Tässä kolmeakymppiä jo kun kolkutellaan (eli kesällä tulee täyteen) niin kyllähän tuo täydellinen kritiikin puute omia ajatuksiaan ja omaa ideologiaansa kohtaan tuppaa ärsyttämään. Asennoituminen että aina on oikeassa ja muut väärässä. Muita jaksetaan arvostella ja haukkua mielinmäärin, mutta heidän oma pesänsä on pyhä ja koskematon. Tarkoitan nyt siis tietenkin vasemmistoa. Idealismi että mitä kauemmas janalla mennään vasemmalle, niin sitä vähemmän ollaan enää sellaisen ihmisen arkipäiväisen ja tavallisen elämän sekä jonkinlaisen todellisuuden kanssa yhteyksissä.
Suuntaus jota vielä parikymppisenä itsekin edustin, vaikken nyt mitään tiukkaa puoluekantaa koskaan ole omannutkaan. Noh, vuosirenkaat ja kuljetut kilometrit rupeavat ilmeisesti sitten tekemään tehtävänsä.
Suuntaus jota vielä parikymppisenä itsekin edustin, vaikken nyt mitään tiukkaa puoluekantaa koskaan ole omannutkaan. Noh, vuosirenkaat ja kuljetut kilometrit rupeavat ilmeisesti sitten tekemään tehtävänsä.