Mainos

Vancouver Canucks 2019–2020

  • 137 724
  • 467

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Pitää toivoa, että MacEwen ottaa näytöillään tuon viimeisen paikka. Mutta se mihin huomio kiinnittyy on tuo kolmosketju. Sehän on sulaa kultaa. Gaudette tekee peliä ja järjestelee paikkoja, laiturit aiheuttavat hämminkiä minkä ehtivät. Näin alkuunsa vaikuttaa oikein lupaavalta kolmosketjulta.
Minäkin pidän tuosta kolmosketjusta ainakin paperilla. Katsotaan nyt sitten miten tuo toimii käytännössä mikäli tuo on se ketju mikä pidetään myös peleissä, mutta tuolla voisi olla kykyjä tuoda syvyydestä tehoja ja fyysisyyttä. Ennakkoon yhdeksi kysymykseksi nousee tuon ketjun suhteen se, kuinka paljon Green antaa Gaudetten ketjulle minuutteja. Tuossa ehkä Ferland voisi olla avainroolissa. Mikäli hän jaksaa pelata pitkän tauon (hän ei pystynyt edes harjoittelemaan aivotärähdyksen vuoksi kun muut vielä pelasivat) jälkeen normaalisti ja nousee esiin sarjassa, ketjun minuutit nousevat.

Tähän mennessä Horvatin ketju on pelannut eniten vastustajan kovimpia ketjuja vastaan (Horvat on ihan liigan kärkijoukossa tuossa), Petterssonin ketju on pelannut toiseksi vaikeimmat minuutit ja Beaglen puolustava ketju pelannut kolmanneksi vaikeimmat minuutit. Green selvästi pitää Gaudettesta kaikkien lausuntojensa perusteella (sekä mm. kakkosylivoiman tontin perusteella) ja Gaudette on kehittynyt puolustuspelissä, mutta Greenilla ei tunnu olevan vielä täyttä luottoa häntä kohtaan peluutuksessa. Tai sanottakoon ainakin, että hän luottaa Beagleen enemmän vähän kovempia vastustajia vastaan. Tuossa näkyy Greenin asenne peluutuksissa.

Gaudette näytti muuten nyt harjoituspelissä jälleen tuota hyvää laukaustaan mikä tullee tekemään vielä tulosta NHL:ssä tulevaisuudessa:





Mr. Smith kirjoitti:
Neloseen voisi toivoa vähän lisää kanssa särmää vaikka Notre ja Beagle luotettavia sotureita ovatkin. Mutta MacEwen pystyisi tuomaan vähän extraa ja ilmeisesti pursuaa näyttöhaluja. MacEwen - Beagle - Virtanen kuulostaisi oikein hyvältä nelosketjulta, mutta ehkä siinä on kokemusta Greenin makuun liian vähän. Kunhan ei laiteta kentälle Sutter - Beagle - Eriksson kolmikkoa hiihteleen.
Motte pidetään ilmeisesti riveissä alivoiman vuoksi. Eikä hän ole pienestä koostaan huolimatta mikään pehmeäkään pelaaja. Kahden viime kauden aikana hän on ollut NHL:n taklaustilastossa (taklauksia per 60 minuuttia) yli 50 peliä pelanneista hyökkääjistä top20 sisällä. Motten rooliin yhtenä häntä puoltavana asiana on sekin, että taklaustilastossa edellä olevista vain yksi on ollut parempi riistämään kiekkoja. Alivoiman aikana Motte on ollut todella hyvä pitämään vastustajan vaaralliset paikat minimissä. (linkki menee maksumuurin taakse)

Beaglen paikka nelosen keskellä on ainakin selvä. Oman pään aloituksia tärkeillä hetkillä, alivoimaa ja johtajuutta. Tehoja häneltä on turha odotella, se on tullut selväksi tässä. Lisäksi Canucksin nelonen otti tällä kaudella liikaa osumia omaan päähän (toisaalta ketju pelasi minuutteja joita monessa muussa joukkueessa pelaa kolmosketju), mutta arvostan häntä tärkeänä pelaajana joukkueen sisällä. Pelaajat ja valmennuskin ovat kehuneet Beaglen johtajuutta monissa paikoissa nyt kahden kauden aikana. Noita johtajuuspuolen asioita ei vaan mistään tilastosta saa esiin, mutta joukkueen keskuudessa nuo ovat tärkeitä asioita raskaan kauden aikana.

Green sanoi hänestä;

In the locker room before games and before the series starts. And then obviously when you’re going through it. There’s going to be different stages of the playoffs where it feels like it’s hard, and you’re up against the wall and your back is against the wall. With being there before there’s a calmness to it, and understanding it. And having voices in the room that have been that help for sure. He understands how important the little areas of the game are. And (Beagle is) the ultimate team player. And when you get to the playoffs you’ve got to have a team full of team players. It’s not about individual play, it’s just about winning.

Beaglen rooli on ollut nuorille senttereille henkisesti iso ja tuosta kertoi mm. Gaudetten lausunto hänen uransa alkuaikoina;





Mängimies kirjoitti:
Olisi kyllä todellinen feelgoodstory näin suomalaisittain. Todella iloinen täytyy olla Juolevin puolesta jo tähän astisista näytöistä training campilla.
Ehdottomasti pitää olla tyytyväinen tuohon, että Juolevi on saanut noin hyvälle mallille pelinsä ja saanut osakseen paljon kehuja otteistaan. Siitä mistä hän on tullut nyt tuolle tasolle viime syksystä on tosiaan ollut pitkä matka. Itse olen vähän skeptinen tuohon pelipaikkaan, sillä uskoisin Greenin luottavan noihin hänelle tutumpiin puolustajiin nyt, mutta katsotaan nyt.

***

 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Athleticin artikkeli J.T Millerista:


Miller oli ensimmäisellä Canucks-kaudellaan parempi pelaaja mitä viime kesänä siirron aikaan uskalsin toivoa kovimmissakaan toiveissa. Tuolloin odotuksissa oli noin 20 maalin ja 60 pisteen laituri. Runkosarjan jälkeen Millerin nimi oli Canucksin sisäisessä pörssissä ykkösenä pisteissä (72), maaleissa (27) ja syötöissä (45), joten mikäli runkosarja oltaisiin pelattu loppuun, Miller olisi voinut rikkoa 80 pisteen ja 30 maalin rajan. Miller oli pisteiden lisäksi ykkösketjun pääasiallinen aloittaja (59.19%) ja voitti joukkueen taklaustilaston. Hänen henkinen merkityksensäkin oli arvokas ja hän otti joukkueesta paljon johtajuutta kantaakseen.

Miller on tyyppiesimerkki pelaajasta, jonka tie on kulkenut vähän pidemmän reitin nykytasolle. Tuohon tarvittiin parikin seurasiirtoa ja kasvuvuosia pelaajana. Suuresti arvostamaltani entiseltä Canucks-valmentajalta Alain Vigneaultilta meni aikanaan Millerin kasvukipuihin hermot (taisi mennä pariinkin kertaan) ja hän antoi mediallekin nuoresta pelaajasta aika suoria sanoja:


Nyt Miller on selvästi kasvanut pelaajana. Hän ottaa aktiivisesti osaa hyökkäyksen ohella puolustuksen auttamiseen ja on vahva kulmapelaaja. Monipuolinen ja erittäin tärkeä hyökkääjä seuralle. Edessä olevat playoffit ovat Millerin osalta mielenkiintoiset, sillä hän ei ole omien sanojensa mukaankaan onnistunut playoffeissa toivomallaan tavalla ja uran 61 playoff-pelistä kasassa on vaatimattomasti vain kolme maalia. Mielenkiinnolla odotan pystyykö hän parantamaan playoffeissa nyt maalintekoa ja miten nuo playoffit muuten menevät.



 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Tuossa kun oli puhetta nelosketjusta ja Motten roolista joukkueessa, niin Canucks Armyn artikkeli Rousselin käytöstä alivoimilla saattaisi olla yksi ratkaisu muokata vähän tuota nelosta.


Nelosesta voisi tulla siinä mielessä fyysisempi, että joukkue saisi isommat hyökkääjät Virtasen ja MacEwenin ketjun laidoille Motten sijaan. Taklausten määrässä tuossa ehkä hävittäisiin ja lisäksi hävittäisiin luistelupuolella, mutta taklauksiin tulisi lisää painoa ja vastustajilla olisi ehkä raskaampaa pelata vastaan. Toki tuo luistelupuoli on sekin niin tärkeä asia tuossa, että en tiedä kuinka paljon tuolla vaihdolla olisi merkitystä lopputulokseen. Virtasen kanssa (jos olisi vain vähän puolikuntoinen) ketjusta tulisi varmaan ainakin tehokkaampi ja samalla Jake toisi lisää tehoa kakkosylivoimaan, missä hän oli runkosarjassa kyllä hyvä.

Roussel menetti tällä kaudella paikkansa alivoimalla (luultavasti iso osuus tuossa oli polvivammalla ja pitkällä polven kuntoutuksella) eikä pelannut alivoimalla kun 25 sekuntia. Nyt polven pitäisi olla taas paremmassa kunnossa ja tuota alivoimaroolia voitaisiin ehkä miettiä. Viime kaudella Roussel oli vielä käytetty alivoimahyökkääjä Vancouverissa mitä hän oli Dallasissakin,

Viime kauden aikana Rousselilla kävi huonoa tuuriakin alivoimilla. Vancouverin maalivahdit torjuivat hänen ollessa alivoimilla vain 77.08% kiekkoja eikä tuota numeroa voi pistää Rousselin piikkiin. Hänen odotetut päästetyt maalit 4v5 alivoimalla (xGA/60) olivat samalla tasolla kuin mm. Beaglella ja Mottella. Motten ja Beaglen aikana Canucksin maalivahdit torjuivat kiekkoja noin 88% lukemilla. Lisäksi Rousselin corsilukemat alivoimalla olivat joukkueen toiseksi parhaat Erikssonin jälkeen.

Viimeisellä Dallas-kaudella Rousselilla oli myös joukkueen toiseksi parhaat 4v5 alivoiman corsilukemat, päästetyt maalit 60 minuuttia kohden sekä vaarallisten paikkojen päästetyt laukaukset (HDCA/60) Hanzalin jälkeen. Kaudella 2016-17 hän oli Dallasin kärkihyökkääjä noissa tilastoissa. Rousselilla on hyvä pelinlukutaito ja kokemusta pelata alivoimilla, joten häntä voitaisiin siellä kyllä peluuttaa nyt kun polven pitäisi olla taas kunnossa.

Athleticin toimittajan Thomas Drancen artikkeli hänen havainnoistaan Canucksin harjoitusleirin alkupuolelta kertoo Rousselin(kin) tilanteesta:


Antoine Roussel has looked quicker at training camp. Which makes sense considering the pause afforded his surgically repaired knee, an operation that took place last spring, more recovery time.

Quietly, Roussel had really found his stride in the last 10-15 games before the coronavirus caused the suspension of league play. If he’s back to being his usual play driving self in the bottom six, that would be a huge boon for the Canucks.

Roussel has also taken a turn as a penalty killer when the Canucks have run special teams drills, albeit in a limited fashion during the morning skate that preceded Thursday’s scrimmage. However, that suggests he may be the next man up for the Canucks on the kill, in the event of a player injury.

Roussel sanoi tuossa Canucks Armyn artikkelissa tuosta alivoiman tilanteestaan;

Yes, I mean you always want to have an extra role on the team, those guys were directly better than I for a stretch and then I kind of lost my spot there. It’s something to always look back to but at the same time, we’re trying to win and if coach feels like it’s (better) the way it is, then it’s the way it is and I’ve got to find a way to create more ice time for myself and just (try) being more involved with the team.

Motte on varmaan parempi pelaaja alivoimille silti kuin Roussel. Rousselin Dallas-aikojen lukemat parin viime kauden osalta olivat siellä joukkueen parhaita, mutta tuo 4v5 alivoiman päästetyt maalit olivat noin kuuden luokkaa kun Mottella tuo oli tällä kaudella 3.51. Motte oli Canucksin alivoimassa selvä kärki tuossa, sillä kakkosena olleella Beaglella lukema oli 5.96 ja keskimäärin Canucksin hyökkääjien lukemat olivat noin 7 tasoa kuten viime kaudellakin (viime kaudella Motten lukema oli 5.24).

Green ei lähde varmasti playoffeihin leikkaamalla alivoimaosaamista. Ongelmaksi Rousselin käytöstä alivoimilla (ja samalla MacEwenin ja Virtasen peluutuksella nelossa) tulisi vain se, että tuo alivoimapelaajaongelma ei poistuisi Rousselin vaihdolla Motteen. Beagle, Roussel, Pearson olisivat kolme alivoimahyökkääjää ja MacEwenia tai Virtasta ei siellä kuitenkaan nähdä. Ratkaisuksi saattaisi tulla Horvatin lisääntyvä käyttö alivoimilla, mutta kasvatetaanko Horvatin roolia entisestään? Hän oli jo nyt pelaamassa runkosarjassa sarjan haastavimpia minuutteja vastustajien tasoa tarkastellen.

Oma veikkaus on edelleen Motten jatkaminen pelaavassa kokoonpanossa, mutta kyllä tuo Rousselin käyttö harkintaan pitäisi laittaa. Ehkä lähimpänä voisi olla, että Roussel vapauttaisi Pearsonin energiaa enemmän tasakentille ja Motte pysyisi kuitenkin tuossa ykkösalivoimassa. Pearson pelasi Horvatin kanssa noita vaikeita minuutteja ja ehkä tuo saattaisi helpottaa Pearsonin tasakenttäpeliä. Katsotaan nyt miten Green tuon näkee sitten, mutta joitakin erilaisia vaihtoehtoja on onneksi olemassa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Olipa hieno katsoa taas Canucksilta NHL-kiekkoa, vaikka näin harjoituspelin kautta ja tappioon päättyneessä ottelussa. Vancouver pelasi paria oman pään nukahdusta lukuun ottamatta kauden tilanteeseen nähden ihan hyvää kiekkoa, vei pelin "odotetut maalit" 2.97 - 1.62 ja laukoi 38 kertaa, mutta Vezina-finalisti Hellebuyck näytti Vezina-voittajalta. Jets otti numeroiden perusteella lopulta selvän 4-1 (viimeinen tyhjiin) voiton. Näitä pelejä nähtiin runkosarjassa kääntyvän toiseenkin suuntaan, mutta nyt meni näin päin.

Ketjut ja pakkiparit:





Tasakentin Canucksin kaksi ensimmäistä ketjua toimivat pelillisesti hyvin. Petterssonin ketju vei tasakentin laukaukset 16-9 ja Horvatin ketju (joka pelasi Jetsin kovaa ykköstä vastaan) 13-6 lukemilla. Horvatin ketjussa Boeser etenkin erottui mielestäni edukseen. Hän laukoi neljä kertaa ja oli kerran läpiajossa, mutta ei saanut nyt tulosta. Pettersson oli myös pirteällä pelipäällä ja on valmis Minnesotaa vastaan. Vancouverin ainoan maalin teki Roussel Gaudetten tekemästä esityöstä - ei kauden kaunein osuma, mutta tuollaista maalia osasin odottaa tässä pelissä Hellebuyckin taakse jos sieltä joku sisään meni.

Negatiivisina puolina tästä pelistä voisi kaivaa Stecherin ja Sutterin, jotka olivat mielestäni Canucksin heikoimmat pelaajat. Sutter näyttää monien vammojensa jälkeen olevan jo lähes menetetty tapaus, mutta katsotaan nyt sitten paremmin kun peleillä alkaa olla kohta oikeasti merkitystä. Mahdollista on, että hän ei jaksa kokeneena pelaajana syttyä tälläiseen harjoituspeliin, mutta luulisi kyllä kun hänen pelipaikkansa ei ole varma. Tämän pelin perusteella Virtanen kuuluisi kyllä hänen paikalle ellei tuo Jaken kuntopuoli ole pahasti ruosteessa.

Pakkipari Myers-Fantenberg ei myöskään vakuuttanut (kuten ei yhdessä pelatessa vakuuttanut runkosarjassakaan - ihmettelen miksi tuota pistetään vieläkin yhteen). Itse pistäisi Myersin Edlerin pariksi ja nostaisin kahden ensimmäisen parin peliaikoja. Ehkä tuota kärkipakkien peluutusta tullaan näkemäänkin sitten Wild-sarjassa. Nyt ainoastaan Hughes pelasi yli 20 minuuttia ja esimerkiksi Edlerin peliaika jäi 16 minuuttiin (runkosarjassa Edler pelasi vain kolmessa pelissä alle 19 minuutin aikoja ja pelasi keskimäärin 22:37 peliä kohden).

Juolevin paikka seiskapakkina tässä ainoassa harjoituspelissä tarkoittaa nyt sitä, että hän on hyvin lähellä pelipaikkaa. Nyt Juolevi pelasi vähän, mutta esiintyi edukseen noiden minuuttien aikana. Canucks Armyn peliraportti kirjoitti Juolevista;


Another short story of the night was Olli Juolevi. He looked good tonight. Juolevi made a couple good passes, was physical enough against a big, strong Jets team and overall, Juolevi fit right into an NHL game. He only played 6:37 of ice-time in this game but he was solid. No complaints here on Juolevi.

Innokkaimmat pistävät nyt Juolevia pelaamaankin, mutta on eri asia pelata tuo noin seitsemän minuuttia kuin noin 15 minuuttia:





Mikään mahdottomuus ei silti olisi nähdä Juolevia Minnesota-sarjassa pelaamassa ainakaan jos Canucks häviää ensimmäisen pelin sarjassa. Ensi kauden suunnitelmiin tämä loppukausi kyllä luultavasti jollain lailla vaikuttaa vaikkei peliaikaa nyt tulisikaan.
 
Viimeksi muokattu:

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Vancouverin ainoan maalin teki Roussel Gaudetten tekemästä esityöstä - ei kauden kaunein osuma, mutta tuollaista maalia osasin odottaa tässä pelissä Hellebuyckin taakse jos sieltä joku sisään meni.

Negatiivisina puolina tästä pelistä voisi kaivaa Stecherin ja Sutterin, jotka olivat mielestäni Canucksin heikoimmat pelaajat.

Roussel näytti tuossa maalissa asennetta ja taisteli ensin kiekon ja sen jälkeen runnoi sen vielä väkisin maaliin. Tuo kolmosketju tuo todennäköisesti hyvää taustatukea playoffeissa, joten se ketju on kyllä valmis peleihin.

Ykkös- ja kakkosketjut saivat hyvin vetoja ja paikkoja aikaan, mutta maalit säästettiin playoffeihin. Tarvittaessa niidenkin pitää työhaalarit esiin ja mennä sinne maalille. Mutta todella hyvältä näytti esim Petterssonin peli. Pitää vaan toivoa, että pysyy ehjänä Wildin fyysisten pelaajien käsittelyssä. Pettersson tulee varmasti saamaan huomiota sarjassa.

Sutterin voisi ottaa kyllä kylmästi pois pelaavasta rosterista. Vauhti ei riitä ja vastapainoksi tyhmä jäähy. Motte ei tehnyt myöskään vaikutusta, mutta ainakin luistin kulkee ja painaa hommia.

Pakisto on tosiaan vaikea rasti nyt tässä vaiheessa kautta. Parit pitäisi löytää nopeasti eikä tosiaan Stecher vakuuttanut. Myers ylemmäs ja Fantenberg - Juolevi suojatuille minuuteille? Eiköhän tässäkin kokemus voita ja ennemmin tuolta kaivetaan Benn kehiin, kuin että Juolevi saisi oikeasti paikan.

Jos mentäisiin peliesitysten perusteella ja extroiksi jäisi Eriksson, Sutter, Stecher ja Benn niin taitaisi olla playoffien kallein extranelikko.

Joka tapauksessa hienoa oli pari peliä katsella taas NHL-kiekkoa. Toivotaan hyvä playoff-kiekkoa parin päivän päästä.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: nuck

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Sutterin voisi ottaa kyllä kylmästi pois pelaavasta rosterista. Vauhti ei riitä ja vastapainoksi tyhmä jäähy. Motte ei tehnyt myöskään vaikutusta, mutta ainakin luistin kulkee ja painaa hommia.
Sutterista ihan samaa mieltä. Voi vaan olla, että Green uskoo kokeneen hyökkääjän löytävän ekstra-vaihteen sitten kun peleillä on tosissaan merkitystä. Mikäli ensimmäisestä pelistä tulee tappio ja Sutterin otteet ovat tuota tasoa, luulisi siellä jonkun vaihdon tulevan. Saattaa tosin olla, että sieltä kaivetaan Eriksson pelaamaan tilalle ennen Virtasta. Green luottaa noihin kokeneisiin pelaajiin vaikka bottom6-osastolla on vähän liikeongelmia eikä Eriksson tai Sutter tuota ainakaan paranna. Sutterin paikka rosterissa saatetaan puolustaa sillä, että hän on sentteri ja "valmis" paikkaamaan mikäli tulee loukkaantumisia.

Motte täytti paikkansa mielestäni taas alivoimalla. Toki Jets ei saanut kuin kaksi kertaa pelata ylivoimaa, mutta noiden aikana Motte oli joukkueen eniten peluutettu hyökkääjä, omaan päähän tuli yksi veto hänen ollessa jäällä ja Jets ei saanut maaleja ylivoimilla. Tasakenttäpelissä Mottelta ei kauheasti odoteta ja hänellä on puutteita kiekollisessa pelissä. Kehittyneiden tilastojen mukaan hänen corsinsa menivät tasakentin 8-8 kun saman ketjun Sutterilla nuo olivat 5-9 lukemilla. Toki tuo on niin pieni näyte, ettei vielä tuon perusteella kannata mitään suurempia suuntaviivoja vetää.

Mr. Smith kirjoitti:
Pakisto on tosiaan vaikea rasti nyt tässä vaiheessa kautta. Parit pitäisi löytää nopeasti eikä tosiaan Stecher vakuuttanut. Myers ylemmäs ja Fantenberg - Juolevi suojatuille minuuteille? Eiköhän tässäkin kokemus voita ja ennemmin tuolta kaivetaan Benn kehiin, kuin että Juolevi saisi oikeasti paikan.
Noin minäkin tuon luulisin menevän. Veikkaan, että Stecher pitää tästä pelistä huolimatta tuon paikkansa oikealla puolella. Itse pistäisin kolmospariin nyt melkein Juolevin pariksi, mutta eiköhän siellä Fantenberg tai Benn tosiaan nähdä. Green pelaa aika varman päälle monin paikoin ja on näyttänyt, että halua rohkeille muutoksille ei ole kovin helposti tulossa - esimerkkinä vaikka Hughesin asema runkosarjassa ylivoimapakkina, mikä kesti yllättävänkin kauan saada Edlerilta peliesityksiin nähden tai Gaudetten ajo kolmosketjun keskelle Sutterin tilalle. Petterssonin sijoittaminen sentteriksi heti alkuun oli kyllä poikkeus tuosta. Ehkä tuo oli niin selvä siirto harjoitusleirin jälkeen, että tuon olisi tehnyt jokainen valmentaja.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Canucks Armyn juttu Juolevin harjoitusleiristä:


Coming into the second training camp of the 2019-20 season, Olli Juolevi was a player many pegged as being somebody who would benefit from the extra practice, but likely wouldn’t be asked to travel with the team to the Edmonton bubble as part of their playoff roster, similar to Kole Lind.

Through the first few days of training camp, those thoughts seemed to be proven correct. He didn’t skate with the main group for the first few days, and when he did get his shot, he just didn’t stand out. In the first scrimmage, he wasn’t very good at either end of the ice, and in the second scrimmage, he nearly cost his team two goals in the first ten minutes of the game.

But something changed in that second scrimmage. That second scrimmage was where Juolevi turned a corner, charged full steam ahead, and never looked back once for the remainder of camp.

Training camp Juolevi and just recovered from injury Juolevi seem to be two entirely different players. I suppose you could also call training camp Juolevi “well-rested and fully healthy Juolevi” as well.

The big thing that stuck out was how good Juolevi’s footwork looked at both ends of the ice. This was noticed by both observers and his teammates, as Troy Stecher, who was paired with Juolevi during the last scrimmage of training camp noted that Juolevi’s footwork looked “a lot better” than the last time he had seen him play.

On the offensive side, Juolevi showed an ability to get quick shots through traffic and most importantly, past the first defender closing in on him at the point.

Green;

He’s slowly getting better everyday I think…He’s surprised me in a good way. I think he’s been pretty solid. We’re trying to work with him a bit more on the side than other guys. Trying to get him to push himself to get better everyday.

I was really happy with Olli. Thought he did some really good things. Settled in, played well.

***

Sportsnetilla on Brian Burken haastattelu:


Burke (joka toimi Juolevin varauksen aikaan Flamesissa kiekkopuolen presidenttinä) sanoo, että draftin aikaan heillä oli Flamesissa Juolevi ja Tkachuk rinta rinnan draftiin mennessä ja sanoo Juolevin pelanneen Londonissa kuin 24 vuotias veteraani. Nuo Burken höpinät tulevasta All-Stars pakista voidaan kyllä mielestäni unohtaa tässä vaiheessa, vaikkei minulla tietenkään mitään tuollaista vastaan olisi ja Juolevin parhaat kaudet ovat edessä mikäli pysyy kunnossa.

Itse olisin todella tyytyväinen mikäli Juolevista kehittyisi tulevaisuuden puolustukseen top4-6 pakki. Canucks on ennen Hughesia sellaisen saanut vuonna 2004 Edlerista. Toki vuonna 2012 varattu Huttonkin oli hetken aikaa NHL:n huonoimmassa puolustuksessa tuollainen. Siitä kun puolustajat vielä näyttäytyvät lupaavina on pitkä matka pelaavaan kokoonpanoon, saati sitten top4-puolustukseen pysyvästi. Vielä pidempi matka on joukkueen avainpelaajiin tai etenkään mihinkään tähdistöihin.

Katsellaan nyt rauhassa ensin saako Juolevi ensikosketuksensa NHL:ssä nyt playoffeissa ja miten hänen kehityksensä tulee kulkemaan ensi kaudella. Ensi kaudella olisi mahdollista ottaa kolmosparin paikka ja sitten sieltä pelien luistaessa hyvin mahdollisuus olisi ehkä ottaa kakkosparin tonttiakin vielä tulevaisuudessa. Hughes, Juolevi ja Rathbone ovat vasemmalle puolelle tulossa ja mikäli nuo kaikki tulisivat muodostamaan tulevaisuuden vasemman puolen, tuo olisi jo joukkueelta sellainen onnistuminen omista varauksista ettei olla ennen nähty.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Laitetaan vielä Ray Ferraron TSN Vancouver 1040:n radiohaastattelu:


Ferraro puhuu haastattelussa mm. Boeserin hienosta pelistä Jetsia vastaan tuossa harjoituspelissä, Juolevista, Ferlandista, Virtasesta sekä ensimmäinen pelin tärkeydestä tulevassa sarjassa. Lisäksi hän piti näkemästään tappiosta huolimatta Canucksin otteista Jetsia vastaan.

Minnesotan puolelta hän nostaa esiin mm. Fialan. Ferraro epäilee että hänen 2017 keväällä tullut jalkavamma olisi vasta menneen kauden aikana selätetty lopullisesti. En tiedä tuosta, sillä Nashvillessa tuli jo 23 maalia ja 48 pistettä siirtoa edeltäneellä kaudella 21 vuotiaana. Toki Fiala pystyi nyt nostamaan pelinsä tasoa entisestään, joten saattoihan tuon jalan kanssa ollakin ongelmia.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Sportsnetin Iain MacIntyren artikkeli uransa ensimmäisiä playoff-pelejä kohta aloittavasta Quinn Hughesista:


Hughes kertoo tauon tulleen hänelle siinä mielessä hyvään saumaan, että hän oli pelaamassa pienillä vammoilla ennen taukoa. Hän piti pari viikkoa taukoa harjoittelusta kunnes aloitti treeninsä. Green oli soitellut tauon aikana hänen kanssa lähes viikottain, mikä piti Hughesin motivaation päällä;

I didn’t know how long we were going to be off (with the shutdown) so I just took a couple of weeks off at the start. I’d been playing hurt a little bit towards the end and so I needed a break just for that. But then coach (Travis) Green kind of got on me to start working out and trying to use this to my advantage to get stronger and better. He said this would be good for the team and it would help me, too, so he was on me a lot, calling me pretty much every week to discuss how things were going. That was huge as a motivator for me. That really helped me.

Hughes sanoo olevansa nyt valmiimpi kiekkoilija kuin oli vielä viime syksynä ensimmäisissä peleissä NHL:ssä. Eroa on tullut fyysisellä- mutta etenkin henkisellä puolella kun on saanut pelata ammattilaisten kanssa. Samalla hän kuitenkin tiedostaa, että edessä olevien playoffien haasteet;

Physically, it’s a huge difference. But mentally, it’s even bigger. There is a lot I learned this year from the coaching staff and from the players. I think I’m smarter, I’m better, I’m more skilled, I’m stronger. I don’t think there will be as much of (an improvement) as there was from September to now ever again. But I’ll keep getting better.

I’m not going to sit here and say, ‘Yeah, I’m ready for the playoffs.’ Who really knows? There are some big, strong guys over there (on the Wild) and I’ve got to be smart where I put my body and how long I hold on to pucks. Guys like the Sedins learned over the years how to look after their body. All it takes is one bad hit and it could be over. So it’s important for me to put myself in good spots.

Hughesin kehitys kauden aikana oli todella hieno nähdä. Hän teki kyllä heti alkuun ison vaikutuksen päästessään pelaamaan, mutta pystyi parantamaan peliään kauden aikana. Valmennusjohtokin alkoi luottamaan häneen kauden aikana. Alkuun hän pelasi lähinnä paljon hyökkääviä minuutteja, mutta kauden mittaan hän alkoi saada puolustusvastuutakin osakseen ja kantoi roolinsa siinäkin hyvin.

Tilastoista esimerkiksi saman divarin Edmontonia vastaan voisi kaivaa vaikka sen, että kun alkukaudesta tuli pääosin hyökkääviä aloituksia, kauden viimeisessä keskinäisessä ottelussa Oilersia vastaan Hughes aloitti tasakentin hyökkäyspäästä vain kerran ja seitsemän kertaa omista. Hän pelasi kauden aikana yhteensä Canucksin eniten tasakentin MacDavidia (38:31) ja Draisaitlia (35:06) vastaan ja hänen aikana tasakentin laukaukset tulivat Oilers-supertähtiä vastaan omille yhteensä 76-51 (McDavid 35-27 ja Draisaitl 41-24).

Mielenkiinnolla seuraan etenkin miten uransa ensimmäisiä playoffeja NHL:ssä pelaavat Hughes, Pettersson ja Boeser näistä ensimmäisistä playoffeista selviävät. Menestykseen vaadittaisiin nyt kyllä koko joukkueelta hyvää panosta, sillä nuorten pelaajien saati sitten parikymppisen tulokkaan harteille ei voi vielä liikaa painoa laittaa. Mikäli joukkue vain onnistuu, niin uskon kyllä noiden Canucksin kärkipelaajienkin siinä onnistuvan.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves




Ferlandille ei tullut pelikieltoa tuosta Wild-sarjan ensimmäisen pelin keihästyksestä Minnesotan vaihtopenkille. Ymmärsin Ferlandia tuossa kun kuumeni tilanteessa, mutta olihan tuossa silti keihästys penkille mistä olisi voinut pelin pelikieltoa myös antaa.

***

Vähän kehittyneitä tilastoja Canucksin näkökulmasta tuosta ensimmäisestä pelistä:

Tasakentin corsit (CF%):

Pettersson: 64.1 (25-14)
Miller 62.5 (20-12)
Tanev 62.16 (23-14)
Hughes 57.78 (26-19)
Stecher 57.14 (16-12)
Toffoli 53.33 (16-14)
Ferland 52.63 (10-9)
Sutter 50 (10-10)
Boeser 50 (18-18)
Fantenberg 50 (10-10)
Pearson 48.28 (14-15)
Roussel 47.37 (9-10)
Beagle 47.37 (9-10)
Edler 47.22 (17-19)
Motte 43.48 (10-13)
Myers (41.03)
Gaudette 38.89 (7-11)
Horvat 37.93 (11-18)

Top5/Bottom5:

"Odotettujen tehtyjen maalien ja päästettyjen maalien erotus (tasakentin) (xGF%)

Top5:

Stecher 62.02
Sutter 54.38
Beagle 50.12
Tanev 48.63
Motte 48.39

Bottom5:

Gaudette 12.79
Horvat 14.57
Toffoli 16.47
Roussel 17.4
Ferland 18.87

Harjoituspelissä mielestäni joukkueen eniten hukassa olleet pelaajat Stecher ja Sutter pelasivat nyt paljon paremmin. Gaudette ja Horvat sen sijaan olivat ongelmissa ja etenkin Horvatilta on lupa kysyä paljon parempaa peliä jatkossa. Gaudetten asemaa tuo Sutterin sarjan ensimmäinen peli saattaa vähän uhatakin. Sutter voisi olla kaikesta huolimatta kokeneena pelaajana ihan paikkansa täyttävä kolmossentteri näissä peleissä. Gaudette sai vasta tällä kaudella lunastettua tuon kolmossentterin paikan, mutta oli ainakin nyt ensimmäisessä ottelussa vähän ongelmissa Minnesotan kokeneita senttereitä vastaan.





Canucks alkoi peluuttaa kolmannessa erässä Hughesia ja Myersia yhdessä, mutta tuolle kaksikolle ei kauheasti minuutteja ehtinyt nyt tulla. Stecherin pelaaminen Fantenbergin kanssa oli tilastojen mukaan hyvää, joten tuon kaksikon voisi nähdä pelaavan yhdessä seuraavassa pelissä mikäli joukkue ei lähde kokeilemaan Juolevia. Itse pitäisin tuon Hughes-Tanev -kaksikon yhdessä kuitenkin ja Edler - Myers olisi toinen pakkipari.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vielä vähän tuosta ensimmäisestä pelistä. Minnesotan pelaaminen Petterssonia vastaan oli onnistunutta. Pettersson oli Canucksin paras corseissa ja muutenkin mielestäni paras hyökkääjä, mutta ei saanut itse kuin kaksi laukausta maalia kohti (yhteensä kuusi laukausta, mutta neljä kutia Wild sai blokattua tai meni häirinnän ansiosta ohi). Video tuosta pelaamisesta kertoo hyvin miten aggressiivisesti Wild onnistui pelaamaan Eliasta vastaan.





Fyysisesti Pettersson on kehittynyt tulokaskaudesta ja menee kiitettävästi "sota-alueille", mutta häviää vielä liikaa noita kaksinkamppailuja. Tuolla alueella on hänellä eniten kehittymisen varaa ja kyllä se paranee tuosta vuosien aikana. Pari tuosta videosta puuttuvaa kaksinkamppailupelaamista Pettersson onnistui myös voittamaan, mutta noissa videon tilanteissa häntä onnistuttiin häiritsemään (ainakin tuomarien mielestä - en ota tässä nyt siihen kantaa olisiko jostain voitu myös viheltää) puhtaasti ja onnistuneesti.

Tuo Wildin kova keskittyminen Petterssoniin avaisi nyt väylää Horvatille ja Boeserille kakkosketjuun. Uskon tuon Minnesotan tiiviin viisikkopuolustuksen ja kovan top4-puolustuksen tekevän Petterssonin sarjasta vaikean jatkossakin, joten muiden ketjujen olisi pakko onnistua mikäli tästä sarjasta aiotaan tehdä vielä kunnon sarja.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Pari twiittivideota tuosta Wild-sarjan toisesta ottelusta:




- Myersin huonon illan yksi synkimmistä vaihdoista. Olisihan tuosta vaihdosta kyllä jonkun toisenkin voinut laittaa jäähylle. Myers pelasi mielestäni ihan hyvän runkosarjan ja kellotti joukkueen korkeimmat tasakenttäjääajat (marraskuun 8. päivästä lähtien Hughes pelasi eniten tasakenttäaikaa peliä kohden ja jään odottamaan milloin tuo tilasto tulee muuttumaan tulevaisuudessa..), joten valmennus luotti. Nämä tällaiset vaihdot jäävät kuitenkin fanien muistiin. Tuo oli jo lähes "gudbransonia".

***




- Boeserin NHL-uran avausmaali tuli melko tyhjään verkkoon Petterssonin syötöstä. Boeserilla on kyllä kyky olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mikä puuttuu monilta muilta Canucksin hyökkääjiltä.

***




- Hughes - joka pelasi mielestäni melko keskinkertaisen pelin muuten hänelle - järjestelee paikkaa.

***




- Millerilta hyvä esityö siniselle Hughesille, jonka ohjaukseksi tarkoitetun laukauksen Horvat onnistui kääntämään maaliin. Canucksin ylivoima oli surkeaa ja mielestäni Hughes hätäili pelin alussa pari kertaa niissä, mutta rauhoitti peliään pelin aikana. Toivottavasti jatkossa toimii taas paremmin.

***




- Miksi nämä usein sattuvat samalle pelaajalle?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Sarjavoitolla Minnesotasta Canucks varmisti sen, että tulevan draftin Canucksin ykköskierroksen varausvuoro tulee siirtymään Devilsille. Mikäli tuosta sarjasta olisi tullut tappio, vuoro olisi ollut joko kymmenes tai ensimmäinen (arvonnan kautta olisi ollut tähän pieni teoreettinen mahdollisuus) ja vuoro olisi siirtynyt vasta ensi kesälle Devilsille.

Tuo sarjatappio ja ykköskierroksen vuoron saaminen tämän vuoden draftiin olisi ollut sekin ihan hyvä, sillä top10 tähän draftiin on kova. Itse olen kuitenkin vain tyytyväinen siihen, että vuoro ei jäänyt kellumaan ensi kesälle. Vaikka nyt tuntuisi joukkueen voimasuhde millaiselta tahansa, San Jose on esimerkki että ennusteet voivat heittää nopeastikin kuperkeikkaa. Sharksia kaavailtiin noin 95 pisteen joukkueeksi esimerkiksi Athleticilla ennen tätä kautta.




Helppo olla samaa mieltä. Toki joukkueilla on mahdollisuus saada ykköskierroksen puolivälistä vaikka Karlsson tai Tarasenko. Historiaa peilaten Millerin tasoisen pelaajan saaminen ensimmäisen kierroksen sijoilta 11-20 on kuitenkin noin 15% luokkaa, parempien tietysti vielä pienempi. Miller on ehkä koko joukkueen monipuolisin pelaaja ja tällä kaudella hän oli myös tehokkain.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vähän asiaa puolustuksesta ja sen tulevaisuudesta:

Travis Green uransa ensimmäisen NHL-pelin playoffien ratkaisevassa ottelussa pelanneesta Juolevista;

He didn’t seem too nervous. I think to be honest the coaches were more nervous than him. I haven’t seen him a lot but we just felt like he was the guy to go in. He’d had a good camp, he played heavier than we thought he would, moves the puck quick, he’s got a good release on his shot, he didn’t seem intimidated at all … I’m happy for him.

Juolevi sai vähän peliaikaa ja ymmärrän hyvin, että valmentajat olivat hermona miten Juolevi "kylmiltään" selviytyy näin tärkeässä ottelussa. Elias Pettersson pelasi viime kaudella ensimmäisessä NHL-pelissään alle 10 minuuttia runkosarjapelissä, joten tuo Juolevin kuormakin voi tuosta nopeasti nousta mikäli hän pääsee jatkamaan ja pelaa peliä edistävästi oman ruutunsa. Hieno kuitenkin nähdä ensimmäisen pelin olevan nyt takana ja ihan onnellisissa merkeissä kun tuli voitto ja oma panos jäi pienistä minuuteista huolimatta sellaiseksi, että tämän jälkeen voi katsella taas eteenpäin.

Juolevi ei noiden minuuttiensa aikana ehtinyt tehdä mitään näkyvää ja ihan hyväkin niin, että hän keskittyi pitämään pelinsä yksinkertaisena. Tämä lyhyt pätkä nousi vähän esiin lähinnä siksi, että tuossa nähtiin Juolevin rauhallisuus paineen alla pelissä. Mitään häikäisevää yksilösuoritusta hän ei tuossa tehnyt, mutta tuo avasi vähän lisätilaa Petterssonille hyökkäyspäässä ja näytti pelisilmää, mikä usein näkyy näiden pienten tilanteiden kautta.





Jostain luotosta Greenin taholta kertoo se, että Juolevi sai vähän peliaikaa alivoimalla, missä Green on ollut aika tarkka peluutuksista. Toki hän pelasi jo Uticassa tällä kaudella alivoimaa, joten ehkä tuo raportti on mennyt Canucksille. Tuon alivoimakuorman täyttö olisi tärkeä jatkoa ajatellen peliaikaa saadakseen. Melkein sieltä pitäisi saada kakkosalivoiman tonttia, mikäli minuutteja aiotaan nostaa.

Tulevaisuudesta puhuttaessa, Troy Stecherin minuutit tuossa ratkaisevassa pelissä jäivät alle 10 minuutin ja tasakenttäaikaa tuli seitsemän minuuttia. Minä näkisin Stecherin mahdollisena Juolevin tulevaisuuden pakkiparina, mutta luottoa ei nyt ratkaisupelissä tullut. Syystä tai toisesta Green ei luota Stecheriin alivoimapakkina, vaikka hänen tilastonsa siellä ovat ihan vertailukelpoisia muihin kakkosparin pakkeihin nähden. Jos Stecherin kanssa ei saada edullista sopimusta aikaan, aika helppo olisi tällä historialla nähdä hänet jatkossa muualla.

Minor Myersiin Green sen sijaan luottaa ja paljon, vaikka;





Tuossa on kyllä sanottava se, että Myers olisi ollut ilman jäähyjä sarjassa pääosin hyvä. Mutta itse ainakin lasken nuo jäähytkin mukaan kokonaisuuteen ja tuossa Myers oli koko NHL:n huonoin ja vielä aika selvästi. Tuo oli todella synkkä sarja hänelle tuossa mielessä. Jetsissa hän ei tuossa mitenkään ihmeellisesti kunnostautunut, mutta aikanaan Buffalossa (2010-11) hän oli noissa jäähyissä myös hyvin näkyvä playoffeissa. Pitää toivoa, että seuraavassa sarjassa minuutit pysyvät kurissa. Jäällä ollessa Myersista on kyllä apuja joukkueelle.

Corsi-tilasto (CF%) Canucksin pakeilta playoffeista tasakentin tähän mennessä (otin mukaan nyt Juolevinkin lyhyen pätkän, kun pääsi kerran piikkipaikalle):

Juolevi 71.43
Hughes 58.04
Stecher 52.87
Myers 48.46
Tanev 46.56
Fantenberg 44.68
Edler 42.65

Tuossa näkyy tietysti peluutuskin ja on eri asia arvioida muutenkin esimerkiksi Hughesia Stecheriin, kun Hughes on pelannut puoli tuntia enemmän neljään peliin. Edlerin ja Tanevin lukemia syö osaltaan tuo heidän vastuu puolustavissa minuuteissa. He pelasivat sarjassa puolustuksessa eniten Fialaa vastaan ja Hughes oli tuossa peluutuksessa nyt vasta kolmas. Toki ei tuo mitenkään älytön ero ollut, mutta selittää Tanevin ja Edlerin lukuja Fantenbergiin ja Stecheriin nähden lähinnä.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Miller taas äänessä. On kyllä tullut iso rooli hänelle heti ensimmäisellä kaudella joukkueen sisällä näissäkin asioissa.





***

Sanotaan nyt vielä täälläkin, että Hughes teki ensimmäisessä pudotuspelisarjassaan seurahistoriaa "eniten pisteitä tulokaspakkina playoffeissa yhdessä pudotuspelisarjassa" -kategoriassa. Entistä ennätystä piti hallussaan "Rauman Lukon kasvatti" Neil Belland vuoden 1982 Canucksin finaalijoukkueesta. Nykyisin Toronton poliisissa työskentelevä Belland oli pelityyliltään Hughesin kaltainen hyvin liikkuva ja pienikokoinen puolustaja, mutta ei kuitenkaan yhtä lahjakas ja NHL-ura jäi lopulta aika lyhyeksi.

Hughesiin nähden käänteisellä pelinumerollakin (34) pelanneella Bellandilla on edelleen tuolta keväältä 1982 hallussaan Canucksin tulokaspakkien piste-ennätys playoffeista kahdeksan pistettä. Hughes on nyt tuosta kahden pisteen päässä, joten mahdollisuudet tuon rikkomiseksi ovat olemassa mikäli joukkue menestyy jatkossa. Belland saavutti nuo kahdeksan pistettä 17 pelissä kun Hughesilla on nyt neljä ottelua pelattuna.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Juuri päättyi peli St. Louisin ja Dallasin välillä. Blues johti ottelua vielä puoli minuuttia ennen loppua 1-0, mutta Dallas tasoitti pelin ja vei lopulta rankuissa voiton. Tuo tarkoitti sitä, että Canucksin seuraava vastustaja playoffeissa on hallitseva mestari ja päättyneen runkosarjan kakkoseksi sijoittunut St. Louis. Edessä on kova ja toivottavasti mielenkiintoinen sarja, josta enemmän sitten sarjan ketjussa ja täällä myöhemmin.

Yksi kuva vielä tuon Minnesota-sarjan jälkeen:



 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Jatketaan artikkeleiden lainaamista:


Hughes pelasi Minnesota-sarjassa eniten Chris Tanevin ja Tyler Myersin kanssa. Kehittyneiden tilastojen (corsit) mukaan:

Hughes - Myers yhdessä (peliaika ja corsit): 25:07, 32-26
Hughes ilman Myersia: 37:49, 41-29
Myers ilman Hughesia: 35:00, 27-38

Hughes - Tanev: 33:58, 35-28
Hughes ilman Tanevia: 28:57, 38-27
Tanev ilman Hughesia: 24:36, 17-31

Ei enää yllätä ollenkaan, että Tanev ja Myers pelasivat tilastojenkin mukaan paremmin Hughesin kanssa kuin ilman, mutta tuo on vähän yllättävä, miten paljon Tanevin peliin Hughesilla oli tilastollisesti vaikutusta.

Hughes sanoi Tanevista Athleticilla;

I don’t think you can put a price on it. Chris is the heart and soul of this team.

He does a lot of things in the D-zone that I’m not capable of doing. As we’ve played longer and longer together, his game has continued to get better. It’s awesome to see him score there. He’s been big for me on the ice and off the ice as well.

Vaikka Hughes-Myers -parin tilastot olivat vastaavanlaisia Hughes-Tanev -parin tilastoihin, eiköhän Tanev ole kuitenkin järkevää koittaa pitää yhdessä Quunon kanssa myös tulevaisuudessa ja toivoa, että Tanev olisi tärkeissä otteluissa kunnossa.

***

Hyviä uutisia Venäjänmaalta:

 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Hyviä uutisia Venäjänmaalta:

Tuosta linkin takana olevasta tekstistä nosto:

" I very much believe the Canucks could be the next team to win the Stanley Cup. You add (a player) like Podkolzin to that group and (he) adds different elements to give you a real balance throughout your lineup. I think the Vancouver Canucks are loaded. When I look at Vasili, he’s going to be the captain of the Russia World Junior team and he will take his game to another level this year at the KHL."

Vaikka on tullut tuota Buttonia herjattua ja hupiukoksikin haukuttua, varmaan osittain jo ihan puhtaasti hassun ulkonäkönsä vuoksi, niin tämän boldatun rohkean väitteen voin allekirjoittaa, Canucksilla alkaa olla palaset todella mukavasti kohdillaan menestymisen suhteen. Mestaruuden voittaminen ei ole helppoa eikä pyttyjä voiteta paperilla, ennakkoarvioilla median tai keskustelupalstojen sivuilla, tästä on ihan riittämiin esimerkkejä olemassa. Vancouverissa on kuitenkin rakentumassa joukkue, jolla on lähitulevaisuudessa siihen täydet mahdollisuudet.

Pettersson ja Hughes ovat tunnetusti etujoukoissa uuden rungon helminä, mutta taustalla on paljon laadukkaita ja vielä useita vuosia huipulla pelaamaan kykeneviä hahmoja antamassa taustatukea, Maalivahti Markström on puhjennut kukkaan tässä aivan viime kausien aikana ja J.T. Miller oli Canucksille "hossamainen" täsmähankinta, joka on tärkeässä roolissa niin kentällä, kuin johtajana sen ulkopuolellakin. Markströmin jatkosopimus on mielestäni aivan oleellinen prioriteetti organisaation etenemisessä kohti täyttä potentiaaliaan lähivuosina.

Ja sitten taustalta on vielä tulossa Podkolzin ja Höglander, joilla molemmilla on kaikki maailman potentiaali kasvaa merkittäviksi NHL-tason tekijöiksi. Puolustukseen kaivattaisiin mielestäni Hughesille lisää apuja, mutta mikäli Juolevista kehittyy vielä top 4 -tason puolustaja sekä esim. Jack Rathbone, Brogan Rafferty tai Jett Woo kolmikosta kasvaa lisää NHL-tason apuja alakertaan, niin eipä siellä mitään hätää ole.

Palkkakaton kanssa joutuu Vancouverkin vielä kikkailemaan, mutta itse laskisin nyt alkuun esimerkiksi Toffolin, Virtasen ja Stecherin pois ensi kauden joukkueesta. Benningtonilla on nyt käsissään hiomaton timantti ja kaiken osuessa nappiin ei pidä ihmetellä, jos Vancouverissa nostellaan lähivuosina kannua ensimmäistä kertaa seurahistoriassa. Tämän syksyn seikkailut pudotuspeleissä viitoittaa tuolle tielle hyvät pohjat.

Edit. Näpyttelyvirheitä yritetty karsia.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Monen muun Canucks-pelaajan tavoin ensimmäisiä uransa playoffeja pelaavan Stecherin playoffit ovat olleet tähän mennessä oikein hyvät myös tilastoilla:





Hän ei tule koskaan unohtamaan tuota uransa playoff-maaliaan, minkä omisti tänä vuonna kuolleelle isälleen. Peter Stecher oli monivuotinen Canucksin kausikortin omistaja ja luonnollisesti Canucksista kasvoi myös Troyn suosikkijoukkue. Silloin kun hän siirtyi yliopistosta pelaamaan ammattilaiseksi (2016-17), ei ollut vaikea valita joukkuetta mihin tekisi sopimuksen tuota taustaa vasten.





Stecher on kentän ulkopuolella hyvä ystävä etenkin North Dakotan joukkuekaveri Boeserin kanssa ja joukkueen sisällä arvostettu hahmo tuon periksiantamattoman pelityylin vuoksi. Saa nyt sitten nähdä jatkaako Stecher enää tämän kauden jälkeen kun tuossa tulee Stecherin sopimuskuviot eteen. Kolmosparissa Stecher menisi kyllä jatkossakin ja ikänsä puolesta (-94 syntynyt) hän pystynee pelaamaan vielä monta kautta NHL:ssä.

Mutta yli kolmen miljoonan tiliä en olisi häneen valmis sijoittamaan kuitenkaan, vaikka onkin niin joukkueen eteen pelaava pakki kuin voi olla. Peliaika on jäänyt kuitenkin aika pieneksi ja samalla pistetilastot. Greenin papereissa erikoistilanteita ei tule ja oikealla puolella hän on Tanevin ja Myersin takana hierarkiassa ja tulee siellä kolmosparissa varmaan pysymäänkin mikäli Tanev jatkaa joukkueessa.

Tuossa tullaan hänen osalta siihenkin asiaan, että kannattaako Canucksin ylipäänsä jatkaa pienten pakkien sisääntuloa. Hughes siellä nyt on varmuudella kauan, mutta myös Rathbone on tuollainen alle kuuden jalan pakki. Siellä olisi mahdollisesti kohta kolmekin niitä siinä tapauksessa mikäli Stecher jatkaisi. Tuossa voidaan kyllä miettiä sitäkin, että onko tärkeämpää kiekollisille pakeille tai yleispuolustajille pelin kehitystä katsoessa olla hyvin liikettä isommalla alueella vai taklaus-/vääntövoimaa oman maalin edessä ja kulmissa. Harvoin saa kumpaakin paketissa koko joukkueellista.

Jos joku epäili Stecherin pärjäämistä playoffeissa hänen pienen kokonsa vuoksi, niin ainakin toistaiseksi nuo epäilyt voi unohtaa. Stecher häviää ajoittain noita kaksinkamppailuja kokonsa vuoksi, mutta voittaa usein irtokiekkoja ja sanoisin, että on plussalla tuon vuoksi kiekottomassa pelaamisessa. Nuo ajoittaiset tappiot väännöissä tai taklatuksi tulemiset jäävät kyllä helposti paremmin mieleen kuin nuo voitetut irtokiekot.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Laitetaan tänne; Dan Hamhuis ilmoitti lopettavansa pelaajauransa 37 vuotiaana. Hamhuis tuli kaupunkiin kesällä 2010 vapaana agenttina ja pelasi kuuden kauden ajan Vancouverissa. Hän oli tärkeä puolustaja joukkueelle kaikkien kausien aikana ja tuli tunnetuksi etenkn luotettavasta puolustuspelistä, mutta myös kahden suunnan pelistä sekä erikoisuutena näyttävistä lonkkataklauksistaan. Hamhuis oli hyvin suosittu fanien keskuudessa ja yhteisössä muutenkin - hänet tunnettiin lempinimellä "the community man".

Parhaalla kaudellaan Vancouverissa Hamhuis keräsi 37 pistettä ja hänen Canucks-uransa tehosaldo jäi +78 merkintää plussalle. Kuvaavaa Hamhuisin tasosta pelaajana oli sekin, että hän mahtui Kanadan Olympiajoukkueen riveihin 2013-14 kaudella ja pelasi kisoissa viisi peliä. Hamhuis oli ehkä parhaimmillaan parin ensimmäisen kauden aikana tulonsa jälkeen. Harmittavasti hänen kautensa katkesi kesken 2011 Bostonia vastaan pelatun finaalisarjan ensimmäisessä ottelussa. Tuo oli aikanaan iso menetys kun puhuttiin kuitenkin ykkösparin puolustajasta.

Saa nähdä jatkaako Hamhuis jääkiekon parissa NHL:n puolella. Toivon näkeväni hänet vielä jossain tehtävässä.
 
Viimeksi muokattu:

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
Bo Horvatin kädet on niin pehmeässä kunnossa, että väkisinkin jonkinlaista man crushia pukkaa. Pelin analysoinnin jätän teille, jotka sen osaatte.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: nuck

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Luulin, että Jatkoajassa on joku aktiivinen Calder Trophy - ketjukin, mutta en sellaista löytänyt, joten laitetaan nyt sitten vaikka tänne.

Quinn Hughesin peliä on kyllä ilo katsella. Siinä on vauhtia ja taitoa ja yritystä ja tulostakin tulee ihan mukavasti. Jotenkin tuntuisi vääryydeltä, jos Calder Trophy menisi jollekulle muulle, vaikka ihan aikamiesten lailla nuo Makar ja Kubalik pelaavat myös. On hauska muistella nyt niitä kautta ennen olleita spekulaatioita, joissa Calderia tyrkytettiin Jack "Pikkuveli" Hughesille tai Kaapo Kakolle. Aika lailla jäivät näytöt antamatta noilla kahdella. Hughesin ansiosta, ja nyt viime peleissä Horvatin, on Vancouverin pelejäkin jo aika kiva katsella. Takavuosina ne olivat aikamoista tuskaa katsella (satunnaisesti niitä näin), koska mitään tuollaisia taitureita ei ollut, eivätkä Sedinin sisarukset todellakaan sytyttäneet.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Luulin, että Jatkoajassa on joku aktiivinen Calder Trophy - ketjukin, mutta en sellaista löytänyt, joten laitetaan nyt sitten vaikka tänne.
On täällä tuollainenkin, tosin hautautunut jo vähän kauas:


Amerikanihme kirjoitti:
Quinn Hughesin peliä on kyllä ilo katsella. Siinä on vauhtia ja taitoa ja yritystä ja tulostakin tulee ihan mukavasti. Jotenkin tuntuisi vääryydeltä, jos Calder Trophy menisi jollekulle muulle, vaikka ihan aikamiesten lailla nuo Makar ja Kubalik pelaavat myös.
Täysin samaa mieltä Hughesista. Canucksissa ei ole ollut koskaan hänenkaltaista tulokaspakkia eikä taida pitkään aikaan tullakaan. Itse toivon Hughesia, mutta veikkaan nyt kuitenkin Makaria ja perustelut löytyvät tuon Tulokkaat 2019-20 -ketjun viimeisestä viestistä. Tiukka kisa tuosta pitäisi tulla kuitenkin. Tosin äänestyksissä saattaa tulla isokin ero vaikka äänestäjät pitäisivät toista prosentinkin parempana tulokkaana.

Kuitenkin Makarin pistekohtaiset tilastot ovat vähän vielä Hughesiakin kovemmat NHL:n historiaa katsoen. Tilanne saattaisi olla ehkä erikin mikäli olisivat saman ikäisiä. Tuossa iässä vuosikin näyttelee usein roolia. Kenties myös jos Hughes olisi pelannut Petterssonin kanssa saman verran kuin Makar MacKinnonin. Mutta nämä ovat näitä jossiteltavia asioita eikä sillä loppu-uran kannalta merkitystä tule olemaan kumpi sen vie. Kubalik on tuossa äänestyksessä selkeämmin se "kolmas heppa", vaikka komea kausi häneltäkin on nähty.

Amerikanihme kirjoitti:
Hughesin ansiosta, ja nyt viime peleissä Horvatin, on Vancouverin pelejäkin jo aika kiva katsella. Takavuosina ne olivat aikamoista tuskaa katsella (satunnaisesti niitä näin), koska mitään tuollaisia taitureita ei ollut, eivätkä Sedinin sisarukset todellakaan sytyttäneet.
Mukava kuulla, että joukkue on löytynyt taas vähän paremmin kiekkokartalle. Näkemäni mukaan tuota ilmiötä on ollut havaittavissa muissakin paikoissa. Varmaan tuossa tullaan nyt tähän playoff-kesään/-syksyyn ja ihan luonnollistakin tuo. Ehkä myös siksi, että Canucks on tällä hetkellä nouseva joukkue tuon nuoren kärkensä ansiosta ja pelaa vauhdikkaampaa peliä kuin joskus takavuosina.

Olihan tässä pitkä synkkä lähihistoria jo takana ja sen satoa aletaan nyt saamaan. Joukkueessa on nyt mukana kuuden peräkkäisen vuoden Canucksin ykkösvaraukset (2013-2018; Horvat, Virtanen, Boeser, Juolevi, Pettersson ja Hughes), joiden kanssa tulevaisuutta pyritään rakentamaan. Tosin Virtasesta en tiedä mitkä ovat suunnitelmat. Toivottavasti Podkolzinista kasvaisi tuohon vielä jatkoa.

Timbit kirjoitti:
Bo Horvatin kädet on niin pehmeässä kunnossa, että väkisinkin jonkinlaista man crushia pukkaa.
Onhan tuota Horvatin peliä ilo taas katsella playoffeissa. Hän näyttää syttyvän näihin erikseen. Jo silloin 2015 kun hän pelasi 19 vuotiaana tulokkaana playoff-sarjaa Calgarya vastaan, hänen otteensa playoffeissa eivät jättäneet kylmäksi. Tosin tuolloin hän pelasi kärjen takana Hansenin ja Dorsettin kanssa Sedinien orkesteroimassa joukkueessa, mutta kokonaisvaltainen pelaaminen oli 19 vuotiaalle harvoin nähtävää. Hän jakoi Canucksin sisäisen pistepörssin voiton ilman ylivoima-aikaa, pelasi alivoimaa ja sai mm. yli 60% aloitukset, joita harvoin sen ikäisillä näkee. Jos runkosarjassa hänen iso hommansa onkin pelata vastustajien kovaa kärkeä pois, näissä hän pääsee vielä nostamaan tasoaan.

Tuossa sarjan toisessa pelissä nähtiin millainen vuosi hänellä on kaiken kaikkiaan ollut. Viimeisimmän vuoden varrelle on mahtunut niin naimisiin menoa, kapteeniksi valintaa kuin lapsen syntymää nyt kesäkuun lopussa.













Onhan tuossa ollut melkoinen vuosi kaiken kaikkiaan.

Minä olen tässä pohtinyt nyt vähän aikaa kolmen pelaajan välillä uuden Canucksin paidan ostoa. Pettersson, Hughes ja Horvat ovat olleet mielessä päällimmäisinä. Nyt playoffeissa tuo valinta alkaa kääntyä kapteenin suuntaan, vaikka muutkin ovat pelanneet hienosti.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös