Nyt tulee kyllä aika leveällä pensselillä "todisteiden" tulkintaa.
Tulkinta ei ole minun, vaan useiden tutkimuslaitosten. Ikävää, jos se sotii arvomaailmaasi vastaan, mutta nämä tulokset nyt ovat faktoja. Asioita tarkastellaan aina väestötasolla, eikä niitä voi oikein pistää yksillötasolle, edes ryhmätasolle. tulojen ja onnellisuuden korrelaatio katkesi suomessa jo 80 –luvun lopulla, jonka jälkeen tulojen kasvu ei ole kasvattanut onnellisuutta
https://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-03-07_004_002.jpg
linkkii Tilastokeskuksen kuvaan BKT:n, GPI:n ja ISEW:n suhteesta vuodesta 1945 vuoteen 2009. Onnellisuuden ja BKT:n suhde murtuu tossa 89 (GPI) ja jo aikaisemmin ISEW. Tämä tulos on löydettävissä kaikkialla länsimaissa. Tämän oletuksena ihmisten vapaa-ajan olisi luullut lisääntyvän, mutta tämä kehitys on vasta alullaan, kun vapaa-aika on menossa arvostuksessa rahan edelle.
Eli summaten:
Korkean verotuksen ja pienten tuloerojen maiden kansalaiset ovat tyytyväisempiä ja onnellisempia.
Voit toki etsiä esimerkin, joka olisi tätä vastaan. Länsimaissa pitäytyen esim UK:n kansalaisten tyytyväisyys on huomattavasti matalammalla tasolla kuin pohjoismaissa, vaikka siellä veroaste on huomattavasti matalampi. Kuitenkin kyse on hyvinvointivaltiosta, mutta erilaisella painotuksella kuin täälläpäin.
Muutenkaan… En ilmaissut mitenkään omaa mielipidettäni siitä, kannatanko pienempää tuloverotusta tai jyrkempää progressiota. Vain kerroin tilastollisen tuloksen, joka on toistunut tässä vuosikymmeniä pohjoismaisen mallin menestyksestä.
Itse muuttaisin tuossa aikaisemmin esillä ollutta työn asemaa yhteiskunnassa, sillä se tulee muuttumaan joka tapauksessa. Tällöin myös työn verotuksen on muututtava, sillä työverotuksella ei kohta kyetä hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpitämään.