Yksityisessä yrityksessä taas ei kannata pitää palkkalistoilla väkeä, jonka tuottavuus ei vastaa maksettua palkkaa, tai jonka osaamiselle ei ole mielekkäällä aikavälillä riittävää käyttöä. Hyvistä ja tuottavista ihmisistä pidetään kiinni, ja heitä koetetaan usein sitouttaa mm. ylennysten, palkankorotusten, henkilökohtaisin tulospalkkioiden ja erilaisten etujen ja arvonantoa heijastavien asioiden muodossa. Huonosti tuottavista ja jopa ihan tuottamattomista taas pitää yrittää päästä mahdollisuuksien mukaan eroon, myös siksi, että jossakin tuottamattomuuden pisteessä tällaiset henkilöt syövät muiden motivaatiota.
En näe yrityksen kannalta tarkoituksenmukaisena, että nallekarkit jaetaan tasan sekä tuottavimman kärkipään että joukon jatkona joten kuten kulkevien kesken. Yritys, joka ryhtyy tuollaista tekemään, sahaa omaa oksaansa. Lopputulos tasapäistävästä kompensaatiosta olisi vain se, että korkeasti tuottavien porukka vittuuntuu siihen, ettei heidän osaamistaan ja panostaan huomioida suhteessa perässävedettäviin. Rationaalisesti tämä johtaa ainakin osan kohdalla työpaikan vaihtumiseen. No problem, osaava ja aikaansaava väki saa kyllä muualtakin töitä.
Vastaavasti nallekarkkien tasan jakaminen olisi aivan loistava juttu heikoiten ja jopa negatiivisesti tuottaville työntekijöille. He tietävät itsekin, että kannattaa yrittää pysytellä tuollaisessa firmassa, jossa vähemmälläkin saa käteen saman tilin kuin jos olisi osaavampi ja aikaansaavempi. Rationaalisesti tämä johtaa siihen, että firman väki vaihtuu, mutta aivan väärästä päästä.
Tuollainen tasajakomeininki toimii ehkä jossakin julkisen hallinnon virastossa, paitsi ettei se käytännössä mene sielläkään ihan noin. Toki julkisella puolella työuralla edetään myös suhdeverkostoilla, puoluekirjoilla ja poliittisella yms. peleillä, mutta sielläkin osaavimmat ja aikaansaavimmat etenevät niitä tyystin toisenlaisia paremmin, ja saavat lisää liksaa ynnä muuta, koska heistä on hyötyä. Toki yksityisessä yrityksessä erot voivat olla lopulta suurempia.