Hmmm...taaskin Ken toteaa, että "the Golden Knights have been quite unlucky so far". Tätähän minäkin olen yrittänyt sanoa, että ei maalinteon tehokkuus ole harjoiteltava asia. Joskus se munkki vaan menee pussiin, joskus taas ei uppoa millään. Onni mikä onni, tai sitten epäonni.
Tämä kaaoksen luomisen harjoitteleminenkin oli minun listassani. Voitaisiin myös ehkä harjoitella sitä, miten kaaos saadaan nopeasti lopetettua, ennen kuin vastustaja rankaisee maalilla. Miten sitä harjoiteltaisiin "is left as an exercise to the reader", kuten tieteellisissä julkaisuissa aina vekkulin parin sivun pituisen käsittämättömän kaavan jälkeen todetaan, heh.
Maalinteon tehokkuus on yläkäsite, jonka alakäsitteitä ovat sitten mm. onnekkuus/sattuma ja edellytysten luonti tehokkaampaan maalintekoon (älykäs maskipelaaminen, veskariscouttaus yms.). Ehkä myös Ken sen oivaltaa jonain päivänä, heh. Noihin Vegasin päästämiin reboundmaaleihin liittyen unohtui eilen todeta se, että Golden Knightsin puolustajathan pyrkivät maalin edessä pääsemään vastustajansa etupuolelle blokkaamaan laukauksen ennen kuin se menee veskarille saakka (eng. fronting). Ja jos se menee veskarille saakka, silloinhan he ovat periaatteessa väärällä puolelle omaa miestään. Joten tuo toimintatapa on varmasti yksi iso syy siihen, että VGK on historiallisesti yksi eniten reboundmaaleja päästävistä porukoista. Toki blokkihalukkuus myös ennaltaehkäisee kakkoskiekkojen määrää maalin edessä, joten absoluuttisissa päästetyissä reboundmaaleissa esim. Cassidyn aikana Vegas on ollut keskipakkaa (18:s/16:s), vaikka sitten suhteellisesti sijoitukset ovat vähän heikommat (22:s/26:s).
22/82 Calgary vs. Vegas
Hill aloitti maalissa. Ketjut oli sekoitettu. Karlsson sai laidoilleen ykköseen Marchessaultin ja Barbashevin. Stone ja Stephenson siirtyivät Eichelin laidalle kakkoseen. Tuo kolmikkohan oli loistava viime syksynä ennen Eichelin ja Stonen vammoja, joten odotin innolla heidän yhteistyötään. Roy sentteröi kolmosta laidoillaan Carrier ja Amadio. Nelonen oli Cotter-Howden-Kolesar. Theodore ja Martinez eivät osallistu vierasreissuun, joten Korczak korvasi viime pelissä tumpeloineen Pachalin. Kaedan pelasi viime kauden vakioparinsa McNabbin vierellä ja Whitecloud palasi Huttonin viereen. Ylivoimalla Stephenson palasi ykkösviisikkoon.
YV
Stone
Eichel Stephenson Marchessault
Pietrangelo
Roy
Karlsson Barbashev Amadio
Hutton
Arvosanataulukko
++
+ Amadio, Karlsson, McNabb, Whitecloud
+/- Hill, Pietrangelo, Korczak, Hague, Hutton, Roy, Eichel, Stone, Stephenson, Kolesar, Howden, Cotter, Barbashev, Marchessault, Carrier
-
--
Vegas käytti ensimmäisen ylivoimansa, kun kakkosviisikko maalasi. Amadio antoi oikeasta siivestä takakolmiokierrätyksen jälkeen nerokkaan syötön Roylle maalin kulmalle ja tämä jatkoi ykkösellä kiekon Karlssonin lapaan vasemmalle puolelle. Vladarilla ei ollut mitään mahdollisuutta liukua ajoissa eteen. Karlsson sai kymmenen maalia täyteen 22 matsissa ja se on hänen paras noteerauksensa sitten kauden 17-18. Calgary tasoitti päätöserän alussa vastaiskusta. Se purki Vegasin karvauksen, mutta Howden ehti hypätä vaihdosta askiin ajoissa tehden hyökkäyksestä tasavoimaisen. Ikävä kyllä Kadrin laukaus kimposi Korczakin blokista suoraan Greerin lapaan ja tämän näpy maalin edestä ohitti Hillin. Jatkoajan viimeisillä sekunneilla puolestaan Flames ratkaisi pelin, kun Weegar ohitti jalalla Stonen karvauksen, purjehti läpi keskialueen ja laukoi sitten Haguen skriinin läpi kiekon oikeasta laidasta ohi Hillin. Laukaus oli silti torjuttavissa ilman muuta. Kiekotonta Pietrangeloa estettiin sekunti aiemmin puolustussinisellä, mutta se jäi tuomaristolta noteeraamatta. Yksi piste oli pettymys, koska paikkoja voittoon varsinaisella peliajalla oli aivan tarpeeksi. Golden Knights on tahkonnut nyt 13 erää ilman 5v5-maalia, huh. Ehkä ketsuppipullo purskahtaa sitten Edmontonissa jo huomenna.
Hill pelasi hyvin ennen voittomaalia, joka pudotti arvosanan neutraaliksi. Yhdeksännellä minuutilla hän paikkasi karun vaihtovirheen liukumalla takatolpalle Mangiapanen viimeistelyn eteen. Muutoin avauserässä perustorjuminen riitti, koska viisikko edessä puolusti tiiviisti. Vaikka Vegas vietti aika paljonkin aikaa omalla alueella kiekkoa jahdaten, PAPP:ssa oli nälkäisyyttä ja kiekolliselle pelaajalle annettiin kivasti painetta, joten ei Calgary ytimeen päässyt, vaan laukoi ulkokehältä, kunnes Golden Knights sai stopin tehtyä. Puolustajat
fronttasivat hyvin ja blokkasivat joitain viivatoimituksia ennen kuin ne menivät Adinille saakka. 19. minuutilla Kadri oli melkein ohjata kiekon sisään maalin edestä, mutta häntäkin päästiin häiritsemään aika isosti maalinedusruuhkassa. Kakkoserän lopussa Hill oli iskussa, kun ensin hän torjui keskeltä Lindholmin yhden kosketuksen laukauksen Mangiapanen kierrettyä maalin ja tarjoiltua päätypassin lapaan. Sen perään Huberdeau laukoi 3v2-vasturista pitkästä poikittaissyötöstä takapatjaan lämärin. Jatkoajalla Hill oli muuri 4v2-alivoimalla, kun Pietrangelon maila meni rikki. Nerokkaasti tämä ja Karlsson vaihtoivat paikkoja lennosta niin, että Pietrangelo tuli mailattomana kolmion kärkeen blokkaamaan kuteja ja Karlsson siivoamaan irtopaloja McNabbin vierelle maalin eteen. Hill oli kuitenkin tärkein lenkki, kun hän pysäytti 3-4 one-timeria siivistä Lindholmilta ja Sharangovichilta. Ikävä kyllä sitten viimeinen laukaus meni vähän helposti sisään.
McNabbille menee plussa siksi, että tämä oli paras esimerkki oman alueen aggressiivisuudesta niin alivoimalla kuin tasaviisikoin. Hän teki monta riistoa laidoissa. Ja ratkaisuhetkillä varsinaisen peliajan lopussa hän teki omakätisesti kaksi purkua alivoimalla ja sitten jatkoajallakin blokkasi yhden Sharangovichin one-timereista. Lisäksi palkitsen alakerrasta plussalla Whitecloudin, joka jatkoi siitä, mihin hän jäi Arizonaa vastaan. Hänen luistin kulki ja se mahdollisti karvauksen ohittamisen välillä jalalla. Kiekollinen suoritusvarmuus omalla alueella oli kuosissa ja hän sai purettua kiekot keskialueelle joko itse tai laitureiden kautta. 17. minuutilla Zach myös kilautti tolppaan vasemmasta laidasta, kun hän hyppäsi kehiin ylivoiman viime sekunneilla ja sai tarjoilun maalin edestä Karlssonilta rystyltä.
Uusitut ketjut toimivat osittain hyvin. Varsinkin keskiketjuilla oli kyllä tekopaikkoja riittämiin ja ne voittivat 5v5-maaliodottaman vaihtojensa aikana, kun taas ykkönen ja nelonen olivat alakynnessä. Kolmosketjusta plussa menee Amadiolle mm. YV-alustuksesta, mutta hän oli mukana muussakin. Jo toisella minuutilla Amadio karkasi läpi keskialueen riistosta, mutta Vladar veti pidemmän korren. Seuraavassa hyökkäyksessä Whitecloud tuli jalalla ohi karvauksen ja mursi itse aina hyökkäyssinisenkin ennen levitystä Amadiolle. Tämä lähetti oikeasta laidasta lätyn maalille kohti Carrieria, joka ohjasi ohi ja kolasi samalla Vladarin maalin sisään jäähyn arvoisesti. 10. minuutilla 2v2-vasturissa Carrier puolestaan kiersi laidan puolelta Zadorovin, mutta ampui ohi etukulmasta. Kakkoserässä Amadio oli vuorostaan korkeassa maskissa ohjaamassa Huttonin viivakutia tuloksetta. Sitä ennen hän pysyi päädyssä kiekossa kiinni erinomaisesti hakien lisävauhtia vastustajan kontakteista. Päätöserässä Amadio vielä katkoi Anderssonin epätarkan syötön Mangiapanelle ja syötti heti viereen Carrierille, joka laukoi b-pisteiden välistä Vladarin räpylään, voivoi. Sentteri Roy oli saanut plussan, jos hän ei olisi tuhlannut paria avopaikkaa ja ottanut lopussa hölmöä hyökkäyspään jäähyä. Kakkoserässä nimittäin Roy ensin pääsi kokeilemaan takatolpalta 2v1-hyökkäyksessä Marchyn laatupassista, mutta Vladar liukui patjoineen eteen. Myöhemmin puolestaan Carrier syötti kulmasta takaviistoon ja Roy pääsi nokikkain veskarin kanssa, muttei saanut nostetuksi lusikkapuolelta kiekkoa yli patjan.
Kakkosketjun keskialueen puolustuspeli oli rautaa. Kuudennella minuutilla samassa vaihdossa se käänsi pelin kolmesti siniviivojen välissä. Stonen ja Eichelin taustapetauksista ei kuitenkaan tullut vaarallisia maalipaikkoja pakeille toiseen aaltoon. 12. minuutilla Whitecloud purki kiekon lasin kautta keskialueelle, jossa kiekko jäi Vegasille Zadorovia vastaan. Eichel laukoi 2v1-hyökkäyksestä päin Vladarin panssaria. Kakkoserässä alivoimalla puolestaan McNabb teki väsyneenäkin riiston kulmassa ja tökkäsi kiekon eteenpäin Wiljamille, joka vapautti Eichelin karkuun. Vieläkään tälle ei maalinteko maistunut, mutta ainakin Karlsson-Eichel kaksikko osoitti taas olevansa jatkuva uhka ylöspäin alivoimalla. Uskomatonta, että heillä on kasassa yhteensä vasta yksi AV-maali, kun niitä voisi olla helposti viisikin.
Pelin puolivälissä Stephenson hyökkäyspään aloitusvoitossa nähtiin uudehko kuvio, kun Eichel jätti kiekon Haguelle. Tämä teki vastaliikkeen ja samalla Eichel liikkui viivan kautta slottiin auenneeseen tilaan. Hague syötti takaisin ja Jack kilautti tolppaan. Päätöserässä 46. minuutilla Vegas lähti viiveellä maalin takaa. Korczak levitti McNabbille, jonka avaus löysi keskikaistalta Eichelin. Tämä vei hyökkäyksen pohjaan saakka. Jatkopelissä kiekko palautettiin pakeille siniviivaan. Stone oli ohjaamassa McNabbin laukausta, muttei saanut mailaa tarpeeksi väliin yllättääkseen Vladarin. Heti perään seuraavakin keskialueen ylitys oli puhdas. Pietrangelo tuki sitä ja löysi lopuksi Stephensonin keskeltä, mutta tämä ei laukonut keskikaistalta, vaan yritti vielä yhtä siirtoa Eichelille. Lapoja oli kuitenkin jo liikaa välissä, äsh. Varsinaisen peliajan lopussa vielä Stephenson painoi keskikaistaa pitkin maalille ja Eichel haki häntä laidasta, mutta Chandler ei ihan yltänyt syöttöön kunnolla. Sanotaanko näin, että keskialueen dominointi molempiin suuntiin lupaa hyvää jatkoa ajatellen Stephenson-Eichel-Stone kolmikolle, vaikka vielä tulos jäi piippuun, mutta pelissä oli nähtävissä samaa kemia kuin vuosi sitten, kun he viimeksi yhdessä pelasivat.
Nelosketjun anti oli lähinnä myskätä. Se ei luonut mitään merkittävää koko pelissä. Ykkösketjun kohokohta Marchessaultin kakkoserän Roy-syötön lisäksi oli Barbashevin päätöserän riisto Weegarilta omalla sinisellä, mutta läpiajosta Ivan laukoi suoraan syliin. Avauserässä Barbashev antoi puolestaan viereen Karlssonille kovan syötön 2v1-vasturissa, mutta Weeger koukki tätä käsille eikä ruotsalaissentteri saanut koskaan laukausta lähtemään. Päätöserässä hyökkäysalueen riiston jälkeen puolestaan Karlsson laittoi Tanevin naamataulun uuteen uskoon ladaten b-pisteiden välistä rannelaukauksensa suoraan tämän heittäytyviin kasvoihin. Pelkkä katsominenkin teki pahaa.
17/72 HSK vs. Tucson
2-3
Sedoff korvasi vaihteeksi Chaykan. Hyökkäyksessä Quinney pelasi ensimmäistä kertaa laiturina tällä kaudella ja Branebec nostettiin "Manniseksi" viime kauden tutkaparin väliin. Primeau putosi vilttiin, kun Rondbjerg palasi farmipeleihin. Froesekin oli tervehtynyt takaisin keskikaistalle. Cracknell siirtyi osaksi hyvin toiminutta nelosketjua.
Denisenko - Morelli - Brisson
Quinney - Brabenec - Rempal
Benson - Froese - Rondbjerg
Geertsen - Demek - Cracknell
Bischoff - Korczak
Ahac - Cormier
Sedoff - Mayo
Patera
Papirny
Plussat ja miinukset
++
+ Sedoff, Morelli
+/- Patera, Mayo, Ahac, Cormier, Korczak, Geertsen, Demek, Cracknell, Benson, Froese, Rondbjerg, Quinney, Brabenec, Rempal, Denisenko, Brisson
- Bischoff
--
- Sedoff ohjasi epäonnisesti Szuberin laukauksen omaan maaliin kroppansa kautta 0-1 osumassa. Tuomarillakin oli osansa, kun hän oli tiellä Mayon yritettyä hidastaa vastaiskun kohti laitaa. Mayo ei siten päässyt iholle asti tökkäämään kiekkoa pois lavasta, vaan McCregor sai jätettyä sen Szuberille. Toisessa maalissa Bensonin hyökkäysvarmuus keskialueella petti ja 2v2-vasturista Barron kiskaisi unelmakudin poikittaissyötöstä yläkulmaan melko kaukaa. En tuosta moittisi Sedoffia ja Bischoffia, jotka pysyivät miehen ja maalin välissä, vaan ennemmin Bensonia ja vähän Pateraa. Voittomaalissa puolestaan Doan livahti turhan helposti ykköspakkiparin välistä läpiajoon keskialueen sekavan tilanteen päätteeksi. Suunnanmuutospuolustaminen oli alkukaudesta yksi ongelmakohta ja tässäkin pelissä kaikki takaiskut tulivat transitioista, mutta nyt 2/3 maalissa kyse oli ennemmin epäonnesta ja vastustajan hyvyydestä kuin merkkausvirheistä tai huonosta 1v1-puolustamisesta. Toki avauserässä Patera joutui jo yhden läpiajon torjumaan, kun Guenther livahti Bischoffilta karkuun. Tämän jalkanopeuden puute ja heikko ennakointi johtavat miinusmerkintään. Kapteenilta ei saisi kahdesti karata vastustaja läpi samassa matsissa, vaikka Korczakkin oli osasyyllinen viimeiseen osumaan
- Nuoriso toi HSK:n peliin mukaan ennen puoliväliä, kun Cormier käänsi purun keskialueelta nopeasti takaisin pystyyn. Brisson käytti kiekon vasemmassa laidassa Sedoffilla ja saatuaan jätön takaisin yhtäkkiä koko takakulma oli auki. Heikkoa maalivahtipelaamista Villaltalta. Ykkösylivoima puolestaan värkkäsi tasoituksen kakkoserän lopussa. Korczak levitti ja Denisenkon lyöntilaukaus painui ruuhkan läpi. Rondbjerg sai kakkossyötön. Brisson ja Morelli olivat viisikon muut jäsenet. Jälkimmäisen liikkuva maski oli hyvä. Benson, Cracknell, Quinney, Rempal ja Cormier olivat kakkos-YV
- Kolmospari Sedoff-Mayo laukoi ahkerasti siniviivassa olleesta tilasta ja hyökkääjät tekivät tutusti parin pelaajan voimin maskia Villaltan eteen, mutta silti tämä näki vedot ja liimasi ne aika varmasti. Varmaan puolet avauserän 10 vedosta kohti maalia tuli tuon kaksikon toimituksista. 38. minuutilla Sedoffin jäänuoliaisvetopassi meni slottiin Rempalin lapaan ja tämä ohjasi kiekon maalirautaan. Sen verran näkyvä ja aktiivinen suomalainen kiekollisena oli, että plussahan hänelle on annettava, kun kahdesta ensimmäisestä takaiskustakaan häntä ei varsinaisesti voinut moittia, vaikka "Sedi" silloin askissa olikin
- Nelonen toimi uusittunakin. Se loi 25 minuuttiin kaksi paikkaa suorahyökkäyksistä takatolpalle Cracknellille, mutta ensimmäiseen tämä ei yltänyt ja jälkimmäisen Villalta ryösti patjallaan. Tuo oli siihen mennessä HSK:n paras maalipaikka
- Muut ketjut sen sijaan eivät tuottaneet tarpeeksi ja Craig laittoi ne blenderiin. Muun muassa Rondbjerg ja Rempal vaihtoivat paikkoja. Quinney pelasi myös sentterivaihtoja Rempalin ja Bensonin kanssa. Froese oli laiturina kolmoserässä Brabenecin ja Rondbjergin kanssa. Cracknellkin peluutuksen tiivistyessä sai vaihtoja ylemmissä ketjuissa. Ja paljon muitakin erikoisiakin ketjukomboja valmennus testasi etsiessään kuumaa kättä. Parhaat tasoituspaikat tulivat päätöskympin erikoistilanteissa, kun alivoimalla Quinney petasi keskikaistalle toiseen aaltoon mestan Korczakille ja ylivoimalla Rondbjergilla oli paikka maalin edestä Morellin päätyjatkosta. Tämä oli hyökkääjistä minusta vaarallisin ja luovin suorahyökkäyksissä, joten palkitsen hänet siksi plussalla ja toki maski 2-2 tasoitukseen oli myös mainio
18/72 Henderson vs. Tucson
3-2 ja.
Korczak kutsuttiin ylös, joten Sedoff siirtyi ykköspariin ja Chayka palasi Mayon viereen. Rempal ja Rondbjerg vaihtoivat paikkoja keskiketjuissa pysyvästi. Papirny sai torjuntavuoron.
Plussat ja miinukset
++
+ Quinney, Rondbjerg
+/- Papirny, Bischoff, Mayo, Chayka, Sedoff, Ahac, Cormier, Cracknell, Geertsen, Demek, Rempal, Benson, Froese, Brisson, Denisenko, Morelli, Brabenec
-
--
- Neljän pelin tappioputki katkesi tärkeällä jatkoaikavoitolla. Quinneyn
100. AHL-maali oli rannelaukaus Söderströmin jaloista ohi vieraiden veskarin. Hyökkääminen ei muutoin ollut tässäkään pelissä mitään ilotulitusta, mutta ylivoima kantoi. Cracknell teki komean stonemaisen kiepsahduksen maalin eteen ja uitti kiekon längistä sisään. Rondbjerg puolestaan kiskaisi slotista suoraan Brissonin pehmeästä syötöstä kiekon reppuun. Tanskalainen väläytti myös kertaalleen kakkoserässä transitio-osaamistaan kiertäen pakin laidan puolelta ja laukoen sitten niukasti suoraluistelusta ohi oikealta. Onyebuchi myös lanasi hänet kertaalleen täysin levyksi puolustussinisellä kuten Eichelille kävi Stanley Cupin finaaleissa. Nopeasti Jonas kuitenkin tokeni. Cormier sen sijaan jätti pelin kesken ja sen myötä Sedoffkin sai pitkästä aikaa hieman YV-aikaa
- Takaiskut tulivat tutulla kaavalla. 2-1 maalissa suunnanmuutospuolustaminen sakkasi, kun Cracknell jätti hieman luistelun kesken eikä yltänyt kurottamaan Söderströmin poikittaissyöttöön, jonka Guenther naulasi sisään vasemmasta laidasta. 2-2 maalissa puolestaan Chayka yritti
frontata, mutta ei saanut blokatuksi viivavetoa. Sisäpuolelle jäänyt Poganski tuuppasi reboundin ohi Papirnyn. Tämä oli vetänyt pidemmän korren vielä kakkoserän alussa, kun ykkösketjulla oli kommunikaatiovaikeuksia keskustan tukkimisessa ja se jäi ammottavan auki. Poganski kuitenkin laukoi avopaikasta logoon. Chaykalle en anna miinusta, koska tämä kuitenkin väläytteli pari kertaa hyökkäysalueella ja tuki hyvin hyökkäyksiä ajaen jopa maalille asti pari kertaa
- Valmennus ei oikein luottanut Brabenecin ketjuun omassa päässä ja siksi se aloittikin järjestäen hyökkäysalueelta. Ja hyvästä syystä, koska Jakubilla oli tosi heikko ilta aloitusympyrässä ja vaarana olisi ollut juuttua paljon enemmän omalla alueelle. Toki niin tapahtui siitä huolimatta. Esimerkiksi avauserän puolivälissä Brabenecin johtama ketju takanaan Sedoff ja Bischoff oli oikeasti omissa varmaan pari minuuttia, kunnes se pääsi vaihtoon. Entisen ritaripakin DiLiberatoren viivakuti livahti Papirnyn paketin läpi, mutta Douglas ei saanut sitä veskarin selän takaa sudittua sisään. Doanilla oli myös hyvä paikka tehdä maali poikittaissyötöstä, kun Brabenecilla ei ollut lapa jäässä ja hän salli keskilinjan puhkoneen syötön, mutta Papirnyn onneksi Doan ei saanut kunnon vetoa aikaan, vaan suti puoliksi ohi kiekosta
Otin ajassa 17:30 talteen yhden klipin Brabeneciin #12 liittyen siitä, miksi hänen ketjunsa varmasti vastaisuudessakin juuttuu toisinaan omiin ja sitähän ennustin tapahtuvaksi jo kauden alussa. Tässä hän alkuun tunnisti tilaisuuden riistoon/stoppiin ja meni ihan oikein tukemaan pakkeja päätykamppailuun, jolloin painoton laituri Quinney putosi tukkimaan keskustan. Maalin takana oli 3v2-ylivoima, mutta Jakub oikeastaan vain tyytyi katsomaan vierestä, kun esim. Eichel vastaavissa hetkissä on paljon intensiivisempi ja menee oikeasti mailoineen sohimaan mukaan kunnolla. Muutaman tökkäyksen etäältä seisovin jaloin muodon vuoksi Brabenec toki teki, mutta ei hän oikeasti näyttänyt siltä, että olisi voittamassa kiekon itselleen. Tuon yksityiskohdan on parannuttava Brabenecin pelissä, jotta virtaa riittäisi hyökätäkin. Noh, kiekko jäi vieraiden haltuun. Sentterille ritarien PAPP-systeemi on vaativa, koska heidän pitää jaksata luistella puolelta toiselle ja tarvittaessa tosiaan maalinkin taakse laitakahinoihin, sillä laiturit enimmäkseen kelluvat ylempänä. Niinpä Jakubkin jatkoi liikettään oikeaan laitaan kohti kiekollista pelaajaa, koska pakit eivät noin korkealle nouse, vaan pysyvät maalin läheisyydessä. Lähestyessään kiekollista pelaajaa Brabenec kuitenkin vuoti ja päästi syötön lävitseen. Doan hakeutui hänen jättämäänsä tilaan, joten Roadrunnersin houkuttelu onnistui täydellisesti. Papirny oli kuitenkin pelastava enkeli torjuen yhden kosketuksen laukauksen. Kaipaisin siis lisää tarkkuutta pieniin yksityiskohtiin ja ylipäätään intensiteettiä Brabenecin puolustusalueen sentteripelaamiseen.