Vancouver Canucks 2022–2023 – Allvinin aika alkaa

  • 16 927
  • 73

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Puhutaan vähän uuden Canucks-hyökkääjän Curtis Lazarin urasta, jota on tullut seurattua draftin jälkeen jonkin verran. Tai oikeastaan seuraaminen alkoi jo ennen draftia, kun tiesi että Lazar on yksi mahdollisuus pudota Vancouverin omalle vuorolle (tuolloin vielä niinkin huono sija kuin 24). Samalla tarkennetaan sitä, miksi Lazar oli niitä omia suosikkeja Vancouverin hankintalistalla ja minkälaista aallonpohjaa uralla on ollut.

Lazar on kotoisin Brittiläisen Columbian Salmon Armista, joka sijaitsee Vancouverista koilliseen. Hän tekee siis paluun tuolla kolmen vuoden sopimuksella takaisin kotiseudulle. Lazarin suosikit hänen nuoruudessaan olivat pelaajia, jotka olivat monien Canucks-fanien suosikkeja, mutta eivät olleet kuitenkaan niitä ihan terävimpiä hyökkääjätähtiä tai keränneet ihan kaikkein suurinta suosiota muualla:





Lazar on siinä mielessä saman tyylinen kuin nuo esikuvansa, että hän vie mm. karvauksissa paineen loppuun saakka. Hän on kahden viime kauden aikana 15. sijalla kaikkien vakiroolin NHL-hyökkääjien "taklauksia per 60 minuuttia" tilastossa. Kuitenkin hän on siinä mielessä myös erilainen, että Cooken tai Torresin kaltaisia "vahinkoja" taklauksissa ei ole juuri nähty ja itse asiassa Lazar jäähyilee todella vähän.

Lazar nostettiin Ottawassa ykköskierroksen varauksen ja kovien odotusten jälkeen ehkä liian nopeasti NHL:ään ja ehkä väärään rooliin nelosketjuun. Hän teki maalin ensimmäisessä pelissään NHL:ssä Buffaloa vastaan 19 vuotiaana, mutta tuo jäi ainoaksi hänen ensimmäisissä 34 pelissä. Kokonaisuutena tuo avauskausi toi lopulta melko vaatimattomat nuoren tulokkaan tehot Lazarin tehtyä 15 pistettä.

Tuon kauden nuorten MM-kisat toivat kuitenkin toiveita paremmasta tulevaisuudesta, kun Lazar vei Kanadan kapteenina joukkueen nuorten MM-kultaan ja teki hienot viisi maalia ja yhdeksän pistettä seitsemässä pelissä. Muistan tuolloin lukeneeni miten jotkut Ottawan fanit rummuttivat Lazaria mahdolliseksi joukkueen tulevaisuuden kapteeniksi saakka ja ehkä sille oli tavallaan perusteitakin varausvuoron ja noiden nuorten kisojen jälkeen, vaikka oli selvää että NHL:ssä oli vielä pitkä polku kuljettavana.

Lazarin toinen kausi NHL:ssä oli vähän ensimmäisen kaltainen, mutta Lazar pystyi kuitenkin parantamaan kokonaisvaltaista pelaamistaan ja nosti samalla peliaikojaan noin 14 minuuttiin peliä kohden. Varmasti odotuksissa oli kuitenkin isommat pisteet kuin kauden 20 pistettä, mutta toisaalta puhuttiin edelleen vasta 20 vuotiaasta pelaajasta, jolla piti olla edessä edelleen hyvä tulevaisuus mahdollisesti kärkiketjuissa saakka.

Lazarin kolmas kausi alkoi ikävällä uutisella mononukleoosista ja hänet pistettiin ensimmäistä kertaa farmijoukkue Binghamtoniin tervehtymään tuosta ja keräämään samalla isompaa kiekollista roolia. Tuo kausi olisi saanut jäädä varmasti hänen mielestä kokonaan välistä, sillä kun hänet tuon farmikuntoutuksen jälkeen nostettiin takaisin ylös, nelosketjussa pörrännyt Lazar ei saanut aikaan kuin yhden syötön 33 peliin ja haki peliään.

Ehkä tuossa vaiheessa - huolimatta tuosta mononukleoosi-oireesta, joka varmasti vaikutti pelaamiseen tuolla kolmannella kaudella - Ottawassa alettiin kuitenkin huomata, että kiekolliset taidot eivät kehity odotetusti ja Lazarista ei ole kasvamassa ainakaan joukkueen tulevaa kapteenia (en tiedä odottiko seurajohto muutenkaan tuota koskaan) ja tuskin edes kärkiketjujen pelaajaa. Niinpä Senators kauppasi entisen ykkösvarauksensa Calgaryyn (yhdessä Mike Kostkan kanssa) ja sai tilalle suomalaispakki Jyrki Jokipakan sekä toisen kierroksen varauksen (jolla Ottawa varasi draftissa Alex Formentonin).

Calgaryn organisaatiossa Lazar pelasi kaksi kautta. Ensimmäinen noista meni pienellä alle 10 minuutin ottelukohtaisella vastuulla Matt Stajanin ja Troy Brouwerin kanssa ja seuraava farmissa johtavassa roolissa. Selkeä pettymys kuitenkin pelaajasta, josta maksettiin toisen kierroksen varaus (Kostkalla tai Jokipakalla ei tuossa treidin vaiheessa isoa NHL-arvoa ollut). Tuo farmikausi toi kuitenkin hänen peliin lisää, kun sai kantaa isompaa roolia alhaalla ja muutenkin vastata joukkueen johtajuudesta seuran varakapteenina.

Buffalon manageri Jason Botterill näki kolme vuotta sitten urallaan vähän väärille raiteille ajautuneen hyökkääjän Stocktonista ja teki sopimuksen Lazarin kanssa. Lazar aloitti uransa Buffalossa farmissa, missä pelasi lähes piste per tahtia ja nostettiin ylös. Sabresin paidassa loppukaudella hän pelasi 38 peliä, teki 10 pistettä ja oli 51.3% aloittaja. Loppukaudesta Sabresin valmentaja Ralph Krueger alkoi käyttää häntä enemmän tärkeissä aloituksissa ja Lazar sai itseluottamustaan takaisin. Tuolla kaudella hän pääsi taas takaisin NHL-rooliin kiinni, pääsi pelaamaan sentterinä missä hän omien sanojensa mukaan viihtyy parhaiten ja pelasi roolinsa hyvin.

Lazar näytti omaksuneen lopulta täysin roolinsa olla nelosketjun pelaaja ja auttaa tietyissä puolustuspelillisissä asioissa seuraa sen sijaan että kantaisi paineita olla ykköskierroksen varaus. Lazar oli Buffalosta ehdolla tuon kauden jälkeen myös Masterton Trophyyn, joka annetaan pelaajalle joka osoittaa parhaiten "sinnikkyyttä, urheilullisuutta ja jääkiekkoon omistautumista". Buffalo teki tuon kauden jälkeen Lazarin kanssa ansaitun kahden vuoden jatkosopimuksen.

Lazar aloitti kauden 2020-21 Buffalossa pelaten eniten yhdessä Jeff Skinnerin ja Riley Sheahanin kanssa. Hän pelasi joukkueen hyökkäyksen eniten alivoimaa peliä kohden sekä oli selvästi eniten taklannut hyökkääjä. Buffalossa näytti aukeavan Lazarille pysyvämpi hyvä pelipaikka, mutta Taylor Hallin treidi lennätti samalla koneella myös Lazarin Bostoniin. Bruinsissa Lazar ehti pelaamaan 87 ottelua ja teki noissa 20 pistettä. Hän oli Bruins-aikoina joukkueen eniten taklannut hyökkääjä, pystyi parantamaan eniten hänen kanssaan pelanneiden ketjukavereidensa peliä ja kantoi isoa roolia myös NHL:n seitsemänneksi parhaassa alivoimassa.

Sopivuus Vancouveriin

Itse uskon Lazarin sopivan Vancouveriin hyvin. Hän on entinen ykköskierroksen varaus, mikä yleensä tarkoittaa sitä että pelitaitojen pohja on kunnossa vaikka mitään loistavaa uraa kärkiketjuissa ei olekaan tullut. Viimeisten kolmen kauden aikana Lazar on pystynyt tekemään vähän yli 20 pisteen kausikeskiarvolla tehoja jos lasketaan kokonaisen kauden mukaan keskimääräistä tuottoa. Nelosketjun jääajoilla tuo on riittävää tahtia ja parempaa kuin esimerkiksi Highmorella tai Lammikolla (tosin Lammikon viime loppukausi oli oikein hyvä ja sillä tahdilla olisi tullut tuota samaa tahtia).

Lazar on pystynyt viime kausina pääosin parantamaan (edistyneiden tilastojen mukaan) niiden pelaajien peliä joiden kanssa hän on eniten pelannut ja kantanut joukkueissaan isoa alivoimaroolia sekä vastannut fyysisestä pelistä taklauksillaan. Hän tuo myös joukkueeseen rightin puolen aloittajan (Pettersson, Horvat ja Miller ovat kaikki leftejä), joten tuota voidaan jakaa taas puolten mukaan vähän kuin takavuosina tehtiin Keslerin aikana.

Itse pidän myös siitä, että uralla on haettu vauhtia farmista saakka ja ura ei ole ollut pelkkää nousua. Uskon tuon kokemuksen vaikuttaneen Lazarin henkiseen puoleen positiivisesti, eikä hän varmaan ota mitään asiaa itsestään selvänä - minkä näkee kyllä pelaamisestakin. Lisäksi Lazaria pidetään kentän ulkopuolella positiivisena ihmisenä, jolta löytyy johtajuutta (tuosta kertovat nuo kapteenin tai varakapteenin kirjaimetkin takavuosina).

Yhtenä positiivisena asiana voi olla myös tuo paluu kotiseudulle ja seuraan minkä seuraamisesta ura aikanaan ylipäänsä lähti. Tämä asia saattaa joskus toimia kyllä (persoonasta riippuen) käänteisesti. Vaikka varmasti monet huippu-urheilijat tykkäävät haasteista ja tietyllä tavalla paineista ja ehkä huomiostakin, kaikki eivät noita pysty käsittelemään. Voihan se olla stressaavaakin jos ei pysty käymään edes Blue Water Cafessa lounaalla ilman että tunnistetaan. Mutta Lazar varmaan tiedostaa nämä asiat kun nimen sopimukseen pisti ja toivottavasti sopeutuu samalla lailla kuin esimerkiksi BC-lähtöiset Willie Mitchell ja Dan Hamhuis aikanaan.

Tätä toivotaan Lazarilta ja uskon, että myös saadaan:



 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves



Christian Wolanin vuoden kahden suunnan sopimuksella joukkueeseen ja lähinnä farmiin.

Hän oli niitä mm. Boeserin, Poolmanin ja Stecherin tuttuja pelaajia North Dakotan yliopistosta. Kausina 2019-2021 tuli enemmän NHL-pelejä mitä farmipelejä, mutta viime kausi meni pääosin farmin puolella. Vuonna 2021 Wolanin oli USA:n joukkueessa MM-kisoissa ja pelasi 10 peliä joissa teki kuusi (1+5) pistettä.

Takana on hyvä yliopistoura (siellä mm. oman joukkueensa pistepörssin voitto) ja ihan kelvollinen tulokaskausi ammattilaisena, mutta vuonna 2019 tehty olkapääoperaatio on ilmeisesti vienyt parasta terää urasta. Silti yksi vaihtoehto stunttaamaan myös ylhäällä ainakin lyhyitä pätkiä.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves

If [trying to sign him] doesn't work, we have to get the best return we can for him," Rutherford said. But I think when the impatience should come on J.T. Miller is when we get closer to the trade deadline, and if we don't have him signed at that point, making sure that we get a return for him. But I don't see where there's any urgency until we get to the trade deadline.

Mitenhän tämä tulee lopulta päättymään jos medialle annetut sanat pitävät paikkansa? Jos Vancouver pelaa hyvän kauden Miller hyökkäyksen johtavana pelaaja, "miksi treidata parasta hyökkääjää ja viedä mattoa pois hyvin pelaavan joukkueen jalkojen alta?" Jos taas Vancouver ei pärjää, tuo näkyy Millerinkin pelissä eikä markkina-arvo tule olemaan sama mitä sen nyt voisi kuvitella olevan.

Viime kaudella Miller teki alle piste per peli kun joukkueella ei kulkenut. Viimeiset 55 peliä valmentajan vaihdon jälkeen sitten 1.4 pisteen keskiarvolla. Hän oli 75 pisteen hyökkääjä Greenin aikana ja 110 pisteen hyökkääjä Boudreaun aikana. Lisäksi tuossa on mahdollisuus loukkaantumiseen jolloin treidiä ei tulla näkemään lainkaan.

Enkä tarkoita sitä, että että tässä olisi vieläkään mikään kiire ja nuo Rutherfordin sanat voi olla mitä tahansa totuuden ja lämpimikseen puhumisen välimaastossa. Mutta jos tässä mennään Benningin aikojen malliin, jolloin ei saatu hyvistä pelaajista (Hamhuis, Vrbata, Edler, Tanev, Markström, Toffoli, Stecher jne) mitään koska ei ollut muuta pidemmän tähtäimen suunnitelmaa kuin "katsellaan miten pärjätään", veikkaan että tämä ei tule päättymään hyvin.

Sen jälkeen kun Allvin ja Rutherford tulivat seuraan kahdeksan kuukautta sitten, olen pitänyt tuosta tyylistä että he kertovat mitä on suunnitelmissa. He ovat tuoneet faneille realistisen kuvan joukkueen suunnasta verrattuna siihen Benningin aikojen mykkäkouluun. Mutta tuo avoin tyyli toimii vain jos sanoissa pysytään. Muuten sanat ovat pelkkää politikointia ja turhaa puhumista, joka ei lopulta kiinnosta ketään.

He ovat sanoneet panostavansa vahvasti pelaajakehitykseen ja tehneet tuolle puolelle suurimpia hankintoja organisaation historiassa. Siis henkilöstön määrässä laskettuna, muuten ei vielä pysty sanomaan ovatko Cammi Granato, Sedinit, Samuelsson, Komisarek jne oikeita tekijöitä tuolla, Mutta selvästi sinne on ainakin yritetty panostaa.

He ovat sanoneet koittavansa hankkia lisää varausvuoroja. Tuossa ei olla onnistuttu toistaiseksi muuten kuin Mottesta saadun neloskierroksen vuoron verran ja tuo on vähän. Toisaalta pelaajat kuten Filip Johansson ja Nils Åman menevät osaltaan tuolle puolelle vielä nuorina ja mahdollisina tulevaisuuden NHL-pelaajina, vaikka eivät suoranaisesti näitä tulevaisuuden varausvuoroja olekaan.

Toukokuussa Rutherford sanoi, että aikoo tuoda joukkueeseen vähän santapaperia (ei paljon, mutta joitakin pelaajia jotka "ovat hankalampia pelata vastaan"), nuorentaa joukkuetta, tuoda lisää luisteluvoimaa ja muokata puolustusta. LIsäksi hän sanoi, että joukkue tulee tekemään vähän cappitilaa ja aikoo tehdä siihen päästäkseen joitakin muutoksia. Hyviä ja juuri oikeita sanoja. Osaan tuossa onkin vastattu, mutta osan suhteen on kysymyksiä.

"Santapaperiosastolle" on tehty parannusta Lazarin ja Joshuan hankinnoilla, jotka ovat syvyydessä fyysisempiä pelaajia kuin Lammikko tai Highmore. Mikheyevin pitäisi olla puolestaan joukkueen paras alivoimahyökkääjä sekä joukkueen nopein hyökkääjä, joten hän sopii joukkueen tarpeisiin myös. Kuzmenko tuo lisää taitoa, mutta ei välttämättä muuta. Ikärakennetta näillä hankinnoilla ei parannettu, mutta ei toisaalta menty myöskään huonompaan suuntaan.

Entäs tuo puolustus? Ymmärrän hyvin, että puolustusta ei hetkessä muuteta. Tai voihan sinne teoriassa hankkia vaikka keitä vahvistuksia jos pitää pakkien hinnoista tämän hetken markkinoilla, mutta noita tämän hetken pakkeja pitää siinä tapauksessa saada eteenpäin. Ja jos tässä ei olla valmiita käyttämään assetteja siihen (Rutherford on sanonut myös, että koittaa lisätä varausvuorojen määrää, ei vähentää niitä) ja koitetaan luoda cappitilaa (ei siis ostella herkästi näitä pakkeja ulos sopimuksista koska tämä luo sitä tilaa vain hetken jos hankitaan korvaaja tilalle näiltä markkinoilta), tuossa muutoksessa ottaa aikansa.

Entä tuo cappitila sitten? On väärin arvioida keskeneräistä tuotetta, mutta tuota ei olla kyllä nyt ainakaan toistaiseksi nähty. Mikheyev toisaalta tuo lisää joillekin sellaisille alueille joita on myös pyritty sanojen mukaan parantamaan ja ehkä on lähes mahdoton vastata kaikkiin tarpeisiin kerralla. Voi olla, että joissakin sellaisissa asioissa joita on sanottu parannettavan (cappitila), joudutaan ottamaan ainakin hetkeksi takapakkia jotta toinen tarve (nopeus, alivoima ja vaikeampi pelata vastaan) parantuisi.

En tarkoita tällä viestillä, että tässä olisi vielä mitään suurta huolta. Sen näkee sitten myöhemmin mihin kokonaisuus menee kun aletaan olemaan vähän pidemmällä joukkueen rakennuksen suhteen. Periaatteessa vaikka tässä on ehtinyt kulua "jo" kahdeksan kuukautta, tuo on kuitenkin todella lyhyt aika rakentaa joukkuetta etenkin näillä pohjilla mitä Vancouverissa oli managerin vaihdon aikana (prospectien määrä ja laatu, varausvuorojen tilanne, muutamat ylihintaiset sopimukset jne).

Esimerkiksi Joe Sakicilla meni noin kolme vuotta ennen ensimmäistä merkittävää treidiä (Duchenen kauppa, missä kävi myös tuuria kun tuli noin korkea vuoro). Tuota ennen nähtiin mm Ryan O'Reillyn kauppa, mikä ei ehkä toiminut parhaalla tavalla joukkueen nopean menestyksen suhteen. Steve Yzermanilla meni puolestaan melkein kaksi vuotta ennen ensimmäistä merkittävää treidiä (kolmen seuran kauppa, jolla Tampa sai ykköskierroksen varauksen, jolla organisaatio varasi ehkä vähän tuurinkin - tai vesipuistoseikkaulun - jälkeen tulevaisuuden avainpelaajan Vasilevskin).

Lopulta managereilla onnistuminen nähdään siitä kokonaisuudesta, mihin tie vie vasta myöhemmin. Eikä tuota kokonaisuutta rakenneta hetkessä tai kahdeksassa kuukaudessakaan, vaan se on aina pitkän ajan tulos. Millerinkaan kanssa ei siksi kannata liikaa hätäillä. Eikä ehkä kannata olla liikaa huolissaan vielä. Kuitenkin tuo että jos häntä ei nyt saada oikeaan hintaan kaupattua tai tehtyä sopivaa jatkoa ja hän lähtee ensi kauden jälkeen ilmaiseksi pois, olisi näyttö samanlaisesta osaamattomuudesta luoda pitkän tähtäimen suunnitelmaa mitä nähtiin liian usein edellisen managerin aikana.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Maalivahti Michael DiPietro sopimukseen





Canucks Armyn Chris Faberin lyhyet arviot kehitysleirin pelaajista:


Nostetaan tuolta erikseen esiin tänne suomalaiset:

Joni Jurmo:

There was a lot to like in Joni Jurmo’s game throughout the week. He is a strong skater, has an above-average shot and was one of the most talkative players on the bench with his teammates. It looked like he was having the most fun out of everyone at the camp.

His first few steps generate a lot of power and he is strong on his feet. When you get to see the raw talent in person, you begin to really like what Jurmo can do. He is an incredible athlete and we will see if he can develop his hockey sense to become a better player.

It just seems like the game was too fast-paced for him this past season and maybe he will catch up more this coming year.





Aku Koskenvuo:

We are all about Aku Koskenvuo after this camp and by the looks on Ian Clark’s face during some of the goalie work before practice, Ian Clark is all about Koskenvuo as well.

The young Finnish goalie is an athletic freak who looks to be around 6’5″.

Koskenvuo will attend Harvard this fall and we are going to imagine that Clark is very excited to work with this kid and groom him into an NHL goaltender one day. Quads has more on Koskenvuo and Clark in an upcoming article.

MIllerin viime kauden viisi hienointa suoritusta NHL:n twitterin mielestä:





Kun Demkon pariskunta kuitenkin lukee tätä palstaa, niin onnittelut!






 

cimoh

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Jokipo, Canucks
Jurmoa seuranneena varmasti suurin puute on juurikin tottuminen pelinopeuteen. Myöskin nopeutta saatava lisää. Hieno asenne kyllä ukolla. Muutaman vuoden kovalla työllä saatetaan paidassa nähdäkin.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: nuck

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves



Mikheyevilla saattoi painaa kyllä enemmänkin se, että joukkueessa olivat jo Podkolzin ja Kuzmenko mukana kuin varsinainen joukkueen suunta parin seuraavan kauden menestysikkunassa. Mutta toki jos tuosta Pettersson, Hughes, Podkolzin, Höglander ja kumppanit menevät eteenpäin, Millerin kanssa saadaan aikaan joku järkevä ratkaisu (oli se sitten sopiva jatkosopimus tai sopiva kauppa) ja puolustusta pystytään muokkaamaan oikein, niin kuka näistä tietää missä esimerkiksi parin vuoden päästä ollaan.

Mistä päästäänkin Millerin treidivaihtoehtoihin...



 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Sellainen ihmeellisyys nähtiin tänään, että Vancouver sai Quebecin junioriliigaan uuden scoutin:





Vancouverin varaustoiminta tästä yhdestä kolmesta isosta junnusarjasta on ollut yhtä surkeaa kuin muistakin junnusarjoista. Viimeiseen 32 vuoteen Canucks on onnistunut saamaan Quebecin junnusarjasta yhden merkittävän (en laske 59 pelin Jason Kingia näihin) pelaajan, tappelija Gino Odjickin vuoden 1990 varaustilaisuudesta.

Tosin olen aika varma, että kesän 2005 ykkösvaraus Luc Bourdon olisi rikkonut tuon kaavan mikäli olisi saanut elää pidempään kuin 21 vuotiaaksi. Tuohon ikään mennessä hänet ehdittiin valita u18 MM-kisojen parhaaksi pakiksi ja u20 MM-kisojen ykköstähdistöön, mutta sitten oli edessä se synkkä moottoripyöräonnettomuus.

Onhan tuo varaustyön saldo siinä mielessä surkea, että Odjickin varauksen jälkeen Vancouver on varannut QMJHL:sta Odjick mukaan luettuna 22 pelaajaa ja yhdestä näistä on tosiaan saatu pelaaja. Että ei Poulinilla ainakaan mitään paineita tule olemaan edellisten draft-löytöjen ylittämisestä.

Poulin on Kanadan naiskiekkoilun tähden Marie-Philip Poulinin veli. Pier-Alexandren sisar pisteli viime Olympialaisissa Kanadan kapteenina 17 pistettä seitsemään peliin ja oli kisojen tähdistössä.

***

Mikheyev on saapunut hyvissä ajoin keskittymään ensi kauteen ja varmaan parempi onkin...



 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves

Athleticin Canucks-toimittajien Harman Dayalin ja Thomas Drancen artikkeli Vancouverin tämän hetkisestä syvyyskartasta. Tuosta jos poimisi jotain esiin vähän omillakin näkemyksillä maustettuna:

Vasemman laidan syvyyskartta

Pearson
Mikheyev
Kuzmenko
Höglander
Joshua
Dowling
Di Giuseppe
Åman
Bains
Plasek

Athleticin toimittajakaksikko on pistänyt Pearsonin tuohon kärkeen lähinnä viime kauden vastuun ja roolin puolesta. Pearsonia arvostetaan siksi, että hänen puolelta laita ei kauheasti vuoda ja on siinä mielessä käyttökelpoinen laituri joukkueelle, vaikka onkin vähän tylsä seurattava kun ei ole kovin tehokas eikä fyysinen. Kuitenkin hän oli tärkeä pelaaja kokonaisuudelle viime kaudella ja loppukauden loukkaantuminen näkyi minun mielestä pelissä (ei toki samalla lailla kuin Horvatin loukkaantuminen).

Pearson pelasi eniten minuutteja Millerin kanssa ja tilastojen mukaan myös Millerin pelissä näkyi selvästi Pearsonin mukanaolo. Silloin kun Pearson ja Miller olivat yhdessä, tasakentin odotettujen tehtyjen ja päästettyjen maalien xGF% oli 55.86 kun Millerilla tuo oli ilman Pearsonia 45.52%. Jos Miller jatkaa seurassa, niin on aika luonnollista viime kauden perusteella nähdä hänen jatkavan juuri Tannerin kanssa.

Mikheyeville kaavaillaan tuossa hierarkiassa paikkaa top6-rooliin minkä uskon peliajoissa ottavankin. Saattaa olla, että sentterinä tulee olemaan Horvat, joka pelaa usein vastustajien kärkeä vastaan. Mikheyevin puolustustilastot ovat hyvät ja hänen voisi kuvitella liikkeensä kautta auttavan Horvatia kiekottomassa pelissä. Pelaajana hän sopii joukkueen tarpeisiin hyvin niin tasakentin kuin alivoimalla, sillä kyllä Canucksissa noita kiekollisia pelaajia hyökkäyksessä pitäisi olla riittävä määrä, mutta hyökkäys on ollut vähän hitaan puoleinen ja työjuhtiakaan ei liikaa ole.

Yhden asian voisi nostaa Mikheyevilta tilastollisesti erikseen esiin. Viime kaudella oli puhetta, että yksi iso syy surkeaan alkukauteen (mikä vesitti lopulta koko kauden) oli luokaton ja jopa historiallisen onneton alivoima. En tiedä mikä oli totuus, mutta joissakin spekuloitiin jopa sillä, että juuri tuo alivoima olisi vienyt joukkueen pelihuumoria alaspäin toiselle tasolle, mikä sitten heijastui koko joukkueen otteisiin muutenkin. Esitettiin väittämiä, joiden mukaan joukkue olisi ollut loputtoman kyllästynyt jatkuviin päästettyihin alivoimaosumiin, joiden vuoksi hävittiin pelejä ja kierre olisi ollut noiden kautta valmis.

En tiedä mikä on totuus tuossa sitten eikä rakennetta yksi pelaaja muuta hirveästi jos se on siltä puolelta kiinni, mutta kieltämättä sellainen ajatus hiipi mieleen, että miten iso merkitys alkukauden Motten ja Sutterin (koko kausi) loukkaantumisilla oli tuossa. Tai Beaglen myynnillä. Nuo kolme olivat olleet kuitenkin eniten pelanneet alivoimahyökkääjät edelliskaudella. Tuolloin Vancouverin alivoima oli NHL:n keskikastia kuten sitä edellisellä kaudellakin. Viime kauden alussa aina joulukuuhun saakka sitten selvästi NHL:n huonointa.

Mikheyev on ollut tilastojen mukaan Torontossa yksi NHL:n parhaista alivoimahyökkääjistä viime kaudet ainakin normaalien edistyneiden tilastojen mukaan. Viimeisten kolmen kauden aikana yli 200 minuuttia alivoimaa pelanneista hyökkääjistä (138 pelaajaa) Mikheyev on Sebastian Ahon jälkeen toisena corseissa (CF%), kolmantena odotettujen tehtyjen ja päästettyjen maalien erotuksessa (xGF%) Ahon ja Teräväisen jälkeen ja ykkösenä maalipaikkajakautumassa (SCF%).

Yksi Mikheyevin hankinnan isoista hyödyistä saattoi olla myös toimittejien esiin nostama asia, että hän tulee ottamaan Kuzmenkolta paineita tuomalla laidalle kokeneemman ja luotettavan pelaajan. Kuzmenkolle voisi kuvitella olevan aika hyvä reitti tulla joukkueeseen, jossa pelaavat myös Mikheyev ja Podkolzin ja varmasti tuo palvelee myös toiseen suuntaan. Sopimuksen arvoisessa pelaamisessa tarvitaan kuitenkin sitten muutakin kuin hyvää kiekotonta pelaamista ja alivoimaa, mutta ainakin sille puolelle tällä hankinnalla luulisin olevan apuja missä oli tarvettakin.

Muuten tuo vasen laita ei tuollaisena tule uskoakseni menemään. Höglander ei ole nelosen pelaaja (minkä toimittajatkin toteavat) ja uskon, että Vancouverkaan ei halua häntä sinne. Pitää muistaa se, että vaikka viime kausi olikin heikko, tuo oli häneltä vasta usein monille haastava toinen kausi, ikää on 21 vuotta ja ensimmäisen kauden jälkeen Athleticin toimittajakaksikko antoi Höglanderille arvosanaksi A. Kykyjä on paljon viime kautta parempaan. Höglander voi pelata onneksi yhtä hyvin myös toisella laidalla.

Itse uskon lisäksi, että syvyyspelaajista Joshua ottaa paikan pelaavasta kokoonpanosta. Hän voisi olla onnistuessaan sellainen energiapelaaja, jollainen Vancouverilta on vähän puuttunut.

Senttereiden syvyyskartta

Pettersson
Horvat
Miller
Lazar
Dickinson
Karlsson
Dries

Makuasia tuossa kenet noista kolmesta nostaa eturiviin. Miller oli viime kaudella noista paras, sitä edellisellä kaudella mielestäni Horvat ja Miller. Pettersson sitä ennen ja Eliaksella on noista nähdäkseni korkein katto. Jos tuo kolmikko pysyy, niin onhan tuossa kyllä ehkä kokonaisuutena toiseksi paras sentterikolmikko mikä minun mielestä joukkueella on ollut 30 vuoteen kun olen tätä joukkuetta seurannut. Tai ainakin mahdollisuudet olla sellainen.

Pitää sanoa, että finaalikaudella Malhotra ei ollut vammansa jälkeen enää sama pelaaja kuin ennen sitä (mm. Hockey News listasi hänet tuolloin ennen silmävammaa Selke Trophyyn kiinni), joten terveenä ollessa tämä saattaisi olla jopa parempi. Toki tuo vaatisi sitten Petterssonilta samanlaista kautta kuin viime kauden jälkimmäinen puolikas ja Millerilta samanlaista tykkikautta kuin viime kaudella. En tiedä voiko noihin asioihin kovin realistisesti uskoa kuitenkaan, mutta noin teorian tasolla mahdollista tuo kuitenkin on ja sekin on jo paljon.

Lazarista pidän etukäteen paljon tuossa nelosessa, mikä ei liene yllätys tätä palstaa lukeville. Dickinson tuossa menee kyllä ihan hukkaan lähes kolmen miljoonan lapullaan jos istuu katsomossa. Siinä mielessä kyllä hänellekin voisi kuvitella olevan minuutteja luvassa, että hän pystyy pelaamaan mitä tahansa roolia tuolla.

Oikeat laidat

Boeser
Garland
Podkolzin
Lockwood
Klimovich

No ei mene Höglander tännekään...

Boeserilla oli viime kaudella uransa vaikein kausi, mikä oli ihan ymmärrettävää kun isä taisteli elämästään. Fanien muisti on usein aika lyhyt, mutta kerrottakoon, että sitä edellisellä kaudella hän olikin joukkueen paras hyökkääjä ja Athleticin toimittajat antoivat hänelle arvosanaksi A tuosta kaudesta. Muuten hän on ollut huonosta viime kaudesta huolimatta urallaan 0,8 pistettä pelissä tekevä hyökkääjä, eli samassa luokassa mm. Nylanderin, Laineen ja Ehlersin kanssa. Boeser on näyttänyt hienoa kemiaa kaikkien senttereiden kanssa, joten hänen pelipaikkansa voi olla mikä tahansa, mutta kärkiketjun paikka lienee kuitenkin turvattu.

Garland oli erinomainen tekemään tasakentin pisteitä, mutta kuten artikkelissakin sanotaan, ei löytänyt kuitenkaan hyvää kemiaa kenenkään sentterin kanssa. Kaikkien kolmen kanssa tuli aika samat minuutit tuosta johtuen (Petterssonin 357, Horvatin 350 ja Millerin kanssa 339 minuuttia). En tiedä oikein missä hän tulisi pelaamaan. Olen miettinyt, että saattaisi olla tehoista huolimatta kaupattava pelaaja ainakin siinä vaiheessa kun Canucks uskoo Podkolzinin olevan valmis kakkosketjun hyökkääjä (saattaisi olla jo). Tuo aukaisisi Höglanderillekin paikkaa.

Puolustuksen vasemman puolen syvyyskartta

Hughes
OEL
Dermott
Rathbone
Wolanin
Kalynuk

Tämä on ihan hyvällä mallilla jos viime kauden taso pysyy. Hughes pelasi hienon kauden 68 pisteellä ja oli lähes piste per peli (20 pistettä 24 pelissä) sen synkän alkukaudenkin. Kaikki kunnia NHL:n taklauspörssin kakkoselle Luke Schennille, mutta aika harvassa taitavat olla ne ykkösparin pakit joilla eniten toisella puolella pelaava pakki on lukeschenn. Kyllähän sitä toivoisi Hughesille jo jotain tasokasta ja ennen kaikkea pysyvää pakkiparia tuonne kärkeen tuleville vuosille. Marino olisi voinut olla sellainen...

OEL pelasi myös ihan hyvän kauden paljon vastustajien kärkiä vastaan pelaavana pakkina. Eihän hän palkkansa arvoinen tule koskaan olemaan ja ehkä on myös tavallaan sääli että hänen peliään verrataan koko ajan siihen palkkaan minkä hänen agenttinsa sai aikanaan menemään läpi kun hän oli oikeasti todella hyvä pakki eikä niinkään mietitä sitä pelin tasoa millä hän pelaa. Mutta niinhän se vaan menee nykyisin.

Dermott toi kolmospariin ihan hyvin liikkuvan ja kiekollakin vähän asioita tekevän puolustajan siirtonsa jälkeen. Uskoisin, että häneltä voisi olla saatavissa enemmänkin tulevina kausina. Hyvää hänessä on myös se, että hän pystyy pelaamaan kumpaa puolta tahansa, sillä kyllähän tuo Rathbonen yksisuuntainen sopimus ja Huntin lähtö tietäisi kertoa siitä, että farmissa terveenä pelatessaan (artikkelia mukaillen) jopa dominoivia otteita esittänyt pakki ajettaisiin nyt lopulta sisään.

En voi sanoa hänen pelanneen viime kaudellakaan sen huonommin kuin monet muut pakit ennen valmentajan vaihtoa, mutta se alkukauden sirkus oli sitä tasoa, että varmaan teki hyvää pelata farmissa isommassa roolissa. Loppukaudesta kun joukkue sai peliään kasaan, puolustusta ei haluttu puolestaan rikkoa ja tuon jälkeen tulivat ne hyökkääjien loukkaantumiset, joihin meni siirtoja.

Itse uskon, että syvyydessä tuo Wolanin ja Kalynuk on riittävä syvyysosasto. Kummallakin on kokemusta myös NHL:stä ja takana lupaava tulevaisuus. Isompien ongelmien edessä tuonne joudutaan ehkä tekemään kuitenkin jotain vielä, mutta ei sellaista paikkaajaa kyllä löydy joka pystyisi paikkaamaan Hughesin. OEL:n tasonkin paikkaaminen on vaikea jos taso on viime kauden kaltainen.

Puolustuksen oikean puolen syvyyskartta

Myers
Schenn
Burroughs
Keeper
Juulsen

.

Se siitä.

No todellisuudessa Myers, Schenn ja Burroughs pelasivat kaikki mielestäni viime kaudella odotuksia paremmin, mutta ei siitä silti pääse mihinkään, että joukkue tarvisi lisää laatua tälle puolelle. Keeper saattaa haastaa syvyydesta vielä. Viime kausi meni loukkaantumisen vuoksi pieleen. Juulsenkin pelasi mielestäni "ihan ok" sen minkä ehti pelaamaan tuolla.

Maalivahtien syvyyskartta

Demko
Martin
Delia
DiPietro
Silovs

Demko on joukkueelle ehkä tärkein yksittäinen pelaaja. Jos hän loukkaantuu, Vancouver tulee olemaan ehkä Connor Bedardin kokoisissa ongelmissa. Ei tullut Vancouverin poikaa Kent Johnsonia, niin jos vaikka Bedard..? No ehkä ei kuitenkaan. Nyt ei ole kuitenkaan taustalla ketään kokenutta kakkosvahtia, vaan halpa Martin, joka oli vielä viime vuonna tähän samaan aikaan organisaation maalivahtikartalla sijalla viisi. Tuo kertoo omaa kieltään Martinin kauden aikaisesta kehittymisestä ja toisaalta ja ehkä juuri siitä, että tässä voi nytkin käydä mitä tahansa.

DiPietroa yritetään pistää kaupaksi ja ilmeisesti pelaajakin on halukas saamaan tuoreen alun jossain toisessa joukkueessa. Silovsia pidetään monin paikoin lahjakkaampana tällä hetkellä, mutta toki hänelle pitää antaa vielä aikaa kun puhutaan kuitenkin vasta 01-syntyneestä maalivahdista. Delia on varmaan ihan pätevä syvyysmaalivahti, joka saattaa haastaa Martininkin, mutta joka on lähtöasetelmissa kuitenkin se farmin kokenut ja vakautta sinne tuova maalivahti.

Tuossa lyhyesti syvyyskartan läpikäyntiä tämän hetken tilanteessa. Uskon, että tuolle tullaan tekemään vielä jotain kauden alkuun mennessä ja tuo vähän muuttuu tuosta. Isoimpana toiveena olisi saada puolustuksen oikeaa puolta muokattua.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Daniel Wagnerin laatima Canucksin prospect-pyramidi:


Mielestäni aika linjassa sen suhteen miltä itsestänikin tällä hetkellä vaikuttaa. Kärjessä (Lekkerimäki) eikä kakkosportaalla (Rathbone) ole kuin yksi pelaaja, joten kapeaa on. Kolmosportaalla on sitten useampi pelaaja (Forsell, Karlsson, Klimovich, Lockwood, McDonough, Myrenberg ja Pettersson). Huomioitavaa tuossa listauksessa on, että Woo ja DiPietro ovat pudonneet vitosportaalle.
 
Viimeksi muokattu:

FutureHockey

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, NYI, Junnut ja Tilastot

Torenius on kyllä erittäin hieno lisäys Canucksin organisaatioon. Ikää "vasta" 45-vuotta, mutta silti valmennuskokemusta ammattilaiskentiltä jo 15 vuoden ajalta ja löytyyhän sieltä track recordistakin ihan puhdasta faktaa herrasta. Pari SM-hopeaa, muutama Venäjän mestaruus ja valmennusuralla painanut duunia niin Suomen ja Euroopan mittakaavassa merkittävien maalivahtien, kuten Iiro Tarkin, Bernd Brücklerin sekä Alexander Salakin kanssa, kuin myös sitten P-Amerikasta tuttujen nimien kanssa, kuten Mikko Koskinen, Magnus Hellberg ja sellainen melkoisen tuntematon suuruus kuin Igor Shestyorkin.

Koskinen tuntuu itseasiassa olevan varsin läheinen pelaaja Toreniukselle - Parivaljakolla on takana yhteistyötä kahdeksalta kaudelta niin Suomessa, kuin Venäjällä ja Torenius olikin juuri se MV-valmentaja, jonka aikana Koskinen teki läpimurtonsa Suomen kiekkokartalle.

Erittäin hyvissä käsissä ovat siis Vancouverin tulevaisuudenlupaukset, uskaltaisin väittää.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Torenius kuulostaa erittäin hyvältä hankinnalta. Ian Clarkia (joka on valmentanut mm Luongoa, Schneideria, Markströmiä ja Demkoa huipulle) pidetään monien asiantuntijoiden papereissa yhtenä parhaista omassa hommassaan. Torenius tulee nyt enemmän farmin puolelle lupauksia (Silovs, DiPietro?) koutsaamaan ja paikkaa Torontoon lähteneen Curtis Sanfordin saappaita. Ja kuka tietää vaikka Torenius olisi jonain päivänä nyt 59 vuotiaan Clarkin seuraaja.

Maalivahtiguru Kevin Woodley nosti Canucks Centralin haastattelussa noin kuukausi sitten esiin juuri Toreniuksen nimen. Haastattelussa Woodley sanoi, että Parkkila oli Stanley Cupin voittaessaan eräänlainen tiennäyttäjä näille muutamille muille maalivahtivalmentajille jotka ovat luoneet omaa urapolkuaan KHL:ssa ja mm. Venäjän tilanteen vuoksi ovat aikeissa nyt lähteä. Seuroissa varmaan huomattiin tuo laajemminkin ja uskon, että ei Vancouver yksin Toreniuksen kanssa saanut keskustella.

Woodleyn mukaan KHL:ssa on maksettu hyville maalivahtivalmentajille merkittävästikin parempaa palkkaa kuin etenkin farmin puolella NHL-organisaatioissa. Ehkä siinäkin yksi merkittävä syy miksi vasta nyt. Toreniuksen entinen KHL-seura SKA on KHL:n mittarillakin varmasti top3 seuroja mitä tulee palkkaan ja muihin etuihin osaaville tekijöille. Shesterkin noista tosiaan se timantti ja Askarovista saattaa vielä jonain päivänä kasvaa toinen.

Rutherford puhui kauden alla, että Vancouver pyrkii satsaamaan vahvasti farmiinsa. Toki peliäkään ei olla vielä pelattu, mutta paperilla pidän paljon niin Abbotsfordin päävalmentajan Jeremy Collitonin kuin maalivahtivalmentaja Toreniuksen palkkaamisesta.

Tuolla tuo Woodleyn haastattelu jossa tätä maalivahtiasiaa aletaan perkaamaan noin 35 minuutista eteenpäin:

 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves

Athleticin toimittajien artikkeli siitä, millaiset Canucksin playoff-mahdollisuudet saattaisivat olla. Ensiksi pitää kyllä sanoa, että koko juttu perustuu Dom Luszczyszynin GSVA-malliin, joten tuo vesittää jo minulle ison osan tuon artikkelin tarkoituksesta (toki joku malli pitää olla jos lähtee laskemaan ennakoita). Luszczyszynin laskentakaaviolla kun pääsee usein kohtuullisen lähelle keskimäärin (noin kahdeksan pisteen eroon toteutuneesta).

Tuota mallia kun tarkastelee kuitenkin kriittisesti (realistisesti), niin on ihan eri asia onko mallin 100 pisteen joukkue 92 vai 108 pisteen joukkue jos edes tuo keskimääräinen osuma toteutuu. Viime kaudella Luszczysynin malli erosi toteutuneesta 12.8 pistettä keskimäärin. Joidenkin joukkueiden kohdalla tuon mallin ennuste toteutui kohtalaisen hyvin, mutta sitten oli noita Hurricaneseja, Blackhawkseja, Islanderseja, Flyerseja, Devilseja, Krakeneita, Coyoteseja ja Canadienseja joiden kanssa malli ei päässyt lainkaan samalle sivulle.

Osan kanssa olisin itsekin mennyt aika metsään ennakkoveikkailuissa, mutta voisin väittää ja jälkiviisastella, että vaikka minulla ei tuollaista mallia olekaan, niin olisin ollut esimerkiksi St. Louisin, Calgaryn, Minnesotan, Nashvillen ja Los Angelesin kanssa omissa mutuiluissani lähempänä kuin tuo kaavioihin luotu malli. Niissä joukkueissa, joiden kanssa tuon mallin ennuste puolestaan toteutui, ei ollut mielestäni mitään yllättävää. Joten siinä mielessä kun tuo artikkeli perustuu tuollaiseen laskentakaavioon, niin jokainen voi siitä vetää omat johtopäätöksensä mihin uskoo ja mihin ei.

Athleticin Canucks-toimittajat tuossa artikkelissaan kyllä varoittavat tuon mallin "vaaroista". Se ei tietenkään laske mukaan merkittäviä joka kausi tapahtuvia asioita kuten loukkaantumisia, pelaajien kehitystä, yksilöiden henkilökohtaisia häiriötekijöitä, joukkueen mahdollista muuttumista eikä esimerkiksi joukkueen kemiaa, joilla voi olla kaikilla jo yksinään suuri merkitys. Kuitenkin koska joillekin tuollainen malli saattaa olla ajatuksissa pitäväkin, niin katsotaan mitä tuollaisen mallin ennusteet Vancouverille tarjoavat näillä nykyisillä palasilla.

Ensin vertailua pelipaikkakohtaisesti viime kaudesta tulevaan kauteen. Käytän tässä tuota Athleticin Vancouverin season previewn taulukkoa viime kauden osalta, koska se mielestäni näyttää paremmin yhden kauden merkityksen näissä lukemissa ja joukkueen asetelmissa:

2021-22:

Miller ( 1.8 ) - Pettersson ( 3.1 ) - Boeser ( 2.2 )
Höglander ( 1.6 ) - Horvat ( 1.4 ) - Garland ( 2.0 )
Pearson ( 0,2 ) - Dickinson ( 0,8 ) - Podkolzin ( 0,6 )
Motte ( -0.1 ) - Sutter ( -0.4 ) - Highmore ( -0.4 )

Hughes ( 1.3 ) - Hamonic ( 0.2 )
Ekman-Larsson ( -0.2 )- Poolman ( -0.3 )
Rathbone ( 0.3 ) - Myers ( -0.4 )

Demko ( 2.0 )
Halak ( 0.5 )

2022-23:

Podkolzin ( 0,7 ) - Miller ( 2,3 ) - Boeser ( 1.5 )
Pearson ( 0,8 ) - Horvat ( 1,3 ) - Mikheyev ( 1,5 )
Kuzmenko ( N/A ) - Pettersson ( 2,4 ) - Garland ( 2,3 )
Dickinson ( -0,5 ) - Lazar ( 0,1 ) - Höglander ( 0,6 )

Ekman-Larsson ( 0,7 ) - Myers ( -0,1 )
Hughes ( 2,1 ) - Schenn ( 0,3 )
Dermott ( 0,5 ) - Poolman ( -0,1 )

Demko ( 3 )
Martin ( 0 )

Jos tuosta jotain poimisi eroina, niin viime vuonna ykkösketjun lukemat olivat tähän aikaan selvästi paremmat kuin nyt. Eikä tuossa ole sinällään mitään ihmeellistä, sillä Petterssonin kauden alku aina tammikuulle saakka oli koko hänen uransa vaikein ja Boeserin koko kausi oli koko hänen uransa vaikein. Dickinsonin ja Höglanderin lukemat saivat myös ison laskun ja ihan syystäkin. Noista itse uskon kaikkien muiden parantavan viime kaudesta, mutta Dickinson on kyllä iso kysymysmerkki.

Positiivisella puolella sitten syvyys on ainakin lukemien perusteella ihan eri tasolla kuin viime kaudella, vaikka Kuzmenkoa tuo malli ei laskenut mukaan. Jos Höglanderin asema tosiaan olisi nelosketjussa, niin tuo olisi minulle paitsi yllätys, mutta myös joukkueen syvyyden kannalta mahdollisesti tärkeä asia (lukemien perusteella Nils olisi hyvä kolmosketjun laituri ja luksusluokan nelosketjun laituri). Voi olla, että joukkueelle tekisi nyt ihan hyvää katsoa ensin ruotsalaisen kolmannen kauden panosta ennen kuin tehdään muutoksia.

Yksilöistä Demko, Miller, Garland, Pearson, OEL ja Hughes saivat eniten nostoa lukemiinsa eikä tuo tavallaan yllätä kyllä lainkaan. Lammikon ( GSVA-mallissa viime kaudella -0,6), Highmoren ( -0,4) ja Motten ( -0,1) muutos hyökkäyksessä Mikheyeviin ( 1,5 ) ja Lazariin ( 0,1 ) tuo ison nosteen ilman Kuzmenkoa. Isoimpana ongelmana näkisin sen, että kokonaisuutena hyökkäyksen lukemat ovat ihan eri tasolla kuin puolustuksen ja oikeastaan tuossa on sellainen ero jota en haluaisi nähdä millään joukkueella.

Hyökkäys rakentuu näillä palasilla kolmen hyvän sentterin ympärille ja tuo sentteripeli on kiistatta joukkueen vahvuus yhdessä maalivahti Demkon kanssa. Yksi noista laitureista pelaa nelosessa ilman loukkaantumisia tai muutoksia ja se tuo paitsi kilpailua, mutta myös pientä päävaivaa valmennukselle. Ihan odotettuakin, että tässä vaiheessa kaavailua tuo laituri on Höglander, mutta tuo voi myös muuttua nopeasti (Höglander oli vuonna 2021 Vancouverin tasakenttäpisteissä neljäs).

Malli kertoo myös siitä, että vaikka joukkueen hyökkäys onkin paperilla syvä, joukkueessa ei ole tämän hetken laskentakaavioissa yhtään eliittitason hyökkääjää. Ei siitäkään huolimatta, että Miller on ollut viimeisten kolmen kauden aikana NHL:n pistepörssissä yhteenlaskettuna 12. sijalla ja oli viime kaudella pistepörssin yhdeksäs. Canucks kaipaisi sellaista (tai kahtakin) ja lähimpänä juuri nyt ovat Miller ja Pettersson.

Puolustuksessa Hughes teki vahvan paluun vaikean toisen kauden jälkeen, vaikka pakkiparina nähtiin Tucker Poolmanin ja Luke Schennin kaltaisia pelaajia. OEL ja Myers saivat myös lukemiinsa ihan ansiostakin vähän nostetta, vaikka hieman tuollainen laskentamalli mielestäni onkin ankara monia Myersin kaltaisia pelaajia kohtaan. Kokonaisuutena puolustus ei ole kuitenkaan silmätestillä eikä tuossa mallissa lähellekään toivottu. Jos esimerkiksi Rathbone ja Dermott pystyvät nostamaan tasoaan ja tuomaan joukkueelle hyvää syvyyttä, tilanne toki muuttuu parempaan. Mutta en lähde sille jossitelulinjalle tässä vaiheessa.

Maalivahtipelin tuo malli laskee Vancouverin heikkoudeksi (-0,2 voittoa) Demkosta ja Demkon numeroista huolimatta. Tuossa mallissa syy tuohon löytyy kakkosvahti Martinista, joka pelasi hienosti ne pelaamansa pelit ja onnistui paremmin kuin Halak, mutta jolla on takana vasta liian vähän pelejä. Kieltämättä tuossa joukkue ottaakin riskiä. Mutta tuo ehkä kuitenkin sellainen riski, missä joukkue tekee mielestäni nyt oikein jos toisena vaihtoehtona olisi maksaa Holtbysta tai Halakista, vaikka tuollaisen kaavion lukemiin ne toisivatkin positiivisen nosteen. Jos Martin ei jostain syystä pysty kakkosena pelaamaan, edessä on toisen kakkosvahdin etsintä.

Yhteenvetona malli laskee Vancouverin parantuneen paperilla viime kaudesta, jolloin Canucks jäi kuusi pistettä playoffeista ja pelasi Boudreaun aikana keskimäärin 106 pisteen peliä koko kauden mittarilla. Mutta tuota viime kauden peliä ei kannata nyt huomioida sen enempää mihinkään suuntaan. Joukkue olisi voinut samalla rosterilla pelata jopa paremmin (mm. Petterssonin ja Boeserin mahdolliset paremmat kaudet ja mm. erikoistilanteiden merkittävä parantuminen valmentajan vaihdon jälkeen), mutta yhtä hyvin myös voi olla niinkin, että viime kauden suonenveto johtui valmentajan muutoksesta ja nyt oltaisi palattu arkeen.

Itselläni löytyy kyllä viime kauden perusteella selvästi enemmän luottoa Boudeauhin kuin Greeniin ja kun joukkue on paperilla parantunut, niin ilman isompia leikkauksia joukkue saattaa taistella playoffeista. Välttämättä tuo ei ole kuitenkaan hyvä asia pidemmän päälle, sillä tuo saattaa hyvinkin tuoda Canucksille Calgaryn kaltaisen tilanteen, jossa tähtipelaaja (Miller) kävelee kauden jälkeen vapaana agenttina ilmaiseksi pois. Mutta katsotaan mitä sieltä on luvassa vielä. Sinne ensi kevääseen on nyt todella pitkä matka ja sekin varmaa, että keväällä joukkue ei ole tuo miltä se näyttää tuossa mallissa.
 
Viimeksi muokattu:

Big But

Jäsen
Suosikkijoukkue
nhl
Miten Canucks asiantuntijat näkee, olisiko Lammikko pitänyt signata? Pidin itsekin varmana että saa sopimuksen, mutta....
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Miten Canucks asiantuntijat näkee, olisiko Lammikko pitänyt signata? Pidin itsekin varmana että saa sopimuksen, mutta....
Ehkäpä? Minä pidin Lammikosta. Kuitenkin minun mielestä Lazar sopii tilalle vielä paremmin (ainakin paperilla) vähän fyysisempänä, vähän parempana puolustuspään pelaajana, parempana alivoimapelaajana ja rightin kätisenä pelaajana. Eli tässä tapauksessa ymmärrän miksi tuo muutos tehtiin.

Ennemmin ottaisin Lammikon kuin viime kauden Dickinsonin, mutta nykyinen seurajohto ei halunnut nähtävästi maksaa assetteja pistääkseen Dickinsonin sopimusta Lammikon tieltä pois. Ja tuonkin ymmärrän, kun seurassa on ainakin sanottu kerättävän lisää niitä vuoroja, eikä pistettävän pois.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Kolme Vancouverin prospectia mahtui mukaan nuorten MM-kisoihin: Ruotsin hyökkääjä Jonathan Lekkerimäki, Suomen puolustaja Joni Jurmo ja hallitsevan mestarin USA:n puolustaja Jacob Truscott.


Lekkerimäelle voisi kuvitella olevan tulossa noista isointa tulosroolia, mutta hieno asia että Jurmo ja Truscott mahtuivat myös mukaan kisoihin. Jurmolle uskon olevan luvassa säännöllistä peliaikaa, mutta Truscottilla saattaa olla haastavampaa. Monesti näissä valinnoissa ja pelipaikoissa on kuitenkin kyse roolituksista (ei pelaajien urien katosta) ja vaikka Truscott jäikin raporttien mukaan kokonaispelissä Canucksin leirillä vähän ruotsalaispakkien Myrenberg ja Pettersson (jotka eivät mahtuneet lopulliseen Ruotsin joukkueeseen) varjoon, hän pelasi kuitenkin fyysistä kiekkoa.

Canucks Armyn Chris Faber kirjoitti Truscottin leirin otteista tuolloin:

Playing physical isn’t the first thing that popped to mind when we thought of Jacob Truscott before this camp but after watching him in the scrimmage, it’s now the first thing I need to write about.

He was throwing the body around in the scrimmage and bodying players off the puck about as often as he could. His skating looked average but his puck-handling skills and physicality were strong.

Truscott is going to have a much bigger role with Michigan next season. There’s a ton of turnover to the NCAA powerhouse and he is going to be relied upon for some big minutes potential alongside Luke Hughes.

Jos hyvin menee (Truscottin kannalta), hän saattaa ottaa paikan USA:n joukkueesta kolmosparista ja tuoda sinne fyysistä puolta. Puolustajana Truscott on raporttien mukaan vielä aika raakile eikä uran katto ehkä lupaile tällä hetkellä kuin maksimissaan kolmosparin pakkia ylös, mutta onhan se aina hieno nähdä nuorten kisoissa näitä Canucksinkin lupauksia mukana.

Muista prospecteista Zlodeyev ja Klimovich olisivat olleet varmaan mukana jos heidän maansa (Venäjä ja Valko-Venäjä) olisivat olleet mukana. Heistä etenkin Klimovich olisi saattanut olla laukauksensa kanssa tällä tasolla aika tehokaskin kun aikaa on enemmän kuin AHL:ssa, mutta ihan ymmärrettävistä syistä ei nyt mukana ole.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Jurmolle nuorten MM-kisojen avauspelissä Latviaa vastaan 10:30 peliaikaa ja kolme laukausta. Mielestäni hän aloitti vähän heikosti ja jossain kohtaa avauserää oli melko pitkä pätkä ettei tullut peliaikaa, mutta paransi sitten tuon alun jälkeen. Hankki yhden jäähyn ja pääsi kerran hyvään paikkaan, mutta ei saanut maalia. Jurmo liikkuu hyvin kiekollisena ja kiekottomana, mutta paineen alla ratkaisujen tekemiseen pitää saada lisää laatua jatkossa.

Truscott pääsi pelaamaan USA:n pelissä Saksaa vastaan noin 14:30 ja oli tuolla joukkueensa vitospakki peliajoissa. USA hallitsi peliä niin suvereenisti, että pakkeja ei juurikaan testattu, mutta Truscott pelasi aika varmaa peruspakin peliä ja pisti kiekkoa nopeasti liikkeelle. Yhden hyvän paikan pelasi hyökkäyspäässä poikittaissyötöllä, mutta tuosta ei maalia tullut. Liikkuu vähän hitaammin kuin Jurmo, mutta pystyy kädet ovat ihan riittävät luomaan tilanteita ja omassa päässä ei ollut ainakaan nyt ongelmia.

Tänään sitten Lekkerimäen ja Ruotsin kisojen avauspeli.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Lekkerimäen nuorten MM-kisojen avauspeli meni lähinnä matkustajan roolissa. Hän pelasi noin 11 minuuttia Sveitsiä vastaan eikä juurikaan erottunut jäällä. Pari onnistunutta karvausta, mutta siihen se melkein jäikin. Nämä 04-syntyneet Lekkerimäki ja Öhgren tuntuivat jäävän ainakin tämän pelin perusteella vielä vähän varjoon Ruotsin pelitavassa, vaikka oman ikäisten u18-kisoissa nousivat hienosti esiin. Tuo kahden vuoden ikäero moniin muihin on kuitenkin monissa tapauksissa tuntuva. No, avauspeli vasta takana tällä tasolla ja tuosta voi vaan parantaa.
 

Vogoni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, NHL, Tappara
Mitäs on syytä odottaa alkavalla kaudella yhdeltä suosikiltani Quinn Hughesilta? Viime kaudella lähes 70 pistettä ja legendaarinen +/- hyvin plussalla. Mutta jotenkin tuntuu, että tietyissä piireissä sekään ei riittänyt, vaan vielä paremmin olisi pitänyt pelata. Tietysti, kun joukkue ei päässyt pudareihin, niin tulos oli kuitenkin pannukakku.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Mitäs on syytä odottaa alkavalla kaudella yhdeltä suosikiltani Quinn Hughesilta? Viime kaudella lähes 70 pistettä ja legendaarinen +/- hyvin plussalla. Mutta jotenkin tuntuu, että tietyissä piireissä sekään ei riittänyt, vaan vielä paremmin olisi pitänyt pelata. Tietysti, kun joukkue ei päässyt pudareihin, niin tulos oli kuitenkin pannukakku.
Aika paljon riippuu varmaan Hughesin kaltaisella pakilla siitäkin miten joukkue onnistuu ja millaisen kauden kärkiyksilöt pelaavat. Millerin kuuma kausi auttoi varmasti Hughesia viime kaudella ja toisinpäin. Toisaalta esimerkiksi Petterssonin ja Boeserin heikot kaudet saattoivat vähän syödä noita tehoja. Kokonaisuutena Hughes meni kuitenkin eteenpäin.

Viime kaudella valmentajanvaihdon jälkeen (joulukuun 6. päivä) Vancouver oli NHL:n toiseksi paras ylivoimajoukkue 57 pelin mittaisen jakson ja Hughesilla oli siinä iso rooli. Maaleja peliä kohden Canucks teki Boudreaun aikana NHL:n 12. eniten (päästi viidenneksi vähiten) ja joukkueen pisteprosentti oli NHL:n 11. paras. Jos joukkue jatkaa tuosta, niin Hughesillekin on luvassa joukkueen kärkipakkina isoa pistesaalista.

Viime kaudella tuon valmentajanvaihdon jälkeen Hughes oli NHL:n vakiroolin pakeista neljäs pisteitä/pelissä -tilastossa (edellä Rosi, Makar ja Hedman) tuon noin 60 pelin mittaisen jakson. Itse uskon, että tuollainen +70 pistettä pitäisi olla pistesaldona ihan mahdollista vielä kauan jos joukkue vähänkään menestyy. Selvästi joukkueen parhaana kiekollisena puolustajana hän tulee saamaan noita hyökkäyspään mahdollisuuksiakin.

Hughesin ensimmäinen kausi oli hieno, mutta toisella kaudella oli ongelmia. Nyt kolmas kausi oli vähän kuin jatkoa ensimmäiselle kaudelle ja siinä mielessä helpottavan oloista kehitystä. Itse uskon, että Hughes tulee kehittymään vielä lisää kokonaisvaltaisessa pelaamisessa jatkossa. Pistesaldossa joukkueen menestyskin näyttelee sitten osaansa, mutta toki Hughesilla on itselläänkin tuohon iso merkitys ja ehkä hän tulee kasvamaan tuolla puolella vielä lisääkin.

Sitä toivoisi jatkossa, että Hughes saisi vierelleen jonkun pysyvän ja laadukkaan tulevaisuuden kausien pakkiparin. Luke Schenn ja Tucker Poolman olivat viime kaudella Hughesin kanssa eniten pelanneita pakkeja ja vaikka etenkin Schennin kausi oli hyvä (ehkä osin juuri Hughesin vuoksi?), niin eihän Schenn olisi monessakaan joukkueessa ykkösparin puolustaja.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös