Vegas Golden Knights 2018–2019

[Amerikanihme]

Esimerkiksi 2v2-hyökkäyksessä, kun toinen pelaaja leikkaa kiekkoa kuskaavan pelaajan taakse ja tämä jättää kiekon toiselle, voidaan puhua henkseleistä eli mennään ristiin ja koitetaan siten luoda laukaisupaikka.

Kiitos. Minä kun muistelin omia henkseleitäni lapsuusvuosilta niin muistin niin, että ne nauhat kyllä tulevat yhteen mutta eivät loppujen lopuksi risteä. Mutta kun noita netissä olevia henkseleiden kuvia katsoo, niin näyttävät ne risteävän ihan oikeasti.

Glass oli tosiaan vielä harjoitusleirillä aika raakile. Olisin aika yllättynyt, jos hän olisi ensi syksynä valmis suoraan NHL:ään. Eiköhän vauhtia haeta tosiaan AHL:n puolelta.

Tsekkasin myös Erik Brännströmin tilanteen. Kaksi peliä ylhäällä Ottawassa, ei pisteitä. Bellevillessä AHL:ssä yhdeksässä pelissä neljä syöttöä, ei maaleja. Nyt sairaslistalla viikosta viikkoon. Joten ei ole "set the world on fire" Erkkikään.

 

[Amerikanihme]

Yliopistopuolustaja Jimmy Schuldt on kuulemma Vegasin kiikarissa.

Ja saman tien Schuldtille vuoden entry-sopimus Vegasiin. Kesällä hänestä tulee rajoitettu vapaa agentti, jolloin Vegas voi sitten solmia pidemmän sopimuksen. Toivottavasti tästä jotain kunnollista vielä tulee, ainakin potentiaalia kaverissa ilmeisesti on.

 

[Salming]

Schuldt pelaa numerolla neljä ja hänet saatetaan nähdä kaukalossa jommassakummassa jäljellä olevassa runkosarjaottelussa. Myös Fleury pelannee ainakin yhden ottelun tällä viikolla Gallantin mukaan. Paras asia Schuldtissa on se, että hän ei missannut yhtään ottelua neljän kauden aikana, vaan pelasi 156 peräkkäistä ottelua. Huippu-urheilijan tärkein kyky on kyky olla läsnä eli pelaavassa kokoonpanossa ja siinä Schuldt on onnistunut.

 

[Salming]

81/82 Golden Knights vs. Coyotes

Viimeistä kertaa T-Mobile Areenalla runkosarjassa vastaan asettui Arizona. Fleury palasi maaliin sitten maaliskuun puolivälin. Puolustuksessa Merrill lepäsi. Hyökkäyksessä Stastny palasi kakkosen keskelle, Pirri-Eakin-Tuch oli kolmonen ja Nosek-Bellamare-Carpenter nelosketju Reavesin levättyä.

Ottelu päättyi maalein 1-4 ja laukaukset erittäin olivat 15-11, 8-13 ja 15-17 eli koko ottelussa 38-41, mutta nuo ovat melko valheellisia lukemia, sillä avauserän verran Vegas oli pelissä mukana yhtä suurella intensiteetillä, mutta sen jälkeen Arizona oli parempi joukkue. Avauserässä maalivahdit olivat pääroolissa, sillä Fleury torjui Richardsonin ja Hinostrozan läpiajot ja toisessa päässä Kuemper nollasi muun muassa Marchessaultin oman ratkaisun 2v1-hyökkäyksessä. Lisäksi avauskympillä nähtiin hauska tilanne, kun Karlsson katkoi keskialueella ja pääsi läpiajoon vapaasti. Hän yritti samaa harhautusta kuin viime kaudella Dallasia vastaan eli nostaa kiekon jalkojen välistä maalin kattoon, mutta nyt veto jäi piippuun, mutta kieltämättä naurahdin ottelun alussa tuossa kohden, kun Karlsson haki viime kauden osumansa toisintoa.

Toisella puolikkaalla sitten Vegas meni johtoon 16. minuutilla, kun Stastny sai karvatessa mailan väliin vieraiden avaukseen ja Stone laukoi irtokiekon rystyltä nopeasti Kuemperin längistä sisään. Minuutin päästä syntyi jo tasoitus, kun Keller suti Stastnyn jaloista päädystä kiekon slottiin ja Panik laukoi vastakiekon vasempaan yläkulmaan. Oikeastaan tuon maalin jälkeen ote kääntyi vieraille lopullisesti.

Toinen erä oli laukauksienkin valossa vieraiden hallintaa. Fleury piti Vegasin pelissä mukana huipputorjunnoillaan, mutta kaksi kiekkoa meni silti hänen ohitseen. Ensimmäinen oli kahdeksannella minuutilla, kun Theodoren syöttö maalin takana McNabbille katkottiin ja Crouse siirsi päädystä kiekon maalille Stepanille, joka veivasi Fleuryn jäihin maltilla ja ujutti etukulmasta kiekon sisään. Toinen maali oli saman miehen käsialaa 16. minuutilla, kun Demers laukoi viivasta ruuhkaan, Theodore tönäisi Crousen Fleuryn päälle eikä tämä kyennyt liikkumaan tolpalta toiselle, jolloin Stepan sai rauhassa siirtää irtokiekon tyhjiin. Gallant haastoi maalin ja oletin tuomion kääntyvän, koska Theodoren kosketuksesta huolimatta Crouse antoi jopa hieman poikittaista Fleurylle kaatuessaan tämän päälle, mutta tuomio jäi voimaan ja Arizona meni kahden maalin johtoon. Jäällä kieltämättä näkyi varsinkin toisessa erässä se, että Vegasilla ei ollut panosta ja Arizona taisteli vielä pudotuspelipaikasta. Kotijoukkueen kiekollinen pelaaminen oli löperöä ja tosiaan vain Fleury oli vireessä.

Päätöserässä nähtiin yksi osuma 52. minuutilla. Sekin tuli Vegasin lahjoittamana, kun Stastny syötti oman alueen kulmasta suoraan Garlandin lapaan, joka ohitti Fleuryn lähietäisyydeltä. Sitä ennen Fleury oli ottanut tässäkin erässä tukun mainioita torjuntoja muun muassa nollaten Kellerin rannarin oikealta kaarelta komealla tuulimyllytorjunnalla. Koska Arizona sai tietää kahden erän jälkeen pudotuspelitaiston olevan ohi Coloradon saatua pisteen, kolmas erä oli melkoista läpsyttelyä puolin ja toisin. Vegas ei osoittanut mitään kirikykyä, vaan vieraat puolustivat kiekolla kliinisesti. Lopputulos siis 1-4.

Fleury oli Vegasin paras pelaaja 37 torjunnalla. Liikkumisessa oli ihan pientä kankeutta vielä ja siksi hän pelaakin vielä Los Angelesissa päästäkseen vielä paremmin kiinni nopeaan pelitempoon loukkaantumisen jälkeen. Sijoittuminen ja reaktiot lähitorjunnoissa olivat kuitenkin hienoa katsottavaa, sillä patjojen ojentamisessa ei ollut mitään ongelmaa ja hän otti muutaman nollauksen pelkästään olkapäillään peittäessään kulmat vastaantulolla. Hyökkääjistä kehut nelosketjulle Nosek-Bellemare-Carpenter, jonka intensiteetti vastasi parhaiten vierasjoukkueen pelaamista. Tuo ketju voitti kamppailuja ja loi kulmaralleja. Eakinin ketjusta ei jäänyt mitään oikeastaan mieleen kuin Tuchin kuskaukset ja sitten epätoivoiset syötöt laidasta kohti keskustan mailaviidakkoa. Noista syötöistä ei yksikään tainnut tavoittaa Eakinin lapaa. Pirri oli taas melko pehmeä ja hätäilevä kiekon kanssa. Hänellä ei ole kyllä asiaa optimaaliseen kokoonpanoon pudotuspeleissä. Kärkiketjuista Stastnyn vitja teki maalin, mutta otti tehotilastoon rumasti miinusta, sillä Paciorettyn lukema oli -2, Stonen -3 ja Stastnyn -3 myös. He olivat siis aina jäällä, kun omissa kolisi. Toki kerran Pirri oli ehtinyt jäälle Paciorettyn tilalle ottamaan miinuksen. Ykkösketjusta Smith ei oikein päässyt mihinkään ja on edelleen maalin päässä 20 maalin rajapyykistä. Siksi uskon hänen matkaavan Los Angelesiin. Karlsson haki ahnaasti vetoja puolustajien jaloista vasemmasta laidasta suorasta luistelusta, mutta kaikki neljä yritystä Kuemper torjui. Puolustajista kakkospari vuoti eniten. Theodore lahjoitti yhden osuman ja avauserässä Hinostrozan läpiajo oli myös hänen menetyksensä syytä eli melko heikko peli häneltä. Tehotilaston lukema oli -3 ja McNabbillakin -2. Kolmosparista Miller laukoi neljästi kuten myös Holden, mikä oli positiivista. Lisäksi jälkimmäinen kirjasi viisi taklausta. Miller koki hieman kovia muutaman kerran kulmaväännöissä saatuaan mailaa naamariin, mutta pelasi loppuun asti. Ykkösparilta rutiini-ilta ilman loistamista ja pettämistä.

Los Angeles on tosiaan enää vastassa runkosarjassa ja vieraskaukalossa. Toivottavasti avainpelaajia lepuutetaan. Minä olisin lepuuttanut Fleurya, mutta hän todennäköisesti haluaa saada tuntumaa ennen pudotuspelejä ja aloittaa maalissa. Puolustajista Schmidt ja Theodore tulisi jättää Vegasiin. Schuldt tulee tekemään debyyttinsä, mutta hänen lisäkseen sitten Merrill joutaa askiin, jolloin puolustajakuusikko olisi Schuldt-Engelland, Holden-McNabb ja Merrill-Miller. Hyökkääjistä Zykov tulee laittaa ilman muuta pelaamaan ja samoin Reaves. Pacioretty on sen verran loukkaantumisherkkä ollut, että häntä lepuuttaisin ja toinen lepovuorossa oleva voisi olla vaikkapa Stastny. Jos Carrier on pelikunnossa, silloin hänet tulisi laittaa kentälle myös ja Marchessault voisi skipata viimeisen ottelun.

 

[Salming]

Vegas Golden Knightsin lupausaltaan kärkiravuri Cody Glass teki kaksi maalia yöllä AHL-debyytissään. Ensimmäinen maali on nähtävissä tästä: SinBin.vegas on Twitter

Tynan antoi maukkaan syötön oikeasta laidasta takatolpalle ja Glass laukoi kiekon yhdellä kosketuksella maalin yläkulmaan, kun Milwaukeen alivoimaneliö rakoili Coghlanin katkottua purun siniviivassa. Toinen maali oli hieman samanlainen eli oikeasta laidasta tuli syöttö maalin eteen, johon Glass liukui takatolpalta ja kiekko kimposi tämän luistimesta sisään maalivahdin alueen rajalta 20 sekuntia ennen loppua. Lopulta Wolves hävisi Milwaukeelle 4-3. Koko ottelu on muuten nähtävissä AHL:n Facebook-sivulla: https://www.facebook.com/theahl/videos/vb.54162273113/392626884862168/?type=2&theater

Glass kirjasi kaikkiaan kuusi laukausta, mikä oli eniten joukkueesta. Katsoin hetken verran nyt jälkikäteen avauserää ja Glass näytti pelaavan samassa ketjussa Hykan ja mörssärilaituri Tye McGinnin kanssa. Jos Glassin liikettä on pidetty kysymerkkinä, ainakin lyhyellä otannalla tässä aikuisten debyytissään hän lähes lensi jäällä muihin nähden ja teränkäyttö sekä liuku olivat parhaasta päästä. Eri asia on toki sitten se, että miten sama toteutuu NHL:ssä. Aloitukset ovat olleet junioreissa yksi vahvuus ja ihan hyvin hän niissä näytti pärjäävän lyhyen silmätestin perusteella kaapien ainakin yhden puolustuspään aloitusvoiton avauserän ensimmäisellä puolikkaalla. Ylivoimalla Glass pelasi ykkösylivoimassa yhdessä Tynanin, McKenzien, Hykan ja Coghlanin kanssa. Pelipaikka oli neliön keskellä Coghlanin oltua yksin viivassa, Hykan vasemmassa siivessä, Tynanin oikealla ja McKenzien maskissa eli Tynanin ollessa rightin kätinen tuossa oli mahdollisuus Glassin one-timeriin ja toisessa erässä hän saikin yhden syötön neliön keskelle, mutta matala laukaus kohti vasenta alakulmaa ei aivan uponnut. Selänne olisi vastaavasta paikasta upottanut kiekon tolpan juureen kuten Sotshin pronssiottelussa Granlundin lätystä. Jokin toinenkin huippupaikka ylivoimalla oli ollut ennen kuin sitten päätöserän alussa syntyi tuo jo ylempänä linkkaamani ensimmäinen maali aikuisten peleissä ylivoimalla.

 

[Amerikanihme]

Kausi ohi. Tai siis runkosarja. En lähde mitään pitkän pitkää tilinpäätöstä tähän kirjoittamaan.

Mutta ensin kunnia sinne minne kunnia kuuluu. @Salming on nyt kirjoittanut kahden kauden ajan kaikista Vegasin runkosarjapeleistä (ja kaikista viime kauden play offs -peleistä) pitkän, yksityiskohtaisen ja ansiokkaan raportin. Syvä kunnioittava kumarrus ja kiitos sinulle, @Salming! Lienee ainutlaatuinen saavutus Jatkoajan historiassa, tai ainakin NHL-puolella. Siinä on vierähtänyt useamman vuorokauden verran aikaa noita raportteja kirjoittaessa. Toivottavasti niitä ovat lukeneet muutkin kuin minä ja @Ritaripervonen. Luulisin, että koko Jatkoajan jäsenistö ja toimitus yhtyvät onnitteluihin saavutuksesi johdosta. Toivottavasti jaksat kirjoittaa vielä monen monta hienoa raporttia, @Salming, vaikka mitään pakkoa ei tietenkään ole. Luulisin, että omaksi iloksesi suurelta osin niitä kirjoittelet, koska ilmoittautuneet lukijat tässä ketjussa ovat aika vähissä.

Niin, tuo Kultaisten Ritarien kausi 2018-2019 runkosarjan osalta. Tänään näkyi vielä telkkarissa Kingsien kanavalta tuo viimeinen peli (olin jo ehtinyt välillä unohtaa, että peli on Losissa ja paikallinen kanava sen näyttää). Tappio tuli siitä. Näin kauden loppusaldoksi tuli 43 voittoa, 32 tappiota ja seitsemän jatkoaika/rankkaritappiota joista sai lohdutuspisteen = 93 pistettä. Aika keskinkertainen saldo, ainakin verrattuna viime kauden 109 pisteseen (51 v 24 h 7 t). Kausi oli kaiken kaikkiaan aikamoista vuoristorataa. Heikosti alkoi, sitten marraskuun lopussa pieni voittosuma, samoin vuodenvaihteen tienoilla, sitten tammikuun lopusta helmikuun puolenvälin yli paljon tappioita, sitten helmikuun lopusta maaliskuun loppupuolelle kauden ehkä parasta kiekkoa ja paljon voittoja, ja sitten taas viimeiset kahdeksan ottelua mollivoittoisesti. Joten ei tässä kauhean positiivisen korkein odotuksin pleijareihin mielestäni lähdetä. Arizona-matsin jälkeen Turkilta kyseltiin, että miksi pelaajia ei kiinnosta pelata, ja hän vastasi, että se on henkisen puolen hommia. No ehkä niin, mutta eikö olisi valmentajan tehtävä saada joukkue pelaamaan energista lätkää pleijareiden kynnyksellä? Kääntyykö se suunta siellä pudotuspeleissä, jos nyt runkosarjan lopussa ollaan opeteltu häviämään ja pelaamaan reippaasti alle 100%:n panostuksella? Vieläkin tuntuu, että tässä joukkueessa olisi ainesta mennä tappiin asti, jos vain saataisiin tuli pyrstön alle.

Pelaajista iloisia yllätyksiä kauden mittaan olivat Eakin, Reaves ja Merrill. Alaspäin vajosi Miller ja ehkä Schmidt. Karlsson ei tietenkään pystynyt lähellekään 40 maalin kauteen tällä toisella Vegasin sarjakaudella. Tuch melkein polki paikallaan. Uudet miehet Pacioretty, Stastny ja Stone olivat OK. Fleury teki sen minkä pystyi, häntä ei voi tasapaksusta runkosarjasta syyttää.

Että sillä lailla. Muiden kommentteja (runkosarja)kaudesta odotellen.

 

[Salming]

82/82 Kings vs. Golden Knights

Fleury jatkoi maalissa. Puolustuksessa lepuutettiin Schmidtia ja Theodorea kuten toivoin, joten parit olivat Schuldt-Engelland, McNabb-Miller ja Merrill-Holden. Hyökkäyksessä Smith ja Stone lepäsivät ja Nosek oli lisäksi sivussa. Zykov paikkasi Smithia ja Tuch Stonea. Kolmosketjussa laiturit olivat Pirri ja Carpenter nelosketjun oltua tuttu Carrier-Bellemare-Reaves. Karlsson ja Marchessault olivat ainoat, jotka esiintyivät runkosarjassa jokaisessa ottelussa, joten erityisesti siksi heitä ei lepuutettu. Lisäksi Karlsson on edelleen ainoana pelannut jokaikisen pelin kahden kauden aikana.

Schuldtin ensimmäinen vaihto kesti 31 sekuntia. Hän syötti kiekon Karlssonin aloitusvoiton jälkeen vasenta laitaa ylös kahden sekunnin pelin jälkeen onnistuneesti Marchessaultin lapaan, mutta ei saanut muita kiekkokosketuksia avausvaihdossaan pelin pyörittyä Kings-päädyssä ja lopulta pelin kääntyessä omiin päin Engelland pysäytti hyökkäyksen korkealla mailalla omalla puolustussiniviivalla. Toisessa vaihdossaan hetkeä myöhemmin puolestaan Schuldt irtaantui siniviivalta kahdesti pinchaamaan laitaa pitkin pitämään paineen hyökkäysalueella. Puolentoista minuutin kohdalla Carpenter kokeili rystylaukausta tuloksetta vasemmasta laidasta Quickin ottaessa helpon kopin. Fleuryn ensimmäinen torjunta tuli kolmen minuutin jälkeen hänen torjuttua samassa vaihdossa ensin Phaneufin laukauksen keskeltä siniviivaa ja perään LaDuen kanuunan sekä Brownin irtokiekkoyrityksen rystyltä jäässä maaden.

Viiden minuutin kohdalla Tuch ja Stastny murtautuivat vasemmalta maalipaikkaan seinäsyötellen, mutta Tuch laukoi oikealta takatolpalta lopulta Quickin ojennettuun patjaan Paciorettyn syötöstä. Kaksi minuuttia myöhemmin nelosvitja pelasi pitkän kulmarallin, jonka keskivaiheilla Reaves ei aivan saanut maalin edestä irtokiekkoa sisään viivasta tulleen Merrillin laukauksen jälkeen. Vedot olivat 2-6 mainoksille mentäessä.

Yhdeksännellä minuutilla kakkosketjun suorahyökkäyksen päätteeksi Tuch jätti kiekon oikeassa laidassa Stastnylle, mutta tämän rystykuti jäi ponnettomaksi osuen jäitä pitkin patjaan. Puolenvälin jälkeen puolestaan Phaneuf päätti Kingsin rintamahyökkäyksen rannelaukaukseen vasemmasta laidasta painottomalta puolelta, mutta kiekko meni hieman ohi oikean takakulman kiertäen lopulta keskialueelle asti. Reilun 12 minuutin pelin jälkeen Kings teki avausmaalin, kun Zykov menetti kiekon hyökkäyssiniviivalla Kovalchukille, joka tuli varjosta riistämään, spurttasi karkuun ja viimeisteli hallitusti kämmeneltä maalin kattoon jäädytettyään Fleuryn jäihin sivuttaisliikkeessä. Zykovilta surkeaa havainnointia ja siniviivan kunnioittamista alimpana pelaajana. Viisi minuuttia ennen taukoa peli oli jo 2-0, kun Fleuryn purku maalin takaa laitaan meni Zykoville, mutta tämä ei saanut kiekkoa ulos alueelta, vaan vuoti ja suti pyörivän kiekon siniviivaan, josta Phaneuf toimitti heti maalille ja Carter ohjasi kiekon ohi toisella yrittämällä Fleuryn, kun Schuldt ei saanut pidettyä häntä kurissa.

Neljä minuuttia ennen taukoa Vegas sai ylivoiman. Schuldt pääsi operoimaan yksin viivassa toisessa viisikossa siipimiehinään Pacioretty ja Pirri. Stastny oli neliön keskellä ja Tuch maalilla. Toinen viisikko oli ykkösketju kera Eakinin ja Millerin, mutta yhtään laukausta kohti maalia kumpikaan viisikko ei luonut. Schuldtin viisikko sai sentään kuvion paremmin kuntoon, mutta Paciorettyn syöttö viivaan Schuldtille katkottiin lopulta. Erän lopussa 1:24 ennen taukoa puolestaan Holden kamppasi kulmassa Cliffordin jäähynarvoisesti. Eakin-Carpenter ja Karlsson-Bellemare olivat alivoimaparit. McNabb ja Engelland pelasivat koko erän lopun puolustajina. Paras paikka tuli Kopitarille, joka nosti kiekon rystyltä maalin oikealta kulmalta Fleuryn hanskaan Doughtyn viivatoimituksen jälkeen. Viimeisillä sekunneilla puolestaan McNabb blokkasi one-timerin oikeasta siivestä Iafallolta, mutta ei onneksi loukkaantunut, joten tauolle mentiin 2-0 lukemissa laukausten oltua 15-7.

Toisen erän alun jämäylivoimalla Kings ei saanut mitään aikaan. Minuutin kohdalla Tuch haki vanhanaikaista tuloksetta Vegasin päästyä ensi kerran toisessa erässä kotijoukkueen päätyyn. Neljännellä minuutilla puolestaan kakkosketju oli taas se, joka sai jotain aikaan, mutta Merrillin laukaus viivasta painui vasemmalta ohi eikä Tuch saanut päätylautareboundia käännettyä ohi blokin kohti Quickia. Laukaukset erässä olivat 0-2 viiden minuutin pelin jälkeen eikä tempo pahemmin häikäissyt.

Heti viiden minuutin jälkeen Miller laukoi oikealta puolelta viivasta aloitusvoiton jälkeen kiekon päätylautaan ja maalin vasemmalla kulmalla kumilaattaa oli vastaanottamassa Eakin, mutta viime hetkellä puolustaja sai mailansa väliin eikä Eakin päässyt iskemään kiekkoa tyhjiin. Kuudennella minuutilla puolestaan ykkösketju päätti kulmarallinsa siihen, että Karlsson laukoi vasemmasta laidasta pienestä kulmasta tuloksetta kohti etukulmaa Quickin kilpiliimaan. Kings vaikutti olevan siten rehti joukkue, että se ei taklannut juuri ollenkaan, jotteivat Vegas-pelaajat loukkaannu, vaan vei hellävaraisesti miehiä laitaan puolustusalueellaan.

Mainoskatkon jälkeen ykkösketju jatkoi ammeessa ja aloitusta seuranneen kiekottelun päätteeksi Zykov laukoi vasemmalta b-pisteeltä one-timerin ohi etukulman viivasta tulleesta levityksestä. Avauskympin vedot kohti maalia olivat lopulta 6-2 eli Fleury oli melko työtön muutamaa viivakutia lukuun ottamatta. Yhtäkkiä kuitenkin Kings meni 3-0 johtoon erän puolenvälin jälkeen 31. minuutilla, kun Roy jäi täysin vapaaksi painottomalle puolelle oikealle ja tämän rannelaukaus ohitti helpohkoski Fleuryn, vaikka veto meni yläriman alle. Brownilta mainio alustus poikittaissyötöllä. Vegas kavensi maalinjälkeisessä vaihdossa, kun edellisestä maalista miinukset ottanut kolmosketju paikkasi erheensä. Engelland pinchasi laidasta vastaan estäen Kingsin hyökkäykseenlähdön, Eakin siirsi kiekon laidasta keskelle Pirrille ja tämän nopea laukaus yllätti Quickin b-pisteiden välistä.

Vegas iski toistamiseen 33 minuutin kohdalla. Ykkösketjun kulmarallin päätteeksi Marchessault pelasi oikeasta kulmasta ristiin viivaan Schuldtille, joka hämäsi laukovansa, mutta antoi mahtavan jäänuoliaispassin vasemmalle tolpalle, jossa päivysti Zykov ja tämä puttasi helposti kiekon tyhjiin Karlssonin blokatessa samalla puolustajan liikkeen kohti Zykovia maalin edessä. Näin ollen Schuldt pääsi heti tehoille debyytissään. 35. minuutilla Carter laukoi ranteella vasemmalta b-pisteeltä, mutta Holden ohjasi mailallaan kiekon päätyverkkoon. Minuutin päästä Lewis laukoi ensin maskitta luistelusta oikealta olkapäähän ja jatkotilanteessa Fleury torjui viivasta tulleen kudin vasemmalle b-pisteelle, jossa Lewis päivysti, mutta latasi sitten käsittämättömästi ohi tyhjän maalin. Seuraavaksi Marchessault karkasi puolittain läpi toiseen päähän ja yritti uittaa kiekon rystyltä vasempaan etukulmaan, mutta Quick taisi saada mailansa väliin, vaikka oli jo hieman ylipelannut tilanteen. Minuutti ennen taukoa Pacioretty yritti syöttää kulmasta maalin eteen Stastnylle rystylätyn, mutta Phaneuf löi Stastnyn mailan kahtia saaden rangaistuksen. Päätösminuutilla Schuldtin viisikko sai jääaikaa, mutta Paciorettyn sihti oli vähemmän yllättäen hukassa oikeasta siivestä ja muun muassa viimeinen rannari karkasi takakulmasta ohi. Toisen erän laukaukset olivat 3-11.

Päätöserän alkuun ylivoimaa jäi minuutti. Sinä aikana Karlsson suti kerran ohi kiekosta, kun olisi pitänyt ladata one-timer oikeasta laidasta etukulmaan, joten Kings selvitti alivoiman. Ajassa 3:30 ristipisto tavoitti Carterin oikeasta laidasta, mutta Engelland ei päästänyt tätä ajamaan maalille, vaan pakotti laukomaan pienestä kulmasta Fleuryn rintapanssariin. Minuutin päästä Wagner kilautti slotista vasempaan tolppaan sen jälkeen, kun Karlsson oli blokannut viivasta lähteneen laukauksen Fleuryn nenän edestä. Kuuden minuutin kohdalla Pirri jatkoi keskialueella kiekon eteenpäin Eakinille, joka laukoi sinisen jälkeen jaloista korkean vedon, jonka Quick pomputti eteensä. Eakin ehti ryntäämään omaan reboundiinsa, mutta laukoi sen oikealta ohi. Mainoksille mentäessä puolestaan Engelland otti jäähyn, kun hän pelasi oikealta takatolpalta Toffolin mailan pois Grundströmin tavoiteltua tätä poikittaissyötöllä vasemmasta laidasta.

Ylivoima tuotti tulosta puoli minuuttia ennen jäähyn loppua, kun Fleury sylki eteensä Doughtyn one-timerin vasemmasta siivestä ja lopulta McNabbin ja Holdenin estelyistä huolimatta Grundström ja lopulta Kopitar sutivat kiekon maaliin. Gallant haastoi maalin turhaan vielä, mutta tuomio jäi voimaan ja Kings meni 4-2 johtoon, kun Karlsson ei uskaltanut mennä kunnolla blokkaamaan Doughtyn kutia eikä tietysti pitänytkään mennä loukkaamaan itseään. Lopulta Brown sai kakkossyötön Doughtyn sijasta eli hänkin osui kiekkoon välissä maalinedusruuhkassa Fleuryn torjunnan jälkeen.

Los Angeles Kingsin kauden viimeisen kymmenminuuttisen aluksi Grundström leikkasi kahden Vegas-pelurin välistä laidasta keskelle, mutta Merrill pelasti lopulta tilanteen heittäytymällä kiekon pois ruotsalaisen lavasta tämän käveltyä slottiin vapaasti. Jatkotilanteessa Wagner kokeili painottomalta puolelta vapaasti, mutta Fleury potki vastaan kilpitorjuntaan. 52. minuutilla Carpenter nosti hyökkäystä vasenta laitaa pitkin katkonsa jälkeen ja pelasi siniviivan jälkeen kiekon eteenpäin Pirrille, joka pääsi nokikkain Quickin kanssa, mutta tämä veti pidemmän korren eleettömällä torjunnalla. Reilut seitsemän minuuttia ennen loppua puolestaan Zykov jätti hyökkäysalueen riiston jälkeen kiekon Marchessaultille, mutta tämän nopean rannarin oikealta kaarelta Quick koppasi etukulmasta.

Kuusi minuuttia ennen loppua Pacioretty otti jäähyn estämisestä. Jostain syystä Gallant peluutti edelleen Karlssonia toisessa alivoimaparissa Bellemaren rinnalle. Kings laukoi ylivoimalla kaikkiaan kolmesti ranteella viivasta tai kaukaa laidasta ja ne kaikki laukaukset Fleury sulki syliinsä. Heti jäähyn umpeuduttua Bellemare lätytti kiekon vasemmasta laidasta b-pisteiden väliin vaihdosta tulleelle Stastnylle, joka latasi vasemmalta ohi yhdellä kosketuksella. Lopulta Fleury otettiin maaliltaan, kun kelloon jäi aikaa minuutti. Tosin juuri silloin Vegas menetti kiekon hyökkäysalueella Kovalchukille, joka niittasi kiekon tyhjiin punaviivalta. Päätösminuutilla Fleury pysäytti vielä yhden 3v1-hyökkäyksen torjumalla Wagnerin oman ratkaisun oikeasta laidasta. Lopputulos oli siis 5-2 ja Kopitar pääsi juhlimaan voittoa tuhannennessa NHL-pelissään.

Fleury otti pari mainiota torjuntaa, mutta vastapainona kolmas ja neljäs maali olivat otettavissa, joten pieni ruosteisuus näkyi vielä otteissa, mutta jospa se karisisi ennen keskiviikkoa. Kenttäpelaajia on melko turha arvioida sen vakavammin, kun kumpikaan ei pelannut ihan täydellä intensiteetillä. Puolustajista Schuldtin avauspiste lämmitti mieltä hänen oltuaan osasyyllinen Carterin maaliin. Tehotilasto jäi maalin verran miinukselle. Jääaikaa hän sai peräti 21:03, mikä oli eniten. Laukauksia kertyi yksi, taklauksia nolla ja blokkeja yksi. Riistoja ei tullut, mutta yksi menetys kylläkin. McNabb ja Engelland selviytyivät ainoina lukemaan +0 muiden oltua -1 alakerrasta. Merrill-Holden kaksikon pelinavaus toimi mielestäni parhaiten ja he kiekottelivat hyvin itsensä pois köykäisen paineen alta. Holden laukoikin eniten puolustajista eli neljästi. McNabb puolestaan blokkasi neljä vetoa. Hyökkääjistäkaan kukaan ei päässyt plussalle, mutta nelosketju, Tuch ja Stastny selviytyivät nollille. Sanoisin, että kokonaisuutena kakkosketju oli paras hyökkäyssuuntaan ottelun ensimmäisen puolikkaan ja ykkösketju sitten jälkimmäisen. Ykkösketjusta pitää tosin antaa noottia Zykoville, joka lahjoitti kaksi ensimmäistä maalia, mutta paikkasi toki niistä toisen myöhemmin. Eakin laukoi kolmosketjusta peräti viidesti ja Pirri kolmesti eli heiltä myös mallikkaat iltapuhteet. Peliaika jakaantui kaikkiaan tasaisesti yläkerrassa, sillä Karlsson pelasi eniten 16:53 ja Carrier vähiten 13:12.

Seitsemän tappiota viimeiseen kahdeksaan ottelua ei ole ideaali lähtökohta San Josea vastaan, mutta nyt joukkue on onneksi terveimmillään koko kauden aikana, joten jospa se kantaisi pitkälle. Keskiviikkona kaiketi urakka alkaa San Josessa. @Amerikanihme kävikin yllä jo läpi runkosarjaa. Kirjoittelen omista mietteistä paremmalla ajalla hieman myöhemmin ennen pudotuspelien alkua kuitenkin.

 

[Amerikanihme]

Lopputulos oli siis 5-2 ja Kopitar pääsi juhlimaan voittoa tuhannennessa NHL-pelissään.

Korjataan sen verran, että Kopitar (tai Kopidor, kuten Losin TV-uutisankkurit hänet tuntevat) sai tuhannen pisteensä jo aprillipäivänä (ei aprillipila), mutta sitä juhlittiin kotona vasta sitten nyt tässä Vegas-pelissä.

Samaa mieltä Zykovista. Oli hyvää ja huonoa ja hyvin huonoa hänen otteissaan. Schuldtin syöttö Zykovin maaliin oli hieno, vaan koskahan kaveri (siis Schuldt, mutta miksei myös Zykov) nähdään seuraavan kerran NHL-pelissä? Play offs -peleissä ei ole kai mahdollisuutta Schuldtilla pelata.

Tuch erottui valkoisesta massasta myös positiivisesti, vaikkei tulosta taaskaan tullut. Mutta on se komeea kun iso mies spurttaa liikkeelle ja pitää maagisesti kiekkoa lavassaan. Merrill on minun kirjoissani nyt jo ihan hyvä puolustaja. Ja Millerin vauhti on myös hienoa katsottavaa, kun siitä tulisi vielä jotain tulosta niin avot. Marchessault näyttää myös pirteämmältä kuin aikaisemmin tällä kaudella. Neloselta kivaa kulmamyllyä, ja välillä tuotiin kiekko maalin eteenkin, vaikkei tulosta taaskaan tullut. Välillä nelonen oli tosin vaikeuksissa omassa päässään.

 

[Salming]

Luulisin, että omaksi iloksesi suurelta osin niitä kirjoittelet, koska ilmoittautuneet lukijat tässä ketjussa ovat aika vähissä.

Näin kauden loppusaldoksi tuli 43 voittoa, 32 tappiota ja seitsemän jatkoaika/rankkaritappiota joista sai lohdutuspisteen = 93 pistettä. Aika keskinkertainen saldo, ainakin verrattuna viime kauden 109 pisteseen (51 v 24 h 7 t). Kausi oli kaiken kaikkiaan aikamoista vuoristorataa. Heikosti alkoi, sitten marraskuun lopussa pieni voittosuma, samoin vuodenvaihteen tienoilla, sitten tammikuun lopusta helmikuun puolenvälin yli paljon tappioita, sitten helmikuun lopusta maaliskuun loppupuolelle kauden ehkä parasta kiekkoa ja paljon voittoja, ja sitten taas viimeiset kahdeksan ottelua mollivoittoisesti.

Pelaajista iloisia yllätyksiä kauden mittaan olivat Eakin, Reaves ja Merrill. Alaspäin vajosi Miller ja ehkä Schmidt. Karlsson ei tietenkään pystynyt lähellekään 40 maalin kauteen tällä toisella Vegasin sarjakaudella. Tuch melkein polki paikallaan. Uudet miehet Pacioretty, Stastny ja Stone olivat OK. Fleury teki sen minkä pystyi, häntä ei voi tasapaksusta runkosarjasta syyttää.

Omaksi iloksi kirjoitan joo ja myös siksi, että kirjoittamalla pakotan itseni keskittymään paremmin ja havainnoimaan enemmän, jolloin otteluista jää parempi muistijälki tulevaisuuteen, mikä puolestaan sitten helpottaa joukkueesta keskustelemista.

Kauden alku ilman Schmidtin panosta oli vaikea, sillä 20 ensimmäisestä ottelusta joukkue voitti vain kahdeksan, hävisi 11 kertaa varsinaisella peliajalla ja kerran varsinaisen peliajan jälkeen. Tuon ajanjakson kruununa olivat Haulan voittomaali Minnesotassa kauden toisessa ottelussa Paciorettyn tasoitettua ensin viimeisellä minuutilla sekä kolmen ottelun voittoputki Flyersista, Sabresista ja Ducksista.

Schmidt palasi kehiin Edmontonissa 19.11. ja Vegas voitti sen ottelun 3-6. Schmidtin 13 ensimmäistä ottelua tuottivat kaikkiaan kymmenen voittoa ja kolme tappiota. Sharks kaatui muun muassa kotona 6-0 ja Chicago vieraissa 3-8 ottelussa, jossa Karlsson ja Marchessault kirjasivat silti teholukeman -3. Kaikki tappiot tulivat vieraissa tuona ajanjaksona (Flames 7-2, Kings 5-1, Oilers 2-1). Jos katsantokantaa vielä hieman laajennetaan, Schmidtin palattua Vegas hävisi 26 seuraavasta ottelustaan vain neljä kertaa varsinaisella peliajalla ja kolmesti varsinaisen peliajan jälkeen eli saldo oli 19-4-3, jonka ansiosta Golden Knights nousi koko sarjan jumbotaistelusta divisioonansa kolmanneksi, mutta tuossa vaiheessa Flames ja Sharks olivat kuitenkin jo hyvän matkaa edellä muistaakseni.

Tuo 26 ottelun hyvä jakso ja samalla seitsemän ottelun voittoputki tavallaan päättyi 2-3 tappioon Sharksille tammikuun alussa eli Vegas oli noin puolitoista kuukautta sarjan TOP3-joukkue, mikä oli ensiarvoisen tärkeää kauden pelastumisen kannalta surkean alun jälkeen. Sharks-tappiota seurasi vielä vierasvoitto Chicagosta, mutta sen jälkeen Golden Knights voitti vain yhden pelin seuraavasta kuudesta tammikuun lopussa. Tappioputki päättyi komeasti Tampa Bayn vieraana 2-3 voitolla ja heti perään Detroit kaatui 3-4 ykkösketjun ansiosta.

Kahden voiton jälkeen seurasi taas synkkä vaihe, kun seitsemästä seuraavasta pelistä tuloksena oli yksi voitto Predsista kotona 5-1, mutta viisi muuta kotipeliään Vegas hävisi Columbukselle, Arizonalle, Torontolle, Bostonille ja Winnipegille sekä vielä vieraissa välissä Coloradolle.

Kelkka kääntyi 27. helmikuuta, kun Mark Stone debytoi Dallasia vastaan kotona, josta tuloksena oli 4-1 voitto. Siitä alkoi kuuden ottelun voittoputki, joka päättyi Calgaryssa 6-3 tappioon, mutta uusi voittoputki kesti heti perään neljä peliä eli Vegas voitti Stonen saavuttua 11 ottelusta kymmenen. Muun muassa Sharks otti kuokkaan 3-7 ja Winnipeg 5-0 jälkimmäisen voittoputken lopuksi. Molemmat voitot torjui Malcolm Subban, kun Fleury oli loukkaantunut 1-2 vierasvoitossa Dallasissa, jossa toki hän pelasi koko ottelun, mutta tuon jälkeen hän palasi kehiin vasta runkosarjan kahteen viimeiseen otteluun.

Subban tosiaan pelasi yhdeksän ottelua putkeen kauden lopussa. Kolme ensimmäistä tuottivat tosiaan voitot Oilersista, Sharksista ja Jetsista, mutta sitten hän hävisi viisi perättäistä ottelua, kunnes päätti runkosarjansa 3-1 voittoon Oilersista. Tuo oli samalla Vegasin kauden viimeinen voitto runkosarjassa kolmanneksi viimeisessä pelissä. Kaksi viimeistä peliä joukkue hävisi Arizonalle ja Los Angelesille Fleuryn palattua maalin suulle hakemaan tuntumaa pudotuspelejä varten alaraajavamman jälkeen.

Vuoristoratamainen kausi siis, jonka kaksi parasta kohtaa olivat Schmidtin paluun jälkeiset ensimmäiset 26 ottelua ja kivikauden alun aikaiset 11 ottelua. Pisin voittoputki oli seitsemän ottelua joulu-tammikuun vaihteessa ja siihen lähes yllettiin myös kivikauden aluksi. Pisin tappioputki puolestaan oli viisi ottelua ja se tuli tosiaan aivan kauden viime metreillä Subbanin pelatessa jatkuvasti, mutta joukkueellakaan ei ollut enää pahemmin panosta, kun divisioonan kolmas sija oli varma.

Tarkemmat pelaaja-arviot kirjoittelen tietysti vasta playoffien jälkeen, mutta jos näin nopeasti listaa pelaajat pelipaikoittain kolmeen kategoriaan ilman suurempia perusteluita, oma ranking näyttäisi tältä:

Maalivahdit
Onnistujat: Fleury
Neutraalit: Subban
Epäonnistujat: -

Puolustajat
Onnistujat: Schmidt, Theodore, Merrill
Neutraalit: McNabb, Engelland, Hunt, Schuldt
Epäonnistujat: Miller, Holden

Hyökkääjät
Onnistujat: Tuch, Stastny, Eakin, Reaves, Lindberg, Stone,
Neutraalit: Karlsson, Marchessault, Smith, Pirri, Carpenter, Bellemare, Carr
Epäonnistujat: Pacioretty, Nosek, Carrier, Haula, Hyka, Zykov

Maalivahdeissa ei ole mitään ihmeellistä. Fleury pelasi hienon kauden ja loisti monena iltana. Puolustajista Theodore otti suuria harppauksia puolustuspelaamisessa tehden lisäksi uuden organisaation puolustajien maaliennätyksen. Schmidt oli ykköspuolustaja kuten viime kaudella ja hänen paluunsa nosti joukkueen täysin uudelle tasolle. Minun mielestäni ehkä jopa Fleurya tärkeämpi pelaaja Vegasille. Vähintään tärkein kenttäpelaaja. Merrill oli kolmas selkeä onnistuja pakistosta ja nosti huimasti tasoaan viime kaudesta. Tehotilasto +16 oli toiseksi paras puolustajista Schmidtin jälkeen. Theodore oli lukemallaan -4 muuten huonoin pelaaja tehotilastossa puolustajista, mutta tuo on sellainen lukema, minkä kanssa pystyy elämään, kun huomioidaan tyhjät maalit. McNabb ja Engelland olivat tärkeitä miehiä alivoimalla ja osasyy siihen, miksi Vegasin alivoima oli hyvin pitkään jopa sarjan viiden parhaan joukossa. Loppukaudella prosentit vähän huononivat, mutta sen laitan osin panoksettomuuden piikkiin. Miller ja Holden ovat epäonnistujia siksi, että Miller teki vain kolme osumaa ja putosi ensi kertaa Vegas-urallaan jopa katsomoon parin pelin ajaksi. Lisäksi alkukaudella hän ei kyllä millään pystynyt täyttämään Schmidtin saappaita ykkösparissa, vaan on vain kolmosparin ylivoimaspesialisti, jonka lyöntilaukaukset ovat toivottavasti playoffeissa tarkempia. Holden puolestaan teki 61 otteluun tehot 3+12, joka on ihan OK peruspuolustajalle, mutta menetti paikkansa loppukaudesta Merrillille, jonka takia hän kuuluu lieviin pettymyksiin.

Hyökkääjistä sitten Eakinia ja Reavesia ei tarvitse perustella pahemmin. Olisin suonut Reavesille uran ensimmäisen kymmenen maalin kauden, sillä nyt se jäi maalin päähän. Tuch teki uuden piste-ennätyksensä ja oli joukkueen paras pistemies Stonen saapuessa, vaikka oli pelannut kahdeksan peliä vähemmän kuin Karlsson ja Marchessault. Stastny pelasi 50 ottelua 0,84 pisteen keskiarvolla, joka oli joukkueen paras, joten siksi hän ansaitsee plusmerkinnän, vaikka oli pari kuukautta sivussa heti kauden alussa. Lindberg oli viime kaudella vuotava rotaatiopelaaja, mutta tällä kaudella todella luotettava alaketjujen paikkaaja. Stone puolestaan nosti Paciorettyn ja koko kakkosketjun uudelle tasolle tultuaan joukkueeseen. Harmi vain, että tuo ketju ei ihan hirveästi ehtinyt lopulta pelaamaan yhdessä loukkaantumisten takia, mutta odotan sen tekevän kovaa jälkeä Sharksia vastaan.

Neutraalissa kategoriassa on koko ykkösketju siksi, että tehojen hiipuminen oli odotettavaa. Alkukausi oli hivenen hankala, mutta viimeiseen 18 otteluun ketju teki yhteensä 51 tehopistettä eli Stonen tulo paransi heidänkin tekemistään. Pirrin alku oli kuuma, mutta sittemmin hän on tehnyt 20 viimeisessä ottelussaan tammikuun puolivälistä alkaen vain 4+1 tehot. Bellemare ja Carpenter suorittavat alaketjuissa perustasollaan. Samoin Carr alkukaudella.

Epäonnistujia olivat Pacioretty ja Carrier ennen kaikkea siksi, että kumpikaan ei pysynyt millään kasassa. Carrier teki toki uuden maaliennätyksen eli kahdeksan maalia, mutta jos et pysy terveenä millään, kautta ei voi pitää hyvänä. Stastnyn kohdalla tosin tein poikkeuksen siksi, että hän pelasi palattuaan niin hyvin. Pacioretty pelasi lopulta 66 ottelua tehden 22 osumaa ja 18 syöttöä, joka on liian vähän tuolle tilipussille. Tehotilasto oli myös joukkueen huonoin -13. Nosek on tässä kategoriassa siksi, että kauden alla odotukset olivat suuremmat ja häntä povattiin jopa vakituiseksi kolmosketjun laituriksi, mutta otteet olivat varsinkin syksyllä ailahtelevia. Loppukaudesta Nosek on sitten ollut hyvä ja lunastanut sen roolinsa luultavasti kolmosketjussa poffien alkaessa. AV-pelaaminen Bellemaren kanssa oli hyvää läpi kauden, josta annan plussan, mutta silti se ei riitä nostamaan häntä neutraaliin kategoriaan. Haula loukkaantui ja siksi kausi meni pipariksi. Hyka puolestaan teki vain neljä pinnaa 17 pelissä, vaikka paikkoja oli paljon, joten siksi hän ei enää saanut uutta yritystä ylhäällä pudottuaan farmiin. Zykov on saanut aikaan kaksi osumaa kymmenessä ottelussa ja ollut melko lapanen kaksinkamppailuissa. Hän ei ole minusta ollenkaan Gallantin pelitapaan sopiva yksilö.

Ylivoima oli melko heikkoa läpi runkosarjan tehokkuudella mitattuna ja lopulta siinä tilastossa Vegas oli vasta 25:s. Alivoimalla lopullinen sijoitus oli 14:s, vaikka tosiaan melko kauan alivoima oli TOP5-tasolla sarjassa. Maaleja omiin meni kymmenenneksi vähiten, joka oli hieno asia. Toiseen päähän Vegas mätti 13. eniten osumia, joten nuo lukemat olivat katseenkestäviä. Maaliero 246-228 jäi 18 osuman verran plussalle. Laukauksia ottelua kohti Vegas ampui 34,3 ollen tilaston toiseksi paras Carolinan jälkeen, jonka lukema oli desimaalin verran parempi. Laukauksia kohti Vegasin maalia puolestaan ammuttiin viidenneksi vähiten koko sarjassa, josta voi olla myös ylpeä. Tasaviisikoin pelatessa vain Carolina ja San Jose olivat Vegasin edellä yhteenlasketussa laukaustilastossa, sillä Vegasin erotus oli 671 laukausta plussalla, San Josen 734 ja Carolinan 750.

Jos vertaa sitten viime kauteen, ei tämä kausi lukujen valossa ollut tosiaankaan niin kehno, vaikka pisteitä kertyi paljon vähemmän. The Athleticissa oli ihan hyvin vertailtu tiettyjä tilastoja ja voisin niistä joitain mainita. Tasaviisikoin pelatessa Vegas tuotti 62,4 laukausyritystä 60 minuuttia kohti, kun viime kaudella luku oli 58,4 eli tuossa tapahtui edistystä neljän laukauksen verran. Vaarallisia paikkoja oli puolestaan tällä kaudella 12,4/60min, kun viime kaudella luku oli 9,7. Kauden suurin ongelma oli tehottomuus, sillä laukausprosentti oli vain 7,76, kun viime kaudella se oli 8,4 tasaviisikoin. Ylivoimallakin laukausprosentti oli vain 10,4, kun viime kaudella se oli reilut 13. Ylivoimalla Vegas loi vaarallisia paikkoja enemmän tällä kaudella, mutta laukauksia tuli 105,8/60min, kun viime kaudella luku oli 109,6/60min.

Takaa-ajoasemassa pelatessa Vegasin tilastot olivat järjestäen parempia kuin viime kaudella, sillä vaarallisia paikkoja tuotettiin 12,91 per 60 minuuttia, kun viime kaudella luku oli 9,3. Laukauksiakin tuli 66,8 vs. 62,2. Laukausprosentti oli vain desimaalin verran heikompi tällä kaudella. Puolustustilastoja katsoessa tasaviisikoin Vegas otti vastaan 52,5 laukausta/60min vs. viime kauden 56,4 eli tuossa oli eteenpäinmenoa havaittavissa. Vaarallisia maalipaikkoja annettiin tällä kaudella 9,82/60min, kun viime kaudella luku oli hieman päälle kymmenen. Torjuntaprosentti tasaviisikoin putosi puolestaan viime kauden 92,1:stä 91,6:een.

Alivoima toimi myös hieman viime kautta paremmin, sillä tällä kaudella Vegas antoi 90,5 laukausta/60min, 47,2 maalipaikkaa/60min ja 18,4 vaarallista paikkaa/60min. Viime kaudella vertailuluvut olivat 96,9, 49,2 ja 20,8. Johtoasemassa pelaaminen oli tilastojen valossa vähän heikompaa kuin viime kaudella, mutta torjuntaprosentti oli silti parempi. Yhteenvetona näistä tilastoista voisi tehdä sen, että laukausprosentin huonouden takia sekä ylivoima yski viime kautta enemmän, vaikka maalipaikkoja syntyi enemmän että tasaviisikoin pelatessa Vegas teki 2,59 maalia/60min, kun viime kaudella luku oli marginaalisesti parempi 2,62/60min, vaikka paikkoja oli vähemmän. Jos pudotuspeleissä Golden Knightsin maalinteon tehokkuus paranee, mahdollisuudet pitkään kevääseen ovat olemassa, koska puolustustilastot ja alivoima ovat hieman parempia kuin viime kaudella suurimmassa osaa kategorioita.

Näin lopuksi mainittakoon, että harjoituksissa ketjut olivat olleet:

Marchessault - Karlsson - Smith
Pacioretty - Stastny - Stone
Nosek/Pirri - Eakin - Tuch
Carrier - Bellemare - Reaves + Zykov

Schmidt - Engelland
McNabb - Theodore
Holden - Miller

Ylivoimaviisikot olivat: Theodore-Pacioretty-Stone-Stastny-Tuch ja Miller-Karlsson-Marchessault-Eakin/Pirri-Smith

Pirri ja Eakin olivat vuorotelleet ylivoimassa, joten Pirri saattaa aloittaa kolmosketjun laidassa Nosekin sijasta. En pidä siitä ajatuksesta, koska Nosek olisi luotettavampi puolustussuuntaan ja tärkeä pelaaja ykkösalivoimaparissa Sharksin vaarallista ylivoimaa vastaan.

Nikita Gusevin kausi päättyi minuutti sitten. Hän saalisti syöttöpisteen 2-1 kavennukseen. Lopputulos oli 3-1 CSKA:n iskettyä viimeisen maalin tyhjiin. Gusev keräsi lopulta pudotuspeleissä tehopisteet 9+10 ollen vielä toistaiseksi pudotuspelien pistepörssin toisena, mutta eiköhän sieltä takaa vielä ohi tule muutama pelaaja, kun Gusev ei finaaleihin asti päässyt SKA:n kanssa.

 

[Amerikanihme]

Omaksi iloksi kirjoitan joo ja myös siksi, että kirjoittamalla pakotan itseni keskittymään paremmin ja havainnoimaan enemmän, jolloin otteluista jää parempi muistijälki tulevaisuuteen, mikä puolestaan sitten helpottaa joukkueesta keskustelemista.

Minä puolestani en pystyisi keskittymään itse ottelusta nauttimiseen ollenkaan, jos yrittäisin koko ajan katsoa ja pitää mielessä kuka teki mitäkin milloin. Se kokonaiskuva ottelusta jäisi silloin minulla hahmottamatta. Näin olemme erilaisia.

Kiitos hyvästä runkosarjan paketoimisesta. Schmidtille annoin huonomman todistuksen, koska muistelin viime kaudella sinun joka ottelun jälkeen lähestulkoon todenneen, että Schmidt ja Miller olivat parhaat puolustajat. Tällä kaudella Schmidtille ei muistaakseni sinulta aina tuollaista ylistystä tullut. Minunkin silmiini hän on ollut näkymättömämpi kuin esim. viime keväänä pleijareissa. Muista sitten aika samaa mieltä, joskaan Lindbergille en koskaan lämmennyt, joskaan en nyt hänen pelejään tainnut montaakaan nähdä.

 

[ritaripervonen]

Maalivahdit
Onnistujat: Fleury
Neutraalit: Subban
Epäonnistujat: -

Puolustajat
Onnistujat: Schmidt, Theodore, Merrill
Neutraalit: McNabb, Engelland, Hunt, Schuldt
Epäonnistujat: Miller, Holden

Hyökkääjät
Onnistujat: Tuch, Stastny, Eakin, Reaves, Lindberg, Stone,
Neutraalit: Karlsson, Marchessault, Smith, Pirri, Carpenter, Bellemare, Carr
Epäonnistujat: Pacioretty, Nosek, Carrier, Haula, Hyka, Zykov
.

Pääosin olen noista melko samaa mieltä. Subbanilta tosin odotin kakkosvahtina enemmän ja hän oli liian epätasainen, joten panisin epäonnistujiin. Pakistossa Theodore oli mielestäni myös vielä liian epätasainen ja kykenee toivottavasti jatkossa tekemään vieläkin enemmän pisteitä eli neutraaliin listaan laittaisin hänet. McNabbin nostaisin onnistujiin, oli varmaotteinen läpi kauden. Holden jätti mulle aika neutraalin kuvan.

Hyökkääjistä Lindberg oli edelleen täytepelaaja eli toki parempi kuin viime kaudella, muttei mun mielestä varsinainen onnistuja. Ymmärrän perusteesi noista loukkaantumisista, mutta muutenhan tosiaan Carrier ja ehkä Paciorettykin kuuluisivat tuohon neutraaliin kategoriaan, samaten Nosek. Ylipäänsä Vegasissa oli tänä vuonna runkosarjassa, onneksi, hyvin vähän, jos lainkaan, varsinaisia isoja pettymyksiä, mutta toisaalta runsaasti vähemmän kuin viime kaudella "elämänsä kauteen" pystyneitä odotuksiin nähden. Sellaiseen pystyivät lähinnä Eakin ja Merrill.

Tärkeimmät pelit tosiaan edessä, joten lopulliset arviot saavat vielä odottaa jokaisen kohdalla.

Marchessault - Karlsson - Smith
Pacioretty - Stastny - Stone
Nosek/Pirri - Eakin - Tuch
Carrier - Bellemare - Reaves + Zykov

Schmidt - Engelland
McNabb - Theodore
Holden - Miller

Näillä on hyvä lähteä haipoikien kaatoon. Nosek tosiaan aluksi vaikka sitten kolmoseen ja Pirri kehiin, jos iskee tehottomuutta. Samaten Carpenter valmiina paikkaamaan kolmosessa ja nelosessa. Zykov kauas pelaavasta kokoonpanosta. Merrillin laittaisin Millerin tai Holdenin tilalle näyttöjen perusteella, mutta menee se noinkin. Merrill on sitten varamies, jos peräpää alkaa rakoilla. Haula on ilmeisesti kautensa pelannut? Harmi.

Sharks on kyllä kova vastus. Erityisesti härkämäinen Hertl on aina jatkuva riesa, kun meitä vastaan pelaa. Samaten pelkään, mitä levännyt E.Karlsson saa aikaan ja partajeppe Burns on aina vaarallinen +Couture ja ikiluotettava Pavelski. Onhan noita silmällä pidettäviä ukkoja heikäläisillä. Tiukaksi siis menee, mutta luotan, että Vegas on yhtenäisempi joukkueena ja kairaa lopulta jatkopaikan.

 

[Salming]

Tällä kaudella Schmidtille ei muistaakseni sinulta aina tuollaista ylistystä tullut. Minunkin silmiini hän on ollut näkymättömämpi kuin esim. viime keväänä pleijareissa. Muista sitten aika samaa mieltä, joskaan Lindbergille en koskaan lämmennyt, joskaan en nyt hänen pelejään tainnut montaakaan nähdä.

Kyllä minusta Schmidt oli vähintään edelleen yhtä kuin viime kaudella ja sitä tukevat myös tilastot eli plusmiinustilasto oli +22 (joukkueen paras) ja tehoja kertyi vain kuusi pistettä vähemmän kuin viime kaudella, vaikka pelejä oli 15 vähemmän. Lisäksi Schmidt teki neljä maalia enemmän kuin viime runkosarjassa. Hän on jo niin rutinoitunut ykköspuolustaja, että se hehkuttaminen unohtuu, kun perustaso on niin korkealla.

Pääosin olen noista melko samaa mieltä. Subbanilta tosin odotin kakkosvahtina enemmän ja hän oli liian epätasainen, joten panisin epäonnistujiin. Pakistossa Theodore oli mielestäni myös vielä liian epätasainen ja kykenee toivottavasti jatkossa tekemään vieläkin enemmän pisteitä eli neutraaliin listaan laittaisin hänet. McNabbin nostaisin onnistujiin, oli varmaotteinen läpi kauden. Holden jätti mulle aika neutraalin kuvan.

Hyökkääjistä Lindberg oli edelleen täytepelaaja eli toki parempi kuin viime kaudella, muttei mun mielestä varsinainen onnistuja. Ymmärrän perusteesi noista loukkaantumisista, mutta muutenhan tosiaan Carrier ja ehkä Paciorettykin kuuluisivat tuohon neutraaliin kategoriaan, samaten Nosek. Ylipäänsä Vegasissa oli tänä vuonna runkosarjassa, onneksi, hyvin vähän, jos lainkaan, varsinaisia isoja pettymyksiä, mutta toisaalta runsaasti vähemmän kuin viime kaudella "elämänsä kauteen" pystyneitä odotuksiin nähden. Sellaiseen pystyivät lähinnä Eakin ja Merrill.

Subban joutui pelaamaan varsinkin alkukaudella vaikeita otteluja joutuessaan kehiin lähinnä perättäisten päivien jälkimmäisissä peleissä, jolloin joukkue edessä ei ollut tuore ja taisi tehdä vain kuusi maalia Subbanin viidessä ensimmäisessä startissa, jotka hän sitten kaikki hävisi. Lopulta Subban voitti kahdeksan ottelua 20 startistaan, hävisi kymmenen varsinaisella peliajalla ja kaksi peliä jatkoajalla. Torjuntaprosentti oli 90,2%, joka on suhteessa koko uran (45gp) torjuntaprosenttiin 90,3%, joten mielestäni hän pelasi loppupeleissä melko lailla siten, kuten sopi odottaa. GAA oli myös lähellä uran keskiarvoa (2,93 vs. 2,88). Viime kaudella Subban toki voitti 19 startistaan peräti 13, mutta silloin joukkue edessäkin auttoi enemmän eikä antanut niin paljoa ylivoimahyökkäyksiä Subbanin pelatessa maalilla toisin kuin tällä kaudella varsinkin syksyllä. Tasaviisikoin Subbanin torjuntaprosentti oli tällä kaudella 91,2% eikä tuo ollut kuin viisi desimaalia heikompi Fleuryyn verrattuna. Isoin ero tuli siinä, että Fleury oli parempi maalivahti auttamaan joukkuetta alivoimalla. Viime kaudella ero tasaviisikkotorjuntaprosentissa oli Fleuryn hyväksi paljon suurempi eli 93,1% vs. 91,5%.

Theodorea en saa millään vain neutraaliksi, koska hän teki tosiaan uuden maaliennätyksensä ja petrasi niin paljon puolustuspelaamistaan. Lisäksi hän teki kolmanneksi eniten kiekonriistoja koko sarjassa puolustajista (82). Burns voitti tilaston 88 riistolla. Schmidt oli vastaavassa tilastossa 22:s 45 riistolla. Theodoren kyky nostaa kiekko jalalla paineen alta oli ajoittain jopa Schmidtia vakuuttavampaa. McNabbia en nostaisi onnistujakategoriaan, koska tilastot olivat lähes identtiset viime kauteen verrattuna. Hän esimerkiksi teki yhden pisteen enemmän kuin viime kaudella ja pelasi lähes saman verran ottelua kohden. Plusmiinustilasto puolestaan huononi 15 pykälää. Jäähyminuutteja oli identtinen määrä eli 52. Riisto- ja menetystilastot paranivat marginaalisesti, joten McNabb pelasi aika lailla omalla tasollaan. Holden oli minusta epäonnistuja siksi, että hän menetti paikkansa Merrillille loppukaudesta ja vaikka rooli oli ollakin vain Sbisan paikkaaja, Merrilliä isommalla palkkapussilla pitäisi pysyä pelaavassa kuusikossa koko kauden. Mutta ymmärrän myös näkemyksen neutraaliudesta, sillä ei hän siitä kauaksi jäänyt.

Lindberg oli onnistuja odotusarvoon nähden, sillä Merrillin tavoin hän nosti reippaasti tasoaan kuten Reaveskin. Nyt hänet pystyi jopa laittamaan kentälle ottelun loppuvaiheissakin ilman pelkoa vuotamisesta siniviivan kulmassa. Carrier-Pacioretty-Nosek kolmikosta korkeintaan ensimmäisen voisin nostaa neutraaliksi, koska hän teki maaliennätyksensä, mutta Paciorettya ja Nosekia en millään, koska Pacioretty teki vain 22 osumaa, tehotilasto oli joukkueen huonoin ja pelaaminen todella ailahtelevaa, kunnes loppukaudella Stonen tulo samaan ketjuun nosti Paciorettyn corsilukemia esimerkiksi todella reippaasti. Jopa Eakin teki yhden tehopisteen enemmän, joten kausi ei missään nimessä ollut onnistunut Paciorettylta, mutta pudotuspeleissä hän voi paikata heikkoa runkosarjaansa. Nosek pelasi yhden pelin enemmän tällä kaudella ja teki kaksi pistettä enemmän lopulta, mutta laukausprosentti putosi ja tehotilasto huononi +6:sta -10:een eli 16 pykälää. Loppukauden suorittamisella Nosek olisi ilman muuta kuulunut neutraaliin kategoriaan, mutta syksyn vaisuus huomioiden Nosek oli minusta lievä epäonnistuja, koska kyllä häneltä nyt piti odottaa enempää kuin samaa kahdeksaa maalia, jotka Carrier teki, vaikka pelasi 14 peliä tsekkiä vähemmän.

 

[ritaripervonen]

Subban voitti kahdeksan ottelua 20 startistaan, hävisi kymmenen varsinaisella peliajalla ja kaksi peliä jatkoajalla. Torjuntaprosentti oli 90,2%, joka on suhteessa koko uran (45gp) torjuntaprosenttiin 90,3%, joten mielestäni hän pelasi loppupeleissä melko lailla siten, kuten sopi odottaa. GAA oli myös lähellä uran keskiarvoa (2,93 vs. 2,88).

Theodorea en saa millään vain neutraaliksi, koska hän teki tosiaan uuden maaliennätyksensä ja petrasi niin paljon puolustuspelaamistaan. Lisäksi hän teki kolmanneksi eniten kiekonriistoja koko sarjassa puolustajista (82).

Lindberg oli onnistuja odotusarvoon nähden, sillä Merrillin tavoin hän nosti reippaasti tasoaan. Nyt hänet pystyi jopa laittamaan kentälle ottelun loppuvaiheissakin ilman pelkoa vuotamisesta siniviivan kulmassa.

Pacioretty teki vain 22 osumaa, tehotilasto oli joukkueen huonoin ja pelaaminen todella ailahtelevaa, kunnes loppukaudella Stonen tulo samaan ketjuun nosti Paciorettyn corsilukemia esimerkiksi todella reippaasti.

syksyn vaisuus huomioiden Nosek oli minusta lievä epäonnistuja, koska kyllä häneltä nyt piti odottaa enempää kuin samaa kahdeksaa maalia, jotka Carrier teki, vaikka pelasi 14 peliä tsekkiä vähemmän.

Juu mielipiteitähän nämä ovat ja perustuvat itse kunkin ennakko-odotuksiin. Otan yllä oleviin vielä silti kantaa.

Nyt kun annoit noita tilastofaktoja, niin olihan Subbanin runkosarjakausi tosiaan aika neutraali. Silti henkilökohtaisesti odotin viime kauden esitysten perusteella vielä parempaa. No, ehkä sitten seuraavalla kaudella.

En tiennytkään Theodoren pärjänneen noin hyvin riistoissa. Onnistuja juu ja tykkään kyllä pelaajasta. Näen hänessä potentiaalia vieläkin parempaan.

Lindbergiltä odotin paljon enemmän jo ennen viime kautta. Vaikka hän paransi viime kaudesta, ei hän edelleenkään ollut sellainen pelaaja, mitä hänestä toivoin, kun hänet Rangersilta napattiin laajennusdraftissa. Ehkä odotukseni olivat ylimitoitetut. No, ei sen väliä. Mies on jo muilla mailla.

Pacioretty pelasi alkusyksyn heikosti, sitten paransi ja loppukausi oli rikkonainen. Teki kuitenkin myös tärkeitä maaleja ja Stonen kanssa kemiat kohtasivat. Mielestäni siis varsin neutraali kausi, jota vammat sotkivat, mutta ymmärrettävää kyllä, jos pidetään myös pettymyksenä. Olihan mies kallis ja tulosta tulee odottaa. Toivottavasti pudotuspeleissä sihti on kohdillaan.

Nosekia pidän alivoimaksperttinä ja vahvana nelosketjun miehenä, joka voi välilä stuntata kolmosessa. Minulla ei ollut hänelle kovin suuria odotusarvoja maalinteon suhteen. Täytti siis omat odotukseni. Varsinkin, kun pelasi nelosessa, jonne hän parhaiten mielestäni ominaisuuksiltaan soveltuu.

 

[Salming]

1/7 San Jose Sharks vs. Vegas Golden Knights

Fleury aloitti maalissa. Miller oli viltitetty, joten kolmospari oli Merrill-Holden. Hyökkäyksessä Nosek pelasi kolmosketjun laidassa, joten Pirri, Carpenter ja Zykov olivat katsomossa.

Karlsson toimitti heti avaussekunneilla kiekon vaarallisesti maalille siniviivan kulmasta, mutta laatta meni ruuhkan läpi niukasti ohi takakulman. Toisessa vaihdossa Fleury oli hukata kiekon maalin takana, joten vieraiden alun hermostuneisuus jatkui. Kolmannella minuutilla nelosvitja sai paineen isäntien alueelle, Bellemare pelasi kulmasta viivaan, McNabb toimitti maalille ja Bellemare ehti itse ohjaamaan kiekon hieman ohi maalin oikealta. Hetkeä myöhemmin Nyquist leikkasi oikeasta laidasta keskelle laukoen jaloista kohti etukulmaa, mutta Fleury oli hereillä. Viiden minuutin kohdalla puolestaan Tuch karvasi täydellä vauhdilla kiekon pois Dillonilta Sharksin maalin edessä, mutta kiekko karkasi samalla mailaniskulla Jonesille asti. Laukaukset maalia kohti olivat 2-2 mainoksille mennessä, joten Vegas oli päässyt pelin sisään isäntien alun odotetun vyöryn jälkeen.

Reilun seitsemän minuutin jälkeen Smith oli punnertaa puolittain läpi ohi Burnsin Karlssonin katkottua Hertlin ketjun kulmarallin lähellä siniviivaa ja annettua pitkän syötön, mutta Burns ehti ajoissa alas ja taklasi Smithin päin maalia. Yhdeksännellä minuutilla Goodrow pääsi ampumaan vapaasti oikeasta laidasta suorasta luistelusta, mutta nelosketjun vaihdon oltua hieman kesken, mutta Fleury potki vastaan peittämään kulmat. Ajassa 10:30 McNabb syötti rystyltä poikittain keskialueen halki W. Karlssonille, joka polki E. Karlssonin ohi vasenta laitaa kiekko suojauksessa ja laukoi sitten niukasti ranteella yli oikean takayläkulman. 13. minuutilla Fleury aikaili taas maalin takana eikä Merrill saanut kiekkoa kulmasta ulos alueelta. Eakin-Stone-McNabb-Engelland oli ensimmäinen alivoimanelikko. Karlsson-Smith oli toinen hyökkääjäpari ja Merrill-Holden puolustajapari. Stastny korvasi Smithin oman pään aloituksissa ylivoiman puolivälissä, kun Couture ja Labanc kokeilivat oikeasta laidasta tuloksetta ranteella Fleuryn liimattua vedot syliinsä, mutta Stastnyn purku laidasta seuraavan aloitusvoittonsa jälkeen jäi viivaan Burnsille, joka toimitti ranteella maalille ja Pavelski ohjasi kiekon rysään kasvoillaan ajassa 14:42. Huolimatonta pelaamista Stastnylta, johon ei ole varaa noin kokeneella yksilöllä.

17. minuutilla Kane antoi oikeasta laidasta rystylätyn takatolpalle, mutta Nyquist ei osunut ilmassa kiekkoon. Kaksi minuuttia ennen loppua Meier jäi hetkeksi jäihin makaamaan päädyssä taklattuaan Merrilliä ja tämän mailan osuttua Meieria samalla ehkä kasvoihin. Jäähyä ei kuitenkaan tuomittu, joten tauolle mentiin 1-0 lukemissa laukausten oltua 8-5. Viimeiseen 11 minuuttiin Golden Knights ei ampunut laukaustakaan kohti maalia.

Vierasjoukkue ei millään saanut hyökkäyspeliään käyntiin oikeastaan koko erässä, vaan San Jose oli pelin päälle lyöden kiekkoa Golden Knightsin päätyyn ja eivätkä vieraiden puolustajat onnistuneet kovin hyvin tulemaan pois paineen alta, vaan paine jäi monesti alueelle osin Fleurynkin aikailun takia. Yhtäkään kunnollista suorahyökkäystä vierasjoukkue ei saanut luotua toisin kuin Sharks, joka pääsi helpommin keskialueen yli Vegasin pelaajien etäisyyksien venyttyä karvatessa, ja sai siten muutaman laukauksen aikaan siniviivan ylittämisen jälkeen. Taklauksia jaettiin alusta asti jonkin verran, mutta ihan niin fyysinen ottelun avauserä ei ollut kuin vaikkapa viimeinen runkosarjakohtaaminen, jolloin taklattiin kaikkea mikä liikkui, mutta nyt ei tietysti ollut varaa tyhmiin jäähyihin. Toki silti tilastojen mukaan taklaukset olivat 17-25, joten ehkä silmätestini petti minut. Aloituksissa oli suuri ero Sharksin hyväksi sen voitettua 60% niistä. Ironista kyllä melkeinpä ainoa aloitustappio ylivoimalla tuotti johtomaalin. Blokit olivat 4-10.

Toisen erän alussa Pavelski puuttui edelleen Sharksin penkiltä mentyään paikattavaksi johtomaalin jälkeen, mutta palasi lopulta kehiin akvaarion kanssa. 20 sekunnin kohdalla Marchesssault kaadettiin hyökkäysalueella Meierin toimesta, joten vieraat saivat heti ylivoiman erän alkuun. Theodore-Stone-Pacioretty-Stastny-Tuch viisikko loi heti paikan vasemmalle takatolpalle, mutta kaiketi Stone suti kiekon avopaikasta tolppaan. Eakin ja Schmidt pelasivat toisessa viisikossa ykkösketjun kanssa. Karlsson pääsi kerran lataamaan täysin vapaasti paikoiltaan oikeasta siivestä ranteella, mutta Jones tuli hyvin vastaan patjatorjuntaan. Ylivoiman viime sekunneilla Stone laukoi vielä vasemmalta puolelta maskitta logoon nopean kiekonliikuttelun päätteeksi. Neljännellä minuutilla Tuch riisti omissa käynnistäen 3v2-hyökkäyksen spurttaamalla ylös vasenta laitaa. Hän käytti kiekon Nosekilla, sai sen takaisin ja jätti sitten Merrillille takaviistoon. Tämä pääsi laukomaan vapaasti b-pisteiden välistä, mutta Jones otti ison torjunnan vastaantulollaan ja lopulta Vlasic purki paketin läpi lipuneen kiekon ennen kuin se rullasi maaliviivalle.

Viiden minuutin kohdalla Hertl suojasi kiekkoa pitkän aikaa kiertäen maalinkin ja kääntäen sitten kiekon kohti maalia, mutta Fleury sai suljettua jäänuoliaisen alleen. Jatkopaineista Dillon ja Marchessault komennettiin jäähylle. Tasavajaan alussa Stonen maila jäi Couturen jalkoihin keskialueella, mutta jäähyä ei tullut, vaikka tämä kaatui. Seuraavan aloituksen jälkeen kuitenkin Hertl oli päästä nokikkain Fleuryn kanssa, joten Engelland koukki itsensä jäähylle. Sharks passitti jäälle takakolmion Burns-Karlsson-Couture ja maalille Pavelskin. Karlsson/Bellemare ja Schmidt-McNabb olivat jäällä vierailta. Ensin Couture laukoi oikeasta laidasta ranteella poikittaissyötöstä, mutta Fleury otti näyttävän hanskakopin. Sitten Burns tulitti tolppaan one-timerin ja jatkotilanteessa Pavelski otti kampitusjäähyn maalin kulmalla Schmidtia vastaan kamppaillessa, joten seurauksena oli hetkellinen 3v3-tilanne. Sharks käytti sen hyväksi, kun Karlsson jätti kiekon Burnsille vasemmassa laidassa ja tämä laukoi takakierron jälkeen kiekon ranteella Schmidtin jaloista vasemmalta b-pisteeltä takayläkulmaan ehkä hivenen helposti.

Vajaan kahdeksan minuutin kohdalla San Jose iski pelin jo kolmeen-nollaan, kun Vlasic naulasi ranteella kiekon slotista yläkulmaan Thorntonin napakasta päätysyötöstä. Tilanne syntyi Marchessaultin hukattua kiekon jalkoihinsa Fleuryn heikon siirron jälkeen ja Kanen tökättyä kiekon Jumbolle. Vegas kavensi jämäylivoimansa juuri loputtua, kun Pacioretty laukoi oikeasta laidasta jäitä pitkin maalille, Stastny jatkoi takatolpalle ja Stone puttasi kiekon sisään kera raivoisan tuuletuksen Burnsin oltua myöhässä.

Maalinjälkeisessä vaihdossa Carrier kuitenkin otti jäähyn laidan lähellä kampattuaan Couturen. Alivoimalla Stone katkoi Burnsin löysän rystyavauksen kohti keskialuetta, mutta tämä paikkasi erheensä blokkaamalla Stonen nopean laukauksen oikealta b-pisteeltä. 14 minuutin kohdalla ykkösketju purki hyvin paineen, ylitti keskialueen Marchessaultin kuljetuksella ja lopulta Smith laukoi oikeasta laidasta paikoiltaan kiekon tuloksetta päin osin maskissa ollutta Jonesia.

16 minuutin kohdalla McNabb hukkasi kiekon laidassa Haleylle, jonka terävä kuti kohti taka-alakulmaa oikeasta laidasta oli yllättää Fleuryn. Tässä vaiheessa erää vedot olivat 12-5, mutta maalinsa jälkeen Golden Knights oli ollut pelin päällä ja saanut joitakin kulmaralleja aikaan jopa perättäisissä vaihdoissa. Kaksi minuuttia ennen loppua puolestaan Meier riisti kiekon Engellandilta Vegasin alueella ja syötti vasemmasta laidasta keskelle Couturelle, mutta tämän laukaus suoraan syötöstä ei onnistunut hieman pyörivään kiekkoon. 17 sekuntia ennen taukoa San Jose iski 4-1:een, kun Schmidt vuoti vuorostaan omalla alueella paineen alla. Kiekko ajautui riiston jälkeen viivaan Karlssonille, jonka lasermainen syöttö maalin eteen löysi Kanen lavan ja tämä ohjasi kauniisti kiekon oikeaan yläkulmaan ohi voimattoman Fleuryn.

Toisen erän vedot olivat lopulta 14-5. Vierailla oli hetkellinen hyvä vaihe kavennuksen jälkeen, mutta muutoin San Jose hallitsi edelleen kiekkoa pääosin. Kymmenellä laukauksella kahden erän jälkeen on vaikea voittaa kotijoukkueen 22 kutia vastaan. Paineen alla vieraat sortuivat omalla alueella kiekonmenetyksiin, joista Sharks lopulta rokotti nopeiden kääntöjen jälkeen kahdessa viimeisessä maalissa. Menetykset olivat toki tilastojen mukaan tasan 8-8, mutta varsinaiset vastustajan riistot 7-1 Sharksin hyväksi kahden erän jälkeen.

Päätöserän alussa 15 sekunnin kohdalla Smith pääsi puolittain läpi yllättävän pompun jälkeen, mutta E. Karlssonin pakottama rystylaukaus jäi Jonesin rintapanssariin. Puolentoista minuutin kohdalla liika jäähyily jatkui, kun Holden löi Pavelskia käsille kulmassa. Paras paikka ylivoimalla tuli Hertlin oivalluksesta Pavelskille maalin eteen, mutta tämän louhikkokosketus pilasi laukausyrityksen. Alivoimalla toki myös vieraat saivat lopussa kaksi 2v1-hyökkäystä, mutta ensin Stone laukoi oikealta itse ohi takakulman punnerrettuaan vetopaikkaan väkisin ohi Kanen ja heti perään Smith harhautti keskialueella Sharks-pelurin luoden 2v1-tilanteen, mutta syöttöyritys Karlssonille takatolpalle jäi liian taakse puolustajan saatua mailan väliin heittäytyessään. Viiden minuutin jälkeen Hertlin kääntölaukauksen jälkeen Haley kaatui Fleuryn päälle ja nujakoinnin jälkeen sekä Haley että Stastny komennettiin jäähylle.

Tasavajaan puolivälissä Theodore yritti ajaa vasemmasta laidasta maalille, mutta Braun tökkäsi kiekon lavasta viime hetkellä ennen rystyuittoa. Hetkeä myöhemmin Marchessault latasi vasemmasta laidasta Jonesin kilpeen Stonen levityksestä pitkällisen pyörityksen päätteeksi. Yhdeksännellä minuutilla McNabb otti vuorostaan rangaistuksen poikittaisesta mailasta. Sharksin laukaukset lähtivät kuitenkin kaukaa laidasta ja viivasta, joten Fleurylla ei ollut suuria ongelmia torjua Couturen yritystä oikeasta siivestä ja Nyquistin vetoa vasemmalta puolelta.

Kelloon jäi 8:16, kun Golden Knights sai ylivoiman Goodrowin huidottua Theodorea. Laukaukset erässä ennen ylivoiman alkua olivat 8-6. Vasta ylivoiman viime sekunneilla kuvio tuli kuntoon, mutta Stastny laukoi vasemmasta laidasta ohi puolityhjän maalin kaiketi Paciorettyn poikittaiskäännön jälkeen. Ylivoiman jälkeen ennen mainostaukoa Carrier vielä pujotteli itsensä vetopaikkaan keskikaistalla, ajoi vahvasti maalille ja laukoi sitten ohi maalin ajautuessaan samalla päin Jonesia.

Viisi minuuttia ennen loppua Vegas sai vielä uuden ylivoiman, kun Nosek kikkaili itsensä kulmasta vetopaikkaan ja Labanc otti koukkaamisjäähyn. Kavennus tuli 15 sekunnin jälkeen, kun Stonen rannari vasemmasta laidasta Theodoren levityksestä kilahti tolpan kautta takakulmaan ohi Karlssonin puolittaisen blokin. Vajaat neljä minuuttia ennen loppua Pavelski vapautettiin puolustajien välistä läpiajoon riiston jälkeen, mutta tämä ampui patjaan raskailla jaloilla suorasta luistelusta. Ajassa 57:30 Theodoren korkea nosto tavoitti siniviivalla Smithin, joka otti kiekon kädellä haltuun päästen yhtäkkiä Braunin ja Burnsin selustaan nokikkain Jonesin kanssa, mutta rystyuitto kilpistyi patjaan. Lopulta Fleury otettiin maaliltaan 2:16 ennen loppua. Kavennusta haettiin kuudella hyökkääjällä, mutta Couture katkoi Stastnyn syötön kulmasta kohti Marchessaultia keskustassa ja vapautti Meierin polkemaan laidasta kiekon tyhjiin 1:50 ennen loppua. Viimeiset minuutit pelailtiin pois nelosketjujen toimesta, vaikka pientä painimista nähtiinkin ja Kane sekä Reaves saivat käytöskympit. Lopputulos oli siis San Jose viisi - Las Vegas kaksi. Päätöserässä vedot olivat 11-16 ja koko pelissä 33-26.

Tasaviisikoin peli oli 1-1, mutta kaikki erilaiset erikoistilanteet San Jose voitti 4-1, mikä ei yllätä, vaan jatkossa jäähyltä pitää vain pysyä poissa, koska 5v5-pelissä Vegas voi San Josen kaataa, vaikka tänään siinäkin kotijoukkue oli niskan päällä ja Vegas menetti liikaa kiekkoja omissa eikä päässyt iskemään vastaan paineen alta. Seitsemän pikkukakkosta on aivan liikaa.

Fleury päästi kolmannessa pelissä putkeen vähintään neljä maalia loukkaantumisensa jälkeen. Ennen sitä hän päästi vain kuusi maalia viidessä pelissä ja minusta hän ei ollut kovin vakuuttava, vaan Jones voitti maalivahtitaiston. Puolustajista annan puhtaat paperit vain Theodorelle, joka selvisi ainoana kuivin jaloin paineen alla pelaten peräti 24 minuuttia. Kolmospari oli ehkä eniten ongelmissa ja varsinkin Holdenilla oli vaikea iltapuhde. Teholukema oli heikoin -2. Oletan, että Miller korvaa hänet ensi pelissä parempana kiekonliikuttajana. Ykkösparista Engelland oli vaikeuksissa myös jalkanopeuden puutteen takia ja siirtokiekot eivät menneet tarpeeksi varmasti keskialueelle. Schmidt oli rinnalla myös pettymys ja pelasi varmaan heikoimman playoffpelin kuin kertaakaan viime kaudella ollen osasyyllinen kolmanteen ja neljänteen Sharksin osumaan. Merrill laukoi kahdesti kohti Jonesia ja Engelland kerran päätösminuutilla, mutta muutoin kukaan muu alakerrasta ei saanut aikaan laukaustakaan kohti maalia.

Hyökkääjistä kakkosketju vastasi maaleista tasaviisikoin ja ylivoimalla, josta kehut. Stone oli mielestäni paras Vegasin hyökkääjä. Stastny oli vähän pehmeä ja syyllinen avausmaaliin, mutta alusti toki sitten maaleista toisen. Silti myös kakkosketju jäi pakkaselle ykkösketjun tavoin, johon toki vaikutti lopun osuma tyhjiin, mutta alaketjut jäivät ainoina nollille, vaikka pelillisesti Sharksin alaketjut olivat ehkä parempia jopa. Carrier kirjasi yhdeksän taklausta ja Reaves neljä, mutta korvaisin silti toisen heistä Carpenterilla ensi pelissä, koska siten nelosketjusta tulisi hieman pelaavampi pelkän pommittamisen sijaan. Hyökkääjistä eniten laukoivat Smith kuudesti ja Eakin neljästi. Ykkösketjulta odotan tasonnostoa silti ensi pelissä, vaikka ei se nyt mitenkään huonosti pelannut, mutta keskinkertaisuus ei nyt riitä. Kolmosketjussa jatkaisin Nosek-Tuch laituriparilla, koska se sai yhdessä Eakinin kanssa ajoittain luotua puolittaisia maalipaikkoja ja toki sen yhden hyvän Merrillille toisessa erässä.

 

[Bosco]

https://twitter.com/IgorEronko/status/1116319743559049216

Vegas saamassa Venäjän suunnalta apuja playoffeihin? Tuohan olisi molemmille osapuolille hyvä ratkaisu jos nyt saisivat pelattua tuon ELC-kauden pois tässä playoffien aikana. Gusev kun täyttää 27 vasta heinäkuun puolella joten Vegas säilyttäisi sitten RFA-oikeudet vielä tämän kesän ajan, eli voisivat sitten kesällä neuvotella jatkosopimuksen rauhassa. Helpompi Gusev olisi saada koko kaudeksi Pohjois-Amerikkaan jos hänelle voisi maksaa kunnon palkkaa kuin tuolla tulokassopimuksella millä joutuisi pelaamaan jos vasta ensi kaudeksi olisi tulossa sinne.

 

[Amerikanihme]

13. minuutilla Fleury aikaili taas maalin takana eikä Merrill saanut kiekkoa kulmasta ulos alueelta. goodrow, bellemarehaleykamppi. Eakin-Stone-McNabb-Engelland oli ensimmäinen alivoimanelikko.

Tuossa vaiheessa taisi keittää vähän yli jo sinullakin, goodrow, bellemarehaleykamppi.

Joo, jos tuo @Bosco:n linkittämä uutinen on totta, niin enpä tiedä. Ehkä tosiaan sopimusteknisistä syistä parempi tulla lätäkön yli nyt, mutta pelkään, että hänen lisäämisensä pelaavaan rosteriin sekoittaisi ketjut ja kemiat.

 

[Salming]

Tuossa vaiheessa taisi keittää vähän yli jo sinullakin, goodrow, bellemarehaleykamppi.

Kas, välimuistiinpanomerkintä oli jäänyt poistamatta.

Joo, jos tuo @Bosco:n linkittämä uutinen on totta, niin enpä tiedä. Ehkä tosiaan sopimusteknisistä syistä parempi tulla lätäkön yli nyt, mutta pelkään, että hänen lisäämisensä pelaavaan rosteriin sekoittaisi ketjut ja kemiat.

Minä toivotan Gusevin tervetulleeksi, jos hän oikeasti saapuu. Kolmosketjun laidasta löytyisi varmasti se pelipaikka, jos Gallant kokisi hänet valmiiksi pelaamaan, joten eipä tuossa nyt kemiat kovin pahasti menisi sekaisin. Silloin Nosekin voisi pudottaa nelosketjuun kaiken lisäksi. Twitterissä on nyt ollut vähän kahdenlaista tietoa siitä, että Gusevin sopimus olisi voimassa vielä kuun loppuun, mutta sitä yritetään purkaa ja sitten toisaalta Gusev on nimetty johonkin Venäjän leiriryhmäänkin. Mene ja tiedä.

EDIT: Gallant oli kommentoinut kuulleensa aamulla McPheelta Gusevin mahdollisesta liittymisestä, mutta ei tiedä pelaajaa tarpeeksi hyvin kommentoidakseen sen tarkemmin. Jos Gusev kuitenkin on mahdollista saada joukkueeseen, Gallant katsoo mielellään mitä tapahtuu. Hän toivoo Gusevin toki liittyvän joukkueeseen ja saavan harjoitusaikaa joukkueen kanssa, mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että toteutuuko se.

 

[Amerikanihme]

Tällä hetkellä kuulostaa siltä, että Gusev olisi tulossa ja voisi ehkä pelatakin ensi viikolla. Okei, sinne joukkkoon vaan hämmentämään, ei kai se voi paljon tuhoa aiheuttaa, yleensähän uudet pelaajat tuovat piristysruiskeen koko joukkueen tekemisiin. Minusta Gusev kuuluisi kahteen ylimpään ketjuun taitojensa puolesta, jos on kerta KHL:n parhain tai parhaimpia pelaajia. Kuka sieltä sitten otettaisiin pois? Vaikea ongelma, mutta hukkaan menee, jos laitetaan Eakinin laidalle Nosekin paikalle.

 

[ritaripervonen]

Tällä hetkellä kuulostaa siltä, että Gusev olisi tulossa ja voisi ehkä pelatakin ensi viikolla. Okei, sinne joukkkoon vaan hämmentämään, ei kai se voi paljon tuhoa aiheuttaa, yleensähän uudet pelaajat tuovat piristysruiskeen koko joukkueen tekemisiin. Minusta Gusev kuuluisi kahteen ylimpään ketjuun taitojensa puolesta, jos on kerta KHL:n parhain tai parhaimpia pelaajia. Kuka sieltä sitten otettaisiin pois? Vaikea ongelma, mutta hukkaan menee, jos laitetaan Eakinin laidalle Nosekin paikalle.

Gusev ei ole käsittääkseni koskaan pelannut Pohjois-Amerikassa. Jos nyt tulee, niin ensin mukaan harjoituksiin ja ottamaan riittävästi tuntumaa joukkueen kuvioihin. Sitten, jos on tarvetta, niin juuri tuohon kolmosketjun kokeilemaan, miten peli alkaa kulkea pienessä kaukalossa. Kahta ekaa ketjua ei ole syytä rikkoa upouuden miehen takia, jos ei tule loukkaantumisia. Kova pelaaja taatusti, mutta kokematon näissä kuvioissa. Toki hyvä, jos tulee, niin siinä meillä olisi vielä ylimääräinen jokerikortti ratkaisupeleihin.

Tärkeä voitto viime yönä, vaikkei ihan tyylipuhtaasti tullutkaan. Tästä on hyvä jatkaa kotiotteluihin.

 

[Salming]

2/7 San Jose Sharks vs. Vegas Golden Knights

Fleury jatkoi maalissa. Miller korvasi odotetusti Holdenin alakerrassa, mutta hyökkääjistössä muutoksia ei nähty.

Ottelu alkoi omalta osaltani karmeasti, kun Viaplayn sisältöä ei voitu ladata, kunnes ottelusta oli jo kolme minuuttia kulunut. Kaikki muut ottelut kyllä toimivat samanaikaisesti, joten missasin suorana avausmaalin. Joka tapauksessa kelasin sen onneksi erätauolla. Eakin syötti ensin oikeasta laidasta keskemmälle Paciorettylle, joka laukoi päin Jonesia, mutta ehti omaan reboundiin maalin taakse, voitti kamppailun, syötti slottiin liikkuneelle Eakinille ja tämä naulasi ranteella kiekon vasempaan yläkulmaan ohi Pavelskin ja Karlssonin blokkien. Ajassa 2:30 Karlsson huitoi Goodrowin mailan kahtia saaden rangaistuksen siitä. Vastustajan nelosketju teki siis työnsä hyvin Vegasin ykköstä vastaan hankkimalla ylivoiman.

Ylivoima muuttui kahden miehen ylivoimaksi minuutin ajaksi, kun Engellandin purkukiekko omasta päästä nousi päätyverkkoon, jolloin tuomitaan tietysti pelin viivyttämisrangaistus. Golden Knights pelasi alivoimaa yhdellä hyökkääjällä (Bellemare tai Eakin) ja McNabb-Schmidt puolustajaparilla. Hyökkääjän tehtävä oli pitää kiinni rightin puolen one-timer eli estää Karlssonia syöttämästä Burnsille. McNabb puolestaan vasempana puolustajana peitti Thorntonin syötöt oikeasta siivestä kohti takatolppaa. Kolmikko pelasikin mahtavasti ja vasta lopussa Burns sai ladattua one-timerin kilpeen. Millerin päästyä boksista jäälle, hän spurttasi omaan päähän ja katkaisi E. Karlssonin yhden kosketuksen syöttöyrityksen laidasta viivaan. Seurauksena oli 2v1-hyökkäys, jonka Miller päätti omaan laukaukseen oikeasta laidasta ohi Jonesin alakulmaan ajassa 4:37. Yhden miehen ylivoiman loppuhetkillä Sharks oli todella lähellä kaventaa, kun Kane laukoi vasemmasta laidasta päin Fleurya ja irtokiekko kimposi slottiin Nyquistille, jolla oli tyhjä maali, mutta McNabb pelasti luistintorjunnallaan varmahkon maalin. Kuuden minuutin pelin jälkeen Golden Knights iski jo illan kolmannen maalinsa, kun Vlasicin avaus laitaa pitkin päätyi Stastnylle hyökkäyssiniviivalla ja hän siirsi kiekon viereen Paciorettylle, joka nousi oikeaa laitaa kohti maalia ja laukoi tarkasti vasempaan takayläkulmaan. Se riitti Jonesille ja Dell luisteli maalille.

Maalinjälkeisessä vaihdossa Meier laukoi terävän kudin vasemmalta patjaan, Couture tykitti ensimmäisen reboundin keskeltä oikeaan tolppaan ja Pavelski toisen reboundin Fleuryn rintapanssariin. Jälkitilanteessa Stone ja Meier nujakoivat itsensä jäähylle, joten peliä jatkettiin tasavajaalla. Laukaukset olivat mainoksille mennessä 4-7.

Tasavajaalla ainoa paikka tuli Nyquistille, joka laukoi kääntörannarin maskin läpi yli maalin kaukaa yhdeksän minuutin tienoilla. Ajassa 10:40 Theodore nousi viivasta kulmaan ja syötti sieltä lopulta Nosekille, joka oli pidettynä maalin edessä eikä saanut ihan kunnollista laukausta aikaan. Toisessa päässä McNabb otti jäähyn kaadettuaan maalin takana Sörensenin. Tuo oli jo kolmas puolustajien ottama rangaistus ensimmäiseen 11 minuuttiin ja neljäs kaikkinensa. Ennen ottelusarjaa nostin esille kysymyksen siitä, kuinka hyvin Vegas saa stoppeja aikaan isäntien kulmaralleissa ja mieluiten rikkomatta, mutta tämänkään ottelun alku ei luvannut hyvää sillä saralla.

Alivoiman Vegas selvitti kuitenkin jälleen. Lopussa Labanc toki toimitti vaarallisesti oikeasta laidasta kiekon jäitä pitkin maalille ja kiekko pyöri kymmenkunta sekuntia ainakin Fleuryn edessä, mutta lopulta Stone-Eakin-Engelland-Schmidt nelikko sai siivottua tilanteen. Heti perään Vegas vuorostaan pääsi ylivoimalle, kun Labanc niittasi McNabbin tämän astuttua kentälle jäähyaitiosta. Ylivoiman alussa Miller löysi nopealla passilla viivasta maalin edestä Smithin, joka pyörähti keskemmälle ja yritti nostaa jalkojen välistä kiekon maaliin tuloksetta eikä Karlssonkaan ehtinyt irtokiekkoon maalin vasemmalla kulmalla. Vierasjoukkue pääsi pelaamaan 23 sekuntia kahden miehen ylivoimaa, kun Hertl nosti omalta alueelta kiekon katsomoon. Sen aikana Vegas loi yhden huippupaikan, kun Marchessault voitti päädyssä kiekon dumppauksen jälkeen, syötti maalin kulmalle Karlssonille, joka vielä jakoi takaviistoon keskelle Smithille, mutta tämä tykitti hieman ohi oikean yläkulman avopaikasta. Jälkimmäinen yhden miehen ylivoima päättyi, kun sitä oli jäljellä minuutti, koska Miller otti idioottimaisen rangaistuksen annettuaan Goodrowille poikittaista mailaa aitioiden edessä tämän nostettua jo kiekon päätyyn.

Minuutin mittaisen tasavajaan viime sekunneilla Sharks kavensi, kun Karlsson kuljetti kiekon alueelle oikeaa laitaa, syötti poikittain vasemmalle Pavelskille, joka jatkoi yhdellä kosketuksella takatolpalle Couturelle ja tämä nosti kiekon varmasti verkkoon, kun Theodore ei saanut poikittaissyöttöä katki Fleuryn edessä. San Jose iski toistamiseen sitten ylivoimallaan heti perään, kun Couture lätytti laidasta keskelle siniviivaa Karlssonille ja tämän lyöntilaukaus painui oikeaan yläkulmaan ohi Eakinin puolikorkean blokkausyrityksen. Ilmeisesti vielä Hertl hipaisi matkalla kiekkoa, koska maali korjattiin lopulta hänelle. Jotta sulaminen oli täydellinen, San Jose tasoitti vielä minuutti ennen erätaukoa, kun Theodore menetti kiekon alimpana painetta antaneelle Kanelle luvattoman helposti, tämä kiersi maalin, jakoi ristiin viivaan Dillonille, joka syötti jäitä pitkin maalin kulmalle ja Thornton ohjasi kiekon ohi Fleuryn. Kahdessa minuutissa San Jose oli iskenyt siis kolme osumaa. Laukaukset erässä olivat 12-10. Tasaviisikoin pelattiin vain kahdeksan minuuttia, joka oli liian vähän vierasjoukkueen kannalta, koska se elää 5v5-pelaamisesta varsinkin San Josea vastaan. Omalla alueella PAPP oli edelleen sekavaa ja blokit kirjattiin 4-12. Jatkuvat kulmapelit Sharks-päädyssä uupuivat edelleen, vaikka kolme maalia Vegas onnistui iskemään. Millerin rangaistus maksoi periaatteessa kaksi osumaa jopa.

Toisen erän alkuun tein sellaisen peliliikkeen, että laitoin ylleni Haulan pelipaidan tuomaan kenties onnea murheellisen erän lopun jälkeen. Uusi onnenkalu toi heti tulosta, kun San Josen avausminuutilla tekemä 4-3 maali hylättiin. Pavelski jätti kiekon siniviivan ylittämisen jälkeen oikeassa laidassa Burnsille, joka pommitti kumilaatan vasempaan yläkulmaan, mutta samaan aikaan maalin edessä Couture otti kontaktia Fleuryyn ja osuma hylättiin sekä Couture sai vielä rangaistuksen. Vegas hyödynsi ylivoimansa, kun Theodore laukoi vasemmasta siniviivan kulmasta maalille, Stastny tökkäsi irtokiekon kohti Stonea tähtipuolustajien Burnsin ja Karlssonin keskeltä ja Stone nosti maalin edestä kämmeneltä kiekon Dellin patjan yli verkkoon. Maalinjälkeisessä vaihdossa vierasjoukkue hieman nukahti taas, kun Thornton käänsi vasemmasta laidasta kiekon painottomalle puolelle Braunille, joka ampui vapaasti ranteella, mutta Fleury potki vastaan kilpitorjuntaan. Ajassa 25:30 Theodore-McNabb parilla oli merkkausvaikeuksia, kun Theodore menetti hyökkkäyssiniviivalla kiekon epäonnistuttuaan ottamaan ilmassa olleen laatan haltuun kädellään, jonka jälkeen omiin päin kääntyi nopea 3v2-hyökkäys ja kiekottelun päätteeksi Meier oli aivan nokikkain Fleuryn kanssa, mutta tämä otti ison torjunnan tasapainoisen paketin ansiosta peittäen kulmat. Erän alkupuoliskolla vierailla oli koko ajan ongelmia, kun Sharks käänsi välittömästi pystyyn riiston jälkeen eivätkä hyökkääjät takakarvanneet tarpeeksi lähellä. Siksi ajassa 26:30 Tuch otti rangaistuksen, kun nopea ristipisto tavoitti Sörensenin hyökkäyssiniviivalla ja tämä kuljetti vasenta laitaa alueelle pakottaen Tuchin koukkaamaan takaa päin. Laukaukset olivat 5-2 mainoksille mennessä.

Alivoiman alussa Nosek nappasi kiekon Karlssonilta siniviivan kulmassa ja loi 3v2-hyökkäyksen. Levitys oikeasta laidasta vasemmalle löysi McNabbin, joka latasi hyvästä joustorytmistä rannarin oikeaan tolppaan Dellin liukuessa toiselle tolpalle. Sharksin paras paikka ylivoimallaan oli ehkäpä Couturen syöttö vasemmasta laidasta maalille Pavelskille, joka ohjasi hieman ohi takakulman. Alivoiman lopussa Smith vei kiekon hyökkäysalueen kulmaan ja syötti sieltä Eakinille, joka pääsi ampumaan oikeasta laidasta, mutta Couture blokkasi laukauksen uhrautuvasti kulkusillaan eikä palannut enää kaukaloon kuin vasta kolmannessa erässä. Vlasic puolestaan oli pudonnut pois isäntien kokoonpanosta erän toisella minuutilla blokattuaan alivoimalla Theodoren laukauksen ennen Vegasin johtomaalia.

Juuri ennen erän puoliväliä Marchessault syötti voitetun laitapainin jälkeen oikeasta kulmasta maalin eteen Karlssonille, joka laukoi Dellin syliin kahden metrin päästä. Heti perään alaketjut pelasivat perättäisissä vaihdossa pitkät pätkät hyökkäysalueella ja jakoivat ohessa raskaita pommeja pitäen paineen hyökkäysalueelle, mutta maalipaikkoja kumpikaan ketju ei pystynyt luomaan, vaan pyöri vain laidassa. Laukaukset olivat 7-4 11 minuutin pelin jälkeen. Vajaan 32 minuutin kohdalla Vegas pääsi 2v1-hyökkäykseen ja Stone jakoi oikealta puolelta vasemmalle Paciorettylle kiekon yli Burnsin lavan. Pacioretty tykitti kuitenkin yli maalin ranteella avopaikasta. Ajassa 33:30 Labanc sai syötön päädystä ja laukoi slotista ohi maalin, mutta heti sen jälkeen Reaves kelasi hänen ylitseen. 35. minuutilla Engellandilla oli vaikeuksia omalla alueella paineen alla eikä hän saanut esimerkiksi jatkettua helppoa kiekkoa ulos alueelta louhikkokosketuksen takia Schmidtin pelattua sen maalin takaa ränniin. Lopulta ykkösketju pelasti Engellandin nostamalla kiekon toiseen päätyyn ja luomalla sieltä paikan viivaan nimenomaan Engellandille, mutta Dell torjui maskittoman lyöntilaukauksen.

Laukaukset olivat 8-6 ennen päätösvitosta. Vegasin pelaamiseen oli tullut hieman järkeä erän toisella puolikkaalla, kun hyökkääjät lopettivat ylipelaamisen eivätkä karvanneet ihan niin syvältä, vaan pitivat parempaa huolta kenttätasapainosta Sharksin nopeiden kääntöjen vuoksi. Erää jäi jäljelle 3:50, kun Schmidt joutui jäähylle katkottuaan syötön ilmasta omalla alueella ja huidottuaan sitten vahingossa kiekon katsomoon. Harmillinen jäähy, kun San Josen suurin kiima oli saatu hetkeksi laantumaan järkevämmällä viisikkopelaamisella. Heti ylivoiman alussa Pavelski päätti 3v2-hyökkäyksen painottoman puolen laukaukseen, mutta Fleury oli taas hyvin vastassa peittämässä kulmat. Thorntonilta mainio levitys taas alueelle tulon jälkeen poikittain. Sen jälkeen W. Karlssonilta nähtiin kaksi hyvää puolustussuoritusta alivoimalla. Ensin hän katkoi rännisiirron, pudotti viereen McNabbille ja tämä pääsi purkamaan. Sharksin tultua uudestaan alueelle hän puolestaan katkoi poikittaissyötön siniviivassa ja sai ohjattua kiekon taas keskialueelle. Minuutti ennen taukoa Vegas loi 2v1-tilanteen jälleen kerran, mutta Dillonin pitäessä syötön kiinni Eakinille, Pacioretty laukoi itse vasemmasta laidasta räpylään yrittäessään takakulmaan. Seuraavassa vaihdossa vielä 45 sekuntia ennen taukoa Marchessault katkoi siniviivalla avauksen ja pelasi takaisin syvyyteen Tuchille, joka punnersi maalille kulmasta, mutta Dell piti patjat kiinni runnomisyrityksessä. Laukaukset erässä olivat lopulta 10-10 ja kahden erän jälkeen 22-19, joka oli edistystä verrattuna viime pelin kymmeneen laukaukseen kahden erän jälkeen. Toinen puolikas oli tosiaan jo parempaa viisikkopuolustamista, kun pelissä oli enemmän järkeä tunnekoohottamisen sijaan. Tasaviisikoin pelattiin nyt 15:15, joka oli lähes tuplat enemmän avauserään verrattuna ja se sopi vierasjoukkueelle. Stone nousi maalillaan myös pudotuspelien maalipörssin kärkeen kolmella osumalla.

Couture palasi jäälle kolmanteen erään, mutta Vlasic ei. 40 sekunnin kohdalla Karlsson pujotteli keskialueen läpi keskeltä, mutta lopulta Schmidt löi kiekon pois lavasta taidonnäytteen päätteeksi. Ajassa 42:30 nelosketju ja ykkköspari joutui pyörimään kauan omissa, kun muun muassa Engelland ei saanut riistoa aikaan laidassa. Lopulta Ryan toimitti viivasta vaarallisen ohjurin maalille, jonka Fleury selvitti. Minuutin päästä kakkoskentällinen pääsi kulmarallin makuun ja Theodore laukoi viivasta maalin ohi. Stastny ei ihan reagoinut ajoissa maalin vasemmalla kulmalla päätylautareboundiin, joten tyhjä maali jäi hyväksikäyttämättä. Viidennellä minuutilla Marchessault syötti keskialueelta eteenpäin kiekon Karlssonille siniviivalle, joka kuljetti vasenta laitaa pitkin ja yritti sitten jakaa poikittain Dellin nenän edestä Smithille toiseen laitaan kumilaatan, mutta syöttö katkottiin. Kuuden minuutin kohdalla oli vuorossa vaihteeksi alivoimaa, kun Theodore suti omalla alueella pyörivästä kiekosta ohi alimpana pelaajana ja joutui sitten kopauttamaan Meieria käsille, jottei tämä päässyt laukomaan päästyään jo nokikkain Fleuryn kanssa. Theodoren heikko ilta puolustuspäässä sai siis kruunun rangaistuksen muodossa.

Ylivoiman alkuhetkillä Burns nasautti painavan lämärin Fleuryn oikeaan olkapäähän. Toisessa päässä Eakin pelasi kulmasta kellon kulutuksen jälkeen kiekon Stonelle maalin eteen, mutta tämän rystykuti ahdistettuna jäi veltoksi jäänuoliaiseksi. Seuraavaksi Couture kokeili ranteella vasemmalta puolelta ohi Engellandin blokin, mutta Fleury liimasi vedon vatsaansa. Ennen jäähyn loppumista Vegas iski vielä alivoimalla lukemat 3-5:een, kun Smith vapautti omalta alueelta Karlssonin läpiajoon ja tämä vei kiekon tarpeeksi pitkälle rystylle nostaen lopulta kiekon tyhjiin Dellin oltua liian hidas sivuttaisliikkeessä. Tilanne syntyi siitä, kun Thornton laukoi vasemmasta siivestä ohi takakulman, Smith pysäytti kiekon rännissä ja Burns oli jo pinchaamassa vastaan, mutta vetääntyi viime hetkellä, mutta Karlsson oli jo ehtinyt livahtaa selustaan. Tässä tilanteessa tuli hyvin esiin se, kuinka heikkoja puolustuspelillisiä valintoja Burns toisinaan tekee. Joko olisi pitänyt pinchata loppuun asti tai sitten peruuttaa heti, mutta välimallin ratkaisu kävi kalliiksi.

Maalinjälkeisessä vaihdossa Fleury oli maaginen torjuen kilpiliimalla Kanen nopean laukauksen maalin edestä Couturen tarjottua kulmasta rystylätyn. Laukaukset olivat 9-1 kahdeksan minuutin jälkeen mainoksille mennessä eli Vegas oli tehnyt käytännössä ainoasta paikastaan. Kaksi seuraavaa minuuttia pelattiin ilman laukauksia, kun vierasjoukkue dumppasi kiekkoja nöyrästi päätyyn punaviivalta eikä kikkaillut keskialueella ollenkaan. 11. minuutilla Braun laukoi viivalta maskitta ja Fleury sylki ihmeellisesti kiekon eteensä, mutta Nosek oli onneksi paikalla selvittämässä tilanteen. Tuo ei kuitenkaan ollut ainoa kerta, kun Fleuryn reboundkontrolli petti helpoissakin vedoissa. Ajassa 52:30 Stone malttoi omalla alueella siirtää kiekon rauhassa keskikaistalle luoden ylivoimahyökkäyksen. Lopulta Pacioretty syötti rystyltä oikeasta laidasta poikittain b-pisteiden väliin takaviistoon Engellandille, joka päätti vastaiskun surkeaan laukaukseen reippaasti yli maalin. 14. minuutilla Nosek haastoi oikeassa laidassa 1v1-tilanteessa väsyneen Dillonin, mutta Dell torjui rystyvedon pienestä kulmasta. Heti perään Theodore toimitti keskialueelta kiekon päätyyn, mutta korkea laukaus pysähtyi E. Karlssonin rintakehään ja pomppasi siitä suoraan Smithille, joka kokeili maskitonta lyöntilaukausta vasemmasta laidasta, mutta Dell koppasi vedon syliinsä helposti. Seuraavassa vaihdossa puolestaan ajassa 54:30 W. Karlsson katkoi hyökkäysalueella ja syötti viereen Smithille, jonka lnopea aukaus oikealta b-pisteeltä osui Dellin ylävartaloon tällä kertaa. Toisessa päässä Thornton laukoi vasemmasta laidasta takapatjaan, mutta Stone oli hereillä irtokiekossa puolustaen Sörensenin tylysti irti jatkokiekosta.

Kelloon jäi aikaa 4:14, kun Nosek oli turhan jäähyn annettuaan Braunille poikittaista tämän ajaessa maalille keskikaistaa pitkin. Alivoima oli jo illan kahdeksas vieraille, mutta jotenkin Sharks oli vain kertaalleen rokottanut ylivoimalla ja Vegas peräti kahdesti alivoimalla. Alivoiman alussa Bellemare kulutti hyvin aikaa hetken verran vastustajan puolustusalueen kulmassa. Puolivälissä alivoimaa Couture läväytti one-timerin Fleuryn syliin ohi McNabbin blokin. Samassa Sharks otti aikalisän 3:25 ennen loppua laukausten oltua siinä vaiheessa 13-4.

Dell otettiin maaliltaan kolme minuuttia ennen loppua, mutta mitään vaarallista 6v4-ylivoimallaan isännät eivät luoneet, vaan syöttöyritykset laidasta takatolpalle viuhuivat neliön läpi kulmaan. 1:45 ennen loppua Bellemare laukoi niukasti ohi tyhjän maalin ja tuo oli jo kaikkinensa kolmas yritys alivoimapurut huomioiden naulata peli lopullisesti. Seuraavaksi Bellemare ei enää lähtenyt yrittämään, vaan siirsi kiekon määrämittaisena keskialueelta vastustajan alueelle päästäen omat pelaajat vaihtoon pitkän kiekon jälkeen. Viimeisellä minuutilla Smith pääsi kokeilemaan punaviivalta kuudetta maalia, mutta laukoi ohi maalin eikä Paciorettykaan osunut oikeasta laidasta pienestä kulmasta jatkotilanteessa. Kaiken kaikkiaan Golden Knights puolusti viimeiset minuutit hyvin eikä Sharks luonut enää maalipaikkoja. Päätössummerin soitua Kane taklasi Stonea Vegasin puolustusalueen kulmassa ja siitä Engelland, Eakin ja McNabb eivät pitäneet pistäen kahakan pystyyn. Eakinilla aukesi jopa nenä ja verta alkoi valumaan. Joka tapauksessa lopputulos oli San Jose kolme - Vegas viisi, joten sarja tasoittui yhteen-yhteen.

Fleurylle kirjattiin toki voitto ja päätöserässä hän oli muuri silloin, kun piti ollakin, mutta reboundkontrollissa on paljon työstämistä, sillä en ole vähään aikaan nähnyt hänen sylkevän eteensä noin paljon kiekkoja maskittomissakin laukauksissa. 34 torjuntaa oli silti rohkaiseva suoritus ja mikä tärkeintä hän sai tappioputkensa poikki ottaen ensimmäisen voiton loukkaantumisensa jälkeen. Puolustajista Merrill oli ainoa, joka ei ottanut jäähyä. Sanoisinkin, että hän pelasi parhaiten Schmidtin ohella. Toki peliaikaa Jonille tuli vain vartti, mutta teholukema oli +0. Schmidt puolestaan keräsi lukeman +2 ja uurasti 21:36 nostaen tasoaan avauskohtaamisesta. Nyt kiekollinen suoritusvarmuus oli jo tutulla tasolla yhden heikon pelin jälkeen. Kakkosparista Theodore oli todella löperö omalla alueella, joten hänen suoritukseen ei voi olla tyytyväinen. McNabb pelasi rinnalla peräti 25:10 alivoimista johtuen ja jäi lopulta maalin verran plussalle, vaikka hänenkään iltapuhde ei ollut kaikkein ehjin. Engelland pelasi alivoimaparina hurjat minuutit 24:39 myös ja blokkasi viisi vetoa. Valitettavasti jalkanopeuden ja kiekollisen varmuuden kanssa oli taas vähän tekemistä avausottelun tapaan. Millerin paluu oli kaksijakoinen, sillä hän toki teki alivoimaalin, mutta otti sitten kaksi jäähyä jo avauserässä, joista jälkimmäinen kostautui todella karusti käynnistäen sulamisen. Kiekkoa Miller liikutti sentään hyvin eikä ollut Holdenin tapaan pulassa paineen alla.

Hyökkääjistä pitää nostaa esiin taas kakkosketju, joka loi tukun paikkoja. Stone jatkoi maaliputkeaan ja Stastny sekä Pacioretty viettivät kahden pisteen iltaa, vaikka Paciorettylla oli varaa tuhlata paikkojakin. Isot hankinnat olivat isoja kauden tärkeimmässä ottelussa, josta massiivinen plusmerkintä. Ykkösketju pääsi myös tehoille alivoimamaalin myötä. Tasaviisikoinkin oli paikkoja avauspeliä enemmän, joten jospa se siitä pikkuhiljaa aukenee. Ihan hyvä esitys kaikkinensa, vaikka Karlsson ja Marchessault jäivät ainoina pakkaselle hyökkääjistä, mutta ilman omaa syytä varsinaisesti. Kolmosketju paransi pelaamistaan myös ja Tuch pääsi pelin edetessä yhä paremmin ytimeen. Nosek oli mielestäni siellä jo viime pelissä kohtalaisesti. Eakin teki tärkeän avausmaalin ja Tuch kirjasi näemmä kakkossyötön maalinedustalta voittomaaliin Theodoren toimituksen jälkeen. Pienen miinuksen Eakinille voi antaa epäonnistuneesta blokista 3-2 kavennuksessa. Nelosketjun laitureiden peliaika jäi vain vajaaseen kuuteen minuuttiin, mutta kyllä he siinäkin ajassa loivat pari kulmamyllyä ja ehtivät taklaamaan pari kertaa. Bellemare puolestaan uurasti 13:52 alivoimien takia ja oli kyllä hyvä. Pidin suoritusvarmuudesta ja hänen ollessa jäällä alivoimalla ei kolissut omissa vajaan kuuden minuutin aikana.

Toiveissani oli, että San Josesta lähdettäessä sarja olisi vähintään 1-1 tilanteessa ja se onneksi toteutui. Ennustan, että kotipeleistä Vegas kairaa toisen, mutta San Jose ryöstää kotiedun takaisin. Oletan, että Jones kuitenkin palaa Sharksin maaliin, vaikka Dell otti muutamia hyviä torjuntoja. Gusevin pitäisi tosiaan liittyä viikonlopun aikana joukkueeseen, mutta tuskinpa hän ainakaan vielä kolmannessa kohtaamisessa on jäällä. Jos sarja on Vegasilla 2-1 ennen neljättä ottelua, silloin Gusev saattanee tehdä debyytin, kun käsillä ei ole pakkovoittotilanne. Jos puolestaan Sharks voittaa seuraavan ottelun, en välttämättä usko Gusevin hyppäävän askiin, mutta voin olla väärässäkin. Katsotaan, mitä tapahtuu. Positiivista on se, että vaikka Vegas ei ole pelannut kovin hyvin, sarja on nyt tasan ja viikonloppua ei tarvitse viettää synkin mielin.

 

[Salming]

3/7 Vegas vs. San Jose

Fleury jatkoi maalissa ja voittavaa kenttäpelaajistoa ei vaihdettu.

16. sekunnilla Stone karkasi läpi Dillon-Karlsson kaksikon välistä ja viimeisteli rystyltä ohi Jonesin satumaisen avausmaalin. Schmidt antoi pakki-pakki kiekottelun päätteeksi vapauttavan piston hyökkäyssiniviivalle. Maali oli Golden Knightsin pudotuspelihistorian nopein. Kolmannella minuutilla E. Karlsson nousi oikeaa laitaa, mutta syöttö takatolpalle ei löytänyt omia. Ajassa 3:40 Tuch laukoi suojauksesta takakulman ohi oikealta b-pisteeltä. Viiden minuutin kohdalla nelosketju loi kaksi erillistä kulmarallia samassa vaihdossa. Merrill laukoi ensin oikealta ohi Bellemaren aloitusvoitosta ja toisen pyörityksen aikana Reaves oli maalin edessä sutimassa irtokiekkoa tuloksetta. Ajassa 6:30 Hertl väläytti kiertämällä maalin ja kokeilemalla vanhanaikaista. Fleury sylki eteen, mutta omat siivosivat tilanteen. Kahdeksannella minuutilla McNabb tööttäsi Braunin jäihin puolustussiniviivalla ja tämä kipitti vaihtoon. Seuraavaksi Nosek haastoi 1v1-tilanteessa E. Karlssonin, mutta laukoi suojauksesta syliin vasemmalta b-pisteeltä. Juuri ennen erän puoliväliä Marchessault paineisti Karlssonia, sai katkon, liimasi Karlssonin päätyyn ja lopulta auttamaan tullut Kane vippasi kiekon katsomoon Sharksin maalin takaa.

Heti ylivoiman alkuun Miller laukoi keskeltä one-timerin ja Smith oli reboundissa, mutta Jones sai pidettyä kiekon allaan. Karlssonin viisikko pelasi koko ylivoiman eikä saanut muuta aikaan. Kane joutui uudestaan jäähylle heti perään ja nyt peräti neljäksi minuutiksi, kun hänen maila osui Carrierin naamaan. Tätä ylivoimaa kesti viisi sekuntia, kunnes Stastnyn aloitusvoiton jälkeen Theodore siirsi oikeaan laitaan Paciorettylle, joka laukoi oikealta yläkaarelta Stastnyn maskin läpi kiekon ohi Jonesin etukulmaan. 20 sekuntia myöhemmin Stastny ampui slotista patjaan Stonen takaviistopassista oikeasta laidasta alueelletulon jälkeen. Kerrassaan iso torjunta Jonesilta avopaikassa. Ylivoiman lopussa Miller tulitti päätylautaan ja Karlsson kokeili maalin vasemmalta kulmalta tuloksettomasti laukoa vastakiekon kohti etuyläkulmaa, joten San Jose oli vain 2-0 perässä 14 minuutin jälkeen.

4:34 ennen erätaukoa syntyi kavennus, kun Sörensen dumppasi kiekon ränniin keskialueelta, Merrill menetti Vegasin maalin takana laatan takakarvanneelle Thorntonille ja tämä löysi heti maalin edestä Labancin, joka laukoi yhdellä kosketuksella kiekon etukulmasta sisään Fleuryn reagoitua liian hitaasti. Sharks sai maalista itselleen kuuluisan yliotteen. Minuutin päästä Paciorettyn purku jäi viivaan ja Kane sai viivatoimituksen jälkeen kokeilla puolikasta vanhanaikaista maalin kulmalta patjaan. Minuutti tuon jälkeen Reavesin surkea purku puolestaan osui Sörensenin lapaan kimmoten Karlssonille, joka laukoi kaukaa oikealta maalirautaan ranteella ilman maskia. Kotijoukkueen pelaaminen oli pelkkää selviytymistä erän lopussa, kun Sharks käänsi punaviivalta painopisteen aina takaisin päätyyn. Päätösminuutilla ensin Pavelski pääsi maalin edessä nokikkain Fleuryn kanssa, kun viivasta tuli nopea oivallus, mutta Markku-Antero otti hyvän reaktiotorjunnan. Toisessa päässä Marchessault riisti kiekon takakarvaten ja laukoi nopean kääntörannarin slotista päätypleksiin. Karlsson oli jatkokiekossa maalin oikealla kulmalla, mutta Jones ehti liukumaan eteen. Laukaukset erässä olivat 20-12. Vegasille laukausmäärä oli uusi ennätys yhdessä erässä pudotuspeleissä, joten avauserästä pitää antaa kiitettävä arvosana, vaikka Sharks pääsi päätösvitosella pelin päälle, mutta alku oli vahva kotijoukkueelta.

Toista erää pelattiin 21 sekuntia, kunnes peli oli 3-1. Stone voitti Pavelskin kaksinkamppailussa oikeassa laidassa, löysi keskeltä Paciorettyn, tämä ampui patjaan, mutta rebound pomppasi samaan paikkaan ja Stastny otti sen haltuun laukoen sitten oikeaan yläkulmaan tolpan kautta. Ajassa 1:30 McNabb nosti norsukiekon omista luoden 2v1-tilanteen. Burns sai katkottua Smithin syötön oikealta puolelta kohti Marchessaultia, mutta tämä ehti ensin patjaan osuneeseen kimmokkeeseen ja oli laittaa irtokiekon maaliin. Ajassa 2:30 Haley jäi kitumaan blokattuaan Theodoren lyöntilaukauksen ja poistui koppiin lopulta. Ajassa 4:30 puolestaan Marchessault teki toisen katkonsa jo karvatessa. Nyt Ryan avasi alimpana suoraan Joonatanin lapaan, mutta Jones torjui tämän nopean rystykudin patjallaan läheltä. Vajaan kuuden minuutin kohdalla Tuch kuljetti alueelle tutusti oikeaa laitaa pitkin suojaten, mutta taaskaan kääntö keskelle ei löytänyt Eakinin lapaa.

Mainosten jälkeen seurasi ylivoima, kun Labanc kamppasi Karlssonin laidan vieressä keskialueella. Theodoren viisikko oli lähellä maalia alussa, mutta Stastny haki vielä passia poikittain maalin oikealta kulmalta vasemmalle Stonelle, kun hänellä oli itsekin paikka vetää. Syöttö ei osunut lapaan eikä muuta mainittavaa ylivoimalla tapahtunut. Puolivälissä erää Sharks sai ylivoiman, kun turhautunut Tuch taklasi kiekotonta Couturea punaviivalla saatuaan itse ensin niitin kypärättömänä. Ei näitä jäähyjä, kiitos. Ylivoimalla Labanc toimitti kertaalleen oikealta kiekon maalinedusruuhkaan, johon koko alivoimanelikko valui, kunnes lopulta Bellamare purki. Muutoin alivoima toimi hyvin eikä Sharks saanut kuviota enää kuntoon. 14. minuutilla Meier laukoi keskeltä one-timerin oikealta ohi kulmasta tulleesta syötöstä Reavesin hävittyä kamppailun siellä. Hetken päästä Vegas sai ylivoiman, kun Labanc esti kaiketi Reavesia isäntien alueella. Kane pääsi puolivälissä alivoimaa karkuun riistettyään kiekon punaviivalla Milleriltä ja Smithilta hyökkäykseenlähdössä, mutta Fleury pelasti tilanteen tökkäämällä kiekon kylkimyyryllä pois lavasta, kun Kane yritti siirtää kiekon rystylle. Theodoren viisikko kiitti tästä ylivoiman lopussa tekemällä 4-1 maalin. Theodore avasi vasempaan laitaan, Stastny kuljetti alueelle, pudotti viivaan takaisin Theodorelle, tämä levitti poikittain Stonelle oikealle, joka löysi syötöllään vasemmalta takatolpalta sinne liikettään jatkaneen Stastnyn ja tämä puttasi kiekon varmasti puolityhjään maaliin. Fantastinen osuma. Kolme minuuttia ennen loppua Thornton ajoi rumasti Nosekia päähän Vegasin alueella kulmassa, mutta selvisi vain kahden minuutin rangaistuksella. Tuosta tullee lisää pelikieltoa.

Alivoimalla Hertl ja Couture karkasivat 2v1-vastaiskuun, mutta ensin syötön kohti Couturea takatolpalle karkasi liian pitkälle. Peli kääntyi toiseen suuntaan ja Vegas sai 5v2-hyökkäyksen. Stone jätti oikealla kiekon Marchessaultille, joka syötti painottomalle puolelle Theodorelle, mutta tämän laukaus jäi patjaan eikä Stonekaan saanut irtokiekkoa maaliin. 15 vetoa ylivoimilla yhden illan aikana tuli kuitenkin täyteen, mikä on uusi seuraennätys. Päätösminuutilla Carrier jakoi samassa vaihdossa ensin karvatessaan kaksi taklausta Ryaniin ja vielä maalin takana kolmannen Hertliin pitäen vierasjoukkueen omassa kenttäpäädyssään. Huimaa tekemistä. Laukaukset olivat 30-19 kahden erän jälkeen eli 10-7 kakkoserässä.

Päätöserää pelattiin 36 sekuntia, kunnes peli oli 5-1. Stastny katkoi siniviivan kulmassa Burnsin avauksen, siirsi keskelle Stonelle, joka jatkoi oikeaan laitaan Marchessaultille ja tämä tykitti takapatjaan laidasta. Stone ehti maalille reboundiin ja siirsi sen rystyltä tyhjiin ollen aivan yksin. Joka erässä siis Vegas maalasi avausminuutilla! Ainoana pudotuspeleissä siihen on aiemmin pystynyt Boston vuonna 1981. Stonelle maali oli jo viides playoffeissa. Kolmannella minuutilla hattutempun haku jatkui lyöntilaukauksella puolustajan jaloista yli maalin. Minuutin päästä W. Karlsson huitoi itsensä rangaistujen aitioon antaen vieraille viimeisen oljenkorren. Labanc laukoi ylivoiman aluksi oikealta maalille, mutta McNabb ja Bellemare yhdessä estivät maalin synnyn, kun kiekko lirui Fleuryn läpi kohti maalia. Heti perään Nosek blokkasi Burnsin kudin, seurasi katko ja molemmat komennettiin boksiin painista. Lopulta kavennus tuli ylivoimalla vartti ennen loppua, kun McNabb ohjasi omiin Couturen syötön vasemmasta laidasta kohti Pavelskia takatolpalla.

Minuutin päästä eli 14 minuuttia ennen loppua peli oli jo 5-3, kun Schmidt sai jo takaperin luistellessaan huidottua Nyquistilta kiekon 1v1-tilanteessa laidassa, mutta syötti sen heti takaisin, jolloin Nyquist ajoi oikeasta laidasta maalille ja Meier siirsi maalin edestä reboundin ohi Fleuryn. Momentum siirtyi vieraille täysin parin vaihdon ajaksi. Seitsemännellä minuutilla kuitenkin Pacioretty haastoi kuljetuksensa päätteeksi Karlssonin 1v1-tilanteessa vieden kiekon rystyltä keskustan puolelle kämmenelle sekä saaden vielä laukauksen aikaan, mutta Jones torjui patjallaan alakulmasta. Mainoskatko tuli tuon jälkeen kuitenkin hyvään aikaan Vegasin kannalta, jotta viime vuoden vitospelin kaltaista paniikkia ei syntynyt. Silloin Vegas oli sulaa 4-0 johdosta päätöskympillä San Josea vastaan. Yhdeksän minuutin jälkeen Carrier oli liian innokas takakarvauksessa ja kaatoi Braunin Sharksin siniviivalla.

Ensimmäisellä alivoimaminuutilla syntyi kolme purkua Bellemare-Nosek ja Karlsson-Smith pareilta. Eakin suoritti neljännen toisella puolikkaalla. Sharksin ainoa paikka oli Labancin laukaus ylivoiman alussa oikeasta laidasta maskin kautta päätyverkkoon. Jäähyn jälkeen alaketjuilta nähtiin hyvää kellonkulutusta vieraiden kenttäpäädyssä. Lopulta kuusi minuuttia ennen loppua tapahtui lopullinen ratkaisu, kun Stone teki uran ensimmäisen hattutemppunsa. Theodore katkoi keskialueella ja siirsi eteenpäin Stonelle, joka pelasi seinän oikeassa laidassa Stastnyn kanssa siniviivan päällä. Stone sai kiekon takaisin keskelle, ajoi maalille ja uitti rystyltä kiekon vasempaan alakulmaan Karlssonin oltua liikaa perässä. Hattutempun kaikki maalit tulivat rystyltä, terve! Samalla sekä Stone että Stastny kirjasivat illan viidennet tehopisteensä.

Loppuminuutit olivat vain kiekottelua. Karlsson kolautti kerran ulkotolppaan vasemmasta laidasta. Sharks ei luonut juuri mitään enää. Kaksi minuuttia ennen loppua Reaves ja Kane ottivat nyrkkeilyottelum, joka päättyi Kanen jäämiseen Reavesin alle jään pintaan. Lopputulos oli siis 6-3 ja vedot 40-28, joista ylivoimahyökkäyksissä lukemat olivat 12-1 Vegasin hyväksi peräti eli se puolusti paljon Sharksia laadukkaammin suunnanmuutoksissa.

Fleury oli riittävän hyvä maalissa eikä häntä oikeastaan ole syyttäminen maaleista. Voittavaa pelaamista 25 torjunnalla. Hyökkääjistä kakkosketju oli tietysti kultaa Stonen ja Stastnyn tehtyä viisi pistettä mieheen. Pacioretty keräsi kaksi pinnaa ja tuo vitja on nyt tehnyt yhteensä 22 pistettä kolmessa pelissä. Muut ketjut eivät sitten onnistuneetkaan maalinteossa, mutta nelosketju pitää nostaa esiin Carrierin karvauspelaaminen. Se toisen erän lopun yksi vaihto oli taidetta kolmalle taklauksella kymmenen sekunnin sisään. Hän taklasi yhteensä 11 kertaa ja Reaves kahdeksan. Peliaikaakin tuli nyt kymmenen minuutin molemmin puolin herroille. Ykkösketjusta jokainen laukoi vähintään neljästi, joten sikäli sekin kyllä pääsi paikoille viimeistään ylivoimilla, mutta viimeinen silaus uupui. Tehotilastossa säilyi lukema +0, joka riitti kakkosketjun vastatessa tehoista. Kolmosketjusta Tuch pelasi sarjan parhaan pelinsä kuten myös Nosek, joka laukoi vitjasta eniten eli kolmesti. Tuch ja Eakin jäivät yhteen kutiin. Tuch ei toki ihan vielä ole ollut parhaimmillaan, mutta nyt oli nähtävissä vähän parempaa pelin sisällä olemista. Eakinilta nähtiin rutiini-ilta, onka kohokohtana oli 59%:n aloitustehot. Ylivoimalla hän ei oikein ole löytänyt kemiaa ykkösketjun ja Millerin kanssa, joten siihen pitäisi jotain keksiä.

Puolustajista Millerin liike vakuutti ja hän toi vaivatta kiekkoa pois paineen alta. Paluunsa jälkeen muuten hänen ollessään jäällä laukaukset ovat Vegasille 39-16, joka on paras saldo kahdessa viime pelissä koko joukkueesta Twitterin mukaan. Silti Merrillin kanssa he jäivät maalin verran pakkaselle, mutta peli-ilme oli hyvä. Theodore paransi heikosta kakkospelistään paljon ja keräsi kolme kakkossyöttöä, hyvä juttu. Engelland petrasi myös ja nyt jalkanopeuden kanssa ei ollut ongelmia. Alivoima-aikaa kertyi McNabbin kanssa taas nelisen minuuttia. McNabb blokkasi kolme kutia ja Engelland tyytyi yhteen. Schmidtin tehotilasto oli Engellandin tavoin +2 ja kehut Schmidtille lähtevät avausmaalin loistosyötöstä, joka käynnisti koko illan ilotulituksen. Sanoisin, että myös häneltä sarjan ehjin peli. Runsaiden ylivoimien takia Schmidtkin sai vähän levätä eli pelasi vain 17 minuuttia, kun Theodore ja Miller olivat ylivoimapuolustajia.

E: Niin juu, Gusevin sopimus julkistettiin virallisesti. Mielenkiintoista nähdä se, että vakuuttaako Gusev harjoituksissa Gallantin vai ei.

 

[lolaimbot]

Rapakon takaisella palstalla heiteltiin ilmoille että jos Gusev korvaisi Smithin ykkösketjussa. En ole Vegasin pelejä katsonut vähään aikaan, mutta tuntunut hieman hiljaiselta tuon ykkösvitjan peli. Mitä mieltä täällä ollaan tuosta ideasta?

 

[Amerikanihme]

Rapakon takaisella palstalla heiteltiin ilmoille että jos Gusev korvaisi Smithin ykkösketjussa. En ole Vegasin pelejä katsonut vähään aikaan, mutta tuntunut hieman hiljaiselta tuon ykkösvitjan peli. Mitä mieltä täällä ollaan tuosta ideasta?

Totta, että ainakin Marchessault on ollut kovin hiljainen, samoin vähän Smithkin. Joten en nyt kovin pahakseni panisi tuollaista kokeilua. Kuulostaa kuitenkin siltä, ettei Gusevia pelaamaan laiteta, ja fanit ovat huolissaan, että kaveri ottaa nokkiinsa ja lähtee takaisin Venäjälle. No jos niin tekee, niin saa sitten herkkähipiäinen mennäkin, ei sellaisia Vegasissa tarvita.

 

[Salming]

Rapakon takaisella palstalla heiteltiin ilmoille että jos Gusev korvaisi Smithin ykkösketjussa. En ole Vegasin pelejä katsonut vähään aikaan, mutta tuntunut hieman hiljaiselta tuon ykkösvitjan peli. Mitä mieltä täällä ollaan tuosta ideasta?

Smithia pidetään joukkueen sisällä kokonaisvaltaisinpana pelaajana tai pidettiin ainakin ennen Stonen hankintaa ja myös Gallant pitää hänestä paljon, joten minun on todella vaikea uskoa, että Smith pudotettaisiin ykkösvitjasta enkä sitä myöskään haluaisi edes nähdä. Viime keväänä Smith oli lisäksi Vegasin tehokkain pelaaja pudotuspeleissä. Olen kyllä luottavainen, että tuo Karlssonin ketju tehoilee vielä, vaikka Stonen ketju on ollut toistaiseksi se kuumin. Runkosarjan viimeiset 18 ottelua olivat jo hyvää tekemistä Stonen hankinnan jälkeen, kun ykkösketju kasasi 51 pistettä ja osoitti nousseensa viime kauden tasolle jopa. Nyt pudotuspeleissä on vielä ollut hiljaisempaa, mutta tuskin kauaa. Jos joku pitäisi ykkösketjusta pudottaa, laittaisin Gusevin ennemmin Marchessaultin tilalle kuin Smithin.

 

[ritaripervonen]

Rapakon takaisella palstalla heiteltiin ilmoille että jos Gusev korvaisi Smithin ykkösketjussa. En ole Vegasin pelejä katsonut vähään aikaan, mutta tuntunut hieman hiljaiselta tuon ykkösvitjan peli. Mitä mieltä täällä ollaan tuosta ideasta?

Ykkösketjun tehtävä ei ole ainoastaan tehdä maaleja, vaan myös estää vastustajan vastaavaa viritelmää onnistumasta. Karlssonin vitja on pelannut nykymuodossaan jo kauan, eikä sitä ole hevillä rikottu. Ketju pelaa luotettavasti molempiin suuntiin, enkä tiedä onko Gusev miten hyvä pelaaja puolustussuuntaan. Mikäli häntä ykkösketjussa jossain vaiheessa kokeillaan, niin sitten mieluummin tosiaan Marchessaultin tilalle, koska Smith ja Karlsson voivat paikata vielä paremmin omaan päähän, mikäli Gusevin puolustuspelissä on puutteita uudessa ympäristössä.

Epäilen kyllä, että ensi alkuun, mikäli ylipäänsä kentällä nähdään, niin Gusev laitetaan kolmoseen Nosekin paikalle. Nosek sitten mielellään neloseen, jotta voidaan käyttää alivoimilla, joita on ollut viime peleissä paljon. Toisaalta Carrier ja Reaves ovat molemmat pelanneet energisesti ja fyysisesti ja sääli on kumpaakaan heistäkään tässä vaiheessa viltittää. Sikäli vähän kinkkinen tilanne ja saattaakin olla, että Gusev joutuu odottamaan loukkaantumisia ja/tai paria peräkkäistä tappiota ennen kuin pääsee pelaavaan kokoonpanoon.

Ensi yönä on tärkeä kotimatsi ja toivottavasti siitä väännetään voitto, niin olisi varsin lupaava tilanne ottelusarjassa.