Vancouver Canucks 2021–2022

  • 85 154
  • 399

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Sitten tullaan tietenkin palkkakattoihin ja siinähän sitä onkin sitten pohdittavaa. Horvat ja Miller tulevat samaan aikaan UFA:ksi, siitä vuosi ja Pettersson tarvitsee uuden sopimuksen, että kyllähän tuossa Alvinilla on mietittävää miten edetä? Tästä syystä yrittäisin keventää rasitetta juuri Boeserin, Garlandin sekä Pearssonin sopimuksissa. Joku Myers olisi tietenkin no brainer, mutta tuo sopimus on jo vähän vaikeampi liikuteltava. Boeserin QO on muuten 7,5 miljoonan luokkaa.
Tuo palkkakatto tuossa on juuri oleellinen osa kokonaisuutta kun pitää miettiä myös Millerin tulevaa sopimusta. Samaan aikaan kun Horvat ja Miller tulevat UFA:ksi, siellä on lisäksi myös Höglander (RFA). Seuraavana kesänä sitten Pettersson(RFA) ja Podkolzin(RFA). Jos nuo nuoret ottavat tuosta kehitysloikkia, sinne saattaa mennä äkkiä aika iso nippu pelimerkkejä. Toki ehkä noille nuorille vielä tulokassopimustaan pelaaville pelaajille riittäisi vielä lyhyt ja maltillinen siltasopimus tuohon väliin.

Tuon muun ryhmän pelaajista Boeserin ympärillä onkin riittänyt huhuja ja esimerkiksi Seravalli twiittasi kauden aikana, että kyselyt Boeserista ovat käyneet aika aktiivisina. Boeseria en pidä tällä hetkellä koskemattomana enkä ihan samassa ryhmässä kuin joitakin muita pelaajia, vaikka onkin puheiden perusteella tärkeä pelaaja joukkueen sisällä. Loukkaantumiset ovat syöneet Boeserin pelistä parasta terää pois. Silti pitää muistaa sekin, että kyllä siellä lahjoja on nykyistä parempaan ja tuohon samaan ikään tultaessa Miller oli ollut paljon tehottomampi kuin Boeser.

Garland voisi olla sitten yksi, mutta hänellä on pelilliseen antiin nähden mielestäni tällä hetkellä aika hyvä sopimus ja ennen kaikkea tuo on turvattu pidemmälle (2026). Garland on lisäksi kolme vuotta Milleria nuorempi, joten hän sopii ainakin paperilla paremmin sinne tulevaisuuden suunnitelmiin. Garland'kaan ei ole mitenkään koskematon kuitenkaan sopivan tarjouksen tullessa eteen (esimerkiksi nuori ja lupaava oikean puolen puolustaja).

Pearsonia ja Dickinsonia pidän itse pelaajina, joita eniten koitetaan saada myytyä noista mahdollisista myytävistä pelaajista. Kummallekin taitaa vaan olla aika kapeat markkinat. Dickinson ei ole sopinut lainkaan joukkueeseen ja hän ruoski itseäänkin jo tästä kaudesta ihan tarpeeksi. Edes tuttu valmentaja ei saanut lopulta Dickinsonin peliä raiteille. En kyllä tiedä onko hänellä edes kauppa-arvoa juuri nyt.

Pearson on puolestaan myös paikattavissa oleva pelaaja, mutta pitää antaa hänelle tunnustus kiekottomasta pelistä. Hänen puolelta laita ei juurikaan vuoda ja Tanner on kaksinkamppailuvoimainen pelaaja. Pelaajana tulee vähän mieleen Chris Higgins tuon hänen kokonaisvaltaisen pelaamisen kautta (Higgins oli nopeampi). Mielestäni hänen pelinsä sopi Millerin ketjuun silmätestin mukaan erittäin hyvin ja katsoin siksi tilastoja miten tilastot tuon näkevät. Kieltämättä sieltäkin on löydettävissä sitä miltä se myös jäällä näytti:

Miller Pearsonin kanssa tasakentin:

454 minuuttia (Pearsonin kanssa Miller on pelannut toiseksi eniten hyökkääjistä)

SF% (laukaukset):
- Pearsonin kanssa: 54.64
- Ilman Pearsonia: 47.29

xGF% (odotetut tehdyt/päästetyt maalit):
- Pearsonin kanssa 55.86,
- Ilman Pearsonia: 45.52

SCF% (luodut/päästetyt maalipaikat):

- Pearsonin kanssa: 53.19
- Ilman Pearsonia: 46.75

HDCF% (luodut/päästetyt vaaralliset maalipaikat):

- Pearsonin kanssa: 50
- Ilman Pearsonia: 45.76

Pearsonin pelaamista kritisoidaan monissa paikoissa ja osin syystäkin, sillä hän ei näytä vaaralliselta tai tee älyttömiä määriä pisteitä. Tällä kaudella hän olisi ollut terveenä pysyessään vain noin 40 pisteen pelaaja. En tiedä sitten mistä johtuu, mutta sen jälkeen kun Pearson loukkaantui, Miller on tehnyt yhden maalin kahdeksaan peliin. Sitä ennen hän teki viisi maalia edellisiin kahdeksaan peliin. Omasta mielestä Pearsonin kanssa Millerilla oli helpompi pelata koska Pearson hoitaa ketjussa kiekottoman työn ammattimiehen tavoin.

Pearsonin markkina-arvosta en sitten osaakaan sanoa mitään. Sopimus on päälle kolmen miljoonan ja sitä on jäljellä kaksi kautta. Voisin kuvitella, että ainakaan mitään merkittävää hänestä ei saataisi tilalle jos kaupoille lähdettäisiin. Voi toisaalta taas olla, että ensi kaudella hän tulisi pelaamaan Vancouverissa kolmosketjun minuutteja kun tällä kaudella hän on ollut enemmänkin kakkosketjun aikoja saanut hyökkääjä.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver otti tuosta viimeisestäkin kauden Seattle-pelistä voiton kaatamalla Krakenin 5-2 lukemin. Ei tullut näin ollen naapurikaupunki Seattlesta ainakaan tällä uuden organisaation avauskaudella Vancouverin peikkoa. Playoff-paikkaan ei tarvitse enää kuitenkaan laskea Canucksin leirissä minkäänlaisia pisteitä kun nyt on se viimeinenkin matemaattinen mahdollisuus mennyt. Tässä on länsirannikon naapureilla niin Seattlella kuin Vancouverilla paljon hommia edessä.

Jos mietitään pelkästään Canucksin playoff-historiaa, niin juuri nyt saamme elää historiallisia hetkiä:




Onneksi noita nousu- ja laskukausia mahtuu kaikkien organisaatioiden matkalle. Toiveissa olisi tietysti, että tästä tultaisiin nyt uuden seurajohdon alla terveemmältä pohjalta kohti tulevia kausia. Siihen suuntaan joukkue on nähdäkseni kuitenkin tämän(kin) kauden liian aikaisesta kesälomasta huolimatta kulkemassa.

Historian lehtiä kirjoitettiin Seattle-pelissä siinä mielessä uusiksi, että;




Hughesilla on nyt tältä kaudelta organisaation yhden kauden pakkien piste-ennätyksessä 66 pistettä 74 peliin ja kaksi peliä olisi jäljellä. Ehkä ihan nappilopulla saattaisi olla mahdollsuudet päästä 70 pisteeseen. Joka tapauksessa veikkaan, että tuota uran piste-ennätystä tullaan vielä kohentamaan jatkossa. Hughesilla on nyt siis nimissään Vancouverin yhden kauden puolustajan piste-ennätykset niin playoffeissa kuin runkosarjassa.

- Miller siirtyi yhdellä maalillaan samoihin tehoihin yhden kauden pisteissä Todd Bertuzzin (2002-03) kanssa. Bertuzzilla oli tuolloin 46 maalia Millerin tämän kauden 31 maalia vastaan, mutta Millerillakin nuo kaksi peliä aikaa pistää Bertuzzin ohi organisaation kaikkien aikojen yhden kauden pisteissä ja sijalle seitsemän.

- Garland antoi pelissä kolme syöttöä. Hänellä on Milleriinkin nähden johto "eniten pisteitä 60 minuuttia kohti - tilastossa". Koko NHL:ssä Garland on (yli 1000 minuuttia pelanneiden kesken) sijalla 21. kun lasketaan 5v5 pelissä tehdyt pisteet 60 minuuttia kohden. Garland rikkoi tuossa pelissä samalla 50 pisteen rajan.

Vielä olisi kaksi peliä tätä vaiherikasta kautta jäljellä. Ensin pelataan Kingsia vastaan (nyt enää merkityksetön peli) kotona ja sitten on Edmonton vieraissa.

***

Farmin puolella Abbotsford otti jo yhdeksännen peräkkäisen voittonsa (organisaation ennätys) viime yönä kaatamalla kotonaan 4-2 lukemilla Bakersfieldin. Kahden maalin Sheldon Rempal ja hyvin maalilla torjunut Michael DiPietro olivat Abbotsfordin pelin sankareina. Rathbonelle kuusi vetoa, mutta ei tehoja ja ilman tehomerkintöjä jäi myös Klimovich.

Rathbone valittiin AHL:n tulokkaiden tähdistöön:



 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kauden viimeisestä kotipelistä Kingsia vastaan voitto jatkoajalla 3-2 lukemin. Toivonsa menettänyt Canucks näytti aika uneliaalta kaksi erää, mutta painoi sitten kolmannessa erässä ja jatkoajalla voittoon tarvittavan määrän töitä. Boeser nousi pelin tähdeksi tekemällä kaksi (joista toinen tuo jatkoajan voittomaali) ja kolmaskin oli parin sentin päässä.

- Hughesilta jälleen kerran hyvä peli yli 28 minuutin jääajalla ja onhan tuo hänen kokonaisvaltainen pelaaminen eri tasolla kuin viime kaudella. Tilastoihin tuli nyt yksi syöttö eli kasassa on nyt 67 pistettä.

- Demko jätti hänelle harvinaisesti toisen peräkkäisen pelin väliin ja Martin pelasi maalilla taas ihan hyvän pelin. Martin näyttää lyhyen näytön perusteella maalivahdilta, jolla saattaa olla mahdollisuudet ottaa tuo kakkosvahdin tontti - joskin Canucksissa jossa Demko haluaa pelata paljon, sitä vastuuta ei kakkoselle paljon ole luvassa.

- Chiasson teki jälleen maalin ja tuo oli hänelle kauden 13. osuma. Täyden kauden tahdilla tämä fanien sylkykuppi (myös minun) saattaisi olla tuolla tahdilla lähellä 20 osumaa. Täytyy sanoa, että ehdottomasti yksi kauden suurimmista yllättäjistä (Schennin ohessa) vaikka itse noille nuoremmille pelaajille (Podkolzin, Höglander, Rathbone) olisinkin halunnut lisää vastuuta.





Canucks rikkoi ensimmäistä kertaa 90 pisteen rajan sitten kauden 2014-15 mitä voidaan pitää kyllä hyvänä suorituksena jos ottaa huomioon sen, miltä takamatkalta joukkue lähti nousemaan Boudreaun ottaessa valmennusvastuun.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vielä pari twitter-linkkiä Kings-pelistä:

Dustin Brown lopettaa uransa tähän kauteen. Arvostettu pelaaja ja komea ura, jonka aikana voitti mm kaksi Stanley Cupia joukkueensa kapteenina. Brownin ura alkoi 19 vuotta sitten Kingsin ykköskierroksen varauksesta ja päättyy tämän saman joukkueen paidassa - koskaan hän ei käynyt pelaamassa muissa NHL-joukkueissa. Kahdeksan kautta kapteenina, 12 kautta kapteenistossa. Vuosien aikana on ollut piikkinä usein Canucksin'kin lihassa.





Muun muassa tälläiset (pienet, mutta luovat ja tärkeät) liikkeet erottavat Hughesin muista Vancouverin pakeista ilta illan jälkeen:





Veteraanipelaajat ehtivät ensin ja nyt sitten Boudreau:





Miller on lähellä päästä arvostettuun kerhoon:





Boeser voitti viime kaudella joukkueen sisäisen pistepörssin, mutta aloitti muun joukkueen ohessa heikosti tämän kauden. Sitten kuvaan tulivat vielä loukkaantumiset ja covid. Nyt valmentajan vaihdon jälkeen peli on ollut taas aika tehokasta:



 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kapteeni Horvatin sanat pettymykseen (jälleen kerran) päättyneen kauden jälkeen:





Vancouver keräsi kaudesta 92 pistettä, mikä oli vähän keskiarvon alapuolella eikä sitten riittänyt playoffeihin. Joukkueen alkukausi oli vain niin surkea, että huolimatta Boudreaun aikojen selvästi paremmasta pelistä, oltiin liikaa takamatkalla. Olihan tuo rannalle jääminen ihan odotettua, mutta silti niitä toiveita heräsi joukkueen sisälläkin ja pitää sanoa, että tästä kaudesta ei jäänyt nyt pitkästä aikaa kesken luovuttamisen makua vaan kuitenkin saappaat jalassa taisteltiin loppuun asti.

Yksilöistä Miller voitti joukkueen sisäisen pistepörssin komealla 99 pisteen kaudellaan. Eli tasaluku ei mennyt ihan poikki (hyvä paikka tuohonkin oli), mutta joka tapauksessa tuo oli korkein Vancouverin pelaajan tekemä pistelukema sitten kauden 2010-11 ja Daniel Sedinin (104 pistettä). Hyökkäyksessä kolme pelaajaa (Miller, Horvat ja Pettersson) rikkoivat 30 maalin rajapyykin. Tuossa saadaan mennä aina 1995-96 kaudelle saakka jolloin nähtiin vastaavaa (Mogilny, Linden ja Gelinas).

Puolustuksessa Hughes rikkoi organisaation pakkien piste-ennätyksen ja nyt uusi ennätyslukema on 68 pistettä. Samalla Hughesin tehopörssilukema nousi -24 lukemasta 34 pykälää eteenpäin ja päätyi +10 lukemaan. Maalilla Thatcher Demko pelasi ensimmäisen kokonaisen kauden ykkösvahtina ja osoitti pystyvän paitsi kantamaan tuon tontin, mutta olemaan myös yksi parhaista (top10 maalivahti omissa papereissa).

Uuden valmentajan lisäksi seura uudistui voimakkaasti kauden aikana myös toimiston puolen johtotehtävissä. Jim Rutherfordista tuli seuran presidentti ja ruotsalaisesta Patrik Allvinista joukkueen uusi manageri. Apulaismanageripuolella mentiin rikkomaan vähän dinosaurusten raja-aitoja kun Émilie Castonguay ja Cammi Granato liittyivät yhdessä Derek Clanceyn kanssa sinne. Tulevat kaudet näyttävät sitten sitä suuntaa mihin tämä uusi seurajohto tulee joukkuetta viemään. Mielenkiintoinen kesä on joka tapauksessa edessä.

Canucksin pistäessä pillejä pussiin, farmin puolella ollaan vielä pelaamassa playoffeja. Abbotsford pelaa Bakersfield Condorsia vastaan paras kolmesta playoff-sarjan. Bakersfield voitti runkosarjan lopussa Stocktonin Abbotsfordin hävitessä Manitoballe ja Bakersfield saa nyt kotiedun kaikkiin sarjan peleihin. Abbotsford on voittanut Condorsia vastaan kuitenkin neljä viimeistä peliä, joista kolme vieraissa.

***

Nyt kauden jälkeen saatiin kuulla, että Demko on pelannut viimeisen kuukauden mahdollisesti leikkausta vaativan vamman kanssa:


Toinen vielä surullisempi uutinen tuli Boeserin isän tilanteesta. Vaikea kausi Boeserille, vaikka valmentajan vaihdon jälkeen Boeser saikin ihan hyvin tulosta aikaan. Pitää usein muistaa pelaajia arvostellessa tämä inhimillisyyspuolikin:



 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Huolimatta Boudreaun hienosta kaudesta ja uskon palauttamisesta joukkueeseen, Vancouver haluaa edetä Boudreaun kanssa maltilla:





[Bruce] knows we want him back. He was told that before the season was over. Like I said, he did a terrific job. But he didn’t coach a whole season here.

We would be willing to have him back under the contract he agreed to when he came here. And that’s certainly not to say that at the end of next year, we wouldn’t want him back [if] he continues to do the job he’s doing.

We have an exclusive time period to negotiate a new contract at the end of next season. I just feel that as good a job as he’s done, it wasn’t a full season. And I feel that giving him a chance to take the team from training camp all the way through next season, you know, I guess we could get to a point where, partway through the season, we may decide to talk about that.
***

OEL lähtee Ruotsin joukkueeseen MM-kisoihin:





Kisat ovat OEL:lle jo uran seitsemännet MM-kisat. Pari kertaa hänet on valittu noiden kisojen aikana turnauksen tähdistöön. Vuonna 2019 hän toimi Ruotsin joukkueen kapteenina. Uralla MM-kisoissa Ekman-Larsson pelannut 50 peliä ja tehnyt 39 pistettä.

***

Abbotsford hävisi tuon AHL:n ensimmäisen playoff-pelin jatkoajalla 2-1 numeroin. Joukkue oli saanut muutaman pelaajan NHL:stä ja täytyy sanoa, että nuo muutokset tuntuivat vaan sotkevan peliä (tai sitten jotain ihmeellistä tapahtui muuten runkosarjan lopussa Moose-pelin yhteydessä).

Martin pelasi hienon pelin ja antoi joukkueelle mahdollisuuden voittoon, Podkolzin teki pelin ensimmäisen maalin kolmannen erän puolivälissä, mutta Bakersfield tasoitti puoli minuuttia ennen loppua ja iski voittomaalin jatkoajalla. Täytyy nyt toivoa, että nuo kokoonpanomuutokset eivät kovin pitkään vaikuttaisi otteisiin tuolla tavalla.

Podkolzinin uran ensimmäisen farmipelin uran ensimmäinen farmissa tehty maali:



 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves




Nyt on sitten Abbotsfordin kausikin ohi. Joukkue hävisi tuon toisenkin pelin vähän samalla lailla lopun maalilla kuin ensimmäisenkin. Ensimmäisessä pelissä siis puoli minuuttia ennen loppua tuli tasoitus (jatkoajalla voitto Condorsille) ja nyt Cooper Marodyn maali puolitoista minuuttia ennen loppua ratkaisi korppikotkien voiton.

Runkosarjan ihan lopussa kuuman Abbotsfordin joukkueen peli alkoi repeillä syystä tai toisesta, uudet ketjumuutokset NHL:stä palanneiden pelaajien ottaessa paikat sotkivat lisää kuvioita ja tuli lopulta tuohon nähden ihan ansaittu nopea kauden lopetus. Itselläni oli luottoa tähän joukkueeseen vielä pari viikkoa sitten, joten aika pettymyshän tämä näin nopea kauden lopetus oli.

Podkolzin pelasi kyllä hyvin molemmissa peleissä (1+1 tehot näihin kahteen peliin) ja mitään sopeutumisongelmia en hänellä nähnyt uudessa seurassa. Woon peluuttaminen nelosketjun laiturina oli erikoinen ratkaisu kun puhutaan ehkä joukkueen lahjakkaimmasta oikean puolen pakkiprospectista. NHL:stä tulleet "vahvistukset" sysäsivät puolestaan Klimovichin katsomoon.

Nyt kun tässä on kaudet ohi niin Canucksilla kuin Abbotsfordillakin, voisi uutta ketjua pistää jossain vaiheessa pystyyn. Mikään kiirehän tässä ei ole, mutta jos esimerkiksi @Mr. Smith jaksat, niin tee vaan. Itse ajattelin kirjoittaa vielä omia arvosanojani tänne viime kauden pelaajista ennen uuden ketjun perustamista.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Sitten niiden arvostelujen pariin. Teen nämä tänne kolmessa erässä ajankäytön vuoksi. Ei haittaa kyllä lainkaan jos tähän väliin tulee kommenttia näistä tai muistakin asioista. Ehdin tänään (edit; meni "huomiselle") kirjoitella omat lyhyet näkemykset ja arviot viime kauden Vancouverin maalivahdeista. Mahdollisesti huomenna on sitten puolustajien vuoro.

Maalivahdit

Ennen kauden alkua Vancouverin maalivahtiosasto oli pienten kysymysten äärellä. Seura ja fanit luottivat Demkoon, mutta selkeänä ykkösvahtina kauteen lähtevä kalifornialainen ei ollut pelannut vielä yhtään täyttä kautta ykkösvahtina ja viime kausi oli muutenkin poikkeava. Kakkoseksi tullut kokenut tsekki Halak puolestaan uskottiin kelvolliseksi kakkosvahdiksi. Nyt kauden jälkeen voidaan sanoa, että onneksi ainakin Demko osoitti kykenevänsä kantamaan ykkösvahdin viittaa hyvällä tasolla, slllä Halakilta saatiin kovin ailahteleva sekä rikkonainen kausi. Farmin Martin nousi ajoittain pelaavaksi maalivahdiksi ja pelasi onneksi ihan hyvin.

Thatcher Demko: 61, 33-22-7, 91.5%, 2,72GAA

Demkon uran ensimmäinen täyden kauden NHL:n ykkösvahtina pelaama kausi oli onnistunut ja työn täyteinen. Demko pelasi kaikista NHL-maalivahdeista neljänneksi eniten kokonaisminuuttien määrää katsoen, otti kolmanneksi eniten torjuntoja ja toiseksi eniten torjuntoja vaarallisista laukauksista. Hänen 5v5 pelissä kirjattu GSAA-lukema (Goals Saved Above Avarage) oli yli 500 minuuttia pelanneista maalivahdeista NHL:n toiseksi paras.

Demko antoi useimpina iltoina joukkueelle voittoon tarvittavan maalivahtipelin ja hävisi vertailun vastustajan maalivahtiin harvoin. Pelikuormaa hän sieti yllättävän hyvin ottaen huomioon kokemuksen tuolla tontilla. Sitä kuormaa ilmeisesti sietää paremmin kun haluaa pelata paljon ja onnistuu. Kauden lopussa tuli joku vamma, joka saattaa vaatia jopa puukkoa. Leikkausta ei hänelle ollakaan tehty sitten varausta seuraavan kesän lonkkaleikkauksen. Vancouverilla pitäisi olla nyt hyvän tason ykkösvahti myös pitkälle tulevaisuuteen. Demkon sopimus jatkuu aina kesään 2026 saakka.

Jaroslav Halak: 14, 4-7-2, 90.3%, 2,94GAA


Halakin kaudelle oli tyypillistä otteiden aika rajut heitot. Joskus kokenut tsekki pelasi ihan hyviäkin iltoja, mutta liikaa nähtiin sitten niitä heikompia pelejä ja ajoittain uitiin aika syvissä vesissä. Toki Halakin rooli selkeänä kakkosvahtina ei ollut myös se helpoin, kun pelituntuma ei ollut paras mahdollinen ja peleistä puolet oli pelejä joissa joukkue pelasi toisena peräkkäisenä iltana sekä usein lisäksi vieraissa. Kokonaisuutena jäin kaipaamaan luotettavampaa molaripeliä. Sitä voidaan sitten jäädä miettimään, miksi kaksi kokenutta ja muualla hyvin pelannutta maalivahtia on pettänyt peräkkäisillä kausilla odotuksia Vancouverissa? 7

Spencer Martin: 6, 3-0-3, 95%, 1,74GAA


Sympaattisen oloinen Martin pelasi vähän pelejä, mutta onnistui niissä hyvin ja merkkautti komeat tilastot. Muistuttaa minua Alex Auldista ja toivottavasti hän pystyisi ottamaan ensi kaudella kakkosvahdin roolin. Ainakin lyhyellä tähtäimellä Martin saattaa olla ihan toimivakin ratkaisu kakkosvahdiksi, sillä Demko pelaa kuitenkin todella paljon. Martinin tulo noin hyvin tuli minulle kyllä isona yllätyksenä, sillä minun silmään etenkin Wedgewood oli jotenkin luotettavamman oloinen farmin peleissä kun Canucksilla oli vielä Utica farmina (Martin pelasi pahimman kilpailijan Syracusen riveissä tuolloin).
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Puolustajat

Puolustusta veikattiin Vancouverin heikoimmaksi alueeksi ennen kautta ja täytyy sanoa, että vaikka noissa odotuksissa ei tarvinnut yllättyä, puolustus toimi etenkin Boudreaun aikana odotuksia paremmin. Puolustuksessa nähtiin pieniä muutoksia kauden aikana ja ihan ehjää puolustusta ei kauheasti nähty, mutta siellä oli pari odotuksia paremmin pelannutta pakkia sekä yksi nuori puolustaja, joka rikkoi organisaation ennätyksiä.

Kokonaisuutena on sanottava puolustuksesta se, että vaikka esimerkiksi OEL, Myers, Schenn ja Hunt pelasivat kaikki odotuksia paremmat kaudet, joukkue tarvitsisi ainakin noiden kalliimpien pakkien tilalle paremmat ja samalla halvemmat (helppo yhtälö...) puolustajat saadakseen Läntisen konferenssin kärkeen eroa tasoitettua. Kahden ensin mainitun sopimukset ovat vain sellaiset, että tuo muutos on käytännössä erittäin vaikeasti toteutettavissa.

Juuri tällä hetkellä puolustus ei ole riittävän nopea, riittävän taitava eikä toisaalta puolusta riittävän kovaa. Ongelmallista tuossa on vielä se, että samalla ryhmä on kuitenkin kallis. Nuoria laadukkaita top4-pakkeja on erittäin vaikeasti saatavilla draftin ja oman kasvatustyön ulkopuolelta. Ei tarvitse katsoa kuin naapurin leiriin, missä kärkiparin Noah Hanifinia (tuli treidillä) ja Rasmus Anderssonia (tuli varausvuorolla, jolla Canucks sai Sven Bärtschin) on kasvatettu huolella ja nyt on aika poimia hedelmää.

Tuossa tärkeässä tehtävässä Vancouverin organisaatio epäonnistui Benningin aikana ja nyt tuo näkyy vääränlaisena palkkarakenteena, joka heijastuu koko joukkueeseen. Organisaatiossa ei ole ketään, joka voisi mahdollisesti paikata esimerkiksi Myersin oikean puolen pakkina, mikäli Canucks laittaisi Myersin myyntiin. Kaikki normaaliin jatkuvuuteen tarvittavat "dominopalat" puuttuvat liian huonon scouttaustyön, liian kärsimättömän kasvatustyön ja liian kärsimättömän joukkueen rakennustyön seurauksena. Tässä riittää siis tälle uudelle seurajohdolle hommaa.

Quinn Hughes: 76, 8+60=68, +10, 28min

Hughes palasi takaisin sille nousujohteiselle reitille, minkä jätti taakseen tulokaskaudella ja heikompi toinen kausi oli enää vain muisto. Teki organisaation pakkien yhden kauden piste-ennätyksen ja paranteli tehopörssilukemaansa 34 merkinnän verran. Pelasi Boudreaun aikana säännöllisesti myös alivoimaa, missä onnistui hyvin. Isompiakin lupauksia herättävä kausi kokonaisuutena.

Kauden aikana Athleticin tiimi arvioi myös NHL:n parhaat kiekolliset pakit. Erilaisen datan pohjalta tehty tutkimus oli tehty kauden 2020-21 pohjalta. Tuossa tutkimuksessa Hughes oli heikomman toisen kauden jälkeen NHL:n top10 ryhmässä, mutta haluaisin nähdä missä nyt mennään. Veikkaan, että tuo sijoitus on saattanut nousta pari pykälää.

Oliver-Ekman Larsson: 79, 5+24=29, +5, 52min


Tavallaan säälikin, että nykypäivänä pelaajien palkat näyttelevät niinkin isoa roolia pelaajien otteiden arvioinneissa, sillä ihan puhtaasti peliesityksiä arvioitaessa OEL pelasi hyvän kauden. Alkukausi oli pisteiden osalta nihkeä, mutta Boudreaun aikana OEL pelasi noin 35-40 pisteen kausikeskiarvolla viimeiset reilut 50 peliä samalla kun pelasi Myersin parina usein vastustajien kärkiketjua vastaan. Omissa papereissani kokonaisuus jopa vähän ylitti odotuksia. Saa nyt sitten nähdä miten OEL tästä tulee ikääntymään, mutta ainakaan tämän ensimmäisen kauden jälkeen minulla ei ole suurta valittamista hänen pelistä.

Tyler Myers: 82, 1+17=18, +15, 66min


Myers pelasi parhaan kautensa Vancouverissa. Pelasi aika vahvasti puolustavia minuutteja ja paljon vastustajien kärkiä vastaan, mutta pääsi positiivisen puolelle odotettujen tehtyjen ja päästettyjen maalien vertailussa tasakentin. Toi alakertaan fyysisyyttä ja mustia hetkiä oli vähemmän kuin aikaisemmin. Mahdollisesti pakkipari OEL sai Myersista irti tämän parasta? Tämän kauden otteet ovat sellaisia, joita olen häneltä toivonut ennenkin. Siitä ei siltikään pääse mihinkään, että sopimus on edelleen tästäkin huolimatta liian suuri. 8

Luke Schenn: 66, 5+12=17, +15, 61min


Schennin päivät NHL-pakkina näyttivät olevan menossa jo vähän historiaan kun Canucks hankki hänet ensimmäisen kerran riveihin. Kaksi vuotta ja kaksi Stanley Cupia myöhemmin Schennin piti olla seuraavalla Canucksin reissullaan syvyyspuolustaja. Hän pelasi kuitenkin itsensä sieltä top4-pakiksi, Vancouverin fanien suosikiksi ja Masterton Trophy äänestykseen. Aika helppo sanoa, että oli iso yllättäjä ja etenkin kauden jälkimmäisellä puoliskolla kun pääsi Hughesin pariksi. 9+

Travis Dermott: 17, 1+1, +5, 0min


Dermottin uran avauksesta Canucksin paidassa ei jäänyt juuri suurempaa valittamista. Kolmosparin pakki paransi alakerran liikettä, oli edistyneissä tilastoissa joukkueen parhaimmistoa ja eleetön omassa hommassaan. Erittäin hyvä antamaan lyhyen ja nopean peliä edistävän syötön, mutta ei erotu koska syötöt eivät ole murtavia tai Dermott ei lähde kuskaamaan kiekkoa. Pieniä ajoittaisia nukkumisiakin omassa päässä kyllä tuli, mutta näen Dermottin itse mielelläni pidemmässäkin suunnitelmassa kolmosparin pakkina mikäli palkka pysyy matalalla. 8

Brad Hunt: 50, 3+14=17, -3, 12min


Veteraani täytti paikkansa kolmosparin syvyyspakkina ihan kelvollisesti. Seikkaili etenkin alkuun ajoittain, mutta pelasi joukkueen eteen sen minkä kykeni ja toi vähän syvyystehoja. Muodosti kauden lopulla Dermottin kanssa hyvän pakkiparin. Siinä mielessä ihan käyttökelpoinen puolustaja, että pystyy pelaamaan kummalla puolella tahansa. Sopimus päättyy ja menisi jatkossakin näillä otteilla syvyyspakkina, mutta Rathbonellekin olisi hyvä saada pelipaikkaa. 8-

Kyle Burroughs: 42, 1+4=5, -3, 39min


Burroughs otti paikan joukkueen puolista runkosarjan peleistä. Pelasi yksinkertaista fyysistä peliä joukkueen etu edellä eikä yrittänyt mitään ylimääräistä. Aika lailla kädetön tekemään jatkossakaan mitään muuta kuin antamaan lyhyen syötön viereensä, mutta menee varmasti jatkossakin tuossa samassa roolissa. Sopimus jatkuu ensi kauden.

Tucker Poolman: 40, 1+2=3, +3, 12min


Poolmanin sopimusta ihmeteltiin sen tultua julki ja ihmetellään nyt vielä enemmän. En sano, etteikö hän voisi olla edelleen kolmosparin pakki, mutta kun Schenn maksaa kolme kertaa vähemmän ja tekee enemmän, niin onhan tuossa ristiriitaa. Poolman osaa minun mielestä pelata puolustussuuntaan ja edistyneet tilastotkin tykkäävät hänen puolustuspelistä, mutta toiseen suuntaan peli kuolee. Benningin sanat siitä, että Poolman voisi ottaa vastuulleen joitakin Tanevin jättämistä asioista ovat lähinnä vitsin tasolla. Pelaajana Poolman on tuolla sopimuksella ihan liian kallis ja yksipuolinen puolustaja.

*

Travis Hamonic: 24, 3+4=7, +1, 6min

Kunnossa ollessaan Hamonic oli ihan hyvä puolustava puolustaja ja alivoimapakki joukkueelle. Pitkän tähtäimen suunnitelmiin hän ei kuitenkaan lukeutunut, Schenn vei roolia oikealla puolella, jotain pientä negatiivista puhetta tuli Hamonicista kopin puolelta ja palkkakin oli hieman korkea rooliin nähden, joten Hamonic sai siirron Ottawaan. Vaihdossa saatu vuoro käytettiin Dermottiin, joka täytti oikeastaan pelillisesti saappaat täysin, mutta halvempaan hintaan ja mahdollisesti myös pitkän linjan suunnitelman mukaisesti.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Hyökkäys

Vancouver oli tehnyt hyökkäykseen kalliilla hinnalla muutoksia. Pois olivat takavuosien soturit kuten Loui Eriksson ja Antoine Roussel ja nyt Canucks-paitaa kantoivat uusina pelaajina Arizonasta tullut Conor Garland sekä tulokas Vasili Podkolzin. Muutokset auttoivat, sillä joukkueen maalimäärät nousivat peliä kohden noin 2.7 maalista kolmen maalin luokkaan. Lisäksi ensimmäistä kertaa sitten 1995-96 kolme hyökkääjää pääsi Vancouverista yli 30 maalin.

Kokeneiden soturien pois lähdöt eivät tuntuneet myöskään syvyydessä. Benningin tekemiä kauppoja on tullut arvosteltua vuosien aikaan paljon, mutta syvyyshyökkääjien kaupoissa hän onnistui. Niin Matthew Highmore kuin Juho Lammikkokin onnistuivat halpoina syvyyshyökkääjinä hyvin. Kokonaisuutena Canucksin hyökkäys tarvitsee vähän lisää kokoa ja nopeutta jatkossa, mutta hyökkäys on muuten ihan hyvällä mallilla - ainakin mikäli nuoret hyökkääjät ottavat askeleita eteenpäin.

J.T Miller 80, 32+67=99, 47min

Miller pelasi elämänsä kauden. Millerin pistemäärä 99 pistettä on Canucksin tämän vuosituhannen kovin lukema jos ei oteta lukuun pelaajia joiden selässä luki Sedin tai Näslund. Hän pelasi keskimäärin yli 21 minuuttia pelissä ja oli joukkueen eniten käytetty hyökkääjä molemmissa erikoistilanteissa. Millerilla oli selvä kärkipaikka joukkueen hyökkääjien taklauspörssissä ja siinä samalla tuli voitto myös blokeissa. Aloituksissakin hän oli 54% lukemissa.

Dominoiva kausi ja siinä mielessä vielä erikoista, että enemmänkin laiturina tunnettu pelaaja teki tuon keskellä. Millerin kauppa-arvo olisi nyt uran huipulla, mutta saa nähdä mitä Vancouver tekee.

Elias Pettersson 80, 32+36=68, 12min


Nuoren ruotsalaisen kausi oli erittäin kaksijakoinen, mutta jätti kuitenkin jälkeen positiivisen kuvan. Kautta kuvaa se tilasto, että kun tultiin tammikuun 6. päivään, Petterssonilla oli kasassa kuusi maalia. Kauden loputtua hänellä oli 32 maalia (taidot kehittyivät hurjaa tahtia?). Valmentajan vaihdon jälkeen peliään monipuolistanut Pettersson löysi hiljalleen peliinsä takaisin sen sisäisen palon, mikä on menestykselle elintärkeää.

Hieno asia, että Pettersson oli liekeissä silloin kun peleillä alkoi olla suurinta merkitystä, mutta pisteitä jaetaan koko kaudesta. Jatkossa ainakin tasaisuutta on pakko saada lisää ja toivottavasti menneen kauden alku toimii hyvänä opettajana. Pettersson alkoi menneen kauden aikana ottamaan roolia alivoimista ja pelasi niissä todella hyvin sen minkä ehti pelaamaan (noin 50 minuuttia av-peliä, kolme päästettyä maalia ja kaksi tehtyä), mikä omalta osaltaan kertoo myös pelin monipuolistumisesta.

Bo Horvat 70, 31+21=52, 40min


Horvat teki uransa maaliennätyksen 31 maalia ja rikkoi jälleen 50 pisteen rajan ollen samalla yksi NHL:n voitokkaimmista aloittajista - viimeisten viiden kauden sisään NHL:ssä vain Ryan O'Reillylla ja Anze Kopitarilla on enemmän aloitusvoittoja kuin Horvatilla. Sentterinä Horvat oli NHL:n sisällä 20 parhaan joukossa maaleissa ja samalla pelasi vaikeita minuutteja vastustajan kärkiä vastaan.

Kapteeni raahasi omalta osaltaan niin paljon joukkuetta kohti playoffeja (mm. tehden maaliskuun alusta lähtien 14 maalia 20 peliin), että kun hänen loppukauden loukkaantuminen tuli kahdeksan peliä ennen kauden loppua, tuo oli käytännössä eräänlainen lopullinen hiljainen kuolinisku toiveille. Erittäin tärkeä tekemisen valvoja koko seuralle vaikka ei ole tehokkain pelaaja. 9+

Conor Garland 77, 19+33=52, 36min


Arizonasta viime kesänä siirtynyt Garland teki piste-ennätyksensä. Väkkärä oli eliittiluokan tehoissa tasakentin ja teki peliaikaan nähden samat 5v5 tehot kuin Connor McDavid (oli tehokkaampi kuin mm. Barkov, Pastrnak, Ovechkin tai Panarin). Tasakentin hän oli lisäksi joukkueen vakipelaajista kärkipaikalla odotettujen maalien suhteessa ja keräsi 20 ykkössyöttöä 5v5 pelissä (Miller oli kakkosena Canucksilta 12 ykkössyötöllä). Tasakenttäpeli toimi siis heti uudessa joukkueessa vähintäänkin kiitettävästi.

Ylivoimalla ei tullutkaan sitten kuin kolme pistettä koko kaudella (tosin Canucksin yv ei ole suunniteltu Garlandin varaan pelillisesti). Tuohon jos Garland löytää lisää tehoja ylivoimiin tuon tasakenttäpelin lisäksi, voidaan odotella vieläkin enemmän tulospuolella. Positiivista Garlandissa oli asenne, sillä hän ei pelannut juuri koskaan puolikkaita vaihtoja. Periaatteessa Garland oli pelillisesti sillä tasolla, mitä tuolta menetetyltä ykköskierroksen vuorolta olisi ollut lupa toivoa.

Brock Boeser 71, 23+23=46, 20min


Vaikea kausi viime kauden Canucksin pistepörssin voittaneelle Boeserille, vaikka tasaisen vauhdin taulukolla 25 maalin ja 50 pisteen kausi olikin. Kauden loppua kohden Boeser alkoi saamaan onneksi parempaa tulosta omassa parhaassa alueessaan, maalintekemisessä. Tärkeä pelaaja joukkueen sisällä, mutta hIeman tuo Boeserin rooli on rajoittunut vammojen jälkeen seurassa nyt maalintekijäksi ja ylivoimapelaajaksi.

Boeserille pitää tehdä nyt jatkosopimus tai kaupata pois. Itse uskon, että hänelle tämä kausi oli vain normaalia heikompi kausi, mitä nähdään koko ajan lähes kaikilta. Mutta kuinka iso sopimuksesta pitäisi tulla pelaajalle, joka ei ole kapteenistossa, ei pelaa alivoimaa, ei tuo joukkueeseen nopeutta tai fyysisyyttä eikä suoranaisesti loista puolustuspäähän? Merkitys kyllä tunnustetaan, mutta isommassa kuvassa tuollaisista pelaajista ei kannata ihan hirveästi maksaa. Seurassa koitetaan saada ilmeisesti aikaan hieman matalampaa mutta pidempää sopimusta. 8-

Tanner Pearson 68, 14+20=34, 30min


Pearson saa minulta kiitosta kiekottomasta pelistä ja puolustuspään tilastotkin nousevat hänen osaltaan esiin parhaiten. Hyökkäyspäässä hän oli tuollainen 35-40 pisteen pelaaja ja siellä tuskin mitään isompaa on jatkossakaan luvassa. Kokenut pelaaja on vahva laitojen lähellä kamppailuissa eikä laita juuri koskaan vuoda Pearsonin ollessa jäällä. Aika tylsä pelaaja faneille seurattavaksi kuitenkin noin muuten, kun ei juuri edes näytä vaaralliselta. Ehkä hänenkaltaisiaan tarvittaisiin kuitenkin enemmänkin mukaan, vaikka viihdearvoa ei juuri tule.

Vasili Podkolzin 79, 14+12=26, 26min


Venäläistulokkaalla meni noin 50 peliä ihmetellessä NHL-kiekon saloja kunnes oivalsi mitä tarvitsee tehdä ollakseen hyödyllinen pelaaja joukkueelle. Alkuun Podkolzin oli virheherkkä ja pelasi omassa päässä väärin (käänsi selkänsä puolustuspäässä kiekollisille pelaajille säännöllisesti). Sitten hän oivalsi jotain ja kasvoi pelaajana. Podkolzin sai niin Boudreaulta kuin seuran kokeneimmilta pelaajilta paljon kiitosta työmoraalista ja ihan ansaitusti sen perusteella miten peleissä esiintyi.

Pisteellisesti Podkolzin oli noin 30 pisteen tulokas, joten hän ei tule kisaamaan kauden parhaan tulokkaan palkinnosta. Hän jätti kaiken kaikkiaan kuitenkin oikein lupaavan vaikutelman ison roolin kahden suunnan voimahyökkääjän tulevaisuudesta. Jos hänen pelinsä kehittyy ensi kaudellakin yhtä paljon mitä se teki tämän kauden aikana, Podkolzin tulee olemaan jo ensi kaudella hyvä top6-hyökkääjä.

Alex Chiasson 67, 13+9=22, 24min


Oli aika monen fanin hampaissa osin ilman omaa syytään, kun fanit olisivat halunneet tilalle nuorempia tai fyysisempiä hyökkääjiä. Pelasi vähän kaksijakoisen kauden, mutta nousi pinnalle loppukaudesta kun Horvat, Pearson ja Höglander puuttuivat. Teki ihan mukavat 13 maalia ja 22 pistettä 67 pelistä, eikä kokeneelta laiturilta olisi juuri enempää voinut vaatiakaan. Ylitti omia odotuksiani, mutta edelleen toivon jatkossa hänen korvaamistaan nuoremmilla tai fyysisemmillä laitureilla. 8+

Nils Höglander 60, 10+8=18, 24min


Tulokaskaudella hienosti esiintyneen ruotsalaisväkkärän toinen kausi oli pettymys. Pelasi 60 peliä tehden vain 18 pistettä ja hänen laukausprosenttinsa oli joukkueen heikoin. Vuosi tilanteita omalta laidalta ajoittain niin pahasti, että Boudreau pisti sivuun. Jos jotain positiivista kaivaa, niin vakiroolin hyökkääjistä Höglanderilla oli tasakentin joukkueen kolmenneksi paras lukema odotettujen maalien suhteessa ja kärkipaikka vaarallisten maalipaikkojen suhteessa. Paljon enemmän silti odotettiin. Täytyy toivoa, että tämä toinen kausi olisi samanlainen ikävä muisto ensi kaudella mitä tämä oli Hughesille nyt tällä kaudella.

Tyler Motte 49, 7+8=15, 22min


Motte oli jälleen kerran erittäin hyvä roolissaan - silloin kun pelasi. Paransi jokaista ketjua missä pelasi, ei jättänyt koskaan vaihtoja puolitiehen ja oli todella hyvä alivoimapelaaja. Mitään tehokasta pistemiestä Mottesta näyttää nyt kuitenkaan olevan turha odottaa (huolimatta tehokkaista yliopistokausista), mutta alaketjujen soturipelaaja jätti ainakin minuun pelkän kunnioituksen seurasiirron jälkeen. Loukkaantumiset ovat olleet isona riesana Motten uralla ja pitää vain toivoa ehjempää jatkoa. 8+

Juho Lammikko 75, 7+8=15, 14min


Alku Lammikolta uudessa seurassa seurasiirron jälkeen oli vaikeaa pelaamista, mutta hän paransi merkittävästi ja oli etenkin Boudreaun aikana yksi suurimmista tason nostajista. Toimi sentterinä hyvin Canucksin edukseen pelanneessa nelosketjussa Motten ja Highmoren kanssa ja alkoi saada ihan ansaittuja kolmosketjun jääaikoja. Oli voittopuoleinen aloittaja, pystyi tuomaan vähän tehoja, paransi alivoimaa ja pelasi fyysisesti ottamatta turhia jäähyjä. Mikäli jatkaa tuolla tasolla ja palkka saadaan maltilliseksi, Canucksilla on Lammikossa pätevä alaketjun sentteri tulevaisuuteen.

Matthew Highmore 46, 5+7=12, 14min


Highmore on pelaajatyyppinä vähän Motten kaltainen; jättää aina kaikkensa jäälle hyvällä työmäärällä, on hyvä luistelija ja pystyy tekemään jonkin verran tulostakin. Ei yhtä fyysinen kuin Motte, mutta kuitenkin käyttökelpoinen nelosen pelaaja halvalla sopimuksella. Benningilta oli lopulta ihan hyvä kauppa vaihdossa Gaudetteen. 8

Jason Dickinson 62, 5+6=11, 19min


Dickinson tuli Dallasista Canucksiin kesällä. Toiveissa oli käyttökelpoinen kolmosketjun hyökkääjä, mutta noissa toiveissa ei toteutunut muu kuin tuo 'hyökkääjä'. Kausi alkoi heti 28 pelin putkella, jossa hän osui kerran eikä löytänyt lopulta paikkaansa oikein mistään ketjusta. Eniten Dickinson pelasi Höglanderin ja Horvatin kanssa ja heikensi kummankin pelaamista. Sopimus jatkuu kaksi seuraavaa vuotta ja ei voi nyt kuin toivoa, että hän sopeutuisi joukkueen pelitapaan jatkossa. Ei tuo nyt kovin hyvältä vaikuta kuitenkaan, kun hän ei löytänyt kunnolla paikkaansa kahdenkaan eri valmentajan palapelissä. 6

Brad Richardson 17, 2+2=4, 8min


Kauden lopulla paluun Vancouveriin tehnyt veteraanisentteri ei ehtinyt pelata kuin 17 pelissä. Richardson pelasi puolustavia minuutteja ja alivoimaa sekä otti aloituksia, eli hänelle tuttua pelaamista. Siinä mielessä meni ainakin ihan hyvin, että tasakentin hän oli jäällä useamman tehdyn kuin päästetyn maalin aikana. Juuri muuta joukkue ei odottanutkaan. Tai no, Richardson on ollut läpi uransa pidetty pelaaja kopissa ja tuli nytkin ilmeisen hyvällä asenteella mukaan vielä loppukaudeksi tuomaan veteraanin johtajuutta.
 
Suosikkijoukkue
NHL, Liiga, Leijonat, U20,
J.T Miller 80, 32+67=99, 47min

Miller pelasi elämänsä kauden. Millerin pistemäärä 99 pistettä on Canucksin tämän vuosituhannen kovin lukema jos ei oteta lukuun pelaajia joiden selässä luki Sedin tai Näslund. Hän pelasi keskimäärin yli 21 minuuttia pelissä ja oli joukkueen eniten käytetty hyökkääjä molemmissa erikoistilanteissa. Millerilla oli selvä kärkipaikka joukkueen hyökkääjien taklauspörssissä ja siinä samalla tuli voitto myös blokeissa. Aloituksissakin hän oli 54% lukemissa.

Dominoiva kausi ja siinä mielessä vielä erikoista, että enemmänkin laiturina tunnettu pelaaja teki tuon keskellä. Millerin kauppa-arvo olisi nyt uran huipulla, mutta saa nähdä mitä Vancouver tekee.
Miksei arvosanaa 10? Eikö toi kausi erinomaisesta mene.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Athleticilla oli myös Vancouverin pelaaja-arviot toimittajien Thomas Drancen ja Harman Dayalin laatimana:


Siellä pelaajat rankattiin kirjaimittain (A-F). Miller, Hughes ja Demko saivat täyden A-arvosanan ja Demkoa toimittajakaksikko (kuten minäkin) pitivät joukkueen arvokkaimpana pelaajana.

A: Hughes, Miller, Demko
A-: Schenn
B+: Pearson, Podkolzin
B: Myers, OEL, Lammikko, Garland, Horvat
B-: Chiasson, Hunt
C+: Pettersson, Highmore, Burroughs
C: Boeser, Poolman, Halak
C-: Höglander
F: Dickinson
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver pisti viisi scouttiaan ulos.








Eli Pat Conagher, Derek Richard, Tim Lenardon, Brandon Benning ja Ted Hampson lähtevät samoilla saranoilla.

Noista Conagher oli aikanaan Utican manageri, Lenardon oli ollut Canucksin scouttihommissa mukana jo yli 20 vuotta, Richard ilmeisesti Benningin ja Weisbrodin Bostonin alueen kalakavereita ja Brandon Benning... Jimin poika. Ted Hampson oli puolestaan jo 85 vuotias veteraani. Osa noista ei ehtinyt olla kovin montaa vuotta organisaatiossa, mutta on noissa pidempääkin uraa tehneitä mukana.

Aina tietysti ikävää kun ihmisiä erotetaan, mutta ei noiden scouttien lähtö mitään ammottavaa kuilua pitäisi jättää kun katsoo miten joukkue on onnistunut varauksissaan.

Vancouverin ykköskierroksen ulkopuoliset onnistuneet varaukset pohjois-amerikkalaisista kenttäpelaajista viimeiseen 20 vuoteen ("onnistuneella" lasketaan tässä yhteydessä rimaa ja lasketaan onnistumiseksi, jos pelaaja on tehnyt yli 10 pistettä NHL:ssä):

2004 5.kierros: Mike Brown 407 peliä, 36 pistettä, 778 jäähyminuuttia.
2005 2. kierros: Mason Raymond 546 peliä, 246 pistettä, 156 jäähyminuuttia.
2009 3. kierros: Kevin Connauton 360 peliä, 80 pistettä, 188 jäähyminuuttia.
2012 5. kierros: Ben Hutton 437 peliä, 104 pistettä, 168 jäähyminuuttia.
2015 5. kierros: Adam Gaudette 218 peliä, 70 pistettä, 84 jäähyminuuttia.

Nuo viisi aatelista on kaikki varattu yliopistosarjoista tai sitten pienemmistä liigoista, jossa entisen scoutin ja pääscoutin Judd Bracketin kädenjälkeä oli varmasti useammassa. Kanadan juniorisarjoista (minkä - etenkin WHL:n - voisi kuvitella olevan kotikenttää) ei olla saatu yhtä ainoaa pelaajaa yli 20 vuoteen ykköskierroksen ulkopuolelta. Vaikea pistää enää huonommaksi.
 
Viimeksi muokattu:

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Athleticilla oli myös Vancouverin pelaaja-arviot toimittajien Thomas Drancen ja Harman Dayalin laatimana:


Siellä pelaajat rankattiin kirjaimittain (A-F). Miller, Hughes ja Demko saivat täyden A-arvosanan ja Demkoa toimittajakaksikko (kuten minäkin) pitivät joukkueen arvokkaimpana pelaajana.

A: Hughes, Miller, Demko
A-: Schenn
B+: Pearson, Podkolzin
B: Myers, OEL, Lammikko, Garland, Horvat
B-: Chiasson, Hunt
C+: Pettersson, Highmore, Burroughs
C: Boeser, Poolman, Halak
C-: Höglander
F: Dickinson

Pakko olla näistä Athleticin arvioista melko eri mieltä. Itse en saa millään Pearsonia tai Podkolzinia Horvatin edelle enkä myöskään voi millään ymmärtää miten joku voi nähdä Myersin, OEL:n, Lammikon tai Garlandin kauden samantasoisena kuin Horvatin.

Samoin Pettersson tuolla C+ tasolla on vitsi vaikka alkukausi menikin penkin alle. Mutta että Hunt oli parempi?

Ja vaikka Boeser oli osittain pettymys niin onhan tuo vittuilua laittaa hänet Poolmanin ja Halakin seuraksi joukkueen bottom5-osastolle.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: nuck

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Pakko olla näistä Athleticin arvioista melko eri mieltä. Itse en saa millään Pearsonia tai Podkolzinia Horvatin edelle enkä myöskään voi millään ymmärtää miten joku voi nähdä Myersin, OEL:n, Lammikon tai Garlandin kauden samantasoisena kuin Horvatin.
Tuolla Athleticilla odotusarvot painoivat varmaan enemmän kuin vaikka omissa arvioissa? Petterssonin kohdalla ehkä huono alkukausi painottui voimakkaammin kuin omissa? Olen ihan samaa mieltä kanssasi enkä minäkään noin näe miten Athleticin toimittajat, mutta ehkä noissa voisi olla syy noihin arvosanoihin.

Pitkällehän nuo on makuasioita ja aina riippuu miten asioita painottaa. Tiedän esimerkiksi (tuohon ylempänä olleeseen kysymykseen Milleria kohtaan), että löytyy faneja joiden mielestä on melkein ihan sama millaista on puolustuspeli jos pelaaja tekee 99 pistettä. Jollain toisella se voi vaikuttaa taas paljonkin ja karsia ehkä esimerkiksi Podkolzinin alkukauden arvosanaa (ja sitä kautta kokonaisuutta). Kolmas ottaisi varmaan kaikilta yhden numeron pois jne.

Hankala noita on saada vastaamaan kaikkien oletuksia. Mutta tosiaan kuten sanoit, ei esimerkiksi Petterssonin kuuluisi minunkaan mielestä Huntin alapuolella olla. Tai Schennin olla Horvatin yläpuolella. Ehkä siellä vaan ne odotusarvot painoivat voimakkaasti noissa?
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Pakko olla näistä Athleticin arvioista melko eri mieltä. Itse en saa millään Pearsonia tai Podkolzinia Horvatin edelle enkä myöskään voi millään ymmärtää miten joku voi nähdä Myersin, OEL:n, Lammikon tai Garlandin kauden samantasoisena kuin Horvatin.

Samoin Pettersson tuolla C+ tasolla on vitsi vaikka alkukausi menikin penkin alle. Mutta että Hunt oli parempi?

Ja vaikka Boeser oli osittain pettymys niin onhan tuo vittuilua laittaa hänet Poolmanin ja Halakin seuraksi joukkueen bottom5-osastolle.
"Note: Grades are handed out relative to a player’s expectations. If Player X has a better grade than Player Y it doesn’t mean X has been more valuable than Y."

Tuo lukee ennenkuin pelaajien arvioita aletaan antamaan. Eli suhteessa odotuksiin eikä pelkästään suoritustasoon.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
"Note: Grades are handed out relative to a player’s expectations. If Player X has a better grade than Player Y it doesn’t mean X has been more valuable than Y."

Tuo lukee ennenkuin pelaajien arvioita aletaan antamaan. Eli suhteessa odotuksiin eikä pelkästään suoritustasoon.

No toki näin. Ei kai muuten kukaan laittaisi
- 14+20 tehnyttä laituria 30+21 tehneen sentterin edelle
- joukkueen paskimman pakin 23+23 tehot tehneen laiturin edelle
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves




Vancouverin uuden seurajohdon lehdistötilaisuudessa ei höpisty tuttua "Well youknow... ja tähän fanikuntaan kohdistetut toiveiden luomiset hyvällä tiellä olemisesta päälle" -mantraa, joka jätti jälkeen aina positiivisen, mutta kuitenkin samalla hämmentävän tunteen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siellä oli puhumassa ihan oikea kiekkopuolen johtaja. Nyt puhuttiin visiosta ja esitettiin kohteita organisaation parantamisen suhteen.

Kokonaisuutena tilaisuudesta kävi selväksi, että vaikuttavat loppukauden tulokset eivät riittäneet heitä luopumusta suunnitelmasta - perustavanlaatuisesta pitkän tähtäimen organisaatiomuutoksesta. Seuran on tultava nuoremmaksi ja saatava parempi tilanne palkkakaton suhteen. Mahdollinen nopeampi menestys on toki mahdollista, mutta seurassa saatetaan nähdä liikkeitä, jotka eivät ole "kenenkään" mieleen.

Boudreaun työtä Rutherford kehui ja syystäkin. Tämä ei silti tarkoita, että tuosta viime kauden lopusta mentäisiin suoraan eteenpäin. Aiemmin näin oltaisiin pyritty tekemään varmasti. Sen sijaan Rutherford sanoi, että joukkueella on paljon töitä edessä eikä huippuluokan maalivahtipeliin voi jatkossa nojailla yhtä paljon kuin nyt.

Hän haluaa joukkueelle uuden harjoitustilan, kehitysleirin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, Pentictonin nuorten turnauksen paluun ja parantaa olosuhteita. Lisäksi hän haluaa Canucksin farmista koko NHL:n parhaan. Ei puheita pelaajien kehityksestä tai voittamisesta. Ne tulevat jos tavoitteessa onnistutaan. Organisaatiolla on paljon hommia edessä ja saatetaan nähdä ehkä jotain epämiellyttäviltäkin tuntuvia liikkeitä.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Otetaan pari Rutherfordin lausuntoa vielä twitter-versioina esiin:

Rathbonesta:





Sopimuksista(kaan) ei sanonut oikeastaan mitään yllättävää:








Demkon loukkaantuminen ei agentin mukaan ole onneksi vakava:





***

Elliotte Friedmanin mukaan Boudreau olisi ollut SKA:n pistekärjen Andrei Kuzmenkon haastattelussa mukana. Kuzmenkoa haastattelee useampi seura, joten vaikea uskoa valinnan osuvan juuri Vancouveriin. Kuitenkin se, että Boudreau oli tuossa haastattelussa ylipäänsä mukana, saattaa kertoa ensi kauden valmentajatilanteesta jotain.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouverille tuli draft-lotossa se vuoro mikä "pitikin", eli #15 sija. Kukaan vähänkään realistisesti asioihin suhtautuva ei tainnut odottaa tuolla alle prosentin mahdollisuudella nousua. Canucksin tuurit näkyivät jo vuosien 2014 ja 2019 välissä, kun joukkue oli epäonnisin NHL-seura lotossa. Joukkue putosi sijoja enemmän kuin kukaan toinen eikä saanut vitospickiä korkeampaa vuoroa kertaakaan, vaikka säännöllisesti kolisutteli sarjataulukon pohjaa.

Draft-loton tuurihaukkoina toimivat tänä vuonna Montreal ja New Jersey. Etenkin Devilsilla kävi hyvä tuuri siinä mielessä, että joukkue nousi kolme sijaa. Montrealin voitosta pidin kun draft'kin pidetään siellä ja faneilla on aito rakkausside joukkueeseen. Varmasti tulee hieno tilaisuus kun Canadiens pääsee lavalle ensimmäisenä. Luultavasti joukkue ottaa OHL-sentteri Shane Wrightin, mutta toki siellä on muitakin hyviä vaihtoehtoja.

Mitä Canucksiin tulee, niin organisaatiolla ei ole koskaan aikaisemmin ollut #15 vuoroa hallussaan. Tuolla vuorolla on mahdollista saada onnistuessaan eturivin pelaaja. Viime vuosikymmenellä #15 vuorolla on varattu ykkösketjun pelaajia kuten J.T Miller, Dylan Larkin ja Cole Caufield, ykkösparin puolustaja kuten Ryan Pulock tai tärkeä roolipelaaja Luke Kunin. Pari kertaa täysosuma on varattu seuraavalla #16 vuorolla (Vladimir Tarasenko ja Matthew Barzal).

Usein jos on ollut syvä drafti, noilta sijoilta on saatu hyvä pelaaja. Tai ainakin saatu mahdollisuus tuollaisen varaamiseen. Esimerkiksi 2012 Ottawa varasi #15 vuorollaan Cody Cecin (ihan hyvä pelaaja hänkin toki kun on pelannut NHL:ssä pitkään ja ollut yli 20 minuutin ykkösparin puolustaja), kun siellä seuraavina vuoroina otettiin järjestyksessä Tom Wilson, Tomas Hertl, Teuvo Teräväinen ja Andrei Vasilevski (näkökulmasta riippuen oliko Ceci jotain näitä parempi valinta). Vuonna 2015 Boston otti Zachary Senyshynin kun seuraavina varattiin Barzal, Kyle Connor ja Thomas Chabot. Tämän vuoden draftia pidän ensimmäisen kierroksen osalta syvänä.

Suurimmat pelipaikkakohtaiset tarpeet Vancouverilla olisi pelipaikaltaan oikean puolen pakille (ja vielä pelaajaprofiililtaan saisi olla puolustuspelissä lupaava ja fyysinen), mutta luultavasti joukkue tulee valitsemaan omasta mielestään parhaan tarjolla olevan pelaajan tuolla vuorollaan. Eli esimerkiksi jos siellä on Saginawin leftilta pelaava Pavel Mintyukov (mm. valinta maaliskuussa OHL:ssa parhaaksi pakiksi ja voitti pakkina joukkueensa pistepörssin) vapaana ja Vancouver uskoo hänen lahjakkuuteensa, esimerkiksi tuollainen valinta on ihan mahdollinen.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Athleticilla käydään läpi näitä Benningin aikojen varauskertoja. Turhaa tietysti spekuloida noista enää näin jälkeenpäin ja vielä kun yksi vaikuttaa seuraavaan jne, mutta olisihan joukkue voinut olla vähän erilainen mikäli joukkue ei olisi ollut turpaan ottavana osapuolena noissa arvonnoissa noin innokkaasti. Oikein hyvällä tuurilla siellä olisi voinut tulla jopa se voittokin jossain vaiheessa.


***

Tästä BPA-asiasta olen samaa mieltä Allvinin kanssa:





Kun noita varauksia yleensä tehdään sinne kolmen-viiden vuoden päähän ja tämän yli kuitenkin, niin tuo on todella pitkä jääkiekossa. Jos tästä mentäisiin vaikka neljä vuotta taaksepäin, nykyjoukkueen pelaajista olivat tuolloin mukana Horvat ja Boeser. Niin ja Demko pelasi yhden pelin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Boudreau haluaisi kuuleman mukaan valmentaa ensi kaudellakin Vancouveria.




En ole ikärasisti ja hieno asia vaan, että lähempänä 70 vuotta olevat saavat halutessaan vastuuta kun usein siitä kokemuksesta on paljon hyötyä monissa asioissa. Boudreau vaikuttaa olevan myös hyvä ihmisten kanssa ja tuossakin varmaan kokemus auttaa. Ainoa asia mikä tuossa kuitenkin lopulta merkitsee on se miten homma toimii. NHL:n vanhin valmentaja Scotty Bowman lopetti valmennusuransa 68 vuotiaana kun Boudreau on nyt 67 vuotias. Toki esimerkiksi NBA:ssa, NFL:ssa ja jalkapallon puolella on esimerkkeinä sitten noita päälle 70 vuotiaitakin.




Kuzmenko olisi ihan mielenkiintoinen nähdä NHL:ssä ja Vancouverissa "ilmaisena" korttina. En olisi ihan vakuuttunut mistään isosta tulosroolista kun esimerkiksi ylivoimaa ei hänen kauttaan pelattaisi enkä tiedä miten kiekoton pelaaminen sopeutuisi NHL-kentille, mutta jos hän tulisi, toki tuolle mahdolliselle onnistumisellekin pitää jättää mahdollisuus.
 

laamis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville Predators
Tapani mukaan kyselen eri joukkueen faneilta tietyistä pelaajista eli,
Mitäs sille Höglanderille kävi tällä kaudella? Muistaakseni oli kuitenkin ihan pirteä viime kaudella.
Toinen kyssäri, mites Pettersson? Alkupuoliskon kaudesta aivan jäässä, mutta tokalla puoliskolla ihan hyvä? Muuttuiko tilanne kun Boudreau tuli puikkoihin vai oliko muutos alkanut aikaisemmin?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Mitäs sille Höglanderille kävi tällä kaudella? Muistaakseni oli kuitenkin ihan pirteä viime kaudella.
Toinen kyssäri, mites Pettersson? Alkupuoliskon kaudesta aivan jäässä, mutta tokalla puoliskolla ihan hyvä? Muuttuiko tilanne kun Boudreau tuli puikkoihin vai oliko muutos alkanut aikaisemmin?
Höglander;

Toivottavasti toisen kauden kirouksessa, jota joskus nähdään. Tämä menee nyt ihan puhtaasti omaksi spekulaatioksi, mutta Nils pelasi ailahtelevasti omassa päässä eikä saanut ilmeisesti tuon johdosta kunnon roolia. Etenkin Boudreaun aikana peliaika laski, pelejä jäi väliin ja siinä samalla tuolla peluutuksella oli mahdollisesti vaikutusta nuoren hyökkääjän itseluottamukseen. Mahdollisesti hän alkoi pelaamaan myös "ei niin omilla vahvuuksillaan" keskittyen parantamaan "liikaakin" puolustuspeliään.

Alkukaudesta Höglander oli kahden ensimmäisen kuukauden aikana pisteitä/60 minuuttia -tilastossa joukkueen kolmas Millerin ja Garlandin takana. Kauden päätyttyä Höglander oli peliaikaan nähden 5v5 pelissä vakipelaajista toisena odotetuissa tehdyissä maaleissa (xGF) ja kolmantena odotettujen tehtyjen maalien ja odotettujen päästettyjen maalien erotuksessa (xGF%). Eli hän oli enemmän viemässä kuitenkin peliä toiseen suuntaan kuin ottamassa vastaan. Nuo lukemat eivät kuitenkaan heijastuneet siihen tärkeimpään, eli tulokseen.

Itse en ole vielä huolissani Höglanderin tulevaisuudesta, sillä hänellä on kuitenkin hyvä taitotaso nousta pysyväksi tuotteliaaksi top6-hyökkääjäksi ja hän on näyttänytkin tuota jo lyhyellä urallaan. Kyse ei ole täysin siitäkään, etteikö hän osaisi pelata omaan päähän. Mutta selvää on, että hänen pitää oppia tulla tasaisemmaksi puolustuspelissä saadakseen valmentajilta tuloksen tekemiseen riittävää luottoa.

Nyt huomattiin se, että edes joukkueen top3-paikka noissa peliä edistävissä tilastoissa ei riittänyt tuomaan Höglanderille top6-roolia kun omassa päässä oli epätasaisuutta. Höglander on pelaaja, jonka luultavasti tarvitsee olla riittävästi kiekossa kiinni saadakseen pelistä kiinni. Jos hän ei saa riittävää kiekollista vastuuta, hänen vahvuutensa menevät vähän hukkaan.

Petterssonista lyhyemmin;

Tilanne muuttui vasta sen jälkeen kun Boudreau oli tullut. Alkukaudesta Elias oli täysi haamu. Kuvaavaa on, että kun Boudreau tuli puikkoihin joulukuun 6. päivä, Petterssonilla ei ollut ainuttakaan 5v5 pelissä tehtyä maalia 25 peliin ja hän oli 5v5 pelissä pisteitä/60 minuuttia tilastossa Vancouverissa hyökkääjistä 14. sijalla - edellään mm. Lammikko, Chiasson ja Dowling. Vielä tammikuun puolivälissä Eliaksella oli kuusi maalia kun kauden loputtua hänellä oli 32 maalia.

***

Valmentajasirkus saatiin päätökseen ja Boudreau jatkaa ensi kauden penkin takana. Varmaan ihan hyvä näin ja ensi kaudella nähdään sitten millainen vaikutus Boudreaulla on kun pääsee valmentamaan seuraa heti alusta saakka. Mennellä kaudella hän sai alkukaudesta totaalisen rikkonaisen ja syvillä harhapoluilla kulkeneen porukan hitsattua yhteen ja pelaajat alkoivat pelaamaan yhteisen edun eteen, mikä toi sitten hyvän tuloksen vaikka playoff-paikkaa ei tullutkaan. Mutta tuo saattoi olla mahdollisesti henkisen puolen jyrkän nosteen kautta enemmän mihin joukkueen rahkeet riittävät pidemmän päälle. Ensi kaudella ollaan viisaampia.

 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös