Lopoukaneettina: pidän hyvin vaarallisena ja vastuuttomana työntekijöiden motivaation heikentämistä kannustusten eväämisellä. Terveemmät ihmiset = terveemmät yritykset = terveempi yhteiskunta.
Jokaista monivoi useimmissa toimissaan jokin aineellinen tai aineeton insentiivi. Esimerkiksi himokuntoilija etsii vaikkapa rasituksen tuomaa euforiaa, hyvinvoinnin ja terveyden etuja, pätemistä työkavereiden ja naapurien silmissä, tai menestymistä kuntourheilutapahtumassa. Tinderin käyttäjää motivoi mahdollisuus päästä jonkun kanssa treffeille, lakanoiden väliin, tai jopa parisuhteeseen saakka - tai mahdollisuus harrastaa sosiaalipornoa ja löytää Tinderistä tuttuja hahmoja. Metsästäjää taas motivoi mahdollisuus saada saalista ja ruokaa pöytään, mutta monelle luontokokemus, irtiotto arjesta sekä luonnossa yksin tai metsästyskavereiden kanssa vietetty aika ovat olennaisempia asioita kuin riistalaukaus ja saalis.
Yhtä kaikki, oli asia mikä hyvänsä, motivaation lähteitä voi olla todella monia, ja eri ihmiset motivoituvat erilaisista asioista. Työntekijää motivoi muiden muassa palkka, mutta se ei ole kaikille ehdoton ykkösasia. Tärkeimpien motivaatiotekijöiden joukkoon voivat yltää mm. onnistumisen kokemukset, työn merkityksellisyys, työyhteisö ja hyvät työkaverit, mahdollisuus oppia, etenemismahdollisuudet, ja niin edelleen. Ja jos lisätienestin ansaitsemisen mahdollisuus poistetaan, niin yleensä käy niin, että ihmisiä on vaikea motivoida panostamaan entistä tarmokkaammin työhönsä.
Samalla tavalla yritysten omistajia motivoi omistamaan yrityksiä se, että sillä voi tienata, ja monia motivoi myös se, että yritystoiminnan kautta on mahdollisuus tuottaa jotakin hyvää ympärilleen. Kuten työllistää, aikaansaada hyviä asioita tuotteiden ja palvelujen kautta, ja kehittää esimerkiksi omaa toimialaa, ekosysteemiä ja koko yhteiskuntaa. Ihan oikeasti. Toki pörssiyhtiöiden omistajissa on institutionaalisia sijoittajia, joiden sijoituspäätösten syyt ovat vaihtelevia, sekä piensijoittajia, joiden motiivit ovat vieläkin kirjavampia. Yhteistä kaikille sijoittajille on kuitenkin se, että heillä on jokin tavoite tai vähintään ajatus tuoton saamisesta sijoitukselleen. Jos sijoitus ei tuota tai jossakin maailmankolkassa valtio syö yritystoimintaan tehdyltä sijoitukselta kannattavuutta liikaa pois, on pääomilla taipumus muualle. Vasemmistolainen ajattelu pyrkii jostakin syystä vähättelemään tällaista ilmiötä, tai jos sellaisen mahdollisuus tiedostetaan, niin silloin vasemmisto pyrkii muodostamaan esteitä pääomien liikkumiselle mm. verotuksen ja erilaisten regulaatioiden avulla. Plus että pääomien rationaalista siirtoa tekevät tahot leimataan epäisänmaallisiksi (kotimaiset tahot) tai kasvottomiksi kvartaalikapitalisteiksi (ulkomaiset tahot). Ei niin pienintäkään ajatusta siihen suuntaan, kuinka pääomat saadaan pysymään maassa, puhumattakaan siitä, että kuinka pääomavirtoja saadaan paremminkin ohjattua maailmalta tänne päin.