Tehdään nyt nopeasti ensi kauden ketju, kun sopimusrintamalla alkaa kerran tapahtua. Jatketaan keskustelua sitten paremmin kun alkaa tapahtua enemmänkin.
Viime kausi oli Vancouverilta monellakin tapaa etenkin odotuksiin nähden todella onnistunut. Kauden alussa pitämässään mediatilaisuudessa seuran presidentti Jim Rutherford sanoi, että onnistuessaan joukkueella on mahdollisuus playoffeihin. Lopulta Canucks saavutti 50 voiton rajapyykin, voitti oman Pacific-divisioonansa, voitti ottelusarjassa selvästi kokeneemman playoff-joukkueen Nashvillen ja jäi voiton päähän Läntisen konferenssin finaalista sekä sai arvokasta playoff-kokemusta. Mutta tuon kaiken tärkein asia oli, että ennen kaikkea joukkue sai uskottavuutta omaan tekemiseen ja "uuden riman", jota kohden tehdä töitä.
Yksilötasolla Rick Tocchet voitti vuoden parhaan valmentajan Jack Adams Trophyn, mistä iso kunnia menee koko valmennukselle ja myös joukkueen tekemille isoille muutoksille etenkin puolustuksessa. Puolustajista joukkueen kapteeni Quinn Hughes on Norris Trophy -kisassa kolmen parhaan joukossa ja Thatcher Demko maalivahtien puolella Vezina-kisassa niin ikään finalistien kolmikossa. Manageri Patrik Allvin äänestettiin toisen kokonaisen kautensa jälkeen NHL:n toiseksi parhaaksi manageriksi ja kauden aikana pitkän jatkon tehnyt Elias Pettersson sijoittui herrasmiespalkinnon äänestyksessä kakkoseksi. Vancouverin fanien äänestyksessä joukkueen arvokkain pelaaja oli palkintoihin ehdolla olevista pelaajista huolimatta sentteri J.T. Miller.
Vancouver teki NHL:n eniten muutoksia kokoonpanoon syystäkin ja onnistui hyvin. Maalivahtiosasto toimi hienosti, isokokoinen ja tehokas puolustus toi varmuutta ja hyökkäyksessä oli riittävästi ratkaisukykyä pelien kääntämiseen etenkin runkosarjassa. Joukkueesta jäi päällimmäisenä tunteena ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kunnollisen arkityön tekeminen ja aikaisempaa sitoutuneempi yhteishenki. Valmennusjohto selvästi onnistui ja niin ikään onnistui myös uusittu johtavien pelaajien ryhmä. Hughesin ensimmäinen kausi kapteenina näyttäytyi myös tuossa suhteessa hyvänä.
Playoffeissa Edmontonia vastaan näkyi sitten joukkueen suurimmat tämän hetken tarpeet ja kysymykset. Petterssonin loppukausi oli huono (tosin mahdollisen loukkaantumisen vuoksi), eikä laituripuolelta ei saatu tarpeeksi tukea kahdessa ensimmäisessä ketjussa. Maalilla Demkoa mielestäni ylipeluutettiin runkosarjassa ja lopulta joukkue joutui pelaamaan lähes koko playoffit ilman Vezina-tason maalivahtiaan (onneksi Silovs kesti hyvin). Kolmas asia oli mielestäni se, että joukkueen pelityyliä vietiin pitkin kautta puolustavampaan suuntaan ja mahdollisesti tuossa ei lopulta ollut parasta tasapainoa hyökkäykseen nähden.
Sopimustilanne
Vancouverilla on pitkästä aikaa paljon tilaa (17 miljoonaa tällä hetkellä) tehdä liikkeitä. Mutta kokoonpano on samalla auki ja sopimuksista puuttuu vielä useampi pelaaja, joten kesästä tulee mielenkiintoinen.
Tämän hetken arvioitu kokoonpano:
Suter - Miller - Boeser
? - Pettersson - Höglander
Mikheyev - ? - Garland
Di Giuseppe - Åman - Podkolzin
Bains/Räty/Lekkerimäki
Hughes - Hronek
Soucy - ?
? - Juulsen
Friedman
Demko
Silovs
Allvin on nyt kiinnittänyt seuran kaksi kärkisentteriä ja puolustuksessa ykkösparin pitkiin sopimuksiin. Muun kokoonpanon rakentaminen on vielä kesken. Joukkue tuntuu pyrkivän kasaamaan isossa kuvassa hyökkäykseen toimivia parivaljakkoja ja puolustukseen isokokoisia pakkeja. Maalilla on tällä hetkellä mielenkiintoinen tilanne, kun Silovs tulee haastamaan parin seuraavan kauden aikana Demkoa.
Vancouverin kesän tärkein hankinta olisi saada Petterssonille mitat täyttävä top6-laituri. Syvyys on tietysti tärkeä asia menestyksessä, mutta vielä haastavampaa ja tärkeämpää olisi saada kärkilahjakkuutta mukaan. Huhuissa on pyörinyt nyt Jake Guentzelin nimi. Guentzel voisikin olla sellainen pelaaja, jota joukkue kaipaisi niin Petterssonin laituriksi kuin ylivoimalle, mutta hänen perässä on luultavasti yli kymmenen muutakin seuraa ja vapaana agenttina olevan pelaajan seuraavasta sopimuksesta on tulossa iso.
Viime kauden kokoonpanosta Tyler Myers ja Teddy Blueger täyttäisivät kaksi paikkaa kokoonpanosta syvyydessä mikäli jatkot saataisiin vain sopivan hintaisiksi. Sen sijaan Elias Lindholmin, Dakota Joshuan, Nikita Zadorovin, Ian Colen ja Sam Laffertyn hintapyynnöt saattavat karata liian koviksi tässä tilanteessa. Lafferty ja Cole tulevat kuulemma testaamaankin markkinat. Noista muista lähimpänä taitaa olla Zadorov, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava hänen olevan tällä hetkellä hyvien playoffien jälkeen vähän yliarvostettu pelaaja monien silmissä. Samoin Joshua voi olla tuollainen.
Blueger kelpaisi takaisin suunnilleen samalla rahalla millä viime kauden pelasi, Myersin sopimuksesta pitäisi saada pois suunnilleen puolet, Zadorov kelpaisi alle viiden miljoonan hinnalla ja Joshua noin 3-3.5 miljoonalla. Noista esimerkiksi Zadorov on pelannut kuitenkin NHL:ssä noin 700 peliä eikä hän ole ollut yhdelläkään kaudella yli 20 minuutin puolustaja. Joshuan uran maaliennätys on 20 maalia USHL:sta junnu-uralta. Pidän molemmista pelaajista ja Nikitan persoonasta pidän paljonkin, mutta mihin tahansa hintaan ei jatkoja kannata tehdä vaikka tuovatkin tärkeää fyysisyyttä.
Fantasiahahmotelma
Jos saisin itse rakentaa ja toivoa joukkuetta fantasiatyyliin kahden vuoden päähän/sisään, niin se olisi suunnilleen tämän näköinen tämän hetken tilanteessa:
"Guentzel" - Pettersson - Lekkerimäki
Höglander - Miller - Boeser
Suter - "Blueger" - Garland
Podkolzin - Åman - Räty
Bains
Hughes - Hronek
Soucy - "Myers"
"Dillon" - Willander
Pettersson
Demko
Silovs
Tuossa olisi niitä parivaljakkoja parhaassa tapauksessa (Pettersson-"Guentzel", Miller-Boeser, Blueger-Garland) ja isokokoisia pakkeja. Mutta tuossa hahmottelussa on luonnollisesti paljon kysymyksiä vielä tällä hetkellä. Isoimpina varmaan Petterssonin laiturihankinta ja nuorten kehitys. Laituripuolella Mikheyev ei ole ollut polvileikkauksen jälkeen entisensä ja hänet pitäisi saada eteenpäin (hinta on tosin kysymysmerkki).
Juuri nyt näyttäisi siltä, että viime kauden kokoonpano tulisi muuttumaan jonkin verran. Mahdollisuus saada nostetta viime kaudesta riippuisi suurimmaksi osaksi siitä, onnistuuko joukkue saamaan kärkipään tekemistä lisää. Uskon näyttöjen pohjalta siihen, että toisin kuin ennen, syvyyteen Canucks onnistuu luultavasti nykyisen seurajohdon alla jo saamaan sopivia syvyyspelaajia ja ennen kaikkea sopivammalla hinnalla.
Draft
Vancouver ei viime kauden kauppojen jäljiltä tule tämän kesän draftissa juhlimaan. Vancouverin vuorot tulevat näillä näkymin olemaan:
3. kierros #93
4. kierros #125
6. kierros #162
6. kierros #189
7. kierros #221
Vancouver on ottanut nyt kahteen viime draftiin kolme puolustajaa kolmannella kierroksella ja noista Hunter Brzustewicz on jo kaupattu eteenpäin. Katsellaan sitten jatkuuko tuo pakkivarausten linja tänäkin vuonna. Riippuu toki varmasti sitten siitäkin, onko omia kohteita jäljellä tuossa kohtaa. Lähtökohtana tämän kesän draftiin on kuitenkin hyvin maltilliset odotukset.
Kokonaisuus
Vancouverilla meni viime kaudella moni asia odotuksiakin paremmin ja vastaavan menestyksen jatkuminen on hankalasti saatavilla. Joukkueessa on nyt kuitenkin ainakin lähtökohdiltaan hyvä tekemisen tunne päällä, pelaajilla ja valmennuksella toimiva suhde ja vielä kasvavia pelaajia tärkeillä paikoilla, joilta saattaisi olla nähtävillä nousua. Noista esimerkiksi Hughes kehitti viime kesänä laukaustaan ja loikin sitten ihan erilaista uhkaa kuin ennen ampumalla hienot 17 maalia.
Kuitenkin omat odotukset ovat tällä hetkellä siinä, että joukkue ei tulisi pelaamaan ihan yhtä hyvää runkosarjaa, mutta taistelisi paikasta playoffeista ja siellä on nyt kokemusta enemmän kuin vielä vuosi sitten. Eteenpäin tämän joukkueen suunnan voi kuitenkin nähdä menevän isommassa kuvassa. Paljon on nyt vaan edessä kysymyksiä siitä, millaisia liikkeitä seurassa tullaan tekemään. Mielenkiintoiset ajat edessä pian, kun nähdään millaisia sopimuksia on tulossa ja kuka viime kaudesta tulee jatkamaan.
Hyvää kesää kaikille tätä lukeville! Toivottavasti tämä kesä ei olisi kuitenkaan Vancouverin osalta parasta aikaa seuraavan vuoden sisään.
Viime kausi oli Vancouverilta monellakin tapaa etenkin odotuksiin nähden todella onnistunut. Kauden alussa pitämässään mediatilaisuudessa seuran presidentti Jim Rutherford sanoi, että onnistuessaan joukkueella on mahdollisuus playoffeihin. Lopulta Canucks saavutti 50 voiton rajapyykin, voitti oman Pacific-divisioonansa, voitti ottelusarjassa selvästi kokeneemman playoff-joukkueen Nashvillen ja jäi voiton päähän Läntisen konferenssin finaalista sekä sai arvokasta playoff-kokemusta. Mutta tuon kaiken tärkein asia oli, että ennen kaikkea joukkue sai uskottavuutta omaan tekemiseen ja "uuden riman", jota kohden tehdä töitä.
Yksilötasolla Rick Tocchet voitti vuoden parhaan valmentajan Jack Adams Trophyn, mistä iso kunnia menee koko valmennukselle ja myös joukkueen tekemille isoille muutoksille etenkin puolustuksessa. Puolustajista joukkueen kapteeni Quinn Hughes on Norris Trophy -kisassa kolmen parhaan joukossa ja Thatcher Demko maalivahtien puolella Vezina-kisassa niin ikään finalistien kolmikossa. Manageri Patrik Allvin äänestettiin toisen kokonaisen kautensa jälkeen NHL:n toiseksi parhaaksi manageriksi ja kauden aikana pitkän jatkon tehnyt Elias Pettersson sijoittui herrasmiespalkinnon äänestyksessä kakkoseksi. Vancouverin fanien äänestyksessä joukkueen arvokkain pelaaja oli palkintoihin ehdolla olevista pelaajista huolimatta sentteri J.T. Miller.
Vancouver teki NHL:n eniten muutoksia kokoonpanoon syystäkin ja onnistui hyvin. Maalivahtiosasto toimi hienosti, isokokoinen ja tehokas puolustus toi varmuutta ja hyökkäyksessä oli riittävästi ratkaisukykyä pelien kääntämiseen etenkin runkosarjassa. Joukkueesta jäi päällimmäisenä tunteena ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kunnollisen arkityön tekeminen ja aikaisempaa sitoutuneempi yhteishenki. Valmennusjohto selvästi onnistui ja niin ikään onnistui myös uusittu johtavien pelaajien ryhmä. Hughesin ensimmäinen kausi kapteenina näyttäytyi myös tuossa suhteessa hyvänä.
Playoffeissa Edmontonia vastaan näkyi sitten joukkueen suurimmat tämän hetken tarpeet ja kysymykset. Petterssonin loppukausi oli huono (tosin mahdollisen loukkaantumisen vuoksi), eikä laituripuolelta ei saatu tarpeeksi tukea kahdessa ensimmäisessä ketjussa. Maalilla Demkoa mielestäni ylipeluutettiin runkosarjassa ja lopulta joukkue joutui pelaamaan lähes koko playoffit ilman Vezina-tason maalivahtiaan (onneksi Silovs kesti hyvin). Kolmas asia oli mielestäni se, että joukkueen pelityyliä vietiin pitkin kautta puolustavampaan suuntaan ja mahdollisesti tuossa ei lopulta ollut parasta tasapainoa hyökkäykseen nähden.
Sopimustilanne
Vancouverilla on pitkästä aikaa paljon tilaa (17 miljoonaa tällä hetkellä) tehdä liikkeitä. Mutta kokoonpano on samalla auki ja sopimuksista puuttuu vielä useampi pelaaja, joten kesästä tulee mielenkiintoinen.
Tämän hetken arvioitu kokoonpano:
Suter - Miller - Boeser
? - Pettersson - Höglander
Mikheyev - ? - Garland
Di Giuseppe - Åman - Podkolzin
Bains/Räty/Lekkerimäki
Hughes - Hronek
Soucy - ?
? - Juulsen
Friedman
Demko
Silovs
Allvin on nyt kiinnittänyt seuran kaksi kärkisentteriä ja puolustuksessa ykkösparin pitkiin sopimuksiin. Muun kokoonpanon rakentaminen on vielä kesken. Joukkue tuntuu pyrkivän kasaamaan isossa kuvassa hyökkäykseen toimivia parivaljakkoja ja puolustukseen isokokoisia pakkeja. Maalilla on tällä hetkellä mielenkiintoinen tilanne, kun Silovs tulee haastamaan parin seuraavan kauden aikana Demkoa.
Vancouverin kesän tärkein hankinta olisi saada Petterssonille mitat täyttävä top6-laituri. Syvyys on tietysti tärkeä asia menestyksessä, mutta vielä haastavampaa ja tärkeämpää olisi saada kärkilahjakkuutta mukaan. Huhuissa on pyörinyt nyt Jake Guentzelin nimi. Guentzel voisikin olla sellainen pelaaja, jota joukkue kaipaisi niin Petterssonin laituriksi kuin ylivoimalle, mutta hänen perässä on luultavasti yli kymmenen muutakin seuraa ja vapaana agenttina olevan pelaajan seuraavasta sopimuksesta on tulossa iso.
Viime kauden kokoonpanosta Tyler Myers ja Teddy Blueger täyttäisivät kaksi paikkaa kokoonpanosta syvyydessä mikäli jatkot saataisiin vain sopivan hintaisiksi. Sen sijaan Elias Lindholmin, Dakota Joshuan, Nikita Zadorovin, Ian Colen ja Sam Laffertyn hintapyynnöt saattavat karata liian koviksi tässä tilanteessa. Lafferty ja Cole tulevat kuulemma testaamaankin markkinat. Noista muista lähimpänä taitaa olla Zadorov, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava hänen olevan tällä hetkellä hyvien playoffien jälkeen vähän yliarvostettu pelaaja monien silmissä. Samoin Joshua voi olla tuollainen.
Blueger kelpaisi takaisin suunnilleen samalla rahalla millä viime kauden pelasi, Myersin sopimuksesta pitäisi saada pois suunnilleen puolet, Zadorov kelpaisi alle viiden miljoonan hinnalla ja Joshua noin 3-3.5 miljoonalla. Noista esimerkiksi Zadorov on pelannut kuitenkin NHL:ssä noin 700 peliä eikä hän ole ollut yhdelläkään kaudella yli 20 minuutin puolustaja. Joshuan uran maaliennätys on 20 maalia USHL:sta junnu-uralta. Pidän molemmista pelaajista ja Nikitan persoonasta pidän paljonkin, mutta mihin tahansa hintaan ei jatkoja kannata tehdä vaikka tuovatkin tärkeää fyysisyyttä.
Fantasiahahmotelma
Jos saisin itse rakentaa ja toivoa joukkuetta fantasiatyyliin kahden vuoden päähän/sisään, niin se olisi suunnilleen tämän näköinen tämän hetken tilanteessa:
"Guentzel" - Pettersson - Lekkerimäki
Höglander - Miller - Boeser
Suter - "Blueger" - Garland
Podkolzin - Åman - Räty
Bains
Hughes - Hronek
Soucy - "Myers"
"Dillon" - Willander
Pettersson
Demko
Silovs
Tuossa olisi niitä parivaljakkoja parhaassa tapauksessa (Pettersson-"Guentzel", Miller-Boeser, Blueger-Garland) ja isokokoisia pakkeja. Mutta tuossa hahmottelussa on luonnollisesti paljon kysymyksiä vielä tällä hetkellä. Isoimpina varmaan Petterssonin laiturihankinta ja nuorten kehitys. Laituripuolella Mikheyev ei ole ollut polvileikkauksen jälkeen entisensä ja hänet pitäisi saada eteenpäin (hinta on tosin kysymysmerkki).
Juuri nyt näyttäisi siltä, että viime kauden kokoonpano tulisi muuttumaan jonkin verran. Mahdollisuus saada nostetta viime kaudesta riippuisi suurimmaksi osaksi siitä, onnistuuko joukkue saamaan kärkipään tekemistä lisää. Uskon näyttöjen pohjalta siihen, että toisin kuin ennen, syvyyteen Canucks onnistuu luultavasti nykyisen seurajohdon alla jo saamaan sopivia syvyyspelaajia ja ennen kaikkea sopivammalla hinnalla.
Draft
Vancouver ei viime kauden kauppojen jäljiltä tule tämän kesän draftissa juhlimaan. Vancouverin vuorot tulevat näillä näkymin olemaan:
3. kierros #93
4. kierros #125
6. kierros #162
6. kierros #189
7. kierros #221
Vancouver on ottanut nyt kahteen viime draftiin kolme puolustajaa kolmannella kierroksella ja noista Hunter Brzustewicz on jo kaupattu eteenpäin. Katsellaan sitten jatkuuko tuo pakkivarausten linja tänäkin vuonna. Riippuu toki varmasti sitten siitäkin, onko omia kohteita jäljellä tuossa kohtaa. Lähtökohtana tämän kesän draftiin on kuitenkin hyvin maltilliset odotukset.
Kokonaisuus
Vancouverilla meni viime kaudella moni asia odotuksiakin paremmin ja vastaavan menestyksen jatkuminen on hankalasti saatavilla. Joukkueessa on nyt kuitenkin ainakin lähtökohdiltaan hyvä tekemisen tunne päällä, pelaajilla ja valmennuksella toimiva suhde ja vielä kasvavia pelaajia tärkeillä paikoilla, joilta saattaisi olla nähtävillä nousua. Noista esimerkiksi Hughes kehitti viime kesänä laukaustaan ja loikin sitten ihan erilaista uhkaa kuin ennen ampumalla hienot 17 maalia.
Kuitenkin omat odotukset ovat tällä hetkellä siinä, että joukkue ei tulisi pelaamaan ihan yhtä hyvää runkosarjaa, mutta taistelisi paikasta playoffeista ja siellä on nyt kokemusta enemmän kuin vielä vuosi sitten. Eteenpäin tämän joukkueen suunnan voi kuitenkin nähdä menevän isommassa kuvassa. Paljon on nyt vaan edessä kysymyksiä siitä, millaisia liikkeitä seurassa tullaan tekemään. Mielenkiintoiset ajat edessä pian, kun nähdään millaisia sopimuksia on tulossa ja kuka viime kaudesta tulee jatkamaan.
Hyvää kesää kaikille tätä lukeville! Toivottavasti tämä kesä ei olisi kuitenkaan Vancouverin osalta parasta aikaa seuraavan vuoden sisään.