Vegas Golden Knights 2023–2024

[Salming]

11/82 Vegas vs. Winnipeg

Hague liittyi sairaskerhoon alavartalovammaisena, joten Hutton nousi kolmospariin. Pachalkin korvasi Korczakin. Carrier oli puolestaan vilustunut ja Rondbjerg kutsuttiin nelosen laitaan. Thompson oli maalissa. Vastustajan luukkua avannut Brossoit sai tribuuttivideon mainoskatkolla:

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1720265372417528167?t=Bkm09Fsf6pN6burJIpxo6g&s=19

Arvosanataulukko
++
+ Thompson, Pietrangelo, Hutton, Karlsson, Dorofeyev, Marchessault, Barbashev
+/- Pachal, Theodore, McNabb, Martinez, Amadio, Eichel, Stone, Stephenson, Cotter, Kolesar, Howden, Rondbjerg
-
--

Avauskymppi oli maaliton, mutta heti sen jälkeen Vegas siirtyi 1-0 johtoon. Karlsson riisti kiekon oman maalin takana Namestnikovilta ja Hutton lähti nostamaan jalalla vastaiskua pistelinjaa pitkin, kunnes Dorofeyev vapautui ja tämä leikkasi pelattavaksi samalle kaistalle. Dorofeyev käänsi oikeasta laidasta rystyltä kiekon upeasti painottomalle puolelle DeMelon lävitse Karlssonin lapaan ja tämä ehti päättämään käynnistämänsä hyökkäyksen tarkalla viimeistelyllä etuyläkulmaan. Samalla Wiljami teki uuden pisteputkiennätyksensä, joka on nyt kahdeksan ottelua. Pretty f*cking great. Marchessaultin seuraennätyshän pudotuspelit mukaan lukien on kymmenen ja se syntyi viime kesänä. Runkosarjassa pisimmät pisteputket ovat yhdeksän pelin mittaisia, joten ensi pelissä Karlsson voi liittyä siihen sakkiin. Avausmaalissa nähtiin myös Cassidyn ja Stonen peräänkuuluttamaa puhtaampaa ja simppelimpää keskialueen ylittämistä.

Avauserän vedot olivat 10-5 kohti maalia ja Vegas pelasi kaikkinensa todella ehjän 20-minuuttisen. PAPP oli aktiivista ja vaikka Jets sai jonkun verran hyökkäysalueaikaa, sen pelaajia häirittiin aggressiivisesti iholla puolustaen, joten ytimeen ei ollut asiaa syöttää laidoista/kulmista. Ulkokehäkudeista Vegas blokkasi monta ja esim. 16 minuutissa sillä oli jo seitsemän blokkia tilastoituna. Vastustajan ensimmäinen laukaus kohti maaliakin nähtiin vasta yhdeksän minuutin jälkeen. Keskialueellakin viisikkopuolustus toimi ja 1-2-2:ssa alanelikko oli tiiviinä tehden ansoja omalle siniselle tasaisesti. Hyökkääjien tuki pakeille oli lähellä ja nämä uskalsivat kunnolla ajaa vastaan puolustussiniselle pysäyttämään mailapaineellaan hyökkäyksiä. Kiekollisessa vaiheessa Vegas käytti paljon vippejä ja yhden kosketuksen tippauksia selustaan ohittaakseen Jetsin vastaavan 1-2-2 ohjauspelin, joten keskialueen ylityksiä oli tosiaan hieman yksinkertaistettu. Toki pleijareissakin Jets-sarjan edetessä Vegas yhä enemmän hyökkäsi tuolla tavoin sen sijaan, että se olisi puskenut päätä seinään lyhytsyöttöpelillä. Ihan hirveästi kotijoukkuekaan ei saanut kiekkoja karvattua takaisin, mutta maalin johto oli minusta silti ansaittu tauolle mentäessä.

Toisen erän avauskymppiin osui illan ainoa heikompi hetki, kun vieraat painoivat päälle tappiolla. Vegas ei saanut laukaustakaan kohti maalia ennen kuin Jets tasoitti 1-1:een ajassa 26:17. Maalia edelsi se, että Theodore piti hyökkäyssinisen kiinni ja Stephenson syötti kulmasta takaviistoon b-pisteelle, mutta Stone laukoi ohi takayläkulman. Kiekko kiersi keskialueelle ja Jets pääsi 3v3-vastaiskuun. Connor sai ristipiston vasempaan laitaan ja kiersi laidan puolelta Cotterin helpohkosti. McNabb kavensi kohti kiekollista pelaajaa paikkaamaan Cotterin vuotoa, mutta myi itsensä heittäytyen tieltä pois. Connor leikkasikin keskustaan ja nosti rystyltä kiekon maalin kattoon. Komea maali ja Connor taitaa olla nyt kolmanneksi tehokkain maalintekijä Vegasia vastaan runkosarjassa, vaikkei Winnipeg pelaa edes samassa divisioonassa. Tosiaan tasoituskin oli pelitapahtumiin nähden ansaittu.

Heti tasoituksen jälkeen Appletonin maila nousi Martinezin naamariin neljän minuutin jäähyn arvoisesti. Vegas iski sarjan kolmanneksi huonointa alivoimaa vastaan kahdesti. Ensin LT hyödynsi Jetsin keskeneräisen vaihdon ja palautti purkukiekon välittömästi takasiniselle Stonelle, joka jatkoi sen keskikaistalle Marchessaultille. Tämä viimeisteli läpiajosta vuorenvarmasti. Thompson lienee ottanut kiekon talteen NHL-uransa avauspisteen kunniaksi. Hänestä tuli 23. ritari, joka on tällä kaudella yltänyt tehopisteille. Millään muulla joukkueella ei ole noin montaa pistemiestä ja vain Hill on jäänyt pisteittä niistä, jotka ovat peliaikaa saaneet. Jälkimmäisen jäähyn aikana puolestaan Lowry tuhlasi 2v1-tilanteen laukoen ohi maalin ja Vegasin kakkosylivoima hyödynsi vastaiskun vastaiskun. Karlsson jätti kiekon Pietrangelolle, joka laukoi takapatjaan ja Barbashev oli siellä, minne kakkoskiekko kimposi pussittaen sen ongelmitta.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1720280912292958217?t=h_VaZfj-kWwOGr7qifoz3g&s=19

Päätöserän alussa Marchessaultin pelin viivytysjäähy kostautui, kun vihdoin Connorin luja ohjurisyöttö oikeasta siivestä alivoimanelikon keskelle löysi Perfettin lavan. Samaa kuviota oli haettu jo ensimmäiset pari erää, joiden aikana Winnipeg sai vaivaisen yhden laukauksen kohti maalia aikaan kolmen ylivoiman aikana. Nyt kuitenkin Perfetti pääsi ohjaamaan slotista ja maalin edessä Pachalin kanssa paininut Iafallo kimmotti vielä kätensä kautta kumilaatan ohi voimattoman Thompsonin.

Päätösvartin aluksi Vegas kuitenkin palasi kahden maalin johtoon. Kuten avausmaalissa, ärhäkkä PAPP tuotti suunnanmuutospaikan, kun Kupari ahdistettiin siniviivan kulmaan ja suomalaisen epätoivoinen kääntö kohti keskustaa meni suoraan Pietrangelolle. Tämän ristipisto tavoitti Barbashevin, joka tanssi vasemmasta laidasta alueelle ohi DeMelon ja heitti sitten kiekon luukulle. Pietrangelo jatkoi sinne matkaansa sitoen Sambergin itseensä. Kiekko kimposi heistä toiseen aaltoon Marchessaultille, joka räpylän reunan kautta viimeisteli rauhassa alakulmaan illan toisensa, koska Kupari päätti hypätä vaihtoon eikä kiiruhtaa alas enää väsyneenä. Se oli suomalaisen toinen karkea virhe tässä vaihdossa:

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1720293380759134267?s=20

Tuon jälkeen Vegas keskittyi kliiniseen puolustamiseen. Jets sai jonkin verran hyökkäysalueaikaa, mutta sen hyökkääminen oli yhä kulmissa pyörimistä eivätkä laukaukset siniviivassa olleesta tilasta olleet laadukkaita tai tuottaneet edes ohjureita, joilla se olisi saanut kaaosta luotua noppavitosen sisään. Ainoa pahempi tilanne tuli tasavoimaisesta vastaiskusta 54. minuutilla, kun Ehlers antoi lätyn oikeasta laidasta maalin eteen ja Lowry ohjasi läheltä päin Thompsonia. Muutoin Winnipeg ei luonut takaa-ajoasemassa oikein yhtään mitään ja Hellebuyck otettiinkin maaliltaan jo vajaat neljä minuuttia ennen loppua. Marchessault kiitti siitä ja täydensi Sombrero-tempun tyhjään maaliin. Karhea PAPP ja oman sinisen suojelu (päivän avainteemat paremman erikoistilannepelaamisen lisäksi) olivat läsnä tuossakin osumassa, kun ensin McNabb ajoi rajusti vastaan omalla sinisellä ja oli jo saada stopin aikaan, muttei ihan kuitenkaan onnistunut. Siirtokiekko puuroutui päätyyn, jossa Eichel ja Pietrangelo sorkkivat sitä aikansa ennen kuin norsukiekko keskialueelle onnistui voitettujen kaksinkamppailujen jälkeen. Pionk huitoi ohi kiekosta ja Marchessault nappasi sen sihdaten tarkasti tyhjiin punaviivalta. Joonatanin edelliset hattutemput olivat vuodelta 2019, joten jo oli aikakin nousta Karlssonin rinnalle kolmeen hattutemppuun kultaisena ritarina. Golden Knightista tuli NHL-historian 13. joukkue, joka on avannut kauden 11 ottelun pisteputkella. Blackhawksin 24 pelin pisteputkeen kaudelta 2012-13 on vielä matkaa. Viime kausi mukaan lukien Vegas on saalistanut pisteitä runkosarjassa 19 ottelussa putkeen. Edellinen pisteetön matsi on maaliskuun lopusta, terve.

Onnistujia oli useita. Thompson kuittaa plussan uransa ensimmäisestä tehopisteestä ja voittavista torjunnoista kakkoserässä. Avauserässä häntä ei testattu ollenkaan, kun ensimmäinen kuti oli tosiaan Kuparin rannari vasemmasta laidasta kilpeen avauskympin lopussa. Pahin veto oli Appletonin one-timer todella pienestä kulmasta 17. minuutilla.

24. minuutilla tuli sitten ensimmäinen paraatipelastus, kun Pionk liikkui viivassa sivuttain saaden lapansa auki. Laukaus ohi Barbashevin peiton osui omaan mieheen Dilloniin, joka käänsi kiekon patjaan. Lowry oli reboundissa maalin edessä ja laukoi Theodoren pihdeistä, mutta LT torjui kakkoskiekon jään pinnastakin. Sen perään Schmidt ja Samberg seuraavassa vaihdossa laukoivat vuoron perään siniviivasta päätypleksiin. Mutta tuollaiset roiskaisut Vegas kyllä sallii ja Cassidykin on sanonut, että joskus systeemin takia joukkue viettää enemmän aikaa omissa eikä siellä vietetty aika sinällään ole hänelle merkittävä mittari pelin hyvyydestä tai huonoudesta. 25. minuutilla puolestaan keskialueen puolustuspeli petti ensimmäisen kerran, kun Namestnikov leikkasi 1-2-2:n sisään taskuun ja sai tarkan avauksen takasiniselle. Hän punnersi puoliksi ohi Huttonin maalin eteen, mutta LT torjui takapatjallaan uittoyrityksen. 33. minuutilla Vegasin alivoimalla Scheifele laukoi vasemmasta siivestä ohi etukulman seisovin jaloin. Winnipegin ylivoima oli melko staattista ja kun Scheifelekin hautoi kiekkoa niin paljon lavassaan, siksikin vedot kohti maalia jäivät vähäisiksi. Thompson puolestaan venyi vielä kerran kakkoserän lopussa kiekon eteen, kun ykkösketjun laiturit varastivat keskialueelle, mutta purku ei onnistunutkaan ja Morrissey käveli viivasta vapaaseen vetopaikkaan, mutta rannelaukaus osui rintapanssariin LT:n haastettua laukojan tutun aggressiivisella vastaantulollaan.

Mitä tulee hyökkäykseen, ykkös- ja kolmosketjut toimivat nykymuodoissaan ihan hyvin. Kakkosketju väläyttelee silloin tällöin, mutta samanlaista kemiaa Cotter ei ole saanut luoduksi Stephensonin ja Stonen kanssa kuin Howden. Jos kaikki olisivat terveinä, juuri nyt varmaankin Cotter putoaisi katsomoon, koska Dorofeyev-Karlsson-Amadio kolmikko oli niin hyvä tässäkin ottelussa. Avausmaalin värkännyt kaksikko Karlsson-Dorofeyev saa plussat heistä. Mutta muitakin suorahyökkäysaihioita oli lisämaaleihin. Kolmannella minuutilla Dorofeyev päätti keskialueen ylityksen rannelaukaukseen vasemmasta laidasta ohi maalin. Sitä edelsi se, että Karlsson antoi kaverisyötön todella ahtaaseen väliin Amadiolle, mutta tämä sai taiteiltua kiekon eteenpäin menettämättä päätään, kun DeMelo ryntäsi häntä vastaan eikä taklauksen osuminen kaukana ollut, mutta jotenkin Amadio sai sen väistettyä viime hetkellä. 38. minuutilla puolestaan suorahyökkäys päättyi Dorofeyevin rystykääntöön kohti Martinezia, mutta tuo syöttö jäi turhan taakse toisin kuin avausmaalissa Karlssonille. Päätöserän alussa puolestaan Theodoren pystysyöttö löysi Amadion, joka laukoi pakin jaloista terävästi. Kiekko lirui kohti maaliviivaa, mutta Iafallo ehti tökkäämään sen muualle ennen Barbashevia.

Mitä tulee tarkemmin Karlssoniin, olin lähellä antaa hänelle tuplaplussan. Esimerkiksi alivoimalla kakkoserän alussa hän antoi hieman tilaa slottiin Perfettille, mutta katkaisi sitten kuitenkin tämän kääntöyrityksen siipeen Connorille. Päätöserän alkupuolella puolestaan hän sähisi hurjasti vieraiden maalin takana, karvasi limpun ja petasi avopaikan maalin eteen Amadiolle, joka kyttäsi syöttöä ja paukutti sitten kuitenkin laukauksensa yli maalin. Päätöskympillä Karlsson puolestaan riisui puolustussinisellä Schmidtin kiekosta ja karkasi läpi, mutta tämä polki vielä ex-joukkuekaverinsa kiinni estäen laukauksen. Huikea iltapuhde alkukauden parhaalta ritarilta.

Marchessault ansaitsee hatustaan plussan. Monessa muussakin hän oli mukana ketjuineen, joten myös maalinteossa onnistunut Barbashev saa minulta kehut. Esimerkiksi avausvitosella Eichel avasi pystyyn ja Morrisseyn mailasta kiekko ohjautui päätyyn. Barbashev oli ensimmäisenä paikalla ja siirsi kiekon viereen Joonatanille, joka poimi taustalta Eichelin, mutta tämä laukoi slotista suoraan päin Hellebuyckia. 14. minuutilla Vegasin 1-2-2 tuotti yhden katkon lisää omalla sinisellä ja Eichel käynnisti vastaiskun pystysyötöllään. Barbashevin rystylaukaus transitiosta oli marja Jets-veskarille. Kakkoserän lopussa puolestaan Theodore löysi siniviivan kulmasta poikittaissyötöllään painottomalta puolelta Eichelin, joka laukoi ranteella avopaikasta yli maalin. Tuo oli juuri se kuvio, joka oli piirretty Hockey Tactics -kirjaankin eli sen sijaan, että Eichel ajautuisi hyökkäysalueen hyökkäyspelissä H3:na 2-1-2 rakenteessa pelin puolelle sumppuun, hän etsi tyhjän jään painottomalta puolelta ja Theodore tiesi sen. Päätösvitosella puolestaan tiivis 1-2-2 pakotti Perfettin hankalaan poikittaissyöttöön siniviivan päällä ja Eichel riisti toisessa laidassa kiekon Ehlersiltä ennen kuin tämä sai sen haltuunsa kunnolla. Vastaiskun päätteeksi Marchessault laukoi oikeasta laidasta jäänuoliaisen Hellebuyckin varusteiden alle.

Kakkosketjun yksilöistä Stephensonin parhaat paikat olivat pelin alussa ylivoimalla, mutta Stonen poikittaissyötöstä hän latasi kiekon veskarin ylävartaloon. Eichel puolestaan löysi hänet slotista, mutta laukaus kimposi mailoista yli maalin. Nelosketjun paras väläytys oli ottelun puolivälissä, kun Kolesarin kautta lähtö paineen alta oli puhdas ja Rondbjerg kuljetti kiekon yli keskialueen ennen syöttöä keskikaistalle Howdenille, jonka jätöstä Theodore pääsi vielä laukomaan päin kassaria.

Puolustuksesta Cassidy kehui Hutton-Pachal kaksikon suoriutumista ja Hutton saakin plussan oltuaan rakentamassa avausosumaa. Hänen malttinsa pelinavaamisessa oli siinä tilanteessa erinomaista. Cassidy totesi, että paras tapa lähteä omista on soolokuljetus eli voittaa jalalla oma mies ja sen Hutton teki vastustajan kompuroitua osittain. Pachal oli mukavan näkymätön eikä ollut ongelmissa paineen alla hänkään. Pietrangelon rauhallisuus kiekollisena oli hyvää ja hänkin kun oli mukana parissa eri maalissa, plussa on enemmän kuin ansaittu. AV-pelaamisessakaan ei moitittavaa ollut, vaan pari tärkeää katkoa hän sielläkin teki.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1720304016704549107?t=zlJ_HKhAuqRtZG1yauee5w&s=19

 

[Salming]

Katselin lauantai-iltapäivän ratoksi Ruotsin pääsarjalätkää, kun Frölunda ja Färjestad kohtasivat toistamiseen tällä kaudella. Lindbom #35 vartioi vieraiden maalia ja Edstrom #75 sentteröi tutusti kolmosketjua laidoillaan kaksi muuta nuorukaista Stenberg ja Hasa. En ollut aiemmin katsonut kokonaista ottelua Edstromilta, kun kesän kehitysleirilläkään hän ei pelannut siinä sisäisessä harjoitusottelussa, joka striimattiin. Siksi tein joitain muistiinpanoja sekä hänestä että Lindbomin viime hetken vireestä ennen maajoukkueviikkoa. Ennen tätä peliä Edstrom oli iskenyt tehot 3+5=8 17 otteluun. Lindbomin torjuntaprosentti yhdeksässä pelissä oli 93,71% ja GAA 1.22.

Edstromista ennakkokäsitys kiekottomana oli se, että tilannekovuus olisi jo aika hyvä ja hän pystyisi tekemään stoppeja omallakin alueella. Työteliästä ja luotettavaa kahden suunnan pelaamistakin kehuttiin varaustilaisuuden aikaan miehen itsensäkin toimesta. Kiekollisena Edstromista ennakkotieto oli puolestaan se, että hän ei kaihtaisi mennä ytimeen ja osaisi myös syöttää toimistosta tarkasti maalin eteen ketjukavereille. Hän myös osaisi ajoittaa liikkeensä tyhjään tilaan mainiosti.

Avausvaihdossa Edstrom meni kahdesti PAPP:ssa oman alueen kulmaan auttamaan puolustajaa ja tuplaamaan vastustajan hyökkääjän. Yhteistuumin he onnistuivatkin ronkkimaan kiekon punapaidoille, mutta David kyllä katseli enemmän vain vierestä eikä ainakaan vielä erottunut tilannekovuudeltaan. Ilmeisesti Frölundan systeemiin kuuluu omissa alueellisten ylivoimien luominen sen sijaan, että Edstrom olisi merkannut tietyn pelaajan ja puolustanut tätä 1v1. Jälkimmäisestä stopista seurasi 2v2-vastaisku, jossa David polki keskikaistaa pitkin maalille, mutta Stenbergin rystylätty laidasta ei häntä tavoittanut. Pienen kontaktin Lindbomiin Edstrom otti maalille ajaessaan, mutta jäähyä ei vihelletty. Jatkotilanteessa hän hakeutui odotetusti ytimeen hyökkäysalueen hyökkäyspelissä huolehtien samalla tasapainosta H3:na kiemurrellessaan b-pisteiden välissä, kunnes Färjestad suoritti purun.

Viidennellä minuutilla Edstrom oli kärkikarvaaja. Frölunda käytti vegasmaista 1-2-2:ta. Hän kuitenkin luisteli ohi pakista, joka pääsi avaamaan peliä täten liian helposti, mutta pystysyöttö karkasi pitkäksi. Aloituksen Edstrom hävisi Westfältille, mutta isäntien pakki pinchasi hyvin vastaan pitäen paineen alueella. Seurasi nopea kääntö ja kun vieraiden hyökkääjät varastivat keskialueelle, Edstrom pääsi laukomaan avopaikasta oikeasta aloitusympyrästä, mutta Lindbom otti pari potkua vastaan peittäen takayläkulmaan suuntautuneen rannelaukauksen. Tuossa oli kuitenkin yksi osoitus Davidin kyvystä hakeutua tyhjään tilaan.

Avauserän puolivälissä toistui sama kuin avausvaihdossa. Edstromin tehtävä sentterinä oli puolustaa keskustaa ja sitten oikea-aikaisesti tukea puolustajia päätykamppailuissa ja luoda syvyyteen 3v2-ylivoima vieraiden kahta hyökkääjää vastaan. Sentterivastuu muistutti siis hyvin pitkälti Golden Knightsin senttereiden toimintaa oman alueen noppavitosessa, vaikka Frölundan PAPP-systeemi ei noppavitonen ollutkaan, koska pakit seurasivat omia miehiään laajemmalla säteellä eivätkä seisseet maalin kulmilla niin tiukasti. Tömmernes epähuomiossa kamppasi oman miehensä maalin takana liimatessaan tämän päätyyn, joten vaikka Edstrom oli vieressä ylimääräisenä pelaajana nappaamassa irtokiekon itselleen, vastaiskuun punapaidat eivät sillä kertaa päässeet, vaan joutuivat alivoimalle.

13. minuutilla Edstrom karvasi piikissä paremmin ja oli pakottaa hyökkäyssinisellä melko lennokkaalla ja raikkaalla luistelullaan Lawnerin menetykseen, mutta tämä sai juuri ja juuri palautettua kiekon alaspäin omille. Mailahäirintä oli vielä aktiivisempaa ja sitkeämpää kuin omalla alueella. Silloin kesällä kirjoitin, että Edstrom on kenties W. Karlssonin manttelinperijä ja tuota ahnasta karvaamista katsoessa mielleyhtymä vain vahvistui yhdistettynä kurinalaiseen oman alueen pelaamiseen.

Toisen erän alussa Edstrom hävisi taas hyökkäyspään aloituksen, joten niissä on työstettävää. HAHP:ssa hän oli vaihteeksi toinen syvällä olleista hyökkääjistä ja teki kurinalaisesti maskia eikä tosiaan kaihtanut ottaa iskuja vastaan vastustajan viisikon sisässä, vaan likaisetkin hommat maistuivat, mikä oli hyvä juttu. Sitten hän säntäsi kulmaan irtokiekon perään ja ehti siihen ensin, mutta suojasi pelivälinettä huolimattomasti ja se tökättiin häneltä pois melko kevyesti. Vaihdon lopussa Edstrom puolusti taas tarkasti keskustaa omissa ja boksasi poikittaisella mailalla maalille ajaneen hyökkääjän sivuun laukauslinjalta ja irti mahdollisesta reboundista, jolloin veskari Johansson koppasi vedon varmasti.

Seuraavassa vaihdossa hyvää oli syötönkatko omissa ja kiekon potkaisu viereen omille laitakahinasta. Sen sijaan keskialueen käännöstä Edstromilla ei riittänyt itseluottamus murtaa sinistä jalalla ja pysyä kiekossa, vaan 3v3-tilanteessa hän heitti epämääräisen siirtokiekon vasempaa kulmaa kohden, muttei millään ehtinyt oman syöttönsä perään ennen vastustajaa. Tuollainen ilmainen kiekosta luopuminen oli negatiivinen huomio ja parissa muussakin tilanteessa kiekonkäsittely oli hieman hätäistä.

Päätöserässä striimi pätki osittain, mutta 45. minuutilla Edstrom kaapi aloitusvoiton omissa kotiin ja lähti sitten heti pystyyn laitureiden tavoin. Frölunda avasi suoraviivaisesti peliä keskialueelle, jonne tosiaan koko hyökkäyskolmikko karkasi välillä yhtä aikaa, joten sapovalivmaisia keskikaistatarjontoja puolustajien lähellä Edstromilta ei nähty. Vaihdon lopussa hän puolestaan liimasi PAPP:ssa Westfältin kulmaan osoittaen jämäkkyyttään, mutta lopullinen riisto jäi suorittamatta, vaikka puolustajakin tuli avuksi staattiseen vääntötilanteeseen, joten varsinainen tilannekovuus seisahtuneissa hetkissä ei vielä aikuisia vastaan kuitenkaan ihan riitä tekemään stoppeja toisteisesti. 49. minuutilla vuorostaan Edstrom jarrutti vasemmassa laidassa siniviivan päällä ja syötti ahtaasta tilasta tarkasti pistelinjalle vauhtiin ketjutoverille, mutta kuti suoraluistelusta jäi piippuun. Syöttötaitoakin tosiaan siis löytyy, kunhan vain itseluottamus on kunnossa kuten tuossa väläyksessä. Vastassa oli muuten taas Färjestadin nelosketju, jota vastaan enimmäkseen Frölundan valmennus uskalsi nuorisoketjuaan peluuttaa tasatilanteessa. Päätöskympillä Edstrom teki kärkikarvaajana hyvää työtä ahdistaen luistelullaan Groleaun harhasyöttöön. Välitön laukaus siniviivasta oli kuitenkin marja Lindbomille. Jatkoajalla Edstrom pelasi yhden vaihdon ja loisti taas monsterikarvaajana. Hän ahdisti Färjestad-pakin laitaan lähestyen tätä syöttösuunnan peittävästä kulmasta. Avaus jäikin siniviivaan, mutta vetopaikkaa isännät eivät sillä kertaa luoneet.

Erikoistilanteista alivoimaa Edstrom ei pelannut, mutta ylivoimaa kylläkin. Vartin kohdalla hän oli maskimies ylivoiman aloittaneessa viisikossa ja reagoi kertaalleen hyvin yhteen viivakutiin, joka meni ohi maalin. David oli ensimmäisenä päätypompussa ja huitaisi kiekon takaisin oman joukkueen haltuun. Muuta erikoista ei mieleen jäänyt. Kakkoserän ensimmäisellä ylivoimalla hän oli slotissa, joka oli se ennestään tuttu rooli. Kiekkokosketuksia ei juuri tullut, mutta sisäänviennin jälkeen Edstrom luisteli lujaa päätyyn ja sai taklauksellaan kenties pakotettua puolustajan sen verran hätäiseen purkuun, että se jäikin Öbergille, joka yritti heti nousta maalin takaa uhkaamaan Lindbomia, mutta mailaviidakko oli liian tiheä. Toisella ylivoimalla Edstromin rauhoitusyritys kulmasta siniviivaan puolestaan katkottiin ja vastaiskusta Färjestad oli tasoittaa painottoman puolen laukauksella, kun Johansson ylipelasi vastaantulonsa. Tuossakin Edstromin ratkaisu kiekollisena jätti toivomisen varaa.

Summa summarum, plussaa voi eritoten antaa oman alueen pelaamisesta, joka oli sentteriltä vaadittavan kurinalaista ja hän tunnisti hyvin ne hetket, kun piti mennä tuplaamaan/luomaan 3v2-ylivoima seisahtuneeseen tilanteeseen päätyyn. Muutoin hän tukki keskustan ongelmitta ja käytti mailaansa hyväksi vastustajien boksaamisessa. Tilannekovuus laitojen lähellä jäi vielä vähän pimentoon, koska pakit tekivät stopit enimmäkseen ja David katsoi vierestä, vaikka kertaalleen päätöserässä veikin vastustajan jämäkästi kiinni laitaan, mutta lopullinen riisto jäi tekemättä. Karvatessa sen sijaan mailapaine oli vahvaa ja luistelu mukavan dynaamista. Potkuissa oli ruutia ja se lupaa hyvää änäriuraakin ajatellen, koska NHL on luisteluliiga. Edstrom myös vei mielellään taklaukset loppuun asti ja siitähän P-Amerikassa pidetään. Vaikkei hän karvatessakaan tehnyt itse stoppeja, hän kuitenkin pakotti useasti puolustajan niin hankalaan avaussyöttöön, että se katkottiin muiden toimesta siniviivan alla. Luulen, että uransa huipulla Edstrom voi hyvinkin olla Karlssonin veroinen kahden suunnan sentteri, joka on todella inhottava vastus sitkeytensä, liikkeensä ja mailapaineensa vuoksi. Jetsin Adam Lowry on myös hyvä verrokki. Kun U20-kisoissa pidin paljon Brabenecin hyökkäysalueen riistopelaamisesta ja kiilauksista iholle, Edstrom teki ehkä vielä isomman vaikutuksen kärkikarvaajana. Alkusyksyn lupausrankingissani David oli Vegasin kenttäpelaajien kakkonen Sapovalivin jälkeen ja tämän matsin katsottuani olen tyytyväinen tuohon arvioon.

Suurin miinus oli kiekollisten ratkaisujen huonous ja hieman epävarma kiekonkäsittely. Itseluottamusta vain lisää niin hyvä tulee, vaikka vaikuttaisikin siltä, että hyökkäysalueen hyökkäyspelissäkin Edstrom on enemmän kotonaan muille tilaa tekevässä roolissa joko b-pisteiden välissä tasapainottavana H3:na tai maskimiehenä painimassa. Mitään hyökkäysalueen kiekkovirtuoosia Edstromista tuskin koskaan siis tulee, mutta jonkun pitää tehdä likaisetkin hommat ja olla valmiudessa ohjaamaan viivatoimituksia ytimestä. Ketjutoverit saavat sitten pysyä kiekossa Edstrominkin puolesta ja kiertää kehää halutessaan. Ahtaan tilan peleihin Edstromkin toki pystyy ja antamaan tarkkoja syöttöjä tyhjään tilaan, mutta kahta väläytystä lukuun ottamatta ne olivat vähemmistössä tässä ottelussa.

Mitä tulee Lindbomiin, Färjestadilla oli painelähdöissä ongelmia joka erässä aika ajoin. Edstromin paikan lisäksi avauserässä sattui toinen paha menetys ja Nässenille pedattiin nopeasta käännöstä takatolpalle avopaikka, mutta jostain Carl työnsi upeasti vasemman patjansa vielä laukauksen tielle. Sivuttaisliikkeessä oli sarosmaista ketteryyttä. Toisessa erässä Lindbom otti pari hyvää lähitorjuntaa lisää oman alueen menetysten jälkeen sijoittuen vakaasti, mutta antautui myös kertaalleen, kun Kärpät-legenda Lasu kiersi Groleaun laidan puolelta ja punnerrettuaan maalin eteen uitti limpun kämmeneltä takakulmaan. En tuota Carlin piikkiin laittaisi, vaikka se torjuttavissa olikin. Päätöserän kohokohta oli varmaankin nopea hanskanheilahdus Lindrothin laukaukseen slotista, kun isännät taas kerran karvasivat kiekon itselleen syvällä Färjestadin alueella. Torjuntoja kertyi 60 minuutissa 20 kappaletta ja jatkoajalla muutama lisää, joten linjassa alkukauden supertilastoihin Lindbom tässäkin pelissä torjui ja pelasti torjunnoillaan pisteen vierasjoukkueelle. Lisäajalla hän nollasi mm. toistamiseen Lindrothin, joka hyökkäsi oikealta kohti maalia ja laukoi viiksiltä pakin jaloista kohti taka-alakulmaa, mutta Carl sai kilpensä väliin napakkaan kutiin. Hetken päästä kuitenkaan Lasun illan toiselle maalille hän ei voinut mitään, kun Hasan laukaus kimposi Nicklasin luistimesta sisään maalin edestä.

E: Ja katsokaas, kuka on palannut harjoituksiin:

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1720862275752616135?t=02AekEJ8-Ey5q7tjcsosDA&s=19

 

[Salming]

12/82 Vegas vs. Colorado

Hill torjui kiekkoja kärkikamppailussa. Carrier tervehtyi nelosketjun laitaan Rondbjergin tilalle. Puolustus oli ennallaan.

Arvosanataulukko
++ Stone
+ Hill, Stephenson, Eichel, Carrier, Karlsson, Dorofeyev, McNabb, Hutton, Theodore, Pietrangelo
+/- Pachal, Martinez, Barbashev, Marchessault, Cotter, Amadio, Howden, Kolesar
-
--

1. erä

Kiinnitin jo toisella minuutilla huomiota siihen, että Avsin puolustajat eivät haukkailleet kiekottomina vastaan tukkimaan pelin puolen laitaa, vaan peruuttivat ajoissa keskialueelle pysyäkseen pelin alapuolella, joten Vegas sai avata peliä haluamallaan tavalla painollista laitaa hyödyntäen siten, että laituri tutusti jatkoi puolustajan rännisiirron vauhtiin sentterille pistelinjalle. Tuolloin toisella peliminuutilla kuitenkin Martinezin tehtyä stopin omalla sinisellä, Pietrangelon avaussyöttö oman maalin takaa ränniin karkasi aina keskialueelle asti, kun laituri ei ollut omalla paikallaan. Myöhemmin samassa vaihdossa toisessa päässä Cotter suojasi kiekkoa syvyydessä ja syötti sen yhdellä kädellä siniviivaan Martinezille, joka antoi seinäsyötön takaisin. Cotter vartaloharhautti Girardin vasemmassa laidassa saaden lapansa auki. Samalla Pietrangelo nousi painottomalta puolelta takatolpalle ja Wood nukahti jääden potkun verran perään, mutta Alexin laukaus kovasta poikittaissyötöstä epäonnistui.

Vegasin keskialueen 1-2-2 karvaus toimi alussa kivasti. Kolmannella minuutilla kaksi perättäistä Avalanchen hyökkäystä katkottiin, kun oikea laita oli tukossa Eichelin johdolla. Ensimmäisestä keskialueen käännöstä Eichel haki lättyä maalin eteen, mutta se ei omia löytänyt. Jälkimmäisestä käännöstä tuli ylivoima, kun Johansen koukki itsensä boksiin. Vegasin ykkösylivoima oli jäällä melkein koko kaksiminuuttisen. Stone pääsi alussa ohjaamaan maalin edestä rauhassa kiekon Eichelin syötöstä Georgievin syliin. Theodoren pari viivakutia olivat nekin tuloksettomia mennen suoraan päin venäläisvahtia. Viiden minuutin kohdalla Hill torjui ensimmäisen kerran, kun Colorado pääsi 2v2-vastaiskuun Lehkosen jatkettua punaviivalta kiekon keskikaistalle MacKinnonille, mutta terävä rannelaukaus suoraan liikkeestä osui räpylän reunaan.

Seuraavassa vastaiskussa Hutton puolestaan tökkäsi omalla sinisellä kiekon irti Rantaselta ja peli puuroutui Vegasin maalin taakse, mutta kolmospakkipari hoiti 2v2-tilanteen siellä voitokkkaasti. Hutton lähetti kiekon ränniin, jossa Vegasin laituri sai rauhassa vastaanottaa kiekon, kun Toews ja Makar vuorostaan peruuttivat ajoissa pelin alle. Avalanche ei halunnut missään nimessä siis antaa YV-hyökkäyksiä Vegasille, vaan 1-1-3/1-2-2 karvauksellaan piti kolmekin pelaajaa pelin alla kurinalaisesti ja luotti saavansa sillä itse hyviä transitiosaumoja, kun se keskittyi katkaisemaan VGK:n hyökkäykset siniviivojen välissä. Tämäkin 3v3-hyökkäysaihio päättyi Kolesarin siirtokiekkoon päätyyn, jossa ensimmäisenä oli Toews. Lehkonen ja MacKinnon vaihtoivat hienosti lennosta roolit eli kun Lehkonen pumppasi syvään Rantasen seuraksi karvaamaan, MacKinnon pudotti H3:ksi estäen YV-hyökkäyksen. Vastaavissa hetkissä VGK toisinaan pakotti syöttöjä lavasta lapaan ja se johti tosiaan suunnanmuutoksiin.


Ajassa 6:25 sama homma toistui. Vegasin aloitusvoiton jälkeen Makar peruutti sen sijaan, että olisi pinchannut ja estänyt Dorofeyevia vastaanottamasta syöttöä siniviivan kulmassa. Makar keskittyi vain katkaisemaan Dorofeyevin pistelinjasyötön vauhtiin Amadiolle. Siinä hän onnistuikin ja sai palautettua kiekon vielä syvään ilman paitsiota, mutta Vegasin onneksi Rantanen kamppasi siellä itsensä jäähylle. On mielenkiintoista nähdä se, että onkohan tämä Coloradon pelisuunnitelma Vegasin suorahyökkäysten tukahduttamiseksi aikanaan sitten pudotuspeleissäkin eli se sallii ensimmäisen syötön menevän perille puolustajalta laiturille, mutta kakkos- ja kolmossyötöt pyritään katkomaan keskialueella?

Toisella ylivoimalla paras paikka syntyi vasta lopussa, kun Stephenson petasi päätypassillaan tekopaikan slottiin Stonelle, mutta laukaus osui takapatjaan eikä Eichel ihan ehtinyt karoille. Kakkosylivoima istui penkillä koko jäähyn ajan. Vedot olivat 9-2 avauskympillä. Ajassa 9:30 toistui tuttu juttu eli Drouin kärkikarvaajana liimasi Huttonin päätyyn, mutta Pachal tuli hyvin auttamaan viereen ja jatkoi kiekon ränniin Carrierille, joka pääsi rauhassa kääntymään Avsin puolustajien peruutettua keskialueelle. Nämä keskittyivät sen seuraavan syötön katkomiseen ja onnistuivatkin siinä jälleen, kun Carrierin passi eteenpäin oli epätarkka. Coloradon 1-1-3 peruuttelu siis tepsi jossain määrin kieltämättä kotijoukkueeseen eikä se päässyt pelaamalla keskialueen läpi, mutta sama päti toiseenkin suuntaan.

11. minuutilla Lehkonen voitti luistelukisan päätykiekon perään ennen McNabbia ja Theodorea, mutta kääntö luukulle Rantaselle ei mennyt lapaan. Minuutti myöhemmin Pietrangelo luisteli ohi kiekosta keskialueella ja Avs pääsi 2v1-hyökkäykseen. Martinez sulki syötön ja Stephenson pakotti vauhdikkaalla paluullaan kohti omaa maalia Tatarin aikaiseen laukaukseen, jonka Hill koppasi. Hetken päästä Avalanchen H3 keskialueella pakotti sivupaineellaan Vegasin pelaajan vaikeaan syöttöön keskialueella, joten keskialueen ylitys epäonnistui jälleen ja Avs sai itse 3v3-vastaiskun. O'Connor sai poikittaissyötön oikeaan laitaan, josta hän jätti kiekon toiseen aaltoon Byramille, mutta Hill pysäytti keskikaistakudin rintapanssarillaan. 14. minuutilla Howden irtosi laitaan omissa tavoittelemaan riistoa, jolloin Rantanen tunnisti slottiin auenneen tilan ja sai sinne syötön. Rystylaukaus selin kohti maalia osui patjaan, joten tutulla Vegasin haavoituskeinolla Colorado ei kuitenkaan maalia tuolla kertaa saanut tehtyä, kun sentteri oli houkuteltu irtoamaan pois paikaltaan.

Vartin kohdalla tasavajaalla MacKinnon pääsi toistamiseen laukomaan suoraluistelusta 2v2-vastaiskusta, mutta lopputulos oli sama. Hillin räpylä heilahti etukulmassa. Minuutin päästä Hutton kuskasi komeasti jalalla kiekon päädystä päätyyn ja lopulta viivaan rakennettiin vetopaikka Pietrangelolle. Jatkotilanteessa Howden sai jäähyn. 4v3-ylivoimalla paras paikka tuli suoraan MacKinnonin aloitusvoitosta Rantaselle, mutta rystylaukaus jäi jäänuoliaiseksi b-pisteiden välistä. 4v5-alivoimalla Vegas siirtyi 1-0 johtoon, kun Stone riisti kiekon MacKinnonilta. Stephenson tuhlasi ensin 2v1-vastaiskun laukomalla vasemmalta puolelta ohi maalin. Jatkotilanteessa Avsin purut kuitenkin epäonnistuivat, kun Pietrangelo ja McNabb pitivät siniviivan kulmat kiinni ja palauttivat kiekon maalille. Jälkimmäinen McNabbin kova syöttö löysi yksin unohdetun Stonen ja kapteeni pussitti rauhassa Vegasin kauden ensimmäisen alivoimamaalin. Erän päätöshetkillä vielä Cotter oli survomassa Theodoren laukauksen reboundia verkkoon maalin edessä siinä onnistumatta. Vedot kirjattiin lopulta 13-12, joten Avs kiri niissä toisella puolikkaalla. Viisikkopuolustaminen oli mallikasta puolin ja toisin ja vaade luoda maalipaikka suuri. Lyhytsyöttöpelillä kumpikaan ei montaa kertaa mennyt keskialueen läpi.

2. erä

Kakkoserän alussa kakkosketju tukki keskustaa omissa noppavitosella, kun Avalanche pyöritti peliä ulkokehällä. Byram laukoi viivasta ensin ohi ja sitten päin Hillia. Colton liikkui kertaalleen korkealle pakkien väliin luomaan laitureita vastaan 3v2-ylivoiman, mutta hänenkin one-timerinsa kilpistyi patjoihin. Seuraavilla minuuteilla Coloradon paine lisääntyi entisestään ja se alkoi pelata entistä enemmän selustaan juoksukiekkoja. Vegas hoiti aluksi ykkös- ja kakkoskiekot lasin kautta keskialueelle onnistuneesti, mutta hiljalleen Colorado alkoi voittaa enemmän kaksinkamppailuita laitojen vieressä ja sai kulmaralleja käyntiin siirtokiekkojensa jälkeen. Se oli takaa-ajoasemassa klassisesti epätoivoisempi joukkue ja vimmattu yritteliäisyys paistoi joka pelaajasta. Niinpä vedot kohti maalia olivat avausvitosella 0-5 ja Vegasin ainoa puolittainen tilanne oli Carrierin yksittäinen laukaus vasemmasta laidasta ohi takakulman,.

27. minuutilla Vegas hyödynsi hybridipitkää, jossa oli ensimmäisenä Barbashev, mutta hän antoi vuorostaan maalin takaa pakotetun syötön Marchessaultille, josta seurasi taas yksi tasavoimainen vastaisku vieraille. Sen VGK hidasti ihan hyvin, mutta tuollaisia osoitteettomia syöttöjä oli pelin ensimmäisellä puolikkaalla liikaa ja sama ongelmahan joukkuetta vaivasi ainoassa tappiopelissä Blackhawksia vastaan, joten välillä syöttövarmuus vain unohtuu. Toki Cassidykin on viime kauden alusta asti sanonut sitä, että slottiin saa hakea rohkeita syöttöjä menetyksen uhalla, mutta ne hetket, jolloin syöttää keskustan mailaviidakkoon tulisi valita ja tunnistaa vielä paremmin. Minuutin päästä erän ensimmäinen veto kohti maalia oli totta, kun Barbashev jatkoi sinisen päältä kiekon keskelle Marchessaultille ja tämä laukoi kaukaa päin Georgievia.

Pari minuuttia myöhemmin vastaava pidempi syöttö suoraan keskialueelle 3v3-tilanteeseen tuotti 2-0 osuman. Pietrangelo avasi oman alueen kulmasta ristipiston Marchessaultille ohi Coloradon kahden ylimmän karvaajan. Keskialueen 3v3-tilanteessa Marchy onnistui syöttämään vuorostaan laidasta kiekon ohi Girardin keskikaistalle vauhtiin Eichelille. Nichushkin lopetti puolustamisen kesken, jäi pari ratkaisevaa piirtoa jälkeen ja Jack naulasi kiekon tarkasti yläkulmaan. Sillä hän juhlisti Vegas-treidinsä kaksivuotispäivää mitä parhaimmalla tavalla. Tuohon asti Avs oli katkonut suorahyökkäykset toisteisesti omalle siniselleen viimeistään, joten ehkä vastalääke voisi olla suosiolla se, että tavanomaisemman lyhytsyöttölähdön sijaan kaikki hyökkääjät karkaisivat ajoissa keskialueelle ja puolustajat avaisivat sinne pitkiä passeja, jonka jälkeen takasinisellä sitten pyrittäisiin voittamaan 3v3-tilanteita. Kiekonmenetyksen sattuessa toki viisikon etäisyydet olisivat hurjat, mutta toisaalta se venyttäisi yhtä lailla vastustajan viisikkoa:

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1721007616904794357?t=-qpOvWaUGnS2c2CZZOJMkA&s=19

Kakkoserän toisen kympin alkuun Avalanche sai ylivoiman ja Rantanen kilautti tolppaan oikeasta siivestä ohi McNabbin polvipeiton. Ja kun jäähy oli tapettu, peli oli 3-0. Nichushkin puppeloi toistamiseen ja antoi löperön syötön omissa. Siihen pääsi väliin Stephenson. Stone löytyi heti keskeltä ja tämä ruokki vierestä Carrieria, joka laukoi etukulmasta kiekon reppuun venyttäen maaliputkensa kolmen pelin mittaiseksi. Seuraavalla ylivoimalla peli muuntui 4-0:aan, kun ykkösylivoima sai vihdoin onnistumisen. Aiemmatkin YV:t olivat ihan hyvännäköistä tekemistä ja vetojakin oli kahdeksan, kunnes sitten lopulta asiat klikkasivat kohdilleen. Theodore levitti Stonelle ja tämän tarkka poikittaissyöttö Olofssonin läpi meni Eichelin lapaan. Georgiev ei ennättänyt liukua sivuttain torjumaan lämäriä suoraan syötöstä.

36. minuutilla Rantanen kiersi ulkokehää ja haki syöttöä nollakulmasta takatolpalle MacKinnonille. Tämä pääsi kuitenkin sutimaan toiselta puolelta tulleen laukauksen paluukiekkoa sisään, mutta Hill piti luukut kiinni. Colorado lisäsi tappiolla entistä enemmän kaaosta Vegasin maalille yrittäen siten päästä tulostaululle. Toisessa päädyssä Cotterin paikalle kakkosketjuun nostettu Carrier karvasi kiekon Coloradon päädyssä takaisin Vegasille ja Stone pudotti taustalle Stephensonille, joka kilautti ylärimaan. Sen perään toisessa päädyssä O'Connor jäädytti maalin kulmalla Hillin jäihin, mutta nollakulmaviimeistely meni Hillin hanskan sisään. Tappiolla Avalanche myös luopui puolustajien peruuttelusta ja esim. ajassa 37:25 Makar pinchasi ja pysäytti siniviivan kulmassa suoraan Dorofeyevin sen sijaan, että olisi katkonut vain pistelinjasyötön. Kakkoserän lopussa puolestaan Theodore piti siniviivan kiinni ja syötti slottiin Carrierille, joka taitavasti ohjasi kiekon Stephensonin lapaan. Tämä pääsi nokikkain Georgievin kanssa ja malttoi viimeiseen asti, mutta nollakulmanosto yli patjan ei mennyt sisään. Carrierin ja Cotterin vaihto päittäin oli kuitenkin valmennukselta hyvä muuvi ja kakkosketjukin heräsi sillä eloon. Laukaukset kahden erän jälkeen olivat 25-24. Maalinteon tehokkuus oli vaihteeksi kunnossa toisessa erässä.


3. erä

Päätöserän alussa Hutton kampitti itsensä jäähylle taisteltuaan reboundista Tataria vastaan. Kaaoksen lisäys tuotti siis edes ylivoiman vieraille. Byramilla oli oiva mahdollisuus kaventaa, mutta one-timer osui sivuverkkoon oikeasta laidasta. Sen perään sitten Stone päätti tehdä toisen alivoimamaalinsa. Stephenson paineisti loistavasti Byramia laidan lähellä ja tämän pudotus kohti viivaa jäi vajaaksi. Stone pääsi väliin ja tökkäsi kiekon itselleen eteenpäin laidan kautta ohi Toewsin. Nopeus riitti juuri ja juuri laukauksen aikaansaamiseksi läpiajosta. Pehmeä viimeistely kämmeneltä ohitti täysin sulaneen Georgievin. Hurja peli kapteenilta ja perun täten kaikki pahat puheeni Stephenson-Stone kaksikon ajoittaisesta vuotamisesta alivoimilla, heh. Yhtäaikainen kollektiivinen paine toimi hienosti AV-nelikolta pelin puolen laidassa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun joku Vegasin pelaaja tekee kaksi AV-maalia samaan peliin. Hajosin muuten aivan täysin tälle kuva- ja tekstikombolle:

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1721018942905585713?t=dcuYINBC62oN2KvLLViZmg&s=19

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1721022008094540228?s=20

Sitten oli Vegasin vuoro päästä vielä ylivoimalle. Stonelle tarjottiin hattutemppua, kun Theodoren vetopassi siniviivasta löysi hänet maalin kulmalta ypöyksin, mutta rystysutaisu jäi veskarin varusteisiin. Ennen erän puoliväliä Vegas sai 3v2-vastaiskun, kun Avalanchen aggressiivisempi karvaus tappioasemassa vuoti ja Vegas pääsi YV-hyökkäykseen, joita se pelin ensimmäisellä puoliskolla ei tosiaan ollenkaan saanut, kun Coloradolla oli aina kolme pelaajaa pelin alla. Karlsson laukoi oikeasta laidasta Girardin jaloista kiekon längistä sisään, kun Georgiev ehkä odotti etukulmalaukausta. Kuusi-nolla ja sen kunniaksi DJ laittoi ABBAa soimaan. Samalla Wiljamin pisteputki venyi yhdeksään pelin ja se sivuaa seuran runkosarjaennätystä, jota pitävät hallussaan myös Pacioretty, Tuch ja Smith.

Päätöskymppi oli pelailua ja sen alkaessa vedot olivat tasan 31-31. Vegas sai monia puolittaisia vastaiskuja, joista kolmosketju lopulta hyödynsi toistamiseen yhden, kun ensin Dorofeyev oman tuhlatun mestansa jälkeen kamppaili kiekon takaisin päädyssä ja käänsi upean rystypassin Johnsonin läpi Karlssonin lapaan takatolpalle. Lopputulokseksi jäi 7-0 kuten aikoinaan ensimmäisessä runkosarjakohtaamisessa vuonna 2017. Pelitapahtumien mukainen tulos se ei ollut kuten Cassidykin myönsi, mutta tehokkuus pelin jälkimmäisellä puoliskolla ja yksilövirheet käänsivät vaa'an isännille. Jääkiekko on myös maalintekopeli, joten sikäli tulos ei jätä jossiteltavaa. 12 ottelun jälkeen pisteprosentti on 95,8% ja saldo 11-0-1. Kyseessä oli 20. runkosarjaottelu putkeen, jossa Vegas kerää pisteitä viime kausi mukaan lukien. Viimeiseen 40 vuoteen vain Chicagolla on ollut pidempi putki, terve.

Stone saa kaksi plussaa historiallisesta alivoimatehoilustaan. Carrierin siirto kakkosketjuun herätti vitjan eloon myös tasaviisikoin pelin toisella puolikkaalla. Hill puolestaan torjui salakavalasti jopa 41 kertaa, mutta varsinaisia paraatipelastuksia ei pahemmin ollut, joten tyydyn yhteen plussaan hänen kohdallaan. Kaaostilanteissa hän piti päänsä hyvin kylmänä ja suorat laukaukset pysähtyivät ruhoon myös mallikkaasti.

Puolustuksessa kärkiyksilöt olivat hyviä. Theodore pyöritti peliä kivasti ylivoimalla ja piti siniviivan kiinni useasti tasaviisikoinkin. Pietrangelo oli alustamassa toista maalia ja kamppaili energisesti. Hän satutti hieman kättään toisessa erässä, mutta ravistelun jälkeen pystyi kuitenkin jatkamaan ottelua. McNabbilla on puolestaan jo 0+6 tehot kerättynä 12 peliin, joten hän on tekemässä kirkkaasti piste-ennätystään, jos tahti jatkuu. Tuntuu siltä, että hänen pelinavaamisensa ja syöttötaitonsa on jopa hieman aliarvostettua tällä hetkellä minunkin toimestani. Hutton puolestaan oli erinomainen painelähdöissä ja yhteistyö sujui Pachalin kanssa. Hän on palannut kokoonpanoon pienen viltityksen jälkeen kerrassaan suvereenisti sekä tässä että viime matsissa. Siitä kertoo se, että vastuuta tuli tasavajaallakin Pietrangelon parina Martinezin sijasta. Luistin kulkee hienosti ja hän pääsee siksikin paineen alta avaamaan peliä niin hyvin tällä hetkellä.

Loput plussat menevät yläkerran tehoilijoille. Eichel juhlisti tosiaan treidinsä kaksivuotispäivää kahdella maalilla sopivasti. Ylivoimalla hän ehkä hieman hautoi edelleen liikaa kiekkoa, jos jotain negatiivista on keksittävä. Stephenson pelasi vahvan matsin kahteen suuntaan. Karlsson ja Dorofeyev tehoilivat periaatteessa roska-ajalla, mutta harvoin kahden pisteen miehiä ilman plussiakaan jätän. Heidän keskinäinen kemiansa toimii, vaikka viime keväällä rinnalla ollut Smith on vaihtunut nyt Amadioon. Carrier puolestaan oli oiva nosto kakkosketjuun ja hän toi siihen vielä Cotteria enemmän rymistelyä ja karvausvoimaa. Melkeinpä jatkaisin ensi yön pelissä Anaheimia vastaan niin, että Cotter olisi nelosen laidassa ja Carrier kakkosketjussa tulosroolissa, koska tämä on maaliputkessa.

 

[Amerikanihme]

Pelkäsinkin tätä Ankka-peliä etukäteen, kun Ankat ovat viime aikoina olleet kovassa vedossa ja saaneet kaikenlaisia comeback-voittoja. Ensimmäinen erä näytti vielä hyvältä Vegasin kannalta, vaikkei maalinteon tehokkuus huipussa ollutkaan, mutta toivo eli. Toinen ja kolmas erä olivat sitten täysin Ankanpoikien pyöritystä. Kultaritarit olivat väsyneitä ja masu taisi olla täynnä kaikista voitoista. Eichel varsinkin ansaitsisi parikin miinusta maalinsa jälkeen. Joten kaikki kreditti Ankkalinnan pojille kahden viimeisen erän pelaamisesta.

Maalinteon tehokkuus oli vaihteeksi kunnossa toisessa erässä.

Niin, maalinteon tehokkuus. En pysty millään ymmärtämään, mikä tuon konseptin ideana on. Eihän maalinteon tehokkuutta voi kai harjoitella? Ei voi kai sanoa, että "voitamme, koska maalintekomme on tehokasta." Voi sanoa, että "olemme voittaneet, koska olemme onnistuneet saamaan maaleja, kun paikka on ollut", mutta tämä on siis tuuripeliä, ei mitään tekemällä tehtyä "tehokkuutta". Joskus se kiekko vaan menee sisään koko ajan, kun sen tyhjään maaliin päin sutii, joskus se taas ei mene millään. Joten voisiko hieman selventää, mikä tämän käsitteen takana on, sillä minun ymmärtääkseni "maalinteon tehokkuus" on sama asia kuin onni tai tuuri maalinteossa. Joka tosin tietenkin sopii hyvin kasinokaupungin joukkueen kuvaan sinänsä, heh.

 

[Salming]

13/82 Anaheim vs. Vegas

Thompson oli torjuntavuorossa. Ketjut olivat toiveeni mukaisesti samat kuin viime pelin lopussa eli Carrier piti paikkansa kakkosketjussa ja Cotter aloitti nelosen laidalta. Puolustuksesta Martinez oli tipahtanut sivuun ylävartalovamman takia, joten Pietrangelo pelasi vasemmalla puolella Korczakin rinnalla.

Arvosanataulukko
++
+ McNabb
+/- Thompson, Pietrangelo, Korczak, Hutton, Pachal, Theodore, Eichel, Barbashev, Marchessault, Stone, Stephenson, Carrier, Karlsson, Dorofeyev, Amadio, Howden, Cotter, Kolesar
-
--

Vegas sai muutamia vastaiskuaihioita avauskympillä, joista yksi tuotti tulosta lopulta. Tiivis viisikkopuolustus johti katkoon omalla sinisellä. Vastaiskussa Eichel punnersi laidasta ohi LaComben ja tarjoili tarkan lätyn takatolpalle Barbasheville Lyubushkinin läpi. 0-2 kihaus syntyi kakkoserässä tasavajaalla. Oman pään aloituksen jälkeen McNabb antoi pakki-pakkisyötön maalin takana ja Theodore ohitti jalalla karvaajansa McTavishin. Tuloksena oli ylivoimahyökkäys. Vaikka McTavish polki lujaa alas, hän ei ennättänyt ajoissa tekemään enää tilanteesta tasavoimaista. Theodore jatkoi liikettään keskikaistaa pitkin maalille sitoen keskikaistauhkana Fowlerin itseensä. Eichel pääsi laukomaan vapaasti oikeasta ympyrästä ja tarkkaakin tarkempi laser upposi etuyläkulmaan ohi Gibsonin. 4v4-pelissä on pitkälti kyse oman 1v1-tilanteen voittamisesta, jotta maalipaikan voi luoda ja siinä Theodore onnistui erinomaisesti. McNabb jatkoi tehokasta alkukauttaan saalistamalla jo seitsemännen syöttöpisteensä 13 matsiin.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1721353351672279162?t=9BCiEeFvFef6G6jImiEnjA&s=19

Päätöserä oli synkkä. Ducks kavensi heti alussa ylivoimalla. Sitä edelsi Eichelin tuhlaama läpiajo Mintyukovin menetettyä kiekon siniviivassa. Vegas myös purki 3-4 kertaa, kunnes lopuksi Howdenin blokkaaman laukauksen jälkeisen irtokiekon sutaisi keskeltä sisään Henrique. Päätöskympin aluksi Eichel puolestaan pupelsi maailman helpoimman purun siniviivan tuntumassa sohien kiekosta ohi pari kertaa. Peli kääntyi ja Carrick uitti kiekon rauhassa längistä sisään, kun muut Vegas-pelurit olivat jo lähdössä hyökkäämään. Tuota osumaa edelsi tuhlattu ylivoima ilman kunnon tekopaikkaa. En pitänyt siitä, että ykkösylivoima pelasi sen kokonaan, koska sillä ei vain tässä pelissä ollut mitään kunnollista ideaa pakkopelissä ja kolmella ensimmäisellä ylivoimalla laukauksia kohti maalia oli vain yksi. Eichel leipoi kiekkoa rutosti vasemmassa siivessä, muttei saanut mitään aikaan ja ajoittaiset takakolmion paikkojen vaihdot tuntuivat vain passivoivan ylivoimaa entisestään. Kakkosviisikon suoraviivaisempaa lähestymistapaa olisin siis halunnut nähdä enemmän ja tuon 2-2 maalin jälkeen seuranneella ylivoimalla se saikin sentään 40 sekuntia aikaa näyttää osaamistaan ja oli mielestäni heti vaarallisempi kuin ykkösviisikko.

Päätösvitosella jokseenkin vääjäämätön tapahtui. PAPP:ssa ei ollut samanlaista aggressiivisuutta kuin vielä avauserässä, vaan ehkä kolmas matsi neljään päivään jo painoi jaloissa ja keskustan tukkiminen oli kovin staattista, vaikka Cassidy pelin jälkeen sanoikin, että hänestä mitään erityistä romahdusta ei tapahtunut, vaan Ducks käytti harvat paikkansa hyväkseen ja joskus niin käy. Lyubushkinin laukaus viivasta meni peiton läpi. Vatrano käänsi sen päädystä takaisin luukulle ja Theodoren pihdeistä McTavish neppasi kiekon sisään, joten tuon kaksikon osat vaihtuivat 0-2 maalista toisin päin. Loppuluvut sijoitti tyhjiin Carrick, kun kärkiyksilöt Eichelin johdolla hävisivät irtokiekkomiekkailun hyökkäyssinisen tuntumassa. Kauden 13. ottelu tuotti siis ensimmäisen varsinaisen peliajan tappion ja 20 runkosarjamatsin pisteputki poksahti rikki. 13 ei turhaan ole epäonnen luku. Toisaalta onhan 11-1-1 kauniin symmetrinen numerosarja.

Thompson pääsi avauserässä vähällä, kun Vegas oli vielä silloin vahva laitojen lähellä kamppailuissa eikä Anaheim päässyt käynnistämään kulmapelejä millään, vaan vieraat tulivat omista nopeasti ulos. Peli virtasi päästä päähän. Pari lähitorjuntaa toki maalin kulmalta tulleisiin kuteihin LT teki nollaten mm. Silfverbergin ja Terryn. Keskustaan Ducksilla ei ollut mitään asiaa. Sama jatkui kakkoserässä ja esim. 25. minuutilla kun se haki kahdesti syöttöä slottiin, molemmilla kerroilla Vegasin toinen pakki nousi ajoissa tukkimaan sentterin jättämän tilan. Muun muassa Pietrangelo blokkasi yhden vedon mailallaan. Matsin puolivälin jälkeen Ducksilla oli muutama hyvä maalipaikka suunnanmuutoksista. Ensin Zegrasin poikittaissyötöstä Terry laukoi patjaan napakasti oikeasta laidasta ja hetken päästä Strome tykitti one-timerin yli maalin. LT oli kyllä hyvin mukana sivuttaisliikkeessä. Pari minuuttia myöhemmin Eichel puolestaan kompuroi keskialueella ja Theodoren lähdettyä yli-innokkaasti hyökkäämään Ducks sai 2v1-hyökkäyksen, mutta Thompson työnsi räpylänsä eteen kopaten sinne Zegrasin rannelaukauksen. Päätöserässä sitten melkein jokainen maalia kohden tullut veto upposi, mutta niissä oli kaaosta sen verran, etten LT:tä takaiskuista syyttäisi.

Anaheim tukki melko hyvin keskialueen eikä Vegasinkaan suorahyökkääminen mitään ilotulitusta ollut. Kuten todettua, jo ennen avausmaalia Vegasilla oli sen sijaan pari pätevää vastaiskutonttia. Heti avausminuutilla Eichelin poikittaissyötöstä Korczak laukoi oikeasta laidasta patjaan ja seitsemännellä minuutilla Cotterin laukaus vasemmalta kaarelta meni päin Gibsonia. Pidin Cotterissa siitä, että tämä ajoi hanakasti maalille useamman kerran ja sai sinne kovia syöttöjä, mutta ohjaukset keskikaistalta kilpistyivät nekin Ducks-kassariin. Vartin kohdalla syötön tarjosi Stone, kun Cotter pelasi yhden vaihdon kakkosketjussa ja kakkoserässä puolestaan lätyn tarjosi Kolesar. Jatkotilanteessa Cotter vielä tuhlasi tekopaikan slotista laukoen ranteella syliin ja välissä Pachal puolestaan nousi takatolpalle, muttei saanut putattua Pietrangelon poikittaissyöttöä sisään.

Carrier toi kakkosketjuun howdenmaista maalineduspelaamista. 13. minuutilla hän oli sutimassa sisään tuloksetta Pietrangelon laukausta. Tämä pelatessaan vasemmalla puolella oli hyökkäyssuuntaan tavanomaista vaarallisempi päästen käyttämään laukaustaan enemmän. Kakkoserän lopussa puolestaan Korczak laukoi pari kertaa siniviivasta pitkän pyörityksen aikana ja Carrier oli maalin kulmalla kärppänä, muttei saanut viimeisteltyä Gibsonin patjan läpi.

Kolmosketjulla oli joitain hyviä aihioita jämäkän kamppailupelaamisen ansiosta. Avauserässä Karlsson ja Dorofeyev kaivoivat kulmasta kiekon keskustaan Amadiolle, mutta mailaviidakko esti ruotsalaisen syötön menon lapaan. Kakkoserän alkupuolella Dorofeyev puolestaan syötti laidasta keskustaan Karlssonille, joka laukoi päin Gibsonia. Myöhemmin puolestaan Amadion poikittaissyöttö vasemmasta laidasta löysi Pachalin, joka laukoi ranteella hanskaan. Ja sitä ennen Karlsson syötti keskikaistalle Dorofeyeville, joka peippaili ja laukoi päin Gudasin peittoa. Amadio puolestaan hankki yhden ylivoiman punnerrettuaan maalille ohi häntä koukkineen Mintyukovin. Koska ketju jäi tehoitta ja Karlssonin pisteputki katkesi, en voi antaa plussaa.

Jollekin plussa on kuitenkin annettava, joten menkööt se sitten McNabbille, joka oli alustamassa molempia maaleja. Avausmaalissa hän oli se, joka teki stopin omalla sinisellä mailapaineellaan ja toiseen maaliin tuli sitten virallisesti syöttöpiste kirjoihin. Näkyviä virheitä omalla alueella ei ollut kiekottomana.

Pelkäsinkin tätä Ankka-peliä etukäteen, kun Ankat ovat viime aikoina olleet kovassa vedossa ja saaneet kaikenlaisia comeback-voittoja. Ensimmäinen erä näytti vielä hyvältä Vegasin kannalta, vaikkei maalinteon tehokkuus huipussa ollutkaan, mutta toivo eli. Toinen ja kolmas erä olivat sitten täysin Ankanpoikien pyöritystä. Kultaritarit olivat väsyneitä ja masu taisi olla täynnä kaikista voitoista. Eichel varsinkin ansaitsisi parikin miinusta maalinsa jälkeen. Joten kaikki kreditti Ankkalinnan pojille kahden viimeisen erän pelaamisesta.


Niin, maalinteon tehokkuus. En pysty millään ymmärtämään, mikä tuon konseptin ideana on. Eihän maalinteon tehokkuutta voi kai harjoitella? Ei voi kai sanoa, että "voitamme, koska maalintekomme on tehokasta." Voi sanoa, että "olemme voittaneet, koska olemme onnistuneet saamaan maaleja, kun paikka on ollut", mutta tämä on siis tuuripeliä, ei mitään tekemällä tehtyä "tehokkuutta". Joskus se kiekko vaan menee sisään koko ajan, kun sen tyhjään maaliin päin sutii, joskus se taas ei mene millään. Joten voisiko hieman selventää, mikä tämän käsitteen takana on, sillä minun ymmärtääkseni "maalinteon tehokkuus" on sama asia kuin onni tai tuuri maalinteossa. Joka tosin tietenkin sopii hyvin kasinokaupungin joukkueen kuvaan sinänsä, heh.

Kun parin erän jälkeen hahmottelin alustavia plussia ja miinuksia, Eichel ja Theodore olivat silloin plussissa kiinni, mutta tosiaan päätöserässä sitten heikkoja suorituksia tuli heiltä kummaltakin sen verran, että miehet oli pudotettava neutraaliin kategoriaan.

Maalinteon tehokkuus on ehkä hieman kapulakielinen termi, joka on iskostunut päähäni Jukka Jalosen myötä. Sitä voi harjoitella ja ohessa on suora lainaus itseltään leijonakuninkaalta: – On jo yli kymmenen vuotta panostettu maalinteon tehokkuuteen. Maalintekomme on ollutkin aika tehokasta viime vuosina. Nyt ei vain ollut.

– Kun hakee nyansseja, miksi emme voittaneet ja tehneet, kiekoton toiminta maalin edessä on ehkä se juttu, mihin pystyy vaikuttaa nopeimmin. Laukomista ei varmaan pysty opettamaan jollekin muutamassa viikossa, mutta sitä pystyy kehittämään, miten maalin lähellä toimitaan ja miten pyritään luomaan laukauspaikkoja sellaisia joukkueita vastaan, jotka sumputtavat paljon. Meitä vastaan tehtiin niin, Kanada mukaan lukien. He pelasivat tosi passiivista peliä ja hyvin siinä onnistuivat, Jalonen perkaa.

Minusta nimenomaan voi siis sanoa, että "voitamme, koska maalintekomme on tehokasta", koska lopulta vain maalit lasketaan tulostaululla ja ilman tehokkuutta maalipaikoissa ei kovin pitkälle välttämättä pötkitä, jollei maalivahti ole jatkuvasti jumalamoodissa. "Olemme voittaneet, koska olemme onnistuneet saamaan maaleja, kun paikka on ollut" sekoittuu mielestäni tuohon toiseen lauseeseen jossain määrin, koska tietenkin onnea ja sattumaakin aina tarvitaan. Olen itse tarkoittanut maalinteon tehokkuudella juurikin noiden kahden lauseen sekoitusta eli joukkue on ollut sekä osin onnekas viimeistelemään että myös luonut edellytyksiä tehokkaampaan maalintekoon. En puhuisi siis maalinteon tehokkuudesta vain tuurielementtinä, vaan korkeiden laukausprosenttien taustalla on muutakin.

Jos vaikkapa miettii nyt vielä tarkemmin Golden Knightsia, Cassidyn aikakaudella mielestäni maalinteon tukitoimet ovat parantuneet eli asia, josta Jalonenkin tuossa lainauksessa puhuu. Kiekottomat pelaajat tekevät paremmin maskia, aiheuttavat enemmän kaaosta ja myös irtokiekoissa on oltu vaarallisempia. 2-1-2/2-3 hyökkäysaluesysteemissä mielellään aina kaksi pelaajaa on veskarin näkökentässä tekemässä maskia/ohjaamassa kiekkoa joko suoraan nenän edestä tai vähän korkeammalla porrastetusti. Esimerkiksi Howden on ollut priimaesimerkki kurinalaisesta tukitoimien tekemisestä vaihdosta toiseen ja Cassidyhan haluaa, että jokaisessa ketjussa on yksi pelaaja, joka menee suoraviivaisesti maalille hämmentämään. Viimeisimmässä matsissa Carrier teki samaa likaista työtä Stephensonin ketjussa ja oli pari kertaa päästä survomaan reboundia sisään hyvältä alueelta maalin kulmalta. Muistaakseni Gallantin aikana Vegas teki aika lailla vähiten reboundosumia ja mututuntumalla se on muuttunut viimeisen vuoden aikana.

Ja jos muistelee Stanley Cupin finaalisarjaa, Cassidy erikseen mainitsi, että he olivat scoutanneet Bobrovskyn vuotavan, kun edessä on vain tarpeeksi ruuhkaa tai poikittaissyötöistä ammutaan ylös eikä jäitä pitkin. Jonain aiempana kautena esim. Whitecloudin ykkösfinaalin voittomaali sivuttaisliikkeestä siniviivasta ei olisi uponnut, mutta kun Bobrovskyn näkökenttää sumennettiin mainiosti, rannelaukaus painuikin alakulmaan. Nelospelissä puolestaan 0-2 maalissa Stephenson laukoi one-timerin keskikaistalta ylänurkkaan Stonen poikittaissyötöstä eikä suinkaan jäitä pitkin alanurkkaan, jolloin Bobrobsky olisi kenties venyttänyt patjansa kiekon tielle. Tuuria ja suotuisaa sattumaa vaadittiin puolestaan siinä, että se Stephensonin laukaus ei kilahtanut ylärimaan, vaan sujahti sinne, missä mummo pitää hillopurkkia. Maalinteon tehokkuudessa lienee taustalla siis myös Burken oivat vastustajien veskarianalyysit, joita kenties hyödynnetään Cassidyn aikana entistä määrätietoisemmin. Tuota en toki pysty vahvistamaan, koska en ole sisäpiirissä, mutta finaalien ohessa annetun kommentin perusteella voisin niin kuvitella olevan.

 

[Amerikanihme]

Maalinteon tehokkuus on ehkä hieman kapulakielinen termi, joka on iskostunut päähäni Jukka Jalosen myötä. Sitä voi harjoitella ja ohessa on suora lainaus itseltään leijonakuninkaalta: – On jo yli kymmenen vuotta panostettu maalinteon tehokkuuteen. Maalintekomme on ollutkin aika tehokasta viime vuosina. Nyt ei vain ollut.

Heh, "Nyt ei vain ollut", eli tuurihaukka ei käynyt, mikä oli juuri koko pointtini!

– Kun hakee nyansseja, miksi emme voittaneet ja tehneet, kiekoton toiminta maalin edessä on ehkä se juttu, mihin pystyy vaikuttaa nopeimmin. Laukomista ei varmaan pysty opettamaan jollekin muutamassa viikossa, mutta sitä pystyy kehittämään, miten maalin lähellä toimitaan ja miten pyritään luomaan laukauspaikkoja sellaisia joukkueita vastaan, jotka sumputtavat paljon. Meitä vastaan tehtiin niin, Kanada mukaan lukien. He pelasivat tosi passiivista peliä ja hyvin siinä onnistuivat, Jalonen perkaa.

Laukaisupaikkoja ja maskeja jne. voi tietenkin opetella tekemään, mutta ei noilla mielestäni ole mitään tekemistä tehokkuuden kanssa. Maalinteon tehokkuutta voisi ehkä mitata laukaisuprosentilla. Mikä osa maaleja kohti menevistä laukauksista menee maaliin? Ei kuulosta tuokaan oikein hyvältä mittaustavalta.

Jos vaikkapa miettii nyt vielä tarkemmin Golden Knightsia, Cassidyn aikakaudella mielestäni maalinteon tukitoimet ovat parantuneet eli asia, josta Jalonenkin tuossa lainauksessa puhuu. Kiekottomat pelaajat tekevät paremmin maskia, aiheuttavat enemmän kaaosta ja myös irtokiekoissa on oltu vaarallisempia. 2-1-2/2-3 hyökkäysaluesysteemissä mielellään aina kaksi pelaajaa on veskarin näkökentässä tekemässä maskia/ohjaamassa kiekkoa joko suoraan nenän edestä tai vähän korkeammalla porrastetusti. Esimerkiksi Howden on ollut priimaesimerkki kurinalaisesta tukitoimien tekemisestä vaihdosta toiseen ja Cassidyhan haluaa, että jokaisessa ketjussa on yksi pelaaja, joka menee suoraviivaisesti maalille hämmentämään. Viimeisimmässä matsissa Carrier teki samaa likaista työtä Stephensonin ketjussa ja oli pari kertaa päästä survomaan reboundia sisään hyvältä alueelta maalin kulmalta.

En tiedä, lisääkö tehokkuutta siten se, että tekee maskia. Tarvitaan siihen muutakin, älykäs pelaaja, joka huomaa maskin olevan kohdallaan, tarkan laukauksen omaava pelaaja, ja tuuria, että vastustaja ei tönäise maskia pois juuri väärällä hetkellä. Vaikea käsite siis mielestäni. Kaipa sillä tarkoitetaan lähinnä sitä, että tekee maalin silloin, kun paikka tulee. Mutta miten sitten määritellään taas "maalintekopaikka", subjektiivinen käsite tuokin. Voitaisiin puhua "onnistumisprosentista", mutta siinä onkin sitten taas tuo pahamaineinen "onni" sana mukana, huokaus...

 

[Salming]

Laukaisupaikkoja ja maskeja jne. voi tietenkin opetella tekemään, mutta ei noilla mielestäni ole mitään tekemistä tehokkuuden kanssa. Maalinteon tehokkuutta voisi ehkä mitata laukaisuprosentilla. Mikä osa maaleja kohti menevistä laukauksista menee maaliin? Ei kuulosta tuokaan oikein hyvältä mittaustavalta.

En tiedä, lisääkö tehokkuutta siten se, että tekee maskia. Tarvitaan siihen muutakin, älykäs pelaaja, joka huomaa maskin olevan kohdallaan, tarkan laukauksen omaava pelaaja, ja tuuria, että vastustaja ei tönäise maskia pois juuri väärällä hetkellä. Vaikea käsite siis mielestäni. Kaipa sillä tarkoitetaan lähinnä sitä, että tekee maalin silloin, kun paikka tulee. Mutta miten sitten määritellään taas "maalintekopaikka", subjektiivinen käsite tuokin. Voitaisiin puhua "onnistumisprosentista", mutta siinä onkin sitten taas tuo pahamaineinen "onni" sana mukana, huokaus...

Niin, parhaiten maalinteon tehokkuutta mitataan varmaan juuri laukausprosentilla ja sen parantamiseen voi vaikuttaa mainitsemallasi älykkäällä maskipelaamisella, vastustajan veskareiden scouttaamisella yms. eli tekemällä mm. kuuluisia näkymättömiä asioita hyvin ja laadukkaasti, joten kyllähän niillä vaikutusta tehokkuuteen on. Unohtamatta sattumaa ja tarkkoja laukojia.

9/72 Abbotsford vs. Henderson 2-5

Neljän pelin vierasreissu alkoi Abbotsfordista. Benson ja Mayo olivat tervehtyneet, mutta Quinney ja Jakubit eivät vieläkään. Cracknellille ottelu oli 700. AHL:n runkosarjassa. Valitettavasti tallennetta matsista ei ole vieläkään ilmestynyt AHLTV:hen ja kun kyselin sen perään, jokin tekninen ongelma estää jälkilähetyksen saatavuuden. Pelkään, että 194 ottelua kestänyt hopearitareiden katsomisputki oli sitten siinä. Kolme lampaantakalistoa Kanadan veljille, jos tallenne jää ikiajoiksi pimentoon, huoh. Koosteen perusteella en ala plussia ja miinuksia jakamaan, mutta sen voi todeta, että Primeau näytti ainakin pelanneen kauden parhaan ottelunsa.

Benson - Froese - Brisson
Denisenko - Swetlikoff - Rempal
D'Amato - Morelli - Guay
Geertsen - Cracknell - Primeau

Bischoff - Cormier
Ahac - Sedoff
Chayka - Mayo

Patera
Vikman

10/72 Canucks vs. Silver Knights 2-0

Vikman oli maalissa. Kenttäpelaajisto oli sama kuin päivää aiemmin.

Plussat ja miinukset
++
+ Sedoff, Chayka, Guay, D'Amato
+/- Vikman, Patera, Ahac, Mayo, Brisson, Froese, Benson, Rempal, Denisenko, Swetlikoff, Morelli, Cracknell, Geertsen, Primeau
- Cormier, Bischoff
--

- Vikman pelasi vain vajaat seitsemän minuuttia ennen loukkaantumista. Siinä ajassa hän näki hyvin vedot ruuhkan takaa viivasta ja pysäytti myös Karlssonin nousun päädystä maalin eteen. Patera puolestaan otti kakkoserässä yhden komean takatolppapysäytyksen patjoillaan osoittaen atleettisuuttaan. Päätöskympillä tilille kertyi kaksi hyvää lähitorjuntaa keskeltä. PAPP oli kohtalaisen hyvää eikä Canucks päässyt ytimeen kulmaralleista, vaan pahimmat paikat tulivat suunnanmuutoksista/suorahyökkäyksistä
- Voittomaali oli melko halpa. Hyökkäyspään aloitus ei saisi kääntyä välittömästi omiin päin niin kuin kävi. Lisäksi Bischoff puolusti lepsusti Rädyn hidastetun syötön hänen selustaansa Karlssonille ja Cormier olisi voinut katkaista poikittaissyötön Sassonille. Illan toisessakin maalissa ykköspakkiparin toiminta oli puolivillaista. Toki kaikki alkoi siitä, että viisikon etäisyydet olivat liian isot ja Sassonilla oli valtava tila, johon leikata 1-2-2:n sisään. Hän mursi siniviivan ja vaikka Cormier pääsi tökkäämään kiekkoa, purku jäi siniviivaan. Jatkotilanteessa sentteri Morelli houkuteltiin laitaan ja Räty jäi auki keskelle. Ensimmäinen veto epäonnistui, kun sen Bischoff ajoissa peitti, mutta irtopalan sohi Cormierin vierestä takaisin suomalaisen lapaan Karlsson eikä Aatu toistamiseen erehtynyt
- Avauserässä oli muutoin hyvää yritteliäisyyttä. HSK loi vetopaikkoja viivaan ja ruuhkaa maalille 2-3 hyökkäysaluemallillaan varsinkin avauskympillä mukavasti. Silovsin elämää ei tehty helpoksi. Chaykan laukaus kilahti jopa tolppaan ja Sedoffkin oli lähellä tehdä avausmaalinsa, mutta Silovsin kilpi oli välissä maskista huolimatta. Toisenkin erän paras tontti tuli viivan kautta, mutta Geertsen tuhlasi maalin edestä avopaikan Mayon laukauksen jälkeen. Päätöserässä vetoja oli vain kuusi ja niistä vaarallisin Sedoffin rannelaukaus vasemmalta puolelta painottoman puolen nousun päätteeksi. Ilman Suomi-lasejakin Sedoff ansaitsee plussan hyökkäysalueen aktiivisuudestaan ja siitä, että omissa hän sai todella korkealla varmuudella liikutettua kiekon eteenpäin omien lapaan karvauksen alaisena. Yhden kosketuksen siirrot olivat rutiininomaisia ja luistelunsa ansiosta hän oli melkein aina ykkösenä päätykiekkoja hakemassa. Chayka puolestaan rouhi vahvasti laitojen lähellä omissa ja teki stoppeja riittävästi saadakseen minulta plussan. En muista häneltä montaa näin jämäkkää AHL-peliä nähneeni. Ja lisäksi hänkin sai pari vetopaikkaa hyökkäysalueella kilauttaen tosiaan tolppaankin
- Pidin myös kolmosketjun laitureiden jatkokarvaamisesta päätydumppausten jälkeen. Sekä D'Amato että Guay pystyivät riistämään kiekkoja takaisin ja luomaan puolittaisia maalipaikkoja ketjutovereilleen, kun ajoitukset toimivat. Brissonkin oli vaihteeksi pirteä laitojen lähellä pystyen parantuneilla ensipotkuilla irtautumaan miehestään ja laukomaan kohti maalia heikoista sektoreista
- Avauspelaaminen oli heikkoa, koska syöttöjen laatu oli surkeaa. Toteutus ei ollut edes AHL-tasoa. Niinpä keskialue ylittyi lähinnä siirtokiekoilla päätyyn ja vähäiset maalipaikat rakennettiin karvaamalla peliväline siellä takaisin ja syöttämällä sitten siniviivaan
- YV oli mielikuvituksetonta. Morelli oikeassa siivessä ei vakuuttanut ja tämän AV-pelaaminen Cracknellin kanssa oli myös syöttölinjojen peittämisen osalta hieman flegmaattista

11/72 Eagles vs. HSK 5-1

Papirny avasi luukkua viime pelissä loukkaantuneen Vikmanin sijaan. Pakisto oli sama. Hyökkäyksessä ketjut oli myllätty uusiksi. Se ei auttanut, vaan toinen tappio putkeen tuli nyt maalein 5-1. Ensi yönä on mahdollisuus revanssiin.

Benson - Froese - Rempal
Denisenko - Morelli - Brisson
D'Amato - Cracknell - Guay
Geertsen - Swetlikoff - Primeau

Bischoff - Cormier
Ahac - Sedoff
Chayka - Mayo

Patera
Papirny

YV

Froese
Denisenko Brisson Rempal
Cormier

Morelli
Benson Cracknell D'Amato
Bischoff

AV

Cracknell/Morelli D'Amato
Chayka/Sedoff Mayo

Swetlikoff Primeau
Ahac Bischoff

Plussat ja miinukset
++
+ Rempal, Benson
+/- Froese, Brisson, Denisenko, Cracknell, Guay, D'Amato, Primeau, Geertsen, Sedoff, Bischoff, Chayka, Mayo, Ahac, Cormier
- Patera, Swetlikoff, Morelli
--

- Pateralle menee miinus, koska kolmekin maalia oli torjuttavissa. Avausmaalissa suunnanmuutospuolustus vuoti vaihteeksi, kun D'Amato oli vain puoliksi Huntin vedon tiellä, mutta sen verran kaukaa se lähti, että Pateran olisi mielestäni pitänyt laukaus torjua. Vastaiskuhan rakentui, kun HSK törmäsi Eaglesin 1-2-2 seinään keskialueella eikä Guay saanut jatkettua Cormierin avausta syvään laidan läheltä. Pelin puolen laita oli tukossa oikeastaan koko illan, kun isäntien pakit pinchasivat vastaan HSK:n laitureihin niin keski- kuin hyökkäysalueella. Tuo maali oli yksi osoitus siitä. Siksi HSK yrittikin tulla omista ulos enemmän keskikaistarjonnoilla suoraan, mutta syöttöketjut kuolivat viimeistään keskialueen sumppuun ja vetomäärä jäi puoleen Eaglesin vastaavasta (39-20). Toisessa maalissa puolestaan Swetlikoff purki suoraan Olaussonin lapaan ja maskiton rannelaukaus painui samaan etukulmareikään kuin Huntinkin osuma. Laittaisin tuon sekä Swetlikoffin että Jirin piikkiin. Lisäksi neljäs maali oli estettävissä, kun Sandelin laukoi Sedoffin jaloista olkapään yläpuolelle. Ehkä hieman laukaus hipaisi suomalaispakin mailaa matkalla, muttei mitenkään radikaalisti muuttanut suuntaan
- Kahdelle muulle YV-maalille Patera oli aika voimaton, kun ensin Morelli alempana hyökkinä jätti Burken lavan liian auki slotissa vaihdettuaan liian laiskasti lennosta roolit D'Amaton kanssa ja Pateran erinomaisesta lähitorjunnasta kiekko kimposi suoraan Ivanille, joka pussitti sen läpi Ahacin. Päätöserän alussa Eagles hyödynsi hyvin ekstrapelaajansa, kun Swetlikoff paineisti siipipelaajaa, muttei saanut katki pudotusta takaisin viivaan Malinskille, jonka veto upposi slottia tukkimaan jääneen Morellin ja maalin edessä seisoneen Paren maskin ansiosta Pateran selän taakse. Pari hyvää nollausta maalin edestä Patera toki illan aikana otti mm. avauserän lopussa, kun kolmospari seikkaili jossain, mutta arvio on silti negatiivinen
- Kesyn suorahyökkäämisen lisäksi dumppaustenkaan kautta HSK ei saanut hyökkäystä rullaamaan tai jos harvoin sai, Eagles tukki keskustan niin rautaisesti, ettei sinne ollut mitään asiaa ja kaikki laukaukset lähtivät melkeinpä ulkokehältä. Geertsen totesi ennen peliä, että heidän pitää saada yksi vahvuuksistaan eli karvaus sujumaan. Alkukaudellahan se toimikin tuottaen riistoja ja maalipaikkoja pelistä toiseen, kunnes rosteri alkoi kaventua vammojen myötä eikä sittemmin repalaisella rosterilla ajoitukset ole pelanneet samaan malliin kuten ei tässäkään pelissä. Todella vähissä olivat onnistuneet jatkokarvaukset selustasiirtojen jälkeen. Eagles puolestaan pääsi viistokuljetuksilla murtamaan HSK:n keskialueen 1-2-2 ohjauspelin onnistuneesti monta kertaa ja livahti vasemmasta laidasta pelaamalla sisään
- Ylivoimilla parhaat paikat tulivat maalineduspelaajien Froesen ja Morellin pyörähdyksistä maalin kulmalta sen eteen, mutta Holm pysäytti läheltä tulleet nostoyritykset
- Tappiolla toisen erän puolivälissä Craig laittoi pakkiruletin käyntiin ja parit sekoitettiin. Mitään kovin pysyviä pareja ei muodostunut, vaan valmennus kokeili erilaisia komboja. Muun muassa Chayka pelasi Bischoffin kanssa ja Cormier Mayon, kunnes päätöserässä Sedoff siirrettiin Mayon rinnalle ja Ahac Cormierin. Eikä Chaykakaan joka vaihtoa Bischoffin kanssa uurastanut. Pidin silti hänen eteenpäin puolustamisestaan keskialueella. Se tuotti useamman katkon kakkoserässä. Omiin Chayka juuttui hieman liiaksi Mayon kanssa, koska aggressiivisesta iholle menemisestä huolimatta stopit jäivät aina tekemättä, joten en palkitse siksi häntä plussalla, mutta melko jämäkkää tekemistä Daniililta silti nähtiin. Mayolla oli puolestaan hieman ongelmia maalinedustan putsauksessa esim. kakkoserässä, kun Pare oli sutia yhden viivavedon jälkeisen irtokiekon reppuun. Sedoff oli tuttu oma itsensä selviten melko ehjästi paineen alla näppärillä ahtaan tilan siirroilla
- Bischoff oli alustamassa pystysyötöllään ainoaa maalia, mutten jotenkin muuten pitänyt häntä plussan arvoisena. Sen sijaan Rempalista pidin, koska hän oli terävä laitojen lähellä ja mm. Sedoffin rännisiirtoa vastaanottaessaan pyörähti kertaalleen näyttävästi ohi pinchanneen pakin, kun Eagles yritti taas tukkia pelin puolen laidan. Lievä miinus oli se, että Rempal antoi hyökkäyssinisen tuntumassa pari harhasyöttöä, joista peli kääntyi omiin, mutta jollekin on plussaa aina annettava, joten Sheldon saa kehut. Kuten myös maalin alustanut Benson, jolle piste oli viides viiteen peliin. Lätty Schuenemanin läpi oli tarkka 2v1-tilanteessa, kun isännillä oli vaihto kesken eikä Middleton millään ennättänyt penkiltä auttamaan ajoissa
- Brisson saa posia kamppailupelaamisestaan. Hän teki pari riistoa tuuppauksillaan vastustajan kylkeen ja aikanaan AHL-debyytti jo opetti sen, ettei hän kaihda kontaktia. Silti kiekollisena laitojen lähellä on työstettävää, kun tässäkin pelissä oman sinisen tuntumassa tuli muutama menetys
- D'Amato rempalmaisesti kertaalleen pyörähti oman sinisen kulmassa ohi pinchanneen pakin ja käynnisti siitä 3v2-vastaiskun, jonka lopuksi jätöstä Bischoff tinttasi taustalta patjaan. Maalilla oli miehiä paluukiekossa, mutta Holm sulki sen. Päätöskympillä puolestaan D'Amato vielä petasi poikittaissyötöllään Froeselle vetopaikan suorahyökkäyksessä. Pari hyvää väläytystä siis häneltä nähtiin, mutta toisaalta avausmaalissa peitto Huntin laukaukseen oli vaillinainen, joten jätän hänet neutraaliksi. Luistin kuitenkin tuntuu kulkevan eri tavalla kuin aiempina kausina. Sen ansiosta hänellä on vähän enemmän aikaa katsella ympärilleen ja tehdä peliä edistäviä ratkaisuja enemmän

Lopuksi yksi ikävä uutinen. Hallumin kausi Michiganissa on nimittäin paketissa, kun häntä polvitaklattiin. Toivottavasti vamma ei tulevaisuudessa vaikuta hänen luisteluunsa, joka on nuorukaisen suurin vahvuus. Hän on organisaation TOP10-lupaus kesän kehitysleirin ja alkukaudenkin (9gp 3+5=8) otteiden perusteella:

Linkki: https://twitter.com/_samstockton/status/1722019353250447675?s=20

 

[Salming]

Why Is VGK's PDO Consistently Over 104, And Is It Sustainable? - SinBin.vegas

The Golden Knights have been on an incredible run of fortunate PDO to start the season. They currently sit at 104.3 at 5-on-5 which is 2nd in the league behind the Vancouver Canucks (108.8). That means regression is coming. Right?

sinbin.vegas

Kun maalinteon tehokkuudesta oli puhetta, yllä on vielä tuore SinBin.Vegasin artikkeli aiheeseen liittyen. Tähdistötauosta saakka epätavallisen korkeana pysyneeseen PDO-lukemaan (torjuntaprosentti+laukausprosentti) syynä on muun muassa se, että joukkue kerryttää itse keskiarvon mukaisesti matalan maaliodottaman laukauksia, mutta sallii puolestaan 25% keskiarvoa enemmän laukauksia heikoista sektoreista tukkiessaan keskustan noppavitosella. Maalivahdeille ystävällinen puolustusalueen puolustuspeli parantaa heidän torjuntaprosenttejaan.

Ja mitä tulee viimeistelyyn korkean maaliodottaman maalipaikoista ja puolivaarallisista tekopaikoista, Vegasin prosentit ovat selvästi yli liigan keskiarvojen. Puolivaarallisissa maalipaikoissa tehokkuus on ollut 4-7 prosenttiyksikköä keskiarvoa parempaa riippuen mittausjaksosta ja vaarallisissa maalipaikoissa 4,4-11%-yksikköä. Mutta kuten todettua, mielestäni pelkällä tuurilla tuota ei voi selittää, kun otantaa on kuitenkin jo lähes kokonaisen kauden verran, vaan tehostuneet maalinteon tukitoimet, sarjan syvin rosteri pelaajasta 1 pelaajaan 20 (kuten Cassidy playoffeissa mainitsi menestyksen perustaksi) ja kenties laadukkaampi veskariscouttaus yms. ovat osasyinä myös. En toki oleta, että jatkossakin puolivaarallisista ja vaarallisista maalipaikoista joukkue viimeistelisi esim. TOP3-tarkkuudella, mutta kuten Ken toteaa lopuksi, 102%:n tuntumassa kokonaislukeman säilyttäminen on ihan mahdollista, koska vastustajien vastaavien hyvien laukauspaikkojen häiritseminen onnistunee jatkossakin tiiviillä viisikkopuolustamisella, jossa apu on aina lähellä ja veskarit hoitavat sitten vuorenvarmasti ne kaikkein helpoimmat laukaukset ulkokehältä.

The second portion of the explanation to VGK’s incredible PDO run is their finishing on medium and especially high-danger chances. Simply put, it’s astounding.

High-Danger PDO
This season – 102.9 (9th)
2023 Postseason – 116.7 (1st)
Since All Star – 107.3 (1st)

Medium-Danger PDO
This season – 106.7 (3rd)
2023 Postseason – 108.0 (1st)
Since All Star – 105.2 (3rd)

Remember, PDO is measured against 100. Even a few points over 100 is considered lucky. Four of the six numbers above are over 106.

The league average shooting percentage at medium-danger is 8.5%, the Golden Knights over the three samples are 15.3%, 13.0%, and 12.4%. The high-danger numbers are similar. League average at high-danger is 17.5%, VGK’s are 28.5%, 21.9%, and 17.5%.

For the past 66 games, the Golden Knights have finished well above league average on high-danger shots.

This is where regression is likely. The Golden Knights generate about the same number of medium and high-danger shots as they allow, they are just massively outperforming their opponents in them.

The system certainly has something to do with it, especially defensively as Vegas has built their D-Zone coverage around protecting the center of the ice. Even if teams get into those areas the shots are almost always challenged. On the other side of the ice, the Golden Knights definitely prefer quality over quantity and are often criticized for overpassing. They typically have a player in front of the goal attempting to clean up rebounds and they wait until they have a decent shooting lane to unleash the shot.

Sure, it can account for some of the overperformance, as can the generally high talent level of the VGK roster, but probably not to the tune of a PDO over 106.

All in all, the Golden Knights’ run of tremendous PDO probably isn’t here to stay forever, but it also shouldn’t be expected to crash back down to earth in a hurry. The long-distance shot bump will always be there as long as Bruce Cassidy remains behind the bench. The question is whether or not they can continue outshooting their opponents from in tight at the rate they have over the last eight months.

Having spent way too much time researching this, I think it’s reasonable to say PDO remains a useable stat when examining the Vegas Golden Knights’ “luck.” I’d just say where we use 100 as the base measurement for most teams, it’s probably closer to 101 or 102 for the reigning Stanley Cup champions.

14/82 Vegas vs. Los Angeles

Stephenson oli sivussa ylävartalovamman vuoksi, joten Amadiosta tehtiin kakkossentteri ja Cotter nousi Karlssonin ketjuun. Rondbjerg puolestaan tuurasi nelosen laidassa. Whitecloud osallistui reeneihin normaalisti, mutta tämä peli tuli vielä liian aikaisin. Hill oli uunissa ja Martinez palasi pakistoon korvaten Korczakin, joten Pietrangelo pääsi palaamaan oikealle puolelle.

Arvosanataulukko
++
+ Karlsson, Pietrangelo
+/- Hill, Martinez, McNabb, Theodore, Hutton, Pachal, Eichel, Marchessault, Barbashev, Stone, Amadio, Carrier, Dorofeyev, Cotter, Kolesar, Howden, Rondbjerg
-
--

Avausmaalia odoteltiin toisen erän puoliväliin, kunnes Kopitarin vitjan pitkä pyöritys tuotti tulosta. Spencen laukaus kimposi Pietrangelon jalasta suoraan takatolpalle Kempelle. Vielä avauserässä Kingsin viivakutien laatu oli surkeaa ja ne menivät ohi maalin tai jäivät ensimmäisiin miehiin, mutta toisessa erässä sen luoma kaaos oli parempaa ja tämäkin laukaus meni maalille saakka, jolloin pieni tuuri oli ehkä ansaittuakin. Hetkeä myöhemmin ylvoimalla peli oli 0-2, kun Spencen rannelaukaus viivasta näytti uppoavan suoraan aivan ylänurkkaan, mutta Moore saikin vielä lapansa väliin maalin edessä. Yhtä kaikki, osuma muistutti todella paljon HSK:n päästämää ylivoimamaalia Eaglesia vastaan sen viime pelissä, kun Malinskin laukaus ohitti Pateran. Yhtä lailla nyt Howden ylempänä hyökkääjänä paineistaessaan takakolmiota ei vain saanut katki Danaultin pudotusta viivaan Spencelle ja sitten oli enää liian myöhäistä ennättää ajoissa vapaaksi jätetyn pelaajan vetolinjalle. Slottia tukkineen Stonen blokkietäisyys jäi suureksi eikä hän saanut kroppaansa täydellisen kudin tielle toivotusti. Yksi Vegasin käyttämän 1-1-2:n heikkouksista alivoimalla on juuri tuo, että kun viivapelaaja jää auki, alemman hyökkääjän blokkietäisyys jää välillä todella suureksi. Jokainen pallopelejähän pelannut tietää sen, että mitä lähempänä olet valmiiksi laukojaa, sitä helpompi veto on peittää kropalla.

Kyseessä oli toinen kerta tällä kaudella, kun Vegas joutui kahden maalin tappioasemaan ja edellinen kertakin oli Kingsiä vastaan. Silloin nousu onnistui, mutta tänään ei. Päätöserän alussa vieraat onnistuivat uudelleen ylivoimalla, kun aloitusvoiton jälkeen Kempe laukoi oikeasta siivestä ohi maalin McNabbin kautta. Pachal jäi maalin eteen 1v2-tilanteeseen merkaten Kopitarin, joten takatolpalle jäänyt Dubois pussitti sopivasti lapaan tulleen päätykimmokkeen etukulmasta sisään ennen kuin Hill ehti liukua tolpalta toiselle. Päätöskympillä Vegas kavensi, kun Pietrangelo haastoi jalalla Kingsin 1-3-1 sumpun ja työnsi päättäväisellä kuljetuksellaan vieraiden viisikkoa kohti päätyä. Se jätti tilaa Karlssonille toiseen aaltoon ja Stonen pudotuksesta rannelaukaus pilasikin Talbotin nollapelin. Loppuluvut löi tyhjiin uransa 400. maalilla Kopitar, kun Pietrangelon laukaus jäi matkalle.

Kahden otatuksen perusteella divisioonafinaaleissa tavataan, peli on näyttänyt sen. Vaade maalipaikan luomiseen organisoiduissa hetkissä oli edelleen kova ja avauskympilläkin vedot jäivät kohti maalia lukemiin 3-4. Viisikkopuolustaminen oli tarkkaa ja sivupaine kiekollisessa pelaajassa jatkuvasti. Avauserässä Vegasin PAPP oli lisäksi mukavan karheaa ja keskusta vieraita paremmin ummessa. Parhaat maalipaikat molemmille tulivat suunnanmuutoksista, mutta esim. Grundström laukoi seinille 2v1-hyökkäyksestä. Vegasin maalipaikkoihin palaan tuonnempana. Toisessa erässä Vegasin PAPP:sta loppui jotenkin taas energisyys kuten Anaheimissakin ja Kings pystyi pysymään pidempiä aikoja. Vieraiden tossu liikkui mielestäni vilkkaammin eikä Vegas päässyt iholle samalla tavalla tekemään stoppeja ajoissa. Väsyneenä puolustaminen herpaannutti aisteja ja Martinezkin lähti kampituksesta istunnolle, joka sitten kostautui 0-2 maalina. Keski- ja hyökkäysalueella Vegas oli myös kiekollisena avauserää huolimattomampi ja antoi enemmän vastaiskusaumojakin Kingsille. Toki vierailla riitti myös jalkaa paineistaa jämäkämmin läpi kaukalon. Päätöserässä sitten Kingsin 1-3-1 sumpun läpi Vegas ei pelaamalla päässyt kuin kertaalleen kavennusmaalissa. Päädyn kauttakaan pelatessa mitään kovin hyviä maalipaikkoja ei joukkue kyennyt luomaan tiivistä viisikkoa vastaan. Stone totesi silti, että heilläkin oli koko peliä tarkastellessa omat tekopaikkansa, mutta vieraiden tehokkuus oli parempaa. Yksi hyvin toiminut osa-alue Vegasilla oli korkea karvaus, sillä ainakin 5-6 kertaa Kingsin pelinavaus tyssäsi Vegas-lapoihin, mutta noita hyökkäysalueen kääntöjä isännät eivät hyödyntäneet.

Karlsson oli plussan arvoinen peluri. Maalinsa lisäksi hän sentteröi ketjua, joka oli Vegasin paras avauserässä. Painopiste oli toistuvasti Kingsin päädyssä. Avausminuutilla Dorofeyev laukoi logoon vasemmasta laidasta 2v2-hyökkäyksestä Kingsin H3:n rynnättyä ohi kiekosta karvatessa. Puolivälissä erää Karlsson putosi viivaan luomaan 3v2-ylivoiman ja Theodore laukoi vuorostaan ranteella syliin. Minuutti myöhemmin Cotter ja Karlsson rouhivat kiekon päädystä maalin eteen, mutta mailaviidakosta Dorofeyevin kuti jäi piippuun. Myöhemmissä erissä vitja hieman taantui, mutta Karlssonilla oli silti ykkösylivoimaan noston myötä yksi hyvä tontti heti kakkoserässä, kun Stone syötti rystyltä pakin läpi maalin kulmalta toiselle, mutta passi ei ihan tullut lapaan, vaan luistimeen eikä Wiljami saanut siitä vetoa aikaan. Alivoimilla Karlsson oli mies paikallaan ja hankki yhden jäähynkin vastustajalle, joten sekin oli osasyynä plussaan.

Ykkösketjusta Marchessault oli esillä vain otettuaan yhden turhautumisjäähyn, mutta Eichel väläytti pari kertaa kiekollisena. Avauserässä 3v3-vastaiskussa hän imi pari pelaajaa itseensä ja syötti sitten poikittain Barbasheville, mutta rannelaukaus vasemmalta kaarelta jäi ponnettomaksi. Päätöserässä puolestaan Eichel rouhi vahvasti vasemmassa kulmassa, tuli sieltä voittajana ulos ja petasi tekopaikan slotissa tyhjän tilan tunnistaneelle Barbasheville, jonka tinttauksen Talbot torjui kilvellään. Tasavajaalla kakkoserän lopussa puolestaan Stone löysi Eichelin maalin edestä, mutta Talbot ryösti rystynoston. Eichel pelasti toisessa päässä kenttää yhden vastaiskun, kun Laferriere viivytti maltilla ratkaisuaan jäädyttäen Hillin. Poikittaissyöttö löysi Duboisin, mutta tämä ei saanut kiekkoa tyhjiin, kun Eichelin maila ilmestyi eteen viime hetkellä.

Stone oli oman ketjunsa paras pelaaja, vaikka ylioptimisesta harhautusyrityksestä hyökkäyssinisellä seurasikin kakkoserässä paha 2v1-vastaisku omiin, mutta sen Hill pelasti torjuen takapatjallaan Kaliyevin laukauksen eikä Moorekaan saanut irtokiekkoa Martinezin pihdeistä lauottua verkkoon. Avauserän lopussa Stonen pehmeä lätty selustaan 3v3-vastaiskussa vapautti Amadion nokikkain Talbotin kanssa, mutta tämä veti pidemmän korren. Kuten todettua, Vegaskin sai avauserässä parhaat paikkansa suunnanmuutoksista, kun Kings oli organisoimaton. Illan puolivälissä Theodoren poikittaissyötöstä siniviivasta löysi eichelmaisesti painottomalla puolella kytänneen Carrierin, joka H3:na leikkasi keskustaan kiekkoa rystyllä suojaten. Talbot torjui kolmesti, kun hän nollasi myös Stonen laukoman kakkoskiekon maalin edestä patjallaan. Carrier ehti itse kolmoskiekkoon, mutta ampui sen päin vieraiden veräjänvartijaa. Päätöserän alkupuolella puolestaan Stonen ketjun oltua jäällä Martinez kilautti tolppaan vasemmasta laidasta ja Amadio kiskaisi slotista paluukiekon ohi puolityhjän maalin. Loppuhetkillä Stone puolestaan katkoi yhden purkuyrityksen ja petasi Amadiolle vetopaikan oikeaan ympyrään, mutta ruuti oli märkää. Pienenä miinuksena kakkosketju juuttui välillä liiaksi omiin varsinkin, jos sen takana pelasi kolmospakkipari, mutta hyökkäyssuuntaan se oli ihan OK oltuaan yhdessä ensi kertaa.

Nelosketjun avauserän paras tontti tuli 12. minuutilla, kun Kolesar sai lavan väliin Kempen avaukseen ja hyökkäysalueen käännöstä Rondbjerg laukoi estelyittä logoon vasemmalta puolelta ja Kolesar nosti reboundin maalin edestä yli rystyltä. Päätöserässä puolestaan eräs päätykiekko kimposi sopivasti kenttämestarin erikoisella suoraan keskikaistalle Howdenille, mutta lujasta vauhdista ammuttu yhden kosketuksen laukaus meni ohi kehikon. Miinuksena nelosketjussa oli se, että sen keskialueen trap puhkottiin pari kertaa yksinkertaisella ristipistolla. Esim. kolmannella minuutilla Lizotte pääsi suorahyökkäyksen lopuksi nokikkain Hillin kanssa, mutta tämä otti patjatorjunnan. Kakkoserän alussa puolestaan Kempe laukoi oikeasta laidasta tolppaan Hillin käsivarren kautta ristipiston vastaanotettuaan.

Hill oli maalissa ihan jees, muttei ihan plussan arvoinen kuitenkaan. Jo mainittujen vastaisku- ja suorahyökkäystorjuntojen lisäksi hän torjui avauserässä Doughtyn rannelaukauksen, kun Stonen epäonnistuneen purun jälkeen Grundströmin syöttö kulmasta yläkaarelle löysi Drewn. Pietrangelo puolestaan blokkasi alivoimalla Doughtyn lujan lämärin siivestä (osasyy plussaan Karlssonin maalin alustamisen lisäksi), mutta heti perään tämän poikittaissyöttö lävisti Eichelin mennen perille Kempelle, mutta Hill ehti liukua koppaamaan rannelaukauksen syliinsä. Päätöserässä Spencen levityksestä Kaliyevin ylivoima-timer pysähtyi patjoihin.

12/72 Eagles vs. HSK 4-5 ja.

Patera uurasti toisen pelin putkeen. Hickey nousi kokoonpanoon seiskapakiksi ja Swetlikoff putosi katsomoon. Sedoff palasi ruutuun, jossa kauden aloitti eli ykköspariin Bischoffin vierelle. Muutokset tepsivät ja HSK palasi voittojen tielle jatkoajalla. Kolmen ottelun tappioputken välttäminen oli tärkeää.

Denisenko - Morelli - Brisson
D'Amato - Cracknell - Rempal
Benson - Froese - Guay
Geertsen - - Primeau

Bischoff - Sedoff
Ahac - Cormier
Chayka - Mayo
Hickey

Patera
Papirny

Plussat ja miinukset
++
+ Cracknell, Rempal, Denisenko, Geertsen, Primeau, Bischoff, Mayo
+/- Patera, Hickey, Chayka, Sedoff, Cormier, Ahac, Benson, Froese, Guay, Morelli, Brisson
- D'Amato
--

- Avausmaali oli kerrassaan komea. Bischoff irrotti miehen kiekosta taklauksella, Cracknell löysi heti pistelinjatarjonnan tehneen Rempalin ja tämä eichelmaisella voimaluistelulla ylitti keskialueen, kisutti vastustajan ja laukoi päin Annusta. Jatkotilanteessa Cracknell raapi reboundin omille ja Bischoff tinttasi siniviivasta kiekon sisään. Kapteeni näytti esimerkkiä vaadittavasta karheudesta (uusi suosikkiadjektiivini) omalla alueella ja veteraanihyökkääjät painelähdöstä. 1-1 tasoituksessa sen sijaan Cormierin rännisiirtoa ei ollutkaan Brisson vastassa ja Ahac nukahti sen jälkeen maalin kulmalla Aamodtia vastaan. 1-2 maalissa Cracknell loisti katkojana päästen ensin väliin Annusen purkuun ja heti perään Kero avasi kulmasta suoraan hänen lapaansa slottiin. Rannelaukaus ohitti Justuksen, kun Eagles ei päässyt omista ulos millään
- 2-2 tasoitusta edelsi D'Amaton huolimaton jatko siniviivan päältä keskustaan kohti Guayta. Peli kääntyi omiin ja D'Amato-Morelli kaksikolla oli vielä epäselvyyttä siitä, että kumpiko lopulta polkisi alas merkkaamaan maalintekijä Beaucagen takatolpalta. Lopulta kumpikaan ei sitä tehnyt ja Chayka jäi yksin kahta vastaan. D'Amatolle menee miinus löysyydestä eritoten. Parin minuutin päästä Cormier puolestaan irrotettiin tylysti kiekosta maalin takana ja Busdeker yllätti Pateran maalin kulmalta. Joo-o, kieltämättä alan kyseenalaistamaan itseäni Cormierin sijoittamisesta lupausrankingin pronssisijalle
- Päätöserässä 3-3 tasoitusta edelsi huima minuutin mittainen paine eikä Eagles päässyt omista ulos. Lopulta Mayon pinchauksen jälkeen Brisson löysi poikittaissyötöllään Denisenkon, joka iski suoraan syötöstä illan ensimmäisensä. 3-4 osuma oli puolestaan samanlainen kuin avausmaali. Cormier paikkasi aiempaa erhettään voittaen luistelukisan päätyyn ja Ahac siirsi kakkoskiekon ränniin Cracknellille, joka jatkoi sen vauhtiin Primeaulle. 2v1-hyökkäyksessä tarjoilu viereen Geertsenille ja eritoten tämän viimeistely yläkulmaan olivat erinomaisia. Kaksi maalia onnistuneista painelähdöistä ja hyökkäysalueen kiekonriistoista lämmitti mieltä. Tilannekovuus laitojen lähellä oli paljon parempaa kuin päivää aiemmin. Tuon 3-4 johtomaalin alustuksen ansiosta Ahac ja Cormier kipusivat negatiivisesta sektorista neutraaleiksi
- Toki silti Eagles kipusi vielä jatkoajalle, kun Denisenko stunttaavana sentterinä houkuteltiin laitaan ja Cracknell painottomana laiturina putosi tukkimaan keskustaa vaihtaen lennosta takaisin omalle paikalleen, mutta Ahacin tökkäyksestä kiekko kimposi suoraan Huntille, joka hyödynsi slottiin luodun tilan, kun Cracknell oli pari metriä "väärin" sijoittunut, mutta eipä tämä voinut tietää, mihin kiekko kimpoaa yhtäkkiä. Jatkoajalla Denisenkon kaarrokset kiekossa taitavasti pysyen ja Huntin alistaminen oman laukauksen kakkoskiekossa olivat plussan arvoinen teko tuoden mieleen U20-dominanssin. Denisenko vakuutti myös puolustusalueen puolustuspelissä blokaten kaksi laukausta illan aikana. Sijoittuminen on kehittynyt ja enää vedot eivät niin herkästi hänenkään läpi mene, hyvä!
- Bischoffin lisäksi pakistosta plussa menee Mayolle, joka 3-3 tasoituksen alustamisen lisäksi kakkoserän lopussa teki samaan vaihtoon pari taustanousua ja petasi mm. Guaylle one-timerin, mutta tämä haki vielä passia takatolpalle. Omissa yhdessä vaihdossa Mayo oli vähän helisemässä, mutta muuten hän pelasi tasapainoisesti kahteen suuntaan. Muista puolustajista Sedoff kirjasi avauserässä kolme kutia, joista kaksi samaan vaihtoon erän puolivälissä. Ensimmäinen viivakuti aloitusvoitosta oli tulinen, mutta Annunen näki sen ongelmitta. Sen perään vastaiskun lopuksi D'Amaton jätöstä hän laukoi vasemmasta laidasta logoon ranteella
- Yläkerrasta plussat menevät tehoilijoille. Nelosketjun laitureiden värkkäämä osuma oli positiivinen yllätys. Cracknell oli alustamassa sitäkin ja hän oli Denisenkon ohella vieraiden paras pelaaja. Operointi laitojen lähellä oli timanttia kuten yli 700 AHL-pelin kokemuksella sopi odottaakin. Sentterin paikalla hän ei ole ihan parhaimmillaan, koska jalkanopeus ei oikein tahdo aina riittää, mutta pää ja kädet toimivat laitakaistoilla
- Keskialueen ylityksiä HSK oli yksinkertaistanut ja onnistui karvaamaan päätykiekkoja takaisin itselleen paremmalla prosentilla kuin ensimmäisessä kohtaamisessa. Ja tosiaan pari maalia syntyi siitä, kun Eagles ei millään päässyt omista ulos. Kolmaskin oli lähellä, kun avauserän lopussa Morelli karvasi kiekon ja Denisenko punnersi maalin eteen väkevästi, mutta Annunen piti luukut kiinni. Varsinaisen peliajan lopussa muuten suomalaiskassarin epävarma mailapelaaminen oli koitua toistamiseen kohtaloksi, kun hän jätti kiekon suoraan Froeselle, mutta Justus ehti pelastamaan itse vanhanaikaisyrityksen

Mainitaan lopuksi se, että Lindbom tekee näillä näppäimillä maajoukkuedebyyttinsä Tsekkiä vastaan. Päävalmentaja Hallam kertoi, että Söderström pelaa vuorostaan lauantaina ja sunnuntain pelaava maalivahti määräytyy sitten näyttöjen mukaan, mutta noinkohan sama veskari todella pelaisi kahtena päivänä putkeen...

EDIT:

Lindbomin maajoukkuedebyytti oli hirveä. Se alkoi karmeasti, kun jo avausvitosella omissa kolisi kahdesti. Toisella minuutilla toinen veto kohti maalia upposi sisään. Lindbom torjui läheltä tulleen ohjauksen oikealle puolelleen ja reboundissa oli hereillä Lenc, joka iski sen varmasti verkkoon vapauduttuaan pakki Alsingin vartioinnista. Nopeasti kuitenkin Carl kokosi itsensä torjuen sen jälkeen kääntölaukauksen maalin edestä patjoillaan ja kopaten kaukaa lähteneen rannelaukauksen hanskaansa. Sivuttaisliikkeessä oli tuossa patjatorjunnassa tuttua sähäkkyyttä. Seuraavaksi kuitenkin Tsekki iski toistamiseen, kun taas Ruotsin oman alueen merkkaus petti. Tomasek jäi täysin auki takatolpalle, kun Rasmussenin ja Dahlströmin kommunikaatio loisti poissaolollaan. Alun perin kyseessä oli Dahlströmin mies, mutta kun tämä palasi maalin eteen, Rasmussen ei älynnyt vaihtaa lennosta kiinni Tomasekiin ja niinpä yhden kosketuksen viimeistely etukulmasta Lencin poikittaiskäännöstä oli melko mahdoton torjuttava.

Eikä kaksi takaiskua riittänyt, vaan lisää oli tulossa, kun avauserän puolivälissä siirretyn rangaistuksen aikana Flekin ohjaus korkeasta maskista upposi aivan yläriman alle, kun vieressä seisonutta ruotsalaista ei kiinnostanut lavan sulkeminen. Ja kun Carl päästi vielä neljännen maalin vartin kohdalla, hänet kutsuttiin penkille luultavimmin joukkueen herättämiseksi. Ainakin jotakin Hallam heti kuiski hänen korvaansa ja veikkaan, että hän sanoi, ettei kyseessä ollut hänen syynsä. Viimeisen maalin Lindbom olisi toki voinut torjua, kun Sedlak laukoi b-pisteiden välistä ilman maskia ranteella kiekon reppuun kilven alta, mutta sitäkin edelsi Heedin menetys oman alueen kulmassa ja Repikin nopea syöttö tyhjään tilaan. Tuossa vaiheessa itseluottamus oli kuitenkin jo mennyt, joten veskarin vaihto oli paikallaan.

Sen verran "yksin" Lindbom alussa jätettiin, että Hallamin on annettava hänelle uusi tilaisuus viikonloppuna. Eipä ihme, että Carlkin löi turhautuneena mailansa jäähän kolmannen päästetyn maalin jälkeen. Toki nyt sitten pitää arvailla sitä, että vaikuttaako Söderströmin vaihto sisään jotenkin viikonlopun peluutukseen. Tämän oli siis määrä pelata lauantaina ja luulisin, että Hallam pitää siitä kiinni, koska Lindbomin starttaaminen kahdessa pelissä putkeen ei tämäniltaisen jälkeen tunnu välttämättä järkevältä, vaan uusi sauma olisi sitten kenties kirkkaissa valoissa Suomea vastaan.

 

[Amerikanihme]

Why Is VGK's PDO Consistently Over 104, And Is It Sustainable? - SinBin.vegas

The Golden Knights have been on an incredible run of fortunate PDO to start the season. They currently sit at 104.3 at 5-on-5 which is 2nd in the league behind the Vancouver Canucks (108.8). That means regression is coming. Right?

sinbin.vegas

Kun maalinteon tehokkuudesta oli puhetta, yllä on vielä tuore SinBin.Vegasin artikkeli aiheeseen liittyen.

Heh, aika hyvin ajoitettu artikkeli Keniltä. Mahtaako hän Googlen translaattorin kanssa kääntää näitä vääntöjämme tässä ketjussa? Mutta kyllä Ken:kin tietää totuuden. Hänen "maalinteon tehokkuutensa (PDA) "...is basically a measurement of puck luck". Joten onneahan se on, kuten minäkin siitä ajattelin.

Avauserässä Vegasin PAPP oli lisäksi mukavan karheaa ja keskusta vieraita paremmin ummessa.

No tässä olisi sitten seuraava debatoitava (?) sana, PAPP, eli puolustusalueen puolustuspeli. Tuntuu taas minusta ihan käsittämättömältä käsitteeltä. Pelaako puolustava joukkue puolustusalueella hyökkäyspeliäkin? Minusta vähempi niin, joten tarvitaanko tuota käsitettä ollenkaan? Onko siellä puolustusalueella muutakin pelaamista puolustavalla joukkueella, kuin puolustuspeli? Mielestäni vaikkapa avaussyötötkin voidaan laskea puolustuspeliksi, niillä saadaan kiekko pois omalta alueelta nopeasti.

Stone totesi silti, että heilläkin oli koko peliä tarkastellessa omat tekopaikkansa, mutta vieraiden tehokkuus oli parempaa.

Heh, eli jälleen kerran "puck luck" ei toiminut.

Karlsson oli plussan arvoinen peluri.

Tästä asiasta sataprosenttisesti samaa mieltä. On tainnut Wild Bill olla jopa alkukauden paras VGK-pelaaja, vaikken ole läheskään kaikkia matseja nähnyt? Jatkaa siitä, mihin playoffseissa jäi. Tämä on ollut miellyttävä yllätys.

Muuten noin niin kuin tilanne on Ritareilla kääntynyt päälaelleen. Kauden alussa matseja voitettiin 4-1, mutta nyt näköjään hävitään samoilla numeroilla. Mielestäni osasyyllisenä ovat loukkaantumiset, nämä korvaavat pelaajat eivät vaan ole tasoltaan yhtä hyviä kuin vakiokokoonpanon ukot. Toisaalta taas vakionaamoistakin suuri osa pelaa alakanttiin, ja varsinkaan Eichelin ketju ei ole vaan vakuuttanut, vaikka pisteitä on jonkin verran tullutkin. Brucen pitäisi nyt nostaa se vaatimustaso korkeammalle, ja näiden kavereiden yrittää kaikkensa pelatakseen tuolla vaaditulla tasolla.

Mutta eipä paljon haittaa, ollaan Stanley Cup mestareita, ja sitä ei ota meiltä kukaan pois!!!

 

[Salming]

No tässä olisi sitten seuraava debatoitava (?) sana, PAPP, eli puolustusalueen puolustuspeli. Tuntuu taas minusta ihan käsittämättömältä käsitteeltä. Pelaako puolustava joukkue puolustusalueella hyökkäyspeliäkin? Minusta vähempi niin, joten tarvitaanko tuota käsitettä ollenkaan? Onko siellä puolustusalueella muutakin pelaamista puolustavalla joukkueella, kuin puolustuspeli? Mielestäni vaikkapa avaussyötötkin voidaan laskea puolustuspeliksi, niillä saadaan kiekko pois omalta alueelta nopeasti.

Tästä emme saa debattia aikaan, sillä puolustava joukkue pelaa tosiaankin omissa hyökkäyspeliäkin ja yhtä lailla hyökkäävä joukkue puolustuspeliä. Jälkimmäisessä on kyse mm. siitä, miten sijoitutaan mahdollisen kiekonmenetyksen varalta eli esim. ovatko kaikki kolme hyökkääjää syvällä vai varmistaako yksi alempana H3:na. Kiekollisella joukkueella on siis koko ajan toinen silmä avoinna siltä varalta, että se menettää kiekon eikä antaisi omiin ylivoimahyökkäystä. Hyökkäysalueen puolustuspeliin kuuluu myös yhteisesti sovittu toimintatapa, kun kiekko väkisin joskus menetetään eli vetäydytäänkö vai pyritäänkö kiekko riistämään heti takaisin. Ja ensin mainitussa on kyse sitten esimerkiksi siitä, miten sijoitutaan niin, että kiekonriiston tapahtuessa vastaiskusta tulee mahdollisimman laadukas eli toinen jalka on kärkyllä hyökkäyssuuntaan. Ja myös mainitsemasi avaussyötöt voidaan laskea puolustusalueen hyökkäyspeliin eli miten on sovittu toimittavan kiekonriiston jälkeen, jotta paineen alla vastustajan karvaus ohittuu. Vegasilla puolustusalueen hyökkäyspeliin kuuluu puolustajan siirto painollista laitaa pitkin laiturille, joka jatkaa kiekon pistelinjalle sentterille vauhtiin tai neppaa itse keskialueelle laidan kautta.

15/82 Vegas vs. San Jose

Hill jatkoi maalissa. Whitecloud palasi vihdoin kokoonpanoon käsivamman jäljiltä ja Pachal teki tilaa hänelle. Korczak lähetettiin alas. Hague ja Roy ovat luistelleet itsekseen, joten ehkä he pääsevät mukaan vieraskiertueelle.

Arvosanataulukko
++
+ Stone, Amadio, Carrier, Eichel, Rondbjerg, Howden, Karlsson, Martinez, Pietrangelo, Hill
+/- McNabb, Theodore, Hutton, Whitecloud, Marchessault, Barbashev, Dorofeyev, Cotter, Kolesar
-
--

Avausmaali syntyi jo minuutin kohdalla. Pietrangelo löysi ristipistolla Stonen, joka antoi sinisen murrettuaan poikittaissyötön Amadiolle. Tämä antoi poikkarin takaisin ja jäi varmistamaan viivaan, kun Pietrangelo nousi syvyyteen tehden vanhanaikaisen. Carrier häiritsi tutusti veskaria maalin edessä ja Zadinan sijoittuminen kiekottomana jätti toivomisen varaa niin keskialueen puolustuksessa kuin omissakin. Sharksin 1-1-3 karvaus vuoti muutenkin ollen tosi löyhä isoin etäisyyksin eikä puolustussinisen stopeista ollut siten tietoakaan, kun helpohkosti Vegas pääsi toisteisesti yksittäisten pelaajien kuljetuksilla vauhtieron turvin San Josen alueelle mylläämään hyökkäysalueen hyökkäyspeliään.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1723177583012155455?t=M8SEgSx2QUz1k8NCKZKrdQ&s=19

2-0 maali syntyi purkukiekon nopeasta käännöstä takaisin pystyyn. Addison ei saanut tukittua siniviivaa Carrierin punnerrusta vastaan. Tämä jätti Amadiolle, joka pudotti viivaan ja Martinez tinttasi kiekon jostain raosta sisään, vaikkei Carrierin ja Stonen maski ollutkaan vielä ihan paikoillaan, mutta SJS-pelurit peittivät Kaapon näkökenttää. Vedot olivat 9-1 ja maalit 2-0 11 minuutin jälkeen. Peli oli lähes yhtä päätä varsinkin ensimmäiset 40 minuuttia, koska avauserän lopuksi laukaukset kohti maalia olivat jo 16-6 ja 40 minuutissa 28-12.

Päätöserän alussa MG hankki Sharksille ylivoiman, kun McNabb kamppasi hänet siniviivalla. Maalin teki kuitenkin jäähyn aikana Vegas, kun vastaiskussa Eichel kiersi laidan puolelta Addisonin, joka toistamiseen epäonnistui juuri ennen takaiskua siniviivan suojelussa. Jämptiys on hänestä näemmä kaukana. Eichelin kierrettyä Addisonin hän antoi lätyn yli Hertlin lavan ja Karlsson naulasi poikittaissyötöstä kauden kahdeksannen maalinsa. Jo aiemmissa peleissä tuolla kaksikolla on ollut vaarallisia vastaiskuja alivoimalla ja nyt vihdoin niistä tuli palkinto. Eipä Smithiä ole ikävä ollut alivoimilla Karlssonin parina, kun Eichel on täyttänyt aukon loistavasti.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1723205526027448393?t=IKQujBm0-PnAM0jCRJubgg&s=19

Eikä kauaa mennyt edellisestä, kun kolmosketjun onnistuneesta päätykamppailusta Karlsson pudotti kiekon viivaan Pietrangelolle ja tämä kierrätti sen välittömästi painottomalle puolelle Martinezille. Koko Sharksin viisikko oli ollut painollisella puolella, joten Alec sai täysin rauhassa luistella kohti Kaapoa ja sijoittaa kiekon yläriman alle. Viidennessä maalissa puolestaan MG sai särön muuten pirteään iltaansa antaen harhasyötön maalin takana. Howdenin jaloista kiekko kimposi maalin eteen. Kähkönen torjui vielä Rondbjerg rystykäännön, muttei enää maalin kulmalta Howdenin riparinostoa patjan yli. Vedot olivat päätöskympin alkaessa 36-16 ja summerin soitua 39-20.

Jokainen ketju sai painetta tosiaan vastustajan alueelle, mutta eniten pidin Amadion johtamasta kakkosesta, joka loi ehkä tasaisimmin maalipaikkoja ja värkkäsi ensimmäiset osumatkin ykkösparin kanssa. Niiden lisäksi viidennellä minuutilla Carrier laukoi maalin edestä patjaan Stonen päätypassista. 16. minuutilla kakkosketjun janarit melkein ohjasivat Huttonin vedon ohi Kaapon. Pari minuuttia siitä ja Carrier jarrutti sisäänviennin jälkeen tarjoten lättysyötön toiseen aaltoon Stonelle, joka napautti suoraan syötöstä syliin keskikaistalta. Jälleen vieraiden oman siniviivan tukkiminen oli AHL-tasoa, kun se peruutti vain passiivisesti kohti omaa maalia yrittäen pitää pelin alle kolme pelaajaa koko ajan. Tämä twiitti tiivistää havaintoni ottelusta melko hyvin. Kakkoserän paras tontti kakkosketjulle tuli 3v2-vasturista, mutta Stonen poikkarista Amadio kiskoi vedon Kähkösen rintaan. Loppuhetkillä Amadio oli saada kolmannen pisteensä, kun hän petasi vasemmasta laidasta tekopaikan maalin eteen Dorofeyeville, mutta Kaapo pysäytti tuonkin one-timerin.

Eichel saa plussan AV-alustuksestaan, mutta oli hänelläkin ketjuineen maalipaikkoja eritoten toisessa erässä. Sen alussa McNabb nousi takakulmalle, muttei Jackin poikkarista saanut nostettua limppua etuyläkulmaan martinezmaisesti. Hetkeä myöhemmin Eichel jekutti siniviivaan kierrettyään Eklundia laidan lähellä ja kääntyi sitten takaisin kohti maalia. Hän pääsi ajamaan estelyittä slottiin, josta laukaus meni kuitenkin ohi yläkulman niukasti. Saman vaihdon aikana Barbashevillekin siunaantui ytimeen vapaa vetopaikka, mutta Kähkönen torjui kilvellään rannarin.

Karlsson kirjaa plussan päätöserän tehoistaan. Hänen laitureillaan oli hiljaisempi ilta. Nelosketju oli sen sijaan hyvä läpi matsin ja sai ansaitun palkinnon päätöserässä, kun jo sitä ennen mm. avauserässä maalin edestä Rondbjerg nosti kiekon rystyltä yli Kolesarin oivasta syötöstä. Kakkoserässä osat vaihtuivat ja 3v2-vastaiskussa Rondbjerg petasi vasemmasta laidasta avopaikan keskikaistalle, josta Kolesar laukoi suoraan Kaapon räpylään.

Puolustuksesta ykköspari kuittaa tietysti kehut useamman tehopisteen illoistaan. Martinezille kyseessä oli uran kolmas kahden maalin ottelu ja Pietrangelokin sai vihdoin kuparisen rikki. Yhteistyö varsinkin kakkosketjun kanssa toimi HAHP:ssä. Whitecloudin paluu kokoonpanoon oli puolestaan sopivan hillitty. Hän ei vielä esittänyt mitään ihmeellistä ylöspäin. Alivoimalla mieleen jäi yksi blokki avauserässä. Päätykiekkojen noukinnassa ruosteisuus näkyi muutamissa tilanteissa pienenä huolimattomuutena yhden kosketuksen siirroissa, mutta liike näytti silti ihan hyvältä pelitauon jälkeen.

Hill otti vasta kahdeksannella minuutilla ensimmäisen torjuntansa, kun Sharksin ylivoimalla Kähkönen avasi takasiniselle ja Granlund laukoi suoraluistelusta syliin oikealta b-pisteeltä. Muita vetoja ei jäähyn aikana tullutkaan kohti maalia, kun mm. Rondbjerg oli mailoineen kertaalleen välissä slotissa mainiosti. 16. minuutilla San Jose sai lyhyen pyörityksen aikaan, kun Whitecloudin syöttö paineen alla oman alueen kulmasta epäonnistui. Hertlin kääntölaukaus kaukaa oikeasta laidasta kilahti maalinedusruuhkan läpi tolppaan. Minuutti ennen taukoa Karlsson puolestaan voitti omissa laitakamppailun, mutta antoi harvinaisen harhasyötön suoraan keskelle Eklundille, joka syötti viereen Hertlille, mutta Hillin torso pysäytti vedon.

Kakkoserässä Sharks ei luonut avauskympillä mitään laukoen vain kerran kohti maalia. Paras pysäytys tulikin 34. minuutilla, kun Hill venytti takatolpalle varpaansa Kuninin laukauksen eteen. Granlund tarjosi loistavan poikittaislätyn sen jälkeen, Zadina oli liimannut Pietrangelon päätyyn dumppauksen jälkeen ja Kunin siirtänyt irtokiekon MG:lle oikeaan laitaan ennen liikkumistaan vapaaksi maalin vasemmalle kulmalle. Päätöserässä kahdeksan perustorjuntaa riitti nollapeliin.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1723198317855965476?t=xT9-lNj33__gN3OcvX5H2w&s=19

Seuraavat päivät ovat ritarien osalta hiljaiset, koska Vegas aloittaa kauden ensimmäisen pitkän vieraskiertueensa vasta keskiviikkoaamuna ja Henderson palaa kaukaloon vuorokautta myöhemmin. Alkuviikosta on toki edessä vierailu Valkoiseen taloon ja mahdollisesti R. Smith liittyy mukaan tapaamaan presidenttiä.

 

[Amerikanihme]

Tästä emme saa debattia aikaan, sillä puolustava joukkue pelaa tosiaankin omissa hyökkäyspeliäkin ja yhtä lailla hyökkäävä joukkue puolustuspeliä. Jälkimmäisessä on kyse mm. siitä, miten sijoitutaan mahdollisen kiekonmenetyksen varalta eli esim. ovatko kaikki kolme hyökkääjää syvällä vai varmistaako yksi alempana H3:na. Kiekollisella joukkueella on siis koko ajan toinen silmä avoinna siltä varalta, että se menettää kiekon eikä antaisi omiin ylivoimahyökkäystä. Hyökkäysalueen puolustuspeliin kuuluu myös yhteisesti sovittu toimintatapa, kun kiekko väkisin joskus menetetään eli vetäydytäänkö vai pyritäänkö kiekko riistämään heti takaisin. Ja ensin mainitussa on kyse sitten esimerkiksi siitä, miten sijoitutaan niin, että kiekonriiston tapahtuessa vastaiskusta tulee mahdollisimman laadukas eli toinen jalka on kärkyllä hyökkäyssuuntaan. Ja myös mainitsemasi avaussyötöt voidaan laskea puolustusalueen hyökkäyspeliin eli miten on sovittu toimittavan kiekonriiston jälkeen, jotta paineen alla vastustajan karvaus ohittuu. Vegasilla puolustusalueen hyökkäyspeliin kuuluu puolustajan siirto painollista laitaa pitkin laiturille, joka jatkaa kiekon pistelinjalle sentterille vauhtiin tai neppaa itse keskialueelle laidan kautta.

Hmmm...olen kyllä samaa mieltä siitä, että hyökkäävä joukkue voi puolustaa hyökkäysalueella, mutta en kutsuisi omalla puolustusalueella olevan joukkueen pelaamista hyökkäyspeliksi. Hyökkäksiä voidaan avata omalla puolustusalueella, mutta se varsinainen hyökkäyspelaaminen tapahtuu sitten vastustajan puolustusalueella, jossa kiekkoa jauhetaan jne. Näin minä ajattelen pelistä. Ei 1970- ja 1980-luvulla Erkki Liesmäki kirjoittanut Turun Sanomissa Tepsin PAPP:stä koskaan mitään, muistaakseni. Eikä Urheiluruudussakaan tuollaisia käsitteitä silloin koskaan mainittu. Lieneekö taas jotain Jukka Jalosen tuomaa monimutkaista termistöä? Asioista voisi minusta puhua yksinkertaisemmillakin käsitteillä, kuin joillakin, joissa kestää ainakin pari minuuttia, ennen kuin tajuaa, mistä oikein on edes kysymys.

Toisaalta kysymys lienee sukupu..polven välisestä kuilusta. Olen vanhemman liiton ihmisiä, ja minun nuoruudessani ei mistään PAPP:stä koskaan puhuttu. Ja toisaalta Suomesta poissaolo yli 30 vuoden ajan on aiheuttanut sen, että en ole mokomien monimutkaisten käsitteiden kanssa tullut tekemiseen nuoruuden kiekkofanittamisen jälkeenkään. Yritin guuglata "defensive zone defensive play" enkä saanut yhtään matsausta tulokseksi, joten USA:ssa ei taideta mistään PAPP:stä mitään tietää, vai miksi sitä täällä kutsuttaisiin? Toisaalta kyllä törmään uusiin monimutkaisilta kuulostaviin käsitteisiin töissänikin, joten ehkä tämä on tosiaan joku new generation juttu, asioista tehdään hankalamman kuuloisia kuin ne minusta todellisuudessa ovatkaan.

Itse pelistä kuitenkin. En sitä nähnyt, mutta hienoa, että palattiin voittoihin. Etukäteen pelkäsin tätä matsia, kun Särjillä oli voittoputki päällä ja Ritareilla vastaava tappioputki. Mutta yllättävän lattea SJ sitten jostain syystä kai olikin...vai toiko Whitecloudin paluu niin paljon itseluottamusta takaisin pelaajiin?

Saas nähdä miten pressan tapaaminen menee. Toivottavasti ei pressa sano mitään turhan hölmöä. Tuskin hän mikään hockey fan on muutenkaan.

 

[Salming]

Hmmm...olen kyllä samaa mieltä siitä, että hyökkäävä joukkue voi puolustaa hyökkäysalueella, mutta en kutsuisi omalla puolustusalueella olevan joukkueen pelaamista hyökkäyspeliksi. Hyökkäksiä voidaan avata omalla puolustusalueella, mutta se varsinainen hyökkäyspelaaminen tapahtuu sitten vastustajan puolustusalueella, jossa kiekkoa jauhetaan jne. Näin minä ajattelen pelistä. Ei 1970- ja 1980-luvulla Erkki Liesmäki kirjoittanut Turun Sanomissa Tepsin PAPP:stä koskaan mitään, muistaakseni. Eikä Urheiluruudussakaan tuollaisia käsitteitä silloin koskaan mainittu. Lieneekö taas jotain Jukka Jalosen tuomaa monimutkaista termistöä? Asioista voisi minusta puhua yksinkertaisemmillakin käsitteillä, kuin joillakin, joissa kestää ainakin pari minuuttia, ennen kuin tajuaa, mistä oikein on edes kysymys.

Toisaalta kysymys lienee sukupu..polven välisestä kuilusta. Olen vanhemman liiton ihmisiä, ja minun nuoruudessani ei mistään PAPP:stä koskaan puhuttu. Ja toisaalta Suomesta poissaolo yli 30 vuoden ajan on aiheuttanut sen, että en ole mokomien monimutkaisten käsitteiden kanssa tullut tekemiseen nuoruuden kiekkofanittamisen jälkeenkään. Yritin guuglata "defensive zone defensive play" enkä saanut yhtään matsausta tulokseksi, joten USA:ssa ei taideta mistään PAPP:stä mitään tietää, vai miksi sitä täällä kutsuttaisiin? Toisaalta kyllä törmään uusiin monimutkaisilta kuulostaviin käsitteisiin töissänikin, joten ehkä tämä on tosiaan joku new generation juttu, asioista tehdään hankalamman kuuloisia kuin ne minusta todellisuudessa ovatkaan.

Jääkiekon pelianalyyseissä nuo käsitteet toistuvat jo viime vuosisadalla eivätkä siten ole Jalosen keksintöjä. Tässä on Torinon olympialaisista yksi tutkimus tältä vuosituhannelta, jossa käsitteitä on käytetty (sivu 65 ->). Olen samaa mieltä siitä, että asiat olisi hyvä ilmaista mahdollisimman sujuvasti suomeksi ilman kapulakieltä, mutta jos jollekin asialle on olemassa ytimekäs lyhenne, olisi ehkä hölmöä olla käyttämättä sitä. Haluan olla pelipuheessani täsmällinen, kun opiskelen lajin kollektiivisia saloja. Niinpä pitänee omiinkin teksteihini lisätä vielä termi "keskialueen hyökkäyspelaaminen", heh.

*****

Jaetaanpa välipäivän kunniaksi sitten lyhyt kertomus visiitistä Nokia Areenaan. Matkustin eilen Tampereelle nauttimaan maajoukkuekiekosta. Tarkoituksena oli nähdä paikan päällä Golden Knightsin kahdesta Euroopassa pelaavasta varauksesta toinen eli maalivahti Carl Lindbom, joka teki maajoukkuedebyyttinsä muutama päivä aiemmin Växjössä Tsekkiä vastaan. Reissusta tuli vaisuhko, kun käteen jäi vain alkuverryttelyscouttaus kuten Nashvillelle Pekka Rinteestä aikoinaan ennen hänen varaamistaan.

Alun perin siis Hallamin mukaan Söderströmin piti aloittaa lauantaina, mutta koska Lindbom vaihdettiin kauhudebyytissään pois jo avauserässä, hän saikin saman tien uuden mahdollisuuden Sveitsiä vastaan, kun oma väärä arvaukseni oli se, että alkuperäinen suunnitelma pitäisi ja Carl pelaisi ehkä sunnuntaina uudelleen. Niinpä skippasin lauantain vain huomatakseni, ettei Söderström ollut ollenkaan kokoonpanossa ja hätiin kutsuttu Marmenlind avasi luukkua Lindbomille, joka saikin toisen startin putkeen. Kieltämättä kuohuin, koska en osannut lukea oikein Hallamin ajatuksia, mutta lohtuna oli se, että Lindbom pääsi aika vähällä ensimmäisellä puolikkaalla eikä siten hänen otteistaan olisi saanut ehkä kunnollista kuvaa. Toki päätöserässä sitten Ruotsin jäähyillessä peli oli enemmän kolmen kruunun alueella, jolloin Carlkin ohitettiin vielä kahdesti Andrighetton täydellisellä one-timerilla yläriman alle ja Richardin takapatjareboundilla puolityhjään rysään Dahlströmin lavan kautta. Olisihan tuo ensimmäinen A-maajoukkuevoitto ja yksi pysäytetty läpiajo ollut silti kiva todistaa livenä.

Noh, koska olin jo perjantaina ostanut 19 euron arvoisen lipun yläkatsomon toiselle riville päätyyn, jossa Ruotsi lämmittelisi ja puolustaisi kaksi erää, päätin käyttää sen, sillä ajattelin, että jos Lindbom avaa luukkua, näkisin Vegasin tulevaisuuden mahdollisesta ykkösveskarista edes vilauksen lämmittelyssä. Istuimeni oli tosiaan aika lailla suoraan maalin takana, joten näin tilanteet samasta perspektiivistä kuin Ruotsin maalivahdit. Kuvakulma oli otollinen torjuntatyöskentelyn kartoittamiseen.

Elättelin ohutta toivetta siitä, että Söderström olisi edelleen pelikyvytön (Hallam kertoi Sveitsi-pelin jälkeen, että hän jäi hotellille puolikuntoisena) ja Sveitsi-pelin alusta helpolla päässyt Lindbom pelaisi perättäisinä päivinä, koska U20-kisoissakin hän uurasti Ruotsin kaikki ottelut eikä suuri ottelukuorma ole siten ongelma. Hallam nimittäin sanoi Sveitsi-pelin jälkeen senkin, että päätös pelaavasta veskarista tehtäisiin kenties vasta pelipäivän aamuna ja tilaisuus kohdata Suomi olisi hyvä haaste oli kyseessä sitten debytantti (Marmenlind) tai kolmannen starttinsa saava veskari (Lindbom).

Kun astuin halliin sisään 1,5 h ennen ottelun alkua, törmäsin heti yläparven tyhjässä miesten vessassa herra Hoffreniin, joka paineli suorinta tietä WC-koppiin, kun itse poistuin takaisin käytävälle odottamaan katsomonovien avautumista. Odotellessani luin tuoreita Hallamin kommentteja aamujäiltä. Hän oli sanonut, että Söderström on yhä kipeänä eikä osallistu illan peliin. Maalivahtivalintaansa hän ei silti suostunut paljastamaan, mutta olin ihan tyytyväinen siitä, että ainakin Lindbomin näkeminen varmistui oli hän sitten varalla tai ei. Parikymmenminuuttinen piina ennen lämmittelyn alkua ja kokoonpanojen julkaisua oli pitkä. Se päättyi lopulta melko odotettuun luukkukomennukseen pihistettyäni kokoonpanon auki.

Kertasin muuten matkalla pelipaikkakunnalle viime U20-kisojen aikaisen yhteenvetoni Lindbomista. Kun selvisi se, ettei hän pelaisi, keskityin lämmittelyssä tarkkailemaan hänen torjuntavuoroillaan sitä, että vuotaisiko hän yhä eniten samoista rei'istä eli yläkulmista ja hanskakädeltä kuten U20-kisoissa. Lisäksi päätin seurata hänen vikkeliä jalkojaan ja sähäkkää sivuttaisliikkumista tolpalta toiselle, koska niiden mukana hänen NHL-uransa elää tai kuolee. Kolmantena seikkana viisikkoharjoitteessa puolestaan halusin bongata sen, että vangitseeko hän suoraan syötöstä keskeltä tulevia laukauksia syliinsä yhtä hyvin kuin junnukisoissa:

Carl Lindbom

Kokonaisuutena Lindbomin turnaus oli hyvä. Tilastot ennen pronssipeliä varsinkin olivat vakuuttavat, kun GAA oli 1,78 ja torjuntaprosentti 94,1%. Pronssipelin maalijuhlan jälkeen GAA putosi 2,64:een ja torjuntaprosentti 91,44%:een. Niinpä torjuntaprosentein mitattuna hän oli vasta viidenneksi paras ja päästettyjen maalien keskiarvossa kuudes, mutta tosi asiassa Lindbom oli turnauksen TOP3-kassari yhdessä Suchanekin ja Milicin/Gajanin kanssa. Hän myös pelasi ainoana kaksi nollapeliä, kun hän aloitti turnauksen 143 minuutin mittaisella nollaputkella Itävaltaa, Saksaa ja reilun erän verran Tsekkiä vastaan, kunnes Jiricek iski takatolpalta tyhjiin. Junioriuran olisi toivonut päättyvän mitaliin, mutta sentään elokuussa hän sai jo pronssia, vaikkei silloin pelannutkaan.

- Heikkouksina kovia maita Tsekkiä, Kanadaa, Yhdysvaltoja ja Suomea vastaan ilmeni se, että pienikokoisena maalivahtina yläkulmat ja hanskakäden puolelta myös alakulma vuotivat ajoittain. 19 päästetystä maalista 8/19 upposi ylös ja hanskakädelle samaiset 8/19. Yhteensä päästettyjä maaleja joko yläkulmiin tai hanskakädelle oli 11/19. Kahdeksan muuta päästettyä takaiskua jakautuivat niin, että suoraan syötöistä takatolpilta hän päästi kolme maalia (kaikissa täysin voimaton), reboundeista kaksi, längistä kaksi ja kainalosta yhden
- Toisena pienenä miinuksena turnauksesta jäi mieleen mailapelaaminen, joka oli pari kertaa haparoivaa kanukkeja ja Tsekkiä vastaan, kun hän avasi kertaalleen suoraan päin vastustajaa ja toisella kertaa sitten aikaili liikaa, jolloin puolustajat joutuivat paikkaamaan häntä, jotteivat vastustajan hyökkääjät olisi pyöräyttäneet vanhanaikaisilla kiekkoa reppuun. Toki Lindbomissa oli hyvää se, että hän ei arkaillut mennä maalin taakse pysäyttämään vastustajan dumppauksia ja niinä hetkinä myös purut lasin kautta eteenpäin olivat varmoja, joten mailapelaamisen haparoivuus koski hetkiä, kun hän oli oman maalinsa etupuolella kasvot kohti kenttää
+ Lindbomin vakuuttavin osa-alue oli hänen kykynsä pysäyttää slotista/maalin edestä keskeltä tulleita laukauksia niin, että vedot liimaantuivat hänen syliinsä eivätkä pudonneet eteen. Ruotsi puolusti pronssipeliä lukuun ottamatta melko hyvin tiiviinä viisikkona, joten tuollaisia tilanteita tuli ehkä 1-2 kertaa ottelussa, mutta ne kerrat Lindbom oli kuin muuri. Muun muassa Branenec, Lutz ja Kapanen tykittivät avopaikoista maalin edestä suoraan syliin, kun Lindbom otti pari potkua vastaan ja vangitsi kiekot erinomaisella sijoittumisellaan
+ Edeltävään liittyen irtokiekkokontrolli oli priimaa välierää lukuun ottamatta, jossa Tsekin tukitoimet olivat maalin edessä kunnossa ja Lindbom pudotti yllättävän monta viivalaukausta eteensä, koska ei ihan kunnolla välttämättä aina nähnyt niitä
+ Toisaalta sitten niinä hetkinä, kun irtokiekkoja putosi eteen, Lindbom selvitti jatkotilanteet tarvittaessa itsekin reaktionopeudellaan ja vikkelillä jaloillaan, jos puolustajat eivät ehtineet siivota reboundia muualle. Siksi päästettyjä reboundmaaleja oli turnauksessa vain kaksi (Kapanen 1-0 puolivälierässä & Gauthier 6-7 ronssipelissä)
+ Kyky palautua torjunnoista takaisin torjuntavalmiuteen oli kiitettävä ja sekin auttoi tekemään joitain tuplatorjuntoja. Sivuttaisliikkuminen oli myös ketterää tolpalta toiselle, joten siksi etukulma pysyi läpi turnauksen esimerkiksi hyvin tukossa ja Lindbomilta löytyy myös Vegasin monesti maalivahdeiltaan peräänkuuluttamaa atleettisuutta. Sivuttaisliikkeessä myöskään paketti ei hajonnut, vaan pysyi koossa ja tekniikka pelasi kuten Vehviläisellä Kärpissä aikoinaan. Ja tosiaan 2 cm pituuserosta johtuen Vehviläinen on hyvä verrokki minusta Lindbomille. Heissä on paljon samaa
+ Yhtenä yksityiskohtana vielä Lindbom oli hyvä torjumaan vastustajien hyökkääjien kuteja, kun nämä leikkasivat laidasta keskemmäs ja ampuivat sivuttaisliikkeestä. Lindbom ei noinakaan hetkinä antanut useinkaan reboundia, vaan paketin pysyessä koossa otti hyviä lähitorjuntoja nollaten mm. Royn, Kulichin ja viimeiseksi pronssipelissä Cooleyn

Lindbom saapui lämmittelyyn jäälle viimeisenä. Kun pelaava maalivahti Marmenlind jäi heti venyttelemään vaihtoaition eteen, Lindbom kiersi kaukaloa kenttäpelaajien seassa ja laukoi kiekkoa tyhjään maaliin. Hän lähestyi jatkuvasti vasemmalta puolelta ja haki laukauksillaan vasenta etuyläkulmaa. Pleksi paukkui kuitenkin sen verran, että Carl manasi ohivetoja itsekseen kertaalleen. Sen huomasi hartioista. U20-kisoissa mailapelaaminen oli yksi hänen heikkouksistaan, kun hänelle sattui pari lapsusta, joten hyvähän sitä oli treenata aina tilaisuuden tullen. Samoin kun Lindbom odotti torjuntavuoroaan vasemmassa kulmassa, hän simuloi rännipurkuja. Mailapelaamisesta jäi livenä mieleen se, että jotenkin hänen alakätensä (räpylä) lipsahti pari kertaa ja se aiheutti nuo ohilaukaukset sekä mahdollisesti aiemmat mailapeliongelmat. Maalivahdin mailalla ei tietysti ole helppo laukoa ranteella räpsä ja kilpi käsissään, joten on hienoa, että Carl tunnistaa sen kehityskohteekseen. Sen kaikkein tarkimman laukauksen satuin saamaan muuten videolle. Onhan tässäkin kudissa ruutia:


Kiekonkäsittelytreeniä kenttäpelaajien seassa. Yksi laukauksista sentään upposi juuri sinne, mihin Carl tähtäsi eli vasempaan etuyläkulmaan.

Kenttäpelaajien ensimmäinen varsinainen harjoite oli yksi-nolla (1v0) kahdesta jonosta. Marmenlind sai sen aikana kaksi torjuntavuoroa ja Lindbom kävi välissä torjumassa vajaan puolen minuutin ajan. Otin hänen ensimmäiset torjuntansa tietysti nauhalle. Kaksi laukausta upposi selän taakse. Ensimmäinen niistä oli ykkössentteri Kempen tarkka rannelaukaus aivan kilpikäden yläkulmaan. Palaamme Kempeen raportissa myöhemminkin. Kaksi muuta matalampaa laukausta kilpikädelle ja 2/3 hanskakäden puolelle suuntautunutta rannelaukausta Lindbom torjui. Ensivaikutelma oli se, että todella eleettömästi Lindbom kiekkoja pysäytteli luottaen sijoittumisensa maalivahdin alueen reunassa peittävän kulmat riittävästi. Tarvittaessa hän otti pari minimaalista korjaavaa askelta sivuttain eri laukojien välillä pysyen jatkuvasti torjuntavalmiudessa:


Lindbomin ensimmäiset torjunnat. Kempen rannelaukaukselle kilpikäden ylänurkkaan hän oli voimaton.

Tuon setin jälkeen Lindbom luisteli vuorostaan punaviivalle venyttelemään reisiään. Hän meni toispolviseisontaan kevyesti, joten notkeutta ja elastisuutta löytyi. Seuraava harjoite oli puolestaan 2v0/2v1. Pelaajat hyökkäsivät keskiympyrästä kahdesta jonosta kohti maalia ja välillä pakki oli edessä. Tuota kesti ehkä reilun minuutin verran vain ja juuri kun Lindbom oli tulossa torjuntavuoroon, kenttäpelaajat lopettivat tuon osion. Se oli harmi, koska sivuttaisliikkumisesta olisi saanut hyvää "dataa".

Toki sitä seuranneesta viisikkoharjoitteessakin sai osviittaa Lindbomin sivuttaisliikkumisesta, vaikkei hän aivan täysillä itseään liikkeelle potkinutkaan. Harjoitteen aikana hän oli maalissa noin minuutin. Sivuttaisliiketorjuntoja kertyi laskujeni mukaan 3/4. Takaisku oli mahdoton torjuttava, kun se oli 3v0-hyökkäys eikä Carl oikein tosissaan sitä jaksanut edes torjua. Sen sijaan torjuttavissa olleet laukaukset suoraan syötöstä hän vangitsi joko syliinsä tai viimeisen jopa räpylään. U20-kisoissahan hänen yksi plussansa oli se, että paketti ja tekniikka pysyivät koossa sivuttaisliikkeessä, jolloin hän yhtä lailla teki one-timerien torjumisesta vaivattoman näköistä. Oli mukava nähdä saman toistuvan paikan päälläkin.


Lindbom vangitsi melko keskeltä suoraan syötöstä tulleet laukaukset syliinsä tai jopa räpylään yhtä varmasti kuin U20-kisoissa. Paketti pysyi kauniisti koossa pienessä sivuttaisliikkeessä.

Seuraavaksi oli vuorossa laukauksia kolmesta jonosta. Se on lähes joka joukkueen lämmittelypankissa. Lindbom sai ensimmäisen torjuntavuoron. Seitsemästä vedosta yksi meni selän taakse ennen kuin Marmenlind liukui tilalle. Kempe tykitti lujan lämärin keskeltä aloitusympyröiden yläkaarien välistä juuri hanskakäden yläkulmaan. Tuo NHL-tasoinen laukaus ei unohdu ja se vahvisti U20-kisojen aikaisia havaintoja siitä, että hanskäden yläkulma on ehkä se Lindbomin kaikkein herkimmin vuotava reikä.

Lopuksi oli vuorossa läpiajoja/rankkareita. Nekin Carl aloitti ja myös päätti. Välissä Marmenlind haki vielä vähän tuntumaa ennen katoamistaan pukukoppiin. Jälleen yksi rannelaukaus läheltä upposi aivan kilpikäden yläkulmaan (Eklind). Lisäksi kolmesta längeihin suuntautuneesta laukauksesta yksi livahti verkon perukoille ja hanskakäden puolelta hänet yllätettiin vielä kahdesti. Vastustajan pitää toden teolla laukoa aivan ylänurkkaan, jos Carlin haluaa ohittaa kilpipuolelta, koska kaikki matalat ja keskikorkuiset vedot hän pysäytti alkuverryttelyn aikana. Suurin oppi itselleni olikin se, että Lindbom ei päästä kilpipuolelta sisään kuin sellaisia laatuvetoja, jotka melkeinpä kuka tahansa muukin veskari maailmassa päästäisi. Sellainen oli esimerkiksi Thürkaufin superterävä rannenäpäytys suoraan aloitushässäkästä Sveitsi-pelissä, mutta siihenkin Lindbom ehti saada kilpensä reunan puolittain väliin.

Hanskakäsi ei valitettavasti ole samalla tasolla ja alkuverryttely vahvisti U20-kisojen otantaa (8/19 päästettyä hanskalle) siitä, että se on mielestäni Lindbomin suurin heikkous edelleen. En yllättynyt, että korkeat laukaukset yhä upposivat, mutta kun selän taakse meni myös kolme matalampaa laukausta alanurkkaan, olen hivenen huolestunut, koska U20-kisoissakin kovia maita vastaan hanskakäden alakulma vuoti ajoittain ja luulisi, että vain 185-senttisenä veskarina sen saisi jotenkin tukituksi paremmin.

Uutena haavoittuvaisuutena puolestaan ilmeni pienellä otannalla se, että vastustajan tullessa vauhdilla todella lähelle veivaamaan läpiajossa, Lindbom ei aina malta odottaa hyökkääjän ratkaisevaa aloitetta ja hän liukuu tieltä pois väärään kulmaan. Kerran hän nimittäin päästi rankkarimaalin tuolla tavoin, mutta toisaalta jalkojen sähäkkyys näkyi parhaiten samaa harhautusta vastaan ja olihan niissä terävyyttä, kun en kuvaavampaakaan adjektiivia keksi. Luistin puri jäähän kunnolla suunnanmuutoksissa.

Kun lämmittelyaikaa oli kaksi minuuttia jäljellä, Lindbom luisteli pois maalilta vaihtoaition luo. Hän ojensi huoltajalle Färjestadin väreissä olevan maskinsa ja mailan. Sitten hän otti pari hörppyä juomapullosta kaukalon laidalla ennen poistumistaan pukusuojaan.

Mainitaan sekin, että kun Lindbom istui pelin aikana erillään muista lasisyvennyksessä, se ei estänyt häntä juhlimasta maaleja sininen lippis päässä. Kun maalin tehnyt viisikko tuli tuulettamaan vaihtoaitiorivin eteen ja hakemaan nyrkkitervehdykset, Lindbom laittoi tuolilla istuessaan kilpensä kiinni pleksiin ikään kuin tuuletusrivin loppuun ja sai jäällä olijoilta koputukset hanskoilla pleksiä vasten. Hauska pieni yksityiskohta. Erätauolle mentäessä puolestaan Lindbom nousi tuoliltaan, joka oli siis pelaajakäytävän päässä. Hän olisi voinut kävellä siitä suoraan ensimmäisenä kopin suojiin, mutta hän jäi käytävälle antamaan läpsyt jokaiselle ja tuli sitten itse perästä viimeisenä kopin suojiin. Kun Foley on puhunut siitä, että seura haluaa värvätä pelaajia, joilla on hyvä luonne, koska se johtaa menestykseen, Lindbomilla todella vaikutti olevan joukkuehenkeä luova positiivinen asenne. Merkitsin siitä lopuksi ison plussan muistiinpanoihini, koska scoutithan eivät tarkkaile vain antia kaukalossa, vaan myös vaihtopenkillä.

Mutta joo, yllättävän paljon 20 minuutissakin pystyi tekemään huomioita, jotka vahvistivat aiempaa tietoa tai olivat upouusia. Lähinnä se jäi harmittamaan, että ruuhkan takaa tulevien laukausten irtokiekkokontrollista en saanut ollenkaan käsitystä. Se on tämänkin pelin perusteella modernin jääkiekkomaalivahdin yksi tärkeimmistä taidoista, koska kaksi pelaajaa vastustajilla on yleensä maskia tekemässä joko yhdessä tai kahdessa kerroksessa (Leijonat 2-3 hyökkäysaluemalli) unohtamatta omia puolustajia. Lisäksi vain pelissä nähtävä todella pitkä poikittaissyöttö olisi vaadittu siihenkin, että sivuttaisliikkumisen ja sähäkkyyden riittämistä NHL:ään olisi pystynyt kunnolla arvioimaan. Muutama videoklippi silti lämmitti mieltä ja onhan Lindbomia mukavampi tämän kauden jälkeen seurata Silver Knightsissa, kun häneen on edes jotain kosketuspintaa livenäkin. Ohut oljenkorsi hänen uudelleennäkemiseensä on CHL, sillä jos Färjestad ja Pelicans voittavat otteluparinsa kahdella ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, ne kohtaisivat toisensa välierissä tammikuun alussa. Luottoni tuon skenaarion toteutumiseen on noin prosentin luokkaa.


Golden Knightsin veskarilupausrankingin ykkönen, jonka Hockeynews.se-sivusto ja TV4 valitsivat SHL:n lokakuun pelaajaksi.

Koska Lindbom ei pelannut, ex-hopearitari Dahlström oli kentän kiinnostavin yksilö. Ohessa on hajanaisia huomiota kaukalossa nähdyistä pelaajista 40 minuutin ajalta. Päätöserän skippasin ehtiäkseni aiempaan bussiin, koska Lindbom ei kerran pelannut ja olin siihen mennessä nähnyt tarpeeksi:

- Ruotsin keskustan tukkiva 1-1-3 karvaus oli Leijonille myrkkyä. Alakolmikko katkoi keskialueella tehokkaasti suorahyökkäykset kiilaamalla ja toisaalta isäntien syöttöjen laatu jätti myös toivomisen varaa. Toisessa erässä Suomen toisen laiturin kärkkyminen takasinisellä ja hänelle pitkien passien pelaaminen ohi karvauksen johti onnistuneisiin etenemiseen Ruotsin alueelle, mutta kulmaralleista Suomi ei päässyt ytimeen ja laiturien haltuunototkin olivat usein vähän huolimattomia, joten peli puuroutui niistä päätyyn
- Kempen ja Lindbergin one-timerit avauserässä maaleissa olivat erittäin laadukkaita. Kempen priimakuti kävi ilmi tosiaan jo lämmittelyssä, kun hän tinttasi lujan maskittoman lämärin keskeltä ohi Lindbomin, joten pelitilannemaalikaan ei yllättänyt. Toinen maali olikin sitten onnekkaampi, kun se taisi kimmota Seppälän luistimesta sisään
- Heed oli oiva ylivoiman pyörittäjä. Hän sai rannelaukaukset siniviivasta maalille asti. Kahden kerroksen maskista huolimatta Heljanko torjui laukaukset, mutta jatkuva uhan tuntu niissä oli. Tietysti levityssyötöt siipiin kuten 1-2 maalissa olivat ammattimaisia
- Alsing oli Tsekki-peliä parempi. Liike vakuutti livenä ja tilannekovuus oli eri tasoa. Dahlström puolestaan oli peruspakin perikuva, joka kiekon saatuaan laukoi sen vain kohti maalia siniviivasta. Alivoimavastuuta hän luonnollisesti sai ja pidin purkujen rauhallisuudesta. Kokonsa ansiosta kamppailuissa hän oli elementissään. Granberg oli rightin puukäsi, jolla poltti kiekko lavassa liikaa
- Luulajan 26-vuotias rehuletti Hardegård teki silti vielä isomman vaikutuksen. Hän oli sekoitus Ohtamaata ja Seppälää. Hän meni taklausten alle rohkeasti ja sai liikutettua pelivälineen ykkösellä eteenpäin. Kyky liimata vastustaja päätyyn aggressiivisesti oli myös ihailtavaa, koska liike riitti siihen vallan mainiosti. Minusta hän oli jopa Ruotsin paras puolustaja suoritusvarmuudeltaan
- Ruotsin yläkerrasta Ejdsell ja Eklind leftin mörköinä olivat staattisissa hetkissä elementissään kyeten ahtaan tilan peleihin melko hyvin laidan vierestä. Kolmossentteri Johansson oli hyökkääjäversio Hardegårdista. Luistelutyyli oli rennohko ja kaistojen vaihto keskialueella luontevaa. Jossain määrin vertaisin häntä J. Kemppaiseen. Sylvegårdista jäi mieleen tietysti laadukas rightin kuti neljännessä maalissa. Pienikokoisen vipeltäjän Nygårdin luistelusta olin puolestaan kuullut etukäteen paljon hyvää, mutta ei se ainakaan livenä mitenkään erottunut edukseen
- Suomen nuoret laiturit Koivunen ja Huuhtanen eivät vuotaneet oman sinisen kulmissa, vaan saivat lasin kautta jatkettua kiekot keskialueelle, hyvä. Huuhtasen raamit vakuuttivat ja tilannekovuus siten. Esimerkiksi kakkoserässä hän luisteli rinnakkain ruotsalaispakin kanssa päätykiekon perään ja tuuppasi tämän tylysti sivuun. Toisaalta sitten 1-4 maalissa Huuhtasen takapaine jäi karvan vajaaksi, kun hän uuden mailan penkiltä haettuaan joutui välittömästi palaamaan omiin päin keskikaistalla, muttei jotenkin saanut mailaansa hyvin istumaan kätöseen muutamassa sekunnissa, vaan häirintä jäi tosiaan puutteelliseksi ja Sylvegård laukoi tarkasti kiekon etukulmasta sisään. Sinällään effortista tilanne ei jäänyt kiinni, vaan kyllä Huuhtanen luisteli alas sen minkä pääsi. Koivusen luistelussa näkyi kv-temmossa se, että jotenkin puhti loppui aika äkkiä vaihtojen sisällä. Sanoisin, että hänen kattonsa luistelijana on nykyhetken Kuokkanen, joka saman profiilin entisenä Kärpät-junnuna oli monikäyttöinen sentteri Jaloselle punaisissa luistinjuovissaan. Kuokkasen liike ja liito riitti kiekossa pysymiseen aika helpostikin hyökkäysalueella
- Riikola-Lindbohm oli ihan jees ykkösalivoimapari, koska maalinedustan siivoaminen kakkoskiekoissa oli hyvää. Toki Lindbohm ei ihan ehtinyt blokkaamaan Lindbergin kutia 1-2 maalissa, mistä annan pienen miinuksen, mutta puolestaan tasakentin pidin hänen liikkuvuudestaan isoksi mieheksi. Mailapaine suorahyökkäyksiä puolustaessa vakuutti isosti ja hän löi kiekkoja irti ruotsalaishyökkääjien lavoista jatkuvaa syöttöä. Riikolan luistelutaitavuus ja kiekon liikuttaminen vakuuttivat nekin
- Kakkosylivoiman Vesalainen-Niku-Levtchi takakolmio oli loistava yhdistettynä Ikosen ja Kuokkasen kahden kerroksen maskiin. Vesalaisen rannelaukaukset kohti etuyläkulmaa olivat todella tulisia ja hän pystyi myös salaamaan syöttönsä Levtchille, mutta Marmenlind venyi sivuttaisliikkeessä kertaalleen huimaan patjatorjuntaan ja oli yksi kilpitorjunta Vesalaisen rannariinkin eleetön. Marmenlindissa vakuutti Heljangon tavoin se, että hän noukki ruuhkan takaiset laukaukset aika varmasti räpyläänsä. Mitä tulee puolestaan vielä Vesalaiseen, hän oli mielestäni ainakin ensimmäisten 40 minuutin ajan Suomen ykköshärkä. Itseluottamus kiekolla ja ominaisuudet pysyä pelivälineessä kiinni olivat kunnossa. Eno-Eskon tavoin ostan hänen osakettaan isosti. Myös yksi siniviivan murtaminen vartaloharhautuksella ja sitä seurannut laukaus pakin jaloista saivat minulta hiljaisen nyökkäyksen. Levtchinkin kiekolliset ratkaisut olivat pääosin oikeita ja hän osasi pyörähtää ahtaista tiloista isompiin tiloihin toisteisesti kiekko mukanaan
- Björninen kapteenina ohjeisti paljon omia pelaajia ennen aloituksia. Johtajuutta isolla J:llä. Avauserän alivoimablokki mailalla maalin ammotettua tyhjyyttään jäi myös mieleen. Kuokkasen tai Jääskän kanssa he peittivät syöttölinjoja kivasti
- Borgströmin laukauksen lyhytviritteisyys ja napakkuus jätti avausmaalissa längistä hyvän maun. Oksasen kääntölaukauksissa H3:na korkealta maalinedusruuhkiin ei sen sijaan pontevuutta juuri ollut. Suomela puolestaan oli melko mitäänsanomaton. Levtchin tapaan hän otti futistermein ahtaassa tilassa laidan vieressä hyviä pieniä kosketuksia tyhjään tilaan luoden siten itselleen enemmän aikaa syöttöväylän löytämiseen
- Muista puolustajista Niku tasaviisikoin puolusti aika löysästi omaa siniviivaa ajoittain. Hän lähinnä ohjasi vastustajan dumppaamaan ja oli sitten hetken luistelulinjalla, jotta pakkipari ehti päätykiekkoon ensin. Muutama rystysyöttö meni harakoille. Hyökkäyssiniviivassa hän oli toki parhaimmillaan, mutten ole varma, onko hänelle muuten käyttöä, jos YV-aikaa ei tule. Saarijärvi puolestaan sinällään liikkui ihan hyvin, mutta se jokin hänen pelistään puuttuu, jotta kv-läpimurto tapahtuisi. Julius Honka -syndrooma elää hänessä voimakkaana. Alemmista pareista Friman oli perusjämäkkä uurastaen alivoimaakin Seppälän kanssa. Hyökkäyssiniviivalla hän vyörytti kiekkoa lähinnä takaisin maalin taakse. Nelosparissa Mattila oli uusi tuttavuus ja kalpeni raameiltaan muille. Ruotsin puolelta samantyyppiseen Alsingiin erona oli se, että Mattila oli vähän hitaampi ja pehmeämpi

 

[Amerikanihme]

Jääkiekon pelianalyyseissä nuo käsitteet toistuvat jo viime vuosisadalla eivätkä siten ole Jalosen keksintöjä. Tässä on Torinon olympialaisista yksi tutkimus tältä vuosituhannelta, jossa käsitteitä on käytetty (sivu 65 ->). Olen samaa mieltä siitä, että asiat olisi hyvä ilmaista mahdollisimman sujuvasti suomeksi ilman kapulakieltä, mutta jos jollekin asialle on olemassa ytimekäs lyhenne, olisi ehkä hölmöä olla käyttämättä sitä. Haluan olla pelipuheessani täsmällinen, kun opiskelen lajin kollektiivisia saloja. Niinpä pitänee omiinkin teksteihini lisätä vielä termi "keskialueen hyökkäyspelaaminen", heh.

Ei kiitos!!! Mutta joo, akateemiseen tutkimukseen varmaan tuollaiset termit soveltuvat, mutta jokapäiväisessä kielenkäytössä nuo käsitteet kuulostavat mielestäni vähän tarpeettoman monimutkaisilta. Mutta jätetään tämä aihe. Kiitos vastauksista. Ne auttoivat ymmärtämään, mistä ehkä ko. käsitteet ovat lähtöisin.

 

[Salming]

9/72 Abbotsford vs. Henderson 2-5

Neljän pelin vierasreissu alkoi Abbotsfordista. Benson ja Mayo olivat tervehtyneet, mutta Quinney ja Jakubit eivät vieläkään. Cracknellille ottelu oli 700. AHL:n runkosarjassa. Valitettavasti tallennetta matsista ei ole vieläkään ilmestynyt AHLTV:hen ja kun kyselin sen perään, jokin tekninen ongelma estää jälkilähetyksen saatavuuden. Pelkään, että 194 ottelua kestänyt hopearitareiden katsomisputki oli sitten siinä. Kolme lampaantakalistoa Kanadan veljille, jos tallenne jää ikiajoiksi pimentoon, huoh. Koosteen perusteella en ala plussia ja miinuksia jakamaan, mutta sen voi todeta, että Primeau näytti ainakin pelanneen kauden parhaan ottelunsa.

Benson - Froese - Brisson
Denisenko - Swetlikoff - Rempal
D'Amato - Morelli - Guay
Geertsen - Cracknell - Primeau

Bischoff - Cormier
Ahac - Sedoff
Chayka - Mayo

Patera
Vikman

No niin, olihan tuon ensimmäisen Abbotsford-pelin tallenne ilmestynyt vihdoin katsottavaksi. Tässä ovat raadin antamat pisteet:

Plussat ja miinukset
++
+ Rempal, Denisenko, Morelli, D'Amato, Cracknell, Primeau
+/- Patera, Sedoff, Cormier, Ahac, Chayka, Mayo, Bischoff, Geertsen, Guay, Swetlikoff, Brisson, Froese, Benson
-
--

- Pateralle upposi isäntien avausmaali helpohkosti etukulmasta, mutta kakkoserässä hän oli elementissään pysäyttäen heti alkuun kahdesti Karlssonin (rebound ja one-timer). Lisäksi yksi 3v1-hyökkäyksen torjuminen jäi mieleen
- Cracknellin laitadominanssi tuli ilmi taas vaihteeksi 1-1 maalissa, kun hän runnoi kiekon väkisin keskialueelta eteenpäin Wolaninin ja Woon selustaan Primeaulle, joka nosti rystyltä tarkasti yläriman alle
- Morelli mursi hyökkäyssiniviivan jatkuvasti jalalla ja loi uhkaa suorahyökkäyksistä petaamalla mm. Guaylle paikan tyhjiin, mutta Karlsson pelasti tilanteen maaliviivalta Toropilovin selän takaa. 1+1 tehot olivat siis enemmän kuin ansaitut Morellille iltapuhteesta
- Rempalkin sai ansaitun palkinnon 4-1 maalin muodossa Denisenkon oivasta petauksesta 2v1-tilanteessa, koska häneltä nähtiin lukuisia hyviä haastoyrityksiä ja yksi niistä johti kiekon karattua Denisenkon läpiajoonkin, mutta sen veskari torjui patjallaan
- Cormier liikutti kiekkoa tarkasti teipistä teippiin ja laukoi viivasta pari pahaa vetoa, kun kahden kerroksen maski oli kunnossa. Yksi tehopiste edes ei olisi ollut vääryys hällekään, mutta jätin pojan neutraaliksi juuri kiikareiden vuoksi
- Ylipäätään maalinedussähinää HSK sai luoduksi melko kivasti eritoten avauserässä ja tulihan kolmaskin maali siten, että ykkösketjun suorahyökkäys päättyi maalille ja jatkotilanteessa Benson kaivoi kiekon vanhanaikaisella takaisin kaaokseen, jonka keskeltä Froese viimeisteli kiekon reppuun. Swetlikoffilla oli yksi hyvä paikka osua kääntölaukauksella reboundista, kun hän irtosi Sassonin vartioinnista
- Johtoasemassa PAPP oli tiivistä eikä suurta hätää mielestäni päätöserässäkään ollut. Patera hoiti viivakudit ongelmitta ja aika nopeasti kulmarallit saatiin katki, joten jämäkkyyttä oli tarpeeksi tällä kertaa

Golden Knights piipahti tosiaan eilen Valkoisessa talossa tapaamassa presidentti Bidenia. Tallenne löytyy tästä. Sekä Bidenin että Stonen puheet olivat mielestäni mainiot. Hauskin kohta oli se, kun herra presidentti suorastaan korotti innostavasti ääntään hehkuttaessaan Stonea kaveriksi, jollaisten kanssa hän pelasi aikoinaan jenkkifutista ja kertoen sitten tarinan kahdesta selkäleikkauksesta vuoden sisään, paluusta pudotuspeleihin ja hattutempusta ratkaisevassa loppuottelussa. Mutta se siitä, jottemme vahingossakaan sotkisi tämän enempää puhdasta urheilua ja politiikkaa yhteen.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1724211833047806166?s=20

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1724091941699084402?s=20

 

[Salming]

16/82 Washington vs. Vegas

Thompson aloitti maalissa. Hague, Roy ja Stephenson olivat yhä sivussa, vaikka he ovat reissussa mukana. Puolustus ja hyökkäys olivat ennallaan SJS-ylikävelystä.

Arvosanataulukko
++
+ Thompson
+/- Pietrangelo, McNabb, Martinez, Theodore, Hutton, Eichel, Marchessault, Barbashev, Stone, Amadio, Carrier, Dorofeyev, Cotter, Karlsson, Kolesar, Howden, Rondbjerg
- Whitecloud
--

Voittomaalin iski avauserässä Strome 2v1-vastaiskusta tarkalla rannelaukauksella takanurkkaan. Whitecloudin poikittaissyöttö siniviivassa oli huolimaton eikä Hutton ennättänyt saamaan sitä haltuun. H3:kaan ei millään ehtinyt varmistamaan, kun Ben yritti kurottaa syötön perään eteenpäin puolustamalla. 2-0 maali syntyi tyhjiin ja vielä sen jälkeen nähtiin kolmas osuma, kun Whitecloud otti norsukiekon hanskalla alas keskialueella, mutta pudotti sen suoraan Malenstynille, joka veivasi läpiajosta kiekon kämmeneltä sisään. Whitecloudille menee täten ainoa miinus, koska hänen syytään eniten nuo Thompsonin kaksi päästämää maalia olivat. Karstat eivät ole koneesta täysin vielä poistuneet pelitauon jäljiltä.

Thompsonille menee puolestaan ainoa plussa. Hän torjui vajaat 30 kertaa. Tempohan oli pelissä melko verkkainen ja molemmat tukkivat keskialuetta trapilla kenties enemmän kuin olen aiemmin yksittäisessä NHL-pelissä nähnyt tapahtuvan. Vegasin 1-2-2 oli tavanomaistakin passiivisempi ja Capitalsin annettiin tulla viivelähdöillä monta kertaa rauhassa. Isännät hakivat kovaa avausta keskialueelle ja siitä ohjausta selustaan, mutta ajoitukset sakkasivat varsinkin avauserässä, jolloin tuloksena oli monta pitkää kiekkoa. Hyökkäysalueelle päästyään Capitalsin suunnitelma Vegasin noppavitosen murtamiseksi oli enimmäkseen hakea ohjureita viivatoimituksiin. Sandin löysi monesti kahden kerroksen maskista ylemmän pelaajan lavan auki slotista, mutta Thompson otti useamman hyvän reaktiotorjunnan korkealta tulleisiin ohjauksiin. Keskusta oli muuten hyvin tukittu. Päätöserässä tosin McNabb lahjoitti harhasyötöllään avopaikan, mutta Strome ei sentään toistamiseen LT:tä lähietäisyydeltä ohittanut.

Alivoima toimi tuloksellisesti hyvin ja siinä LT oli viimeinen lukko, mutta puolustajat sallivat vähän liikaa vetoja heidän lävitseen siivistä. Muun muassa Pietrangelo oli kahdesti rajusti myöhässä ehtiäkseen Ovechkinin piiskan eteen, mutta LT:n patjatorjunnat pitivät ottelun tiukkana. Avauserässä myös Stromen rannelaukaus oikealta puolelta Martinezin jalkojen juuresta oli paha, mutta Thompson torjui sen etuyläkulmasta kumminkin. Cotterin viiden minuutin jäähyn aikana puolestaan paras tontti tuli suoraan sisäänviennistä, kun McMichael leikkasi oikeasta laidasta keskelle ohi Martinezin ja Whitecloudin, mutta laukoi lopuksi suoraan logoon keskikaistalta.

Vegasilla oli maalipaikkoja sitten vielä Washingtoniakin enemmän. Capitalsin 1-1-3 trapin läpi pelaaminen ei tosin helposti onnistunut sekään ja hyökkäysalueen hyökkäyspelissä puolestaan ei oikein ollut ideaa, vaan Capitalsin alakolmion todella tiukka miesvartiointi ja laitureiden oleminen lähellä siniviivaa kiinni Vegasin pakeissa takasi sen, että kulma- ja päätyralleista Vegas ei kyllä luonut yhtään hyvää maalipaikkaa illan aikana, joten annan isot kehut Capitalsin PAPP:lle. Vegasin hyökkääjät eivät syvällä vain päässeet irti vartioijistaan 1v1-tilanteissa, vaan Capitals-pelurit pysyivät mukana pyörähdyksissä ja suunnanmuutoksissa. Ninpä edun luonti oli mahdotonta ja hyökkääminen oli kiekon suojaamista laitaa vasten sekä pudotuksia viivaan, josta puolustajat hakivat melko epätoivoisia heittoja maalin eteen, mutta sielläkään tukitoimet eivät olleet riittävällä tasolla ja Lindgren näki kiekot.

Parhaat paikkansa VGK siis loikin jatkokarvaamalla päätydumppaukset takaisin itselleen tai suunnanmuutoksista. Viidennellä minuutilla Cotter ja Dorofeyev karvasivat kiekon takaisin päädyssä Jenseniltä ja Sandinilta. Seurauksena oli Karlssonille avopaikka luukulle, mutta sivuttaisliikkeessä Lindgren pysyi mukana torjuen lopuksi rystynoston. Jatkotilanteessa Ovechkin blokkasi mailallaan Theodoren rannelaukauksen slotista. Stonelle puolestaan siunaantui avauserässä kaksikin eri tilaisuutta maalintekoon keskustasta ketjutovereiden onnistuneen karvaamisen seurauksena, mutta sihti oli hukassa tai sitten hän ajautui liian lähelle veskaria. Päätöskympillä puolestaan Cotteria kolmosketjussa stuntannut Howden jatkokarvasi kiekon Karlssonille, joka jatkoi sen maalin eteen Dorofeyeville. Tällä oli kaksi mahdollisuutta ohittaa Lindgren, joka kuitenkin nollasi venäläisen tylysti.

Mitä tulee transitiosaumoihin, läpiajoja Vegasilla oli neljä. Kahta ensimmäistä paikkaa vartin kohdalla yhdisti se, että Capitalsin pakit periaatteessa puolustivat oikeaoppisesti eteenpäin keskialueella yrittäen pitää viisikon tiiviinä, mutta he olivat myöhässä ja se avasi suuren tilan selustaan, jota Vegas haavoitti. Ensin Theodore syötti irtokiekon pystyyn Marchessaultille, joka jatkoi sen punaviivalta Sandinin selustaan spurtanneelle Barbasheville, kun ruotsalaispakki yritti paineistaa kiekollista Marchya ollen kuitenkin isosti myöhässä. Barbashev ei läpiajosta saanut kiekkoa pussiin eikä niin tehnyt minuutti myöhemmin Karlssonkaan, joka laukoi kilpeen. Tuossa tilanteessa Jensen vuorostaan teki "sandinit" ajaen vastaan myöhässä keskialueella eikä Wilson ennättänyt varmistaa ajoissa. Kolmas läpiajo tuli kakkoserän alussa, kun Eichel karvasi kiekon Carlsonilta, mutta rystykuti oli ponneton. Karlsson puolestaan ryöväsi alivoimalla kiekon Sandinilta ja polki karkuun, mutta tämä paikkasi menetystään häiritsemällä sen verran takaa päin, ettei Wiljami saanut kunnollista laukausta aikaan, vaan Lindgren torjui räpylänsä reunalla. Kakkoserän lopussa puolestaan Marchessault riisti kiekon omalla sinisellä, mutta 3v1-hyökkäyksessä antoi kiekon suoraan Johansenin lapaan tavoiteltuaan poikittaissyötöllä Eichelia. Suunnanmuutospuolustamisessa kokonaisuudessaan punapaidoilla riittää kuitenkin jumpattavaa.

Päätöserän alkupuolella Eichel puolestaan pyyhälsi oikeaa laitaa pitkin sisään ja leikkasi kärkikynällä keskemmälle, mutta Lindgren torjui terävän rannelaukauksen suoraluistelusta, joten niinpä Vegas jäi ensi kertaa nollille tällä kaudella. Positiivisen kautta ajateltuna hyvä juttu oli se, että maalipaikkojen tuhlailu ajoittui yhteen ja samaan peliin, jolloin hintana oli vain kaksi menetettyä sarjapistettä sen sijaan, että tuhlailu jakautuisi pidemmälle ajanjaksolle. Toki voi olla, ettei tulevissakaan peleissä maalinteon tehokkuus ole tapissa, mutta tuskin ainakaan samassa määrin joukkue enää hassaa avopaikkoja. Ehkä ylivoimaankin keksitään jotain uutta, kun se ei ole viime peleissä toiminut. Tässä pelissä paras paikka oli Amadion one-timer Barbashevin levityksestä. Karlsson ei ole ainakaan vielä sopeutunut ykkösylivoimaan Stephensonin paikkaajaksi. Matka jatkuu Montrealiin ja lauantainahan on vuorossa visiitti Philadelphiaan suomalaisittain parhaaseen katseluaikaan kello 20.

 

[Salming]

13/72 HSK vs. Firebirds 5-4

Korczak teki kausidebyyttinsä farmissa. Sen vuoksi Sedoff putosi katsomoon valitettavasti, vaikka pelillisesti sinne olisi kuulunut ennemmin Ahac. Sairastuvalta tuli apuja sen verran, että Quinney oli kunnossa ja Cracknell siirtyi takaisin laituriksi. Jakubit olivat edelleen poissa kuten Vikmankin.

Denisenko - Morelli - Brisson
Benson - Quinney - Rempal
Guay - Froese - Cracknell
Geertsen - Primeau - D'Amato

Bischoff - Korczak
Ahac - Cormier
Chayka - Mayo

Patera
Papirny

Plussat ja miinukset
++
+ Patera, Brisson, Denisenko, Morelli, D'Amato, Mayo, Cormier
+/- Korczak, Bischoff, Chayka, Ahac, Geertsen, Primeau, Guay, Froese, Cracknell, Benson, Quinney, Rempal
-
--

- Avausmaalia edelsi se, että Ottavainen katkoi suorahyökkäyksen kuolettamalla ilmasta Denisenkon lätyn kohti Morellia, mutta tämä haki irtokiekon kulmasta ja liikkui sitten kohti siniviivaa luoden sinne 3v2-ylivoiman. Laukaus keskeltä pakkien välistä ohitti Driedgerin ja kyseessä oli Mo'n sadas AHL-piste. Samaisen vaihdon alussa muuten hyvin liikkunut Seppälä suorahyökkäyspuolusti niin ikään onnistuneesti sitoen keskikaistalla Morellin maalille ajon, joten tuon osa-alueen Suomi-pakit taisivat ongelmitta. 1-1 tasoitus tuli rikkinäisestä pelistä keskialueella, kun Coachella Valley kairasi itselleen kiekon kaaoksesta ja pääsi puolittaiseen 2v1-hyökkäykseen. Wintertonin laukaus oikeasta laidasta upposi ehkä vähän helposti Pateran längistä. 2-1 osuma syntyi ylivoimalla. Quinney juhlisti 300. AHL-matsiaan maalilla, kun Bensonin rystykääntö maalialueen halki Fleuryn läpi löysi hänet mielipaikaltaan vasemmasta laidasta. Jäähyllä istui Ottavainen, joka punnersi vasemmasta laidasta maalille ohi Mayon suojaten kiekkoa rystyllä, mutta jyräsi hölmösti yli Pateran ja se kostautui.
- Kakkoserässä maaleista vastasi vieraslauma. Ensin Benson hukkasi kiekon keskialueella ja Studenicin laser puolittaisesta läpiajosta ohitti Pateran. Ottavainen teki kaiketi katkon, kun hänelle syöttöpiste merkittiin. Suomalaisjärkäle oli mukana 2-3 maalissakin ja se oli jokseenkin identtinen, kun Firebirds käänsi keskialueelta purkukiekon takaisin pystyyn nopeasti. Ottavainen livahti oikeasta laidasta sisään ja poikittaissyötöstä McCormick naulasi kiekon reppuun. Mayo jäi yksin, kun Chayka ylihyökkäsi eikä ennättänyt kääntyä ajoissa omiin päin. Firebirdsin pakit oli ohjeistettu keskialueen uudelleenryhmittymisissä puskemaan painotonta laitaa heti ylös eikä tuo ollut ensimmäinen kerta kun Ottavainenkin teki niin. Se, että hänellä on jo kuusi pistettä kerättynä 10 matsiin, ei siten yllätä. Myös Seppälä tuki hyökkäyksiä melko vahvasti nousuillaan laitoja pitkin ja hänen liikkeensä teki Ottavaistakin isomman vaikutuksen. En yllättyisi NHL-debyytistä tällä kaudella, jos loukkaantumisia Seattlelle tulee
- 3-3 tasoitus oli HSK:n toinen YV-kihaus. Sisäänvientivelho Denisenko pelasi yhteen siniviivan päällä Cracknellin kanssa ja löysi sitten poikittaissyötöllään Brissonin, jonka rannelaukaus painottomalta puolelta ohitt Driedgerin. Heti perään Cormier teki vihdoin kauden avausmaalinsa rannelaukauksella sivuttaisliikkeestä, vaikkei kunnon maskiakaan ollut. Osumaa edelsi D'Amaton keskialueen katko ja 2v1-vasturin puuroutuminen päätyyn. 5-3 maali oli Denisenkon taidonnäyte, kun hän teki brabenecit eli nosti kiekon yläriman alle jalkojensa välistä kauniisti. Brisson kirjasi syötön keskialueen katkostaan. Tuo kaksikko oli kyllä hyvä läpi pelin effortiltaan ja Brissonkin teki jopa joitain katkoja omissa. Kemiaa on ehkä havaittavissa tuolla kaksikolla, kun kakkoserässäkin Denisenko löysi kertaalleen slotista Brissonin lavan, mutta sen one-timerin Driedger pysäytti. Loppuluvut 5-4 iski 6v4-tilanteessa Lind laukauksellaan vasemmasta laidasta ohi Mayon peiton takanurkkaan, mutta sen verran kaukaa veto tuli, että ehkä se olisi ollut pysäytettävissä.
- Maaliodottamat olivat vuorenvarmasti vieraiden eduksi, joten HSK otti samanlaisen ryöstön kuin päivää aiemmin Capitals Golden Knightsista. Pelin luominen varsinkin kahdessa ensimmäisessä erässä oli haastavaa ja keskialueen hyökkäyspelaaminen eritoten sakkasi. Toteutus oli huonoa ja hyökkääminen meni soolokuljettamiseksi. Firebirdsin viisikko oli siniviivojen välissä tiivis ja sivupaine hurjaa jatkuvasti. Vieraiden pelaajat liikkuivat yksinkertaisesti todella liukkaasti. Niinpä en odottanut päätöserässä enää nousua ja ensimmäisen vierastappion aiheuttamista vastapuolelle
- Patera päästi neljä, mutta oli silti yksi hahmoista ansaiten plussan. Avauskympillä hän jo pysäytti kaksi läpiajoa, kun ensin Rempal menetti kiekon keskialueella ja Hughes laukoi läpiajosta kilpeen. Sen perään Cormier vuoti ylivoimalla viivassa, mutta sai häirittyä riittävästi Studenicia, ettei tämä saanut laadukasta viimeistelyä aikaan. Vieraiden ylivoiman lopussa Olofssonin one-timerin pysäytys puoliksi jään pinnasta oli sekin Pateraa parhaimmillaan. Vedot olivat tosiaan avauserässsä 5-12 ja kahden erän jälkeen 10-19. Kakkoserässä Jiri kunnostautui transitiokopeissa toisen aallon laukauksiin. Ja päätöserässäkin häntä tarvittiin pitämään voittohaaveet elossa, kun hän torjui kaksi perättäistä 2v1-hyökkäystä. Winterton laukoi kilpeen oikeasta laidasta ja Wright haki vasemmalta puolelta räpyläkäden alakulmaa tuloksetta. Ja tietysti vielä vieraiden alivoimalla Ottavainen purki kiekon toiseen päähään. McCormick voitti luistelukisan päästen nokikkain Pateran kanssa, mutta tämä otti todella tylyn räpyläpoiminnan
- Mayo oli mukavan jämpti puolustussuuntaan pl. Ottavaisen punnerrustilanne maalin eteen. Ja hän oli alustamassa pinchauksellaan Cormierinkin kauden avausmaalia, josta tämä kirjaa plussan itselleen. Korczak kausidebyytissään otti kolme jäähyä, mutta operointi paineen alla oli eleetöntä
- Froese sai ikävästi kiekon kasvoihin päätöserässä. Toivottavasti hän on kunnossa. Rempalista jäi mieleen taas melkoinen puskeminen eteenpäin keskialueella, joka joko johti menetyksiin tai murtautumiseen pujottelemalla läpi kuten kertaalleen päätöserässä, mutta rystynoston Driedgerin torjui
- D'Amato oli pirteä. Hän kirjasi kakkossyötön Cormierin maaliin ja lisäksi hankki avauserässä ylivoiman haastamalla röyhkeästi yksin kahta pelaajaa vastaan alivoimalla. Tuolla kertaa hän pelasi jopa ykkösalivoimaa Froesen kanssa, mutta jääaikaa tuli myös Primeaun parina. Quinney-Cracknell kaksikko oli yksi AV-pareista myös. Puolustuksessa Ahac otti Chaykan paikan alivoimalla Mayon parina, kun Korczak oli ykkösalivoimassa Bischoffin kanssa
- Voiton myötä HSK nousi divisioonansa kakkoseksi pisteellä ohi Canucksin. Wranglers on kolme pistettä karussa pelin vähemmän pelanneena. Firebirdsiin eroa on kuusi pistettä, mutta sillä on kaksi rästipeliäkin. Tämänaamuisella pelaamisella he tulevat kyllä nousemaan vielä kohisten sarjataulukossa. Playoffrajaan eroa HSK:lla on yhdeksän pistettä, mutta Barracudakin on pelannut kaksi peliä vähemmän. Onhan tuo kaula silti jo merkittävä

Linkki: https://twitter.com/HSKnights/status/1725029463149380008?s=20

Olikos @Amerikanihme ja muut palstan lukuisat VGK-kannattajat jo muuten katsoneet ESPN:n mestaruuselokuvan? Se löytyy nähtävästi internetistäkin. Perkasin tuon eilen läpi ja olihan se katsomisen arvoinen 75-minuuttinen tuotos muistin virkistykseksi. Oilers-sarjan muutamat videopalaveripätkät olivat mielenkiintoisinta antia ja sekin jäi mieleen, kun Cassidy totesi jaloslaisittain, että hyvä puolustus johtaa hyvään hyökkäykseen.

 

[Amerikanihme]

Olikos @Amerikanihme ja muut palstan lukuisat VGK-kannattajat jo muuten katsoneet ESPN:n mestaruuselokuvan? Se löytyy nähtävästi internetistäkin. Perkasin tuon eilen läpi ja olihan se katsomisen arvoinen 75-minuuttinen tuotos muistin virkistykseksi. Oilers-sarjan muutamat videopalaveripätkät olivat mielenkiintoisinta antia ja sekin jäi mieleen, kun Cassidy totesi jaloslaisittain, että hyvä puolustus johtaa hyvään hyökkäykseen.

Lukuisista muista Vegasin faneista en tiedä, mutta kyllähän katsoin nuo ESPN:llä kahdessa eri jaksossa esitetyt Vegasin mestaruusdokumentit. Tuo antamasi linkki ei toimi USA:ssa, pitäisi kai olla jotain VPN:iä jne, mutta uskon, että se on se sama, minkä katsoin ja nauhoitinkin TV:stä. Pari kertaa se tuli katsottua. Ihan hyvä dokumentti. Mukavia muistoja!

 

[Salming]

Lukuisista muista Vegasin faneista en tiedä, mutta kyllähän katsoin nuo ESPN:llä kahdessa eri jaksossa esitetyt Vegasin mestaruusdokumentit. Tuo antamasi linkki ei toimi USA:ssa, pitäisi kai olla jotain VPN:iä jne, mutta uskon, että se on se sama, minkä katsoin ja nauhoitinkin TV:stä. Pari kertaa se tuli katsottua. Ihan hyvä dokumentti. Mukavia muistoja!

Hmm, en siis tarkoita Quest for the Cup -sarjaa, vaan ihan Stanley Cup Championship Filmiä, joka julkaistiin tässä syksyn aikana. Siinä on pätkiä tuosta dokumenttisarjasta, mutta myös uutta materiaalia. Annan sille katselusuosituksen, jollet sitä ole jo nähnyt.

17/82 Montreal vs. Vegas

Roy palasi nelossentteriksi missattuaan yhdeksän peliä. Howden palasi kakkosketjun laitaan ja Carrier neloseen. Rondbjerg siirtyi katsomoon. Hill pysäytti kiekkoja.

Arvosanataulukko
++ Theodore
+ Eichel, Marchessault, Barbashev, Stone, Howden, Dorofeyev
+/- Amadio, Karlsson, Roy, Carrier, Kolesar, Hutton, Whitecloud, McNabb, Pietrangelo
- Hill, Cotter, Martinez
--

1. erä

Kolmannella minuutilla Vegasin 1-2-2 tuotti stopin keskialueella, kun keskimmäisessä tasossa Dorofeyev mailapuolusti terhakkaasti. Vastaisku ei tuottanut vielä maalipaikkaa, mutta jatkotilanteessa Karlsson laukoi patjaan takatolpalta. Minuutin päästä taas keskialueen puolustuspelaaminen toimi ja tuloksena oli katko puolustussinisellä. Vastaiskussa Carrier punnersi ohi Barronin maalille ja jalkoihin heittäytynyt Matheson lähti istunnolle. Ylivoimalla Karlsson jatkoi tuhlailuaan. Hänellä oli kaksi paikkaa maalin kulmilta ja yksi sen edestä Eichelin ja Stonen alustamina, mutta joka kerta Primeau torjui. Kakkosylivoimassa Roy syötti kertaalleen päädystä slottiin ja Cotter latoi suoraan syötöstä oikealta ohi. Kakkosviisikossa Amadio oli vasemmalla ja Barbashev oikealla puolella sekä Pietrangelo tutusti viivassa.

Seitsemän minuutin kohdalla vedot olivat kohti maalia 0-7, mutta maalit 1-0, kun Habs osui ensimmäisellä kudillaan kohti Hillia. Aloituksen jälkeen Eichel ja Martinez olivat oman maalin takana pehmeämpiä kamppailutilanteessa kuin vastustajat. Newhook tuli päädystä näkyviin oikeaan aloitusympyrään parilla terävällä potkulla ja laukoi ranteella Martinezin jaloista kiekon takakulmaan tolpan kautta. Rannelaukauksessa oli ruutia hurjasti ja se oli paha veto siten torjuttavaksi, vaikka tulikin Vegasin viisikon ulkopuolelta. Heti perään Dvorak karkasi läpi ja uitti melkein kiekon längistä sisään. Kahdeksannella minuutilla seuraavasta keskialueen käännöstä Dorofeyev jätti kiekon Cotterille, jonka rystylaukaus meni päin veskaria. Puolivälissä erää Montreal meni jo 2-0 johtoon pelitapahtumien vastaisesti, kun Amadion purku siniviivan tuntumassa epäonnistui. Vegas ehti organisoida noppavitosen muutamissa sekunneissa ja Amadiokin blokata Newhookin laukauksen oikeasta laidasta, mutta irtokiekko jäi pyörimään keskustaan ja Kovacevic pyyhkäisi sen sisään, kun Amadio oli sen pari metriä sivussa blokkinsa jälkeen. Vedot olivat 5-13 & maalit 2-0, joten viime pelin muistot tulvivat mieleen.

Avauserän toisella puolikkaalla 3v2-vastaiskussa Stone levitti vasempaan laitaan ja McNabb sai sieltä jätön toiseen aaltoon, mutta laukoi seinille ranteella. 16. minuutilla Theodore syötti siniviivasta takatolpalle kohti Eichelia, mutta tämän ohjaus ei onnistunut. Tuokin tontti tuli keskialueen stopin jälkeen. Minuutin päästä Stonen päätypassi löysi Amadion, joka H3:na hiipparoi 2-1-2 rakenteen mukaisesti b-pisteiden väliin tyhjään tilaan eikä Suzuki pysynyt kyydissä, mutta Amadion laukaus avopaikasta meni yli maalin. Seuraavaksi puolestaan Karlsson syötti keskialueella poikittain tekemänsä katkon jälkeen ja Theodore laukoi suoraluistelusta ranteella räpylään vasemmasta laidasta. Avauserän vedot kohti maalia olivat lopulta 6-18 ja kaikki laukausyritykset 11-41! Maalinteon tehokkuus vain oli isäntien puolella. Kirjoitin viime pelin jälkeen, ettei joukkue enää jatkossa voi hassata enempää maalipaikkoja kuin Washingtonissa, mutta niin vain jinxaus toimi ja jotenkin se siinä onnistui. Golden Knightsin avauserän paras osa-alue oli keskialueen puolustaminen ja kun Habs yritti dumppauksilla päästä läpi, pakit voittivat lähes kaikki ykköskiekot päästen kääntämään peliä taas toiseen suuntaan. Vegasin hyökkäysalueaika oli avauserässä vajaat viitisen minuuttia isäntiä isompi.

Linkki: https://twitter.com/JesseGranger_/status/1725316855731290495?t=jsyM4rMQEnGrATbz1pr24w&s=19

2. erä

Vegas joutui hetkeksi 5v3-alivoimalle, kun Stone lähti istumaan Kolesarin seuraksi. Juuri kun Kolesar vapautui, Hill pysäytti Mathesonin rannelaukauksen b-pisteiden välistä suoraluistelusta. Toisessa päässä Roy laukoi rimaan lähes seisovin jaloin Barronin luistinten juuresta. Lopulta sitten Stonen jäähyn lopussa Matheson laukoi vasemmasta laidasta ohi takakulman ja kiekko kiersi keskialueelle. Kolesar jätti sen Howdenille, joka kavensi 2-1:een rannelaukauksellaan etukulmaan. Vegasin seuraavalla ylivoimalla Stone laukoi keskikaistalta räpylään sisäänviennin jälkeen. Hukatun ylivoiman jälkeen hän lähti taas boksiin istumaan, mutta Hill pysäytti alivoimalla kaksi Mathesonin laukausta siniviivasta, jonne Vegas vaihteeksi jätti enemmän tilaa, kun 1-1-2:n ylempi hyökkääjä paineisti takakolmion siipipelaajien aktiivisemmin eikä alempi hyökkääjä suuren blokkietäisyyden vuoksi saanut kroppaansa noiden Mathesonin laukausten eteen.

28. minuutilla Montreal siirtyi 3-1 johtoon, kun hyökkäyspään aloituksesta kului viisi sekuntia ja kiekko oli omassa maalissa. Eichel tökkäsi Marchessaultin aloitusvoiton kohti ykköspakkiparia, jotka molemmat menivät samaan kiekkoon saamatta sitä haltuun. Ylönen pujahti heidän välistään karkuun ja nosti läheltä ylös kämmeneltä. Kommunikaatiokatkos. Mutta vain 20 sekuntia myöhemmin ykkösketju paikkasi asian kakkospakkiparin kanssa. Marchessault kaapi taas aloituksen ja nyt Eichelin pudotus viivaan oli tarkempi. Theodore laukoi pienestä sivuttaisliikkeestä ja McNabb teki vastaliikkeen kohti maalia, kun Eichel jäi varmistamaan. Theodoren laukaus jäi matkalle osuen McNabbiin, mutta tämä oli hereillä ja sutaisi irtokiekon sisään, kun Gallagher hävisi reagoinnissa. Maali oli peruspakille kauden ensimmäinen.

Sen jälkeen Montreal oli lisätä johtoaan kenttämestarin erikoisella, kun päätydumppaus kimposi erikoisesti maalin eteen, mutta Dvorak aikaili viimeistelyssään ja Hill ehti syöksyä tyhjän maalin eteen viime hetkellä. Ja niinpä Vegas tasoitti 3-3:een 31. minuutilla. Oman alueen lähtö katkon jälkeen oli vähän puolivillainen, kun McNabbin avaus keskikaistalle jäi jalkoihin, mutta keskialueella Marchessault kamppaili kiekon Kovacevicilta irti Barbashevin lapaan. Tämä antoi nopean syötön takaisin oikeaan laitaan 2v1-hyökkäyksessä ja Marchy pussitti varmasti. Viidellä vedolla kohti maalia Vegas oli osunut kolmesti, joten avauserässä vaivannut tehottomuus katosi.

Tasatilannetta kesti puoli minuuttia, kunnes Ylönen osui toistamiseen. McNabb oli ensimmäisenä päätykiekossa ja siirsi sen ränniä pitkin laiturin huoleksi, mutta Cotterin jatko pistelinjalle vauhtiin Karlssonille katkesi Lindströmiin siniviivan tuntumassa. Paine jäi omiin ja Pezzzettan nopeasta päätypassista Ylönen pääsi naulaamaan keskustasta kiekon takanurkkaan, kun Vegasin kolmosketju ei ennättänyt palata puolustusmuodostelmaan. Viisi minuuttia ennen taukoa Cotterilla oli paikka tasoittaa, mutta hän laukoi suorahyökkäyksen päätteeksi jätöstä keskikaistalta suoraan syliin. Seuraavalla Vegasin ylivoimalla numerot muuntuivat kuitenkin 4-4:ään, vaikka Karlsson ensin nostikin maalin kulmalta kiekon rystyltä ylärimaan, mutta lopulta hänen ja Stonen tekemä kahden kerroksen maski oli riittävä ja Theodoren rannelaukaus upposi etukulmaan. Ykkösylivoima toimi nyt ensi kertaa kunnolla sinä aikana, kun Karlsson oli siinä Stephensonin sijaan. Wiljamin ja Stonen paikkojen vaihdot slotti- ja päätypelaajan roolien välillä sekoittivat Montrealia. Tauolle mentiin 4-4 luvuissa, vaikka vielä minuutti ennen taukoa Ylönen oli täydentää hattutemppunsa, kun Matheson katkaisi Martinezin avaussyötön sinisen alla ja tarjoili sitten poikittaissyötön vasempaan laitaan, mutta Hill hieman vaikeannäköisestikin sai luisuttua kiekon tielle.

Linkki: https://twitter.com/SinBinVegas/status/1725331324423327928?t=cV99BrFbLJeGf30HwoWzfg&s=19

3. erä

Päätöserän alussa ylivoimalla Theodore syötti maalin kulmalle Stonelle, joka pudotti ykkösellä slottiin Karlssonille, mutta Primeau ryösti tämän vielä kerran varvastorjunnallaan alakulmasta. Karlsson ei vain saanut kiekkoa tänään maaliin, vaikka hän laukoi enemmän kuin koskaan aiemmin eli yhdeksän kertaa kohti maalia. Toisessa päässä Hill pysäytti pari laukausta suorahyökkäyksistä kuten Guhlen rannarin vasemmasta ympyrästä.

Päätöskympillä McNabb vuorostaan antoi karsean harhasyötön suoraan Caufieldille, mutta Hill otti lähitorjunnan. Noita lapsuksia sattui liikaa alakerralle avauserän jälkeen. Minuutin päästä kolmospakkiparin Whitecloud ja Hutton vuoron perään kiersivät aina maalin taakse saakka keskialueen käännöistä, mutta Zachin vanhanaikaisen Primeau torjui. 56. minuutilla Eichel löysi kulmapassillaan Barbashevin auki b-pisteiden välistä, mutta one-timer meni suoraan syliin. Ivan kuitenkin vaihteeksi tunnisti hyvin tyhjän jään varmistavana hyökkääjänä HAHP:ssa. Kolme minuuttia ennen loppua Vegasin ehkä illan paras ketju eli kolmonen vyöryi taas isäntien alueelle. Suorahyökkäyksen lopuksi Dorofeyev lätytti kiekon keskikaistalle, mutta Cotter ohjasi ohi maalin. Jatkotilanteessa kulmaralli tuotti ylivoiman, kun Dorofeyev sai Gallagherin mailasta kasvoihin laukoessaan keskustasta. Hän menetti hampaan ja poistui verta vuotavana koppiin. Martinez poimi hampaan jäästä ja kuljetti sen vaihtopenkille.

Neliminuuttisen ylivoimansa Vegas hyödynsi. Ensin Eichelin kytkinlaukaus oikeasta siivestä etuyläkulmaan ohi Guhlen epätarkan peiton upposi sisään ja toisen jäähyn aikana Stonen näppärä vanhanaikaispyöräytys livahti Primeaun paketin läpi. Theodore ja Karlsson merkkauttivat syöttöpisteet kierrätettyään kiekon maalin taakse. Välissä vielä Primeau toki ryösti 3v1-hyökkäyksessä takatolpalta Marchessaultin Theodoren esityöstä. Peli ei ollut ohi vielä Stonen maalin jälkeen, vaan hulluttelu jatkui ja Montreal kavensi vielä päätösminuutilla ilman maalivahtia, kun Barronin one-timer keskeltä ja korkealta livahti Hillin längistä sisään. Nelosketjun merkkaus meni mereen, kun Roy ja Carrier näyttivät menevän samaan mieheen eikä Kolesarkaan ehtinyt paikata. Viimeisillä sekunneilla puolestaan vielä Habs-pakin syöttö viivasta meni Karlssonin peiton läpi takatolpalle Suzukille, mutta tämä oli nollakulmassa eikä onnistunut uittamaan kiekkoa Hillin käsivarren läpi. Yksi runkosarjan eriskummallisimmista ja viihdyttävimmistä jääkiekko-otteluista päättyi lopulta oikean joukkueen 5-6 vierasvoittoon.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1725347383477784728?s=20

Hill saa miinuksen, koska paketti ei oikein pysynyt hänellä kasassa. Toki muutamia mainioita pelastuksia hän esitti, mutta epävarmuuskin vaivasi ensi kertaa tällä kaudella. Voitto on silti voitto, mutta se tuli hyökkäystehojen ansiosta lopulta. Cotter kirjaa miinuksen Ylösen toisesta maalista ja muutamista hukkaamistaan tekopaikoista. Martinez puolestaan oli osasyyllinen avausmaaliin ja pari heikkoa avaussyöttöäkin hän antoi kuten kakkoserän lopussa. McNabbillekin olisi miinus luultavasti mennyt, jos hän ei olisi onnistunut maalinteossa.

Theodore sivusi puolustajien seuraennätystä neljän pisteen illallaan. Siihen hän on toki aiemminkin pystynyt kuten Pietrangelo ja Schmidtkin. Pidin Theodoren viivatyöskentelystä ja siitä, miten hän laukausten sijaan välillä löysi väylän syöttää maalin kulmallekin. Ei se viiden tehopisteen iltakaan siis olisi ollut mahdottomuus, joten palkitsen hänet kahdella plussalla. Kolmosketjusta Karlsson olisi muuten saanut plussan, jos hän olisi tehnyt edes yhden maalin yhdeksällä laukauksellaan. Dorofeyev sen sijaan ansaitsee plussan tekopaikkojen petaamisestaan ja hampaansa uhraamisesta voiton eteen. Hienoa, että joukkue pelasi lopussa voiton hänelle ylivoimalla tehden tarvittavat maalit. Howden puolestaan saa plussan AV-maalistaan. Stone jäähyili, mutta oli myös mukana kolmessa viimeisessä maalissa, joten vaaka kallistui ilman muuta plussalle. Kapteeni oli kiekollisesti ytimessä. Lopuksi ykkösketjukin kokonaisuudessaan merkkauttaa plussat, koska Eichelkin vietti kolmeen pisteen iltaa ja Barbashev-Marchessault kaksikko värkkäämänsä 3-3 tasoituksen lisäksi oli sekin pelipäällä kliseisesti sanottuna.

 

[Amerikanihme]

Hmm, en siis tarkoita Quest for the Cup -sarjaa, vaan ihan Stanley Cup Championship Filmiä, joka julkaistiin tässä syksyn aikana. Siinä on pätkiä tuosta dokumenttisarjasta, mutta myös uutta materiaalia. Annan sille katselusuosituksen, jollet sitä ole jo nähnyt.

Luulen, että puhumme samasta filmistä, täällä se oli vain paloiteltu kahteen osaan kun se näytettiin.

- Hill, Cotter, Martinez

Hilliä kauhisteltiin maalikoosteessa, kun oliko se nyt kolme laukausta upposi kilpikäden puolelle yläkulmaan. Onko se joku hänen heikkoutensa?

Cotteri huolestuttaa. Alkukaudesta hänelle tuli plussa melkein joka pelistä, sitten pitkään neutraalina statistina mukana, ja nyt jo miinuksilla. Näinköhän ura alkaa olla taputeltu ennen kuin se pääsi kunnolla käyntiinkään? Epätasaisuudesta häntä kai Butch Cassidy on moittinut.

keskialueen puolustuspelaaminen

Maalinteon tehokkuus vain oli isäntien puolella.

joten avauserässä vaivannut tehottomuus katosi.

Ivan kuitenkin vaihteeksi tunnisti hyvin tyhjän jään varmistavana hyökkääjänä HAHP:ssa.

Apua!

 

[Salming]

18/82 Philadelphia vs. Vegas

Päiväpelissä maalissa oli Thompson. Stephenson palasi kehiin kakkossentteriksi ja Amadio siirtyi Dorofeyevin paikalle kolmosketjun oikeaan laitaan. Pavelille toki lepo oli ehkä paikallaankin hampaan menettämisen jälkeen. Puolustuksessa ei muutoksia ollut.

Arvosanataulukko
++
+ Marchessault
+/- Thompson, McNabb, Pietrangelo, Martinez, Theodore, Hutton, Whitecloud, Eichel, Barbashev, Stone, Howden, Karlsson, Cotter, Amadio, Roy, Carrier, Kolesar
- Stephenson
--

Flyers teki avausmaalin ylivoimalla vartin jälkeen. Tippett pääsi iskemään slotista McNabbin blokkaaman paluukiekon vapaasti takakulmaan, kun Stephenson seikkaili alempana hyökkääjänä ties missä. McNabb oli jo hyvissä ajoin peittämässä Sanheimin siipikutia, joten turhaan Stephenson enää sinne suuntaan säntäsi myöhässä. Toisen erän alussa Carrierin pehmeä ryntäämisjäähy kostautui sekin, kun Sanheim laukoi viivasta ohi maalin ja Foerster siivosi vuorostaan keskeltä päätylautapompun verkkoon. Eichel-Karlsson kaksikosta kumpikaan ei ollut mailla tai halmeilla jättäen McNabbin yksin painimaan kahta vastaan.

Ruotsalaissentteri kuitenkin kavensi parin minuutin päästä. Tippettin sorruttua pakottamattomaan virheeseen keskialueella, vastaiskusta laatulaukaus Seelerin jaloista upposi aivan etuyläkulmaan. Marchessault kirjasi syöttöpisteen ja teki itse 2-2 tasoituksen upealla pyörähdysviimeistelyllä Hartin längistä sisään. Theodore antoi tarkan syötön takaisin siniviivasta Joonatanin lapaan ja Eichelkin teki hyvää työtä pitäen paineen alueella mailapaineellaan. Iloa kesti kuitenkin vain hetki, kunnes Walkerin rannelaukaus leijaili takayläkulmaan. Sen verran kaukaa se tuli eikä muuttanut edes suuntaa, että LT:n olisi pitänyt kiekko kopata. Tasoitus 3-3:een syntyi 5v3-ylivoimalla. Molemmat koukkaus- ja roikkumisjäähyt vastustajille hankki Eichel. Lisäksi Laughton pitkitti alivoimaa rumalla poikkarillaan Marchyyn laidan vieressä. Tämä kuitenkin kykeni jatkamaan ja ohitti ranteella Hartin etukulmasta Stonen loistavan maskin ansiosta.

Jatkoajalla Eichel kilautti ensin ylärimaan maalin edestä ja sitten toisessa päässä hänen harhasyötöstään Couturier paketoi pelin tarkalla laukauksella längistä Thompsonin huidottua ilmaa mailallaan. Avauskymppi ja päätöserä olivat kontrollissa, mutta kun ehjää 60-minuuttista ei saatu, pisteeseen oli tyytyminen.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1725961894316347706?t=cwXRGAuVHMSuHQkZuWGfuQ&s=19

Thompson haastoi tutusti laukojia aggressiivisilla vastaantuloillaan. Kahdeksannella minuutilla transitiojätöstä Konecny laukoi syliin, kun kulmat olivat peitossa. 16. minuutilla Laughton pääsi vasemmalta puoliksi läpi, mutta hyvän vastaantulon ansiosta veto pysähtyi takapatjaan. Keskialueella Vegasilla oli turhaa ryntäilyä ja huolimattomuutta kiekollisena, mikä aiheutti joitain ylivoimahyökkäyksiä isännille. Avauserässä LT otti yhden komean tuplatorjunnankin, kun ensin Konecny laukoi McNabbin jaloista terävästi ja Atkinson oli reboundissa. Kakkoserässä Atkinsonin laukaus keskikaistalta kilpistyi patjaan ja hetken päästä Sanheim laukoi keskialueen käännöstä räpylään oikeasta laidasta. Päätöserässä sitten Thompson otti vain neljä koppia ennen loppuhetkien alivoimaa, kun Vegas sai tukittua keskialueen tiiviimmäksi ja päätykiekot käännettiin nopeasti.

Marchessault saa plussan 2+1 tehoistaan. Hän pörräsi sitkeästi joka puolella kenttää. Syötöissä oli laatua kuten avausminuutilla, kun hän vapautti Barbashevin läpiajoon, mutta Hart torjui rystynoston. Päätöserässä ylivoimalla päätypassi löysi keskeltä Karlssonin, joka tykitti patjaan yhdellä kosketuksella.

Eichel puolestaan putosi neutraaliksi voittomaalin vuoksi. Hankituista jäähyistä ja yhdestä alustetusta maalista olisi muuten voinut palkitakin, vaikka 2-0 maalissa toisaalta sattui kommunikaatiokatkos Karlssonin kanssa. Ja löysihän hän melkein kertaalleen avauserässä Marchessaultin takatolpalta, mutta tällä ei ollut lapa jäässä. Lisäksi päätöserässä hän ensin tasaviisikoin kulmarallissa petasi tekopaikan maalin eteen Barbasheville, joka laukoi toistamiseen rystyltä tuloksetta. Alivoimalla Eichel puolestaan osoitti vahvuuttaan luistimet jalassa, kampesi keskialueella Tippettin irti kiekosta ja vapautti Karlssonin läpi, mutta Hart venytti ponttooninsa alakulmaan. Karlssonillekin harkitsin plussaa, mutta yksi kaunis maali ei siihen riittänyt, kun vastineena oli se 2-0 maalin sijoittumiserhe ja hukattua läpiajokin. Toisaalta Wiljamikin petasi pari avopaikkaa, kun mm. yhdellä alivoimalla hän voitti luistelukisan ja käänsi kulmasta syötön luukulle. Eichel laukoi ykkösellä patjaan. Kakkoserän lopussa Karlsson vapautti Stonen läpi ylivoimalla, mutta Hart torjui senkin vedon patjallaan.

Stephenson saa miinusta 1-0 maalista ja ulosajostaan, joka oli aika köykäinen, kun ainakin omaan silmään hänen poikittainen mailansa osui olkapäähän eikä leukaan. Toisessa päässä hän väläytti avausvitosella karvaten Stonen kanssa kiekon takaisin ritareille. Howden laukoi keskustasta kuitenkin nopeasti suoraan syliin. Tällä oli pari muutakin hyvää paikkaa, kun esim. jo toisella minuutilla keskialueen käännöstä hän pääsi puoliksi läpi, mutta Hart koppasi rannelaukauksen suoraluistelusta hanskan pohjalle. Uusvanha kakkosketju oli siis ihan jees ne vaihdot, mitä se pääsi yhdessä pelaamaan.

Neutraaleista miehistä Cotter laukoi 2v1-hyökkäyksestä itse räpylän reunaan Karlssonin vapautettua biljardisyötöllä laiturinsa vastaiskuun. Nelosketju oli avauserässä eniten farmilla ja oli rankka kaaoshetkistä, kun ensin Roy laukoi slotista ohi maalin Martinezin alkuperäisen kudin jäätyä matkalle. Hetken päästä Huttonin laukaus pomppi takatolpalle Carrierille, jolle ei maistunut myöskään. Rakenne oli sinällään kunnossa hyökkäysalueen hyökkäyspelissä tuottaen paikkoja pitkistä hyökkäyksistä. Theodore nousi kahdella syötöllään takaisin PPG-tahtiin (4+14), muttei muuten väläytellyt plussan arvoisesti.

 

[Amerikanihme]

En nähnyt kuin koosteen Pingviini-pelistä ja Vegasin haastattelut pelin jälkeen. Mutta yritetään arvata (olenko oppinut vielä mitään?). Maalinteon tehokkuus ei nyt vain toiminut ja PAPP:ssa oli ongelmia. Menikö oikein, vai olivatko tappion syyt muualla?

 

[Salming]

Olen aina ollut sitä mieltä, että Bottas on suomalaisten F1-kuljettajien vuohi.

Linkki: https://twitter.com/GoldenKnights/status/1726088648821784692?t=2ux4BmYoeGh69NXxNu1iqA&s=19

19/82 Pittsburgh vs. Vegas

Hague oli tervehtynyt ottaen Huttonin paikan Whitecloudin viereltä, joten vihdoin ensimmäistä kertaa koko bändi oli koossa samassa muodossa kuin viime pudotuspeleissä. Hill aloitti maalissa. Hutton, Pachal ja Dorofeyev olivat yleisössä ja Rondbjerg palautettu takaisin farmiin.

Arvosanataulukko
++
+ Carrier, Roy, Kolesar
+/- Hill, Pietrangelo, Martinez, McNabb, Theodore, Whitecloud, Eichel, Marchessault, Stone, Stephenson, Howden, Karlsson, Cotter, Amadio
- Hague, Barbashev
--

Avausmaalissa Hague epäonnistui kiekonkäsittelyssä ja O'Connor karvasi sen häneltä. Seuranneesta maalinedushässäkästä Graves iski irtokiekon reppuun. 2-0 maali syntyi staattisen 3v3-tilanteen päätteeksi. Kiekko jäi Vegasin maalin takana Martinezille, mutta tämän rystyavaus meni vastustajan lavan kautta suoraan Acciarin lapaan. Stephenson lähti jo ennakoimaan siirtoa ränniin laiturille ja tarjoamaan painolliseen laitaan syöttösuuntaa keskikaistalle, joten maalin edessä ei ollut siksi ketään varmistamassa. Vegas joutui vierasreissun muiden pelien tavoin kahden maalin takaa-ajoasemaan eikä tällä kertaa siitä noussut, vaan Malkin iski loppuluvut 3-0 tyhjiin.

Nelosketju oli Vegasin tasaisin suorittaja ja ainoa, jota ei sekoitettu päätöserään. Carrier loi henkilökohtaista maaliodottamaa kaikkein eniten eli 0.52 maalin verran, vaikkei maalipaikkojaan viimeistellytkään. Kakkoserän alussa hän punnersi vasemmasta laidasta sisään laukoen logoon ja sen perään hän hakeutui varmistavana hyökkääjänä b-pisteiden väliin tyhjään tilaan saaden syötön laidasta ketjutovereiltaan, mutta lyhytviritteinen rannari meni sekin Nedeljkovicin syliin. Erän lopussa häneltä nähtiin samanlainen voimanousu maalin eteen kuin sen alussa, mutta vetoa hän ei sillä kertaa saanut aikaan yritettyään viedä kiekon vielä rystypuolelle lopuksi. Mutta joo, nelosketju hallitsi pelin virtausta vaihdoissaan. Se voitti maaliodottaman 0.7-0.14. Theodore-McNabb -parin lukemat olivat samanlaiset ja aika usein he siis ilmeisesti olivat jäällä samaan aikaan. En tuohon niin paljoa kiinnittänyt huomiota ottelun aikana. Theodoren ja McNabbin kohdalla rima plussan saantiin on kuitenkin korkeammalla, joten jätän heidät neutraaleiksi. Nelosketju oli se, joka vastasi parhaiten kamppailuvaateeseen laitojen lähellä.

Alkuperäisellä kolmosketjulla Cotter-Karlsson-Amadio oli joitain hyviä suorahyökkäysaihioita ja avauserässä varsinkin se vei toisteisesti suorahyökkäykset pohjaan asti kuten Nemo eräässä Viaplayn studiossa näytti. Hyökkäysvarmuus keskialueen ylityksissä oli kunnossa. Esimerkiksi yhdeksännellä minuutilla Amadio jatkoi kiekon laidasta vauhtiin Karlssonille, joka mursi siniviivan keskeltä ja petasi Cotterille laukauspaikan vasempaan laitaan, mutta tämä roiski seinille. Vartin kohdalla Whitecloud avasi paineen alta ränniin. Karlsson oli sillä kertaa vastassa ja Amadio teki sentteritarjonnan pistelinjaa pitkin. Tämä kuljetti suorahyökkäyksen pohjaan, kun syöttö- tai vetopaikkaa ei ollut. Päätyrouhinnan päätteeksi Cotterille kyettiin luomaan taas maalipaikka, mutta sähäkkä rannari keskustasta meni niukasti ohi takakulman. Kakkoserä oli hiljaisempi ja kolmoserään sitten Cassidy sotki ketjuja, kun Cotter siirtyi ykkösketjun laitaan Barbashevin paikalle, Karlsson kakkosketjun laitaan ja jämäketjuksi muodostui Barbashev-Howden-Amadio. Barbashevin siirto "vilttiketjuun" oli ansaittu, koska tämä antoi yhden hyvän syötön suurin piirtein koko pelissä ja muutoin kiekolliset ratkaisut olivat heikkoja päätyen vastustajien lapoihin. Tuo oli mielestäni hyvä näpäytys Brucelta iltana, jolloin vastassa oli samanarvoinen Smith, jonka tuotantoon Barbashevia luonnollisesti verrataan.

Ykkösketjusta Eichel-Marchessault kaksikko oli esillä jonkun verran. Toisella minuutilla Eichel petasi poikittaissyötöllään vetopaikan Theodorelle, joka laukoi ranteella syliin oikeasta laidasta. Sitä edelsi 2v1-hyökkäys, jossa Marchessault ei saanut vetoa aikaan Crosbyn takakarvauksen vuoksi. Seitsemännellä minuutilla puolestaan 1-2-2 karvaus tepsi ja Letang avasi Marchyn lapaan. Tämä käytti kiekon nopeasti Eichelille ja tinttasi pudotussyötöstä kiekon veskarin vatsaan. Letang antoi avauserässä muuten toisenkin harhasyötön, mutta katkaistuaan sen alivoimalla siniviivan tuntumassa Karlssonin ei rannelaukauksellaan kyennyt rankaisemaan isäntiä. Kakkoserän puolivälissä puolestaan Barbashev antoi illan ainoan oivaltavan syöttönsä, kun hän löysi syötöllään kulmasta keskustaan liukuneen Eichelin ja tämän laukaus kilahti maalirautaan. Sen lähemmäksi Vegas ei maalia päässyt. Päätöserässä Eichel petasi vielä pohjaan viemästään suorahyökkäyksestä jättösyötöllä maalipaikan keskikaistalle Cotterille, joka laukoi rintapanssariin. Marchessaultilla oli puolestaan joitain tontteja ylivoimalla, mutta vasemmasta siivestä ruuti oli märkää niin ottelun lopussa kuin avauserässäkin Karlssonin poikittaissyötöstä. Tämä muuten pysyi yhä ykkösylivoimassa, vaikka Stephensonkin oli käytettävissä.

Mitä tulee Stephensonin johtamaan kakkoslinjastaan, Chandler oli sen näkyvin pelaaja. 13. minuutilla Pietrangelo päätti vastaiskun laukaukseen oikeasta laidasta päin kassaria Stephensonin alustuksesta. Kakkoserän alussa Stephenson puolestaan mursi taas kuljettamalla siniviivan ja laukoi pakin jaloista terävästi syliin. Päätöserässä Karlssonin tulo kolmanneksi lenkiksi piristi kakkosketjua vielä enemmän. Stephenson laukoi vastaiskusta syliin toistamiseen ja hetken päästä hän petasi hidastetulla syötöllä tekopaikan maalin kulmalle Karlssonille, joka päätti suorahyökkäyksen rystynostoon päin Nedeljkovicia. Ja vielä tovi tuosta Stephenson pääsi laukomaan rystyltä maalin edestä Karlssonin karvattua kiekon päädyssä, mutta viimeistely toisella tatsilla meni yli maalin. Aiemminkin tällä kaudella Karlsson-Stephenson-Stone -kombo on toiminut, kun se on koottu tarvittaessa yhteen. Niin oli nytkin.

Summa summarum, @Amerikanihme arvelu tehottomuudesta oli siis totta. Golden Knightsilla oli tekopaikkoja ainakin pariin maaliin. Silti on annettava tunnustusta Pittsburghin viisikkopuolustamiselle, joka oli tiivistä. Ytimeen oli hankala päästä pl. Eichelin maalirautakilautus ja kakkoserässä varsinkin Vegas haki paljon ohjureita viivan kautta aiheuttaakseen kaaosta, mutta tuplamaskista huolimatta osumia ei saatu. Kotijoukkueen mailat olivat ns. vahvoja eikä Vegas ollut tällä kaudella kohdannut noin pätevästi laitojen lähellä miekkaillutta joukkuetta.

Toisessa päässä kenttää Hill oli neutraalin ja plussan välimaastossa. Ensimmäisellä alivoimalla hän pysäytti Guentzelin kahdesti vasemmasta siivestä, kun ykkösnelikko Eichel-Karlsson-McNabb-Pietrangelo joutui olemaan jäällä pitkän aikaa ja vetoja viuhui ahkerasti. Muutoin avauserässä hän poimi viivatoimitukset varmaotteisesti, vaikka naaman edessä oli aina yksi pingviisi maskissa, mutta kahden kerroksen skriiniä oli harvemmin. Kakkoserän alussa kolmosketjun 1-2-2 puhkottiin ristipistolla ja Pens eteni alueelle Cotterin ja Haguen laidasta. Hague puolusti myöhässä eteenpäin siniviivalla ja Zohorna livahti hänen selustaansa. Whitecloud jäi 1v2-tilanteeseen. Zohorna tavoitteli takatolpalta O'Connoria, mutta Zachin luistin oli välissä. Hill joutui reagoimaan siihen nopeasti, mutta ehti venyttämään patjansa pompun tielle. Avauserän lopussa muuten Hague sai kampitusjäähyn omalla sinisellä, joten sikäli paluu kaukaloon oli hankalahko, kun hänellä oli oman sinisen puolustamisen lisäksi barbashevmaisia ongelmia kiekonkäsittelyssä. Vastapainona oli toki yksi katkottu 2v1-hyökkäys kakkoserässä, kun hän aavisti Smithin syöttävän, mutta toisaalta sitten kakkoserän lopussa Hague ja Whitecloud hävisivät 2v2-kulmapainin, jonka myötä Zohorna pääsi yksin laukomaan maalin edestä. Eichel oli ihan oikein lähellä laitaa tunnistaen mahdollisen tilaisuuden riistoon ja painottoman laiturin olisi pitänyt pudota keskemmälle.

Hillin paraatipelastuksista jäi mieleen myös 26. minuutin Carterin kääntölaukauksen torjuminen, kun Acciari taisi karvata päätykiekon takaisin isännille Pietrangelolta. Päätöskympillä puolestaan Hill piti vieraat mukana vielä pelissä torjuen Guentzelin puolikkaan läpiajon ja Rustin patjareboundin sen jälkeen, kun Malkin oli liikkunut slottiin sentterin jättämään tilaan. En sanoisi, että PAPP:ssa olisi ollut isoja ongelmia, vaan se oli organisoituna melko solidia. Vastustajan tekopaikat tulivat enimmäkseen jatkokarvaamalla kiekot syvällä takaisin itselleen. Puolustusalueen hyökkäyspelaamiseen eli oman alueen lähtöihin paineen alta jäi siis parannettavaa, koska muutamia lapsuksia tuli.

Jonkinlainen ulospuhallus on ehkä menossa vieläkin Colorado-murskauksen jäljiltä, koska sen jälkeen Vegas on voittanut vain San Josen ja Montrealin, jotka pitääkin kaataa. Tappiot se on kärsinyt Anaheimille, Los Angelesille, Washingtonille, Philadelphialle ja Pittsburghille. Jossain määrin tuo on ymmärrettävää, kun tähdistötauosta saakka joukkue esitti niin laadukasta jääkiekkoa. Ja onhan toki maalipaikkoja ollut voittaakin osa noista peleistä, joten kaiketi nyt on myös se hetki, kun varianssi väkisin tasaantuu viimeistelyssä. Seurahistorian merkittävin ja paras ajanjakso päättyi tuohon Colorado-voittoon tai siltä se ainakin nyt tuntuu.

Vieraskiertueesta on silti vielä mahdollista tehdä tyydyttävä, jos joukkue voittaa Dallasissa. Silloin se olisi kerännyt viisi pistettä viidestä pelistä. Viime kaudellahan minikriisi oli joulu-tammikuussa, jolloin Vegas pelasi vastaavaa ".500:n jääkiekkoa" kuin mahdollisesti nyt. Viime kaudella muuten joukkue jäi kahdesti nollille runkosarjassa ja tuo saldo on jo nyt täynnä tämän kauden osalta, mielenkiintoista. En ole huolissani, koska jonkinlainen kriisi menestyvienkin joukkueiden kauteen aina mahtuu. Joidenkin valmennusoppien mukaan sellainen pitää tarvittaessa järjestää itse, jos asiat tuntuvat sujuvan muuten liian ruusuisesti. Toivottavasti tämän runkosarjan suvantovaihe olisi hiljalleen ohitse ja joukkue palaisi voittoputkeen.

 

[Amerikanihme]

se vei toisteisesti suorahyökkäykset pohjaan asti

Hyökkäysvarmuus keskialueen ylityksissä oli kunnossa.

Uusia sanakonstruktioita taas minulle opeteltavaksi, kiitos!

kun varianssi väkisin tasaantuu viimeistelyssä.

Hmmm...voiko varianssi tasaantua? Varianssihan kuvaa vaihtelevuutta keskiarvosta, joten ei kai se varianssi itse tasaannu, vaan esim. tässä tilanteessa, kun odotetaan, että tulee että tulee maaleja ja jää tekemättä maaleja, niin tulee välillä enemmän tekemättä jättämisiäkin, että saadaan se varianssi pysymään niissä odotetuissa lukemissa. Jos tulisi esim. jatkuvasti maaleja maalintekopaikoista, niin silloin voitaisiin puhua varianssin pienentymisestä, tai minimisoinnista.

 

[Salming]

Uusia sanakonstruktioita taas minulle opeteltavaksi, kiitos!

Kuulin itsekin "pohjaan viemisestä" vasta viime viikolla ja päätin varastaa sen heti käyttöön monipuolistamaan sanavarastoa.

Hmmm...voiko varianssi tasaantua? Varianssihan kuvaa vaihtelevuutta keskiarvosta, joten ei kai se varianssi itse tasaannu, vaan esim. tässä tilanteessa, kun odotetaan, että tulee että tulee maaleja ja jää tekemättä maaleja, niin tulee välillä enemmän tekemättä jättämisiäkin, että saadaan se varianssi pysymään niissä odotetuissa lukemissa. Jos tulisi esim. jatkuvasti maaleja maalintekopaikoista, niin silloin voitaisiin puhua varianssin pienentymisestä, tai minimisoinnista.

Saatte pisteen tuosta huomautuksesta. Olisiko parempi termi se, että "viimeistely palautui kohti keskiarvoa"?

14/72 HSK vs. Abbotsford 2-3 ja.

Demek palasi kehiin ja alaketjuja muokattiin siksi. Viime matsissa osumaa saanut Froese oli poissa. Sedoff jatkoi katsomossa.

Denisenko - Morelli - Brisson
Benson - Quinney - Rempal
Guay - Cracknell - D'Amato
Geertsen - Demek - Primeau

Bischoff - Korczak
Ahac - Cormier
Chayka - Mayo

Patera
Papirny

Plussat ja miinukset
++
+ Patera, Brisson, Denisenko, Korczak
+/- Chayka, Mayo, Bischoff, Geertsen, Demek, Primeau, Guay, Cracknell, D'Amato, Benson, Quinney, Rempal, Morelli
- Cormier, Ahac
--

- Cormier ja Ahac nappaavat miinukset lahjoitettuaan vastustajille maalit mieheen. Cormier sähläsi ylivoimalla siniviivassa ja Dries karkasi läpi. Ahac antoi harhasyötön omalla sinisellä ja sitten vielä ohjasi kiekon omiin. Korczakin varmuus siniviivassa oli eri tasoa kuin Cormierilla ja siksi hän ansaitusti syrjäytti tämän 5v3-ylivoimaltakin saaden syöttöpisteen Brissonin illan toiseen maaliin. Korczak oli myös paikallaan päätöserän 5v3-alivoimalla Bischoffin kanssa ja hänen liikkeensä näytti tasaviisikoin taas siltä kuin toissa kaudella parhaimmillaan eli todella kevyeltä ja taloudelliselta. Vuosi sittenhän KK otti kesällä massaa lisää ja se ehkä näkyi sitten liikkeessä. Veikkaan, että männä kesänä on jumpattu taas enemmän luistelua, koska voimaa hän ei enää välttämättä juurikaan lisää tarvitse
- Nelosketjussa oli tuollaisenaan kivasti kokoa ja vääntövoimaa. Se pystyi pitämään painetta vieraiden alueella varsinkin avauserässä hyvin. Jos parista puolittaisesta paikasta olisi tullut vielä maali, olisin antanut plussan
- Denisenkon ja Brissonin orastava kemia näkyi tässäkin pelissä, kun Morellin aloitusvoitosta Denisenko löysi syötöllään laidasta slottiin uineen BB:n, jonka one-timer ohitti Silovsin. Luulen, että tuosta kaksikosta on vielä paljon iloa tällä kaudella ja se vapauttaa myös Rempalin pelaamaan viime kauden tutkaparinsa Quinneyn kanssa samassa ketjussa. Noiden kaksikkojen varaan voi ainakin jossain määrin kärkiketjut rakentaa. Rempal tosin tuhlasi läpiajon päätöserässä ja siinä meni ehkä yksi sarjapiste hukkaan
- Patera oli isäntien varmaankin paras pelaaja, vaikka Driesin avausmaali menikin kainalosta sisään ja voittomaalissa Studnicka nosti melko pienestä kulmasta kiekon etuyläseen Korczakin ohjattua vastustajan kohti laitaa 1v1-tilanteessa. Kuitenkin heti pelin alussa Patera nollasi Sassonin naamansa edestä, kun tämä oli ihan yksin. Räty chippasi kiekon keskialueella eteenpäin ja Mayo pinchasi siitä ohi. Karlsson jatkoi sinisen päältä sitten syötön keskelle Sassonille ohi myöhässä paikanneen Chaykan. Kakkoserässä Denisenkon YV-menetyksestä Canucks sai 2v1-tilanteen, mutta Jiri venytti patjansa takatolpalle Åmanin vedon tielle Studnickan petauksesta. Päätöserän alussa Räty pääsi Jirin kanssa nokikkain transitiosta ja Studnicka karkasi läpi suoraan jäähyaitiosta. Tsekkivahti kesti uhittelut kumiukkomaisesti ja oli viimeinen lukko 5v3-alivoimallakin vangiten syliinsä mm. Karlssonin ohjauksen maalin edestä

15/72 HSK vs. Abbotsford 2-3 vl.

Sedoff korvasi Chaykan. Papirny sai ensimmäisen starttinsa tällä kaudella. Swetlikoff otti kolmosketjusta Guayn paikan vapauttaen Cracknellin laidalle.

Denisenko - Morelli - Brisson
Benson - Quinney - Rempal
D'Amato - Swetlikoff - Cracknell
Geertsen - Demek - Primeau

Bischoff - Korczak
Ahac - Cormier
Sedoff - Mayo

Papirny
Patera

Plussat ja miinukset
++
+ Papirny, Demek, Geertsen, Primeau, Benson
+/- Rempal, Quinney, Brisson, Denisenko, Morelli, D'Amato, Swetlikoff, Cracknell, Sedoff, Ahac, Cormier, Korczak, Mayo
- Bischoff
--

- Avausmaali meni puhtaasti Bischoffin piikkiin, kun hän oli ensimmäisenä kulmakiekossa, mutta Sasson karvasi sen häneltä ja syötti heti maalin eteen Rädylle, jonka lapaan Papirny vielä kiekon sopivasti ohjasi, joten suomalaisella oli helppo työ viimeistellä alakulmaan. 16. minuutilla ykkösparin toisellekin osapuolelle Korczakille kävi lapsus, kun kiekko karkasi Rädylle ja tämä löysi keskustaan liikkuneen Sassonin, mutta miehiä oli silloin liikaa vedon ja maalin välissä eikä se mennyt koskaan Papirnylle saakka. 0-2 maalissa oli puolestaan onnea mukana, kun Sassonin matala syöttöyritys laidasta takatolpalle meni Mayosta omaan maaliin
- 1-2 kavennuksessa nelosketju sai palkinnon, jonka se olisi ansainnut jo edellisessä pelissä vääntämisestään hyökkäysalueella. Demek teki todella hyvää työtä tuoreilla jaloilla tullen sisään suoraan hyökkäysalueelle, kun vastassa oli väsynyt Canucks-viisikko Woo-Gatcomb-Räty-Wouters-Kannok Leipert. Hän esti pari purkuyritystä ja sai pidettyä paineen syvällä. Lopuksi sitten Primeau palautti vasemmasta laidasta kiekon maalin taakse ja Geertsen käänsi sen vanhanaikaisella jostain raosta sisään ohi Tolopilovin. Demekkin olisi syöttöpisteen ansainnut. 2-2 tasoituksessa puolestaan Bensonin karvaus oli kunnossa ja hän löysi katkon tehtyään slottiin hakeutuneen Rempalin eikä tämä erehtynyt enää kolmatta kertaa tuhlattuaan kakkoserässä ylivoimalla kaksi vastaavaa vetopaikkaa b-pisteiden välistä. Silloinkin toisen niistä alusti Benson voitettuaan kulmapainin ja toinen tontti tuli Cormierin lämärin paluukiekosta. Jatkoajalla HSK tuhlasi ylivoiman ja kun pilkkukisassa niin Denisenkolta kuin Cormierilta kiekko karkasi kulmaan ilman laukausta, ainoa onnistuja Nielsen takasi viikonlopun toisen voiton Canucksille. Brissonin yrityksessä oli sentään potentiaalia, kun hän sai Tolopilovin jäihin, mutta nosti rystyltä hanskaan
- Papirny tarjosi mahdollisuuden voittoon saaden siksi plussan. Erityisesti kilpitorjunnat jäivät mieleen, kun hän pysäytti suoria laukauksia tarkasti. Kakkoserän alussa hän muun muassa torjui kaksi perättäistä 2v1-hyökkäystä HSK:n ylivoiman aikana. Jälkimmäinen kilpitorjunta Karlssonin laukaukseen keskeltä oli eleetön. Pilkuissakin hän torjui kahdesti ja teki voitavansa
- Bischoffille menee miinus avausmaalin vuotamisesta. Sedoff sen sijaan palasi väkevästi ja kuljetukset paineen alta itse jalalla punaviivalle oli taidetta avauserässä. Kun Miromanov on telakalla, onko Sedoff jopa paras tekemään tuota tällä hetkellä farmipakeista? Cormieriltakaan ei ole samanlaista lennokkuutta nähty ja karvauksen ohittamista kuljettamalla. En tiedä, onko hän tehnyt korczakit eli hankkinut massaa luistelun kustannuksella ja vasta ensi kaudella sitten luistin taas kulkee kuten Korczakilla nyt?
- Keskialueen ylitykset olivat HSK:lle hankalia. Oman pään lähdöt kyllä sujuivat avausmaalia lukuun ottamatta ollen melko puhtaita ja viisikon etäisyydet pysyivät kunnossa, joten rakenne oli niissä hyvä, mutta sitten siniviivojen välissä luovuus loppui kesken, etäisyydet vähän venyivät tai ei vain ollut yksilötaitoa murtaa itse siniviivaa. Toteutus toisin sanoen sakkasi. Avauserässä HSK:lla ei ollut yhtään kunnon mestaa. Quinney voitti yhden luistelukisan lopussa siirtokiekon perään ja Rempal kokeili sen jälkeen vanhanaikaista. Kerran puolestaan Denisenko pistelinjahausta mursi vauhdilla sinisen yksilötaitonsa turvin viistokuljetuksella, levitti vasempaan laitaan Brissonille ja tämä löysi Cormierin toisesta aallosta, mutta rannelaukaus blokattiin, kun sen virityksessä kesti niin kauan

Lopuksi yksi huumoripätkä. Sedoff, Cormier ja Brisson eivät herätä joukkuetovereissaan luottoa pukeutumisessa. Hickey kuvaili suomalaisen tyyliä jopa hirveäksi:

Linkki: https://twitter.com/HSKnights/status/1726293429506953370?s=20

 

[Amerikanihme]

Saatte pisteen tuosta huomautuksesta. Olisiko parempi termi se, että "viimeistely palautui kohti keskiarvoa"?

Pisteen eikä plussaa?

Tuo "viimeistely palautui kohti keskiarvoa" kuulostaa paremmalta, mutta eikö viime aikoina viimeistely ole usein ollut keskiarvoa heikompaa?

Minulle tuo "maalinteon tehokkuus" edelleen särähtää ikävästi korvaan. Vegas voisi harjoitella vaikka kaaoksen luomista vastustajan maalille, ja miten kaaoksesta tehdään maali mahdollisimman suurella onnistumisprosentilla.

Mahtaako Valtteri Bottas muuten lukea tätä Vegasin kausiketjua, kun hän paljastui noin kovaksi Vegas-faniksi?