Tuo palkkakatto tuossa on juuri oleellinen osa kokonaisuutta kun pitää miettiä myös Millerin tulevaa sopimusta. Samaan aikaan kun Horvat ja Miller tulevat UFA:ksi, siellä on lisäksi myös Höglander (RFA). Seuraavana kesänä sitten Pettersson(RFA) ja Podkolzin(RFA). Jos nuo nuoret ottavat tuosta kehitysloikkia, sinne saattaa mennä äkkiä aika iso nippu pelimerkkejä. Toki ehkä noille nuorille vielä tulokassopimustaan pelaaville pelaajille riittäisi vielä lyhyt ja maltillinen siltasopimus tuohon väliin.
Tuon muun ryhmän pelaajista Boeserin ympärillä onkin riittänyt huhuja ja esimerkiksi Seravalli twiittasi kauden aikana, että kyselyt Boeserista ovat käyneet aika aktiivisina. Boeseria en pidä tällä hetkellä koskemattomana enkä ihan samassa ryhmässä kuin joitakin muita pelaajia, vaikka onkin puheiden perusteella tärkeä pelaaja joukkueen sisällä. Loukkaantumiset ovat syöneet Boeserin pelistä parasta terää pois. Silti pitää muistaa sekin, että kyllä siellä lahjoja on nykyistä parempaan ja tuohon samaan ikään tultaessa Miller oli ollut paljon tehottomampi kuin Boeser.
Garland voisi olla sitten yksi, mutta hänellä on pelilliseen antiin nähden mielestäni tällä hetkellä aika hyvä sopimus ja ennen kaikkea tuo on turvattu pidemmälle (2026). Garland on lisäksi kolme vuotta Milleria nuorempi, joten hän sopii ainakin paperilla paremmin sinne tulevaisuuden suunnitelmiin. Garland'kaan ei ole mitenkään koskematon kuitenkaan sopivan tarjouksen tullessa eteen (esimerkiksi nuori ja lupaava oikean puolen puolustaja).
Pearsonia ja Dickinsonia pidän itse pelaajina, joita eniten koitetaan saada myytyä noista mahdollisista myytävistä pelaajista. Kummallekin taitaa vaan olla aika kapeat markkinat. Dickinson ei ole sopinut lainkaan joukkueeseen ja hän ruoski itseäänkin jo tästä kaudesta ihan tarpeeksi. Edes tuttu valmentaja ei saanut lopulta Dickinsonin peliä raiteille. En kyllä tiedä onko hänellä edes kauppa-arvoa juuri nyt.
Pearson on puolestaan myös paikattavissa oleva pelaaja, mutta pitää antaa hänelle tunnustus kiekottomasta pelistä. Hänen puolelta laita ei juurikaan vuoda ja Tanner on kaksinkamppailuvoimainen pelaaja. Pelaajana tulee vähän mieleen Chris Higgins tuon hänen kokonaisvaltaisen pelaamisen kautta (Higgins oli nopeampi). Mielestäni hänen pelinsä sopi Millerin ketjuun silmätestin mukaan erittäin hyvin ja katsoin siksi tilastoja miten tilastot tuon näkevät. Kieltämättä sieltäkin on löydettävissä sitä miltä se myös jäällä näytti:
Miller Pearsonin kanssa tasakentin:
454 minuuttia (Pearsonin kanssa Miller on pelannut toiseksi eniten hyökkääjistä)
SF% (laukaukset):
- Pearsonin kanssa: 54.64
- Ilman Pearsonia: 47.29
xGF% (odotetut tehdyt/päästetyt maalit):
- Pearsonin kanssa 55.86,
- Ilman Pearsonia: 45.52
SCF% (luodut/päästetyt maalipaikat):
- Pearsonin kanssa: 53.19
- Ilman Pearsonia: 46.75
HDCF% (luodut/päästetyt vaaralliset maalipaikat):
- Pearsonin kanssa: 50
- Ilman Pearsonia: 45.76
Pearsonin pelaamista kritisoidaan monissa paikoissa ja osin syystäkin, sillä hän ei näytä vaaralliselta tai tee älyttömiä määriä pisteitä. Tällä kaudella hän olisi ollut terveenä pysyessään vain noin 40 pisteen pelaaja. En tiedä sitten mistä johtuu, mutta sen jälkeen kun Pearson loukkaantui, Miller on tehnyt yhden maalin kahdeksaan peliin. Sitä ennen hän teki viisi maalia edellisiin kahdeksaan peliin. Omasta mielestä Pearsonin kanssa Millerilla oli helpompi pelata koska Pearson hoitaa ketjussa kiekottoman työn ammattimiehen tavoin.
Pearsonin markkina-arvosta en sitten osaakaan sanoa mitään. Sopimus on päälle kolmen miljoonan ja sitä on jäljellä kaksi kautta. Voisin kuvitella, että ainakaan mitään merkittävää hänestä ei saataisi tilalle jos kaupoille lähdettäisiin. Voi toisaalta taas olla, että ensi kaudella hän tulisi pelaamaan Vancouverissa kolmosketjun minuutteja kun tällä kaudella hän on ollut enemmänkin kakkosketjun aikoja saanut hyökkääjä.
Viimeksi muokattu:
