Ihmisen tarpeiden äärettömyys ei ole minkään mainonan luoma asia. Mainonta on kehittynyt hyödyntämään tätä ominaisuutta.
Tarpeiden äärettömyys on ollut olemassa myös näissä metsästäjä keräilijä kulttuureissa. Poppamies ei ole käynyt metsällä, sillä hänelle on ruoka annettu vastineeksi hoidoista. Mutta poppamieheksi ei synnytty, vaan joku saattoi kilpailla tästä asemasta keksimällä paremman kivunlievitteen. Päällikkyydestä kilvoiteltiin jatkuvasti jne. Heimoyhteisöt olivat hierarkkisia ja perustuivat yhteisöllisyyden lisäksi myös kilpailulisiin asettelemiin. Se kannustaa innovativisuuteen jne. . Lisäksi nämä heimot eivät ole eläneet eristyksissä, vaan yleensä naapuriheimon kanssa nahistelu (jota nykyään sodaksi kutsutaan) oli myös keino oman aseman nostamiseen oman heimon hierarkiassa jne.
On toki helppo nähdä nykyperspektiivistä alkuperäiskansojen elinmuodot utopian kaltaisina yhteisöllisyyden ilmentyminä, mutta tätähän en eivät tietenkään ole olleet. Populaatioiden pienuus on tehnyt niistä pieniä ja omillaan toimeen tulevia, mutta ihmisten väliset kilpailuasetelmat tarpeiden tyydyttämisestä ovat olleet niissäkin olemassa
Eli ei, ihminen ei ole vielä koskaan asunut utopian kaltaisessa yhteisössä, jossa kaikki tyytyisivät vain perustarpeiden tyydyttämiseen. Näitä on kokeiltu vasta valistusajan jälkeisinä aikoina.
Minusta et osu kritiikissäsi kuitenkaan aivan oikeaan. Mainitsemiasi asioita on todella ollut olemassa, eivätkä kaikki metsästäjä-keräilijä-yhteisöt ole olleet ns. "tasa-arvoisia" joissa yhteisöllisyys on ajanut yksilöllisyyden ja oman edun tavoittelun edelle.
Ymmärtääkseni esim. sanien (entiset bushmannit) kohdalla yhteisön/heimon etu ajaa liki poikkeusetta henkilökohtaisen edun edelle. Tämän saa osaltaan aikaan sanien elinympäristö, mikä on kokonaisuudessaan sen verran karu ja luotaantyöntävä ettei yksilöllisella voitontavoittelulla selviä välttämättä hengissä - on siis turvauduttava heimon voimaan selvitäkseen elämästä. Toisaalta heimon voimaan tukeutuminen saa aikaan sen, että arkisten askareiden suorittamiseen ei kulu niin paljon aikaa ja voimavaroja, josta seuraa se, että muin toimin heimoyhteisö voi tiivistää yhteisöllisyyttä. Muistaakseni sanien kohdalla vieläpä metsästämään ryhtyminen on hyvin yhteisöllinen tapahtuma, jossa päätöksenteko on yhteisöllinen ja perustuu ennemminkin henkilökohtaisen tavoittelun sijaan vanhemmilta nuoremmille kulkevan perimätiedon välittämään informaatioon. Nykyään sanien alkuperäinen yhteisöllisyys on ikävä kyllä katoamassa koska ympäröivä yhteiskunta lisää painetta heihin, ja monasti sanit yksinkertaisesti luopuvat elintavoistaan ja alistuvat yhteiskunnan paineen edellä - seuraukset ovat usein surullisia. Kulttuuri tuhoutuu vähitellen mutta niin myös henkilöinä sanit, alkoholismi ja sairaudet koituvat helposti heidän tuhoksi.
Esim. useiden Papua-Uusi-Guinean heimoyhteisöjen kohdalla hierarkiassa eteneminen tapahtui monasti "sodissa" menestymisen keinoin, toki ei kaikkien koska siellä heimoyhteisöjä on ollut satoja - aivan kuten kieliäkin. Vaikka näin yhteisöihin muodostui hierarkinen järjestelmä, kokonaisuudessaan yhteisöllinen tuki pysyi hyvinkin voimakkaana. Näiltä alueilta on löytynyt heimoja joiden innovatiivisuus on ollut hyvin heikkoa, ollaan eletty likimain kivikautisessa ympäristössä, jonne vasta länsimaiden saapumisen myötä tuli välineistöä, jonka avulla yhteisö harppasi aiemmasta kulttuurillisesta ympäristöstä eteenpäin. (Tai jopa pois - tosin usein surullisin seuraamuksin, koska se saattoi jälleen tietää itse kulttuurin tuhoutumista kuin myös kielen tms. tuhoutumista - heikompi hävisi vahvemmalle).
Vastaavasti löytyy sitten yhteisöjä, joissa "kokeilu" on ollut epäonnistunut. Näin on käynyt pääsiäissaaren kulttuurin kohdalla - vallanhimo ja väkivalta (jopa kannibalismi) tuhosi täysin kokonaisen pienoiskulttuurin. Likimain samoin on käynyt maorien kohdalla. Sen ohella, että he tuhosivat lukuisia eliölajeja, olivat he vähällä tuhota oman kulttuurinsa tavoitellessaan alueellista herruutta.
Ehkäpä selkein esimerkki siitä kuinka innovatiivisuuden puute voi johtaa jopa rajuihin taka-askeliin löytyy Tasmaniasta. Eurooppalaisten saavuttua saarelle, paikallinen väki eli likimain täydellisesti kivikautisessa ympäristössä. Yhteisöt olivat taantuneet huomattavasti verrattuna muihin alueen pienkulttuureihin. Heillä ei ollut kykyä rakentaa veneitä tai purjehtia rannikolta pidemmälle - ilmeisesti ainoat "veneet" olivat puunrunkoja, joita he käyttivät (eivät siis veneiksi koverrettuja vaan pelkkiä puunrunkoja). Aseistus oli taantunut olemattomaksi, on löydetty kivikirveitä ja heittoaseita mutta mitään innovatiivisuutta ei ole havaittu löydöksissä - ainaostaan takaperoista kehittymistä. (Jota tietyssä mielessä on tapahtunut myös monissa totalitaarisissa tai autoritaarisissa yhteiskunnissa). No, tasmanialaisten kohtalo oli sitten surullinen - muistaakseni viimeinen tasmanialainen kuoli 1900-luvun alkupuolella. Vieläpä hyvin pitkään heistä maksettiin ns. tapporahaa.
Itse olen sitä mieltä, että vaikka metsästä-keräilijöihin kuului hierarkisia ja "voittoa tavoittelevia" yhteisöjä, joukkoon kuului myös yhtyeisöjä joiden toiminta oli hyvinkin demokraattista, ja periaate oli jopa sellainen, että kaikki ansaitsivat yhtäpaljon - kaikki olivat samanarvoisia, vaikka palvelivat yhteisöä eri tavalla. Joku oli poppamies/shamaani, joka parantaja mutta jokaisen tehtävä heimolle oli tärkeä, ja jokainen sai oman osansa. Osassa heimoista johtajien valintakin oli jopa demokraattisen tuntuinen, vaikka hyvin usein johtajuus saattoi kulkea "suvussa" - johtajan tietotaito kulki isältä pojalle. Toki ongelmia seurasi viimeistään siinä vaiheessa jolloin yhteisö joutui hyökkäyksen kohteeksi (sanit joutuivat pakenemaan entistä syvemmälle periferiaan) tai luonnonmullistukset aiheuttivat nälänhädän tms. jolloin yhteisöjen rakenne saattoi tuhoutua hyvinkin pian. Pahimmilaan tulos oli se, että heikot ja raihnaiset hylättiin, jotta heimolla olisi edes pienoinen mahdollisuus selviytyä hengissä kuivuudesta etc.
Hutihan tämä jälleen Vasemmistoliitosta menee. Korkeintaan hatarana esimerkkinä siitä, että pienoisyhteisöt - heimotasolla - voivat (minusta) olla yhteisöllisesti toimivia ja toimia vastoin omaa voitontavoittelua, mutta suurempien yksiköiden kohdalla - itseasiassa jo suuret kiinteäasumukselliset kylät tai kylien muodostamat yhteisöt saavat jo hyvin usein aikaan sen, että kilvoittelu astuu kuvaan, ja halutaan enemmän kuin on tarvekaan. Tosin tällöin myös mukaan astuu usein innovatiivisuus tms. (poikkeuksena esim. Tasmanian alkuperäisväestö).
vlad.