Kynnyskysymyksetkin ovat moniin muihin verrattuna sangen maltillisia ja kaikki ihan terveen oikeudenmukaisuudentajun rajoissa, ettei ymmärrä että niidenkään suhteen tulisi mitään vastakkainasettelua.
Tuossa esitetty kokonaisvisio olisi ihan kiva, jos Suomen valtion budjetti olisi 150 miljardia. Nykyisellä 55 miljardin potilla voi tehdä vähän tiukkaa, kun pitäisi
panostaa, turvata, lisätä resursseja, tukea, investoida, parantaa, vahvistaa, uudistaa, rahoittaa jne. Lista sijoituksista on pitkä ja korkealentoinen.
Rahoituspuoli sen sijaan koostuu tutuista aineksista:
"Uudistuksillemme esittämämme rahoituspohja koostuu veropohjan laajentamisesta ja tiivistämisestä, aggressiivisen verosuunnittelun rajoittamisesta, suurten pääomien ja varallisuuden verotuksen kiristämisestä, pääomatulojen kohtuuttomien veroetujen karsimisesta (esim. listaamattomien yritysten osingot), ympäristöverojen kiristämisestä, ympäristölle haitallisten ja taloudellisesti tehottomien yritystukien karsimisesta sekä harmaan talouden suitsimisesta."
Ja kermana kakun päällä:
"edellä mainitut hyvinvointipanostukset myös rahoittavat osin itsensä."
Olen yleensä varjobudjettien ja vaaliohjelmien yhteydessä todennut, että niiden budjettitasapaino ei saisi olla riippuvainen neljästä asiasta: harmaa talous, veronkierron ehkäisy, yritystukien leikkaus ja dynaamiset vaikutukset. Miten sattuikin, että tämäkin vasureiden korttitalo koostuu juuri noista elementeistä.
Mikä niissä sitten on vialla? Se, että ne ovat tunnustettuja ja vaikeasti ratkaistavia ongelmia jo nykyisin. Jokainen politiikkaa seuraava tietää, että yritystukia ei olla yhtäkkiä leikkaamassa miljardilla. Tuollaiset ehdotukset voivat olla pitkän aikavälin tavoitteita, mutta ne vaativat aika isoja muutoksia verotukseen, yrityskenttään ja globaaleille finanssimarkkinoille.