Siskopuoli on kasvissyöjä (lakto-ovo), mutta lapselleen hän syöttää kaikkea monipuolisesti (lihaa, kalaa jne). Hän perustelee tätä kahdella asialla. Ensinnäkin vegaanius on henkilön oma valinta (lapsi saa ryhtyä vegaaniksi sitten teini-iässä ym jos itse niin haluaa) ja toisekseen varhaislapsuuden monipuolisella ruokavaliolla lapsesta ei tule opetettua nirsoa.
Näin käsittääkseni suuri(n) osa kasvisruokavaliolla olevista vanhemmista tekee lastensa kanssa? tai ainakin niin, että päiväkodeissa/kouluissa lapset syövät muiden mukana mitä tarjolla on, mutta kotona sitten mennään kasviruokalinjalla.
Mun lapset eivät olleet onneksi nirsoja, mutta lähipiirissä oli muiden perheiden lapsia, joiden kyläillessä sai käyttää mielikuvista, että sai loihdittua pöytään edes jotain heille kelpaavaa. Tietysti olisi voinut ajatella, että jos ei tarjolla oleva kelpaa niin ei ole minun ongelma, mutta ei sitä kuitenkaan liian tiukka viitsinyt olla ja pitää lapsia nälässä. Valitettavasti monet tuntuivat menevän sipsi/keksi/virvoitusjuoma linjalla ja varsinaisen ruoan kanssa oltiin todella valikoivia. Tiedän, että ainakaan kaikissa tapauksissa kyse ei ollut kyseisten lapsien vanhempien yrityksen puutteesta. Samaa taistelua kuulemma käytiin päivittäin myös kotona.
Paljon on kiinni myös opitusta, myös näin vanhemmalla iällä. Olin aikaisemmin lihan suurkuluttaja, mutta nyt jos lihan jatkeena ei ole reilusti kasviksia tai salaattia, niin ikävältä tuntuu. Samoin olin ehtinyt hankkia itselleni jonkinsortin riisi (eli hiilari) addiktion. Lähes joka aterialla piti olla riisiä mukana, muuten tuntui ettei ollut kunnolla edes syönyt. Tästä itsensä poisvieroittaminen kesti aikansa. Toki niitä hiilareita myös tarvitsee, varsinkin jos urheilee, mutta rajansa kaikella.
Kasvisruokavalion noudattaminen perheissä, joissa kaikki eivät ole samalla linjalla ruokavalion suhteen on kyllä työlästä ja kallista.... varsinkin jos perheen teinit ovat mustavalkoisesti asiaan suhtautuvia. Kokemusta tästäkin on, mutta onneksi tuo vaihe ei paria vuotta kauempaa kestänyt.