En nyt ole minkään sortin asiantuntija, mutta vahva veikkaus on, että lehmän villi kantamuoto ei ole ehkä ollut ihan yhtä lailla avuton tapaus ja altis moisille ongelmille, sairauksille ja komplikaatioille? Evoluutio on muokannut lajia, kun se on ollut ihmisen seurassa ja holhottavana vuosituhansia. Ei se ole lähellekään sama asia kuin villinä, tietyssä mielessä degeneroitunut. Ovat myös olleet laumaeläimiä ja siten puolustautuneet ryhmänä kuten sorkkaeläimet tekevät mm. Afrikassa villipetoja vastaan. Uroksilla myös oma tehtävänsä tuossa kuviossa vahvempina ja aggressiivisempina. Sikäli vähän hassu ihmettely mielestäni. Totta kai luonnossa monella eläinlajilla ei olekaan niin pitkä elinkaari mitä lemmikkinä tai talouselikkona. Villikissat ja -koiratkaan tuskin yleensä elää niin pitkään kuin ihmisten hoivissa elelevät.
Ei noista ihmisen kesyttämistä eläinlajeista moni muukaan ole kovinkaan hyvässä kantimissa jos joutuu täysin luonnon armoille. Käy nopeasti köpelösti syystä tai toisesta ja varsinkin monet lajit kun Suomen oloissa ei pärjäisi esim. talvella pitkään, koska ovat alkujaan kotoisin ihan erilaisista olosuhteista ja riippuvaisia ihmisten antamasta ravinnosta ja suojasta.
Ei varmaan ole selvinnytkään, koska ei niitä ole villinä täällä koskaan elänytkään. Muualtahan ne nyt on tänne tuotu kauppiaiden ja uudisasutuksen myötä. Ei ne missään muodossa kuulu Suomen luontoon.
Hevosethan on lähtöisin jostain Mongolian laajoilta aroilta, missä se on kesytetty, ihan erilaisista olosuhteista siis. Lehmän kantamuodosta en ihan tarkalleen tiedä mistä on peräisin. Eli mistä elikosta se on kesytetty ja muuntunut meidän tuntemaksi lajiksi jalostettuine rotuineen.
Edelleen väitän, että kantamuodot ei ole olleet ihan yhtä herkkiä sairastumaan, vaan niillä on luontaisesti ollut parempi puolustuskyky infektioita vastaan.
Mitenkän tätä kommentoisin, aloitetaanpa siitä, että sanan evoluutio sijaan käyttäisin ennemmin sanaa jalostus (jalostus viittaa elävien eliöiden, mikrobien, eläinten tai kasvien kehittämiseen haluttuun suuntaan keinotekoisesti), jalostus toki laveasti katsottuna kuuluu evoluutiobiologian alaisuuteen ja sen avulla hyödynnetään myös evolutiivisia keinoja, mutta merkittävää on se, että kyse on keinotekoisesta toiminnasta, keinotekoisesti pyritään kehittämään tiettyjä tekijöitä eläimessä esim. pariuttamalla soveliaita yksilöitä keskenään, jotka periyttävät haluttua ominaisuutta. Jalostuksen avulla voidaan kehittää - ja kehitetään - muotoja, jotka eivät pärjäisi alkuperäiseläimen luonnollisessa ympäristössä. Lehmä on pitkän jalostustyön tulos, eikä nykylehmä selviydy luonnossa siten kuten alkuhärkä, josta se on vuosituhansien aikana jalostettu. Toisaalta lehmien - tarkemmin sanoen nauta - eri rotujen välillä on suuriakin eroja, toisissa tiettyjä sairauksia esiintyy enemmän kuin toisissa ja tämä on osin jalostustyön seurausta. Osaa sairauksista ei välttämättä edes ole esiintynyt tässä määrin alkuhärässä tai edes vuosituhansia sitten kasvatetuissa naudoissa. Jalostus maidontuotantoon voi korostaa tiettyjä sairauksia - toisaalta äärimmilleen jalostetut lihakarjan edustajat kärsivät yhtälailla tietyistä periytyvistä sairauksista, jotka eivät välttämättä edes luonnossa pääsisi periytymään, mikäli olisivat lajin säilymisen kannalta (liian) haitallisia. Keinotekoinen ympäristö saa osaltaan aikaan sen, että sairauksia - joita luonnossa ei esiinny tai esiintyy marginaalisesti - esiintyykin olennaisesti enemmän.
Sitten jos tarkastellaan alkuhärkää tai jotain sen alalajeja, niin on syytä huomioida, että Keski-Euroopassa on elänyt alkuhärkiä vielä keskiajan jälkeenkin - viimeisin kuoli sukupuuttoon jossain vaiheessa 1600-lukua. Niinkin lähellä Suomea kuin Baltiassa on elänyt alkuhärkiä. Eteläisemmän Siperian alueella tiedetään eläneen alkuhärän villaisia kantamuotoja, alueilla joissa vallitsevat samat ilmasto-olosuhteet kuin Suomessa, joten on vaikea sanoa, onko Suomessa esiintynyt milloinkaan alkuhärkiä, jotka toki eroavat hyvin paljon nyky-naudoista. Eivätkä nyky-naudat ehtisi evoluution kautta kehittyä sellaisiksi, että pärjäisivät luonnossa ympärivuotisesti - itsestäänselvyys, mutta todetaan tämä nyt. Nyky-nauta on suurelta osin roduiltaan sellainen ettei se pärjää luonnossa ympärivuotisesti juuri missään, poikkeuksena tietty trooppinen ja subtrooppinen vyöhyke, jolla elävät alkukantaisemmat nauta-rodut ovat hyvin lähellä villejä "lajikumppaneitaan" ja pärjäisivät luonnossa ainakin jossain määrin - ollen kuitenkin helpompaa saalista pedoille.
Keski-Euroopassa on käynnissä projekti, jolla pyritään tuottamaan niin lähellä alkuhärkää oleva nauta-rotu kuin mahdollista, tarkoituksena lajin palauttaminen luontoon. Projekti on melkoisen pitkällä. En ole seurannut projektia kovinkaan tarkkaan, joten en tiedä edesautetaanko luonnossa selviytymistä millään tapaa esim. talviruokinta.
Yhteenvetona todettakoon vielä se, että ei pidä sekoittaa luonnossa pärjäämisen kohdalla millään muotoa jalostettuja rotuja niiden vuosituhansien takaisiin kantalajeihin, kuten esim. nautojen kohdalla verrata navetassa kasvaneen jalostetun rodun pärjäämistä luonnossa vuosituhansien takaiseen alkuhärkään, josta jalostustyö on joidenkin mutkien kautta lähtenyt liikkeelle. Eikä alkuperäisissä lajeissa välttämättä edes esiinny sairauksia, joita jalostetuissa roduissa esiintyy - tai jos esiintyy, ne ovat usein marginaalissa ja usein luonnonvalinnan kautta karsiutuvat, jos niistä ei ole evolutiivista hyötyä selviytymisen kannalta lajille. Tämä sama näkyy koirissa ja lukuisissa muissa voimakkaasti jalostetuissa lajeissa.
Laitetaan tagi vielä @godspeed
vlad