Puhutaan vähän uuden Canucks-hyökkääjän Curtis Lazarin urasta, jota on tullut seurattua draftin jälkeen jonkin verran. Tai oikeastaan seuraaminen alkoi jo ennen draftia, kun tiesi että Lazar on yksi mahdollisuus pudota Vancouverin omalle vuorolle (tuolloin vielä niinkin huono sija kuin 24). Samalla tarkennetaan sitä, miksi Lazar oli niitä omia suosikkeja Vancouverin hankintalistalla ja minkälaista aallonpohjaa uralla on ollut.
Lazar on kotoisin Brittiläisen Columbian Salmon Armista, joka sijaitsee Vancouverista koilliseen. Hän tekee siis paluun tuolla kolmen vuoden sopimuksella takaisin kotiseudulle. Lazarin suosikit hänen nuoruudessaan olivat pelaajia, jotka olivat monien Canucks-fanien suosikkeja, mutta eivät olleet kuitenkaan niitä ihan terävimpiä hyökkääjätähtiä tai keränneet ihan kaikkein suurinta suosiota muualla:
Lazar on siinä mielessä saman tyylinen kuin nuo esikuvansa, että hän vie mm. karvauksissa paineen loppuun saakka. Hän on kahden viime kauden aikana 15. sijalla kaikkien vakiroolin NHL-hyökkääjien "taklauksia per 60 minuuttia" tilastossa. Kuitenkin hän on siinä mielessä myös erilainen, että Cooken tai Torresin kaltaisia "vahinkoja" taklauksissa ei ole juuri nähty ja itse asiassa Lazar jäähyilee todella vähän.
Lazar nostettiin Ottawassa ykköskierroksen varauksen ja kovien odotusten jälkeen ehkä liian nopeasti NHL:ään ja ehkä väärään rooliin nelosketjuun. Hän teki maalin ensimmäisessä pelissään NHL:ssä Buffaloa vastaan 19 vuotiaana, mutta tuo jäi ainoaksi hänen ensimmäisissä 34 pelissä. Kokonaisuutena tuo avauskausi toi lopulta melko vaatimattomat nuoren tulokkaan tehot Lazarin tehtyä 15 pistettä.
Tuon kauden nuorten MM-kisat toivat kuitenkin toiveita paremmasta tulevaisuudesta, kun Lazar vei Kanadan kapteenina joukkueen nuorten MM-kultaan ja teki hienot viisi maalia ja yhdeksän pistettä seitsemässä pelissä. Muistan tuolloin lukeneeni miten jotkut Ottawan fanit rummuttivat Lazaria mahdolliseksi joukkueen tulevaisuuden kapteeniksi saakka ja ehkä sille oli tavallaan perusteitakin varausvuoron ja noiden nuorten kisojen jälkeen, vaikka oli selvää että NHL:ssä oli vielä pitkä polku kuljettavana.
Lazarin toinen kausi NHL:ssä oli vähän ensimmäisen kaltainen, mutta Lazar pystyi kuitenkin parantamaan kokonaisvaltaista pelaamistaan ja nosti samalla peliaikojaan noin 14 minuuttiin peliä kohden. Varmasti odotuksissa oli kuitenkin isommat pisteet kuin kauden 20 pistettä, mutta toisaalta puhuttiin edelleen vasta 20 vuotiaasta pelaajasta, jolla piti olla edessä edelleen hyvä tulevaisuus mahdollisesti kärkiketjuissa saakka.
Lazarin kolmas kausi alkoi ikävällä uutisella mononukleoosista ja hänet pistettiin ensimmäistä kertaa farmijoukkue Binghamtoniin tervehtymään tuosta ja keräämään samalla isompaa kiekollista roolia. Tuo kausi olisi saanut jäädä varmasti hänen mielestä kokonaan välistä, sillä kun hänet tuon farmikuntoutuksen jälkeen nostettiin takaisin ylös, nelosketjussa pörrännyt Lazar ei saanut aikaan kuin yhden syötön 33 peliin ja haki peliään.
Ehkä tuossa vaiheessa - huolimatta tuosta mononukleoosi-oireesta, joka varmasti vaikutti pelaamiseen tuolla kolmannella kaudella - Ottawassa alettiin kuitenkin huomata, että kiekolliset taidot eivät kehity odotetusti ja Lazarista ei ole kasvamassa ainakaan joukkueen tulevaa kapteenia (en tiedä odottiko seurajohto muutenkaan tuota koskaan) ja tuskin edes kärkiketjujen pelaajaa. Niinpä Senators kauppasi entisen ykkösvarauksensa Calgaryyn (yhdessä Mike Kostkan kanssa) ja sai tilalle suomalaispakki Jyrki Jokipakan sekä toisen kierroksen varauksen (jolla Ottawa varasi draftissa Alex Formentonin).
Calgaryn organisaatiossa Lazar pelasi kaksi kautta. Ensimmäinen noista meni pienellä alle 10 minuutin ottelukohtaisella vastuulla Matt Stajanin ja Troy Brouwerin kanssa ja seuraava farmissa johtavassa roolissa. Selkeä pettymys kuitenkin pelaajasta, josta maksettiin toisen kierroksen varaus (Kostkalla tai Jokipakalla ei tuossa treidin vaiheessa isoa NHL-arvoa ollut). Tuo farmikausi toi kuitenkin hänen peliin lisää, kun sai kantaa isompaa roolia alhaalla ja muutenkin vastata joukkueen johtajuudesta seuran varakapteenina.
Buffalon manageri Jason Botterill näki kolme vuotta sitten urallaan vähän väärille raiteille ajautuneen hyökkääjän Stocktonista ja teki sopimuksen Lazarin kanssa. Lazar aloitti uransa Buffalossa farmissa, missä pelasi lähes piste per tahtia ja nostettiin ylös. Sabresin paidassa loppukaudella hän pelasi 38 peliä, teki 10 pistettä ja oli 51.3% aloittaja. Loppukaudesta Sabresin valmentaja Ralph Krueger alkoi käyttää häntä enemmän tärkeissä aloituksissa ja Lazar sai itseluottamustaan takaisin. Tuolla kaudella hän pääsi taas takaisin NHL-rooliin kiinni, pääsi pelaamaan sentterinä missä hän omien sanojensa mukaan viihtyy parhaiten ja pelasi roolinsa hyvin.
Lazar näytti omaksuneen lopulta täysin roolinsa olla nelosketjun pelaaja ja auttaa tietyissä puolustuspelillisissä asioissa seuraa sen sijaan että kantaisi paineita olla ykköskierroksen varaus. Lazar oli Buffalosta ehdolla tuon kauden jälkeen myös Masterton Trophyyn, joka annetaan pelaajalle joka osoittaa parhaiten "sinnikkyyttä, urheilullisuutta ja jääkiekkoon omistautumista". Buffalo teki tuon kauden jälkeen Lazarin kanssa ansaitun kahden vuoden jatkosopimuksen.
Lazar aloitti kauden 2020-21 Buffalossa pelaten eniten yhdessä Jeff Skinnerin ja Riley Sheahanin kanssa. Hän pelasi joukkueen hyökkäyksen eniten alivoimaa peliä kohden sekä oli selvästi eniten taklannut hyökkääjä. Buffalossa näytti aukeavan Lazarille pysyvämpi hyvä pelipaikka, mutta Taylor Hallin treidi lennätti samalla koneella myös Lazarin Bostoniin. Bruinsissa Lazar ehti pelaamaan 87 ottelua ja teki noissa 20 pistettä. Hän oli Bruins-aikoina joukkueen eniten taklannut hyökkääjä, pystyi parantamaan eniten hänen kanssaan pelanneiden ketjukavereidensa peliä ja kantoi isoa roolia myös NHL:n seitsemänneksi parhaassa alivoimassa.
Sopivuus Vancouveriin
Itse uskon Lazarin sopivan Vancouveriin hyvin. Hän on entinen ykköskierroksen varaus, mikä yleensä tarkoittaa sitä että pelitaitojen pohja on kunnossa vaikka mitään loistavaa uraa kärkiketjuissa ei olekaan tullut. Viimeisten kolmen kauden aikana Lazar on pystynyt tekemään vähän yli 20 pisteen kausikeskiarvolla tehoja jos lasketaan kokonaisen kauden mukaan keskimääräistä tuottoa. Nelosketjun jääajoilla tuo on riittävää tahtia ja parempaa kuin esimerkiksi Highmorella tai Lammikolla (tosin Lammikon viime loppukausi oli oikein hyvä ja sillä tahdilla olisi tullut tuota samaa tahtia).
Lazar on pystynyt viime kausina pääosin parantamaan (edistyneiden tilastojen mukaan) niiden pelaajien peliä joiden kanssa hän on eniten pelannut ja kantanut joukkueissaan isoa alivoimaroolia sekä vastannut fyysisestä pelistä taklauksillaan. Hän tuo myös joukkueeseen rightin puolen aloittajan (Pettersson, Horvat ja Miller ovat kaikki leftejä), joten tuota voidaan jakaa taas puolten mukaan vähän kuin takavuosina tehtiin Keslerin aikana.
Itse pidän myös siitä, että uralla on haettu vauhtia farmista saakka ja ura ei ole ollut pelkkää nousua. Uskon tuon kokemuksen vaikuttaneen Lazarin henkiseen puoleen positiivisesti, eikä hän varmaan ota mitään asiaa itsestään selvänä - minkä näkee kyllä pelaamisestakin. Lisäksi Lazaria pidetään kentän ulkopuolella positiivisena ihmisenä, jolta löytyy johtajuutta (tuosta kertovat nuo kapteenin tai varakapteenin kirjaimetkin takavuosina).
Yhtenä positiivisena asiana voi olla myös tuo paluu kotiseudulle ja seuraan minkä seuraamisesta ura aikanaan ylipäänsä lähti. Tämä asia saattaa joskus toimia kyllä (persoonasta riippuen) käänteisesti. Vaikka varmasti monet huippu-urheilijat tykkäävät haasteista ja tietyllä tavalla paineista ja ehkä huomiostakin, kaikki eivät noita pysty käsittelemään. Voihan se olla stressaavaakin jos ei pysty käymään edes Blue Water Cafessa lounaalla ilman että tunnistetaan. Mutta Lazar varmaan tiedostaa nämä asiat kun nimen sopimukseen pisti ja toivottavasti sopeutuu samalla lailla kuin esimerkiksi BC-lähtöiset Willie Mitchell ja Dan Hamhuis aikanaan.
Tätä toivotaan Lazarilta ja uskon, että myös saadaan:
Lazar on kotoisin Brittiläisen Columbian Salmon Armista, joka sijaitsee Vancouverista koilliseen. Hän tekee siis paluun tuolla kolmen vuoden sopimuksella takaisin kotiseudulle. Lazarin suosikit hänen nuoruudessaan olivat pelaajia, jotka olivat monien Canucks-fanien suosikkeja, mutta eivät olleet kuitenkaan niitä ihan terävimpiä hyökkääjätähtiä tai keränneet ihan kaikkein suurinta suosiota muualla:
Lazar on siinä mielessä saman tyylinen kuin nuo esikuvansa, että hän vie mm. karvauksissa paineen loppuun saakka. Hän on kahden viime kauden aikana 15. sijalla kaikkien vakiroolin NHL-hyökkääjien "taklauksia per 60 minuuttia" tilastossa. Kuitenkin hän on siinä mielessä myös erilainen, että Cooken tai Torresin kaltaisia "vahinkoja" taklauksissa ei ole juuri nähty ja itse asiassa Lazar jäähyilee todella vähän.
Lazar nostettiin Ottawassa ykköskierroksen varauksen ja kovien odotusten jälkeen ehkä liian nopeasti NHL:ään ja ehkä väärään rooliin nelosketjuun. Hän teki maalin ensimmäisessä pelissään NHL:ssä Buffaloa vastaan 19 vuotiaana, mutta tuo jäi ainoaksi hänen ensimmäisissä 34 pelissä. Kokonaisuutena tuo avauskausi toi lopulta melko vaatimattomat nuoren tulokkaan tehot Lazarin tehtyä 15 pistettä.
Tuon kauden nuorten MM-kisat toivat kuitenkin toiveita paremmasta tulevaisuudesta, kun Lazar vei Kanadan kapteenina joukkueen nuorten MM-kultaan ja teki hienot viisi maalia ja yhdeksän pistettä seitsemässä pelissä. Muistan tuolloin lukeneeni miten jotkut Ottawan fanit rummuttivat Lazaria mahdolliseksi joukkueen tulevaisuuden kapteeniksi saakka ja ehkä sille oli tavallaan perusteitakin varausvuoron ja noiden nuorten kisojen jälkeen, vaikka oli selvää että NHL:ssä oli vielä pitkä polku kuljettavana.
Lazarin toinen kausi NHL:ssä oli vähän ensimmäisen kaltainen, mutta Lazar pystyi kuitenkin parantamaan kokonaisvaltaista pelaamistaan ja nosti samalla peliaikojaan noin 14 minuuttiin peliä kohden. Varmasti odotuksissa oli kuitenkin isommat pisteet kuin kauden 20 pistettä, mutta toisaalta puhuttiin edelleen vasta 20 vuotiaasta pelaajasta, jolla piti olla edessä edelleen hyvä tulevaisuus mahdollisesti kärkiketjuissa saakka.
Lazarin kolmas kausi alkoi ikävällä uutisella mononukleoosista ja hänet pistettiin ensimmäistä kertaa farmijoukkue Binghamtoniin tervehtymään tuosta ja keräämään samalla isompaa kiekollista roolia. Tuo kausi olisi saanut jäädä varmasti hänen mielestä kokonaan välistä, sillä kun hänet tuon farmikuntoutuksen jälkeen nostettiin takaisin ylös, nelosketjussa pörrännyt Lazar ei saanut aikaan kuin yhden syötön 33 peliin ja haki peliään.
Ehkä tuossa vaiheessa - huolimatta tuosta mononukleoosi-oireesta, joka varmasti vaikutti pelaamiseen tuolla kolmannella kaudella - Ottawassa alettiin kuitenkin huomata, että kiekolliset taidot eivät kehity odotetusti ja Lazarista ei ole kasvamassa ainakaan joukkueen tulevaa kapteenia (en tiedä odottiko seurajohto muutenkaan tuota koskaan) ja tuskin edes kärkiketjujen pelaajaa. Niinpä Senators kauppasi entisen ykkösvarauksensa Calgaryyn (yhdessä Mike Kostkan kanssa) ja sai tilalle suomalaispakki Jyrki Jokipakan sekä toisen kierroksen varauksen (jolla Ottawa varasi draftissa Alex Formentonin).
Calgaryn organisaatiossa Lazar pelasi kaksi kautta. Ensimmäinen noista meni pienellä alle 10 minuutin ottelukohtaisella vastuulla Matt Stajanin ja Troy Brouwerin kanssa ja seuraava farmissa johtavassa roolissa. Selkeä pettymys kuitenkin pelaajasta, josta maksettiin toisen kierroksen varaus (Kostkalla tai Jokipakalla ei tuossa treidin vaiheessa isoa NHL-arvoa ollut). Tuo farmikausi toi kuitenkin hänen peliin lisää, kun sai kantaa isompaa roolia alhaalla ja muutenkin vastata joukkueen johtajuudesta seuran varakapteenina.
Buffalon manageri Jason Botterill näki kolme vuotta sitten urallaan vähän väärille raiteille ajautuneen hyökkääjän Stocktonista ja teki sopimuksen Lazarin kanssa. Lazar aloitti uransa Buffalossa farmissa, missä pelasi lähes piste per tahtia ja nostettiin ylös. Sabresin paidassa loppukaudella hän pelasi 38 peliä, teki 10 pistettä ja oli 51.3% aloittaja. Loppukaudesta Sabresin valmentaja Ralph Krueger alkoi käyttää häntä enemmän tärkeissä aloituksissa ja Lazar sai itseluottamustaan takaisin. Tuolla kaudella hän pääsi taas takaisin NHL-rooliin kiinni, pääsi pelaamaan sentterinä missä hän omien sanojensa mukaan viihtyy parhaiten ja pelasi roolinsa hyvin.
Lazar näytti omaksuneen lopulta täysin roolinsa olla nelosketjun pelaaja ja auttaa tietyissä puolustuspelillisissä asioissa seuraa sen sijaan että kantaisi paineita olla ykköskierroksen varaus. Lazar oli Buffalosta ehdolla tuon kauden jälkeen myös Masterton Trophyyn, joka annetaan pelaajalle joka osoittaa parhaiten "sinnikkyyttä, urheilullisuutta ja jääkiekkoon omistautumista". Buffalo teki tuon kauden jälkeen Lazarin kanssa ansaitun kahden vuoden jatkosopimuksen.
Lazar aloitti kauden 2020-21 Buffalossa pelaten eniten yhdessä Jeff Skinnerin ja Riley Sheahanin kanssa. Hän pelasi joukkueen hyökkäyksen eniten alivoimaa peliä kohden sekä oli selvästi eniten taklannut hyökkääjä. Buffalossa näytti aukeavan Lazarille pysyvämpi hyvä pelipaikka, mutta Taylor Hallin treidi lennätti samalla koneella myös Lazarin Bostoniin. Bruinsissa Lazar ehti pelaamaan 87 ottelua ja teki noissa 20 pistettä. Hän oli Bruins-aikoina joukkueen eniten taklannut hyökkääjä, pystyi parantamaan eniten hänen kanssaan pelanneiden ketjukavereidensa peliä ja kantoi isoa roolia myös NHL:n seitsemänneksi parhaassa alivoimassa.
Sopivuus Vancouveriin
Itse uskon Lazarin sopivan Vancouveriin hyvin. Hän on entinen ykköskierroksen varaus, mikä yleensä tarkoittaa sitä että pelitaitojen pohja on kunnossa vaikka mitään loistavaa uraa kärkiketjuissa ei olekaan tullut. Viimeisten kolmen kauden aikana Lazar on pystynyt tekemään vähän yli 20 pisteen kausikeskiarvolla tehoja jos lasketaan kokonaisen kauden mukaan keskimääräistä tuottoa. Nelosketjun jääajoilla tuo on riittävää tahtia ja parempaa kuin esimerkiksi Highmorella tai Lammikolla (tosin Lammikon viime loppukausi oli oikein hyvä ja sillä tahdilla olisi tullut tuota samaa tahtia).
Lazar on pystynyt viime kausina pääosin parantamaan (edistyneiden tilastojen mukaan) niiden pelaajien peliä joiden kanssa hän on eniten pelannut ja kantanut joukkueissaan isoa alivoimaroolia sekä vastannut fyysisestä pelistä taklauksillaan. Hän tuo myös joukkueeseen rightin puolen aloittajan (Pettersson, Horvat ja Miller ovat kaikki leftejä), joten tuota voidaan jakaa taas puolten mukaan vähän kuin takavuosina tehtiin Keslerin aikana.
Itse pidän myös siitä, että uralla on haettu vauhtia farmista saakka ja ura ei ole ollut pelkkää nousua. Uskon tuon kokemuksen vaikuttaneen Lazarin henkiseen puoleen positiivisesti, eikä hän varmaan ota mitään asiaa itsestään selvänä - minkä näkee kyllä pelaamisestakin. Lisäksi Lazaria pidetään kentän ulkopuolella positiivisena ihmisenä, jolta löytyy johtajuutta (tuosta kertovat nuo kapteenin tai varakapteenin kirjaimetkin takavuosina).
Yhtenä positiivisena asiana voi olla myös tuo paluu kotiseudulle ja seuraan minkä seuraamisesta ura aikanaan ylipäänsä lähti. Tämä asia saattaa joskus toimia kyllä (persoonasta riippuen) käänteisesti. Vaikka varmasti monet huippu-urheilijat tykkäävät haasteista ja tietyllä tavalla paineista ja ehkä huomiostakin, kaikki eivät noita pysty käsittelemään. Voihan se olla stressaavaakin jos ei pysty käymään edes Blue Water Cafessa lounaalla ilman että tunnistetaan. Mutta Lazar varmaan tiedostaa nämä asiat kun nimen sopimukseen pisti ja toivottavasti sopeutuu samalla lailla kuin esimerkiksi BC-lähtöiset Willie Mitchell ja Dan Hamhuis aikanaan.
Tätä toivotaan Lazarilta ja uskon, että myös saadaan: