Vancouverille 3-0 kotivoitto Chicagosta. Kyllä Chicago paikkoja pystyi luomaan, vaikka Vancouverilla oli viime aikoja parempi pelin kokonaisuus tuossa ottelussa. Demkolle tuli nollapeli ja samalla meni organisaation pitkään kestänyt nollapelien putki poikki. Kuzmenko, Kravtsov (uran ensimmäinen Vancouverissa) ja Miller (tyhjiin) maalintekijöinä. Chicagon vaarallisin oli jälleen Reichel. Seth Jonesille jo toinen peräkkäinen peli Vancouveria vastaan, jossa hän teki omiin.
Tocchetin mediatilaisuus:
Hyvätkin kaverit?
Demkon edellinen nollapeli tuli Boudreaun ensimmäisessä pelissä viime kaudella Los Angelesia vastaan. Demko on tuon jälkeen pelannut yli 10 peliä joissa hän on päästänyt taakseen yhden maalin, mutta täydellistä peliä ei olla nähty. Vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa, että puolustukselta ei olla nähty sitä. Noissa monissa yhden päästetyn maalin pelissä Demko on ollut suurin sankari siihen, ettei ole enempää kolissut.
Tämän kauden alkupuolella nivusensa kanssa tuskaillut Demko oli aika kaukana normaalista. Sen jälkeen maalilla nähtiinkin kolme kuukautta tuo sanansa mukainen maalivahtihirviökaksikko (NHL:n historiankin mittarilla). Nyt Demko on ollut Tocchetin aikana maalivahtien paremman puoliskon ykkösvahti tuon repalaisen puolustuksen takana. Olisin odottanut kolmen kuukauden tauon jälkeen hitaampaa huippukuntoon pääsemistä mitä on nähty.
Kuzmenko teki jo kauden 38 maalinsa. Jälleen tuon laukausprosentti nousi siis tämänkin pelin jälkeen. Saa nähdä sitten missä kohtaa tuo tulee tuosta laskemaan, kun tuntuu että nuo maalit eivät ole olleet maalivahtien piikkiin laittamisia ja noilta paikoilta mistä hän on useimmin maalinsa tehnyt, monet muutkin osuisivat. Ainoa miinus tuossa olisi kuitenkin, että ne muut eivät osaisi hakeutua noille paikoille. Tällä kertaa tuo maali tuli kauempaa tosin ja maskin takaa. Se 40 maalin metsästys on vielä päällä.
Kaksi syöttöä kerännyt Hirose näyttää siltä, että hänestä voidaan hyvinkin saada pelaaja. Pidin siitä, että Tocchet antoi hänelle roolia kummassakin erikoistilanteessa. Edellisten valmentajien kanssa en olisi uskonut tuohon edes tässä pakkitilanteessa. Muutenkin Hirose pelasi yli 20 minuuttia ja tuntuu parantavan peli peliltä. Näillä otteilla hän tulee olemaan siellä Canucksin top10 prospect-listalla. Hänen peliälynsä on noussut esiin nopeasti ja samoin itseluottamusta löytyy niin kentällä kuin sen ulkopuolella.
Fyysisesti Hirosen pitää saada vielä lisää voimaa. Tilanteissa hän on kyllä ennakkoluuloton kamppailemaan, joten ongelmia ei näyttäisi olevan asennepuolella. Ensi kausi voisi olla ehkä parempi aloittaa farmissa, jossa saisi paremman aikataulun kenties harjoitteluun? Toki jos peli kehittyy jatkossakin tässä vielä ja puolustukseen saadaan jollain lailla tilaa, tilanne voi olla erilainenkin. Joukkuetasolla Canucks tarvitsee kuitenkin alivoimapakkia eniten, enkä tiedä onko Hirosesta sinne vaikka nyt alivoimassakin kokeiltiin ihan onnistuneesti.
Erikoisia muuten nuo jotkut fanit taas tässäkin asiassa. Nyt kun Hirose on pelannut hyvin ja Rathbonekin näytti ihan hyvältä, radioihin on tullut soittoja Hughesin treidaamisesta. Menisiköhän toiset 52 vuotta (ellei ihan kärkivuoroa saada) ennen kuin saataisiin saman tason puolustaja? Toki ainahan noissa olisi teoreettiset mahdollisuudet salamaniskuun ja Lidströmiin kolmannelta kierrokselta. Tuollaisen varaan olisikin hyvä laskea.
McWard näytti vähän hermoilevalta, mutta pelissä oli hyvääkin. Muutama hyvä syöttö ylös nähtiin, kerran hän oli puolittaisessa maalipaikassa eikä toisaalta nähty mitään katastrofaalista oman pään tilannetta. Laukaukset tulivat tasakentin aika tasan (5-6) hänen ollessa kentällä. Ihan kelvollinen avaus kokonaisuutena ja toivotaan, että hänenkin pelinsä kehittyy tuosta vielä Hirosen lailla. Hirose näistä kahdesta on nyt varastanut huomiota, joten McWardille voi olla hyvä paikka tulla vähän varjossa mukaan. Vanhemmat saivat jännittää katsomossa poikansa ensimmäistä peliä.
Kravtsov pelasi parhaimman pelinsä Vancouverissa ja nyt kiekoton peli oli hyvää (viisi taklaustakin). Valmennusjohto ei ole ollut tyytyväinen hänen laitapeliin eikä fyysiseen peliin/fyysiseen kuntoon ja häntä on kehoitettu laittamaan itseään parempaan kuntoon. Pitkä pelaamattomuus on ollut tuossa varmaan yhtenä tekijänä. Kravtsov on projekti monen muun lailla ja se on selvää, että kaikki eivät tule lyömään läpi, mutta mitä enemmän on kilpailua, sitä parempi. Näillä otteilla Kravtsov on taas lähempänä paikkaa. Sai Tocchetilta kehujakin pelistä.
Millerista oli ollut puhetta taas, kun hän poistui Seattlea vastaan toisen erän lopussa (noin 40 sekuntia erää jäljellä) koppiin/käytävälle. Miller oli jälleen turhautunut joukkueen otteisiin siinä pelissä. Iain MacIntyren mukaan kehitystä on tullut sen penkillä räyhäämisen sijaan ja se kertoo, että valmennuksen kanssa käydyt keskustelut ovat auttaneet. Tocchet on saanut Millerin kuulemaan viestin. Pieniä askeleita, mutta oikeaan suuntaan.
Tocchet sanoi, tosin, että enää hänen ei tarvitse keskustella J.T:n kanssa;
"I don't need to talk to him. He's been terrific. It's OK to show emotion every once in awhile. I'm talking about body language when you flip your head back. He was just pissed at a couple little things, but he's been great. I actually have no problems with him at all."
Milleristä tuli tämän kauden neljäs 30 maalin tekijä Vancouverissa Petterssonin, Kuzmenkon ja Horvatin jälkeen. Edellisen kerran neljä 30 maalin tekijää nähtiin kaudella 1992-93 (Bure, Nedved, Linden, Geoff Courtnall) ja vuosi tuosta pelattiin finaaleissa. Nyt… Ei tulla kyllä näkemään finaaleita ensi kaudella. Jos maalilla nähdään Demko eikä sitä historian huonoimpiin lukeutunutta kaksikkoa ja pari hankintaa onnistuu Kuzmenkon ja Joshuan tyyliin, mahdollisuudet on haastaa playoff-paikasta.
Lotossa näyttäisi siltä, että Washington painelisi vielä paremmille sijoille. Eihän siellä ole minkäänlaista yritystä enää kun hävisivät tuossa viime yön pelissäkin ottelun Montrealille 6-2. Vancouverilla olisi nyt kaksi seuraavaa peliä budjetoituja tappioita Calgarya ja Los Angelesia vastaan, mutta kahdesta viimeisestä Anaheimia ja Arizonaa vastaan voisi odotella voittoja.
Sarjataulukossa St. Louis ja Detroit ovat ehkä jo riittävän kaukana, kun kumpikin keräsi viime yönä pisteitä. Eli luultavasti yhdeksäs sija tulee lottoon sitten. Tuohan ei nyt sinällään hirveästi muuta tilannetta, ollaanko sitä 12.5% vai 10.5% mahdollisuuksissa top2 vuoroihin.
***
Lekkerimäellä on ollut hirveä kausi kolmen loukkaantumisen vuoksi, mutta nyt hän on päässyt ihan hyvään vireeseen kauden lopulla:
Toivottavasti ensi kaudella nähdään enemmän tätä hänen vahvuuksilla pelaamista ja vähemmän loukkaantumisia. Tuo laukaus on sellainen, että pienemmässä kaukalossa se voi tehdä vielä tuhoa eikä luontaisia maalintekijöitä ole koskaan liikaa, vaikka monet tuntuvat metsästävänkin kokonaispeliä. Edelleen elättelen toiveita Pettersson-Lekkerimäki -kaksikosta joskus tulevaisuudessa.
Filip Johansson pelasi eilen ihan hyvin noin 20 minuutin illan Frölundalla Växjöä vastaan, mutta Växjö onnistui ottamaan 0-2 voiton ja tasoitti sarjan 2-2 tilanteeseen.
***
Tuossa alussa kun oli puhetta Tocchetin peliurasta ja tappeluista silloin, niin pistetään tänne loppuun unelmavävyn kuva peliuralta. Jännä tuokin, että itse Gordie Howe keräsi yli 2400 peliä kestäneellä urallaan kaksi tuollaista Gordie Howe hat trickia. Tocchetilla oli noita yhteensä 18 kappaletta ja noilla se kärkipaikka NHL:n historiassa tuossa tilastossa.
Tocchetin mediatilaisuus:
Hyvätkin kaverit?
Demkon edellinen nollapeli tuli Boudreaun ensimmäisessä pelissä viime kaudella Los Angelesia vastaan. Demko on tuon jälkeen pelannut yli 10 peliä joissa hän on päästänyt taakseen yhden maalin, mutta täydellistä peliä ei olla nähty. Vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa, että puolustukselta ei olla nähty sitä. Noissa monissa yhden päästetyn maalin pelissä Demko on ollut suurin sankari siihen, ettei ole enempää kolissut.
Tämän kauden alkupuolella nivusensa kanssa tuskaillut Demko oli aika kaukana normaalista. Sen jälkeen maalilla nähtiinkin kolme kuukautta tuo sanansa mukainen maalivahtihirviökaksikko (NHL:n historiankin mittarilla). Nyt Demko on ollut Tocchetin aikana maalivahtien paremman puoliskon ykkösvahti tuon repalaisen puolustuksen takana. Olisin odottanut kolmen kuukauden tauon jälkeen hitaampaa huippukuntoon pääsemistä mitä on nähty.
Kuzmenko teki jo kauden 38 maalinsa. Jälleen tuon laukausprosentti nousi siis tämänkin pelin jälkeen. Saa nähdä sitten missä kohtaa tuo tulee tuosta laskemaan, kun tuntuu että nuo maalit eivät ole olleet maalivahtien piikkiin laittamisia ja noilta paikoilta mistä hän on useimmin maalinsa tehnyt, monet muutkin osuisivat. Ainoa miinus tuossa olisi kuitenkin, että ne muut eivät osaisi hakeutua noille paikoille. Tällä kertaa tuo maali tuli kauempaa tosin ja maskin takaa. Se 40 maalin metsästys on vielä päällä.
Kaksi syöttöä kerännyt Hirose näyttää siltä, että hänestä voidaan hyvinkin saada pelaaja. Pidin siitä, että Tocchet antoi hänelle roolia kummassakin erikoistilanteessa. Edellisten valmentajien kanssa en olisi uskonut tuohon edes tässä pakkitilanteessa. Muutenkin Hirose pelasi yli 20 minuuttia ja tuntuu parantavan peli peliltä. Näillä otteilla hän tulee olemaan siellä Canucksin top10 prospect-listalla. Hänen peliälynsä on noussut esiin nopeasti ja samoin itseluottamusta löytyy niin kentällä kuin sen ulkopuolella.
Fyysisesti Hirosen pitää saada vielä lisää voimaa. Tilanteissa hän on kyllä ennakkoluuloton kamppailemaan, joten ongelmia ei näyttäisi olevan asennepuolella. Ensi kausi voisi olla ehkä parempi aloittaa farmissa, jossa saisi paremman aikataulun kenties harjoitteluun? Toki jos peli kehittyy jatkossakin tässä vielä ja puolustukseen saadaan jollain lailla tilaa, tilanne voi olla erilainenkin. Joukkuetasolla Canucks tarvitsee kuitenkin alivoimapakkia eniten, enkä tiedä onko Hirosesta sinne vaikka nyt alivoimassakin kokeiltiin ihan onnistuneesti.
Erikoisia muuten nuo jotkut fanit taas tässäkin asiassa. Nyt kun Hirose on pelannut hyvin ja Rathbonekin näytti ihan hyvältä, radioihin on tullut soittoja Hughesin treidaamisesta. Menisiköhän toiset 52 vuotta (ellei ihan kärkivuoroa saada) ennen kuin saataisiin saman tason puolustaja? Toki ainahan noissa olisi teoreettiset mahdollisuudet salamaniskuun ja Lidströmiin kolmannelta kierrokselta. Tuollaisen varaan olisikin hyvä laskea.
McWard näytti vähän hermoilevalta, mutta pelissä oli hyvääkin. Muutama hyvä syöttö ylös nähtiin, kerran hän oli puolittaisessa maalipaikassa eikä toisaalta nähty mitään katastrofaalista oman pään tilannetta. Laukaukset tulivat tasakentin aika tasan (5-6) hänen ollessa kentällä. Ihan kelvollinen avaus kokonaisuutena ja toivotaan, että hänenkin pelinsä kehittyy tuosta vielä Hirosen lailla. Hirose näistä kahdesta on nyt varastanut huomiota, joten McWardille voi olla hyvä paikka tulla vähän varjossa mukaan. Vanhemmat saivat jännittää katsomossa poikansa ensimmäistä peliä.
Kravtsov pelasi parhaimman pelinsä Vancouverissa ja nyt kiekoton peli oli hyvää (viisi taklaustakin). Valmennusjohto ei ole ollut tyytyväinen hänen laitapeliin eikä fyysiseen peliin/fyysiseen kuntoon ja häntä on kehoitettu laittamaan itseään parempaan kuntoon. Pitkä pelaamattomuus on ollut tuossa varmaan yhtenä tekijänä. Kravtsov on projekti monen muun lailla ja se on selvää, että kaikki eivät tule lyömään läpi, mutta mitä enemmän on kilpailua, sitä parempi. Näillä otteilla Kravtsov on taas lähempänä paikkaa. Sai Tocchetilta kehujakin pelistä.
Millerista oli ollut puhetta taas, kun hän poistui Seattlea vastaan toisen erän lopussa (noin 40 sekuntia erää jäljellä) koppiin/käytävälle. Miller oli jälleen turhautunut joukkueen otteisiin siinä pelissä. Iain MacIntyren mukaan kehitystä on tullut sen penkillä räyhäämisen sijaan ja se kertoo, että valmennuksen kanssa käydyt keskustelut ovat auttaneet. Tocchet on saanut Millerin kuulemaan viestin. Pieniä askeleita, mutta oikeaan suuntaan.
Tocchet sanoi, tosin, että enää hänen ei tarvitse keskustella J.T:n kanssa;
"I don't need to talk to him. He's been terrific. It's OK to show emotion every once in awhile. I'm talking about body language when you flip your head back. He was just pissed at a couple little things, but he's been great. I actually have no problems with him at all."
Milleristä tuli tämän kauden neljäs 30 maalin tekijä Vancouverissa Petterssonin, Kuzmenkon ja Horvatin jälkeen. Edellisen kerran neljä 30 maalin tekijää nähtiin kaudella 1992-93 (Bure, Nedved, Linden, Geoff Courtnall) ja vuosi tuosta pelattiin finaaleissa. Nyt… Ei tulla kyllä näkemään finaaleita ensi kaudella. Jos maalilla nähdään Demko eikä sitä historian huonoimpiin lukeutunutta kaksikkoa ja pari hankintaa onnistuu Kuzmenkon ja Joshuan tyyliin, mahdollisuudet on haastaa playoff-paikasta.
Lotossa näyttäisi siltä, että Washington painelisi vielä paremmille sijoille. Eihän siellä ole minkäänlaista yritystä enää kun hävisivät tuossa viime yön pelissäkin ottelun Montrealille 6-2. Vancouverilla olisi nyt kaksi seuraavaa peliä budjetoituja tappioita Calgarya ja Los Angelesia vastaan, mutta kahdesta viimeisestä Anaheimia ja Arizonaa vastaan voisi odotella voittoja.
Sarjataulukossa St. Louis ja Detroit ovat ehkä jo riittävän kaukana, kun kumpikin keräsi viime yönä pisteitä. Eli luultavasti yhdeksäs sija tulee lottoon sitten. Tuohan ei nyt sinällään hirveästi muuta tilannetta, ollaanko sitä 12.5% vai 10.5% mahdollisuuksissa top2 vuoroihin.
***
Lekkerimäellä on ollut hirveä kausi kolmen loukkaantumisen vuoksi, mutta nyt hän on päässyt ihan hyvään vireeseen kauden lopulla:
Toivottavasti ensi kaudella nähdään enemmän tätä hänen vahvuuksilla pelaamista ja vähemmän loukkaantumisia. Tuo laukaus on sellainen, että pienemmässä kaukalossa se voi tehdä vielä tuhoa eikä luontaisia maalintekijöitä ole koskaan liikaa, vaikka monet tuntuvat metsästävänkin kokonaispeliä. Edelleen elättelen toiveita Pettersson-Lekkerimäki -kaksikosta joskus tulevaisuudessa.
Filip Johansson pelasi eilen ihan hyvin noin 20 minuutin illan Frölundalla Växjöä vastaan, mutta Växjö onnistui ottamaan 0-2 voiton ja tasoitti sarjan 2-2 tilanteeseen.
***
Tuossa alussa kun oli puhetta Tocchetin peliurasta ja tappeluista silloin, niin pistetään tänne loppuun unelmavävyn kuva peliuralta. Jännä tuokin, että itse Gordie Howe keräsi yli 2400 peliä kestäneellä urallaan kaksi tuollaista Gordie Howe hat trickia. Tocchetilla oli noita yhteensä 18 kappaletta ja noilla se kärkipaikka NHL:n historiassa tuossa tilastossa.
Viimeksi muokattu:
