Hyökkääjät
#61 Mark Stone 55gp 21+40=61, +26 / 19gp 5+3=8, +2
- 18 eri hyökkääjää piipahti pelaavassa kokoonpanossa kauden aikana, mikä oli kaksi vähemmän kuin edeltävällä kaudella. Yksi hyökkääjistä oli joukkueen kapteeni Mark Stone, joka voitti sisäisen pistepörssin runkosarjassa debyyttikapteeniuskaudellaan. Hän rikkoi toisena perättäisenä kautena 40 syötön rajan (johon ovat pystyneet myös debyyttikaudella Perron 50 ja Marchessault 48), vaikka pelejä oli paljon vähemmän. Laukausprosentti oli puolestaan hurja 21,4% ja siksi Stone teki peräti kahdeksan voittomaalia. Saman laukaustarkkuuden säilyttäminen on mahdotonta tulevaisuudessa. Pudotuspeleissä kuitenkin taso romahti mystisesti ja Montreal-sarjassa Stone jäi kiikareille kuudessa pelissä eikä ennenkään hän päässyt omalle tasolleen kuin ajoittain ratkaistessaan esimerkiksi Colorado-sarjan vitospelin jatkoajalla läpiajomaalillaan tai osuen kolmessa perättäisessä Wild-pelissä verkon perukoille, mutta muut 15 peliä olivatkin sitten enemmän tai vähemmän ohipelejä, joita ei runkosarjassa puolestaan juuri tullut. Joskus kuitenkin tulee heikompia jaksoja ja eiköhän sellaisesta ollut nyt kyse Stonenkin kohdalla. Varianssi ei aina ole suotuisa ja huipuillekin tulee ohipelejä, vaikka toki Danaultin vitja teki hyvää työtä pimentäessään Stonen. Runkosarjan kohokohtana oli seurahistorian ensimmäinen viiden syöttöpisteen ilta Minnesotaa vastaan maaliskuun alussa kotona. Ottelu päättyi jatkoaikavoittoon, kun Pacioretty viimeisteli Stonen syötöstä kiekon reppuun. Muistaakseni Stone teki historiaa olemalla kaikissa Vegasin maaleissa vieläpä ykkössyöttäjä ja tuota ei ollut tapahtunut ikuisuuksiin. Koska Stone kuitenkin ensi kerran Vegas-urallaan floppasi pudotuspeleissä, arvosana putoaa viime kauden ysipuolikkaasta alemmas. Selke-ehdokkuus ja sen äänestyksen kolmossija toisaalta estää arvosanan radikaalin laskun.
Arvosana: 9-
#67 Max Pacioretty 48gp 24+27=51, +20 / 13gp 5+6=11, +6
- Aiemmilla Vegas-kausillaan Pacioretty on joko loistanut runkosarjassa tai pudotuspeleissä, muttei kertaakaan molemmissa. Tämä kausi teki poikkeuksen eli hän oli hyvä niin runkosarjassa Stonen tutkaparina kuin sitten pudotuspeleissä loukkaantumisesta palattuaan ollen ehkä jopa Vegasin paras hyökkääjä ja tarjoillen useita maalipaikkoja takatolpille ketjutovereilleen aliarvostettuna syöttäjänä. Runkosarjassa tosiaan kemia pelasi Stonen kanssa ja tuloksena oli sisäisen pörssin kakkossija, kun edeltävällä kaudella hän jopa voitti sisäisen pörssin 66 pisteellä. Kuplassa pudotuspeleissä otteet olivat kuitenkin vaisuja ennen niitä tulleen vamman vuoksi ja pelkäsin taas, että kun Pacioretty loukkaantui runkosarjan lopussa, että se näkyy hänen pudotuspeliotteissaan, mutta tuo huoli oli turha ja Pacioretty tosiaan jatkoi siitä, mihin jäi runkosarjassa ollen keräämässäni arvosanataulukossa plussat per ottelu -tilastossakin Vegasin paras pelaaja playoffeissa. Hän voi kaikkinensa olla tyytyväinen kauteensa ja siksi arvosanakin nousee viime kauden ysistä puoli askelmaa. Voi olla, että Pacioretty oli nyt uransa huipulla ja taantuma alkaa, mutta sen näyttää tulevaisuus. Tilastoknoppina voisi todeta, että Paciorettylla oli runkosarjassa peräti kuusi kolmen pisteen iltaa ja yksi niistä oli hattutemppu. Hän oli myös Martinezin ohella ainoa pelaaja, jolle en antanut yhtään miinusta koko kaudella arvosanataulukossani, joten katastrofi-illat olivat poissa, vaikka tasapaksuja pelejä mukaan tietysti mahtui.
Arvosana: 9,5
#81 Jonathan Marchessault 55gp 18+26=44, +19 / 19gp 6+3=9, +8
- Marchessaultin pistekäyrä jatkoi laskuaan (75-59-47-44), mutta toki hän nyt pelasi paljon vähemmän pelejä kuin viime kaudella, joten todellisuudessa sanoisin, että Marchessault otti harppauksen kohti ensimmäisten kausien valovoimaisuuttaan ollen kolmanneksi paras pistemies. Playoffeissakin Joonatan oli parempi kuin viime kaudella, jolloin hän hyytyi Chicago-sarjan jälkeen keräten vain pari syöttöpistettä kymmenessä viimeisessä pelissä, mutta nyt hän osana Karlssonin ketjua tehoili ihan tasaiseen tahtiin loppuun saakka. Ylivoimalla rooli vaihteli kaikkinensa aika paljon. Välillä Marchessault oli neliön keskellä kuten edeltävällä kaudella ja loppukaudesta hän operoi aika paljon oikeassa siivessä, kun avauskaudella hän nakutti tehoja vasemmasta siivestä ja takatolpalta. Samoilta askelmilta hän paukutti tälläkin kaudella muutaman jatkoaikamaalin suoraan syötöstä, joten kenties YV-pulmiin ratkaisuna voisi olla Marchessaultin vakituinen siirto vasempaan siipeen jälleen ensi kaudeksi? Arvosanataulukossa Marchessault sai minulta eniten plussia niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin ja jostain syystä hänen peli-ilmeensä viehättää aina minua, vaikkei tehoja aina tulisikaan, mutta hän on lähes aina ytimessä ja todelliset ohipelit ovat harvassa eli sellaiset, joissa Joonatan ei olisi osana maalipaikkojen luontia ollenkaan. Kaikkinensa Marchessault pelasi tasapainoisen kauden ja väliin jäi vain yksi ottelu. Kyllä hän oli palkkansa arvoinen reilun 17 minuutin jääajoilla. Runkosarjan kohokohta oli huhtikuinen neljän pisteen ilta (2+2) rakasta San Josea vastaan.
Arvosana: 8,5
#71 William Karlsson 56gp 14+25=39, +19 / 19gp 4+12=16, +10
- Herra teräsmies pelasi ainoana kaikissa otteluissa ja otti McNabbilta takaisin pelitilaston ykköspaikan. Valkoisen vieraspaidan tilaaminen Wiljamin nimellä pitää tehdä viimeistään ensi kaudella, kun olen sitä jo tarpeeksi lykännyt. Karlsson on nyt pelannut yhteensä 349 ottelua Vegas-nutussa. Marchessault on listan kakkosena 346 ottelulla. Smith, Theodore ja McNabb täydentävät topvitosen (331, 330 ja 329 gp). Myös Tuch on rikkonut 300 pelin rajan (315). Maksimimäärä pelejähän olisi neljän kauden jälkeen 357. Karlssonilta tosiaan jäi kahdeksan peliä väliin sormivamman takia viime kauden valmentajanvaihdoksen aikoihin. Tärkein asia palkkakattourheilussa on se, että pelaajat ovat käytettävissä ja Karlsson on totta tosiaan ollut käytettävissä lähes aina.
Viime kaudella Karlsson pelasi DeBoerin tultua sisään paljon Stonen ja Paciorettyn välissä, mutta tällä kaudella nuo pelit olivat laskettavissa yhden käden sormin. Karlsson sentteröi valtaosan peleistä Smithia ja Marchessaultia ja pelasi tutusti Smithin kanssa alivoimaakin. Tuon ketjun palauttaminen vakituisesti yhteen oli hyvä ratkaisu, koska Marchessaultin tavoin Karlsson otti pienen pompun kohti aiempaa loistoa ja pelasi erittäin tasapainoisen kauden, vaikka pistetahti runkosarjassa oli sinänsä aika sama kuin viime kaudella, mutta pudotuspeleissä hän oli jopa ylivoimaisesti paras pistemies ja karvasi hyvin kiekkoa hyökkäysalueella omille. Ainoa kritiikin kohde on oikeastaan se, että maalinteko on ollut vaikeaa sen 43 maalin sesongin jälkeen, koska viime kaudella syntyi 15 maalia ja nyt 14. Pudotuspeleissäkin Karlsson kunnostautui syöttäjänä. Toinen kritiikin kohde puolestaan on se, että Colorado-sarjan kaksi ensimmäistä peliä olivat kauden huonointa jääkiekkoa Karlssonin ketjulta ja he vuotivat jatkuvasti omiin päin keräten miinuksia, mutta ryhtiliike sen jälkeen oli komeaa katsottavaa ja Habs-sarjassakin Karlssonin vitja oli viimeisissä peleissä ainoa, joka loi säännöllisesti maalipaikkoja.
Arvosana: 9
#20 Chandler Stephenson 51gp 14+21=35, +22 / 16gp 0+6=6, +8
- Stephenson pelasi elämänsä kauden rikkoen vanhan piste-ennätyksensä 13 pisteellä. Jo viime kaudella hän sai maistiaisia Stonen ja Paciorettyn välissä pelaamisesta, mutta tällä kaudella positio kakkosketjun keskellä oli pysyvä. Edistyneiden tilastojen mukaan ketju oli yhä suuremmallakin otoskoolla yksi sarjan parhaista. Se siivitti Stephensonin ennätystehoihin. Pudotuspeleissä hän kuitenkin vähän katosi kuvasta ajoittain kilpailun kiristyessä eikä pystynyt kantamaan ketjuaan keskikaistalla riittävällä tasolla. Kolmossentterinä hän olisi ideaalein, vaikka vielä runkosarjassa riittää, että hän on kakkossentteri. Runkosarjan kohokohta oli varmaan kolmen pisteen ilta Ducksia vastaan tehoin 2+1 huhtikuun lopussa. Kahden pisteen iltoja oli muutama eli aika tasaisesti Stephenson keräsi tehonsa Karlssonin tapaan eikä niinkään ryppäissä. Nopeus on Stephensonin suurin valtti ja hän on siten täyttänyt Haulan jättämät saappaat mainiosti. Monipuolisena pelaajana Stephenson pelasi päättyneellä kaudella Stonen kanssa myös alivoimaa ja ylivoimallakin hän on aika säännöllisesti mukana. Rooli vaihteli neliön keskeltä vasempaan siipeen ja oli hän joskus maalin edessäkin. YV-pisteitä ei kuitenkaan tullut kuin viisi, mikä on liian vähän TOP6-sentterille. Yhtä kaikki, hän oli silti ensimmäisellä jatkosopimuskaudellaan ilman muuta palkkansa arvoinen. Arvosana ei kuitenkaan ole ysillä alkava, koska arvosanataulukossani hän ei saanut niin paljon plussia kuin tehojen valossa sopi ehkä odottaa, vaan kyllähän Stone ja Pacioretty olivat usein vielä vakuuttavampia tuossa vitjassa.
Arvosana: 8,5
#89 Alex Tuch 55gp 18+15=33, +16 / 19gp 4+5=9, +6
- Yhden rikkonaisen ohikauden tai pikemminkin runkosarjan jälkeen Tuch palasi toissa kauden tasolleen. Hän oli Paciorettyn ja Stonen jälkeen kolmanneksi paras maalintekijä Marchessaultin kanssa, vaikka tutusti Tuch pelasi heikompien ketjutovereiden kanssa pääosan kaudesta kolmosketjussa ja stunttasi sitten ajoittain ylempänä, jos vammoja oli. Kauden paras jakso oli helmikuun puolivälistä eteenpäin, kun hän iski parissa viikossa kahdeksan osumaa ja johti jopa sisäistä maalipörssiä. Kruununa oli se upea pyörähdysosuma Tahoe-järvellä. Pudotuspelitkin alkoivat tehokkaasti, mutta sitten kuplan tapaan tahti vähän hyytyi viimeisissä peleissä. 15 viimeiseen pudotuspeliotteluun Tuch onnistui maalinteossa vain kertaalleen. Se on yksinkertaisesti liian vähän, kun palkka on kuitenkin vajaat viisi miljoonaa Tuchillakin. Positiivista oli sentään se, että runkosarjassa Tuch jäi maaliennätyksestään vain kahden maalin päähän ja hän oli ensi kertaa mukana kauden avauspelissä eikä ollut farmissa/loukkaantuneena kuten kolmella aiemmalla kaudella. Rooliin tuskin on tulossa muutosta ensi kaudella eli Tuch jatkaa kolmosketjun laidassa, jos ketään ei kaupata ja tarvittaessa sitten loukkaantumisten sattuessa Tuch ottaa paikan TOP6:sta. Jos Krebs tekee läpimurron ja Roy parantaa hitusen, kolmosketjuunkin on tarjolla ihan hyviä ketjukavereita ja 82 ottelun kaudella paluu 50 pisteen kerhoon pitäisi onnistua.
Arvosana: 8,5
#19 Reilly Smith 53gp 14+11=25, +10 / 19gp 3+7=10, +7
- Joka toisella kaudella Smith takoo yli 20 maalia ja joka toisella ei. Nyt oli vuorossa maalipaikkojen tuhlauskausi, kun edeltävällä kaudella Smith teki maaliennätyksensä 27 osumaa. Laukausprosentti 11,3% oli hieman alle uran keskiarvon. Smith keräsi tehopisteen vain joka toisessa ottelussa jääden selvästi ketjutoveriensa tahdista, mutta arvosanataulukossani se ei ihan hirveästi näkynyt, vaan Smith sai vain noin 7-8 plussaa vähemmän kuin Wiljami ja Joonatan, koska hän oli kuitenkin osa ketjua, joka loi maalipaikkoja. Kauden loppua kohden Smith vertyi sentään selvästi iskien uransa ensimmäisen hattutempun kolmanneksi viimeisessä pelissä Bluesia vastaan ja pudotuspeleissä orastava nousujohteisuus jatkui, kun hän sai kasaan kymmenen pistettä ja vahvisti johtoaan seurahistorian parhaana pistemiehenä pudotuspeleissä. Nyt pisteitä on koottuna 52 66 pudotuspeliottelussa. Theodore on viiden pisteen päässä ja Marchessault-Karlsson kaksikko kuusi pistettä perässä. Aiemmilla Vegas-kausillaan Smith rikkoi aina 50 pisteen rajapyykin, mutta tämän kauden pistetahdilla se olisi jäänyt saavuttamatta 82 ottelun sarjassa, joten sikäli Smith pelasi heikoimman kautensa toistaiseksi tehojen valossa ja joudun antamaan hänelle heikoimman arvosanansa toistaiseksi eli 8-. Kiekoton pelaaminen, kamppailu ja karvaaminen oli minusta entisellä tasolla, mutta pienenä miinuksena voisi mainita vielä silti sen, että alivoimapisteitä tuli kaksi, kun aiemmilla kausilla niitä on tullut neljä, joten AV-tuotanto Karlssonin parina puoliintui eikä heiltä nähty yhtä vaarallisia alivoimahyökkäyksiä kuin joskus muinoin.
Arvosana: 8-
#92 Tomas Nosek 38gp 8+10=18, +7 / 6gp 0+1=1, -2
- Voi kunpa Nosek olisi saanut pelata ehjänä koko kauden. Hän teki toki silti piste-ennätyksensä, mutta vain yhden pisteen turvin. Uskomaton tasaisuus tehopistetuotannossa jatkui, kun aiempien kausien pistemäärät Vegasissa ovat 15, 17 ja 15 ottelumäärien oltua 67-68. Nyt hän pystyi parempaan tuotantoon pelaten 30 ottelua vähemmän. Nosek oli todella kuuma runkosarjan toisella puolikkaalla pelattuaan sitä ennen 14 peliä putkeen kiikareilla muun muassa, mutta hanat aukesivat Bluesia vastaan maaliskuun alkupuolella tehoin 1+1. Tuosta alkoi ajanjakso, jonka aikana Nosek keräsi 20 ottelussa tehot 7+10 pelaten fantastisesti jääkiekkoa kolmosketjun keskellä. Huhtikuun lopun loukkaantumisen katkaisi liidon ja piti Nosekin sivussa pudotuspelien alustakin ja kun hän lopulta palasi kokoonpanoon loppuvaiheissa, hän taantui runkosarjan alun keskinkertaisuuteen. Joka tapauksessa hän antoi sellaiset näytöt terveenä ollessaan, että lievä palkankorotus kenties puoleentoista miljoonaan on lähellä. Tuon kuuman jakson ansiosta annan arvosanaksi jopa kahdeksan ja puoli. Huolimatta vain 38 pelatusta runkosarjapelistä, Nosek ehti pelata hyökkääjistä viidenneksi eniten alivoimaa eli 55 minuuttia. Karlsson, Smith, Stone ja Stephenson olivat edellä, mutta terveenä ollessaan Nosekin AV-vastuu oli yhtälaista Stonen ja Stephenson kanssa eli noin 1:20 iltaa kohden, kun Karlsson ja Smith pelasivat vielä hitusen enemmän 1:45 per peli.
Arvosana: 8,5
#28 William Carrier 52gp 6+9=15, +0 / 19gp 1+2=3, -1
- Carrier teki viime kaudella ennätyspisteensä 7+12 eikä hän niistä kauaksi jäänyt tällä kaudella, kun pelejä oli parikymmentä vähemmän. Plussaa voi antaa siitä, että nyt toisena kautena putkeen Carrier vältti loukkaantumiset ja missasi vain pari yksittäistä ottelua runkosarjassa, kun kahdella ensimmäisellä Vegas-kaudellaan häneltä jäi väliin vajaat puolet peleistä. Jotenkin tuntui siltä, että ihan viime kauden tasolleen Carrier ei yltänyt, vaikka pistetuotanto oli suunnilleen samanlaista, mutta silmätestin perusteella hän oli vähän vähemmän raikkaalla jalalla liikenteessä kuin viime kaudella ja sellaista ajoittaista kiekon suojaamisdominanssia hyökkäysalueella ei nähty kuin ajoittain, joten lasken hieman arvosanaa viime kauden 9-:stä 8:aan. Tietysti kymmenen minuutin peliajalla ei voi liikaa vaatia ja Carrier hoiti oman roolinsa suhteellisen moitteetta nelosketjussa, mutta aiemmilla kausilla hän jotenkin sai itsestään vielä vähän enemmän irti hyökkäyssuuntaan kuin nyt tällä kaudella. Väläytykset olivat harvemmassa tai sitten olen vain liian kriittinen. Plussat per ottelu -tilastossa toki esimerkiksi runkosarjassa Carrier oli Theodoren ja Pietrangelon välissä lukemalla +0,29, mutta vasta sijan 15 haminassa kaikista pelaajista tilastoinnissani.
Arvosana: 8
#10 Nicolas Roy 50gp 6+9=15, +9 / 19gp 4+5=9, -2
- Roy pelasi läpi kauden alaketjuissa eikä päässyt stunttaamaan ylempänä kuten viime kaudella muutamaan otteeseen. Viime kaudella hän oli positiivinen yllätys tultuaan Haula-kaupassa organisaatioon ja sen perusteella sopi odottaa jopa jonkinlaista läpimurtoa, mutta oikeastaan kehitystä ei ihan hirveästi tapahtunut, kun viime kaudella hän nakutti kymmenen pinnaa 28 peliin ja nyt 15 pinnaa 50 otteluun. Runkosarjassa 20 ensimmäistä peliä eritoten olivat aika mitäänsanomattomia, kun Roy keräsi vain pari satunnaista tehopistettä, mutta vertyi sitten Nosekin tapaan myöhemmin ja huhtikuun alussa hänellä oli yhdeksän ottelun jakso, jolloin hän jäi vain kerran tehoitta pelaten piste per peli -tahdilla. Pudotuspeleissä tehoja tuli paremmin, mutta siellä toisaalta sitten hänen oman alueen sijoittumisensa ja 1v1-pelaaminen vastustajan sentteriä vastaan alakolmion miesvartiointipelaamisessa jätti toivomisen varaa, koska oma mies hukkui pari kertaa kohtalokkaasti Wild- ja Avs-sarjoissa muun muassa. Montreal-sarjasta Roy saa puhtaat paperit tehtyään unelmoivansa jatkoaikamaalin Bell Centressä nelospelissä ja muutoinkin hän oli Karlssonin jälkeen Vegasin toiseksi paras sentteri tuossa sarjassa tasapainoisella kahden suunnan työskentelyllään. Aika moni arvosana on hyvän maastossa ja Roykin lankeaa samaan porukkaan arvosanallaan 8+. Runkosarjan perusteella arvosana olisi alkanut seiskalla, mutta pudotuspelit nostivat sitä, koska toisella kaudella putkeen hän pystyi kuitenkin kokoamaan vajaat kymmenen pistettä playoffeissa ja yhteensä 17 pudotuspelipisteellään hän on kaikkien aikojen listalla sijalla kymmenen.
Arvosana: 8+
#55 Keegan Kolesar 44gp 3+10=13, -4 / 17gp 1+3=4, -2
- Kolesar debytoi viime kaudella kotona Columbusta vastaan kolmosvitjassa Carrierin ja Stastnyn vierellä pelaten 12 minuuttia. Tällä kaudella hän onnistui valtaamaan vakituisen pelipaikan alaketjuista. Hän aloitti laiturina, mutta kun palkkakaton kanssa oli ongelmia ja Glasskin muun muassa siksi oli välillä sivussa, Kolesaria kokeiltiin nelossentterinä ja hän yllättävän nopeasti omaksui uuden pelipaikan vaatimukset. Pudotuspeleissä hän ajoittain oli kolmossentteri ja parin erän ajan ykkössentterikin Stonen ja Paciorettyn välissä, melkoista. Tuohon en olisi uskonut ennen kauden alkua. Kolesarin luistelu ja ketteryys paranivat kauden edetessä taitovalmentaja Misha Donskovin alaisuudessa ja hän ehti siten tilanteisiin entistä paremmin. Samoin parantunut tasapaino edesauttoi parempaa kamppailupelaamista laitojen lähellä ja tuon ansiosta DeBoer piti hänet kokoonpanossa, kun hän pystyi luottamaan, että Kolesar esimerkiksi pärjää kiekottomana Glassia paremmin eikä joudu alakynteen raastavissa kamppailutilanteissa. Miinusta voi antaa sen sijaan siitä, että Kolesarilla kesti aika kauan tehdä se avausmaali ja hän hukkasi useita avopaikkoja runkosarjassa, kunnes lopulta maaliskuun 22. päivänä syntyi maali Bluesin verkkoon. Uran ensimmäiset playoffpelit jättivät aika valjun maun. Kolesar oikeastaan meni joukon jatkona ja pelasi keskinkertaista jääkiekkoa alaketjuissa. Jääaika putosi poffien alun 13 minuutista lähemmäs kymmentä minuuttia, kun oikein mitään ei jäällä tapahtunut suuntaan tai toiseen. Kaikkinensa kuitenkin 24-vuotias Kolesar voi olla ihan tyytyväinen kauteensa, koska hän onnistui valtaamaan pelipaikan ja oli jopa kokoonpanossa ratkaisupeleissä Reavesin sijasta, jonka sopimus päättyy ensi kauden jälkeen, joten Kolesarilla on vielä ensi kausi aikaa näyttää, että hän on valmis astumaan lopullisesti Reavesin saappaisiin kaudeksi 22-23. Raamit ovat kunnossa ja Kolesar tulee varmasti olemaan Reavesia halvempikin pelaaja, joten sikäli olisi toivottavaa, että hän pystyisi kehittymään ensi kaudella maltillisesti eteenpäin, koska nelosketjun laidassa olisi pelipaikka auki tulevaisuudessa useammaksikin kaudeksi ja ihan liikaa Kolesarin ikäisiä pelaajia rosterissa ei ole. Arvosana on hyvä, koska en ainakaan minä odottanut, että Kolesar pelaisi esimerkiksi Glassia enemmän pelejä ylhäällä päättyneellä kaudella.
Arvosana: 8
#9 Cody Glass 27gp 4+6=10, +6 / 1gp 0+0=0, -1
- Alkukaudesta Glass joutui ajoittain palkkakattokikkailun uhriksi, koska Vegas pelasi vajaalla miehityksellä ja Glassia pystyttiin liikuttamaan ilman waiverpelkoa, kun puolestaan Kolesarin Vegas olisi voinut menettää waivereiden kautta, joten tätä piti siksikin peluuttaa Glassin kustannuksella. Niinpä Cody istui esimerkiksi pari viikkoa sivussa tammikuun lopusta alkaen. Toisaalta Glass ei pelannut niin hyvin, että olisi pakottanut itsensä kokoonpanoon, vaikka keräsikin kahdeksassa ensimmäisessä pelissään seitsemän tehopistettä. Kaikki maalit syntyivät esimerkiksi ylivoimalla eli yhtään tasakenttämaalia hän ei iskenyt koko kaudella. Ylivoimalla hän esiintyikin edukseen eritoten maalin edessä ja toisena kautena putkeen Glassin ollessa jäällä erinäiset edistyneet YV-tilastot olivat paremmat kuin ilman häntä, mutta se ei vielä riittänyt DeBoerille siihen, että hän olisi raivannut Glassille vakituisen pelipaikan kokoonpanosta, koska ilmeisesti muilla osa-alueilla hän ei kokenut Glassia vielä riittävän hyväksi, mutta kuten McCrimmon totesi kauden päätöshaastattelussa, organisaatio uskoo yhä Glassiin ja joskus kehittyminen vain ottaa aikansa. Odotukset ovat tietysti kovat kutosvaraukselle, mutta maltti on yhä valttia. Polvivammasta kuntoutuessaan Glass hankki lisää massaa ja kyllä se näkyi siten, että hän ei ollut niin raakile kuin debyyttikaudellaan laitojen lähellä, vaan pysyi paremmin kiekossa, muttei toki edelleenkään ihan niin hyvin kuin vaikkapa saman pelityylin Getzlaf, jolta puuttuu Glassin tavoin jalkanopeutta, mutta hän paikkaa sitä muulla fysiikallaan ja hyvällä tasapainolla, jotka uupuvat vielä osin Glassilta. Luistelu vaatii yhä työstämistä, mutta Donskovin opein se mennee eteenpäin kuten Kolesarilla. Ensi kaudella on toivottavasti lopullisen läpimurron aika, koska AHL:n Glass on jo pelannut läpi.
Arvosana: 7,5
#26 Mattias Janmark 15gp 1+4=5, +5 / 16gp 4+4=8, +1
- Siirtotakarajahankinta Chicagosta muutamaa kakkoskierroksen vuoroa vastaan. Runkosarjassa ainoa maali syntyi tyhjään rysään. Pudotuspeleissäkin hän pelasi kuusi peliä maaleitta, kunnes sitten seiskapelissä Wildia vastaan hän jätti jälkensä seurahistoriaan iskien hattutempun kerralla, kun Vegas voitti ensi kerran pudotuspelisarjan kotiyleisön edessä T-Mobilella. Sen jälkeen syntyi sitten enää yksi maali Avs- ja Habs-sarjoissa. Janmark pelasi oikeastaan kaikki pelit laidassa eikä häntä kokeiltu juurikaan keskellä. Pääosin rooli oli kolmosketjussa Royn ja Tuchin vierellä. Tulevaisuus on muualla, koska hänen palkkapyyntönsä tulee olemaan liian suuri Janmarkin tarjoamaan vastineeseen nähden. Ihan mukavasti hän pörräsi ajoittain fysiikallaan ja punnersi muun muassa maalille laidoista, mutta tehottomuus oli läsnä. Seiskapelin onnistuminen kuitenkin teki kaupasta siedettävän, koska se takasi Vegasille pudotuspelien jatkumisen. Kovin suuri ikävä Janmarkia ei jää kuten ei jäänyt Cousinsiakaan viime kauden jälkeen.
Arvosana: 8-
#75 Ryan Reaves 37gp 1+4=5, +0 / 12gp 0+1=1, +1
- Uusi kaksivuotinen sopimus astui voimaan täksi kaudeksi, mutta Reaves ei kyllä oikein ollut 1,75 miljoonan arvoinen. Kahdella edellisellä kaudella hän teki 20 ja 15 pistettä eikä missannut käytännössä yhtään peliä, mutta nyt pelejä jäi väliin runkosarjassa jonkun verran ja pudotuspeleissä hän istui osan ajasta terveenä sivussa, kun taso ei tuntunut riittävän. Yhteensä kuusi tehopistettä koko kaudella oli alisuoritus ja jos Reaves ei ensi kaudella palaa aiempien kausien tuotantoonsa, on varmaa, että Vegas-ura päättyy ensi kauteen, jollei hän sitten suostu alle miljoonan sopimukseen ja rotaatiorooliin, mutta aika näyttää sen. Runkosarjan taklaustilastossa kaksinkertainen hallitseva mestari joutui nyt tyytymään sijaan 11, kun Tkachuk vei voiton 248 taklauksella. Reavesilla oli taklauksia 141, joten täydelläkin kaudella aiempien kausien 300 taklauksen rajapyykki olisi jäänyt saavuttamatta varmaankin. Vielä viime kaudella häneltä nähtiin joitakin näyttäviä punnerrusosumia kuten Tampaa vastaan, mutta nyt ne nuo väläytykset ylöspäin jäivät tosiaan aika vähiin peruspäätypelaamista ja rouhintaa lukuun ottamatta. Kyllä Reaves edelleen saa toimitettua kiekkoa viivaan syvyydestä, mutta sen jälkeiset tukitoimet olivat huonompia kuin aiemmin ja liikekään ei ollut ihan niin terävää. Ensi kausi on tosiaan kriittinen Reavesille sen suhteen, että jatkuuko NHL-ura vai ei.
Arvosana: 6,5
#15 Dylan Sikura 6gp 2+0=2, +0 / 2gp 0+0=0, +0
- Sikura hankittiin vaihdossa Pirriin täksi kaudeksi organisaatioon. Valtaosa kaudesta kului Hendersonissa, mutta muutaman pelin Sikura sai pelata ylhäällä ja runkosarjan päätöspelissä Sharksin vieraana hän laukoi kahdesti patenttirannarillaan kiekon oikeaan yläkulmaan ranteella. Vastaavia osumia hän teki paljon AHL:ssä. Pelityyli on identtinen Pirrin kanssa eli AHL:ssä fysiikka ja taidot riittävät säännölliseen tehoiluun, mutta NHL:ssä hänen ainoa aseensa on tuo mainio laukaus, kun luistelu ja kaksinkamppailupelaaminen ovat korkeintaan keskinkertaisia. Vaikea on nähdä hänelle sen suurempaa käyttöä tulevaisuudessakaan, kun ylivoimakenttiin hän ei mahdu ja tasakentin hän ei tuo lisäarvoa kuin päästessään ampumaan 2-3 kertaa illassa.
Arvosana: 7,5
#18 Peyton Krebs 4gp 0+1=1, +1
- Krebs teki NHL-debyyttinsä toukokuun 3. päivänä Minnesotassa Royn ja Tuchin välissä ja alusti yhdeksässä minuutissa Tuchin tekemän maalin hyvällä poikkisyötöllä sinisen päällä, joten ensimmäinen tehopiste syntyi heti debyytissä. Krebsistä tuli viides oma varaus, joka pelasi NHL:ssä ja kolmas, joka debytoi nimenomaan Vegasissa eikä muualla kuten Suzuki ja Brännström. Seuraavissa peleissä kolmossentterinä vastuu kipusi 13-14 minuuttiin, mutta toisessa Wild-pelissä ja kotidebyytissä Bluesia vastaan tehoja ei tullut. Neljännessä pelissä hän sai Theodoren lyöntilaukauksen naamariinsa niin kovalla voimalla, että leuka murtui ja edessä oli leikkaus, joka piti Krebsin sivussa pudotuspeleistä, harmi. Krebs teki kuitenkin lyhyessä ajassa vaikutuksen, koska annoin hänelle plussan jokaisesta kolmesta ensimmäisestä pelistä. Liike ja pörrääminen olivat jo NHL-tasoa, mutta suojaamisessa ja tasapainossa on kehitettävää. Kiekollisena hän pystyi tekemään jo hyviä pieniä siirtoja ahtaissa tiloissa debyytistään alkaen. Tuossa kolmannessa pelissään hän sai jopa hetkellisesti siirron kakkosketjun vasempaan laitaan Paciorettya tuuranneen Janmarkin tilalle, koska DeBoer halusi testata Krebsia sillä pelipaikalla pudotuspelejä ajatellen.
Arvosana: 8+
#13 Tomas Jurco 8gp 0+1=1, +0
- Jurco oli Sikuran tapaan uusi hankinta. Hän pääsi pelaamaan nelosketjussa joitakin pelejä vasemmassa laidassa ja onnistui saalistamaan yhden syöttöpisteen, vaikka muutama enemmänkin niitä olisi voinut tulla päätyrouhimisten seurauksena. Jurco sinällään täytti paikkansa ihan hyvin, muttei tuonut kovin suurta lisäarvoa mihinkään. Hän on tasapaksu pelaaja ilman erityisominaisuuksia, joten NHL-ovi tuskin auennee ainakaan Vegasissa sen suuremmin. Huhtikuun alun Kings-pelit olivat Jurcon parhaat pelit ja nimenomaan noissa peleissä hän oli erityisen hyvä laitojen lähellä siirtäen ahtaissa tiloissa kiekkoja omille onnistuneesti.
Arvosana: 7+
#38 Patrick Brown 4gp 0+0=0, +0 / 12gp 2+0=2, -2
- Hendersonin debyyttikauden kapteeni vietti joitakin pätkiä tilataksissa ja sai neljässä runkosarjapelissä vastuuta, kunnes sitten pudotuspeleihin hänet kaivettiin vakituisempaan rotaatioon Nosekin oltua sivussa ja koska DeBoer luotti Brownin puolustuspelaamiseen Glassia enemmän. Minnesota-sarjaan sisääntultuaan hän onnistui heti maalinteossa kuten kuplassa ensimmäisessä playoffpelissään Vegas-nutussa Chicagoa vastaan, joten Brown vaikutti olevan pudotuspelien erikoismies, mutta sittemmin hän pelasi seitsemän peliä maaleitta, joten sattuman oikut oli käytetty ja varianssi kääntyi odotettuun suuntaan, kun kyseessä oli kuitenkin nelossentteri tai -laituri. Peliaika oli illasta toiseen kymmenen minuuttia ja Brown hoiti oman roolinsa suhteellisen hyvin, mutta toki poffien edetessä hänellekin sattui pari merkkausvirhettä esimerkiksi Royn tapaan, joten parannettavaakin jäi.
Arvosana: 7,5
Yhteenveto (suluissa aiempien kausien arvosanat):
Pacioretty 9,5 (8 & 9)
Fleury 9+ (9,5, 9- & 8-)
Karlsson 9 (10-, 8,5 & 9-)
Pietrangelo 9-
Stone 9- (9+ & 9,5)
Martinez 9- (9)
Marchessault 8,5 (10-, 8,5 & 8+)
Theodore 8,5 (8, 9+ & 9,5)
Tuch 8,5 (9-, 8,5, 8+)
Stephenson 8,5 (9)
Nosek 8,5 (8,5, 7 & 7,5)
Whitecloud 8+ (8,5)
Hague 8+ (7,5)
Roy 8+ (9-)
Krebs 8+
Carrier 8 (7,5, 8+ & 9-)
Kolesar 8 (7)
Smith 8- (9,5, 8,5 & 9)
McNabb 8- (8+, 8,5 & 8-)
Janmark 8-
Lehner 7,5 (9+)
Holden 7,5 (7- & 7,5)
Glass 7,5 (7+)
Coghlan 7,5
Sikura 7,5
Brown 7,5 (8)
Dansk 7+ (8+, ei arvosanaa, 6-)
Jurco 7+
Thompson 7
Reaves 6,5 (7,5, 9+ & 7,5)