Linkataan tänne
Hesarin uutinen Ruotsista, jossa vegaaniperheen pieni lapsi on otettu huostaan huolestuttavan alipainon vuoksi. Aika radikaali toimenpide sosiaaliviranomaisilta, mutta jos lapsen kunto on sillä tasolla, että letkuruokintaan joutuu, niin vaihtoehdot olivat lienee aika vähissä? Turha tietenkin ruotia kyseisestä tapausta pidemmälle kun sen yksityiskohtia emme tiedä lehtiartikkelia enempää, tai ainakaan minä en tiedä.
En todellakaan halua aloittaa tällä mitään palstasotaa, pikemminkin oman jälkikasvun ja tuttavaperheiden naperoiden kasvua seuranneena todeta, että jo pienillä lapsilla on vahva mieltymys tiettyihin ruokiin ja vastaavasti lapset ovat usein todella nirsoja tietyille ruoka-aineille.
Jos palstalla on puhtaasti kasviruokavaliolla olevia vanhempia, niin olisi mielenkiintoista kuulla miten teillä jälkikasvu on sopeutunut pelkkään kasvisruokavalioon (ymmärrän kyllä, että kynnys kysymykseen vastaaminen voi olla korkealla). Tällainen tilanne voi olla ideologisesti vaikea pähkinä purtavaksi vegaaniuteen vakavasti suhtautuville vanhemmille; siis jos realismi (lapsen nirsous) lyö vasten kasvoja, mutta lapsen etu tietenkin ajaa kaiken edelle. Minulla molemmat lapset alkoivat vegetaristeiksi vasta teini-iässä ja molemmat ovat jo tätänykyä siirtyneet takaisn sekaravintoon. Terveellisesti ja kasvisruokavaliota painottaen syövät toki edelleen ja paljon hyviä vinkkejä olen heiltä saanut myös oman ruokavalion muutokseen.
Omalla lautasella kasvisten osuus on lisääntynyt entisestään siitä mitä tähän ketjuun viimeksi kirjoitin. Paljon on hyviä puolia havaittavissa; paino on pudonnut ja olo tuntuu (normaalisti) virkeämmältä. En kuitenkaan ole millään muotoa vegetaristi. Kasvisruokapäiviä mahtuu viikkoon yksi tai kaksi suuremman muutoksen ollessa siinä, että kasvisten osuus on lautasella kasvanut erityisesti riisin/perunan kustannuksella niitä kuitenkaan kokonaan pois jättämättä. Kalaa syön aikaisempaa enemmän ja vastaavasti punaista lihaa selvästi vähemmän, mutta kuitenkin pari-kolme kertaa viikkoon. Makkaroiden ja leikkeleiden (varsinkin metwurstien jne) kulutus on kokenut suurimman pudotuksen, ne ovat lähinnä herkkuja juhlapöytään. Ehkä sattumaa, mutta tänä vuonna olen sairastellut flunssaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mahdotonta kuitenkaan todeta onko kyseessä vain huono tuuri, vai onko muuttuneella ruokavaliolla mitään osuutta asiaan? Parempi puolisko ei suhtaudu (kasvis)syöntiin millään tavoin ideologisesti, mutta hänelle on luontaista syödä pääasiassa kasviksia eikä edes kaipaa lihaa ruokaansa kuin lähinnä "koristeeksi", joten tätä on ollut itsekin vaivatonta soveltaa kun kotona syö sitä mitä on tarjolla. Mutta vastapainoksi hänelle on tärkeää, että saa kunnon pihviannos pari-kolme kertaa kuukauteen, toki salaatin - ja punaviinin - kera. maistuu edelleen myös allekirjoittaneelle!