Ei liity mihinkään ajankohtaiseen, mutta kirjoitan tähän ketjuun kun tekee mieli kommentoida.
Luin huvikseni vasta nyt Paavo Arhinmäen vuoden 2021 kirjan Kaiken se kestää, jossa hän käy läpi matkaansa Suomen maajoukkueen kannattajana. Tarina alkaa lapsuudesta, ja sitten siinä käydään läpi karsinnat karsinnoilta ukkelin vieraspelireissuja. Kuvaukset Huuhkajien perässä matkaamisesta ovat ihan onnistuneita ja mielenkiintoisia, joskin Arhinmäen matkustelu futiksen perässä on kyllä näköjään sillä levelillä, että toivon ettei hän ainakaan julkisesti ole paheksunut lentomatkustamisen co2-päästöjä…
Mutta siinä matkan varrella hän käy läpi myös poliittisen uransa tilanteita, ja kun luin hänen kuvauksiaan, hänen pisteensä laskivat silmissäni hiukan. Olen aina pitänyt Arhinmäkeä hyvänä tyyppinä koska kuuntelee Oasista ja seuraa jalkapalloa, mutta kirjan perusteella hän on myös tyyppi, joka uskoo olevansa joka asiassa oikeassa.
Tuntui että hän ajattelee aina tehneensä hyviä ratkaisuja ja hyvää politiikkaa. Lisäksi myös kehuskelee aika avoimesti saavutuksillaan, mm. sillä, että juuri hän järjesti rahat Olympiastadionin remonttiin. Totesipa senkin, että oli ainoa oikea ratkaisu korjata Stadion uuden rakentamisen sijaan. Jotenkin luulisi, että kun ihminen reflektoi menneisyyttä, niin osaa asioista pitäisi hyvinä ideoina ja osaa asioista ei, mutta jotenkin Arhis onnistuu välittämään itsestään kuvan henkilönä, joka on aina ollut oikeassa. Ja usein tällaiset henkilöt voivat olla aika raskaita tyyppejä oikeassa elämässä. Varmasti kyllä sopivat hyvin politiikkaan.