Vancouver Canucks 2019–2020

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Nils Höglander oli kerännyt paljon huomiota osakseeen prospectien leirillä. Ryan Johnson sanoi hänestä;

"Many skated over and said, 'Wow, this guy is fun to watch. I can say it, but when the other players are talking about it, that's the ultimate compliment."

"It's the finish, but it's also the power and explosiveness out of corners. He almost plays a reverse physical game. If a defender comes at him, he's not afraid to pop him and explode to the net, which catches people off guard because visually he doesn't overwhelm you. The power in his legs, and the skill set he has, there's something special there."

Video Höglanderista Canucksin prospectien kehitysleiriltä. Noissa tilanteissa puolustajat pelaavat tietysti löysemmin kuin oikeissa peleissä, mutta on tuo teränkäyttö ja kiekollinen lahjakkuus nähtävissä tuoltakin.

Höglander oli jättänyt Ruotsin World Junior Summer Showcase leirityksen väliin pystyäkseen keskittymään paremmin harjoitteluun. Saa nyt sitten nähdä miten ensi kausi SHL:ssa menee, mutta parhaassa tapauksessa hänellä voisi olla mahdollisuuksia haastaa pelipaikasta jo 2020-2021 kaudella, kuten hän toivoo itse NHL.comin artikkelissa.

***

Vasili Podkolzinin viime kaudella tekemät 25 maalia katsottavissa youtubena.

Kolme Podkolzinin viime kauden maaleista ei ollut tuolla ja ne nähtiin 2018 World Junior-A Challenge -turnauksessa, missä Podkolzin voitti pistepörssin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Athletin Scott Wheelerin tuoreella prospect-listalla oli rankattu Wheelerin mielestä tämän hetken 50 parasta prospectia.

Quinn Hughes oli listalla kolmas Jack Hughesin ja Kaapo Kakon jälkeen. Hughesin sijoitus oli Wheelerin listalla hyvää jatkoa viime kaudesta, jolloin Elias Pettersson oli hänen listalla kakkonen. Sen sijaan Vasili Podkolzinia Wheeler ei sijoittanut top50 joukkoon. Sikäli ihan odotettua, että hän ei ollut Wheelerin draft-listalla niin korkealla tämän kesän listalla kuin monissa muissa paikoissa.

Ihan mielenkiintoista luettavaa, vaikkei tietenkään mitään absoluuttista totuutta noista listoista saadakaan.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Ilmeisesti entinen Canucks-hyökkääjä Chris Higgins korvaa Arizonaan lähteneen Scott Walkerin pelaajakehityksen vetäjänä.

Sportsnetin Irfaan Gaffar;

Sounds like Chris Higgins is joining the Canucks in a player development role. Similar to what Scott Walker was doing.
Ehkä tuo oli jo tiedossa siinä vaiheessa kun Higgins osallistui prospectien leirille aikaisemmin kesällä?

***

Brock Boeserin isä taistelee jälleen syövän kanssa.

According to her post, the lung cancer reoccurred six weeks ago and has metastasized to his liver and his bones. On Monday, a blood clot in a lung triggered heart failure.

He was taken to hospital and is now in intensive care.

“They are cooling his body to let his heart and brain heal,” Laurie Boeser wrote. “Still not out of the woods for the next 48 hours, considered critical. We are currently waiting to hear what is next."
Juuri nyt Boeserilla on suurempiakin huolia kuin jatkosopimus.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Sportsnetilla haastateltiin Travis Greenia kesän tapahtumista ja joukkueen hankinnoista.

SN: The organization has never had a young defenceman as dynamic as Hughes. Is he a game-changer for you?
Green: He definitely has that capability. He did things in those five games that we probably haven’t seen on our defence since I’ve been here. When you look around the league, how you break the puck out and how you move it up and the ice, and how you get up the ice and create offence from your defence, is so important. It was exciting as a coaching staff to watch him. But it’s also our job to understand the player we have and taper expectations and put him in a position to succeed.
Totta tuo toimittaja Iain MacIntyren sanominen Hughesista. Mutta se oli viisi peliä kauden lopulla kuitenkin ainoastaan. Itse en Hughesiin lähde mitään isoja odotuksia vielä pistämään. Katsotaan miten poika pärjää kun kauden rasitukset alkavat painamaan. Ihannetilanne hänen kohdallaan olisi ehkä suojatut minuutit alkuun ja sitten pikku hiljaa vähän vaativimmille minuuteille. Loukkaantumisetkin toki näyttelevät noissa aina osaansa. Ei Petterssoninkaan olisi pitänyt viime kaudella mitään 22 tai 23 minuutteja pelata, mutta Sutterin loukkaantuminen lisäsi kuormaa etenkin helmikuussa aika paljon.

SN: So the defence should be better if Alex Edler and Chris Tanev stay healthy, but will you score more goals?
Green: I’m hoping goal-scoring will be spread out more with this group now. You’ve got two guys (Miller and Ferland) who are quite capable of scoring 20-plus goals in our league. But I like that they’re heavier bodies that can win puck battles. At the end of the day, you watch playoff hockey and it’s not just about how skilled you are. You’ve got to be able to be willing to compete and play when it’s hard. Both these players bring those elements to our team. And I think they’ll help our other skill players. I do believe guys like Pettersson and Boeser and Bo Horvat will benefit from having these guys on our team.
SN: Miller, Ferland, Myers and Benn are all big bodies. Last season, you added Tanner Pearson and Josh Leivo, and last summer the team signed Jay Beagle and Antoine Roussel. This trend towards heavier, physical players can’t be by accident.
Green: The game is a lot faster and you need guys that skate, for sure. You need guys who can play with the puck. But you’ve got to have guys who can get to the puck and win those puck battles. It’s no secret, when you watch the NHL playoffs, there’s usually a couple of big teams playing for the Stanley Cup.
OIkeastaan nuo kaksi kysymystä ja vastaukset niihin liittyvät toisiinsa. Joukkueeseen on pyritty tuomaan kokoa ja fyysisyyttä. Canucks on kyllä myös menettänyt sitä Gudbransonin kaupan ja Dorsettin lopettamisen kautta, mutta silti tuo kaksinkamppailutilanteiden vääntövoiman lisääminen on ollut näkyvillä isossa kuvassa. Ihan selvä kaavahan tuo on ollut, että omien kärkivarausten kohdalla on painotettu taitoa ja sitten tuota muuta on pyritty tuomaan muualta. Tuossa lienee yksi selitys miksi Granlund ei joukkueessa jatkanut.

SN: What is the next step?
Green: First of all, our young players have to continue to get better. We’ve got to make sure Petey, Boeser, Hughes, even guys like Bo and Marky (goalie Jacob Markstrom)… we’ve got to keep pushing those guys to be better hockey players. We need the team to play well, and we need a team that’s healthy. I think we’re a lot closer to that playoff marker than we were a year ago.
SN: Does that change your coaching priorities away from player development?
Green: Not really. Petey becoming a better player is a big part of us taking the next step. I can be very open and honest with him, but I know he’s driven to win. There are other young players I’ve seen in junior and the AHL that were very good players but weren’t driven to win. I know he’s going to do everything he can to be a better hockey player and push us to be a better hockey team. I believe Quinn Hughes has that in him. And I believe Brock took a lot of steps last year, too. We’ve got other young players like Jake Virtanen. Where does he take his game to? Our development now will really affect whether we win.

Selvää on, että saadakseen menestystä ja haastaessaan mahdollisesti playoff-paikkaa, joukkueen nuorten pitää mennä eteenpäin. He ovat kantamassa tuota ryhmää jo tässä vaiheessa kärjestä. Pettersson, Boeser ja Horvat ovat maalivahti Markströmin (mikäli jatkaa viime kauden tasolla) kanssa seuran veturit. Ikää heillä on 20, 22 ja 24 vuotta. Alle 20 vuotiaalla Hughesilla saattaa olla sama rooli puolustuksessa. Tuo ryhmä tarvitsee kuitenkin tukea ja ihan mielenkiintoista, että Green nosti Virtasen tuossa esiin. Hän tulee olemaan ensi kaudella minulle mielenkiintoinen pelaaja seurattavaksi.

Joissakin paikoissa Virtasen uraa on verrattu Shane Doanin uran alkuaikoihin. Virtanen on tehnyt aika identtisellä tahdilla pisteitä verrattuna nuoreen Doaniin nähden (entinen Chicago-hyökkääjä Mark Bell on toinen verrokki monissa paikoissa). Doan teki 21 vuotiaana kuusi maalia NHL:ssä, kunnes murtautui esiin viidennellä NHL-kaudellaan. Virtasella alkaa ensi kaudella viides NHL-kausi.

Itse vähän vierastan tuota vertausta. Pitää sanoa, että seurannut nuorta Doania lähellekään niin tarkasti kuin olen seurannut nuorta Virtasta, mutta noin yleisesti; paljon todennäköisempää on, että nuoresta voimahyökkääjästä tulee Steve Bernier tai Taylor Pyatt kuin Shane Doan. Virtasen pelissä oli viime kaudella kuitenkin kehittymistä. Hän ei enää esimerkiksi muistuttanut niin paljon laidasta laput silmillä polkenutta Mason Raymondia. vaan otti askelia pelaajana murtautua rohkeammin myös keskeltä sisään. Mielenkiinnolla seuraan kehittyykö tuo hänen hyökkäyspelinsä.

SN: How concerned are you that it’s August and Boeser still looks far away from a new contract?

Green: I’m not. This is part of today’s NHL. The one thing I know about Brock is he wants to play bad and he wants to play for this team. I talked to him recently about his summer training and where he’s at. He sounds excited to get going again. The contract stuff always takes care of itself, and I believe it will.
Tuosta Boeserin jatkosopimuksesta en ole itsekään lainkaan huolissani. Tai en ainakaan sen syntymisestä. Vaikea paikka tulee olemaan joukkueelle summan miettiminen. Boeser kehittyi viime kaudella puolustuspelissä ja hän haluaa olla muutakin kuin maalintekijä. Mutta sopimukselle olisi varmaan parempi olla maalintekijä. Tulokaskaudella olisi voinut mennä 40 maalin raja rikki ja viime kaudella 35 maalin raja. Mutta kumpikin kausi on ollut vähän rikkonainen loukkaantumisten vuoksi. Kuinka paljon joukkue uskaltaa sijoittaa tässä tapauksessa. En pidä itse Boeseria mitenkään loukkaantumisherkkänä pelaajana ainakaan vielä, mutta kyllä noilla vammoilla saattaa joku merkitys olla.

SN: Room for Loui (Eriksson) under the salary cap is one issue, but is there still room for him on your team?
Green: Loui, I respect his career. I know he wants to probably play better than he has and have more success for himself. But I still have a job to do. And my job is to put the best team on the ice and play guys I see fit — and not just based on salaries. I want players who will do anything in their power to help the Vancouver Canucks win. That’s all they care about: being a Canuck and helping us win. With the additions of some forwards, we’ve got some tough decisions to make. And he’s no different than any other player coming into camp.
Saa nähdä mitä Erikssonin kohdalla tulee käymään. Paljon on spekulaatiota ollut ilmassa.
 
Viimeksi muokattu:

laamis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville Predators
Tuosta Boeserin jatkosopimuksesta en ole itsekään lainkaan huolissani. Tai en ainakaan sen syntymisestä. Vaikea paikka tulee olemaan joukkueelle summan miettiminen. Boeser kehittyi viime kaudella puolustuspelissä ja hän haluaa olla muutakin kuin maalintekijä. Mutta sopimukselle olisi varmaan parempi olla maalintekijä. Tulokaskaudella olisi voinut mennä 40 maalin raja rikki ja viime kaudella 35 maalin raja. Mutta kumpikin kausi on ollut vähän rikkonainen loukkaantumisten vuoksi. Kuinka paljon joukkue uskaltaa sijoittaa tässä tapauksessa. En pidä itse Boeseria mitenkään loukkaantumisherkkänä pelaajana ainakaan vielä, mutta kyllä noilla vammoilla saattaa joku merkitys olla.


Saa nähdä mitä Erikssonin kohdalla tulee käymään. Paljon on spekulaatiota ollut ilmassa.
Tähän tartun sen verran että ellen väärässä ole niin Boeserilla on ollut perhehuolia (en jaksa mennä yksityiskohtiin koska saatan olla väärässä) jotka ovat varmasti vaikuttaneet sopimuksentekoon tai siitä keskustelemiseen. Siitä huolesta johtuen en usko että on ihan hirveän paljoa edes keskusteltu sopparista tai itse Boeser ei ole ollut asian kanssa mitenkään aktiivisesti vaikuttamassa.

Aikaisemmin mainitsit jotain Petterssonin ja kumppaneiden kehityksestä (ja myös että hankkineet fyysisyyttä), omasta mielestä kyllä järkevä taktiikka se että tosiaan draftataan taitoa ja ostetaan fyysisyyttä. Molempia tarvitaan, taitoa ehkä vaikeampi kuitenkin hankkia treideillä.
Itsekkin odotan että Pettersson ensi kaudella pelaa ihan puhtaasti ykkösketjussa ja ei enää suojattuja minuutteja. Markström on itselleni suhteellisen iso kysymysmerkki, pitänyt häntä kakkosveskana mutta pari viime kautta ykkösenä ihan siedettävillä statseilla. En tosin tainnut katsoa kuin yhden canucksin pelin viime kaudelta niin statsit voivat siinä mielessä valehdella paljonkin.

Eriksson on ainakin aiemmin ollut ihan hyvä pelaaja, ei mikään tähti mutta varmaan kolmosvitjassa toimiva, ehkä jopa kakkosessa. Soppari on kyllä mitä on mutta varmasti ainakin ihan hyvä lisä Petterssonin kehityksen kannalta. Luulen että aina pieni "turva" junnulle kun on tiimissä kokenut saman maalainen jannu.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Tähän tartun sen verran että ellen väärässä ole niin Boeserilla on ollut perhehuolia (en jaksa mennä yksityiskohtiin koska saatan olla väärässä) jotka ovat varmasti vaikuttaneet sopimuksentekoon tai siitä keskustelemiseen. Siitä huolesta johtuen en usko että on ihan hirveän paljoa edes keskusteltu sopparista tai itse Boeser ei ole ollut asian kanssa mitenkään aktiivisesti vaikuttamassa.
Totta ja tuosta laitoin tänne keskiviikkona edelliseen viestiini linkin. Ei nyt ainakaan tuo sopimus ole ihan otollisimmillaan syntymään kun syöpäoireiden kanssa taisteleva isä on sairaalassa. Hyvinkin voi olla, että tuossa mennään muutenkin sinne suunnilleen samoille ajoille mitä tehtiin aikanaan Horvatin jatkosopimuksen kanssa. Bo kirjoitti jatkon kaksi vuotta sitten syyskuun toisella viikolla.

laamis sanoi:
Itsekkin odotan että Pettersson ensi kaudella pelaa ihan puhtaasti ykkösketjussa ja ei enää suojattuja minuutteja.
Kyllähän Pettersson pelasi jo viime kauden suureksi osaksi nimellisessä ykkösessä Boeserin kanssa. Tuo peluutus ei tuosta varmaankaan tule muuttumaan suuresti, ellei sitten sentterikauppoja nähdä. Canucksin sentterihierarkiassa Jay Beagle ja Brandon Sutter ovat selkeitä veteraaniosaston puolustavia senttereitä, joille maksetaan rooleistaan paljon ja joita myös yritetään peluuttaa heidän vahvuuksillaan puolustavilla minuuteilla. Horvat kantaa lisäksi suuren kuorman puolustuspään minuuteista, mutta pelaa niin paljon, että myös hyökkäyspään minuutteja tulee.

Petterssonille jää tuossa nelikossa suurimman hyökkäyskuorman kantaminen. Toki jos ja kun minuutteja tulee Eliaksellekin Horvatin tavoin paljon, hän tulee saamaan taas vastaansa vähän kaikenlaisia ketjuja. Eihän tuo peluutus nimittäin toki pelkästään Canucksin hallussa ole, vaan vastustajat pyrkivät myös vastaamaan tuohon. Canucksin toiveissa on tietysti se, että senttereitä pystyttäisiin peluuttamaan heidän vahvuuksilla ja Petterssonilla on ryhmästä eniten annettavaa juuri hyökkäyspäässä. Hän kyllä pelaa ihan hyvin omaankin päähän, mutta ei ole ainakaan vielä sellainen kahden suunnan sentteri kuin Horvat.

laamis sanoi:
Markström on itselleni suhteellisen iso kysymysmerkki, pitänyt häntä kakkosveskana mutta pari viime kautta ykkösenä ihan siedettävillä statseilla. En tosin tainnut katsoa kuin yhden canucksin pelin viime kaudelta niin statsit voivat siinä mielessä valehdella paljonkin.
Markström on parantanut kausi kauden jälkeen ja viime kausi oli häneltä uran paras. Tosin perinteisten tilastojen mukaan tuo olisi ollut jo edellinen kausi, mutta jokainen joka katsoi Canucksin pelejä viime kaudella ja on seurannut Markströmiä, voi varmasti yhtyä tuohon uran parhaaseen kauteen juuri viime kaudella. Maalivahtien tilastot ovat usein vähän harhaanjohtavia joissakin asioissa eikä vähiten edessä pelaavan joukkueen ja sen puolustuksen vuoksi.

Ihan pelkästään tilastojenkin perusteella Markström oli kauden viimeisten 40 pelin aikana yksi NHL:n parhaista maalivahdeista. Tuo oli todella paljon viime kauden Canucksin puolustuksen (jota itse pidin ehkä NHL:n huonoimpana) takana. Kehittyneiden tilastojen corsica tilastoi WAR-tilastoja (Wins Above Replacement) ja siellä Markström oli NHL:n maalivahdeista 10. paras. Markström näytti saavan paljon uutta oppia Vancouveriin paluun tehneeltä maalivahtivalmentajalta Ian Clarkilta. Clark oli aikanaan Vancouverissa Luongon ja Schneiderin maalivahtivalmentajana ja toimi sittemmin useamman kauden ajan Columbuksessa Bobrovskyn maalivahtivalmentajana.

Yksi viimeisimmistä kesällä vain 48-vuotiaana kuolleen toimittajan Jason Botchfordin artikkeleista oli "How Ian Clark reinvented Jacob Markstrom, and why people believe it’s sustainable." (maksullisen Athleticin linkki). Tuossa artikkelissa havainnollistetaan Clarkin merkitys myös Markströmin sanomana.

Ehkä kuvaavinta Markstömin viime kaudessa oli se, että viime kauden joukkueen parhaimmaksi pelaajaksi ei valittu Boeseria, Horvatia tai Petterssonia, vaan Markström. Eikä tuohon ollut kenelläkään vastaan sanomista.

Saa nyt sitten nähdä jatkuuko ison ruotsalaisen kehitys ensi kaudella vai tuleeko tuohon kenties takapakkia. Tosiaan ainakin tähän mennessä hän on parantanut kausi kauden jälkeen ja kehitys näyttää siinä mielessä kulkevan edelleenkin eteenpäin. Maalivahdeissa nuo polut ovat usein vähän erilaisia pelaajiin nähden ja Markström näyttää olevan tuosta yksi hyvä esimerkki. Hänen takanaan paikkaa kärkkyy Thacher Demko, jonka moni toivoi olevan Vancouverin tulevaisuuden maalivahti. Mutta ainakin viime kauden Markströmiltä tuota paikkaa on vaikea ottaa.

laamis sanoi:
Eriksson on ainakin aiemmin ollut ihan hyvä pelaaja, ei mikään tähti mutta varmaan kolmosvitjassa toimiva, ehkä jopa kakkosessa. Soppari on kyllä mitä on mutta varmasti ainakin ihan hyvä lisä Petterssonin kehityksen kannalta. Luulen että aina pieni "turva" junnulle kun on tiimissä kokenut saman maalainen jannu.
Erikssonhan oli ennen tuloaan Vancouveriin jopa ykkösketjun pelaaja. Pelasi keskimäärin lähes 20 minuuttia illassa, teki 30 maalia kaudessa ja oli tähdistökentälliseen ääniä keränneiden laitureiden joukossa.

Silloin kun hän siirtyi, olin siirtoon tyytyväinen. Kuvittelin hänestä löytyvän Sedineille kolmas lenkki - olivathan he tuttuja maajoukkueesta. Tuo ketju ei toiminut ja jostain syystä pelit Vancouverissa ovat menneet muutenkin alusta saakka heikosti. Ihan kuin hänen ensimmäisen Canucks-pelin aikana omiin tehty maali varjostaisi koko miehen loppu-uraa länsirannikolla. Alivoimapelaajana Eriksson on ollut hyvä, mutta muuten tulos jäänyt laihaksi kahden eri valmentajan alaisuudessa.

Fanit olivat viime kaudella ehkä eniten turhautuneita hänen taisteluilmeeseensä, mikä näytti usein siltä kuin siellä ei olisi ollut kaikki pelissä. Vaikka esimerkiksi taklaustilastot ovatkin vähän kyseenalaisia ja etenkin Erikssonin kaltaisten pelaajien kohdalla, niin olihan esimerkiksi se viime kauden taklaustilaston kolme taklausta 81 peliin niin vähän, että moni muu olisi saanut enemmän vahingossakin. Eihän tuo lukumäärä mistään toki kerro sen suuremmin, mutta hyvin hän osasi väistää kontaktit.

Viime kaudella tuli jo kutsu katsomoon ja hyvinkin voi olla, että tuo ei jäänyt viimeiseksi. Monen mielestä tuo olisi pitänyt koittaa jo aikaisemmin, mutta kai Green halusi antaa hänelle mahdollisuuksia näyttää. Nyt tilanne näyttää siltä, että uuden paremman alun löytyminen ei ainakaan Vancouverissa onnistu. Hänelle voisi tehdä maisemanvaihdos hyvää, mutta en tiedä sitten keneen hänet saisi vaihdettua. Tuo palkka näyttelee isoa osaa mahdollisessa siirrossa.
 
Onkos täällä yhtään mutusteltu, miltä tuntuisi treidiehdotus:

Eriksson+Juolevi vs. Lucic+Puljujärvi?

Voisiko olla teoriassa mahdollinen ja molemmille ”kiinnostava”?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Jäljelle jää siis Pulju vs. Olli?
Itse lähtisin hakemaan Juolevilla toista nuorta puolustajaa tilalle, mikäli nyt tuollainen kauppa hänen kohdalla tulisi eteen. Canucks varasi tänä kesänä kahdella ensimmäisellä varauksellaan hyökkääjät ja muutenkin puolustus vaikuttaisi olevan nyt kipeämmin nostetta vaativa osa-alue. Uskoisin kuitenkin, että joukkue haluaa nähdä pidemmälle tuota Juolevi-korttia. Juolevilla vammat ovat olleet isona esteenä kehitykselle tähän mennessä, mutta seurassa taidetaan edelleen uskoa hänen kykenevän ottamaan paikka tulevaisuudessa top4-ryhmässä.

Vancouverilla ei ole Juolevin ja Quinn Hughesin lisäksi kuin Jett Woo, jolla voisi olla mahdollisuuksia tulevaisuudessa top4-ryhmään kehityksen mennessä hyvin. Woo teki viime kaudella WHL:ssä 66 pistettä, mutta hän on parhaimmillaan puolustuspelissä sekä fyysisessä pelissä ja on siinä mielessä vähän erityylinen puolustaja Hughesin ja Juolevin kanssa, joiden vahvuuksina nähdään pelin nostaminen omista ja hyökkäyspeli. Woo'sta nhl.com kirjoitti vähän aikaa sitten artikkelin, jossa Woo itsekin kertoi miten hän näkee pelinsä.

The offensive side of the game is fun, but at the same time I always say defense is what wins hockey games, and I am proud to play like that. As a kid, even if I was able to go end-to-end with the puck, the thing I loved most was getting a chance to test a guy one-on-one coming down on me, and the feeling of trying to prevent them getting around me. The defensive side of the game is something I will never lose.
Ihan lupaavista ja selvästi viime kauden aikana parantuneista tehoista huolimatta Woo'ta ei nähdä puolustajana, jonka kiekolliset kyvyt nousisivat ammattilaiskiekossa niin hyvin esiin kuin ne viime kaudella junioreissa tekivät. Isossa kuvassa Woo näytti kutenkin, että ei ole pelkästään puolustava kovaa taklaava puolustaja, vaan kyllä hänellä käsiäkin löytyy. Mitään tulevaisuuden ylivoimamoottoria hänestä ei kuitenkaan odotella, mutta parhaassa tapauksessa hänestä saattaa kehittyä vielä hyvä kahden suunnan puolustaja ylös. Enemmän nähdään kuitenkin vasta sitten kun hän hyppää ammattilaiseksi.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Pari lukemisen arvoista linkkiä:

Canucks Armyn artikkeli: Why JT Miller should play be on the Boeser-Pettersson line.

JT Miller was used in a lot of different spots on a powerhouse Lightning team, but over his 94 games in Tampa Bay Steven Stamkos was far and away his most consistent linemate. During his season and a quarter with the Lightning, they shared a total of 503:57 at five-on-five, nearly 200 minutes more than the 301:42 he shared with Anthony Cirelli.
Miller's most consistent centre linemate was Steven Stamkos, JT played the wing on Stamkos' line 44.9% of the time.

Miller's second most consistent centre linemate was Anthony Cirelli, JT played the wing on Cirelli's line 33.3% of the time.

Miller's third most consistent centre that he played with was Cedric Paquette, JT played the wing on Paquette's line 16.2% of the time.
Miller increased Stamkos' Corsi% by 3.22%, from 50.95 to 54.17

Miller increased Cirelli's Corsi% by 4.42%, from 52.83 to 57.25

Miller increased Paquette's Corsi% by 4.39%, from 45.61 to exactly 50%
The Tampa Bay Lightning had a 53.94 Corsi% when JT Miller was on the ice and when he wasn't on the ice they had a 50.91% Corsi.
*

Athleticin Scott Wheelerin artikkeli Jett Woosta: ‘He’s a throwback’: Canucks prospect Jett Woo plays like he’s in a different era of hockey.

“You don’t hear this term as much as we used to, but he’s a throwback. He’s just a hockey player. He comes to the rink, he does his thing, he plays hard, he competes, he’s got some nastiness in his game, and he wants to take on the best players on the other team. He wants to shut them down, he wants to make the game hard for them to play,”

“So he combines a good all-around skill level and hockey sense with a real throwback, old-school type player in his game. I think he’s a unique package in today’s game."
“He’s a throwback in terms of his edge and his competitiveness, but he can play,” Millar finished. “He has started to show more offensive upside, I think his adjustment will be smooth. I think he’ll be a top-five defenceman in our league next year, a key guy on the world junior team, and he’ll play in the NHL.

“I think it might take him some time in the AHL because that doesn’t hurt anybody, but I think Jett will have a long, solid NHL career.”
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Athleticin uusi artikkeli Markströmistä: "Analysis of Jacob Markstrom’s game reveals a goalie well on his way to establishing himself as a quality No. 1"

Artikkelissa kartoitetaan yleisemminkin noiden lähempänä kolmeakymmentä ykkösmaalivahdeiksi kasvaneiden maalivahtien pelin kehitystä tuon jälkeen. Yleinen linja tuollaisilla maalivahdeilla on ollut se, että pelin taso säilyy huipulla pari kautta kunnes se sitten nopeasti laskee. Artikkelissa näytetään myös grafiikalla tuo Markströmin viime kauden urakka vaarallisten ykkössektorin laukausten osalta - eikä ollut kovin kaunis grafiikka tuo joukkueen päästämien laukausten osalta.

Ihan pelkästään tilastojen perusteella Markström oli viime kaudella NHL:n top10 maalivahteja kun katsoo tilastoja ja kohti tulleita vaarallisia laukauksia. Siltä tuo homma myös näytti kauden aikana ja tuon vuoksi Markström pelasi uransa parhaan kauden, vaikka tilastojen mukaan kausi aika identtinen olikin edelliskauden osalta. Saa nyt sitten nähdä kuinka kauan hän tuolla tasolla tulee pelaamaan ja muutenkin mihin suuntaan hänen pelinsä taso tästä menee. Viime kaudella tuli selkeää parannusta kun hommia muutettiin Clarkin opeissa, mutta eihän tuo välttämättä tule jatkumaan vaikka ikänsä puolesta tuohon voisikin uskoa.

NHL.com maalivahtiasiantuntija Kevin Woodley sanoi tuossa artikkelissa Markströmistä;

What’s really happened is because [Markstrom] is physically ahead of the game, that’s what allows his eyes and his mind to be clearer. You can’t have good visuals when all you are doing is working hard because you are constantly behind the play trying to catch up to the game. What’s really happened is he is a more organized goalie, which allows him to stay ahead of the play.
Some might point to the early goals that used to plague him as a sign of mental issues but I always saw those as technically driven and those issues have been fixed. [The] too low, too wide, too tense stance and resulting movement mechanics that let the puck get underneath his vision contributed to a lot of the long, leaky goals he was most often criticized for.
It might sound silly to suggest that better defense could hurt a goalie, but there are some goalies that rely on being busy and struggle when the gaps between shots go up. I’m not saying Markstrom is one of them but I simply haven’t seen him for long periods behind a really good team. Same goes for handling increasing expectations, or a contract year. We can’t see between their ears, just what they do between the pipes, so could external factors like that have a negative effect? It’s possible.
If asked to put money on it, I’d say yes, I am confident he’ll be an above-average starter next season. But that’s easier to say given the numbers I saw from Clear Sight Analytics put him top-5 in the NHL when factoring in shot quality and workload last season, so he doesn’t even need to match that to be above average.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Juttu on parin viikon takaa, mutta voisi nostaa esiin tuon Vancouver Courierin 2019-2020 Canucksin prospect-pyramidin.

Pyramidin kärjessä on odotetusti Quinn Hughes, joka on ollut myös yleisillä listoilla mukana ensi kauden Calder Trophya mietittäessä näin ennakkoon. Athleticin Scott Wheeler nosti Hughesin kaikista prospecteista kolmanneksi - edellä olivat Quinnin veli Jack ja Kaapo Kakko. Ihan liian aikaista miettiä tuota syvemmin, mutta jos Hughes sijoittuisi Calder-kisassa kolmanneksi, tuo olisi ensimmäinen kerta sitten vuoden 1971 kun samasta joukkueesta pääsee Calderin finalistikolmikkoon pelaaja kolmen peräkkäisen kauden aikana.

Kakkostasolla on kolmikko Olli Juolevi, Vasili Podkolzin ja Thacher Demko.

Juolevin tulevaisuudesta on noiden loukkaantumisten jälkeen mahdoton sanoa mitään tällä hetkellä. Urakehitystilastojen perusteella tuossa iässä vaihtoehtoina on kaikki mahdollinen Roman Josin ja Marc-Andre Gragnanin välillä. Samojen tilastojen perusteella Juolevin pisteet hänen ikäisenä povaavat todennäköistä kakkosparin NHL-paikkaa, mutta edelleen Gragnanin kaltainen ura on ihan mahdollinen. Ollille varmaan ehjä kausi olisi se mitä hän kaikkein eniten nyt toivoisi kahden leikkauksen jälkeen.

Demkon pelaamisen edessä on Markström, mutta tuo voi olla hyväkin asia. Demko on mennyt joka kausi eteenpäin varauksen jälkeen: ensin yliopistosarjojen parhaaksi maalivahdiksi ja sitten farmitasolla yhdeksi sarjan parhaista maalivahdeista. Viime kaudella alkoi tulla jo enemmän näyttöpaikkoja ylhäällä ja niissä hän pelasi lupauksia herättäen. Esimerkiksi kaksi viimeistä peliä Läntisen konferenssin vahvoja joukkueita St. Louisia ja San Josea vastaan toivat yli 94% torjuntaprosentit. Canucksin menestykselle voisi olla hyvä asia maalivahtien viime kautta tasaisempi peluutus. Toki tuo tarkoittaisi sitä, että joukkue kykenisi voittoihin ilman Markströmiä. Viime kaudella joukkue voitti vain seitsemän peliä yhteensä niistä 22 pelistä, joissa Markström ei pelannut.

Kakkostason kolmas pelaaja Podkolzin on tämän ryhmän ehkä suurin kysymysmerkki. Kahden suunnan laiturista saattaa kehittyä mitä tahansa tai sitten olla kehittymättä. Mahdollisesti Podkolzin on Venäjän nuorten maajoukkueen kapteeni tulevissa nuorten MM-kisoissa ja toivottavasti hän saa nyt enemmän KHL-pelejä tilille, jotta nähdään pelin tasoa paremmin. NHL on hänellä edessä hyvässäkin tapauksessa vasta parin kauden päästä.

Kolmostasolla on nelikko Michael DiPietro, Tyler Madden, Jett Woo ja Nils Höglander.

DiPietro rikkoi OHL:ssa ennätyksiä ja olisi saattanut olla lähellä Memorial Cupia ilman loukkaantumistaan playoffeissa. Tuon DiPietron loukkaantumisen jälkeen Ottawa 67 romahti aika pahasti. Joukkue oli voittanut DiPietron kanssa 13 peräkkäistä peliä, mutta hävisi sitten ilman häntä viidestä pelistä neljä. DiPietro valittiin nuorten MM-kisoissa Kanadan kolmen parhaan pelaajan joukkoon, mutta muuten tuo finaalipeli olisi saanut DiPietron mielestä varmaan päättyä toisin. Ensi kaudella hänelle tulee hyppy ammattilaiseksi ja mielenkiintoista nähdä miten tuo sujuu.

Maddenin hyppy ylipistosarjaan oli erittäin hyvä ja hän kunnostautui kahden suunnan pelissä hienosti, pelaten joukkueessaan kumpaakin erikoistilannetta. Hän on vähän erityylinen pelaajana kuin isänsä John oli aikanaan, mutta tilanteissa rohkeasti pelaaminen on samanlaista vaikka kokoa ei hänelläkään kauheasti olekaan. Madden on vähän Gaudettea edellä tuossa iässä ja jos tuo kehitys jatkuu noin, hänellä voi olla edessä vielä hyvä tulevaisuus ammattilaisena.

Woo teki varauskaudella WHL:ssä 25 pistettä ja viime kaudella jo yli piste per peli (66 pistettä 62 pelissä), mutta parhaimmillaan hän on silti puolustuspelissä ja fyysisessä pelissä. Kehitys näytti hänelläkin Maddenin tavoin menevän hyvin eteenpäin viime kaudella ja ensi kaudella saattaa tulla jo se paikka Kanadan nuorten maajoukkueestakin. Woo on lupaavin Canucksin pakkiprospecti WHL:ssä pitkään aikaan.

Ryhmän neljäs pelaaja, tämän kesän Vancouverin toisen kierroksen varaus Höglander on erittäin näyttävä ja taitava hyökkääjä, mutta pieni koko asettaa mahdollisia rajoitteita. Silti kokonainen kausi SHL:ssä varausiässä tietää kertoa, että ainakaan SHL:ssä tuo koko ei juuri rajoitteena ollut pelaamiselle. Höglanderia pidettiin monissa paikoissa ykköskierroksen lahjakkuutena tämän kesän draftissa. Mielenkiintoinen kausi hänellekin tulossa, kun rooli varmaan tulee nousemaan Röglessä.

Nelostasolla on ryhmä Zack MacEwen, Francis Perron, Kole Lind, Brogan Rafferty, Jack Rathbone ja Will Lockwood.

Vancouverin kerrotaan pitävän MacEwenia korkeassa arvossa ja syystä. Yli 190 senttinen voimahyökkääjä on mennyt hyvin eteenpäin farmissa ja teki viime kaudella siellä jo yli 50 pistettä. Hänelle tuli myös neljän pelin mittainen näyttöpaikka Canucksin riveissä NHL:ssä. MacEwen osaa pelata kiekolla ja myös luistella. Hän pelaa kovaa ja on tyyppiesimerkki myöhäiskehittyneestä pelaajasta. Nyt hänen peliään katsellessa ei voisi uskoa miksi häntä ei aikanaan varattu NHL-draftissa. Toiveikkaimmat ovat verranneet häntä toiseen Canucksin varaamattomaan hyökkääjään Alex Burrowsiin, mutta minun mielestä MacEwenilla ei ole samanlaista lahjakkuutta. Silti ura NHL:ssä on mahdollinen.

Perron tuli San Josesta kesän varaustilaisuudessa. Hän oli vielä pari kautta sitten lupaava hyökkääjä (tuolloin Ottawan organisaatiossa), kun voitti Q:ssa sekä runkosarjan- etttä playoffien arvokkaimman pelaajan palkinnot. Viime kaudella tuli farmissa 47 pistettä 63 peliin. Perronilla saattaa olla edessä hyvä tulevaisuus ainakin farmin puolella, mutta itse en hänestä odottele NHL:ään apuja ainakaan tähän astisilla näytöillä. Näyttöpaikkoja toki saattaa tulla.

Kesän 2017 toisen kierroksen varaus Kole Lind teki +1 draftkautena WHL:ssä lupaavat 95 pistettä ja joukkueensa Kelownan hyökkäyksen kärki, mutta viime kausi farmissa tuli karulla tavalla vastaan ja oli kuin märkä rätti vasten kasvoja varmasti Lindin omillekin odotuksille. Nyt toinen kausi farmissa näyttää suuntaa. Lind tulee ensi kauteen varmasti ensimmäistä farmikautta viisaampana ja toivottavasti pystyy kehittämään nopeuttaan. En viime kauden jälkeen odottele häneltä enää paikkaa tulevaisuuden top6-hyökkäyksessä, mutta kolmosketjun laiturin paikkaan hänellä voi olla mahdollisuudet jos peli kehittyy.

Rafferty siirtyi Canucksin organisaatioon viime kauden lopulla ylipistosarjan vapaana agenttina. Rafferty esiintyi ihan hyvin kauden lopulla NHL:ssä pelaamissaan peleissä, mutta hänellä on tällä hetkellä vain kahden pelin mittainen näyttöpaikka ammattilaisena, joten ei tuosta juuri mitään voi sanoa. Ilmeisesti Canucks piti kuitenkin Raffertyn tyylistä pitää peli yksinkertaisena ja pyrkiä pelaamaan fyysisesti. Hän aloittaa kauden Uticassa ja on siellä oikealla puolella ehkä ensimmäinen ylös nostettava puolustaja jos peli pysyy samanlaisena kuin viime kaudella.

Rathbone on tullut pidemmän kaavan kautta näille listoille, vaikka lahjoista tuo ei ole ollut kiinni. Hän halusi varauksen jälkeen pysyä autismia sairastavan veljensä luona USHS-joukkueessa, vaikka paikka olisi ollut ylemmäskin. Viime kaudella Rathbone lähti kokeilemaan yliopistokiekkoa ja teki siellä puolustajalle ihan lupaavasti 22 pistettä 33 pelissä. Nuo hyvät tehot tosin saattoivat johtua Harvardissa Adam Foxista, jonka kanssa myös Rathbone aika ajoin pelasi. Ensi kaudella nähdään mihin Rathbonesta on ilman vierellä pelaavaa tähtipuolustajaa. Toivoisin todella onnistumista tälle sympaattisen oloiselle nuorelle puolustajalle.

Kesän 2016 kolmannen kierroksen varaus, laitahyökkääjä Lockwood täydentää tuon pyramidin nelostason. Lockwoodin urakehitys näytti jo aikanaan menevän vähän ylemmäskin, mutta varauksen jälkeen loukkaantumiset ovat kiusanneet kehitystä. Viime kaudella hän pelasi ehjän kauden ja oli ylipistojoukkueensa Michiganin toiseksi tehokkain pelaaja Quinn Hughesin jälkeen. Nopea kahden suunnan laituri on joutunut loukkaantumisten vuoksi vähän karsimaan kovia taklauksia, joista hänet tunnettiin aikaisemmin. Lockwood pelaa vielä ensi kauden Michiganissa ja sitten nähdään hänen tasonsa ammattilaisena.

Pyramidin vitostason muodostavat Guillaume Brisebois, Jonah Gadjovich, Jack Malone, Toni Utunen, Ethan Keppen, Petrus Palmu, Josh Teves ja Lukas Jasek.

Vancouver on pitänyt Briseboisia aika arvossaan. Brisebois varattiin aikanaan sillä vuorolla millä Eddie Läck siirtyi Carolinaan. Tuon jälkeen hän oli kahden eri QMJHL-joukkueen kapteeni ja nyt toisella AHL-kaudella tuli kahdeksan NHL-peliä. Hyvin liikkuvan Briseboisin urakehitys näyttää kulkevan mahdollisesti tulevaisuuden kolmospariin jos tuo peli kehittyy sille tasolle ylipäänsä, että NHL on hänen tulevaisuuden pelipaikka.

Gadjovichiin sopivat aika lailla samat sanat kuin Lindiinkin. Hän oli myös kesän 2017 toisen kierroksen varaus Lindin tavoin. Varausiässä hän teki OHL:ssä 46 maalia, +1 draftkaudella tuli vamma, mutta hän oli melko isossa roolissa mm. Kanadan nuorten MM-joukkueessa (pelasi mm. ykkösalivoimaa turnauksessa), mutta sitten viime kaudella farmissa tuli seinä eteen. Odotusarvoina Gadjovichin kohdalla oli pelata melko hyvä ensimmäinen farmikausi, mutta todellisuus oli jotain ihan muuta. Kauden 43 peliin tuli neljä maalia. Saa nyt sitten nähdä mihin hänen pelinsä taso ensi kaudella riittää.

Tämän kesän kuudennen kierroksen varaus Malone vaikuttaa paperilla ihan hyvältä tapaukselta, mutta en ole seurannut hänen peliään. Malone pelasi nyt myös varauskaudella USHL:ssa, kuten Boeser, Gaudette ja Madden aikanaan heidän varauskausillaan. Vuodessa Malone nosti pisteensä 14 pisteestä viime kauden 59 pisteeseen. Ensi kaudella hän lähtee Cornellin yliopistoon ja saa sitten nähdä paremmin missä mennään hänenkin kohdallaan.

Utunen on esiintynyt mielestäni hyvin edukseen kansainvälisissä peleissä tähän mennessä, mutta Tapparassa rooli on jäänyt kovassa seurassa vähän pieneksi. Viime kaudella Utunen pelasi runkosarjassa keskimäärin reilun 12 minuuttia peliä kohden. Hän saattaa olla kuitenkin läpimurron tekeviä puolustajia Liigassa ja jos hän tuon kykenisi tekemään, Utusen tulevaisuus mahdollisena tulevaisuuden NHL-pakkinakin näyttäisi heti paljon paremmalta.

Tämän kesän neljännen kierroksen varaus Keppen on fyysinen kahden suunnan hyökkääjä. Hän teki viime kaudella OHL:ssa 30 maalia ja hänellä on kova laukaus sekä hyvä työmoraali. Keppenin pitäisi kehittää luisteluaan. Kaiken kaikkiaan Keppen on vielä aika projekti, mutta ihan lupaavana voimahyökkääjän alkuna häntä voi ainakin pitää.

Palmun viime kausi farmissa oli vaikea ja hän lähti kesken alkukauden TPS:aan. Juuri nyt hänen tulevaisuutensa mahdollisena NHL-pelaajana vaikuttaa aika kaukaiselta, mutta Palmulla on edelleen lahjoja kehittyä. Maalintekoon pitäisi saada lisää tehoa jatkossa. Viime kaudella tuli Liigassa vain neljä maalia 29 peliin.

Teves tuli Raffertyn tavoin viime kauden lopussa yliopistosta vapaana agenttina. Hänkin pääsi pelaamaan NHL:ssä, mutta hänen reittinsä vaikuttaa vasemmalla puolella vähän hankalammalta kuin fyysisemmän Raffertyn oikealla. Tevesin edellä ovat Edler, Hughes, Benn, Juolevi ja Sautner ainakin. Teves on melko hyvin liikkuva puolustaja, mutta kokonaisuutena NHL ei näytä nyt todennäköiseltä.

Vancouverin prospect-pyramidin täydentää hyvin liikkuva laituri Jasek, jonka kausi farmissa oli paras ryhmästä Lind, Gadjovich ja Palmu. Jasek pelaa tunnollisesti kahteen suuntaan ja hänellä on hyvät kiekolliset taidot, mutta nykyinen taso ei vielä riitä haastamaan ylös paikoista. Viime kaudella hän teki Uticassa AHL-tulokkaana 29 pistettä.

Tälläinen pyramidi tänä vuonna. Ihan mielenkiintoisia prospecteja siellä on mahdollisesti kasvamassa mm. Petterssonin, Boeserin ja Horvatin tueksi.

*

Laitetaan vielä se noihin liittyvänä asiana, että Jonathan Dahlen palaa Ruotsiin ja Timrån paitaan ainakin ensi kaudeksi hakemaan vauhtia. Odotukset Dahlenia kohtaan olivat sen Allsvenskinin arvokkaimman pelaajan tittelin voiton jälkeen isommat mitä Uticassa nähtiin ja tuli seurasiirtokin, joten tavallaan tuo ei yllätyksenä tullut.
 

laamis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nashville Predators
@nuck Heitti kyllä aika paljon analyysiä, enkä ekalla kerralla jaksanut lukea vielä kaikkea mutta ihmetytti miten Podkolzin oli kärkikolmikosta se epävarmin kun kuitenkin Juolevi on ilmeisesti todella loukkaantumisherkkä?
Ei siis analyysiä tai pelaajaa kohtaan mitään mutta jos on loukkaantumisherkkä niin tuskin tulee olemaan mitään erikoista uraa NHL:ssä. Toki on olemassa erikoistilanteita mutta harvemmin tuossa 18-20 kesäsenä tuollainen loukkaantumisrysä lupaa hyvää?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
@nuck Heitti kyllä aika paljon analyysiä, enkä ekalla kerralla jaksanut lukea vielä kaikkea mutta ihmetytti miten Podkolzin oli kärkikolmikosta se epävarmin kun kuitenkin Juolevi on ilmeisesti todella loukkaantumisherkkä?
Ei siis analyysiä tai pelaajaa kohtaan mitään mutta jos on loukkaantumisherkkä niin tuskin tulee olemaan mitään erikoista uraa NHL:ssä. Toki on olemassa erikoistilanteita mutta harvemmin tuossa 18-20 kesäsenä tuollainen loukkaantumisrysä lupaa hyvää?
Lähinnä tuo tuli Juolevin pelaamisesta verrattuna Podkolziniin ja toisaalta taas pelaajien iän tuomasta kehityksestä. Rehellisyyden nimissä on sanottava, etten seurannut Podkolzinia viime kaudella muuten kuin maaotteluissa. Niissä hän pelasi hyvin (silloinkin kun ei saanut tulosta), mutta kaiken kaikkiaan hän on minulle pelaajana vielä Juolevia enemmän kysymysmerkki. Juolevin peli oli farmissa lupaavaa ainakin kiekollisena (kiekottomanakin peli kehittyi, mutta sillä puolella on enemmän kehitettävää) ja varmasti hänelle olisi tullut pelejä ylhäälläkin ainakin suojatuilla minuuteilla mikäli olisi pysynyt kunnossa.

Nuo loukkaantumiset ovat kyllä Juolevin kohdalla epävarmuustekijä tulevaisuuteen, sitä ei käy kieltäminen. Tosin noissakin tuo selkäleikkaus johtui kuulemma samasta vammasta, mikä Edlerilla oli tammikuussa 2011. Tuolloin Edler menetti kaksi kuukautta vammasta toipumiseen ja pelasi lopulta finaalikeväänä playoffeissa keskimäärin lähes 25 minuuttia pelissä. Nyt tuo Juolevin leikkaus tehtiin viime vuoden kesäkuussa ja hän oli jo pelissä mukana kun kausi alkoi. Tuo ei ollut niin vakava, mutta leikkaus kuitenkin ja esti häntä harjoittelemasta kesällä, joten ikävään paikkaan se tuli.

Polvileikkaus olikin sitten jo pidempi prosessi ja tuo herättää enemmän huolta tulevaisuuteen. Kuitenkaan Juolevi ei ole ensimmäinen polvileikkauksen kokenut kiekkoilija, joten en usko tuolla olevan lopulta hänen uralle ratkaisevaa vaikutusta. Voin toki olla ihan väärässäkin tuossa ja pahimmassa tapauksessa hänellä on edessä enemmänkin niitä.

Juolevin agentin Markus Lehdon mukaan Juolevi pystyy ainakin harjoittelemaan jo jäällä täysillä;

Agent Markus Lehto on Olli Juolevi's knee re-hab : "Olli is skating & training hard, he is able to do things 100% on ice but is still being cautious in certain drills. He will work out with NHL players in Finland before leaving for Vancouver at the end of the month.

Canucks Armylla Utica-toimittaja Cory Hergott kirjoitti Juolevin tilanteesta twiitin kysymykseen seuraavasti:

Twiitin kysymys:

With Juolevi coming back from injury this season, how well do you think he will develop this year consitering he had a very good start to the season last year.
Hergott:

Olli Juolevi had a great start to the season last year…offensively. He showed an ability to run the power play from the point and was able to put up some solid points with the man advantage. It helped to have Reid Boucher and his bomb of a one-timer to feed while putting up those points. Juolevi also showed that he needs to work on his gap control and make his reads more quickly. He was burned more than once because it took him a fraction of a second too long to make his decisions on the ice.

I like a lot of what Olli can do, and I do expect that he will end up being a very good second-pairing defenceman at the NHL level for a long time, but I think that we need to keep our expectations in check to start the season and let him get some games in. He only got into 18 last year and he will need more than that at the pro level in North America before he’s ready for regular minutes in the NHL, in my opinion.

I am not as concerned about Juolevi’s points totals as I am with his defensive play. I think that once he shows that he can handle that side of things at the AHL level that we will see him getting some looks with the big club to see what else needs to improve in his game.
Tuo puolustuspelin opettelu farmissa on Juolevin kohdalle minun mielestä tällä hetkellä suurempi epävarmuustekijä kuin tuo polvileikkaus - selkäleikkauksesta puhumattakaan. Toki eivät nuo leikkauksetkaan mitenkään tilannetta ainakaan paranna ja ihan aiheellista olla huolissaan noista. Katsotaan nyt kehittyykö Juolevin peli kun hän saa enemmän pelejä alle farmissa ja miten noiden loukkaantumisten kanssa käy jatkossa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Juolevista puhuttaessa, Vancouver Courier kirjoitti hänestä artikkelin pari viikkoa sitten.

Tuossa artikkelissa on tarkasteltu mm. Juolevin tilastojen vertailuja muihin vastaavassa tilanteessa samassa iässä olleisiin puolustajiin.

To show why that’s not a bad thing, let’s take a (somewhat) random sampling of top-end NHL defencemen. Of the 23 defenceman that received at least one vote for the Norris trophy last season, 10 of them didn’t make their NHL debut until they were at least 21, including Norris winner Mark Giordano. Another 10 (not necessarily the same 10) didn’t become full-time NHLers until they were at least 22.
The possibility of Juolevi being an outright bust is tiny — just 7% — while a good chunk of the players in Juolevi’s cohort that went on to the NHL became second-pairing defencemen.
The numbers across the top of the chart provide some more detail. 59.4% of the players in Juolevi’s cohort became NHL players, while 52.2% became top-four defencemen. Expected point production across 82 games from Juolevi’s cohort is 35.1 points, which, I think, most Canucks fans would happily accept.
Some pretty compelling names pop up in Juolevi’s cohort, like Roman Josi, Justin Faulk, Keith Yandle, T.J. Brodie, and Shea Theodore. Of those, Josi bears the closest similarity to Juolevi according to pGPS.
Pitkälle tilastoihin perustuva artikkeli, mutta tuossa on joitakin hyviä pointteja muutenkin.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Hyvä, että @nuck on pitänyt ketjua aktiivisena. Itse ei ole tullut paljoa nyt kirjoiteltua, mutta aktiivisesti on luettu juttuja joukkueesta. Nytkään kännykällä ei jatka pitkiä kirjoittaa, mutta laitetaan pari linkkiä mielenkiintoisiin juttuihin.

Rick Rypienin kuolemasta tuli eilen kuluneeksi 8 vuotta ja vanhoja juttuja on nostettu ylös. Tässä yksi laadukas juttu 8 vuoden takaa:
Murphy on Rypien: R.I.P. Ryp - Sportsnet.ca

Toinen mikä osui nyt silmiin oli joukkue Vancouverin kaikkien aikojen parhaista pelaajista:
Picking the Vancouver Canucks' all-time 50th anniversary team | Offside

Muutenhan tuo joukkue näyttää ihan hyvältä, mutta en ymmärrä mitä Dan Hamhuis tuolla tekee. Dana Murzyn, Doug Lidster tai Ed Jovanovski olisi ollut ihan ymmärrettävä valinta. Toki hyökkäyksessäkin olisin mielelläni nähnyt Tony Tantin.

Eddie Läck sitten otti ainakin tauon pelaamisesta. Samalla kertoi että viimeiset kuusi vuotta kroppa on ollut rikki. Eipä tuo koppi ole oikein tarttunutkaan Vancouverista lähdön jälkeen. Toivotaan, että saa uran tuolta valmennuspuolelta.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: nuck

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Rick Rypienin kuolemasta tuli eilen kuluneeksi 8 vuotta ja vanhoja juttuja on nostettu ylös. Tässä yksi laadukas juttu 8 vuoden takaa:
Murphy on Rypien: R.I.P. Ryp - Sportsnet.ca
Niin se aika rientää. Vieläkin muistan tämän pelin alun kuin eilisen päivän.

Tuo oli yksi niistä koskettavimmista hetkistä mitä tämän joukkueen kanssa on elänyt. Ensin näki Lucin hautajaiset ja Canucks-paidan arkun päällä, hänen tyttöystävänsä lukemassa runoa taustalla kantautuvan Lucin kitaransoiton kanssa. Sitten kuuli muutaman vuoden päästä Rypienin kuolemasta ja näki tämän muistotilaisuuden sekä omaisten surun.

Ryp oli äärimmäisen kova pelaaja. Isä Kanadan entisenä nyrkkeilymestarina ei tainnut päästää poikaansa helpolla ja Rypienin otteista huomasi heti ensimmäisestä vaihdosta taistelijan kovan luonteen. Aina ensimmäisenä astumaan joukkueen eteen kun tilanne sitä vaati. Minun sydämessä olisi aina tilaa Rypienin kaltaiselle pelaajalle.

Rypien ja Odjick ovat minulle ehdottomia suosikkeja kautta aikojen joukkuetta mietittäessä nelosketjun pelaajien rooleihin. NHL ei liigana taida tuollaisia kuitenkaan enää arvostaa.

Mr. Smith sanoi:
Toinen mikä osui nyt silmiin oli joukkue Vancouverin kaikkien aikojen parhaista pelaajista:
Picking the Vancouver Canucks' all-time 50th anniversary team | Offside

Muutenhan tuo joukkue näyttää ihan hyvältä, mutta en ymmärrä mitä Dan Hamhuis tuolla tekee. Dana Murzyn, Doug Lidster tai Ed Jovanovski olisi ollut ihan ymmärrettävä valinta. Toki hyökkäyksessäkin olisin mielelläni nähnyt Tony Tantin.
Tanti tai miksei Petri Skrikoa myös. Puolustuksessa näkisin myös asian samalla lailla. Lidster pelasi joukkueessa 10 kauden aikana, kantoi kapteenin kirjainta ja teki parhaalla kaudellaan 63 pistettä. Jovanovski pelasi Vancouverissa useamman kauden ajan kuin Hamhuis ja oli pari kertaa Norris-äänestyksessä top10 joukossa. Murzyn taas muuten pirun hieno puolustaja aikanaan. Kaikki kunnia Hamhuisille ja hänellä oli iso rooli Vancouverin menestysvuosina vuosikymmenen taitteessa, mutta ei hän minunkaan listalla kuuluisi tuonne tähdistöön.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
https://www.vancourier.com/pass-it-to-bulis/report-canucks-extend-jim-benning-s-contract-on-a-friday-afternoon-in-august-1.23918427

Tuossa mm. Vancouver Courier raportoi Gm Jim Benningin saaneen jatkosopimuksen. Sopimuksen yksityiskohdista en löytänyt vielä infoa. Aina armolliset Canucksin fanit Hfboardsilla ovat ottaneet tiedon riemulla vastaan. Tässä kohtaa ei ole tiedossa palaako jossain päin kaupunkia autoja tms.?
Kyllähän jossain jo täytyy palaa? Benning on jakanut vahvasti mielipiteitä puolesta ja vastaan läpi hänen Canucks-uransa. Noita hänen kritisoijiaan löytyy kuitenkin paljon ja etenkin HFBoardsilla tilanne kärjistyy. Kuten tuossa Courierin artikkelissa sanotaan, Vancouver on jäänyt kolme kertaa organisaation historiassa neljä peräkkäistä vuotta putkeen ulos pudotuspeleistä: Seurahistorian ensimmäisten kausien aikana (1970-1974), Messierin ja Keenanin vuosina 1990-luvun lopulla (1996-2000) ja nyt neljän viimeisen kauden aikana.

Koskaan seura ei ole jäänyt vielä ulos playoffeista viitenä peräkkäisenä vuonna. Nyt ensi kaudella tuohon on kuitenkin täysin realistiset mahdollisuudet ja tuo on tällä hetkellä jopa todennäköisempää kuin playoffeihin pääseminen. Vaikeahan tässä on managerin ja fanien tyytyväisiä olla kun menestystä katsoo seurahistorian ehkä synkimmässä jaksossa noin joukkuetasolla. Ja monet Canucks-fanit kyllä antavat palaa, ainakin palstoilla.

Tuon jatkon pituudesta ei ole vielä tarkkaa tietoa, mutta kyse on monivuotisesta jatkosta. Varmaan omistusportaassa nähdään joukkueen menevän nyt eteenpäin ja toisaalta ei haluta tilannetta, jossa manageri operoisi viimeistä vuottaan seurassa "tulos tai heti ulos" painetilassa. Tuo ulos lähteminen saattaa olla toki edessä tästä jatkosopimuksesta huolimatta nopeammin kuin sopimus muuten loppuisi.

Canucks Armyssa tuota jatkosopimusta spelukoitiin seuraavasti;

This doesn’t change the fact that this upcoming season is a high-pressure situation. If they are again a team that loses more than they win, a change could still be made in the front office and the Canucks are no stranger to making those types of changes.

The team fired coach John Tortorella with years still left on his contract — at least they know when to make a change and won’t have a contract preventing any necessary move. So if things really go sour in the next several months, the team has shown that they can make that decision to move on.

No matter what, this extension should be seen as a simple safeguard against controversy in Vancouver. Just keeping with the status quo until the most obvious scenario where a management change is needed.

But they have demonstrated trust in Benning to stay with the organization where players he drafted are now the stars and future of this franchise.

Anything can still happen, but this extension essentially secures Benning in his own position and kicks the can down the road for when the team has to make a decision to keep this current management team in tact.

It’s a short-term decision, nothing else.
Omasta mielestäni tuo jatko oli aika odotettu. Benning olisi voinut tehdä urallaan Canucksin managerina monta asiaa toisinkin ja ansaitsee osan kritiikistä. Toisaalta hän on saanut prospect-puulin toimimaan aikaisempaa selvästi paremmin ja tehnyt hyviäkin isoja päätöksiä. Managerille yksi tärkeä asia on saada koottua ympärille ja eri tehtäviin asiansa osaavia henkilöitä ja tuossa hommassa Benning on mielestäni onnistunut kohtalaisen hyvin.

Esimerkiksi seuran sisällä nousua tehneen Brackettin nimittämistä vetämään scouttipuolta voidaan sanoa hyväksi, vaikka alkuun se seuran entisten keulahahmojen erotuspäätös sai voimakasta vastustusta. Myös maalivahtivalmentaja Clarkin palkkaamista voidaan pitää hyvänä. Päävalmentaja Green on vielä vähän kysymysmerkki kun hänellä ei ole ollut kaksisia pelikorttejakaan, mutta etenkin nuoret ovat onnistuneet hänen kanssaan.

Isommassa kuvassa Benningin ensimmäinen askel näyttää tulleen jonkinlaiseen päätökseen ja joukkueella on nuori kärki vetämään laivaa. Nyt tuohon ympärille haetaan tukipelaajia. Tuossa on vaan riskinsä hankkia noita liian kalliilla hinnalla, kun ei jakseta olla välttämättä tarpeeksi kärsivällisiä rakennusurakan kanssa. Ferlandiin minulla on ainakin nyt luottoa hintaan nähden, mutta Myers ja Miller menevät tuohon riskipelaajien ryhmään selvästi kalliimpina pelaajina. Joukkue nähdäkseni parantui paperilla, mutta parantuiko riittävästi maksettuun hintaan nähden? Mitä muuta tuolla hinnalla oltaisi mahdollisesti saatu ja milloin?

Tuo Benningin jatkosopimus ei näyttele ratkaisevaa asemaa jatkon suhteen, eikä sinällään välttämättä muuta mitään muuta kuin ehkä Benningin tilannetta ensi kesänä. Jos joukkue pelaa ensi kaudella samanlaisen kauden kuin viime kaudella, köysi alkaa kiristyä. En usko potkuihin nyt tuon jatkosopimuksen vuoksi ensi kauden jälkeen. Mutta mikäli seuraavakin kausi on yhtä heikko, tuolloin saattaa lähtö jatkosopimuksesta huolimatta hyvinkin jo tulla. Lähinnä tuolla sopimuksella annettiin työrauhaa ja katsotaan tilannetta myöhemmin löytyisikö jostain kenties joku toinen viemään joukkue parempaan menestykseen.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Canucks Armylla oli Utica-toimittaja Cory Hergottin vuoro vastailla fanien kysymyksiin. Noihin Hergottin näkemyksiin on syytä alkaa suhtautua aika tarkasti, sillä hän on tuntunut olevan aika tarkasti perillä farmipelaajien otteista ja monta kertaa myös tulevaisuuden ennustuksista. Otan tähän parin kysymyksen vastaukset:

A: "What’s your thought on who the most sneaky underrated player on the team?"

Right now, I see Lukas Jasek as the guy who is flying under the radar of a lot of Canucks fans. I get a lot of questions about Kole Lind and Jonah Gadjovich, but few people ask about Lukas Jasek. I’m not sure that he will ever be a top-six type of forward if he makes it to the NHL, but I do see him as a guy who could be a solid contributor on a winning team.

He’s the type of player who can move up and down the lineup and swap from RW to LW without missing a beat. He is a puck possession machine and can bring some decent speed to a line as well. Keep an eye on Jasek this season.
Varmaan aika paikkansapitävä näkemys. Jasek pelasi noista nuoremmista farmin pelaajista parhaan kauden, vaikka ei juurikaan saanut palstatilaa. Toki hän on samalla myös vuoden esimerkiksi Lindia ja Gadjovichia vanhempikin, joten tuo vuosikin voi jotain selittää tuossa. Hergott on verrannut Jasekia aiemmin Jannik Hanseniin, mutta enemmänkin tuossa taitaa olla yhtäläisyyksiä vain pelityylin puolesta. Vaikea tietysti verrata eri aikakausien joukkueiden pelaajien tehoja toisiinsa ja vielä kun ketjukaveritkin näyttelevät isoa osaa tuossa, mutta Hansen teki Jasekiin nähden samat pisteet aikanaan vuotta nuorempana farmissa.

Jasekia kannattaa kyllä noin muuten pitää silmällä ensi kaudella. Hänestä ei varmastikaan tule kärkiketjujen hyökkääjää, mutta syvyyspaikoille saattaa olla vielä mahdollisuuksia.

*

A: "How long till Zack MacEwen gets called up?"

I’d like to see Zack MacEwen win a job out of training camp and I firmly believe that he has the requisite skill set and work ethic to win over the coaching staff to do just that. Unfortunately, Zack, like so many others on the Canucks roster, plays the wing.

TheBigFella has predominately played the right side with Utica with the odd shift on the left side and a pile of faceoff work sprinkled into the mix. He has guys like Brock Boeser, Micheal Ferland, JT Miller, Josh Leivo, and Jake Virtanen who could potentially be ahead of him on the depth chart for the right side. Unlike all of those players but Brock Boeser, Zack will not have to clear waivers to get to Utica this year.

I still haven’t answered your question of when, but I will say this…I would like to see TheBigFella play 40% or more of his season with the big club this year. When the first call-up comes, I don’t know, but I would like to see him play a good chunk of games with the Canucks this year.

Is that a little optimistic for an undrafted player in just his third year of pro hockey? Maybe…but I’m not about to be the guy who sells Zack MacEwen short and ends up with egg on my face for it.
Mahdollisesti MacEwenin edellä on tuo Hergottin mainitsema laituriryhmä, mutta uskoisin Millerin tai Ferlandin pelaavan vasemmalla. Jos oikealla puolella pelaisivat Boeser, Ferland/Miller, Virtanen ja Leivo ja vasemmalla Miller/Ferland, Pearson, Bärtschi, Roussel ja Motte (en tiedä sitten missä Eriksson, Goldobin tai Schaller pelaisivat?), MacEwenilla olisi vähän helpompi reitti ylös. Toki suoraa paikkaa on vaikea saada tuostakaan huolimatta.

MacEwenin kehitys farmissa on ollut hienoa nähdä ja valmentaja Trent Cull puhui hänestä silloin viime kauden noston aikana yhtä ylpeästi kuin olisi puhunut omasta pojastaan, mutta tuota Hergottin toivetta hänen pelaavan 40% kaudesta ylhäällä on kyllä vaikea nähdä. Toki jos loukkaantumisia tulee paljon niin siinä tapauksessa MacEwen voi pelata vaikka koko kauden ylhäällä.

*

A: "What can we honestly expect this year from Lind and Gadjovich?"

Lind spent a good portion of his time playing in the bottom six for Utica last season as he had a slow start that was compounded by a month-long injury. Once he returned from that injury and got a few games under his belt, his season started to take a step in the right direction. His confidence grew and he became far more engaged in games from start to finish.

He was on the second unit power play in virtually every game that he played last year and I expect that to continue for him this season. When I spoke with Trent Cull at development camp, he said that he liked what he saw from Kole in the late going and that he was looking forward to seeing him take another step this year.

I think that we will see Kole playing in the middle six for the most part and hope to see him getting some penalty killing minutes before the season is done. As far as points… I’m going to guess that Kole gets into 62 games, puts up 14 goals, 23 assists, and 37 points on the season. (I’m just pulling those numbers out of…the air).
In junior, Jonah was a man amongst boys on most nights and was able to impose his will on the pimple-faced teens that he lined up against on the regular. It’s a little different in the AHL where he had to play against grown men who were fighting for their own careers. Because of the foot-speed issues and his trouble finding a groove, Gadjovich saw the healthy scratch early and often in his rookie year. I don’t expect that to be the case this season.

Jonah saw some time as the net-front presence on the second unit power play at times last season and I hope to see him become a fixture there this year. I would also like to see Jonah nab some time on the penalty kill to help his overall defensive game. I think he will need to have that side of his game wrapped up pretty well before he gets a serious look with the big club.

Trent Cull spoke highly of Gadjovich and the steps that he took last year as well. My guess is that we will see him playing in the bottom six on most nights and hopefully being tasked with some heavy minutes defensively. If I had to guess at point totals for Jonah, I will go with 58 games, nine goals, 14 assists and 23 points to go along with somewhere around 50-ish penalty minutes.

I’m guessing that my point totals for Lind and Gadjovich aren’t blowing your hair back, but I think they are somewhat realistic. I’d love to have both players prove me wrong like Zack MacEwen did last year when I suggested that he would put up 18 goals and 45-ish points. He ended up putting up 22 goals and 30 assists, giving him 52 points.
Jos noiden kahden pisteet olisivat suunnilleen tuollaiset mitä Hergott ennustaa, ainakin NHL olisi vielä aika kaukana. Voi hyvin ollakin, että Lind ja Gadjovich eivät tule sinne pääsemään, vaikka junioriurien jälkeen tilanne näytti vielä ihan lupaavalta. Onneksi heillä on vielä aikaa kehittyä.

*

A: "Is Ollie Juolevi going to be a bust or was he hyped to much and his ceiling was always lower than what Canucks fans made him out to be?"

On to Olli Juolevi. I do not think that he is a bust. He has had some ridiculously bad luck on the injury front, and he still needs to work on areas of his game, but in his brief 18 games of AHL action last year, I saw someone who I think will be a solid player for the Canucks…or some other team for a long time.

He was able to do some nice work on the man advantage, but I don’t see him as a guy who will pile up points at the NHL level. His 13 points in 18 games last season were a nice surprise, but I think it will be his overall game that will make him a favourite of the coaching staff during his career.

Juolevi had his moments last year where he was burned by opposing forwards in places where he shouldn’t have been, but he can fix that with more reps. Once he can make quicker reads and tighten up his gaps, he should be a reliable defender. Will he ever live up to his draft position? Maybe not, but that isn’t on him, it’s on the ones who picked him where they did. That said, if the team can get a Dan Hamhuis type of defenseman out of him for a decade or so, that wouldn’t be so bad, would it?
Juoleviin Hergottilla löytyy luottoa tuossakin. Mielenkiintoista kyllä nähdä miten hänen kautensa lähtee käyntiin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Canucks Armyn viisi päivää sitten julkaistu artikkeli Myersista: "To get the most out of Tyler Myers, Canucks need him to be on the power play".

Viimeisten kahden kauden aikana Myers on ollut koko NHL:ssä yhdeksänneksi tehokkain ylivoimapuolustaja pelattuihin minuutteihin nähden. Ylivoiman ykkössyötöissä pelattuihin minuutteihin nähden hänellä on jopa kärkipaikka koko NHL:ssä viimeisten kahden kauden aikana. Ylivoiman ykköspisteissä Myers on ollut viimeisten kahden kauden aikana samassa vertailussa NHL:n kakkonen Bostonin Torey Krugin jälkeen.

Katsotaan nyt sitten kuinka paljon Myers saa Canucksissa ylivoimaroolia. Edler oli myös lopulta viime kaudella tehokas ylivoimalla ja Hughes myös, joskin hänen otteensa käsitti vain loppukauden pelit. Kokonaisuutena Canucks jatkaa neljän hyökkääjän ylivoimaa, joka on tilastojen mukaan koko NHL:n mittarilla yleisesti ottaen tehokkaampaa kuin kolmella hyökkääjällä ylivoiman pelaaminen, joten paikkoja on vähän. Kuitenkin hyvä jos kakkosylivoimaan saataisiin nostetta kun sieltä ei apuja saatu viime kaudella yskineeseen ylivoimaan.

Ehkä Myersilta voisi odotella tehoja myös tasakentin kun saa Vancouverissa luultavasti enemmän roolia kuin sai Winnipegissa oikealla puolella Byfuglienin ja Trouban takana. Viime kaudella kun Byfuglien oli kahteen otteeseen loukkaantuneena, Myers teki kasvaneella roolilla 32 pelissä 17 pistettä (43 pisteen keskiarvo), joista 13 pistettä tuli tasakentin.

Edit: Vancouver Courierin artikkeli, ei Canucks Armyn
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Benningin jatkosopimus on kolmevuotinen. "Youknow:n" haastattelu sopimuksen teon jälkeen.

***

Canucks teki tulokassopimuksen tänä kesänä varaamansa Arturs Silovsin kanssa. Silovsin odotetaan pelaavan ensi kaudella OHL-seura Barriessa, joka varasi hänet CHL:n Import Draftissa 11. vuorolla kaikista.

***

Neljän maan turnauksessa Podkolzin koki kovia, mutta pelasi muuten hyvän pelin Tsekkiä vastaan. Hän ajoi tapansa mukaan maalille hyvin, pelasi tunnollisesti kahteen suuntaan, oli vaarallinen hyökkäyspäässä ja pelasi sekä alivoimaa että ylivoimaa. Parissa kohtaa olisin toivonut epäitsekkäämpää ratkaisua, mutta kokonaisesitys oli hyvä. Pod on Rodion Amirovin kanssa ainoa -01 syntynyt pelaaja Venäjällä, muun ryhmän ollessa 00-syntyneitä.

Tuossa on katsovissa Tsekki-pelistä Podin osalta 13 minuutin kooste pelistä. (Podkolzinin numero on #11)

Podkolzin loukkaantui pelissä blokatessaan alivoimalla laukausta, mutta palasi jäälle tuon jälkeen.

Tuossa tuo loukkaantumisen aiheuttanut blokki alivoimalla. (Valmentajat varmasti arvostavat tuota itsensä pelille heittämistä)

Tuossa vielä yksi kiekonnosto tuon loukkaantumisen jälkeen pelin lopussa.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
Athleticin Corey Pronmankin noteerasi Podkolzinin hyvät pelit neljän maan turnauksessa.

Vasili Podkolzin (RW, Vancouver) was great at every international tournament last season except for the U18s. The typical Podkolzin showed up at the 4 Nations. He was very noticeable with his skill, sense and compete level. Podkolzin has a dynamic element in his game I don’t always see, but he has the skill to break open a shift.
Video

He’s also a well-rounded player. This next play shows how he creates an opportunity after forcing a turnover and with a checker on his back makes a great pass. The shot gets tipped but it’s the thought I was looking at.
Video

And while killing a penalty, he made a great skill play to create open ice to get a chance and with a defender on him (DET pick Antti Tuomisto) he makes a great no-look pass to get a grade-A chance.
Video

Erikoista oli Podkolzinin pistemäärät turnauksessa noihin luotuihin paikkoihin nähden, mutta kokonaiskuva tuosta turnauksesta oli lupaava ja hän oli joka pelissä isossa roolissa Venäjän joukkuetta.

Vancouverin tämän vuoden kakkoskierroksen varaus Nils Höglander oli turnauksessa näkymättömämpi, mutta näytti hyvin tuota mailatekniikkaansa ja kiekollista taitoa.

Pronman nosti hänetkin turnauksesta artikkelissaan esiin;

Nils Hoglander (LW, Vancouver) wasn’t that productive, but he had some great flashes. His skill level is elite. The goal he scored in the opening game is a prime example.
Video

He kicks the puck up to his stick, maintains control and finishes the play.
I’ll point out two other example of his small-area skills.
Video

Video

The first video shows another example of how he uses his feet to fake out a defender and control the puck. The second one shows how well he manipulates pucks with a checker on him. That happened several times during the tournament where he made a high-end skill play while in a puck battle.
Mielenkiinnolla pitää kyllä seurata Podkolzinin ja Höglanderin ensi kausia seurajoukkueissaan. Höglanderilla voi olla kakkos- kolmosketjun laiturin paikka aika lähellä Röglessä. Podkolzinilla onkin sitten vaikeampi paikka murtautua pelaavaan kokoonpanoon SKA:ssa, saati hyökkääviin ketjuihin. SKA:ssa ei ole perinteisesti nuoret pelaajat hilluneet. Jos Pod onnistuisi tekemään pisteenkin SKA:ssa, hän menisi historian kirjoissa yksin kärkeen kaikkien aikojen eniten pisteitä tehneenä alle 19-vuotiaana SKA:n paidassa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Utica Comets, Ilves
"Canucks' goaltending depth now more comforting than concerning"

Vancouver Provincen Ben Kuzman artikkeli Vancouverin maalivahtitilanteesta. Canucksilla oli viime kaudella maalivahtisirkusta, kun dominopeli alkoi kaatua väärään suuntaan. Tuon uusiutumista ei kukaan seuran lähellä halua enää nähdä ja tuota on nyt yritetty paikata.

Joukkue lähti viime kauteen tilanteessa, jossa Markström-Nilsson -tandemin piti kantaa ylhäällä ja Demkon ja kokeneen Richard Bachmanin toimia sitten farmissa mahdollisesti ylös nostettavina maalivahteina. Palapeli alkoi murentua heti syksyllä, kun Demko sai aivotärähdyksen, joka piti hänet sivussa pari kuukautta. Ylhäällä Anders Nilsson sai lokakuussa puolestaan sormivamman, joka piti hänet sivussa viikkoja. Toinen farmivahti Bachman puolestaan loukkaantui joulukuussa loppukaudeksi.

Ylhäällä joukkue menetti lokakuussa loukkaantumisiin Nilssonin lisäksi sentterit Brandon Sutterin että Jay Beaglen koko marraskuuksi ja olkoon kokeneen kaksikon viime kauden kehittyneet tilastot sitten mitä tahansa, heidän jättämä aukko näkyi pahasti seuran viisikkopelissä marraskuussa. Markström pelasi oikeastaan koko marraskuun Nilssonin ollessa sivussa ja hänen torjuntaprosenttinsa kuukauden aikana oli peliruuhkassa 88.7% (joulukuussa tuo oli jo 94.3%), vaikka otteet olivat hyviä. Bachmania kokeiltiin yhdessä pelissä ja hänen taakse ammuttiin kuusi kiekkoa.

Demko ja Nilsson palasivat peliin joulukuussa. Demkon saatua pelejä alle farmissa ja pelaten hyvin, joukkue teki tammikuussa pelaajakaupan, jossa Nilsson pistettiin Ottawaan Demkon tieltä pois. Farmin toisen maalivahdin Bachmanin ollessa sivussa ja farmin jäätyä vaille kunnon maalivahtia, Canucks hankki Nilssonin treidin yhteydessä Ottawasta farmiin Mike McKennan. Hänen ei odotettu kelpaavan siirtolistalla muille, mutta Flyers näki tarpeen maalivahtiosastonsa kohentamiseksi (lopulta hän pelasi Flyersissa yhden pelin ylhäällä) ja hommasi kokeneen McKennan.

McKennan menetyksen jälkeen Canucks oli taas ilman kunnon farmivahtia. Tammikuun puolivälissä Canucks hommasi farmiin kokeneen, mutta ilman pelituntumaa olleen Michael Leightonin tilkitsemään aukkoa ja sai farmin maalivahtitilannetta paikattua farmisopimuksella. Tammikuun lopussa organisaation maalivahtitIlanne näytti ensimmäistä kertaa kaudella kelvolliselta. Ylhäällä Markström-Demko kaksikko toimi hyvin ja farmissa Leighton alkoi saamaan kiekkoa kiinni kun pelejä tuli tilille enemmän.

Uusi ongelma nähtiin kuitenkin taas helmikuun alussa kun Demko loukkaantui pelin alla olevissa lämmityksissä. Bachmanin ollessa siis jo valmiiksi sivussa ja Leigtonin pelatessa farmisopimuksella, Canucksilla ei ollut muita mahdollisia ylös nostettavia vaihtoehtoja kuin junioreista Michael DiPietro. Hän pääsi pelaamaan lopulta yhden pelin pakon edessä Markströminkin koettua peliruuhkassa alavartalojumeja ja näki tuossa Sharksin tulivoiman liiankin läheltä.

Helmikuun lopussa Canucks hankki vielä Rangersista Marek Mazanecin tilkitsemään farmin maalinsuuta ja onneksi loppukaudella ei maalivahtiongelmia tuon jälkeen enää nähty. Kokonaisuutena viime kausi oli kuitenkin erittäin sekavaa aikaa kun mietitään koko organisaation maalivahtitilannetta. Loukkaantumisille ei mitään mahda, mutta Benning sai ansaittua kritiikkiä tuosta kun ei kyennyt paikkaamaan farmin tilannetta ylös nostettavalla maalivahdilla kesken kauden yrityksistä huolimatta.

Ensi kaudelle joukkue lähtee ainakin syvemmällä arsenaalilla välttääkseen viime kauden sirkuksen. Markström-Demko -kaksikko on ylhäällä mielenkiintoinen pari, jossa nuori haastaja voi antaa edelleenkin kehittyvälle Markstömille hyvän kilpailijan. Tänä kesänä farmin tilannetta varmisteltiin heti ensimmäisenä päivänä vapaiden agenttien markkinoilla, kun Vancouver hankki hyvän farmivahdin Zane McIntyren kaksisuuntaisella sopimuksella. Hän oli pari kautta sitten farmin tähdistöön valittu maalivahti ja viime kaudella Providencen ykkösvahti.

McIntyren kanssa peliajasta farmissa kilpailevat viime kauden lopulla organisaatioon yliopistosta vapaana agenttina hankittu 22-vuotias Jake Kielly (hän päästi taakseen viime kaudella yliopistossa alle kaksi maalia peliä kohti ja valittiin yliopistosarjojen kakkostähdistöön), viime kaudella Uticassa loukkaantumisista kärsinyt kokenut Bachman sekä nuori ja lahjakas DiPietro. Nuori latvialainen Arturs Silovs'kin kuuluu sopimuksen alle, mutta hänen pelaamistaan ylhäällä ei tulla näkemään.

Nyt organisaatiossa on sen verran maalivahtivaihtoehtoja, että heidän sijoittamisensa farmissakin on hankala paikka päätettäväksi. Benning sanoi, että tärkeintä noille nuorille maalivahdeille on päästä ylipäänsä pelaamaan ja voi hyvin olla, että DiPietro saa aloittaa ammattilaisuransa ECHL:ssa, kun McIntyre varmaan kantaa vielä AHL:n ykkösvahdin tonttia. Kielly ja DiPietro noista ovat mielenkiintoisimmat seurattavat ja saa nyt sitten nähdä pelaavatko kummatkin Kalamazoossa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös