde oli takkuisempi, mutta hiljalleen Sheldon heräsi eloon päästyään Quinneyn laitaan. Tammikuussa hän löysi osittaista kemiaa Morellin ja Bensonin kanssa mättäen neljä maalia Coachella Valleyssa. Se oli historiallinen teko, koska aiemmin yksikään ritari ei ollut samaan pystynyt. Juuri Firebirdsia vastaan Rempalin maalijyvä oli jostain syystä muutenkin kohdillaan tällä kaudella. Kokonaistehot jäivät silti viime kaudesta, kun Quinneyn kaltaista tutkaparia ei löytynyt. Rempal pelasi paljon Froesen kanssa, mutta tämä ei ole kuitenkaan niin kiekollinen sentteri ja tuhlasi myös joitain Rempalin alustamia paikkoja liikaa. Loppukauden paras ketju oli silti rakennettu Rempalin ja Froesen ympärille, kun kolmas lenkki Rondbjerg nosti pykälän heidän tasoaan. Rempal sivusi 27 maalillaan seurahistorian maaliennätystä loppukaudesta. Suoraviivaisuus oli yhä läsnä Rempalin pelaamisessa ja siitä olen oppinut pitämään.

Arvosana: 9-

Brendan Brisson 52gp 19+19=38, +0

- Brisson otti kesällä harppauksia ensimmäisissä potkuissa ja kykenikin hieman paremmin irtaantumaan vartioijastaan hyökkäysalueella, mutta ketjunsa pelilliseksi moottoriksi hänestä ei edelleenkään ollut esim. silloin, kun Quinney oli sivussa. Ylivoimallakaan pelätty one-timer ei tuhoa tehnyt oikeasta siivestä ja niinpä BB putosi aika nopeasti kakkosviisikkoon, jossa hän oli välillä slotissa tai vasemmalla puolella. Kauden edetessä toki BB palasi oikeaan siipeen ja rakensi sieltä peliä välillä hyvin yhden kosketuksen syötöillä takatolpalle mm. Cracknellille. Denisenko oli toisella puolella ja Cormier täydensi monesti takakolmion. Fyysistä kontaktia Brisson ei kaihda ja oman sinisen kulmasta kiekkojen jatkaminen keskialueelle oli varmempaa, mutta edelleen se on yksi kehityskohteista. Ennen joulua Brisson vietti viiden pelin pisteputkea Brabenecin ja Denisenkon kanssa, jolloin homma rokkasi. Ylipäätään kauden parhaat ottelunsa Brisson pelasi Denisenkon laituriparina. Heidän välinen yhteys oli parhaimmillaan tehokasta. Brisson paransi piste-ennätystään pisteellä ja tehot olivat uuden pelinumeron #19 mukaiset. Teholukema oli jengin paras.

Arvosana: 8,5

Adam Cracknell 59gp 18+17=35, -9

- Cracknell löysi heti yhteisen sävelen Morellin ja Brabenecin kanssa kolmosketjussa, kunnes olosuhteiden pakosta hänet oli siirrettävä alaketjujen sentteriksi. Ei hän keskikaistalla omimmillaan ollut jalkanopeuden puuttumisen vuoksi. Laitojen lähellä ahtaan tilan peleissä Cracknell sen sijaan loisti ja oli tärkeä linkki paineen alta lähdöissä jatkaen puolustajien pelin puolen siirtoja pistelinjalle vauhtiin sentterille. Erikoistilannevastuuta tuli niin ylivoimalla päätylautana kuin kakkos- tai kolmosalivoimassa. Joulukuussa ylivoimalla Cracknell loisti ohjaten maalin edestä tukun maaleja (seitsemän kahdeksaan peliin). Hänet valittiin tähdistömatsiin, muttei voinut pelata siellä loukkaantumisen takia. Vamma piti Adamin 1,5kk sivussa. Hän palasi vasta, kun playoffit olivat karanneet maaliskuussa. Cracknell oli minusta hyvä veteraanihankinta keskiketjuihin kamppailuvoimansa ja kädentaitojensa ansiosta. Hän on aika lähellä seurahistorian parasta maalineduspelaajaa, vaikka aikoinaan Leschyshyn paljon ohjurimaaleja teki myös.

Arvosana: 8+

Byron Froese 53gp 13+18=31, -6

- Froesen roolitus oli aika sama kuin viime kaudella. Hän pelasi ykkösalivoimaa, ylivoimalla päädyssä ja tasaviisikoin toisen kärkiketjun keskellä. Kahden suunnan pelaaminen oli vakaata ja tuotanto tasaista. Laitojen lähellä Froese oli yksi etevimmistä yksilöistä. Jalkanopeus oli silti vähän hidastunut ja joulukuu oli vaikea kuukausi Bensonin tavoin. Siksi yllätyin kutsusta ylös paikkaamaan Vegasin vammoja. Froese oli AHL:stä poissa jopa kuukauden helmi-maaliskuussa missaten yhdeksän peliä. Kun hän palasi, Rempalin kanssa he tehoilivat toisinaan, mutta pysyvämmin vasta, kun Rondbjerg liittyi vasempaan laitaan kolmanneksi jäseneksi. Froese merkkautti kauden lopussa kuuden matsin pisteputken. Kausi loppui ikään kuin kesken siis hänen kohdallaan juuri, kun hän oli pääsemässä vauhtiin. Alivoimalla Froese oli Morellin tai Rondbjergin parina perusluotettava janari ykkösnelikossa. Pistetahti oli suunnilleen sama kuin viime kaudella, joten arvosanakin pysyy yhtenevänä.

Arvosana: 8

Mason Morelli 56gp 13+16=29, -12

- Uusi vahvistus Morelli pelasi aluksi kolmosketjun vasemmassa laidassa Brabenecin ja Cracknellin rinnalla. Kemia toimi ja pisteitä tuli kuten myös plussia taulukkooni. Loukkaantumissumassa hänet oli lopulta siirrettävä keskikaistalle. Erikoistilanteissa Morelli oli alkukaudella ykkösalivoimassa Froesen kanssa sekä kakkosylivoimassa vasemmalla puolella. Sisäänvienneissä hän oli elementissään. Joulukuussa pienen suvantovaiheen jälkeen peli alkoi taas rullata alkukauden malliin Quinneyn laidassa. Palkinto oli kutsu ylös loukkaantumissumassa helmikuussa. Morelli palasi alas vasta pysyvämmin maaliskuun alkupuolella. Vuosi 2024 oli silti AHL:ssä heikko, kun Mason iski esimerkiksi vain tehot 1+4=5 18 peliin tammi-maaliskuussa. Sentterinä pelatessaan laidoilla olivat monesti Brisson ja Denisenko, joten pisteitä olisi voinut odottaa enemmänkin. Loppukauden paras peli oli San Josessa, jossa Morelli iski pari maalia. Samanlaista vipeltävyyttä ja energisyyttä Morelli ei minusta farmissa pystynyt esittämään kuin NHL:n puolella. Craig kehui kyllä häntä jossain haastattelussa pelilliseksi dynamoksi, mutta "play-driverina" hän olisi saanut olla minusta vielä näkyvämpi, jos mittatikkuna on vaikkapa Denisenko.

Arvosana: 8-

Gage Quinney 39gp 8+20=28, -7

- Viime kauden paras pelaaja Quinney aloitti kauden tehokkaasti uusvanhalla pelipaikalla ykkössentterinä Bensonin/Rondbjergin ja Brissonin välissä (5gp 1+6=7), mutta loukkaantui. Väliin jäi pelejä vajaan kuukauden edestä. Ylivoimalla rooli erosi aiemmasta, koska vasemman siiven sijaan hän oli slotissa ykkösviisikossa tehden tilaa Denisenkolle sekä välillä päädyssäkin. Joulukuun viiden pelin vierasreissusta Quinney oli taas sivussa viimeistä peliä lukuun ottamatta. PPG-tahti oli silti joukkueen parhaimmistoa. Vuoden 2024 puolella Quinney kesti kasassa puolitoista kuukautta, mutta siihenkin jaksoon mahtui mm. kuuden pelin pisteputki. Harmi, että yhden ehjän kauden jälkeen tästä kaudesta tuli taas pannukakku. Häntä olisi tarvittu playoffjahdissa. Paluu viimeisimmästä vammasta tapahtui vasta viimeiseen kotipeliin huhtikuun puolivälin jälkeen. Pistekeskiarvo 0.72 oli kolmanneksi paras Denisenkon 0.86:n ja Brissonin 0.73:n jälkeen, joten niissä peleissä, joissa Quinney oli mukana, hän oli hyvä. Keskiarvoplussat peliä kohden (+0,31) olivat linjassa viime kauden Mannisen suorittamiseen ykkössentterinä (+0,36).

Arvosana: 8,5

Jonas Rondbjerg 48gp 9+16=25, -13

- Rondbjerg aloitti kauden ylhäällä, palasi kuudeksi peliksi farmiin ja sitten taas ylös Vegasiin. Ykkösalivoimavastuu oli vaihtunut kakkoshyökkääjäpariin. Suoraluistelunopeutensa ja vahvan mailapaineensa ansiosta hän sai yleensä 1-2 vastaiskupaikkaa iltaa kohden, mutta rannelaukaukset paukkuivat seinille. Loppukaudesta tarkkuus oli parempaa ja hän merkkautti muutaman AV-osuman. Silloin hän oli jälleen Froesen parina kuten viime kaudella. Ylivoimalla Rondbjerg oli enimmäkseen slotissa kakkosviisikossa, mutta kiekkokosketukset olivat vähissä. Viime kauteen verrattuna Rondbjerg luisteli vähän nopeammin, mutta eniten vaikutin hänen mailakamppailuistaan laitojen lähellä. Sillä osa-alueella hän oli hyökkääjistä paras tehden lukuisia katkoja. Hyökkäyssuuntaan kemia Quinneyn ja Brissonin kanssa jätti toivomisen varaa, mutta hyvä täydentävä palanen kärkiketjuihin Rondbjerg ilman muuta AHL-tasolla on. Keväällä Rondbjerg pelasi paljon Brabenecin laiturina ja he löysivät ajoittaista kemiaa niin tasaviisikoin kuin ylivoimallakin, kun Jakub antoi pari hyvää päätypassia slottiin tanskalaiselle. Loppukaudesta Rondbjerg puolestaan muodosti pikkuritarien parhaan ketjun Froesen ja Rempalin kanssa tasaviisikoin, mikä oli taas osoitus siitä, että hänen kahden suunnan pelaamisensa tuo lisäarvoa AHL-tasolla. Pienet kehitysaskeleet alaketjujen hyökkääjälle tärkeissä asioissa povaavat ehkä NHL-paikan vakiinnuttamista ensi kaudella. Minusta hän oli HSK:n TOP3-hyökkääjä Denisenkon ja Rempalin ohella, vaikka Brisson enemmän tekikin tehoja.

Arvosana: 9-

Tyler Benson 52gp 5+20=25, -15

- Benson aloitti kauden ykkösen vasemmassa laidassa Quinneyn ja Brissonin rinnalla ennen vammaansa, joka piti hänet sivussa kuudesta pelistä. Alku oli hyvä, kun Bensonilla oli koossa viiden esiintymisen jälkeen yhtä monta pistettä. Kakkosylivoimassa hän oli välillä sisäänvientivastuussa hoitaen sen ruudun mallikkaasti. Kuvion tultua kuntoon hän oli usein slotissa, mutta kauden toisella puolikkaalla myös toisessa siivessä poissaolojen myötä. Liike ja kamppaileminen olivat pienikokoiseksi laituriksi riittävällä tasolla, vaikka vielä harjoituspeleissä olin hänestä hieman huolestunut. Viime vuoden loppu oli vaisumpi eikä hän loistanut siihen malliin kuin ensimmäisissä peleissään. Peräänkuulutin häneltä ja Froeselta veteraaneina isompaa panosta. Välillä sitä nähtiin, mutta aika monessa matsissa Benson oli myös todella näkymätön. Keskiketjuissa hän on OK täydentävä palanen alemman keskitason AHL-joukkueeseen, mutta jos HSK haluaa ottaa harppauksia eteenpäin, yläkertaan on löydettävä parempaa laatua mitä Benson tarjoaa.

Arvosana: 7,5

Jakub Demek 55gp 7+9=16, -10

- Demek debytoi nelosen keskellä Geertsenin ja D'Amaton välissä. Kolmessa ensimmäisessä pelissä omisi kolisi kahdesti oman pään aloitustappioiden jälkeen, joten sillä saralla on työstettävää, jotta hän saisi joskus NHL:ssä valmennukselta luottoa puolustuspään starteissa. Kauden edetessä hän kuitenkin paransi isosti aloituksissa ja mm. joulukuussa Bakersfieldissa hän ohjasi kiekon sisään aloitusvoittonsa jälkeen. Luistelukestävyyskin voisi olla parempaa. Kaimansa tavoin hänkin loukkaantui alkukaudella ehdittyään juuri päästä vauhtiin tehoin 1+1 San Josessa. Avausmaali oli kaunis vastaiskukihaus oikeaa laitaa ylös polkien ennen Mukhamadullinin jekuttamista. Junnuissa vahvuutena ollut mailahäirintä alkoi sekin hiljalleen näkyä kuten kiekonriistäminen taklaamalla varsinkin loppukaudesta. Alivoimavastuuta Demek sai debyytistään alkaen esim. Cracknellin kanssa. Ylivoimalle hän pääsi rosterin ohennuttua tammikuussa samaan maskimiesrooliin kuin junnupeleissäkin. U20-peleissä yhtenä vahvuutena ollut kiekon suojaaminen laitaa vasten ja sen lukeminen, mistä suunnasta paine tulee ja siitä kontaktin kautta lisäenergian saanti/pyörähtäminen vapaaksi ei debyyttikaudella näkynyt vielä käytännössä niin voimakkaasti jäällä.

Joulukuun ketjuruletissa Demek käväisi jopa kakkossentterinä hetkellisesti Brissonin ja Morellin välissä, mutta se kokeilu kesti vain pari matsia. Parhaan yhteyden hän löysi nelosketjussa Primeaun, Cracknellin, Geertsenin ja D'Amaton kanssa. Yhteenvetona sanoisin, että Demekin stepeistä eteenpäin kauden aikana jäi hyvä fiilis ja hän oli varmaan se yksilö, joka tosiaan kasvoi eniten sesongin aikana sopeutuen keväällä jo hyvin fyysisesti vaativan sarjan vaatimuksiin. Kauden päätösmatsissakin hän sentteröi ykköstä laidoillaan Denisenko ja Brisson, mutta toki se oli merkityksetön peli. Vielä syksyllä pidin NHL-haaveita kaukaisina, mutta kehitysaskeleet poikivat hetkellisen kutsun ylös, vaikkei debyyttiä vielä tullutkaan. Unelma nelossentteriydestä änärissä on arvioni mukaan täysin realismia, jos Demek saa jumpattua luistelunsa samalle tasolle kuin esim. Howdenilla.

Arvosana: 8-



Daniel D'Amato 54gp 6+8=14, -9

- D'Amato pelasi enimmäkseen alaketjuissa laiturina. Hän sai myös vastuuta alivoimalla esim. Primeaun tai Swetlikoffin kanssa alkukaudella, mutta päästi poikittaissyöttöjä liikaa lävitseen. Loppukaudesta sijoittuminen oli parempaa ja hän pääsi katkoistaan iskemään myös vastaan, mutta vastaiskujen päättäminen olisi saanut olla nimenomaan päättäväisempää, jotta tehopistemäärä alkaisi kakkosella. Luistelu oli mielestäni aiempaa väljempää ja suunnanmuutospelaajana D'Amato oli satunnaisesti vaarallinen tasaviisikoinkin. Loukkaantumissumassa hän pääsi käväisemään ylivoimassakin takakolmiossa. Tucsonissa mies vietti ensimmäistä kahden maalin AHL-iltaa. D'Amato kehittyi mukiinmenevästi ja sai siirrettyä ECHL-tehot AHL:ään Guayta huomattavasti paremmin. Näen hänelle käyttöä jatkossakin alaketjuissa ja alivoimalla.

Arvosana: 7,5

Jakub Brabenec 48gp 6+7=13, -8

- Brabenec sai kolmosketjun keskellä unelma-alun neljän pelin pisteputken myötä. Avausmaali syntyi säkenöivällä viimeistelyllä omien jalkojen välistä Hertlin opein. YV-aikaa ei tullut, mutta alivoimalla Jakub pelasi esim. Quinneyn kanssa heti debyytissään. Sentterin roolin omaksuminen eri pelitilanteissa iskostui nopeasti Jakubin aivoihin. PAPP:ssa oli välillä kasvukipuja heiveröisyyden ja intensiteetin puutteen vuoksi, mutta tietyissä vaihdoissa näkyi karheuttakin. Mailahäirintä saisi olla silti vielä uutterampaa laitojen lähellä. Kaimansa tavoin aloitusympyrässä on parannettavaa ja siksi Brabenecille annettiin todella paljon hyökkäyspään startteja. Kiekonkäsittelytaidot kovassa vauhdissa sen sijaan olivat vahvuus U20-tasolla ja edelleenkin. Siniviivan murtaminen kuljettamalla ei kuitenkaan aikuisia vastaan tulokkaana vielä luonnistunut mitenkään erikoisesti silmätestin perusteella. Hän kaipaa yksinkertaisesti lisää ruutia voimaluisteluun, jottei hän jää puristuksiin ruuhkabussiin keskialueella tai joudu luopumaan kiekosta selustadumppauksella. Ensimmäiset YV-minuuttinsa Brabenec sai joulukuun alussa päästen neliön keskelle toiseen viisikkoon. Kevätkaudella ylivoimalla hän oli mukana jopa ykkösviisikossa ja teki peliä päädystä slottiin Rondbjergille muutamaan otteeseen briljantisti.

Brabenecilla oli marraskuussa pieni vamma, joka piti hänet sivussa kuukauden. Kun HSK tuskaili 5v5-maalinteon kanssa, Jakub siirrettiin ykkössentteriksi joulukuun alkupuolella Rondbjergin ja Denisenkon väliin. Se toimi ihan jees ja pisteitä tuli kuten mm. voittomaali jatkoilla Ontariossa. Uudenvuodenaattona Hodgson kuitenkin kolasi Brabenecin levyksi keskialueella ja hän oli taas kuukauden poissa toipuessaan ylävartalovammasta. Harmi, että kahdesti Brabenecin orastavat hyvät otteet katkesivat vammoihin. Maaliskuussa silti Brabenecilla oli yhä kemiaa Rondbjergin kanssa ykkösketjussa. Kolmas lenkki vaihtui ollen joko Denisenko, Hickey tai Primeau. Abbotsfordissa maaliskuussa nähtiin häivähdys U20-karvauskykyistä. Se oli Brabenecin paras peli kiekottomana, kun hän katkoi avauksia sijoittumalla keskialueella oikein ja karvasi pari kertaa kiekon syvälläkin itselleen. Keskiarvoplussat peliä kohden olivat +0,15 ja se on linjassa tulokassenttereistä mm. Morozovin viime kauden lukemaan. Ensi kaudella Brabenecin on sitten otettava jo isompaa tulosvastuuta ja saatava YV-aikaakin mieluusti alusta asti. Hän väläytteli syöttötaitoaan, mutta tasaisuus uupui. Puolustuspään starteista on myös saatava enemmän toistoja.

Arvosana: 8-



Mason Geertsen 58gp 6+0=6, -16

- Koska Loewen ei saanut enää jatkosopimusta, Geertsen vastasi nujakoinnista nelosketjun vasempana laiturina. Jäähyminuutteja kertyi eniten (108). Hän oli raskastekoinen leftin laituri, joka ei epäröinyt taklatakaan. Avauspiste hopeisena ritarina syntyi 12. pelissä Eaglesin verkkoon 2v1-hyökkäyksestä, jossa viimeistely ylänurkkaan oli komea. Geertsen ei ollut taakka, vaan täytti ruutunsa minusta melko hyvin pystyen tasaviisikoin olemaan osana hyökkäysalueen päätyralleja roikkuen kiekossa kiinni eikä se kuollut hänen lapaansa, vaan syöttötaitoa oli edes jonkun verran, vaikkei yhtään syöttöpistettä mies saanutkaan. Marras-joulukuussa väliin jäi yhdeksän peliä ja tammikuussa kolme pelikiellon takia. Jos joku kovanaama on pakko rosterissa olla illasta toiseen, Geertsen on ihan jees valinta. Häntä käytettiin myös parissa matsissa kolmosparin puolustajana stunttaamassa poissaoloja.

Arvosana: 7-

Mason Primeau 44gp 2+4=6, -18

- Primeau aloitti kauden ylimääräisenä hyökkääjänä, mutta pääsi melko pian nelosketjun oikeaksi laituriksi, kun vammoja kertyi muille. Alivoimavastuutakin tuli kolmannessa hyökkääjäparissa. Primeaun kiekolliset taidot olivat kehittyneet hieman, mutta eniten hänellä oli silti annettavaa taklauspelaamiseen. Kaikkein parasta kemiaa hän esitti Demekin ja Cracknellin kanssa syyskaudella. Tuo kolmikko jatkokarvasi illasta toiseen melko hyvin tehden yleensä 2-3 stoppia hyökkäysalueella ja luoden sitten riistoista nopeasti puolittaisia maalipaikkoja maalin eteen. Keväämmällä Primeau käväisi jopa ykkösketjun laidassa yksittäisessä pelissä Rondbjergin ja Brabenecin rinnalla, kun poissaoloja oli niin paljon. Sanomattakin on selvää, että se oli hänelle liian iso ruutu. Nelosketjuun hän kuitenkin osoitti olevansa siedettävä yksilö pienen kehittymisen myötä. Viime kaudella Primeau teki viisi säkkiä oltuaan mukana toisinaan ylivoimassa maskimiehenä survomassa kiekkoja sisään, mutta nyt sellaista roolia ei tarjottu.

Arvosana: 7

Ryan Dzingel 12gp 4+1=5, -9

- Solmi try-outin maaliskuun puolivälissä. Syöttötaitoa yhä löytyi, mutta Dzingel oli heikossa luistelukunnossa, joka näkyi aina omiin päin tullessa. Takapaine oli olematonta, kun hän ei saanut ketään kiinni. PAPP:ssa hän myös hieman ryntäili aika ajoin. Abbotsfordissa Dzingel iski kaksi maalia reboundeista maalin edestä, joten kirjasin plussan ytimeen menemisestä kontakteja kaihtamatta. Ketjukavereina olivat tuolloin Froese ja Rempal. Myöhemmin häntä kokeiltiin myös sentterinä Cracknellin ja Catafordin välissä, mutten oikein innostunut näytöistä tuolla pelipaikalla. Hänellä oli puutteita puolustussuuntaan liikaa ja eräässä matsissa hänen iholtaan vastustaja ohjasi kiekon maalille, josta maskimies jatkoi sen sisään. Maalinteon tehokkuus oli sen sijaan kunnossa ja hän kiskaisi mm. yhden nätin YV-maalin vasemmasta siivestä Clarken jaloista takakulmaan noiden reboundosumien lisäksi. Jos kesätreenit maistuvat, tarjoaisin jatkoa Bensonin sijasta.

Arvosana: 7+

Jett Jones 31gp 2+3=5, -5

- Jones oli raskasjalkainen nelossentteri, joka sai alivoima-aikaakin tammi-helmikuun siipirikkoisessa miehistössä ja sen jälkeen myös aina kauden loppuun saakka. Kiekollisena hän ei tuonut pöytään oikein mitään alkuun. Avausmaalinsa AHL:ssä hän teki seinäsyöteltyään Demekin kanssa keskialueen käännön jälkeen ja ohittaen sitten keskikaistalta Wallstedtin. Jones paransi kokemuksen karttuessa otteitaan ja pelasi nelosen laidassa Demekin ja Wedmanin kanssa parhaat pelinsä, kun hän sai rouhia. Heti kun HSK kuitenkin sai pelaajia takaisin ylhäältä, Jones lensi katsomoon. Sieltä hän sitten kuitenkin pääsi pelaamaan vielä joitain matseja alaketjujen keskellä poissaolojen myötä. Sanomattakin on silti selvää, että 31 matsia hänen ei olisi pitänyt missään olosuhteissa pelata.

Arvosana: 6,5

Alex Swetlikoff 19gp 3+0=3, -5

- Swetlikoff nostettiin Ghost Piratesista kirkkaisiin valoihin, kun keskikaistalta puuttuivat niin Quinney kuin Jakubit alkukaudella. Alku AHL:ssä oli huumaava, kun hän onnistui maalinteossa kahdessa ensimmäisessä pelissään. Luottolaiturit olivat Savannahista tutut Guay ja D'Amato. Swetlikoff pääsi pirteän alkunsa myötä jopa kokeilemaan eräässä matsissa kakkossentterin roolia, kun oman pään aloituksetkin hoituivat. Hänen laukauksensa suoraan syötöstä b-pisteiden yläpuolelta oli yllättävän tarkka ja napakka. Myöhemmin kauden aikana hänet kutsuttiin välillä ECHL:stä ylös tuuraamaan poissaoloja, mutta niin näkyvä hän ei enää ollut kuin alkuhuumassa ja pelipaikka oli lähinnä nelosketjussa keskellä tai laidassa.

Arvosana: 6,5

Matthew Wedman 4gp 1+1=2, +3

- Pirteä ja isokoinen laituri, joka rouhi hyvin ja väänsi kamppailuvoittoja alaketjuissa. Kemiaa oli Demekin ja Jonesin kanssa. Rannelaukaus suoraluistelusta oli melko napakka ja yhden maalin hän sillä iskikin. Peliasento ja pitkä maila toivat mieleen leftin Marko Anttilan. Wedman stunttasi myös keskikaistalla debyytissään ennen siirtoa laidalle. Täytemiehistä hän oli kaikkein paras ja potentiaalisin. Teholukema +3 jäi koko jengin parhaaksi, kun Wedman väisti rökäletappiot lyhyellä visiitillään. Tarjoaisin AHL-pahvia ensi kaudeksi.

Arvosana: 7,5

Mathieu Cataford 4gp 0+2=2, -2

- 90 pisteen QMJHL-kauden jälkeen Cataford kutsuttiin Silver Knightsin viimeisiin matseihin mukaan, kun Mooseheadsin playoffit jäivät lyhyeen. Cataford debytoi kolmosketjun vasemmassa laidassa Dzingelin ja Cracknellin rinnalla. Hän pääsi heti pisteille hipaistuaan hutilämärillä maalin edessä kiekkoa ennen kuin se päätyi Chaykalle. Toisessakin pelissä tuli syöttöpiste. Viimeisen pelin Cataford pelasi kakkosketjussa Froesen ja Rempalin kanssa. Debyytistä ilmenivät vahvuuksina sulava kiekonkäsittely ruuhkabussissa pehmeillä käsillä, hanakkuus mennä ytimeen junnupelejä paremmin, trapin läpäisemättömyys hänen kohdaltaan, laiturivelvoitteiden hoitaminen omissa niin kiekollisena kuin kiekottomana pl. yksi fuskaus ylöspäin, H3-roolissa siirtokiekkojen lukeminen/väliin pääseminen siniviivan tuntumassa korkealta karvatessa, transitiopuolustaminen, taklausten loppuunvienti ja pakottamuus hyökkäysalueella vrt. junnupeliin. Heikkouksia olivat reagointi- ja irtiottokyvyn puute irtokiekkoihin laitojen lähelle niin omissa kuin hyökkäysalueella, tilanne- ja kamppailukovuuden puute ja hyödyttömyys kärkikarvaajana pl. syöttösuuntien peittäminen keskustaan. Ensipotkutkin kaipaavat räjähtävyyttä, jotta Cataford pystyisi luomaan etua hyökkäysalueella 1v1-tilanteissa vastustajan alakolmion miesvartiointia vastaan. Keskialueen kiekollinen suoritusvarmuuskaan ei ollut niin täydellistä kuin katsomassani junnumatsissa helmikuulta.

Arvosana: 7+

Patrick Guay 16gp 0+1=1, -6

- Guay aloitti 13. hyökkääjänä, kunnes tilaa rosterissa aukeni. Hän pelasi kolmos- tai nelosketjun oikeassa laidassa. Peruspörräämistä kummempaa antia Guaylla ei useinkaan ollut. Karvausväläytykset olivat kadonneet jonnekin sitten viime kauden. Pari peliä osana ECHL-ketjua Swetlikoffin ja D'Amaton kanssa olivat hyviä. Tehottomuus oli pettymys viime kauden väläyksiin peilattuna. Niinpä hänet lähetettiin ECHL:ään, jossa tehoja sitten tulikin reippaasti viime kauden malliin. En usko, että Guaysta koskaan NHL-pelaajaa tulee ja AHL:ssäkin tuloksentekoyksikköön nousu on tiukassa. Ainoa positiivinen asia oli se, että tehottomuudesta huolimatta Guay ei myöskään mokannut omissa ja tehnyt maaliin johtaneita virheitä, vaan oli harmaa tapetti.

Arvosana: 6+

Simon Pinard 13gp 0+1=1, -7

- Pinard oli debyytissään tammikuun alussa Calgaryssa melko näkymätön. Pari kertaa hän spurttasi päätykiekon perään, mutta oli tilanteista myöhässä eikä toisaalta hetkellisesti kiekkoon päästessään kyennyt kovin luoviin ratkaisuihin, vaan tyytyi ulkokehällä syöttelyyn. Lisäarvon tuonti alaketjuihin oli olematonta. Kakkosylivoimaan hän pääsi tammikuun lopussa, kun poissaoloja oli eniten. Ensimmäinen AHL-piste syntyi poikittaissyötöllä D'Amatolle oikeasta siivestä vasempaan. Syöttötaito ja pehmeät kädet ovat olemassa ja tuossa se tuli esiin. Kauden päätöspelissä hän puolestaan antoi hidastetun lätyn puolustajan selustaan spurtanneelle Ahacille, joka laukoi logoon maalin kulmalta suorahyökkäyksen päätteeksi. Muutoin kiekolliset väläykset pelinrakentajalaiturille olivat siis liian vähissä.

Arvosana: 6+

Matt Boudens 5gp 0+1=1, +0

- Aiemmilta kausilta tuttu tasapaksu peliä tekevä sentterilaituri oli hätäapu parissa pelissä myös tällä kaudella. Tucsonissa hän alusti Hickeyn maalin komealla rystykäännöllä oikeasta laidasta luukulle.

Arvosana: 6

Ty Pelton-Byce 4gp 0+0=0, -2

- Semiraamikas leftin voimahyökkääjä, jonka kiekolliset taidot olivat erittäin rajatut. Luistelu oli todella hidasta, ehkä jopa seurahistorian raskaimman näköistä. Pelipaikka oli nelosketjun vasemmassa laidassa parissa matsissa. Ilman luistelun jumppaamista AHL:ään ei ole mitään asiaa.

Arvosana: 6-

Carson Focht 2gp 0+0=0, -3

- Sentteriversio Pinardista eli pienikokoinen leftin taitoniekka, joka oli lapanen kamppailemaan. Debyytissään sai miinusta tehotilastoon, kun hänen johtamansa kakkosketju laidoillaan Benson ja D'Amato juuttui omiin juoksemaan kiekon perässä. Loukkaantui heti toisen matsinsa alussa helmikuun lopussa Coloradossa.

Arvosana: 6-

Brent Pedersen 1gp 0+0=0, +0

- Yksi stunttauspeli nelosen laidassa try-outilla. Luistelu ja kamppaileminen olivat keskinkertaista tasoa.

Arvosana: 6-

Bear Hughes 1gp 0+0=0, +0

- Kesällä hankittu nuorukainen sai itsensä kuntoon maaliskuuhun mennessä ja debytoi AHL:ssä kolmosen keskellä laidoillaan Swetlikoff ja Pelton-Byce. Kyseessä oli kotipeli Tucsonia vastaan. Hughesin debyytistä ei paljoa mieleen jäänyt. Hän oli melko pienikokoinen rightin sisupussi, joka väänsi kokoisekseen ihan hyvin laitojen lähellä. Pidin intensiteetistä ja tasapainosta. Kiekolliset väläykset uupuivat. Loppukauden karhu pelasi Savannahissa tehden neljä pistettä viiteen peliin.

Arvosana: 6+

Yhteenveto (suluissa aiempien kausien arvosanat):

Denisenko 9
Rempal 9- (9)
Rondbjerg 9- (8-, 8,5, 8)
Brisson 8,5 (8-, 8,5)
Quinney 8,5 (9+, 8-, 9)
Korczak 8+ (7+, 8,5, 8+)
Mayo 8+ (7-)
Sedoff 8+
Cracknell 8+
Froese 8 (8)
Miromanov 8 (8,5, 9+, 8,5)
Bullion 8
Morelli 8-
Demek 8-
Brabenec 8-
Patera 8- (8+, 8-, 6,5)
Benson 7,5
D'Amato 7,5 (6+, 8,5)
Hickey 7,5 (7,5, 5,5)
Papirny 7,5 (8)
Wedman 7,5
Bischoff 7+ (7+,-, 7,5)
Vikman 7+ (7-)
Dzingel 7+
Cataford 7+
Fleming 7+
Saville 7 (7, 8,5)
Primeau 7 (7, 6,5, 6,5)
Geertsen 7-
Björnfot 7-
Cormier 6,5 (8,5)
Ahac 6,5 (7, 7-, 7,5)
Jones 6,5
Swetlikoff 6,5
Carroll 6,5 (7)
Chayka 6+ (7-)
Guay 6+ (7,5)
Pinard 6+
Hughes 6+
Boudens 6
Pelton-Byce 6-
Focht 6-
Pedersen 6-
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Olisiko teillä hetki aikaa puhua Henderson Silver Knightsista?
Paha puhua, kun en ole otteluita nähnyt. Joten vertailukohta on täysin harjoitusleirillä näkemäni perusteella. Ja siellä eivät läheskään kaikki listaamasi pelaajat olleet.

Cormier on selvä pettymys. Odotin häneltä kehyttymistä, kuten kai sinäkin, mutta se jäi sitten piippuun.

Bullionin sinäkin rankkasit ainakin arvosanan perusteella parhaaksi maalivahdiksi. Tuon voin harjoitusleirin silmätestin perusteella allekirjoittaa. Enemmän mahdollisuuksia vaan hänelle AHL-tasolla, niin nähdään, mikä hän on miehiään.

Chaykalta odotin myös enemmän, joten pettymys hänkin. Positiivisia yllätyksiä on vaikea löytää. Ehkä Mayo oli yllättävän hyvä minusta, vaikka jotain positiivista harjoitusleirillä hänessä näinkin.

Tärkein kysymys on kai "onko AHL:n jengistä kasvamassa mitään vahvistuksia edustusjoukkueeseen NHL-tasolla? Kuulostaa siltä, että Korczak ja Rondbjerg ovat todennäköisimmät NHL-tason avut, mutta heistäkään tuskin mitään supertähtiä on tulossa (tai muutenhan he olisivat jo olleet NHL:ssä jonkin aikaa). Kumpikaan heistä ei ole minua harjoitusleireillä vakuuttanut, joten tuossa mielessä Vegasin menestys on taas jäämässä ostomiesten varaan, jollei nyt sitten tule tänä vuonna ykköskierrokselta jotain "sleeper pickiä".

Kiitos taas kerran mahtavasta työstäsi, jota olet AHL-tasollakin tehnyt. Ei varmaan löydy ainakaan Jatkoajasta ketään toista yhtä uutterasti sekä NHL-pelejä että AHL-pelejä seurannutta kirjoittajaa. Toivon, että pääset joskus ennen pitkää vielä nauttimaan peleistä paikan päällekin!
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Paha puhua, kun en ole otteluita nähnyt. Joten vertailukohta on täysin harjoitusleirillä näkemäni perusteella. Ja siellä eivät läheskään kaikki listaamasi pelaajat olleet.
Tuo olikin lähinnä retorinen kysymys, heh.

Cormier on selvä pettymys. Odotin häneltä kehyttymistä, kuten kai sinäkin, mutta se jäi sitten piippuun.

Bullionin sinäkin rankkasit ainakin arvosanan perusteella parhaaksi maalivahdiksi. Tuon voin harjoitusleirin silmätestin perusteella allekirjoittaa. Enemmän mahdollisuuksia vaan hänelle AHL-tasolla, niin nähdään, mikä hän on miehiään.

Chaykalta odotin myös enemmän, joten pettymys hänkin. Positiivisia yllätyksiä on vaikea löytää. Ehkä Mayo oli yllättävän hyvä minusta, vaikka jotain positiivista harjoitusleirillä hänessä näinkin.

Tärkein kysymys on kai "onko AHL:n jengistä kasvamassa mitään vahvistuksia edustusjoukkueeseen NHL-tasolla? Kuulostaa siltä, että Korczak ja Rondbjerg ovat todennäköisimmät NHL-tason avut, mutta heistäkään tuskin mitään supertähtiä on tulossa (tai muutenhan he olisivat jo olleet NHL:ssä jonkin aikaa). Kumpikaan heistä ei ole minua harjoitusleireillä vakuuttanut, joten tuossa mielessä Vegasin menestys on taas jäämässä ostomiesten varaan, jollei nyt sitten tule tänä vuonna ykköskierrokselta jotain "sleeper pickiä".
Cormier teki dorofeyevit eli esiintyi niissä muutamissa NHL-peleissään paremmin kuin AHL:ssä. Pavelin kohdalla oli sama homma viime kaudella, joten en sikäli luovu toivosta Cormierin suhteen, vaikka AHL:ssä hän taantuikin tehollisesti viime kauteen verrattuna, mutta Chaykan NHL-unelmaan usko alkaa sen sijaan hiipua. Bullion pelasi parit matsit hyvin, mutta isommalla otannalla arvosana olisi varmastikin pudonnut heikommaksi. En siis usko, että hän on jatkossakaan mikään muu kuin hätäapu poissaolosumassa. Ensi kaudella on kuitenkin Lindbom-Saville-Vikman kolmikko kisaamassa peliajasta, jollei Patera sitten tee jatkosopimusta.

Korczak ja Rondbjerg ovat papereissani ensi kaudella tosiaan edustusmiehistön kamaa ainakin seiskapakkina ja 13. hyökkääjänä. On heillä sauma murtautua avausillankin miehistöön riippuen siitä, millaisia peliliikkeitä kesällä nähdään. Brisson aloittanee alhaalla waivervapautensa vuoksi, mutta lienee ensi kaudella taas askeleen valmiimpi stunttaamaan esim. kolmosketjussa. Tällä kaudella pisteitä tuli yllättävän paljon NHL:ssä silmätestiin nähden. Denisenko puolestaan saatetaan menettää waivereiden kautta muualle kuten Floridalle kävi tämän kauden alussa, joten on mielenkiintoista nähdä se, että laskeeko McCrimmon jotain hänen varaansa Golden Knightsin ketjuruletissa, tokkopa. Mutta jos hän on syksyn harjoitusleirillä iskussa, kenties hän saattaa pysyä säilyä ylhäällä ekstrahyökkääjänä. Demekista ja Brabenecista ei ole vielä ensi kaudella apua, vaan he pysyvät farmissa ja koittavat pelata ensin sen sarjatason ns. läpi. Sama pätee Sapovaliviin, jonka kehittymistä on ensi kaudella ehkä mielenkiintoisinta seurata Silver Knightsissa. Tietysti sitten Rempalin, Morellin ja Quinneyn kaltaisia AHL-veteraaneja voi kutsua ylös tarvittaessa, mutta eivät hekään pitkän aikavälin NHL-pelaajia ole.

Golden Knights piti kauden päätöshaastattelut tovi sitten. Alla on kooste niistä:

- Hanifin sanoi, että hän aikoo ottaa isompaa roolia pukukopissa nyt, kun pidempiaikainen jatko on varmistunut. Eichel harmitteli sitä, että kesken kauden tullut friikkiloukkaantuminen vesitti hänen tavoitteenaan olleen täyden runkosarjan pelaamisen. Hän totesi myös kypsästi, että vain yksi joukkue on kauden lopuksi tyytyväinen
- Pietrangelo sanoi, että Dallas-sarjan ratkaisi pari onnekasta pomppua ja kimmoketta oikeaan aikaan, koska kaikki ottelut olivat yhden maalin pelejä ja olisivat siten voineet kääntyä kummalle vain. Hän sanoi, että he antoivat itselleen hyvän mahdollisuuden voittaa sarja, vaikka rytmiin pääsy vasta tervehtyneellä ryhmällä ei ollut helppoa Starsin kaltaista vastustajaa vastaan. Alex myös ylisti Martinezia yhdeksi parhaista joukkuetovereista koskaan
- Karlssonia vaivasi takareisi ja se vaikutti hänen luisteluunsa. Hill myönsi kauden olleen turhauttava loukkaantumisten takia. Kun hän loukkaantui paluuottelussaan Ottawaa vastaan uudelleen viiden minuutin jälkeen, hän oli kuitenkin harjoitellut 6-10 kertaa joukkueen mukana ilman tuntemuksia ja tehnyt vastaavan torjuntaliikkeen 80 kertaa edeltävänä päivänä, joten loukkaantuminen sitten pelissä turhautti. Nyt hän on kuitenkin täysin kunnossa
- Hertl tietää pystyvänsä parempaan eli mm. suojaamaan kiekkoa ja rakentamaan peliä päädystä. Parissa viimeisessä pelissä hän tunsi saaneensa juonesta paremmin kiinni ja enemmän kiekkokosketuksia. Hän totesi pelanneensa enemmän sentterinä parina viime vuonna, joten hän on sillä pelipaikalla vähän enemmän mukavuusalueellaan, muttei laidassakaan pelaaminen ole ongelma. Ennen playoffeja hän ehti muuttaa pois hotellista uuteen asuntoon, mikä oli mukavaa. Kesän hän viettää Prahassa. Toisessa yhteydessä tuli puolestaan ilmi se, että Vegas kielsi Hertliä osallistumasta kotikisoihin, koska polvi ei ole vielä 100% kunnossa
- Marchessault sanoi haluavansa olla kultainen ritari lopun elämäänsä ja hän on melko luottavainen sen suhteen tehtyään voitavansa sen eteen. Numerot ovat esillä ja on muiden tehtävä keskustella niistä. Kukaan ei ole antamassa alennusta tai vaatimassa liikoja. Hän haluaa olla joukkueessa, joka todella arvostaa häntä ja haluaa hänet. McCrimmon oli sanonut, että he haluaisivat pitää hänet joukkueessa. Marchy oli puhunut Stonen kanssa kutospelin jälkeen, että kyseessä on paras joukkue materiaaliltaan, jossa he ovat pelanneet ja siksi tappio Dallasille tuntui hukatulta mahdollisuudelta. Marchy on myös ylpeä jättämästään perinnöstä Las Vegasiin, kun siitä häneltä kysyttiin. McNabb puolestaan ei voinut kuvitella pukukoppia ilman Marchya. Omasta ennätyskaudestaan hän vain totesi sen, että hän ei muuttanut mitään aiemmasta, vaan pisteitä vain kertyi jotenkin helpommin. Silti hän tietää roolinsa puolustavana puolustajana
- Cassidy sanoi, että Dallas yritti ottaa heiltä pois suunnanmuutospelin ja he tekivät samoin. Molemmat puolustivat hänen mielestään hyvin ottaen ajan ja tilan pois. Molemmat joukkueet onnistuivat pimentämään vastustajan parhaita pelaajia ja saamaan nämä epämukavuusalueelle. Lopulta oli Dallas oli maalin parempi. Cassidy ei edelleenkään halunnut käyttää loukkaantumisia tekosyynä, mutta pohti, että ehkä hyökkääminen rullaa ensi kaudella paremmin siksikin, kun pelaajien keskinäinen kemia paranee jäällä useampien toistojen myötä. Toki he myös kesällä pohtivat sitä, että millä osa-alueilla heidän on parannettava, mutta yleisesti ottaen hän uskoo heidän konseptiinsa ja uskoo, että se olisi sopinut hyvin Coloradoakin vastaan toisella kierroksella
- Hertlia Cassidy kuvaili syvyydessä viihtyväksi pelaajaksi (kuten tiedämme muutenkin) ja tälle on löydettävä hänen osaamistaan täydentävät ketjukaverit, mutta juuri nyt ei ole aika pohtia sitä, vaan vasta sitten, kun joukkue on valmis. Ylipäätään ketjukoostumuksiin liittyen Cassidy sanoi, että hänellä on kenties parannettavaa siinä, että hän ei yrittäisi etsiä välttämättä täydellistä koostumusta, vaan laittaisi esim. Hertlin keskelle ja eläisi sen kanssa. Hän ei kuitenkaan pidä siitä, että toivoisi jonkun onnistuvan tai toimivan, vaan haluaa nähdä konkretiaa jäällä
- Kiekonmenetyksiin liittyen Cassidy sanoi, että parempi kiekonhallinta olisi yksittäisenä tekijänä ollut se, joka olisi todennäköisimmin voinut kääntää sarjan Vegasin eduksi. Yksi tapa vähentää kiekonmenetyksiä on tarjota kiekolliselle pelaajalle parempi tuki. Myös parempi keskinäinen kemia voi auttaa, kun osaa lukea paremmin ketjutovereita, mutta Cassidyn mielestä isoimpina syinä lukuisiin kiekonmenetyksiin olivat vain kiekollisten pelaajien tekemät yksittäiset päätökset. Hän antoi krediittiä Dallasille siitä, että se sai tiiviydellään aiheutettua virheitä ritareille
- Cassidy rakastaa valmentaa Marchessaultia ja valmennusprosessi, jonka he ovat käyneet läpi siitä hetkestä alkaen, kun hän alkoi valmentaa häntä ja missä pisteessä he ovat nyt, on ollut hänelle yksi nautittavimmista valmentajana. He ovat käyneet läpi miten valmistautua peleihin, miten harjoitella, mitä hän haluaa Marchessaultilta kahteen suuntaan ja mitä toiveita tällä puolestaan on. Cassidy pitää heidän rehellisestä suhteestaan
- Mitä nuorisoon, Dorofeyevilla oli Cassidyn mielestä hyvä kausi ja hän kehittyi mm. maalipaikoille pääsemisessä. Pavel sai pientä maistiaista playoffeista ja ymmärsi sen fyysisen vaatimuksen. Mielenkiintoista oli sekin, että Cassidy myös nosti esiin sen, että perättäisten päivien peleissä Dorofeyevilla on ollut tapana hieman hyytyä, joten tätä on ohjeistettu käyttämään kesä viisaasti fysiikan parantamiseen, mutta Cassidy uskoo, että ensi kaudella Dorofeyev voi hyvinkin saada enemmän playoffpelejä vyölleen. Korczak puolestaan toi takalinjoille pelinopeutta ja Cassidy uskoo, että hän kamppailee syksyllä avauskuusikon paikasta riippuen hieman siitä, miltä lopullinen rosteri näyttää. Cormier on puolestaan hieman Korczakin takana siinä asemassa kuin tämä oli viime kauden alussa. Brisson otti harppauksia vaivannäössä ja kiekon jahtaamisessa. Cassidy sanoi, että kyseessä on second effort league eikä kukaan anna mitään ilmaiseksi, vaan kiekkoa on jatkuvasti metsästettävä itselleen. Voiman lisäämisen lisäksi Cassidy haluaisi Brissonin löytävän keinoja päästä paremmin vetopaikoille kuten Dorofeyev tällä kaudella
- McCrimmonin mielestä he olisivat tarvinneet vähän enemmän yhteisiä toistoja Dallasin kellistämiseen, koska niin moni pelaaja oli poissa vielä runkosarjan viimeisistäkin peleistä ja palasi vasta playoffeihin. Nyt kesä tulee käyttää viisaasti harjoitteluun ja parantumiseen kolhuista, jotta syksyllä he ovat taas nöyriä ja nälkäisiä kuten mestaruuskauden alussa. Haguen alavartalovamma ei vaadi leikkausta eikä Karlssoninkaan takareisi
- McCrimmon oli mestaruuden jälkeen todennut jollekin, että on uskomatonta, miten monen asian pitää onnistua nappiin, jotta mestaruuden voi voittaa. Marginaalit ovat pieniä ja esim. ilman Amadion Jets-sarjan kolmospelin voittomaalia toisella jatkoajalla asiat olisivat voineet mennä eri tavalla. He myös saivat pelata aika lailla terveinä yhdessä jo viimeiset pari kuukautta ennen playoffeja ja niiden läpi. Lisäksi Barbashev ja Blueger solahtivat omiin rooleihinsa ongelmitta ja Quick toi lisäarvoa enemmän kuin kukaan osasi odottaa. Poistumishaastatteluissa tälläkin kaudella muuten VGK oli saanut kehuja siitä, miten se integroi nopeasti uudet hankinnat osaksi joukkuetta. Dallas-sarjan seiskapelissä marginaalit ja pomput eivät puolestaan olleet Vegasin puolella ja kolmospelissäkin jatkoaikamaalin teki tällä kertaa Dallas eikä koodinimi Amadio, mutta McCrimmonin mielestä heillä oli silti tälläkin kaudella eväät mennä pitkälle pudotuspeleissä
- Marchessaultin edustajien kanssa McCrimmonilla oli ollut hyvä tapaaminen. Seura todella pitää pelaajasta ja tämän tuomasta arvosta myös pukukoppiin jäällä tapahtuvien asioiden lisäksi. Hanifinin kohdalla McCrimmon odottaa, että tämän uran toinen puolisko tulee olemaan ensimmäistäkin parempi ja siksikin he tekivät hänelle jatkosopimuksen
- McCrimmon palasi laajennusdraftiin ja sen Vegasille väitettyyn suotuisuuteen. Hän sanoi, että he eivät voineet varata 94-98 syntyneitä hyviä nuoria pelaajia käytännössä lainkaan. Siksi he ovat treidanneet itselleen Tuchin, Theodoren, Kolesarin, Royn, Patrickin, Howdenin, Eichelin, Hanifinin ja tehneet jatkosopimuksen Whitecloudille täyttääkseen tuota aukkoa. Noista henkilöistä vanhin on nyt 28-vuotias ja he ovat kasvattaneet heistä hyviä NHL-pelaajia rungoksi joukkueelle. Myös Thompson ja Hill kuuluvat samaan laariin. Omana lisäyksenäni on mainittava myös Barbashev, joka on 28-vuotias ja hankittu treidillä. Jos tuosta McCrimmonin kommentista nyt jotain voi päätellä, ainakin tosiaan sen, ettei Whitecloudia oltaisi kauppaamassa muualle palkkatilan lisäämiseksi
- Lehnerin tilanteeseen McCrimmon vastasi vain lyhyesti, että jos tämä ei pysty suoriutumaan eli pelaamaan, hän pysyy LTIR:llä. Rivien välistä luettuna siis Robin ei ole tulossa takaisin



 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
- Kiekonmenetyksiin liittyen Cassidy sanoi, että parempi kiekonhallinta olisi yksittäisenä tekijänä ollut se, joka olisi todennäköisimmin voinut kääntää sarjan Vegasin eduksi. Yksi tapa vähentää kiekonmenetyksiä on tarjota kiekolliselle pelaajalle parempi tuki.
Tuotahan minäkin painotin. Ehkä kannattaisi Brucen lukea loputkin ehdotukseni, heh!
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Pelaaja-arviot 2023-2024

Arvosanat ovat suhteutettu odotusarvoon eivätkä niinkään absoluuttiseen tasoon. Oheisista viesteistä löytyvät erikseen linkattuina vielä vertailun vuoksi kunkin pelaajan plussat ja miinukset runkosarja- ja playoffpeleistä.

Hallitsevan mestarin alkukausi oli historiallinen. Aiemmin yksikään joukkue ei ollut voittanut kuutta ensimmäistä peliään tai kerännyt 19 pistettä kymmenestä ensimmäisestä ottelustaan. Ainoa kauneusvirhe oli jatkoaikatappio Chicagolle, kun ylivoimalla Kurashevin rannelaukaus ohitti Hillin. Seurahistorian paras kauden alku sisälsi 11-0-1 saldon 12 pelistä, kun Colorado kaatui murskaavasti 7-0. Seuraavana päivänä kuitenkin kolmas peli neljään päivään ehkä hieman näkyi päätöserän väsymisenä ja Anaheimissa Ducks nousi 0-2 tappiolta 4-2 voittoon aiheuttaen Vegasin ensimmäisen varsinaisen peliajan tappion. Sitä ennen viime kauden loppu mukaan lukien Golden Knights keräsi pisteitä 20 runkosarjapelissä putkeen, mikä oli viimeisiin 40 vuoteen toiseksi kovin pisteputki Chicagon (12-13) jälkeen.

Kauden ensimmäinen pidempi vierasreissu oli vasta marraskuun puolivälissä. Se alkoi huonosti, kun 16. pelissään VGK jäi ensi kertaa maaleitta häviten lukuisten tuhlattujen läpiajojen ja vastustajan todella tiiviin miesvartiointiperusteisen PAPP:n myötä Capitalsille 3-0. Pittsburghissa (19. peli) joukkue oli ensimmäistä kertaa kokonaan terve ja kokoonpano sama kuin mestaruuteen päättyneissä pudotuspeleissä. Silti kauden ensimmäinen minikriisi oli totta, kun reissulta palattuaan joukkue jäi Arizonaa vastaan kolmatta kertaa maaleitta viimeisiin kuuteen peliin. Mestaruuskaudella maalittomia pelejä oli vain kaksi playoffit mukaan lukien. 5v5-pelissä maaliton jakso kesti jopa reilut 13 erää, kunnes Stone osui Edmontonissa. Silti Vegas hävisi kahdeksatta kertaa 11 peliin ja Avs-voiton jälkeinen ulospuhallus jatkui saldolla 3-5-3. Maalipaikkoja toki joukkue loi valmennuksen mielestä aivan riittämiin ja ongelmana oli ennen kaikkea hetkellinen maalinteon tehottomuus. Kanadan kiertueen päätteeksi Vegas sentään voitti yhden seurahistorian suotuisimmista vastustajista Vancouverin.

Paluu ruotuun tapahtui marras-joulukuun vaihteessa, kun joukkue keräsi pisteitä yhdeksässä ottelussa putkeen saldolla 6-0-3, vaikka ajoittain otteluiden sisällä kiekollinen suoritusvarmuus sakkasi esim. keskialueen ylityksissä ja peli oli löperöä. Seassa oli isäreissu, jonka aikana Vegas teki neljättä kertaa seurahistoriassaan kuusi maalia perättäisissä peleissä. Pisteputki katkesi päätöserän sulamiseen Buffaloa vastaan, mutta sitä edeltänyt Flames-voitto teki Vegasista ensimmäisen 20 voittoa saavuttaneen tiimin saldolla 20-5-5.

Ennen joulua Vegas lähti itään kolmen pelin reissuun häviten siellä kaikki matsit. Ongelmia oli alivoimalla, kurinalaisuudessa ja vähän veskaripelissäkin Oateran vuoksi. Joulun jälkeen Anaheimissa sama jatkui, kun Thompson oli seula. Kauden ensimmäinen neljän pelin tappioletku oli tosi asia, mutta se katkesi juuri ennen talviklassikkoa, kun Vegas laittoi luukut kiinni Kingsia vastaan kairaten 3-2 voiton.

Talviklassikko Seattlessa oli floppi Golden Knightsin hävittyä sen 3-0. Aiemmin yksikään joukkue ei ollut jäänyt maaleitta klassikossa. Seurahistorian 500. ottelu päättyi puolestaan 5-1 voittoon Rangersista pari viikkoa myöhemmin. 293-161-46 on ennennäkemätön saldo ensimmäisten 500 pelin jälkeen. Voitto oli osa viiden pelin kotiputkea, josta Vegas nappasi neljä voittoa ja alkoi kääntää kurssia taas ylöspäin Eichelin loukkaantumisesta huolimatta. Sen perään New Yorkissa katkesi seitsemän vieraspelin tappioputki uudistunutta Islandersia vastaan. Tähdistötauolle mentäessä saldo 50 ensimmäisestä pelistä oli 29-16-5.

51. pelissä Hill oli muuri ja Vegas katkaisi Oilersin 16 voiton sarjan 3-1 kotivoitolla. Helmikuuta synkensi neljä perättäistä kotitappiota ennen viiden pelin reissua, joka alkoi hyvin, kun joukkue kaatoi Toronton katkaisten sen pitkähkön voittoputken, mutta viimeisissä kolmessa pelissä omiin meni 18 maalia. Siirtotakarajan jälkeen kelkka alkoi hiljalleen taas kääntyä alkaen perättäisistä voitoista Detroitia ja Seattlea vastaan. Jälkimmäinen vierasvoitto oli sykähdyttävä, kun Marchessault tasoitti vain 16 sekuntia ennen loppua ja Eichel ratkaisi voiton jatkoajalla. Seuraavan kotiputken aikana Vegas löysi vihdoin viime kauden voittavan identiteettinsä ja viisikkopuolusti hyvin Devilsia, Lightningia, Krakenia ja Blue Jacketsia vastaan, vaikka Tampaa vastaan tulos jäikin piippuun, mutta keskialueen puolustuspelaaminen oli taas tiivistä, PAPP aggressiivista ja toteutus paineen alta lähdöissä mallikasta mahdollistaen suorahyökkäysten viennin pohjaan ja sitä kautta hyökkäysalueajan kerryttämisen. Lisäksi transitiopuolustamisessa takapaineet olivat kunnossa H3:n toimesta. Vain maalinteon tehottomuus oli noissa matseissa ajoittain pulmana, mutta silti Vegas voitti kolme peliä neljästä.

Kauden tärkeimmällä vierasreissulla vastassa olivat mm. sarjataulukossa perässä olleet Minnesota ja St. Louis. Saaliina oli upeat 7/8 pistettä ainoan kauneusvirheen oltua sulaminen kolmen maalin johdosta päätöserässä Nashvillessä. Vielä pahempi sulaminen nähtiin 76. pelissä Arizonassa, kun Vegas hävisi päätöserän 6-0 (1-4 -> 7-4), vaikka isäntien maaliodottama oli vain 0.6 maalia. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Golden Knights päästi kuusi maalia erässä. Neljänneksi viimeisessä pelissä Vegas silti varmisti playoffpaikan 7-2 voitolla Minnesotasta ja seuraavana pelissä se nousi kolmatta kertaa seurahistoriassaan voittoon kolmen maalin takaa, kun Colorado suli päätöserässä 3-0 johdosta. Karlsson nousi 30 maalin kerhoon kahdella osumallaan, joten ensimmäistä kertaa Golden Knightsilla oli kolme 30+ maalin tekijää samalla kaudella. Runkosarja päättyi 1-4 tappioon Ducksille, joten 100 pisteen rajapyykki jäi joukkueena rikkomatta ja playoffvastukseksi valikoitui Oilersin sijasta Stars.

Pudotuspelien avauskierroksella Golden Knights voitti seurahistoriansa ensimmäistä kertaa vieraissa ykköspelin. Aiempi saldo oli 0-3. Lopulta Dallas kuitenkin eteni jatkoon otteluvoitoin 4-3 noustuaan 0-2 tilanteesta sarjavoittoon. Vegasilla oli näpeissään erityisesti ykkös- ja kutospelit. Ne se ansaitsi voittaa ilman tiiviillä viisikkopuolustamisellaan ja kypsyydellään. Dallas oli selvästi parempi kolmospelissä. Kakkos- ja nelospelit olivat sikäli metkat, että ne voitti "väärä" joukkue maalinteon tehokkuudella, vaikka Stars nelospelissä ihan hyvin omissa puolustikin organisoituna, mutta tarjosi eritoten löperyydellään useita vastaiskusaumoja ritareille, joista matsi olisi pitänyt paketoida. Vitos- ja seiskapeleissä kotonaan Dallas tukahdutti hyvin Golden Knightsin suorahyökkäämisen eikä sallinut niin paljoa 3v2-hyökkäyksiä kuin muutamissa muissa matseissa. Noista peleistä toinen olisi ehkä voinut Vegasille kääntyä paremmalla tehokkuudella, mutta ehkä se oli yhden pienen marginaalisen askeleen niissä perässä, jos käyttää kliseistä ilmaisua pelin päällä olemisesta. Noista peleistä kirjaisin voimasuhteet Starsille voitoin 1,5-0,5. Niinpä otteluvoittojen olisi pitänyt olla 3,5-3,5, mutta koska se on mahdottomuus, kävi miten kävi ja hallitseva mestari lähti kesälomille.

Erikoistilanteissa Vegas jatkoi alkukaudesta oikeastaan siitä, mihin se jäi Stanley Cupin finaaleissa. Ylivoimalla selkeä muutos aiempiin kausiin oli se, että ykkösylivoima venytti vaihtojaan pitkiksi ja kakkosylivoimalle jäi jämät. Lisäksi Cassidyn valmennusryhmä pyrki saamaan pelaajat rotatoimaan paikkoja enemmän edmontonmaisesti, jottei ylivoima olisi niin staattista ja ennalta-arvattavaa, muttei se oikein onnistunut. Ykkösylivoima pysyi syyskaudella melko muuttumattomana, jos vammoja ei ollut. Takakolmio oli aluksi Theodore-Eichel-Marchessault ja Stone-Stephenson kaksikko vaihteli paikkoja slotissa/maalin kulmalla. Theodoren loukkaannuttua Pietrangelo pääsi pyörittämään ykkösylivoimaa ja Karlsson puolestaan otti marraskuussa Stephensonin paikan, kun tällä oli ensin pieni loukkaantuminen ja sitten pitkä maaliton jakso toisin kuin alusta asti kuumalla lavalla operoineella Wiljamilla. Joulukuun alkupuolella Vegasin YV oli siihen mennessä ollut sarjan 12. tehokkainta. Pienestä slumpista päästiin eroon sillä, että Eichel siirrettiin oikeaan siipeen, jossa hän pääsi paremmin tekemään peliä ja mm. Joonatanille oli tilaisuus pedata one-timereita tai neliön keskelle Stonelle, kun Karlsson oli toisinaan maalin edessä.

Karlssonin, Eichelin ja Stonen loukkaantumiset sotkivat ylivoimaa tämän vuoden puolella mahdollistaen mm. Stephensonin paluun ykkösviisikkoon eikä Pietrangelokaan koko aikaa paikkaansa viivamiehenä pitänyt, vaan välillä kokeilemassa kävivät Cormier, Miromanov ja Martinez. Maaliskuussa Barbashev vakiinnutti hetkeksi paikkansa Stonen korvaajana päätylautana, kun muutoin hän oli tutusti slotissa kakkosylivoimassa. Cotter oli monesti kakkosviisikossa vasemmassa siivessä, Roy tutusti päädyssä ja Amadio oikeassa siivessä. Rempal ja Brissonkin saivat mahdollisuutensa helmikuussa stuntata oikeassa siivessä, kun Amadiotakin kokeiltiin jonkin aikaa ykkösylivoimassa. Mantha puolestaan kokeili kakkosylivoimassa monia paikkoja vaihdellen maalinedustan ja oikean siiven välillä. Dorofeyevkin oli monipuolinen mies ja pelattuaan samassa ketjussa Stephensonin ja Stonen kanssa, hänkin sai saumansa kokeilla onneaan ykkösviisikossa tovin verran, mutta tuhlasi paikkoja slottipelaajana. Hanifin puolestaan otti paikkansa kakkosviisikon viivamiehenä maaliskuussa, jolloin Pietrangelo siirtyi laukojan paikalle vasempaan siipeen. Runkosarjan lopussa puolestaan Hanifin siirrettiin ykkösylivoimaan, Eichel-Stephenson oli siivissä, Marchessault slotissa ja Barbashev jatkoi maalin edessä, kunnes Hertl otti tämän paikan. Theodoren kanssa kakkosylivoimassa olivat Pietrangelo/Dorofeyev, Mantha, Karlsson ja Roy. Kokeiluista huolimatta Vegasin YV oli vuoden 2024 puolella viiden heikoimman joukossa. Toki Hertlin mukaantulo piristi sitä ja runkosarjan lopussa joukkue tekikin eniten YV-maaleja vajaan kymmenen matsin otannassa. Hurmos jatkui playoffavauksessa, jossa Vegasin YV oli 100-prosenttista (2/2) ja ykkösviisikkona Hanifin-Eichel-Stephenson-Stone-Hertl. Sen jälkeen kuitenkin tehot hiljalleen sarjan edetessä laskivat eikä toki YV-saumoja hirveästi edes ollut, joten lopullinen prosentti oli 25%.

Alivoimalla muutos oli se, että Eichel korvasi Smithin ykkösparissa Karlssonin vierellä. Yhdessä McNabbin ja Pietrangelon kanssa he olivat kyllä rautainen nelikko, joka iski oikea-aikaisesti kollektiivina laitaan, kun tilaisuus riistoon tunnistettiin. Lisäksi lähes joka pelissä Eichel ja Karlsson loivat jonkinlaisen maalipaikan alivoimalla vastahyökkäyksestä, koska varsinkin Eichel loisti tasapainon säilyttäjänä kiekkoa suojatessaan ja se mahdollisti tekopaikkojen petaamisen takatolpille, mutta vain tehottomuus piti AV-maalien määrän yhteensä yhdessä kahden ensimmäisen kuukauden aikana. Eichelin jaksavuus peittää tehokkaasti syöttö- ja vetolinjoja stop-and-go -pyrähdyksillään osana 1-1-2 systeemiä oli iso syy kohentuneeseen AV-prosenttiin. Howden-Roy oli playoffien tapaan perusluotettava toinen hyökkääjäpari, joka esti hyvin sisäänvientejä mailahäirinnällään. Stephenson-Stone oli yhä kolmospari ja toisessa pakkiparissa kiersivät kulloinkin ehjänä olleet pakit, mutta tietysti Whitecloud ja Hague/Martinez olivat ykkösoptiot. Joulukuun alussa alivoima oli kivunnut sarjan kolmanneksi parhaaksi (87,7%) ja kuun puolivälissä se oli jopa toiseksi parasta hetkellisesti. Ainoana isompana heikkoutena oli välillä se, että kun viivapelaaja jäi auki, alemman hyökkääjän blokkietäisyys jäi turhan suureksi eikä tämä ehtinyt peitolle tarpeeksi lähelle.

Joulua edeltävällä viikolla alivoima alkoi kuitenkin sakata ja ongelmana oli se, että alempi hyökkääjä ei sitonut riittävän tarkasti vastustajan slottipelaajan lapaa. Vegasille tehtiin paljon maaleja AV-nelikon keskeltä päätypasseista ja eritoten Roy sai minulta rapaa pelinluvuttomuudestaan. Siirtotakarajan jälkeen Hanifin syrjäytti McNabbin ykösalivoimasta, koska hän pelasi Pietrangelon kanssa tasaviisikoinkin. McNabbin rinnalla kakkosalivoimassa oli yllättäen Hague eikä Whitecloud. Pietrangelon sairastelun aikana alivoimaparit olivat puolestaan Hanifin-Hague ja McNabb-Whitecloud. Playoffien alkaessa ne olivat taas Hanifin-Pietrangelo ja McNabb-Hague. Hyökkääjäpareissa ei muutoksia ollut silloin, kun kaikki olivat terveinä, mutta loukkaantumissumassa mm. Rondbjergia ja Kolesaria käytettiin jonkun verran rotaatiossa. AHL-avuista Froese ja Morellikin pelasivat keskimäärin yhden lyhyen AV-vaihdon per peli. Puolustuksessa muuten Pachal oli mukana kakkosalivoimassa suurimmassa osassa pelaamistaan peleistä. Pudotuspeleissä hyökkääjäparit olivat Eichel-Karlsson, Stephenson-Stone ja Howden-Roy tuossa hierarkiajärjestyksessä. Hertl oli seitsemäs AV-hyökkääjä. Ongelmana oli tuolloin se, että sisäänvientien häirintä ei ollut niin hyvää kuin vuosi sitten ja siksi Stars sai paljon helpommin kuvion kuntoon kuin viimevuotisessa sarjassa. Sitä kautta se löysi myös YV-tehot heti sarjan alusta asti toisin kuin viimeksi. Siksi Vegasin alivoima oli vain 71-prosenttista.

Maalivahdit

Adin Hill 35gp 19-12-2, GAA 2.71, 90,9% / 3gp 1-2-0, GAA 1.70, 93,1%

- Koska joukkue teki alkukaudesta historiaa hallitsevana mestarina, myös Hill napsi voittoja jatkuvasti. Yhdeksän ensimmäisen startin jälkeen nollapelejä oli kaksi, torjuntaprosentti 93,89%, GAA 1.75 ja edistyneiden tilastojen mukaan hän oli torjunut yli odottaman noin yhdeksän maalin verran ollen sillä lukemallaan sarjan kolmonen Demkon ja Binningtonin jälkeen. Ainoa isompi virhe oli alivoimamaalin lahjoitus Monahanille surkealla kiekonkäsittelyllä. Vancouverissa Hill sai pienen alavartalovamman, joka piti hänet sivussa reilut kaksi viikkoa ja heti paluupelissään joulukuun puolivälissä Ottawaa vastaan hän loukkaantui uudelleen avauserässä kykenemättä menemään alas jäihin perhosasentoon. Tuossa vaiheessa hän oli GAA-tilaston kärki lukemalla 1.93. Paluu tapahtui vasta tammikuun lopussa, mutta vire ei ollut kadonnut, kun kolme ensimmäistä matsiaan hän voitti torjuen yli 95% laukauksista. Helmikuun lopussa Adin hieman kyykkäsi ja päästi epätavallisen helppojakin maaleja, kun Vegas otti monta kotitappiota putkeen. Heikko jakso kruunautui maaliskuun loppupuolen loukkaantumiseen juuri ennen runkosarjan kriittisintä vierasreissua. Onneksi hän ehti kuntoutua playoffeihin, mutta aloitti ne varavahtina, koska tähdistötauon jälkeen hän voitti vain 5/16 starttia torjuntaprosentin oltua 87,5%. Playoffeissa Hill pelasi kolme viimeistä peliä ykköskierroksella. Kutospelissä hän nollasi Starsin ja tarjosi mahdollisuuden voittoon myös seiskapelissä. Tilastot näyttivät hyviltä pienellä otannalla. Ilman vammoja Hill olisi hyvinkin voinut rikkoa Fleuryn yhden kauden voittoennätyksen (35), minkä veikkasin toteutuvan ennen kautta. Lähitorjunnoissa hän oli vakaa ja irtokiekkokontrolli oli playoffeja vähän parempaa. Kaistalaukaukset olivat rutiinia ennen loppurunkosarjan haparointia. Arvosana putoaa 9,5:sta 8+:aan.

Arvosana: 8+

Logan Thompson 46gp 25-14-5, GAA 2.70, 90,8% / 4gp 2-2-0, GAA 2.35, 92,1%

- Logan otti yhden kauden parhaista kopeistaan jo toisessa startissaan Winnipegissä, jossa hän oli muuri 5-3 voitossa ja ryösti avauserän lopussa mailallaan Perfettin takatolpalta. Hilliin verrattuna Thompson oli vähän ailahtelevampi maalinsa suulla päästäen välillä yksittäisiä kaukolaukauksia turhan helposti sisään, mutta hän otti myös vastapainona näyttävämpiä paraatipelastuksia. Ja seitsemän pelin jälkeen hän oli torjunut yli odottaman reilun seitsemän maalin verran ollen sarjan kuudenneksi paras veskari tuossa tilastossa (Hill kolmas). Uran avauspiste syntyi ylivoimalla komealla lättysyötöllä takasiniselle, kun vastustajalla oli vaihto kesken. Stone jatkoi kiekon keskikaistalle Marchylle, joka upotti sen yläkulmaan läpiajosta. Hillin loukkaantumisten aikana Thompson kantoi ykkösveskarin viittaa joulukuussa, kunnes kärsi itsekin pienen vamman, joka piti hänet välillä ulkona kokoonpanosta. LT sanoi kuukauden olleen henkisesti haastava ja alkukautta enemmän hän päästikin helppoja maaleja, mutta sanoi sitten muistuttaneensa itselleen, että hallille kannattaa tulla aina hymyillen, koska ura NHL:ssä ei välttämättä kauaa kestä. Hillin heikon jakson aikana helmikuussa Thompsonkaan ei loistanut, joten hän juuttui kakkosveskariksi kevään edetessä entistä vahvemmin, kunnes Hill loukkaantui uudestaan. Maaliskuun lopussa LT palasi huippuiskuun ja päästi vain yhden maalin viidessä perättäisessä matsissa. Kruununa oli alkukauden tavoin loistomatsi Winnipegissä (39 torjuntaa) alivoimalukkona. Hän otti useamman one-timertorjunnan. Hywät otteet poikivat jo kauden toisen valinnan NHL:n viikon TOP3-pelaajien joukkoon.

Tähdistötauon jälkeen LT voitti 9/13 matsia torjuntaprosentila 91.4%. Se oikeutti aloittamaan pudotuspelit ykkösveskarina. Playoffdebyytissä hän päästi päätöserässä lahjamaalin etukulmasta, mutta Vegas voitti silti 3-4, vaikka Thompson oli hieman epävarma. Toisessa startissaan LT olikin sitten jo varmempi ja kolmospelissä hän sivusi uransa isointa torjuntamäärää (43) ollen Vegasin ylivoimaisesti paras pelaaja 2-3 jatkoaikatappiossa. Thompson pelasi elämänsä matsin pysäyttämällä kymmenkunta huippupaikkaa, joista 4-5 oli läpiajoja. Toki voittomaali meni sitten hieman halvasti etuyläkulmasta sisään riman kautta. Nelospelin tappion jälkeen LT penkitettiin, kun mestarivahti tuli tilalle.

Arvosana: 8+





Jiri Patera 6gp 1-3-1, GAA 3.98, 89,3%

- Hillin loukkaantumisen ansiosta Patera debytoi Sharksia vastaan joulukuussa ja torjui rankkareissa niin Labancin kuin Granlundin yritykset. Avausmaali upposi helpohkosti yksinäisen maskipelaajan takaa etukulmaan perisyntinä, mutta hän kasasi itsensä hyvin ja otti tukun lähitorjuntoja. Ennen joulua kun molemmat kassarit olivat telakalla, Patera sai näyttöpaikkansa, mutta päästi helppoja maaleja niin minuutti ennen loppua Tampa Bayssa kuin Floridassa. Coloradossa hän otti atleettisia pelastuksia muutaman venyen patjoillaan kiekon tielle, mutta ylipelasi myös ja päätypompuissa maali oli apposen auki aika ajoin, kun hän oli niin ulkona maalistaan. Hän myös loukkaantui 3-0 tappiossa. Maaliskuussa Patera pääsi maaliin Nashvillessä ja oli kahden erän ajan erittäinkin hyvä. Päätöserässä Golden Knights menetti kolmen maalin johdon, mutta sentään yhden pisteen tuosta pelistä Patera onnistui torjumaan.

Arvosana: 7-
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Puolustajat

Shea Theodore 47gp 5+37=42, +4 / 7gp 0+0=0, +0

- Theodore aiemmista kausista poiketen tehoili alusta asti hyvin iskien 18 pistettä yhtä moneen otteluun. Hän oli hetken aikaa puolustajien pörssikakkonenkin Hughesin jälkeen. Vastuuta tuli kauden alusta saakka ykkösylivoimassa eikä hän vuorotellut siinä Pietrangelon kanssa kuten aiempina kausina. Se edesauttoi muun muassa neljän tehopisteen iltaa Montrealissa, kun Shea sivusi seurahistorian pakkien yhden ottelun piste-ennätystä. Parinkymmenen pelin jälkeen Theodore sai ylävartalovamman, joka vaati leikkausta. Kyse oli kaiketi olkapäästä. Se piti hänet sivussa 35 peliä, joten seurahistorian puolustajien piste-ennätys jäi palauttamatta omiin nimiin Pietrangelolta. Se oli harmi, koska alkukauden perusteella Theodore oli Norris-kisassa TOP5-tasoa puolustaen myös tasaviisikoin McNabbin kanssa yhtä jämptisti kuin viime kaudella. He sallivat keskimäärin maaliodottamaa 60 minuuttia kohden 2,59 maalia. Edeltävän kauden lukema oli toki vielä vähän parempi 2,38. Arvosanataulukossani Theodoren syyskauden lukema +0,35 oli hänen uransa paras. Paluupeli oli erinomainen, sillä Shea alusti yhden maalin ja petasi muitakin paikkoja tarkoilla syötöillään hyökkäyssiniviivan kulmasta. Syöttöpisteiden keruu jatkui myös seuraavissa peleissä ja hän pelasi kolme perättäistä vähintään kahden tehopisteen matsia, joten paluu oli törkeän hyvä. Torontossa hän myös vakuutti isosti etäisyyskontrollillaan suorahyökkäyspuolustamisessa ja maalinedustan putsaamisessa kakkoskiekoista. Tuo oli kenties Shean kauden paras matsi. Vaikka hän tehoili hyvin, silti ylivoimalla ei tulosta tullut tarpeeksi ja runkosarjan lopussa Shea teki tilaa Hanifinille, joka sitten paukuttikin YV-maaleja ykkösviisikossa. Runkosarjan pelikohtainen plussalukema oli lopulta hulppea +0,38 ja pistekeskiarvo 0.89 kolmanneksi paras.

Playoffeissa viime kauden tapaan Theodore ei avauskierroksella liekeissä ollut, vaan kiekollisesti heikko antaen useita harhasyöttöjä eikä hän hyökkäyssiniviivasta pystynyt tuottamaan tehopisteitä. Kiikaritehot olivat iso floppi, vaikka YV-aika kakkosviisikossa jäi vähiin. Uran parhaan runkosarjan takia arvosana pysyi silti yhdeksikössä.

Arvosana: 9

Alex Pietrangelo 64gp 4+29=33, -5 / 7gp 0+1=1, +0

- Toisessa pelissä San Josessa Alex sai päähänsä Haguen laukomaan kiekon. Hän poistui kaukalosta verta vuotavana ja joutui jättämään väliin seuraavat viisi ottelua. Kauden avausmaalia odoteltiin jälleen Alexin kymmenenteen peliin kuten muistaakseni vuosi sittenkin. Se oli toki sitäkin komeampi vanhanaikainen Kähkösen taakse. Tuon matsin tehot nostivat hänet lähes PPG-junaan (10gp 1+8=9). Pietrangelo oli perusvarma luuta runkosarjassa uurastaen isoja minuutteja myös ykkösalivoimassa. Hän ja McNabb muodostivat luotettavan erikoistilanneparin, mutta tasaviisikoin heidän lyhyt kokeilunsa yhdessä ei ollut menestyksekäs joulukuussa. Ylivoimalla Pietrangelo pyöritti aluksi kakkosviisikkoa ja Theodoren poissaolon aikana ykkösviisikkoa, kunnes Martinez, Cormier ja Miromanov saivat saumansa. Päätykiekkojen noukinnassa rautakeuhko oli parhaimmillaan härkämäisen vahva. Hän oli myös NHL:n kiekonriistotilastossa (50) puolustajista sijalla 11, vaikka missasi 16 peliä. Hieman viime kautta enemmän Pietrangelo silti vuoti 1v1-haastoissa toissa kauden tapaan ja tuppasi muiden tavoin välillä valua tai peruuttaa liikaa oman siniviivan puolustamisessa jättäen liikaa tilaa sisäänviennille tai kaistalaukaukselle. 1000. pelissään hän alusti kaksi maalia kuudentena pakkina sarjan historiassa. Maaliskuussa Pietrangelo missasi viitisen peliä koronan vuoksi, palasi hetkeksi takaisin ja oli sitten taas useamman pelin sivussa sairaana ennen playoffeja umpilisäkkeen poiston vuoksi. Pudotuspelit Pietrangelo aloitti ykkösparissa Hanifinin kanssa. He ehtivät pelata yhdessä myös runkosarjan lopussa. Dallas-sarjan edetessä taso laski ja Pietrangelo oli aiheuttamassa osin kahta tappiota kurittomilla jäähyillään pelin ulkopuolella. Vain yksi tehopiste oli liian vähän joukkueen kalleimmalta puolustajalta varsinkin, kun hän antoi myös liikaa löperiä syöttöjä tai laukoi blokkeihin, joista Dallas sai kääntösaumoja.

Arvosana: 8-

Brayden McNabb 82gp 4+22=26, +18 / 7gp 2+3=5, +5

- McNabb oli alkukaudesta 40 pisteen tahdissa (13gp 0+7), kun hän väläytti aliarvostettuja syöttö- ja pelinavaustaitojaan. Muutama pidempi avaus oman alueen kulmasta keskialueelle johti suorahyökkäysosumiin. Sen jälkeen tahti laantui, mutta puolustussuuntaan McNabb oli yhä toiseksi tärkein pakki Pietrangelon jälkeen, vaikkei ihan niin fyysisesti pelannutkaan kuin aiemmilla kausilla. He uurastivat ykkösalivoimassa menestyksekkäästi ja jämäkästi, mutta 5v6-tilanteiden aikana omissa kolisi liikaa, vaikkei se suinkaan aina heidän vikansa ollut. McNabb puolusti omaa siniviivaa tasaviisikoin tarkasti ja oli laitojen lähellä vahva. Oman alueen aggressiivisuudesta hän oli ajoittain kaikkein paras esimerkkipelaaja tehden lukuisia stoppeja mm. marraskuun lopun Calgary-vierailulla. Maaliskuun lopun Blues-visiitillä McNabb taklasi puolestaan niin Saadin kuin Sundqvistin levyksi oman alueen kulmissa. Kauden puoliväliin mennessä McNabb oli jo käytännössä sivunnut ritariajan piste-ennätystään (41gp 2+14=16). Kevätpuolella pistetahti laantui ja McNabbille sattui tasaviisikoinkin ehkä pieniä lapsuksia, mutta melko hyvin hän syyskauden tasonsa säilytti näkymättömänä puurtajana. Arizonassa 76. pelissä hän teki uuden piste-ennätyksensä (2+23=25). McNabb äänestettiin runkosarjan ylisuorittajaksi fanien toimesta ja se oli oikein palkittu. Hän oli runkosarjan taklaustilaston kolmonen. Sisäisesti hän voitti tehotilaston komealla lukemalla +18 ja oli yksi kolmesta, joka ei pelejä missannut. Hän saavutti myös loppukaudesta yhtä aikaa Karlssonin kanssa 500 ottelun rajapyykin Golden Knightsissa. NHL:n blokkitilastossa McNabb oli neljäs (207). Playoffeissa McNabb jatkoi loistovirettään sivuamalla pudotuspelien piste-ennätystään (5) jo Dallas-sarjan vitospelissä. Lisäksi hän otti isoja blokkeja alivoimalla Robertsonin siipikuteihin. Teholukema +5 jäi alakerrasta ainoana selkeästi plussalle, joten McNabb oli playoffien onnistuja Hanifinin ohella alakerrasta.

Arvosana: 9+

Alec Martinez 55gp 4+13=17, -2 / 6gp 0+0=0, -2

- Käsi oli kantositeessä kauden alussa. Kausidebyytti oli siksi vasta viidennessä pelissä Winnipegissä, jossa hän teki heti maalinkin. Uran kolmas kahden maalin ilta näki päivänvalon roskistulipalo San Josea vastaan. Martinez loukkaantui uudelleen marraskuun puolivälissä ja oli sivussa noin kuukauden. Kunnossa ollessaan hän pelasi edelleen eniten Pietrangelon rinnalla ykkösparissa. Jääaikaa tuli myös kakkosalivoimassa pari minuuttia illassa. Playoffeihin verrattuna Martinez oli yllättävän solidi ja saanut karsittua helppoja virheitä omissa. Talviklassikossa hän oli harvoja onnistujia loistaen tutusti isoissa valoissa. Kauden edetessä Martinez kuitenkin alkoi vuotamaan kuten pleijareissa tehden yksilövirheitä, jotka kenties johtivat Hanifinin hankkimiseen siirtotakarajalla. Theodoren ja Huttonin poissaollessa Alec pääsi tammikuussa jopa pyörittämään ykkösylivoimaa. Se sujui OK ja hän käytti välillä lämäriään, joka oli tulokseton. Enemmän pidin toiminnasta YV-hakujen aikana, kun ainaisten jättöjen sijaan hän tarjoili myös kovia avauksia lapaan laitaan. Helmikuun lopussa San Josessa Martinez vietti uransa toista kolmen syöttöpisteen iltaa. Siirtotakarajalla Martinez laitettiin IR-listalle, koska hänelle tehtiin pieni operaatio. Jossain kuvassa jalassa oli tukikenkä, joten kyseessä oli alavartalovamma. Tervehdyttyään virheherkkyys oli yhä läsnä, joten Alec joutui välillä vilttiin runkosarjan lopussa tai pelaamaan kolmosparissa Huttonin/Whitecloudin kanssa. Pleijarit hän aloitti katsomossa, mutta pääsi kaukaloon Haguen loukkaannuttua. Otteet ailahtelivat eikä tehopisteitä kertynyt, vaikka pari viimeistä matsia hän pelasi taas Pietrangelon kanssa ykkösparissa.

Arvosana: 7,5

Zach Whitecloud 61gp 2+12=14, -3 / 6gp 0+0=0, +0

- Zach loukkaantui ensimmäisessä harjoituspelissä saaden iskun käteensä. Ensimmäinen 82 ottelun kausi ei siis toteutunut vieläkään, kun debyytti tapahtui vasta 15. pelissä Sharksia vastaan. Whitecloud etsi rytmiä hetken ja teki jopa joitain epätavanomaisia kiekonkäsittelyvirheitä päätykiekkoja noutaessaan, mutta isien reissulla hän sai hanat auki tehden 1+1 tehot sekä Dallasissa että St. Louisissa. Se siivitti hänet ja Haguen lentoon. Kuten todettua, he olivat joulukuussa taas sarjan paras kolmospari kuten playoffit osoittivat dominoiden maaliodottamasuhteita tasaviisikoin. Paineen alta lähdöt rullasivat luistimen kulkiessa ja hyökkäysalueen hyökkäyspelissä he tekivät järjestäen oikeita valintoja joko laukoen viivasta, kun maski oli paikallaan tai pitäen pyörityksen käynnissä syöttämällä. Whitecloud tunnisti myös mainiosti hetkiä painottoman puolen nousuille saaden poikittaissyöttöjä tyhjään tilaan. Kakkosalivoimassa Whitecloud oli tutusti kulmapalanen siirtotakarajaan saakka, jolloin McNabb otti hänen ruutunsa hetkeksi ennen kuin tämä palasi ykkösalivoimaan. Pudotuspelien alkaessa Hanifin-Hague oli kuitenkin kakkosalivoimassa hierarkiassa Whitecloudin edellä. Helmikuussa Whitecloud koki yllättävän viltityksen, kun Miromanov korvasi hänet. Tuo joulukuinen taso ei ollut säilynyt aiempina viikkoina, joten sikäli pienelle näpäytykselle oli paikkansa. Buffalossakin 7-2 tappiossa Whitecloud lahjoitti yhden maalin kiekonkäsittelyvirheellään. Maaliskuussa hänet ja Hague viltitettiin samalla kertaa. Zach seurasi pari peliä enemmän katsomosta, mutta palattuaan kolmospariin Huttonin rinnalle hän liikkui erittäin terävästi ja liikutti kiekkoa rauhallisesti paineen alla. Rannelaukauksissa siniviivasta oli myös mukavaa vaaran tuntua. Tehotilasto jäi silti ensi kertaa kultaisena ritarina miinukselle. Pleijarit Whitecloud aloitti taas Haguen partnerina kolmosparissa, mutta kun tämä loukkaantui pariksi vaihtui Martinez. Whitecloud joutui minusta epäansaitusti katsomoon vitospeliin, koska hän oli noutanut päätykiekkoja jalkavasti läpi sarjan eikä antanut harhasyöttöjä. Hän myös rytmitti peliä viime kevään kaltaisesti sarjan alussa. Kutos- ja seiskapeleissä Hanifin muodosti Vegasin ehkä parhaan pakkiparin, kun he pääsivät paineen alta sulavasti pois ja antoivat hyviä avaavia syöttöjä. Tuo voisi olla ensi kaudellekin yksi mahdollinen pakkipari. Koska pientä taantumista kuitenkin tapahtui tällä kaudella varsinkin runkosarjassa, Whitecloudin arvosana putoaa hieman viime kaudesta.

Arvosana: 7,5

Nicolas Hague 73gp 2+10=12, -5 / 1gp 0+0=0, +0

- Hague kärsi alkukaudella ylävartalovamman missaten joitain pelejä. Kun hän palasi, rytmiin palaaminen vei aikansa, mutta joulukuussa hän ja Whitecloud löysivät taas pelinsä ja palasivat samalle tasolle kuin viime pudotuspeleissä. He dominoivat maaliodottamasuhteita tasaviisikoin ja varsinkin Eichelin ketjun takana pelatessaan tuo viisikko loi pelistä toiseen pitkiä pyörityksiä vastustajan alueella. Alkukaudesta toki myös Korczakin kanssa Hague pelasi joitain hyviä matseja, mutta silti aiemmilta kausilta tuttu ailahtelevaisuus vaivasi ja joissain peleissä kevätkaudella Haguekin työnsi kiekkoa paineen alla vain painollisen laidan sumppuun, vaikka vastustaja tukki tosiaan sen ja olisi kannattanut ennemmin avata suoraan sentterille. Ylivoimavastuuta Hague ei tälläkään kaudella saanut, koska Cassidy haluaa viivaan puolustajia, jotka ovat luonteeltaan syöttäjiä laukojien sijaan. Kakkosalivoimassa Hague sen sijaan playoffien tapaan pelasi varsinkin, kun Alec kärsi vammoista. Hän nousi myös blokkiensa ansiosta Whitecloudin edelle hierarkiassa Hanifinin hankinnan jälkeen. Sisäänajo vakituiseksi AV-soturiksi siis jatkui. Pietrangelon pieni sairaus mahdollisesti myös Haguelle ykkösparissa näyttöjen antamisen Hanifinin vierellä eikä hän huonosti siinä esiintynyt pelattuaan itselleen vieraammalla puolella oikeana pakkina. He pelasivat myös ykkösalivoimaa yhdessä Pietrangelon sairastelun aikana. Pudotuspeleihin Hague palasi kolmospariin Whitecloudin pariksi, mutta loukkaantui avausmatsin lopussa.

Arvosana: 8-

Noah Hanifin 19gp 2+10=12, +6 / 7gp 2+3=5, -2

- Siirtotakarajan huippuvärväys otti heti paikan Pietrangelon rinnalta niin tasaviisikoin kuin alivoimalla. Joitain pelejä hän pelasi myös Haguen kanssa, kun Alex oli sairas. Ylivoimalla hän oli kakkosviisikon viivamies siirtäen Pietrangelon vasempaan siipeen vetäjän paikalle, mutta kun YV sakkasi, runkosarjan lopussa Hanifin otti Theodoren paikan ykkösviisikosta ja tekikin heti ensimmäiset ritarimaalinsa. Ensimmäisen pisteensä hän muuten saalisti jo toisessa pelissä ja se tuli, kun hän katkaisi ojennetulla mailallaan Berggrenin poikittaissyötön ja peli kääntyi 2v1-hyökkäykseksi toiseen suuntaan. Tuossa tilanteessa näkyi Noahin mainio suorahyökkäys- ja transitiopuolustamisen etäisyyskontrolli. Hän ei valunut liikaa luistelutaitonsa ansiosta. 11 ensimmäisessä pelissään Hanifin keräsi kuusi syöttöpistettä ja omisti parhaan teholukeman +6, joten sisääntulo oli onnistunut. Pidin hänen rohkeudestaan puolustaa eteenpäin todella syvälle asti hyökkäysalueella, vaikka ajoituksissa oli joskus viilattavaa, mutta pakistossa oli kyllä tilaa yhdelle enemmän riskejä ylöspäin ottavalle puolustajalle. Siksi hän myös ansaitsi kahdeksan vuoden jatkopahvin jo ennen playoffeja. Playoffdebyytissään ritarina Hanifin alusti heti kaksi YV-maalia rannelaukauksillaan, jotka Stone ja Hertl jatkoivat sisään. Hän oli alakerran onnistuja Dallasia vastaan yhdessä McNabbin kanssa ja teki kutospelin voittomaalin komealla nousullaan. Jääaikaa kertyi illassa lähes 24 minuuttia, joka oli ansaitusti alakerrasta eniten. Hanifin pelasi neljä matsia Pietrangelon kanssa ja loput kolme kolmosparissa Huttonin/Whitecloudin rinnalla. Viimeksi mainitun kanssa pelinavaaminen toimi.

Hanifinin debyytistä kirjasin muistiin alla olevia huomioita, jotka pitkälti pitivät kutinsa seuraavissakin peleissä sillä erolla, että hän tunnisti tarkemmin ne hetket, kun kannatti ajaa vastaan:

"+ Avaussyötöt paineen alla menivät teipistä teippiin, joten vahvuutena mainostettu syöttötaito oli totta. Esimerkiksi avauserässä Hanifin avasi 100%:n tarkkuudella peliä eteenpäin eivätkä siirrot olleet mitään parimetrisiä, vaan puolipitkiä
+ AV-trapissa (1-3) oman siniviivan puolustaminen ja sisäänvientien häirintä hyvältä etäisyydeltä maila ojossa vakuutti. Hanifin tukki lähtökohtaisesti itsestään katsottuna vasenta laitaa, mutta tiivisti keskemmäs tarpeen mukaan
+ Ensimmäiset luistinpotkut olivat terävät ja esim. PAPP:ssa hän kyllä ehtii jatkossa varmasti liimaamaan vastustajia päätyyn/kulmaan, kunhan vain ennakointi on parempaa
+ Tunnisti oikeat hetket aktivoitua HAHP:ssa painottomalta puolelta kenttätasapainoa vaarantamatta eli silloin, kun joku hyökkääjistä putosi siniviivaan varmistamaan. Muutoin Hanifin pysytteli siniviivassa osana 2-1-2/2-3 rakennetta ja venytti kenttää, jotta hyökkääjät saivat pelata paikanvaihtopeliään syvemmällä
+ Laukaukset siniviivasta eivät jää ensimmäiseen mieheen, kun Hanifin saa pienellä sivuttaisliikkeellä kera terävin potkuin vetolinjan auki ohi laiturin
+/- Stoppien teko omissa voisi olla jämäkämpää liimaustilanteissa kuten huolellisuus mailakamppailuissakin
+/- Päätykiekkojen nouto ja pyörähdys kärkikarvaajan painetta vastaan onnistui toisinaan ja toisinaan ei, joten etukäteisraportit tuon osa-alueen heikkoudesta olivat jossain määrin totta, kun mm. Garland kertaalleen hänet kiekosta irrotti mailaniskulla luettuaan Hanifinin kierähdyssuunnan oikein. Luistelunsa ansiosta Noah kuitenkin ehtii lähes aina ensin dumppauksiin
+/- Hyökkäyssiniviivan pitäminen kiinni eteenpäin puolustamalla/pinchaukset laituria vastaan 50-50 kiekkoihin välillä niin ikään onnistuivat ja ehkä vähän useammin jopa eivät. Summa summarum, pinchauksien ajoituksiin on saatava tarkkuutta lisää!
+/- Parityöskentelystä Pietrangelon kanssa jäi neutraali maku. Pari kertaa omissa he ehkä vähän säntäilivät, kun kommunikointi pelaajavastuista oli epäselvää. Päätykiekkojen hakemisessa yhteistyö sujui minusta ihan jees kuten transitio- ja suorahyökkäyspuolustamisessakin
- Ylempään kohtaan liittyen annan lievän miinuksen Hanifinille siitä, että tilanteiden lukeminen, ennakointi ja ajoitus voisi olla hieman tarkempaa, niin hän loistaisi vielä enemmän molemmissa päissä kenttää ehtien liimaamaan vastustajia useammin laitaan omissa ja pinchaamaan tarkemmin hyökkäyssiniviivan tuntumassa"


Arvosana: 9





Ben Hutton 41gp 2+8=10, +12 / 1gp 0+0=0, +1

- Avausmaali syntyi Edmontonissa. Huttonin rooli oli aiempien kausien kaltainen. Hän oli rotaatiopakki, joka sai kakkosylivoima-aikaa, kun Theodore tai Pietrangelo oli poissa. Tasaviisikoin hänet nähtiin niin Pachalin kuin Martinezin poissaolojen aikana Pietrangelonkin rinnalla. Yhden kauden parhaista peleissään Ben pelasi kotona Ottawaa vastaan joulukuussa ollen todella jämpti omissa ja alustaen pari maalia pystysyötöillään. Satunnaisesti Hutton väläytti myös kiekonylöstuontikykyjään jalalla siirtäen painopisteen kuljettamalla päädystä toiseen. Valitettavasti juuri ennen talviklassikkoa Hutton sai ylävartalovamman. Tervehdyttyään hän oli terveenä katsomossa, kunnes maaliskuun puolivälissä kolmospari penkitettiin Devilsia vastaan ja Hutton pääsi askiin. Hän lukitsi paikkansa kolmosparissa toviksi pystyttyään liikuttamaan kiekkoa mallikkaasti. Jääaikaa tuli myös kakkosylivoimassa siipimiehenä Pietrangelon ollessa poissa. Hutton pelasi myös Whitecloudin kanssa joitain pelejä runkosarjan lopussa ja edistyneet tilastot tykkäsivät heidän maaliodottamasuhteestaan. Playoffit Hutton aloitti silti katsomossa, vaikka teholukema oli runkosarjan McNabbin jälkeen alakerran paras. Hän pääsi mukaan Dallas-sarjaan vitospeliin, muttei ollut pelitauon vuoksi terävimmillään.

Arvosana: 8+

Kaedan Korczak 26gp 1+8=9, +12

- Korczak pääsi pelaamaan alkukaudesta osana pakkirotaatiota loukkaantumissumassa. Hän kilpaili peliajasta tiukasti Huttonia ja Pachalia vastaan ollen välillä askissa ja välillä seiskapakkina. Seassa oli pari erinomaista peliä Haguen kanssa, kun yhteistyö paineen alta lähdöissä oli sulavaa eikä Whitecloudin puuttumista edes huomannut. Uransa avausmaalin hän iski Dallas-voitossa whitecloudmaisella rannelaukauksella yläriman alle, joten vertailut Zachiin vain kiihtyivät, kun hän seitsemään ensimmäiseen peliin merkkautti puolihuolimattomasti tehot 1+3=4. Korczakin taloudellinen luistelu vakuutti entistä enemmän kauden edetessä (siksi Cassidykin häntä uskalsi peluuttaa jatkoajoilla ja tasavajaalla) ja ensi kaudella hän on vähintään seiskapakki kauden alusta asti, koska AHL:ään hän osoitti olevansa jo liian hyvä olemukseltaan. Syyskausi oli tasaisen virheetön, kun 15 matsista merkkasin viisi plussaa enkä miinuksia. Joulukuussa Kaedan loukkaantui Dallasia vastaan jatkoajalla, kun vastustaja kaatui hänen jalkansa päällä onnistuneen tökkäyksen jälkeen. Kuukausi myöhemmin hän kuitenkin palasi askiin Boston-kotipeliin McNabbin pariksi ja piti paikkansa. Theodoren ja Miromanovin tervehtymiset kuitenkin pakottivat Korczakin palaamaan alas, koska hän oli ainoa waivervapaa puolustaja. Teholukema oli alakerrasta Huttonin kanssa toiseksi paras McNabbin jälkeen, joten suorittaminen oli kiitettävää.

Arvosana: 8,5





Brayden Pachal 17gp 1+0=1, -2

- Kun Whitecloud ja Martinez olivat alkukaudesta poissa ylävartalovammojen takia, Pachal pääsi aloittamaan kauden pelaavassa kuusikossa Huttonin parina. Avausiltana Krakenia vastaan hän oli ongelmissa paineen alta lähdöissä syöttöjen laadun oltua heikko, mutta petrasi jo toiseen peliin San Josessa, jossa syntyi myös uran avausmaali aloitusvoiton jälkeisellä rannelaukauksella painottomalta puolelta. Huttonin vierellä hän pelasi joitain jämäkkiä matseja, mutta toisinaan myös ongelmia edelleen oli oman alueen lähdöissä, kun vastustajat suuntasivat siirtokiekot hänet selustaansa ja vääntövoima oli puutteellista. Tasapainokaan ei aina vakuuttanut. Marras-joulukuussa Pachal istui pitkiä pätkiä katsomossa rotaatiopakkina, mutta pääsi kokemaan talviklassikon kaukalossa Huttonin loukkaannuttua. Se jäi hänen viimeiseksi pelikseen, koska Calgary poimi hänet waivereista helmikuussa. Keskiarvolukema peliä kohden oli heikoin -0,18, joten Pachalia ei jää ikävä, koska hän oli heikoin lenkki.

Arvosana: 6,5

Lukas Cormier 2gp 0+1=1, +1

- Cormier sai NHL-debyytissään tammikuun alussa Islandersia vastaan heti syöttöpisteen Eichelin YV-maaliin. Hän pelasi McNabbin rinnalla kakkosparissa vajaat 20 minuuttia ja pystyi tuomaan jäälle tuttuja vahvuuksiaan. Alun hermostuneisuuden jälkeen syötöt olivat topakoita ja paineen alla rystypuolelta pelin avaaminen hyvää. Positiivisin yllätys oli hänen kykynsä puolustaa keskialueella eteenpäin kuin kokenut veteraani ja pitää viisikko tiiviinä ottamalla vastustajan laiturilta tila ja aika ajoissa pois. Hyökkäyssiniviivassa hän sai pienellä sivuttaisliikkeellä lapansa auki rannelaukauksille tai houkuteltua vihulaisia itseensä tehden tilaa muille laitaan. Cormier myös aktivoitui painottomalta puolelta mielellään niin aloitusvoittojen jälkeen kuin vastaiskusauman tunnistettuaan. Transitiopuolustaminen sujui myös mallikkaasti, kun hän tökkäsi pari kertaa vastustajan lavasta karkin pois. Pinchauksien ajoituksissa ja staattisissa väännöissä pärjäämisessä on vielä kehitettävää. Toisessa pelissä Coloradossa puolestaan paineen alla pyörähtäminen ihastutti muutamaan otteeseen. Silti hänet lähetettiin takaisin farmiin kahden pelin jälkeen, kun Korczak oli taas terve.

Arvosana: 8

Daniil Miromanov 4gp 0+0=0, -2

- Miromanov teki kausidebyyttinsä helmikuussa Haguen parina Arizonassa. Hän pelasi simppeliä kiekkoa ollen näkymätön ylöspäin ja sama jatkui McNabbin rinnalla. Toki kiekon liikuttaminen nopeasti virheittä oli hyvä juttu. Ykkösylivoimassakaan hän ei ihmeitä esittänyt siniviivassa tai sisäänvienneissä. Theodoren tultua pelikuntoon Miromanov putosi seiskapakiksi ja siirtyi sitten osana Hanifin-kauppaa Calgaryyn Pachalin seuraksi. Mirosta jäi hyvä maku hänen nöyryytensä ansiosta. Hän auttoi venäläisiä sopeutumaan Silver Knightsiin eikä HSK:n puolustajien piste-ennätys (53gp 11+29=40) unohdu.

Arvosana: 7

Tobias Björnfot 2gp 0+0=0, -2

- Björnfot kopattiin waivereista kultaiseksi ritariksi tammikuun alun loukkaantumissumassa. Debyytissään hän ihastutti sulavalla luistelullaan, joka mahdollisti aktiivisen pinchaamisen hyökkäysalueella. Hän muistutti peliasennoltaan paljon Martinezia ollen tästä parempi versio luistelijana, mutta vähän pehmeämpi kamppailijana. Hän kykeni ahtaassa tilassa pienpeleihin kohtalaisen hyvin ja tilannekovuus oli OK+. Sen jälkeen Tobiaskin loukkaantui ja oli joitain viikkoja poissa ennen kuntoutuslainaa AHL:ään. Siirtotakarajalla Björnfot jouduttiin laittamaan waivereihin ja sieltä Florida poimi hänet, joten ura Vegasissa oli lyhyt.

Arvosana: 7
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Hyökkääjät

Jonathan Marchessault 82gp 42+27=69, -2 / 7gp 2+2=4, +1

- Ykkösketjun hyökkäysten päättäminen oli alkukaudesta puutteellista ja pleijareiden kaltainen kemia ja tehokkuus oli kadoksissa. Marchessaultkin heräsi osittaisesta horroksestaan vasta iskettyään 2+1 tehot Philadelphiassa ja myöhemmin siirryttyään joulukuun alussa Stephensonin laidalle. Talviklassikkoon mennessä hän oli kuitenkin siirtynyt Wiljamin laitaan kera Cotterin, kunnes tammikuussa pelipaikka oli taas Eichelin tai Stephensonin laidalla. Toki kun Jack loukkaantui, Roy nostettiin ykkösen keskelle. Joonatanille se sopi ja hän otti vielä vähän enemmän pelintekovastuuta mm. keskialueen uudelleenryhmittymisissä ja jakoi puhkovia syöttöjä takasiniselle. Maalintekokin luonnistui, kun hän rikkoi ensimmäisenä ritarina 20 maalin rajapyykin. Heti Eichelin loukkaannuttua Marchy iski peräti kahdeksan osumaa kuuteen peliin ja hattutempun MSG:llä. Osana Royn ketjua karvaaminenkin oli loisteliasta tuolla idän reissulla. Hän teki toista kertaa urallaan 10 maalia 10 pelin ajanjaksolla. Kun mies oli kuuma, kiekotkin pomppivat sopivasti. Viime kauden maalimääräänsä (28) Marchy sivusi jo helmikuun puolivälissä. Torontossa hän teki uuden maaliennätyksensä iskien osumat numero 31 ja 32, mutta tuossa pelissä eritoten Joonatan alisti laitojen lähellä kamppailuvoitoillaan niin Tavaresia kuin Nylanderia pohjustaen siten kaksi maalia kuudesta. Maaliskuun alkupuolella Marchy teki viisi maalia kahteen peliin ensimmäisenä pelaajana seurahistoriassa. Hattu kotona Detroitia vastaan ja myöhäinen tasoitus Seattlessa olivat kauden kohokohtia. Joonatanista tuli myös ensimmäinen ritari, joka on pelannut 500 ottelua. Sitä hän juhlisti maalilla Lightningia vastaan, joten 500 ensimmäisen pelin tilastoiksi lukittiin 188 maalia ja 219 syöttöä. 40 maalin rajan Marchessault rikkoi Minnesotassa osumalla jatkoajalla tyhjiin. Ylivoimalla Marchya kokeiltiin loppukaudesta slotissa laukojana, mutta muutoin hän oli jommassa kummassa siivessä vaihdellen Eichelin kanssa puolia läpi kauden. Marchessaultin plussalukema peliä kohden oli kiitettävä +0,39 ja hän voitti sisäisen pörssin 69 pisteellä, koska pelasi kaikki matsit yhtenä kolmesta teräsmiehestä.

Pudotuspelit Marchessault aloitti kakkosylivoimassa siivessä, vaikka pelasi muutoin koko sesongin ykkösviisikossa. Tasaviisikoin hän tehoili kahdessa ensimmäisessä matsissa venyttäen playoffien pisteputkensa 12 pelin mittaiseksi. Se katkesi kolmospelissä, mutta heti nelospelissä hän palasi pöytäkirjaan syöttöpisteellä. Marchessault ei kuitenkaan ollut kiekollisesti riittävän nöyrä ja hänen menetyksistään aiheutui pahoja vastaiskuja liikaa. Seiskapelissä Joonatan kilautti tolppaan hetki ennen Dallasin avausmaalia eikä ollut tällä kertaa niin kytkinmäinen ratkaisuhetkillä kuin viime kesänä. Yli 40 maalin kauden ansiosta arvosana putoaa 10-:sta vain 9,5:aan.

Arvosana: 9,5

Jack Eichel 63gp 31+37=38=68, +4 / 7gp 3+4=7, +0

- Eichel ei välttämättä säkenöinyt alkukaudesta, mutta oli silti ketjunsa vahvin lenkki laitureiden hieman uinuttua (15gp 6+9=15). Parasta antia oli hänen nopea sopeutumisensa Karlssonin AV-pariksi. Kollektiivinen paine toimi ja tuotti riistoista meheviä vastaiskuja, joissa Eichel haki aina maalille ajanutta Karlssonia poikittaissyötöillään, jollei hän sitten itse päässyt läpiajoihin, joissa perisyntinä oli ajautuminen liian lähelle maalivahtia. Jack roikkui todella hienosti kiekossa kiinni tasapainonsa säilyttäen punnertaessaan laidan puolelta puolustajien ohitse vasta- ja suorahyökkäyksissä. Kärsivällisyys, maltti ja kiekonkäsittelysäde olivat hänen vahvuuksiaan transitioissa muutenkin. Nuo ominaisuudet pakottivat vastustajat myös rikkomaan Eichelia paljon ja tämä olikin NHL:n kärkeä hankituissa ylivoimissa. NHL:n 50 eniten AV-aikaa saaneesta hyökkääjästä Eichelin lukema 3.53 päästettyä maalia 60 minuuttia kohden oli kolmanneksi paras marraskuun lopussa. Vancouverissa hän sai täyteen 500 runkosarjapeliä ja juhlisti sitä tehoin 1+2. Joulukuun alussa nähtiin miehen ennätystä sivunnut neljän pelin maaliputki ja tehoilu muutenkin kiihtyi Stonen tultua ketjukaveriksi. Pisteputkikin venyi 12 peliin päättyen ennen joulua Floridassa, mutta hänestä tuli ensimmäinen ritari, joka on runkosarjassa yltänyt kaksinumeroiseen pisteputkeen. Ylivoimalla siirto vasemmasta laidasta pysyvämmin oikealle puolelle auttoi, koska sieltä hän pystyi tekemään peliä vielä paremmin. Eichel yhdisti sentterille uniikin kombon pääosin todella korkealaatuisesti eli vaikka hän viihtyi hyökkäysalueella päädyssä/ulkokehällä, hän ehti silti luistella useimmiten alas päin katkomaan vastaiskuja takapaineellaan, vaikka osin apuna oli myös kulloinen toinen laituri, joka H3:na myös hidasti tai katkoi osan vastaiskuista antaen Jackille lisäsekunteja raivoluistella alas päin. Suorahyökkäyksissä lentävä keskialueen ylittäminen pistelinjatarjonnan jälkeen oli eliittiä. Tammikuun alkupuolella Eichel loukkaantui luistimen terän irtoamisen jälkeen ja joutui käymään alavartaloleikkauksessa. Ilmeisesti polvea operoitiin hieman ja hän missasi 19 peliä. Paluunsa jälkeen Eichel oli nopeasti oma itsensä Barbashevin ja Marchyn välissä. Kolmikon paikanvaihtopelaaminen 2-1-2/2-3 hyökkäysaluemallissa ihastutti aika ajoin. 500. tehopisteensä (203+297) hän saavutti maaliskuun loppupuolella Columbusta vastaan. Viimeisiin 19 matsiin Eichel mätti 24 pistettä ennen pudotuspelejä. Hänen pistekeskiarvonsa 1.08 ylitti ainoana piste per peli -rajan, joten sikäli hän oli runkosarjan paras pelaaja, kun plussalukema per pelikin oli suurenmoinen +0,47.

Playoffit Eichel aloitti viiden pelin pisteputkella ensimmäisenä pelaajana seurahistoriassa. Toki silti parantamisen varaa oli kiekollisessa huolellisuudessa Marchyn tavoin. Kutos- ja seiskapeleissä tehoja ei irronnut, kun molemmat puolustivat entistä tarkemmin. Vaikka Eichel seiskapelissä tyhjän maalin kakkoserän lopussa missasikin lusikkapuoleltaan, hän oli silti kärkihyökkääjistä se, joka ei kuvasta kadonnut missään vaiheessa.

Arvosana: 9,5

William Karlsson 70gp 30+30=60, +15 / 7gp 0+2=2, +4

- Alkukauden paras ritari, joka keräsi syyskaudesta plussaa keskimäärin +0,47 per peli. Tasaisuus illasta toiseen oli ihailtavaa ja kahden suunnan raastaminen sitkeää. Hän sivusi runkosarjan seuraennätystä yhdeksän pelin pisteputkella (kunnes Eichel laittoi sen myöhemmin uusiksi) ja johti alkukaudesta sisäistä pörssiä niin maalien kuin pisteiden osalta (15 gp 8+10=18). Koko NHL:ssä 14 pistettä tasakentin oli ykkösnoteeraus tuossa vaiheessa. Alivoimalla yhteistyö Eichelin parina sujui alusta asti hyvin ja he olivat jopa isompi vastaisku-uhka kuin aikoinaan Smith-Karlsson pari, mutta jotenkin kummassa Wiljami teki vain yhden AV-maalin lukuisista tekopaikoistaan takatolpalta. Viime kauden maalimääräänsä Karlsson sivusi jo joulukuun puolivälissä Ottawa-kotivoitossa, kun hän muutama viikko aiemmin oli vakiinnuttanut paikkansa ykkösylivoiman viidentenä lenkkinä. Talviklassikon jälkeen Karlsson oli sivussa peleistä alavartalovamman vuoksi. Hän palasi kehiin helmikuun puolivälissä. Kuun lopussa Torontossa Karlsson liittyi 20 maalin klubiin ensi kertaa sitten kauden 18-19 ja pelasi muutenkin väkevän kahden suunnan pelin ollen jatkuvasti joka puolella kenttää mailoineen Leafs-pelureiden syöttöjen välissä. Tasainen tehoilu jatkui sen jälkeenkin, vaikka ketjukaverit elivät ja Marchessault palasi Eichelin laidalle. Keväämmällä laidoilla pörräsivät Dorofeyev ja Mantha, joiden kanssa klikkasi joksikin aikaa, kunnes Howdenia alettiin istuttaa puolustavaan rooliin vasempaan laitaan ja tuo kolmikko rikottiin. Uransa toista kertaa Karlsson rikkoi 30 maalin rajapyykin 80. pelissä Avsia vastaan kahdella päätöserän osumalla takaa-ajovoitossa. Tuolla hetkellä viime kesän playoffit mukaan luettuna hän oli tehnyt 41 maalia 90 otteluun. Se oli siis lähes sen debyyttikauden tahti. Hienon runkosarjan plussalukema +0,43 oli vakiopelaajista toiseksi paras Eichelin jälkeen. Tehotilastossa Karlsson jakoi kakkossijan Barbashevin kanssa McNabbin perässä.

Pudotuspelit Karlsson aloitti tutusti kolmossentterinä laidoillaan Howden ja Mantha. Howdenin siirrolla hänen laitaansa oli tarkoituksensa puolustuspään startteja ja vastustajan pimentämistä silmällä pitäen. Karlssonin ketjua ei kuitenkaan sillä tavoin peluutettu vastustajan kärkikenttiä vastaan kuin viime keväänä johtuen ehkä osin takareisvammasta, joka esti Wiljamia ottamasta aloituksiakin kolmospelistä eteenpäin. Niinpä Hertl käväisi hänen ketjussaan, kunnes Dallasia vastaan nelos- ja vitospeleissä Amadio korvasi Manthan. Noissa peleissä kolmosketjun hyökkäysvarmuus oli Vegasin parasta. Seiskapelissäkin Howden-Karlsson-Amadio kolmikko teki Vegasin ainoan osuman. Vaikkei Karlsson pystynyt antamaan kaikkeaan, silti teholukema oli hyökkääjistä paras.

Arvosana: 9+

Mark Stone 56gp 16+37=53, +1 / 7gp 3+0=3, -2

- Kapteeni teki seurahistoriaa Avs-murskajaisissa alkukaudella tehden ensimmäisenä ritarina kaksi AV-maalia samassa pelissä. Alivoimalla hän pelasi tutusti Stephensonin kanssa. Alkukaudesta he vuotivat yhä muita pareja enemmän kuten pleijareissa, mutta sitten meno parani ja tuotantoa tuli jopa toiseen suuntaan. Tasaviisikoin Stone aloitti kauden tutusti Stephensonin ja Howdenin kanssa, mutta sai siirron Eichelin laidalle marras-joulukuun vaihteessa. Se tehosti pistetehtailua ja kymmeneen peliin Stone mätti noin 15 pistettä. Kruununa oli neljän pisteen ilta Flames-jatkoaikavoitossa, jossa hän oli myös timanttinen keskialueen puolustuspelissä supervahvan mailansa ansiosta. Joulukuun lopussa Stone oli kivunnut koko sarjan pistepörssissä 25 parhaan sakkiin, kun ennen kautta pelkona ollut mahdollinen lepuuttaminen perättäisten päivien peleissä ei toteutunut. Tammikuussa Stone iski Saroksen taakse uransa ensimmäisen hattutempun runkosarjassa löydettyään taas kemian Stephensonin ja Dorofeyevin kanssa. Helmikuussa hän sivusi Smithin 11 pelin pisteputkea kotona. Ylivoimalla Stone oli perusjuonikas itsensä vaihdellen paikkaansa päädyn ja slotin välillä Stephensonin ja myöhemmin Karlssonin kanssa. Runkosarja keskeytyi helmikuun puolivälissä Treninin jakamaan taklaukseen ylävartaloon. Pernan repeämä piti Stonen sivussa loppurunkosarjan. Yllättävän kauan hän kasassa siihen asti pysyikin.

Pudotuspelit Stone aloitti Hertlin ketjussa Stephensonin laituriparina ja ykkösylivoimalla slotissa. Paluu oli satumainen, kun hän ohjasi kiekon maaliin jo toisella minuutilla. Ruosteisuus näkyi liiallisena kiekollisena itsevarmuutena ja mm. Stankovenin ryöväsi häneltä kiekon sekunteja ennen 2-3 kavennusta. Viime kevään Stars-sarjan tapaan Stone ei saanut itsestään tehoja irti tasaviisikoin, vaan pelasi vain 0-0 kiekkoa Stephensonin kanssa. Maalit syntyivät ylivoimalla ja tyhjiin. Edes 2-3 tehopistettä tasaviisikoin olisi ollut hyvä saavutus, kun tilaa ja aikaa oli niin vähän sekä keskialueella että Starsin päädyssä, mutta sekin oli liikaa vaadittu. Siksi arvosana on vain 9-.

Arvosana: 9-

Chandler Stephenson 75gp 16+35=51, -9 / 7gp 0+1=1, -3

- Stephenson missasi ylävartalovamman vuoksi pari peliä ennen kauden ensimmäistä pitkää vieraskiertuetta. Siitä toivuttuaan tehottomuus vaivasi, kunnes isien reissulla hän päätti 20 pelin kuivan kauden. Marchessaultin tulo Stonen paikalle auttoi ja yhdessä he löysivät yllättävän hyvän kemian. Joulukuussa Chandler siis käänsi kautensa suunnan plusmerkkiseksi, vaikka putosikin kakkosylivoimaan. Tasaviisikoin Dorofeyevkin ruokki häntä muutamaan otteeseen. Syyskausi oli silti pettymys, kun plussalukema ottelua kohden oli surkea +0,03 vrt. vuodentakaiseen +0,40:een. Tammikuussa Stephenson otti roolia ja löysi vanhaa kemiaa Stonen kanssa, kun kaksi muuta kärkisentteriä olivat sivussa. Dorofeyev täydensi hyvin toimineen vitjan. Sitten kuitenkin tehoilu aavistuksen taas hiipui ja ketjutoveritkin elivät, kun ensin Dorofeyev ja myöhemmin Stone loukkaantuivat. Tietyissä peleissä silti Stephenson pystyi olemaan tutun väkevä kiekonkuskaaja yli keskialueen. Loppukeväästä Hertlin kanssa Stephenson löysi yhteyttä ja keräsi neljä syöttöpistettä Wildia vastaan päästyään myös ykkösylivoiman oikeaan siipeen. Hyvän kevään ansiosta Stephenson rikkoi 50 pisteen rajan ja hilasi plussalukemansa siedettävään +0,21:een.

Playoffit Stephenson aloitti Hertlin vasemmassa laidassa Stonen laituriparina. Tämän kanssa he uurastivat myös kakkosalivoimassa ja Chandler katkaisi pari Duchenen poikittaissyöttöä kliinisesti. Ykkösylivoimassa Stephenson oli oikeassa siivessä kuten runkosarjan lopussa. Tasaviisikoin hän kärsi silti tehottomuudesta Stonen kanssa eikä asiaa auttanut sekään, että Stephenson siirrettiin keskelle kolmospeliin ja sen jälkeen toisessa laidassa kävivät kokeilemassa Howden, Hertl ja Dorofeyev. Parissa viimeisessä matsissa Barbashev herätteli hieman Stephensonin ja Stonen tasoa, mutta tehottomuus jatkui varsinkin kutospelissä. Yksi syöttöpiste seitsemään matsiin oli huono suoritus tarkasta pelinkuvasta huolimatta.

Arvosana: 8-

Ivan Barbashev 82gp 19+26=45, +15 / 7gp 0+4=4, +3

- Ivan aloitti kauden hitaasti (10gp 2+0). Toki hän raastoi ihan OK laitojen lähellä, mutta hyökkäysten päätökset olivat ponnettomia. Marraskuun lopussa hän pelasi pari peliä Karlssonin ja Marchyn kanssa, kunnes hänet ja Stone yhdistettiin Eichelin kanssa. Siitä alkoi Barbashevinkin herääminen ja joulukuu sujui PPG-tahdilla. Hän oli vielä piirun fyysisempi, paransi poikittaissyöttöjensä laatua (vaikka joitain pahoja menetyksiä keskialueella silti tuli) ja hakeutui entistä hanakammin maalin läheisyyteen vastustajan viisikon sisään. Kakkosylivoimallakin tuli onnistumisia maalin edestä. Transitioissa Barbi tutusti vain luovutti kiekon heti eteenpäin ketjutoveriensa haltuun ja etsi itse tyhjää jäätä seuraavasta kerroksesta. H3:na HAHP:ssa hän oli viime kauden tavoin hyvä tunnistamaan tyhjän jään ja pääsemään paikoille vastustajan muodon sisässä. Tammi-helmikuussa Barbi jatkoi energisyyttään Marchessaultin ja Roynkin kanssa pelatessaan. Kolmikon karvaaminen ihastutti. Sama meno jatkui Eichelin palattua sentteriksi hänen ja Marchyn väliin. Paikanvaihtopelaaminen oli soljuvaa hyökkäysalueella ja Barbashev myös otti roolia ykkösylivoimassa maskimiehenä/päätylautana Stonen oltua sivussa ennen Hertlin hankintaa. Alkukauden takkuisuuteen nähden 45 tehopistettä oli lopulta hyvä saalis kärkiketjujen täydentävälle palaselle, joka myös omisti hyökkääjistä parhaan teholukeman yhdessä Karlssonin kanssa, joten omiin päinkään Barbi ei vuotanut, vaan oli vahva laitojen lähellä.

Playoffeissa Barbashev siirrettiin kesken avauskierroksen nelosketjuun, vaikkei hän minusta ykkösketjun suurin ongelma ollut. Nelosvitjassa Barbi alusti heti Carrierille 2-2 maalin Dallasissa keskialueen jätöllään. Kutos- ja seiskapeleissä hän puolestaan piristi kakkosketjussa Stephensonin ja Stonen pelaamista, vaikkei tehoja tullutkaan. Barbashev on playoffsoturi ja pidin hänen otteistaan. Neljä syöttöpistettä oli mainio saavutus, kun vastassa oli tiukasti puolustanut joukkue. Barbashev myös voitti plussat per ottelu -tilaston lukemallaan +0,57 pudotuspelien osalta, joten sekin kertoo siitä, etten oikein ymmärtänyt tuota pudottamista alaspäin kokoonpanossa.

Arvosana: 8,5

Nicolas Roy 70gp 13+28=41, +8 / 7gp 0+0=0, +1

- Roy loukkasi laitaväännössä käsivarttaan seitsemännessä pelissä tehtyään siihen mennessä kolme maalia nelossentterin tontilta. Ketjutoverit olivat tutusti Carrier ja Kolesar. Väliin jäi lopulta kymmenkunta peliä. Kun hän palasi, maaliton jakso venyi 12 otteluun, kunnes Dallasissa hän sai kuparisen rikottua. Royn rooli oli sama kuin viime kaudella eli hän pelasi ylivoimalla maalin edessä/päädyssä ja alivoimalla kakkos-kolmosparissa Howdenin kanssa. Vuodenvaihteessa alivoimalla Roy vuoti muutamissa peleissä jättäen slottiukon lavan auki alempana hyökkääjänä, mutta hän otti opikseen. Tasaviisikoin Royn hyökkäysvarmuus oli pääosin hyvää ja he pelasivat ketjunsa kanssa nöyrästi päädyn kautta möyrien siellä pelivälineen takaisin itselleen. Joulukuussa seassa oli muutama erinomainen ottelu, joissa he loivat paikkoja vaihdosta toiseen kulmaralleista. Tahdin kuitenkin hiivuttua hänet siirrettiin hetkeksi Karlssonin laitaan kuten playoffeissa pelaamaan hieman taidokkaampaa peliä kuten Cassidy asian ilmaisi. Tammikuun alussa Roy vietti kolmatta kertaa urallaan kahden maalin iltaa, kun vastassa oli Islanders. Rannelaukaukset laidasta menivät Sorokinin paketin läpi. Eichelin loukkaannuttua Roy loisti ykkössentterinä Barbin ja Marchyn välissä. Kemiaa löytyi hyökkäysalueella ja Roy keskittyi rakentamaan paikkoja muille. Tuloksena oli uran pisin pisteputki (8 gp). Hän sivusi viime kauden pistepottiaan (30) kauden 44. ottelussaan helmikuun puolivälissä. Eichelin palattua kehiin Roy oli kolmossentterinäkin pätevä halliten virtausta Cotter ja Kolesar laidoillaan. Vielä runkosarjan lopussa Roy oli hetken sivussa ja palasi sitten sentteröimään tutusti nelosketjua. Pudotuspelitkin alkoivat identiteettiketjun keskellä. Ketju oli karmaisevan huono kolmospelissä omiin päin, mutta palasi tasolleen nelos- ja vitospeleissä rouhien vahvasti. Tehopisteitä Roy ei silti kerryttänyt yhtään ja vieläpä seiskapelissä hänen ketjunsa otti kontolleen voittomaalin.

Arvosana: 8,5

Michael Amadio 73gp 14+13=27, +4 / 4gp 1+1=2, +2

- Aloitti kauden tutusti Karlssonin oikeassa laidassa, mutta Stephensonin loukkaantumisen ajan Amadiota kokeiltiin kakkossentterinäkin. Kemia Carrierin ja Stonen kanssa oli yllättävän hyvää. Marras-joulukuun vaihteen ketjuruletti päättyi tuttuun paikkaan Karlssonin laidalle kolmosketjuun ja se siivitti Amadion olemaan viikon ajan yksi pirteimmistä Vegas-pelureista. Hän pääsi myös kakkosylivoimaan ja pyöritti peliä oikeasta siivestä keräten joitain tehopisteitä. Uran sadas tehopiste syntyi joulukuun alussa St. Louisissa juuri ylivoimalla oikeasta laidasta paluulaukauksella reboundiin. Tammikuussa Amadio siirrettiin uudelleen keskikaistalle, kun Karlsson ja Eichel olivat sivussa. Hän sentteröi mm. Cotteria kolmoslinjastossa ja oli aloitusympyrässä hyvä, kunnes kärsi itsekin ylävartalovamman. Helmikuun lopussa Stonen loukkaannuttua Amadio pääsi mukaan ykkösylivoimaan päädyn syöttölaudaksi, mutta hän ei siinä roolissa ollut tietenkään samanveroinen. Pelipaikka löytyi ketjuruletin myötä seuraavaksi Stephensonin ja Barbashevin rinnalta. Maaliskuussa oli edessä paluu alaketjuihin oikeaan laitaan, kun terveystilanne sen taas salli. Hän pelasi reilut kymmenkunta pisteetöntä matsia ollen aika heikko. Kuiva kausi katkesi Minnesotassa tärkeällä loppuhetkien 1-1 tasoituksella. Siltikin playoffit Amadio aloitti rotaatiohyökkääjänä eikä se vääryys ollut kevään tehottomuuden myötä. Kun hän pääsi irti nelospelissä, Amadio iski heti kiekon maaliin reboundista. Hän muodosti Howdenin ja Karlssonin kanssa Vegasin tasaisimman ketjun viimeisessä neljässä pelissä. Sen hyökkäysvarmuus oli ihanteellista ja seiskapelissä vielä Amadio tarjoili takatolpalle Howdenille tyhjiin kauden viimeisen maalin. Playoffotteiden myötä halpa jatkolappu Amadiolle kelpaisi.

Arvosana: 8

Paul Cotter 76gp 7+18=25, -11

- Flyersin verkkoon Cotter iski yhden kauden upeimmista maaleista hassutettuaan Zamulan jalkamiinalla ja nostettuaan sitten kiekon tarkasti takayläkulmaan. Kyky luoda oma maalipaikka tyhjästä on joukkueen parhaimmistoa. Hän oli alkukaudella todella fyysinen ollen taklaustilaston kakkonen Kolesarin jälkeen ja piti paikkansa loppuun asti 233 mällillä. Pelipaikka vaihteli Karlssonin ja Stephensonin vasemmalla laidalla. Cassidyn jo viime kaudella mainitsema tasaisuuden puute edelleen PC:tä vaivasi (15gp 3+3=6). Välillä hän oli kaukalon näkyvin yksilö pehmeiden käsiensä ja rajattoman itseluottamuksensa ansiosta, mutta toisinaan sitten jääaika jäi pienemmäksi, kun peluutusta tiivistettiin ja kaapokakkomaisesti lopputuote puuttui näennäisestä pörräyksestä huolimatta. YV-aikakin oli epäsäännöllistä, mutta oikeasta siivestä hän muutamia tehopisteitä kakkosviisikossa onnistui keräämään. Joulukuussa Cotter pelasi taas hyvän pätkän Karlssonin ja Amadion kanssa pyörien väkkärämäisesti hyökkäysalueella ja alustaen paikkoja muille syvyydestä. Hän otti mielestäni askelia eteenpäin tilannekovuudessakin laitojen lähellä ja varmaan siksi pysyi kokoonpanossa Dorofeyevin sijasta kuivinakin kausina. Kun yhteys ja kemia varsinkin Karlssonin kanssa parani peli peliltä joulukuussa, Cotter teki enemmän pisteitä (8) kuin kahtena aiempana kuukautena yhteensä. Kevätkaudella Cotter pelasi useassa ketjussa, mutta ehkä paras kemia löytyi Royn kanssa kolmosketjussa. Kolesar oli monesti kolmas lenkki ja he saivat pyörremyrskyn aikaan aika ajoin vastustajan päätyyn puhtaiden keskialueen ylitysten jälkeen. Cotterin pesäpallomaali Bostonissa Royn norsukiekosta ei sekään unohdu. Ylivoimalla Cotter oli pysyvämmin mukana kakkosviisikossa vasta poissaolojen myötä ja useimmiten hän teki peliä vasemmasta laidasta. Kun pudotuspelit koittivat, Cotterille kävi jälleen kylmät kuten viime kaudella ja hän putosi terveenä katsomoon. Playoffdebyytti jäi tekemättä tälläkin kaudella ja se harmittaa hänen puolestaan.

Arvosana: 7,5





Pavel Dorofeyev 47gp 13+11=24, +8 / 1gp 0+0=0, +0

- Kausi alkoi 13. hyökkääjänä, mutta jo toisessa pelissä Pavel oli kokoonpanossa Carrierin pudottua hetkeksi sivuun. Kaikki pelinsä hän melkein pelasi Karlssonin laidalla ja viimekeväinen kemia oli yhä olemassa, vaikka Smith oli vaihtunut Amadioon. Kymmenessä ensimmäisessä pelissään Dorofeyev keräsi viisi pistettä (1+4). Parasta antia olivat rystysyötöt painottomalle puolelle suorahyökkäysten lopuksi vastustajan puolustajan läpi. Myös ahtaan tilan pääty- ja kulmapelaaminen oli mennyt eteenpäin ja Pavel kamppaili aiempaa jämerämmin. Toisaalta kiekottomana Dorofeyev jäi välillä keskialueella pari askelta jälkeen eikä sivupaine ollut optimaalista. YV-aikaa tuli loukkaantumissumassa kakkosviisikon vasemmassa siivessä, mutta ykkösylivoiman rohmutessa valtaosan jääajasta, anti jäi vähäiseksi. Montrealissa Pavel sai iskun mailasta kasvoihinsa ja menetti hampaan. Sen jälkeen hän oli kauan aikaa terveenä katsomossa, kun terveystilanne yläkerrassa oli hyvä. Paluupelissä Dallasissa syntyi maali, mutta sekään ei auttanut häntä pysymään kokoonpanossa yhtä peliä kauempaa. Joulukuun loppupuolella kuitenkin vammoja oli taas enemmän ja Pavel pääsi kokoonpanoon. Hän väläytteli pelintekotaitojaan keskialueelta antamillaan pehmeillä rystysyötöillä vihulaisen pakkien taakse mm. Stephensonille. Tammikuussa hän pelasi muutoin hyviä pelejä Stephensonin ja Stonen kanssa, mutta maalipaikkojen tuhlailu oli tavaramerkkinä, vaikka hän välillä maalinteossa onnistuikin. Pavel pääsi myös ykkösylivoimaan operoiden slotissa, kun Stephenson paikkasi siivessä Eichelia. Stone tarjoili hänelle päädystä ruokaa maalin eteen mukavasti.

MSG:llä Dorofeyev sai Trouban kyynärpäästä kupoliin ja missasi siksi pelejä paljon palaten kaukaloon vasta maaliskuun puolella, mutta silloinkin hän osui heti paluupelissään Stephensonin ja Manthan rinnalla leikkaamalla keskelle ja laukomalla pakin jaloista kiekon Reimerin längeistä sisään. Uuden maaliennätyksensä hän teki seuraavassa matsissa Seattlessa, kun Pavs kiskaisi silmänräpäyksessä Karlssonin aloitusvoitosta kiekon maaliin aloitusympyrän kaarelta. Karlssonin ja Manthan kanssa yhteistyö pelasi maalis-huhtikuussa mukavasti. Tulokkaista maalikeskiarvo oli Bedardin jälkeen toiseksi paras ja Cassidy kehui kauden jälkeen Dorofeyevin kehittyneen maalipaikoille hakeutumisessa. Plussalukema +0,36 oli samaa tasoa kuin aikoinaan AHL-kaudella 21-22, jolloin hän oli HSK:n paras pistemies. Sekään ei auttanut pysymään kokoonpanossa playoffien alkaessa, kun Howden ja Mantha aloittivat Karlssonin laidoilla. Playoffdebyyttinsä Dorofeyev pääsi tekemään vitospelissä Dallasissa Stephensonin ja Stonen ketjussa, mutta vastuu jäi vähäiseksi ja tempotaitovaade oli liikaa. Dorofeyev oli viltissä viimeiset 25 minuuttia, vaikkei sinällään mitään isoja virheitä tehnytkään.

Arvosana: 8+
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Pelaaja-arviot 2023-2024

Brett Howden 72gp 8+11=19, -11 / 7gp 1+1=2, +1

- Howden aloitti kauden omalla paikallaan kakkosen vasemmassa laidassa, mutta Royn loukkaannuttua hänet siirrettiin nelossentteriksi, mutta sillä paikalla hän ei ollut niin esillä kuin kärkiketjun täydentävänä laiturina, joka teki maalinteon tukitoimia kurinalaisesti vaihdosta toiseen. Niinpä paluu laituriksi tapahtui melko pian. Tehoja ei tullut samaan tahtiin kuin pudotuspeleissä, mutta Howden osoitti yhä hyödyllisyyttään ahtaan tilan pienpeleissä maskipelaamisen lisäksi ja alivoimalla yhteistyö Royn kanssa pelasi niin ikään. Tammikuussa Eichelin ja Karlssonin poissaollessa Howden pelasi muutaman vahvan matsin kolmossentterinä Brissonin ja Rempalin/Cotterin välissä. Hän alusti paikkoja ja siirsi voimaluistelullaan painopisteen päädystä toiseen transitioissa. Helmikuussa Howden kärsi ylävartalovamman. Paluu tapahtui vasta maaliskuun puolella Stephensonin ja Manthan ketjuun. Muutaman matsin jälkeen Howden putosi neloseen, mutta siellä hän alkoi loistaa ja pelasi todella energisesti useamman pelin putkeen. Nuo pelit olivat hänen kauden parhaitaan ja homma rokkasi niin sentterinä Kolesarille ja Carrierille kuin laidassa Royn ja Kolesarin vierellä. Hän punnersi maalille kuin viimeistä päivää. Uransa sadannen tehopisteen Howden saalisti 4-3 kotivoitossa Coloradoa vastaan runkosarjan lopussa Karlssonin laiturina. Häntä alettiin istuttaa tuolloin playoffeja varten pimennysketjun palaseksi. Pudotuspelit Howden aloittikin kolmosketjun laidassa Karlssonin ja Manthan rinnalla. Välillä hän käväisi kakkosketjussa, kunnes palasi takaisin Karlssonin rinnalle ja muodosti yhdessä Amadion kanssa ehjimmän ritariketjun Dallasia vastaan sarjan viimeisissä neljässä pelissä. Seiskapelissä Howden pääsi puttaamaan tyhjiin kauden viimeisen Vegas-maalin. Hän osoitti Dallas-sarjassa arvonsa playoffpelaajana, mutta arvosana laski silti kahdeksaan.

Arvosana: 8

Keegan Kolesar 79gp 8+10=18, -8 / 6gp 0+0=0, -1

- Kolesar oli tuhlaajapoika kuten aina. Kauden avausmaali syntyi vasta 23. pelissä Edmontonissa komealla ohjauksella suoraan ilmasta takatolpalta. Pari muutakin ohjurimaalia Keegan kauden aikana teki. Puolustussuuntaan hän oli sentään jämäkkä kuten playoffeissa, kunnes vuodenvaihteessa tuli joitain huolimattomuusvirheitä oman alueen toiminnassa ja puruissa. Niistä hän pääsi nopeasti eroon. Alivoima-aikaa tuli satunnaisesti, jos kärkiponeilla oli kuormaa alla liikaa tai rosteri muutoin vajaa. Parina oli silloin yleensä Eichel tai Karlsson. Kevätkaudella Kolesar löysi taas paikkansa Royn laidalta, kun tämä palasi alaketjuihin. Kolmen pelin pisteputki runkosarjan lopussa oli elämän pisin. Kolesar oli NHL:n taklaustilaston nelonen 277 niitillä, joten hän pelasi fyysisesti illasta toiseen. Playoffeissa KK sai pitkästä aikaa vilttikomennuksen vitospeliin. Seiskapelissä hän oli hieman laiskahko tai ainakin epätoivoinen palomies eikä kaventanut tarpeeksi vahvasti pelin puolelle paikkaamaan keskustaan Royn jättämää aukkoa, joten Faksa pääsi oikealta b-pisteeltä iskemään voittomaalin.

Arvosana: 7+

Anthony Mantha 18gp 3+7=10, +6 / 3gp 0+0=0, -1

- Mantha saapui Washingtonista varausvuoroja vastaan. Hän debytoi Stephensonin ja Karlssonin rinnalla, mutta seuraavissa matseissa Stephenson siirtyi keskelle ja toiseen laitaan istutettiin Dorofeyev/Howden. Mantha paikkasi siis Stonen jättämää aukkoa kakkosketjun oikeassa laidassa ja sai myös YV-aikaa kakkosviisikossa joko maskimiehenä tai oikeassa siivessä. Ensimmäinen maali syntyi Calgaryssa neljännessä pelissä. Hiljalleen hän sopeutui pelitapaan ja maaliskuun lopussa vietti neljän pelin pisteputkea löydettyään yhteyden Karlssonin ja Dorofeyevin kanssa. Seitsemän matsin ajanjaksolla tehoja tuli kahdeksan kappaletta (2+6). Hänet hankittiin skoraajaksi, mutta mies kostautuikin oivaksi pelinrakentajaksi ja yhdeksi joukkueen parhaista rystysyöttäjistä. Playoffeissa Mantha jatkoi Karlssonin laiturina ja rouhi yllättävän hyvin kiekottomana jatkokarvaustilanteissa. Kolmen pelin jälkeen Cassidy kuitenkin viltitti hänet Amadion tieltä eikä enempää jääaikaa tullut.

Mantha oli mainettaan parempi takakarvaaja ja moraali kiekottomana oli pääosin hyvää. Operointi laitojen lähellä omissa vakuutti, kun hän jatkoi kiekkoja ykkösellä omien lapoihin negatiivisistakin peliasennoista vastustaja selässään lähes vuorenvarmasti ansaiten siten valmennuksen luoton. Plussaa oli myös pelinopeudessa mukana pysyminen ja syöttöikkunoiden näkeminen yhdellä kosketuksella silloin, kun tilaa hyökkäysalueella oli hetkellisesti enemmän eikä puolustajaa välittömästi iholla kiinni. Syöttötarkkuus oli debyytissä vielä kehnoa hyökkäysalueella, mutta parani tosiaan hurjasti jo muutaman matsin jälkeen, kun Mantha laittoi välillä jalat liikkeelle ja etsi kiekossa pysymällä paremman syöttösauman. Toisinaan silti vastustajan päädyssä Mantha ei niin hyvä ollut pysymään kiekossa tai voittamaan miekkailuja kuin omissa. Isoksi mieheksi hän oli jopa hieman pehmeä ajoittain ja kiekko hukkui jalkoihin välillä, mutta ahtaan tilan pienpeleihin hän löysi hiljalleen kemiaa Karlssonin rinnalla toisin kuin Stephensonin kanssa pelatessa. Luistelukestävyys oli neutraalilla tasolla, sillä hieman vaihtojen lopussa Mantha saattoi liukua.

Arvosana: 8-

William Carrier 39gp 6+2=8, +3 / 7gp 1+0=1, +1

- Kun ketsuppipullo vihdoin aukesi, Carrier maalasi heti kolmessa pelissä putkeen. Hän pääsi jopa hetkeksi kakkosketjuun, kun Howden tuurasi Royta nelossentterinä ja Stonen laituriksi etsittiin oikeaa lenkkiä Cotterin panoksen jäätyä siinä ailahtelevaksi. Carrier toi ketjuun howdenmaista suoraviivaista maalille ajoa ja maskin tekeminen oli hänelläkin kurinalaista vaihdosta toiseen. Joulukuussa kuitenkin hän taas palasi nelosketjun laitaan Royn ja Kolesarin kaveriksi. He pelasivat sen jälkeen muutaman todella erinomaisen ottelun luoden maaliodottamaa yli maalin verran illassa. Carolinassa Carrier oli harvoja valopilkkuja 6-3 kylvetyksessä kahdella maalillaan. Tampa Bayssa hän sai olkapäävamman maalineduspainissa, mutta palasi parahiksi talviklassikkoon, kunnes päädyttiin siihen, että vamma on kuitenkin leikattava ja Carrier oli viikkoja sivussa. Hän palasi vasta maaliskuun puolivälissä kaukaloon, mutta loukkaantui pian uudestaan. Pudotuspeleihin mies kuitenkin kuntoutui omalle paikalleen identiteettiketjun vasempaan laitaan. Hän oli unessa ensimmäisissä peleissä eikä toki ollut senkään jälkeen oman alueen lähdöissä kaikkein luotettavin yksilö hoitamaan pelivälinettä keskialueen puolelle, mutta hyökkäyssuuntaan jalka raikastui sarjan edetessä ja varsinkin vitospelissä Dallasissa Carrier oli paras ritarihyökkääjä ylittäen keskialueen useasti itse jalalla ja tehden sitten komean puolittaisen vanhanaikaismaalin Lindellin ja Oettingerin avustamana. Kirjasin lopulta playoffeista Carrierille yhteisplussiksi +3, joten hän oli nelosketjun paras yksilö ja toi kyllä lisäarvoa kokoonpanoon terveenä ollessaan, mutta saako hän siltikään jatkosopimusta?

Arvosana: 7,5

Brendan Brisson 15gp 2+6=8, -5

- Entinen ykköskierroksen varaus debytoi kauden 44. ottelussa Nashvillea vastaan. Hän pelasi kolmosketjun vasemmassa laidassa Amadion ja Cotterin rinnalla. YV-aikaa hän sai kakkosviisikossa oikeassa siivessä myöhemmissä matseissa, muttei saanut kiekkoa lapaan käyttääkseen laukaustaan. Buffalossa tosin hän lapioi ensimmäisen YV-maalinsa tyhjiin hiivittyään oikealle takatolpalle. Hän oli hyvä pelitilanneroolien tunnistamisessa (PAPP:ssa palomies tarvittaessa, oman alueen täyttö oikein transitiopuolustamisessa, H3:na ei pelannut itseään pihalle). Lisäksi H3:na hän luki hyvin vastustajien avaussyöttöjen suuntia ja sivupainekiilauksilla teki pari stoppia hyökkäyssiniviivan alla. HAHP:ssa hän löysi tyhjän jään slotista ja haki ohjureita korkeasta maskista. PAPP:ssa hän hoiti kiekot varmasti keskialueelle roikuttamalla tyytyen minimiin. Seuraava askel on tehdä rohkeammin peliä ja avata lapaan. Pelinopeuteen hän sopeutui kohtalaisen hyvin liikuttaen kiekkoa 1-2 tatsilla kuten olympialaisissa. Kokemuksen karttuessa kauden edetessä peli hidastui yhä enemmän Brissonille ja tämä pääsi luomaan paremmin peliä muille. Se lupaa hyvää jatkoon, kun pää pysyy mukana änäritemmossa. Laukaushalukkuus ja suoraluistelun piilevää kiihtyvyys ja ytyys olivat myös plussia. Uran avausmaali syntyi kolmannessa pelissä lyhytviritteisellä rannelaukauksella etualakulmaan entisten lapsenvahtien Crosbyn ja Malkinin oltua jäällä samaan aikaan.

Kiekollinen suoritusvarmuus keskialueella oli neutraalia. Siirtokiekoissa hän oli luotettava hankalissakin asennoissa, mutta jos keskialue piti ylittää pelaamalla, BB sortui harhasyöttöihin toisinaan. Miinusta annoin mailakamppailuista laidoissa, tilannekovuuden puutteesta PAPP:ssa (stopit vähissä tuttuna puutteena) ja hyödyttömyydestä H1- ja H2-rooleissa, sillä syvällä karvatessa taklaukset olivat myöhässä ja vastustajan pakki ehti kierähtää alta pois/edistää peliä ajoissa. Mutta kärkikarvaajana Brisson kyllä osaa puolittaa kentän niin, että painoton laita jää syöttövarjoon eikä ristipistoa voi antaa, jolloin keskimmäisestä tasosta voi puolustaa eteenpäin painollista laitaa pitkin syötönkatkoon kuten pari kertaa tapahtuikin.

Brisson oli yllättävän tehokas ja sai kuin varkain muutamia syöttöpisteitä lähinnä hipaisten kiekkoa, mutta silmätesti ei hänestä liikaa kuitenkaan vielä innostunut. Siltikin muutamissa peleissä varsinkin Karlssonin laidalla hän esiintyi ihan edukseen ja mm. Bostonissa jakoi teräviä poikittaissyöttöjä sekä alusti yhden osuman tultuaan voittajana ulos keskialueen staattisesta väännöistä aitioiden edessä. Kesän luistelutreenit ensimmäisten potkujen parantamiseksi näkyivät välillä änäriaskissakin.

Arvosana: 8-

Mason Morelli 9gp 3+1=4, -3

- Morelli debytoi NHL:ssä 28-vuotiaana helmikuussa San Josessa nelosketjun laidassa Froesen ja Kolesarin rinnalla. Sensaatiodebyytissään hän iski tehot 1+1. Maali oli komea ohjaus takakulmaan Pietrangelon aktivoinnin ja oman aloitusvoiton jälkeen. Veteraanipelaajana Morelli oli hyvä tunnistamaan eri pelitilanteita ja toimimaan niiden vaatimusten mukaisesti. Kiekonkäsittelytaidot olivat ihan OK-tasoa. Luistelu oli kepeää varsinkin ensipotkujen osalta. Laitojen lähellä hän oli pehmeä ja se näkyi karvatessakin. Stoppeja hän ei kyennyt tekemään. Torontossa mies iski toisen maalinsa ohjaten Theodoren laukauksen verkkoon. Ylemmän maskimiehen roolissa hän oli hyökkäysalueen hyökkäyspelissä elementissään. Rempalin tavoin asenne vaihdosta toiseen oli priimaa, mutta silti käsky kävi alas, kun tarpeeksi hyökkääjiä tervehtyi. Morellin kuukauden stintistä jäi silti hyvä maku ja hän oli kevään hyvän mielen tarina.

Arvosana: 8

Tomas Hertl 6gp 2+2=4, -2 / 7gp 1+0=1, -6

- Hertl debytoi 77. matsissa Vancouverissa kakkosketjun vasemmassa laidassa sentterinään Stephenson. Amadio oli RW. Hertl pelasi myös ykkösylivoimaa maskimiehenä ja kakkosalivoimaa Stephensonin kanssa. Jääaikaa tuli heti rajut 20:20. Hertl pääsi myös tehoille, kun hänen aloitusvoitostaan Hanifin laukoi kiekon reppuun ylivoimalla. Ensivaikutelma oli positiivinen ja toi mieleen Edstromin, johon Hertl juuri vaihdettiin. Tomas oli vain boostattu versio tästä. Ensimmäisissä kotipeleissään Hertl onnistui heti maalinteossa (voittomaali jatkoilla Coloradon verkkoon) ja tuotti ensi kertaa jotain tasaviisikoinkin, kun hän sentteröi Stephensonia ja Dorofeyevia, joiden kanssa kemiat klikkasivat. Hertl sai olla syvyyspelaaja- ja maskimies, kun Stephenson tykkäsi kiertää ulkokehää kiekko lavassaan ja samalla olla transitiopuolustusvalmiudessa sekä Dorofeyev hakeutua vetopaikoille b-pisteiden väliin. Tomasin suoraluistelunopeus myös vakuutti peli peliltä enemmän ja hän löysi raikkaat jalat nopeasti ennen playoffien alkua. Playoffdebyytissään ritarina mies iski heti YV-maalin luukulta, mutta tasaviisikoin hyökkäysten päättäminen Stephensonin ja Stonen välissä vielä hieman sakkasi. Alivoimalla hän oli hierarkiassa seiskahyökkääjä. Seuraavissakin peleissä Hertl oli nuhainen tasaviisikoin, kunnes oli vähän paremmin pelin sisässä vitosmatsissa noustuaan ykkösketjuun Eichelin ja Marchessaultin rinnalle. Koko sarjan ainoaksi tehopisteeksi jäi silti avausmatsin YV-osuma, vaikka Hertl sinällään väläytteli laatuaan kuljettamalla 2-3 kertaa pelissä kiekon itse pohjaan asti läpi tukossa olleen keskialueen, mutta tehojen teko hyökkäysalueen hyökkäyspelissä ei onnistunut. Toki Hertlin roolina oli taas enimmäkseen seistä maskissa ja koskea välillä kiekkoon päädyssä, jolloin hän uhraa omia tehopisteitään joukkueen yleisen edun hyväksi, koska jonkun on maalinteon tukitoimetkin hoidettava. Olen silti luottavainen jatkon suhteen, kunhan Hertlille löydetään sopivat laiturit. Olisin huolissani, jos hän ei olisi kyennyt siirtämään jalalla painopistettä toiseen päätyyn. Odotusarvo ensi kaudelle on noin 50 tehopistettä huomioiden hänen todennäköinen kiekoton roolinsa HAHP:ssä. Lisäksi hän päässee vakituiseen AV-rotaatioon, jos ja kun Stephenson lähtee muualle.

Kirjoitin Hertlin debyytistä näin:

"+ Kyky murtaa hyökkäyssiniviiva kuljettamalla. Mietin treidin aikaan sitä, että miten Hertl sopeutuu Vegasin sentterivaateeseen, jossa pitää monesti itse ylittää keskialue jalalla pistelinjaa pitkin, mutta tämän matsin perusteella se ei ole ongelma, vaan suoraluistelunopeus on riittävää!
+ Ahtaan tilan pienpelit suorahyökkäyksissä keskialueella ja hyökkäyssiniviivan päällä sekä vastustajan maalin takana laitojen lähellä. Pehmeät tassut olivat toki tiedossa
+ Syöttöjen pakottamattomuus. Jos väylää ei ollut, Hertl laittoi jalat mieluummin liikkeelle ja piti kiekon itsellään etsien sen syöttöpaikan rauhassa
+ Pelinluku ja systeemin omaksuminen. Hän tunnisti hetket, kun piti ottaa RW:n, sentterin tai toisen puolustajan paikka hetkellisesti ja toimia sen pelipaikan vaatimusten mukaisesti (sentterinä tehdä pistelinjatarjonta tai PAPP:ssa irrota noppavitosen keskeltä laitaan kamppailemaan, aktivoitua painottoman puolen puolustajana HAHP:ssä jne.)
+ Laiturivelvoitteet PAPP:ssa Hertl hoiti kurinalaisesti ja piti ainakin huolen, ettei hän puhtaasti hävinnyt 50-50 kiekkoja siniviivan kulmassa puolustajaa vastaan, vaan joko hän jatkoi kiekot ulos lasin kautta tai kamppaili ainakin sen verran terävästi, että peli pysähtyi laitaan
+ Maalinteon tukitoimien teko toisena syvyyspelaajana. Hertl ei arkaillut tehdä maskia ja ottaa iskuja vastaan vihulaisen viisikon sisässä, vaan viihtyi siellä ketjustaan eniten ja antoi Stephensonin/Amadion pyöriä ulkokehällä ja täyttää H3-roolin 2-1-2/2-3 hyökkäysaluerakenteessa. Hertl muistutti siis pitkälti U20-kisojen Edstromia, joka myös ymmärsi vahvuutensa ja antoi Unger Sörumin pysyä enemmän kiekossa hyökkäysalueella. Nyt ymmärrän entistä paremmin sen, miksi Edstromista oltiin valmiita luopumaan, kun Hertl on aika lailla boostattu versio tästä ja toisaalta Sharks sai Edstromista pelaajan, joka on mini-Hertl, mutta kenties tulevaisuudessa samanveroinen. Hertl ei kuitenkaan vain seissyt maskissa, vaan osasi aina oikea-aikaisesti irrota maalin taakse pelattavaksi, jos esim. puolustaja palautti kiekon ränniä pitkin syvyyteen
+ Alivoimalla Hertlin ulottuvuudesta tullee olemaan iloa takakolmion paineistamisessa, vaikka nyt esim. 1-2 maalissa hän ei saanutkaan katki Millerin pudotuspassia Hughesille, mutta muutoin sijoittumisellaan ylempänä hyökkääjänä hän sai pakotettua välillä siipipelaajan syöttämään päätyyn miinuskulmaan viivapakille pudottamisen sijaan
+ Ylempään kohtaan liittyen stop and go -luistelu oli isoksi mieheksi hyvällä mallilla ja hän jaksoi sahata esim. juuri alivoimalla edestakaisin syöttölinjoja peittämässä
+ Staattinen vääntövoima oli hyvää laitojen lähettyvillä varsinkin omalla alueella. Toki matsin loppupuolella kun Hertl väsyi, mailakamppaileminen oli pehmeämpää, mutta uskon sen olevan jatkossa vahvuus läpi pelin
+ Aloitusprosentti 66,7%. Tomas oli aloituksissa aikamoinen peto. Mieleen jäivät varsinkin aloitusvoitot vasemmasta ympyrästä hyökkäysalueella ja ilman veskaria pelatessa hän tarjosi viidellä aloitusvoitollaan putkeen tilaisuuden tasoitusmaaliin, kun Vegas aina sai kiekon itselleen
+/- Kiekonsuojaus hyökkäysalueella ja kontaktin vastaanotto ilman menetystä oli kohtalaista. Hughes onnistui kertaalleen horjuttamaan Hertlia eristetyssä 1v1-tilanteessa, mikä oli yllättävää, joten täysin puhtaita papereita ei voi antaa, mutta jatkossa Hertlin pystynee kyllä jättämään yksin kulmiin eikä muiden tarvitse mennä kovin lähelle auttamaan, vaan he pystyvät luottamaan siihen, että Hertl pysyy kiekossa kiinni ja muut pystyvät täten hakeutumaan vapaaksi maalin eteen. Leijonissakaan esim. T. Hartikaista ei juuri koskaan auteta, koska hän on niin härkämäinen ja haluaakin sen selkeän 1v1-tilanteen itselleen puolustajaa vastaan päätyyn/kulmaan
+/- Ylivoimalla kiekkotatsit olivat vähissä pakkopelissä ja Hertlin rooli onkin olla enemmän maskissa kuin päädyn syöttölautana. Sisäänvienneissä hän oli ankkurina siniviivan kulmassa ja pelasi yhden hyvän seinän Eichelille, mutta myös menetti kertaalleen kiekon yritettyään harhauttaa seisovin jaloin vielä toisenkin pelaajan Bluegerin jälkeen
+/- Korkealta karvatessa Hertl ei ehtinyt puolustajan iholle tekemään riistoa, mutta peitti kuitenkin aina syöttösuunnan keskustaan omalla lähestymiskulmallaan ja pakotti avaamaan pystyyn samaa kaistaa pitkin, jossa oli vastassa VGK-puolustaja
- Kiekonkäsittely. Hertl oli vielä hieman ruosteessa ja kiekko poltti lavassa 3-4 kertaa, kun piti syöttää tai laukoa johtaen jopa menetyksiin
- Luistelukestävyys ei ollut parasta, vaan Hertl oli n. 45 minuutin kunnossa. Eiköhän hän saa muutamassa viikossa itsensä lähelle 100-prosenttista aerobista iskua"


Arvosana: 8-

Sheldon Rempal 9gp 2+1=3, -2

- Rempal avasi maali- ja pistetilinsä änärissä New Yorkissa iskien ylivoimalla oikeasta laidasta sisäänviennin jälkeen kiekon tarkalla laukauksellaan takatolpan juureen ohi Sorokinin. Pidin hänen effortistaan vaihdosta toiseen ja PAPP:ssakin kamppailusinnikkyys oli hyvää, vaikkei hän kaikkia tilanteita voittanutkaan. Palomiehenä hän myös tunnisti vetouhan slotista ja kavensi tukkimaan tilan pois kurinalaisesti. Idän kiertueella helmi-maaliskuussa Rempal oli osa hyvin pelannutta AHL-ketjua Morellin ja Froesen kanssa. Työmäärä illasta toiseen oli korkea ja hän ehti välillä ensimmäisenä päätykiekkoihinkin.

Arvosana: 8-

Jonas Rondbjerg 20gp 1+2=3, +2

- Rondbjerg jatkoi ensimmäisissä runkosarjapeleissään siitä, mihin hän jäi viimeisessä treenipelissä. Tehot olivat 1+2=3 viiden esiintymisen jälkeen. Kaikki stunttipelinsä 14. hyökkääjänä hän operoi nelosketjun vasemmassa laidassa. Kuten farmissa, mailapaine tuotti katkoja ja kiekollisesti Rondbjerg oli aiempaa rauhallisempi löytäen mm. toisesta aallosta Kolesarin monesti, mutta tämä tuhlasi vetopaikkoja. Liike oli kokonaisvaltaisesti viime kausia ketterämpää ja kiekossa pysyminen siten helpompaa kulmaralleissa. Satunnaisesti Rondbjergiin luotettiin myös alivoimalla. Syyskausi tuotti kuudesta pelistä kaksi plussaa arvosanataulukkooni, joten Jonas oli mies paikallaan. Tammikuussa hän pääsi takaisin kehiin loukkaantumissumassa ja pelasi jopa erinomaista ykkösalivoimaa Royn kanssa. Ensimmäiset sata minuuttiaan tällä kaudella muuten 5v5-pelissä Rondbjerg pelasi ilman takaiskua omiin. Siksikin hän ansaitsi valmennuksen luoton kauden edetessä. Valitettavasti 10 pelin raja vaikutti välillä hänen peluuttamiseensa, koska miestä ei haluttu menettää waivereiden kautta muualle. Hätälainan turvin häntä voitiin kuitenkin käyttää lisäpeleissä. Runkosarjan päätösmatsissa Rondbjerg sai vielä maistaa NHL-kiekkoa toisen pohjoismaalaisen Karlssonin laidalla.

Arvosana: 8-

Byron Froese 16gp 0+1=1, -2

- Eichelin loukkaannuttua Froese kutsuttiin nelossentteriksi. Hän pelasi Rondbjergin ja Kolesarin välissä. Hänellä oli pari puolittaista maalipaikkaa maalin edestä, mutta rystyviimeistelyt epäonnistuivat. Muissa peleissä kiekko poltti lavassa aika ajoin. AV-aikaa Froese sai Rondbjergin kanssa. Myöhemmin hänet kutsuttiin uudelleen ylös, kun mm. Stone ja Howdenkin olivat poissa. Silloin hän johti AHL-ketjua laidoillaan Morelli ja Rempal. Ottawassa he olivat pirteitä halliten maaliodottamaa 88-prosenttisesti, mutta tuotanto jäi piippuun. Keskimääräinen jääaika oli reilut 10 minuuttia ja Froese pääosin harmaata tapettia.

Arvosana: 7-

Grigori Denisenko 6gp 0+0=0, -3

- Denisenko debytoi talviklassikon jälkeen nelosketjussa Howdenin ja Amadion rinnalla, kun Kolesar oli kipeä ja Karlsson rikki. Hän pelasi pari pirteää vaihtoa suojaten kiekkoa mukiinmenevästi hyökkäysalueella eikä vuotanut siirtokiekoissa. Ylivoimavastuuta Denisenko sai kakkosviisikossa oikeassa siivessä, mutta esim. hänen kolmannessa matsissaan Coloradossa vauhdikkaiden sisäänvientien jälkeiset valinnat olivat vääriä toisin kuin farmissa, jossa vaatimustaso on pienempi ja aikaa kuvion rauhoittamiseen enemmän. Kun Denisenko myöhemmin kutsuttiin uudestaan ylös, hän sai pari näytönpaikkaa kolmosketjussa jääden kuitenkin melko pimentoon 10 minuutin jääajallaan.

Arvosana: 6,5

Yhteenveto (suluissa aiempien kausien arvosanat)

Eichel 9,5 (10-, 8,5)
Marchessault 9,5 (10-, 9+, 8,5, 10-, 8,5, 8+)
Karlsson 9+ (9,5, 7,5, 9, 10-, 8,5, 9-)
McNabb 9+ (9, 8-, 8-, 8+, 8,5, 8-)
Theodore 9 (9, 9, 8,5, 8, 9+, 9,5)
Hanifin 9
Stone 9- (9,5, 8, 9-, 9+, 9,5)
Barbashev 8,5 (9)
Roy 8,5 (9-, 9, 8+, 9-)
Korczak 8,5 (8-, 8-)
Hill 8+ (9,5)
Thompson 8+ (9-, 8,5, 7)
Dorofeyev 8+ (8+, 7,5)
Hutton 8+ (8+, 8)
Amadio 8 (9-, 8+)
Howden 8 (9-, 8,5)
Cormier 8
Morelli 8
Stephenson 8- (9,5, 9,5, 8,5, 9)
Pietrangelo 8- (9, 8+, 9-)
Hague 8- (9-, 8+, 8+, 7,5)
Mantha 8-
Brisson 8-
Hertl 8-
Rempal 8- (6+)
Rondbjerg 8- (7, 7,5)
Cotter 7,5 (8, 8+)
Carrier 7,5 (9, 8+, 8, 7,5, 8+, 9-)
Whitecloud 7,5 (9, 9-, 8+, 8,5)
Martinez 7,5 (8+, 7, 9-, 9)
Kolesar 7+ (8+, 8+, 8, 7)
Miromanov 7 (8, 7,5)
Björnfot 7
Patera 7- (8)
Froese 7- (7)
Denisenko 6,5
Pachal 6,5 (8-, 7)
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Puolustajat

Shea Theodore 47gp 5+37=42, +4 / 7gp 0+0=0, +0

- Theodore aiemmista kausista poiketen tehoili alusta asti hyvin iskien 18 pistettä yhtä moneen otteluun. Hän oli hetken aikaa puolustajien pörssikakkonenkin Hughesin jälkeen. Vastuuta tuli kauden alusta saakka ykkösylivoimassa eikä hän vuorotellut siinä Pietrangelon kanssa kuten aiempina kausina. Se edesauttoi muun muassa neljän tehopisteen iltaa Montrealissa, kun Shea sivusi seurahistorian pakkien yhden ottelun piste-ennätystä. Parinkymmenen pelin jälkeen Theodore sai ylävartalovamman, joka vaati leikkausta. Kyse oli kaiketi olkapäästä. Se piti hänet sivussa 35 peliä, joten seurahistorian puolustajien piste-ennätys jäi palauttamatta omiin nimiin Pietrangelolta. Se oli harmi, koska alkukauden perusteella Theodore oli Norris-kisassa TOP5-tasoa puolustaen myös tasaviisikoin McNabbin kanssa yhtä jämptisti kuin viime kaudella. He sallivat keskimäärin maaliodottamaa 60 minuuttia kohden 2,59 maalia. Edeltävän kauden lukema oli toki vielä vähän parempi 2,38. Arvosanataulukossani Theodoren syyskauden lukema +0,35 oli hänen uransa paras. Paluupeli oli erinomainen, sillä Shea alusti yhden maalin ja petasi muitakin paikkoja tarkoilla syötöillään hyökkäyssiniviivan kulmasta. Syöttöpisteiden keruu jatkui myös seuraavissa peleissä ja hän pelasi kolme perättäistä vähintään kahden tehopisteen matsia, joten paluu oli törkeän hyvä. Torontossa hän myös vakuutti isosti etäisyyskontrollillaan suorahyökkäyspuolustamisessa ja maalinedustan putsaamisessa kakkoskiekoista. Tuo oli kenties Shean kauden paras matsi. Vaikka hän tehoili hyvin, silti ylivoimalla ei tulosta tullut tarpeeksi ja runkosarjan lopussa Shea teki tilaa Hanifinille, joka sitten paukuttikin YV-maaleja ykkösviisikossa. Runkosarjan pelikohtainen plussalukema oli lopulta hulppea +0,38 ja pistekeskiarvo 0.89 kolmanneksi paras.

Playoffeissa viime kauden tapaan Theodore ei avauskierroksella liekeissä ollut, vaan kiekollisesti heikko antaen useita harhasyöttöjä eikä hän hyökkäyssiniviivasta pystynyt tuottamaan tehopisteitä. Kiikaritehot olivat iso floppi, vaikka YV-aika kakkosviisikossa jäi vähiin. Uran parhaan runkosarjan takia arvosana pysyi silti yhdeksikössä.

Arvosana:
Saako tähän laittaa oman ehdotuksensa arvosanaksi, koska se on jätetty tyhjäksi. Annan vaikka 8+, koska aika näkymätön Theo oli loppukautta kohden.

Suurkiitos taas valtavan laajoista summa summarum kirjoituksista. Sinulla energiaa ja tietoa vaan riittää vuodesta toiseen, hienoa! Odotellen ensi kauden ketjunavausta...
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights, Silver Knights
Saako tähän laittaa oman ehdotuksensa arvosanaksi, koska se on jätetty tyhjäksi. Annan vaikka 8+, koska aika näkymätön Theo oli loppukautta kohden.
Yhdeksikköhän se arvosana oli. Jostain syystä tuo kohta oli jäänyt tyhjäksi. Ymmärrän kyllä myös heikommankin arvosanaehdotuksesi, kun playoffit menivät Theodorelta vihkoon, mutta painotin tällä kertaa isompaa otantaa, kun se oli hänen kohdallaan poikkeuksellisen hyvä.

Kiitokset tämän kauden keskusteluista. Ja onnittelut niille 4/47 äänestäjälle, jotka tiesivät Golden Knightsin kauden päättyvän pudotuspelien avauskierrokselle. Päätän tähän kausiketjuun raapustamisen Maverickin terveisiin:


 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös