Golden Knights jatkoon
kuudessa ottelussa tai
Oilers seitsemässä. Miksi? Veikkaan, että jos sarja venyisi seiskapeliin, historia toistaisi itseään. Kaksi vuotta sitten Oilersin farmiseura Condors nimittäin voitti AHL:n Tyynenmeren divisioonan mestaruuden kaatamalla divisioonan finaaleissa Silver Knightsin otteluvoitoin 2-1. Finaalimatsit pelattiin T-Mobile Areenalla. Vastustajan maalissa torjui Skinner ja päävalmentajana oli nykyinen Oilers-luotsi Woodcroft. Ottelu päättyi vierasvoittoon
3-2, kun Skinner pysäytti 33/35 kiekkoa ja toisessa päässä muistaakseni Thompsonille lirahti ainakin yksi helppo maali. Tuolla kaksikolla on siis ratkaisupelin voittamisesta kokemusta jo T-Mobile Areenalta. Niinä kahtena kautena, kun HSK pelasi Woodcroftin päävalmentamaa Condorsia vastaan AHL:ssä, Woodcroftin peluuttama jääkiekko teki minuun aina suuren vaikutuksen ja Silver Knights oli kyllä usein lirissä keskinäisissä kohtaamisissa, koska Condors oli niin pelinopea joukkue ja syötöt napsuivat lavasta lapaan kauniisti keskialuettakin ylittäessä. Laukaus- ja maalintekovoima oli parhaimmillaan hurjaa.
Luotan kuitenkin kultaisten ritarien katkaisevan sarjan ennen mahdollista seitsemättä ottelua. Jets-sarjassa pelaaminen parani ottelu ottelulta ja
jo ensimmäisistä harjoituspeleistä alkaen hinkatut puolustuspelin periaatteet pimensivät Winnipegin varsinkin otteluissa neljä ja viisi, joissa vastustaja laukoi ensimmäisiin 40 minuuttiin kohti maalia vain 14 ja 16 kertaa, kunnes sitten päätöserissä Jetsin oltua tappioasemassa luonnollisesti kuteja satoi hieman enemmän, mutta johtoaseman suojelu onnistui kummassakin matsissa lopulta aika vaivatta. Golden Knightshan tukkii keskialueen 1-2-2 karvauksellaan, joka toisinaan voi muistuttaa enemmän jopa 1-4:tä eritoten päätöserissä johtoasemassa, kun pelin alla haluttiin ainakin Winnipegia vastaan pitää jopa neljä pelaajaa selkeissä johtoasemissa otteluissa kolme ja viisi.
Joka tapauksessa pyrkimyksenä on se, että kärkikarvaaja 1v2-alivoimaisena häiritsee vastustajan pakki-pakkisyöttelyä ja ohjaa pelinavauksen jompaan kumpaan laitaan, jonne sitten Vegasin
"alanelikko" iskee tiiviinä joukkona ja yrittää 4v3-ylivoiman turvin vastustajan hyökkäysketjua vastaan pysäyttää pelin puolustussiniviivalle. Vaihtoehtoisesti vastustaja voi ohittaa Vegasin neljän miehen sumpun päätydumppauksella, mutta Vegasin alakerta oli ainakin Jetsiä vastaan riittävän laadukas ja voitti suurella prosentilla luistelukilvat oman maalin taakse, jonka jälkeen puolustajat myös ehtivät kääntämään pelin pystyyn ajoissa jatkokarvauksen alta, koska Golden Knightsin hyökkääjät eivät karanneet liian aikaisin keskialueelle, vaan tukivat riittävän lähellä. Toki muutamia kiekonkäsittelyvirheitä aina eriin väkisin mahtui ja niissä piilee Edmontoninkin sauma. Esim. alla olevassa lainauksessa viimeisessä näytteessä Roy tuki lähellä hyvin puolustajia, jotta Vegas pääsisi pois jatkopaineen alta, mutta antoi sitten harhasyötön, jota Kuhlman-Mäenalanen kaksikko ei kuitenkaan kyennyt hyödyntämään, mutta Oilersilla riittää enemmän laatua hyökkäysalueen katkoista rankaisuun.
Lisäksi tietysti varmasti McDavid joitain kertoja murtaa siniviivan yksinään kuljettamallakin, mutta esim. Jets-sarjassa Dubois saatika Connorkaan eivät kyllä kuljettamalla Vegasin alueelle pujahtaneet kuin muutamia kertoja laidasta, joten sikäli olen aika luottavainen, että esim. Hyman, RNH tai Draisaitlkaan eivät liiaksi jalalla kuskaa kiekkoa Vegasin alueelle. Tuon viimeisimmän keskinäisen kohtaamisen jälkeenhän Cassidy sanoi, että Golden Knights lähti liiaksi pelaamaan oilersmaista kiekkoa ja siksi sille jäi luu käteen maalein 4-7. Siksi on helppo olettaa, että VGK tulee jatkamaan siitä, mihin se jäi Winnipegia vastaan ja tukkii keskialueen tiukasti. Golden Knights osaa myös puolustaa jäähyttömästi kuten
@oiler99 mainitsi ja yhtenä syynä on mielestäni juurikin se, että alanelikko on sen verran lähellä toisiaan, että tuki on aina lähellä ja kevyt kiilaaminen laitaan riittää, kun kaveri rinnalta tulee sen jälkeen nappaamaan irtokiekon.
Jetsin ensimmäinen laukaus kohti maalia kirjattiin vasta kahdeksan minuutin jälkeen, kun Capobianco laukoi kaukaa pakin jaloista ranteella Brossoitin syliin.
Siihen mennessä VGK puolusti omaa siniviivaansa tutun tehokkaasti neljällä pelaajalla (1-2-2) eikä Jets päässyt hallitusti isäntien alueelle. Satunnaiset yksittäiset kuljetukset laidoilta sisään johtivat nopeasti kiilaukseen laitaan ja menetykseen tiivistä VGK-viisikkoa vastaan.
Tässä on vielä GIF siitä, kuinka Duboisilta imettiin tila pois, kun tämän valintana oli päätykiekon sijaan yritys murtaa hyökkäyssiniviiva kuljettamalla käyttösyötön jälkeen. Ja rännivierityksen jälkeen noppavitonen oli nopeasti tikissä pakottaen Jetsin laukomaan ulkokehältä siniviivasta. Brossoit hoiti ykköskiekon ja puolustajien tehtävä on hoitaa kakkoskiekko. Sen Whitecloud teki vaimentaen riittävästi Duboisin kääntölaukausta yhdessä Royn kanssa. Mutta joo, tätä VGK on tehnyt pääosin hyvin koko kauden ensimmäisistä harjoituspeleistä alkaen ja Winnipegillekin merkittiin siksi vain kolme laukausta kohti maalia avausvartilla.
Toinen klippi 17. minuutilta. Brossoit oli tässä pelissä todella rauhallinen kiekollisena pysäyttäesään dumppauksia maalin takana ja malttoi tehdä oikean syöttövalinnan viereen. Pientä viilattavaa Vegasille kuitenkin jäi vielä jatkopaineen ohittamiseen, koska tällaisia kiekonkäsittelyvirheitä kuin Roylle tässä näytteessä tuli 2-3 kappaletta paineen alla avauserässä, mutta Jetsin ratkaisut riistojen jälkeen eivät johtaneet kuitenkaan kovin vaarallisiin paikkoihin ja tässäkin Kuhlmanin passi kohti Mäenalasta maalin eteen katkottiin välittömästi. Jatkossa laadukkaammat joukkueet voivat kuitenkin aiheuttaa ongelmia.
Varsinkin tähdistötauon jälkeen Golden Knightsin voittojen resepti on monesti ollut tiivis viisikkopuolustaminen yhdistettynä maalinteon tehokkuuteen. Omalla alueella joukkue on koko kauden käyttänyt noppavitosta, jolla se on tukkinut keskustan ja pitänyt vastustajan ulkokehällä.
Siksi minusta ei ole kovin oleellista miettiä sitä, että onko Golden Knightsilla Danaultin veroista pimentäjää, koska oman alueen puolustuspelissä Golden Knightsin alakolmio ei pelaa miestä samoin kuin useimmat joukkueet nykyään tekevät. Vegasille käynee ihan hyvin se, että McDavid ja Draisaitl pyörivät laidoissa ja laukovat ytimen ulkopuolelta, koska sellaiset laukaukset Brossoit on poiminut tähän mennessä ongelmitta.
Oleellista on se, että kuinka pitkiksi Oilersin kulmarallit sarjan edetessä muotoutuvat. Irtokiekkokamppailuissa Golden Knightsin on oltava jämäkkä ja saatava pyöritykset katki mieluusti ennemmin kuin myöhemmin, jotta sillä
riittää virtaa hyökätäkin. Esimerkiksi marraskuun kohtaamisessa Edmontonissa nuo Oilersin hyökkäysalueen pyöritykset venyivät turhan pitkiksi eikä Vegas väsyneenä pystynyt hyökkäämään toisteisesti, vaan tarkistettuani vanhasta raportista asian, esim. avauserän jälkimmäisellä puoliskolla vetoja kohti maalia oli vain yksi.
Ja mitä tulee vielä Vegasin PAPP:iin, sentterillähän on siinä toki se velvoite, että sopivan tilaisuuden tullen hänen pitää irrota keskustasta painimaan laitoihin, koska laiturit vain enimmäkseen kelluvat ja yrittivät blokata vastustajan puolustajien mahdolliset viivakudit. Ja niinä hetkinä, kun Vegasin sentteri irtoaa keskustasta irtokiekon perään laitaan,
slottiin jää hetkellisesti tyhjä tila (kunnes painoton laituri ymmärtää pudottaa tukkimaan sen), jota Jets ja monet muutkin vastustajat ovat osanneet käyttää hyödyksi tällä kaudella eli kun VGK:n sentteri on saatu houkuteltua pois keskeltä, sinne on saatettu syöttää heti laidasta/kulmasta tuohon syntyneeseen tilaan liikkuneelle hyökkääjälle. Tuollaisten hetkien oivaltaminen vaatii kuitenkin peliälyä.
Noppavitosen voi murtaa myös
ohjureilla ja kakkoskiekkoterävyydellä. Yksi oleellinen asia kulmarallien nopeiden pysäyttämisten lisäksi on se, että miten hyvin Oilersin hyökkääjät pystyvät painimaan ja operoimaan "sisällä". Monet vastustajat ovat tällä kaudella hakeneet Vegasia vastaan ohjurimaaleja eli laukoneet Vegasin jättämästä tyhjästä tilasta laidoista/siniviivasta ja toivoneet, hyökkääjät saavat lapaa väliin noppavitosen sisällä. Golden Knightsin alakerrassa työnjako on sikäli selvä, että maalivahdin tehtävä on hoitaa ykköskiekko ja puolustajat siivoavat sitten kakkoskiekon kauemmas.
Parhaimmillaan tällä kaudella maalinedustan puolustaminen on ollut priimaa ja tuo yhteistyö toimi erityisen hyvin maaliskuun vieraskiertueella Floridassa, Tampa Bayssa, Carolinassa, St. Louisissa ja Philadelphiassa, mutta vastapainona on ollut myös iltoja, jolloin eritoten ykköspari Martinez-Pietrangelo ei ole optimaalisesti kyennyt reagoimaan reboundeihin, on hävinnyt maalineduskamppailuja tai sijoittunut muuten huonosti. Tuon parin Golden Knights asettanee jäälle monesti Oilersinkin kärkihevosia vastaan. Hyökkäysketjuista veikkaisin Stephensonin ketjun olevan ehkä eniten askissa McDavidia vastaan. Eichel sai Jets-sarjan alussa helpompia minuutteja vastustajan alaketjuja vastaan, kun häntä totuteltiin playoffmaailmaan, mutta sarjan edetessä hänkin pelasi yhä useammin Duboisin ykkösketjua vastaan, joten voi olla, että myös Jackille annetaan vastuuta McDavidia vastaan pelaamisessa, koska hänen kokonaisvaltaisuutensa on ottanut harppauksia eteenpäin kauden aikana ja nopeus riittää jossain määrin keskialueella McDavidin kintereillä pysymiseen.
Mitä tulee sitten hyökkäyspelaamiseen, Jets-sarjan avauspelissä vastustajan tiivistä keskialueen puolustusta vastaan Vegas puski liiaksi päätä seinään lyhytsyöttelemällä eikä saanut hyökkäystään rullaamaan, kun se ei suostunut pelaamaan niin paljoa päädyn kautta suoraviivaisesti.
Sarjan edetessä kuitenkin ajoitukset päätykiekkoihin menemisessä, kamppailukovuus ja maalinteon tehokkuuskin vain paranivat. En ole perehtynyt siihen, että miten tiukasti Oilers tukkii keskialueen tai kuinka helppo se on pelaamalla ylittää, mutta jos kiekottelemalla Vegas ei pääse kontrolloidusti keskialueen yli, takataskussa on Winnipeg-sarjassa jo aika tikkiin hiottu päätydumppausvaihtoehto. Toki Oilersin alakerta on Winnipegia laadukkaampi ja kykenee sekin varmasti kääntämään peliä aika hyvin jatkopaineen alta, mutta on sielläkin silti pelaajia, jotka voivat vuotaa paineen alla kuten Winnipegin puolustajat vitospelissä. Esimerkiksi Bouchard tehoistaan huolimatta lahjoitti viimeisimmässä keskinäisessä kohtaamisessa kaksi maalia ritareille murruttuaan paineen alla.
2. erä
Toisenkin erän alkuun kolmosketju osui heti.
Osuma oli käytännössä identtinen, sillä päätykiekon jälkeen Vegasin jatkopaine oli jälleen Jetsille liikaa eikä se päässyt onnistuneesti omista ulos, vaan Pietrangelon pinchauksen jälkeen Stone nappasi irtokiekon keskellä ilmasta alas ja laukoi yläriman alle. Oi kapteeni. Dubois oli osasyyllinen tähänkin takaiskuun, koska Pietrangeloa vastaan rännikiekon jatkaminen keskialueelle ei häneltä onnistunut.
Lisäksi tosiaan Winnipegiin nähden maalinteon tehokkuus oli parempaa, kun vieraat eivät muutamista vastaavista jatkopaineriistoista kyenneet vegasmaisella tehokkuudella rokottamaan vastustajaa.
22. minuutilla Hague jatkoi aktiivisuuttaan hyökkäysalueella ja laukoi patjaan. Kolesar osui reboundista sivutolppaan nollakulmasta.
3-0 osuma syntyi puolestaan 25. minuutilla ja kaava oli tuttu. Erona oli vain se, että kiekko ajautui Jetsin päätyyn dumppauksen sijaan kuihtuneen vastaiskun lopuksi, mutta jatkopaine oli vieraiden alakolmiolle liikaa. DeMelo siirsi maalin takaa kiekon suoraan Smithille, joka syötti ohi Capobiancon keskelle Amadiolle ja tämä jatkoi limpun oikealle takatolpalle liikkuneelle Karlssonille, jota DeMelo ei ennättänyt enää ajoissa puolustamaan.
Hyökkäysalueen puolustuspelaaminen oli rautaa.
Kun sarjan avauspelin jälkeen oli puhe siitä, että Jetsin trappia ohitettaessa päätykiekkojen jälkeisten jatkopaineajoitusten ja kamppailupelaamisen on parannuttava, tässä pelissä ne osa-alueet olivat todellakin kunnossa ja ylipäätään sarjan edetessä Vegas sai vain entistä paremmin karvauksensa toimimaan. Hienoa, että kurssi todellakin oikaistiin nopeasti huonon avauspelin jälkeen eikä kausi päättynyt lyhyeen:
Hyökkäysalueen hyökkäyspelissä puolestaan olennaista on huolellisuus kiekollisena. Ensimmäinen keskinäinen kohtaaminen Vegasissahan ratkesi muun muassa siihen, kun Oilers teki kaksi vastaiskuosumaa Vegasin harhasyöttöjen jälkeen. Ajoittain esim. Eichelilla on tapana hakea jopa turhan hankalia syöttöjä keskustaan mailaviidakkoon. Vaikka olenkin pelirohkeuden ystävä ja Cassidykin ainakin syksymmällä kannusti hakemaan välillä riskaalimbeja syöttöjä keskustaan, Oilersia vastaan ne voivat kostautua. Maalinteon tehokkuuden on vuorostaan oltava yhä kunnossa, koska Cassidykin totesi aiemmin tällä viikolla, että Oilersia on melkeinpä mahdotonta pitää pois tulostaululta, joten on itsekin kyettävä tekemään maaleja.
Erikoistilanteissa Oilersilla on tosiaan etu, koska sen ylivoima on historiallisen hyvä ja pari viime kautta olen itsekin ihastellut sitä, miten nopeasti kiekko parhaimmillaan liikkuu pelaajalta toiselle. Samaan syssyyn on kuitenkin todettava, että oletan silti Vegasin AV-prosentin parantuvan avauskierroksesta, koska eihän se 58-prosenttista voi vain olla. Golden Knightsin ylivoima on puolestaan kaudesta toiseen tupannut sakkaamaan pudotuspeleissä. Jets-sarjassa toki ykkösylivoima sai tehoja irti itsestään hieman, kun Smith palautettiin ykkösylivoimaan ja Stephenson siirtyi oikeasta siivestä slottiin. Bravuurikuviona on kiekon kierrättäminen Pietrangelon ja vasemman siiven Eichelin kautta maalin kulmalle Stonelle, jolla riittää syöttötaitoa poimia joko slotista Stephenson tai kääntää syöttö maalialueen halki painottomalle puolelle Smithille. Joskus jopa mies itse onnistuu survomaan kiekon sisään. Stonen pelikunto on toki arvoitus, koska eilen hän poistui harjoituksista muutaman minuutin etuajassa eikä näyttänyt kovin vetreältä niin tehdessään:
Summa summarum, ennustan tutun reseptin eli tiiviin viisikkopuolustamisen ja maalinteon tehokkuuden vievän lännen ykkösnipun Vegas Golden Knightsin konferenssifinaaleihin otteluvoitoin 4-2, koska samoja puolustustoistoja on hiottu seitsemän harjoitus-, 82 runkosarja- ja viisi playoffottelua eli yhteensä jo 94 pelin ajan. Brossoit puolestaan on viimeisenä lukkona toistaiseksi hävinnyt vain yhden 15 startistaan varsinaisella peliajalla (runkosarja 7-0-3 ja pudotuspelit 4-1-0). Runkosarjan kolmanneksi parhaana vierasjoukkueena kutosottelun ryöstäminenkään ei pitäisi olla ongelma. Yhden voiton Oilers naaraa ylivoimansa turvin ja toisen useamman tekijän summana (yksilötaito, Brossoitin mahdollinen ohipeli, urheiluun kuuluva sattuma yms.).
Erinomaista ottelusarjaa kaikille.