Vancouver voitti kauden viimeisen kotipelinsä, kun San Jose kaatui viime yönä 4-2 lukemin. Markus Granlund teki toisessa peräkkäisessä pelissä pelin voittomaalin (edellisessä Dallas-pelissä maali tuli rankuissa), Demko torjui maalilla hyvin ja Tanner Pearson iski kaksi osumaa. Viimeisen teki Troy Stecher tyhjiin. San Jose hallitsi pelin alkua, mutta Vancouver halusi lopulta enemmän voittoa kauden viimeisestä pelistä.
- Pearson on tehnyt viimeisissä seitsemässä pelissä viisi maalia. Sen jälkeen kun hänet ja Bo Horvat pistettiin yhteen, Pearson on tehnyt 10 pelissä kuusi maalia ja Horvat 11 pistettä. Kaksikko näyttäisi sopivan yhteen pelityyleiltään ja ehkä tuohon voisi rakentaa jotain tulevaisuudessa. Pearsonin kausi on ollut yhtä tuskaa - kaksi seurasiirtoa ja lisäksi Pittsburghissa hän pelasi rikki menneellä peukalolla yli kuukauden koko ajan pienenevillä jääajoilla -, mutta nyt hän ainakin vaikuttaisi löytäneen sopivan roolin.
Horvat;
"He got here and he said this to us ‘I have had year from hell. He said he was bounced all over the lineup and he wasn’t getting played a lot.”
In his final month with Pittsburgh, Pearson was averaging 11 minutes a game.
“When got going here, he said he finally felt like he was home. He had a role."
“That’s what he said to me. Oh, and he just wants to play hockey. Lots of hockey."
“Those were his exact words."
“I said, ‘I feel you. I just want a steady linemate. So welcome to the team. Let’s get this thing going.'”
"He’s been a treat to have on the same line. His work ethic really stands out for me."
“He really competes and the best part is having a big body like that who can work the corners with me."
“It’s not easy for us. We’re going against the top lines every night. He does it."
“You have to be willing to get to the dirty areas and attack the net and he does that.”
Horvatin ketju aloitti kahdeksan kertaa omasta päästä, kaksi kertaa hyökkäyspäästä ja teki kaksi maalia. Kaikki ketjun pelaajat saivat kaksi pistettä ja Pearson laukoi seitsemän kertaa. Pearsonin maaliennätys NHL:stä on 24 maalia ja ikää on 26 vuotta. Ihan mahdollista, että jos tuo kaksikko pysyy yhdessä tulevaisuudessa, tuota maaliennätystä tullaan vielä muuttamaan. Horvatin ja Pearsonin ketju vaatisi vielä kolmannen hyvän pelaajan. Loui Erikssonia en näe pysyvänä ratkaisuna ketjussa.
- Green Hughesista; “I thought tonight was best game as far as defensively goes. He made some subtle, good plays, even on the play where he set up Brock, the 2-on-1, it started with a good defensive play in his own zone, and that’s a good example for a young d-man. I actually talked to him about it on the bench.”
Hughesilta nähtiin jälleen pari hienoa väläystä. Rohkea kiekon ylös nostaminen Sharksin karvauksen alta pois ja Boeserin ruokkiminen vapaaseen paikkaan takatolpalle mielestäni parhaat hetket pelistä. Pisteitä ei Jonesin vuoksi tullut kuitenkaan. Hänen peliaikansa on noussut joka peliltä.
- Demko ansaitsee osan kiitoksista pelin voittoon. Avauserässä meni kaksi maalia (ensimmäinen oli ohjaus maalin edestä, toisessa Hertl'n laukaus epäonnistui ja kiekko tuli maalin kulmalle vapaaseen paikkaan Pavelskille vähän vahingossakin), mutta noiden jälkeen Demko pisti maalinsa luukut kiinni ja otti toisessa erässä 11 torjuntaa ja kolmannessa erässä 12 torjuntaa. Nyt hänen torjuntaprosentti NHL:ssä on 91% tasoa, mikä on liigan keskiarvossa. Keskiarvo on parempi kuin miltä se kuulostaa. Martin Jonesilla San Josen maalilla on 89.6% lukemat.
- Petterssonilla oli pari hyvää paikkaa ja yksi tolppa, mutta maaleja ei nähty. Hyvinkin todennäköiseltä alkaa näyttää se, että tällä kaudella kukaan Canucksin pelaaja ei riko 30 maalin rajaa. Petterssonilla ja Boeserilla olisi ehkä tuo mennyt rikki jos olisivat pelanneet ehjät kaudet. Saa sitten nähdä kuka voittaa Vancouverin kauden maalipörssin. Tällä hetkellä Petterssonilla ja Horvatilla on 27 maalia ja Boeserilla 26 maalia.
Voitoista puhuttessa, Canucks jakoi myös omat kauden palkintonsa ennen viimeistä kauden kotipeliä;
- Parhaan puolustajan Babe Pratt Trophy meni Edlerille. Edler pelasi rikkonaisen kauden, mutta teki kuitenkin 53 pelissä 10 maalia ja 31 pistettä. Itse olisin antanut palkinnon Stecherille, mutta Edlerin suuremmat pisteet olivat varmaan vaikuttamassa tuossa.
- "Kolmen tähden palkinto" meni Markströmille. Ei yllätystä tuossa.
- Fred J. Hume Award eli ns. unsung hero award näkymättömästä työstä joukkueelle meni Antoine Rousselille. Roussel ja Stecher olivat varmasti tuossa palkinnossa vahvimmin ehdolla. Roussel teki 31 pistettä ja pelasi koko kauden ilman vapaailtoja. Ihan ansaittuun osoitteeseen meni tuo työn sankarin palkinto.
- Pavel Bure Award joukkueen mielenkiintoisimmasta pelaajasta meni Elias Petterssonille. Eipä jäänyt tuossa muille paljon sanottavaa.
- Cyclone Taylor Award joukkueen arvokkaimmasta pelaajasta meni Markströmille. Varmaan tuossa arvottiin Markströmin, Petterssonin ja Horvatin välillä, mutta ihan oikeaan osoitteeseen tuo palkinto meni kuitenkin kun kaikki asiat huomioidaan. Markströmin kanssa pelatessa Canucks oli pistekeskiarvoilla 90 pisteen joukkue, ilman häntä 58 pisteen joukkue. Eli toisin sanoen, Markströmin kanssa pelatessa Canucks oli playoff-tason joukkue, ilman häntä NHL:n huonoin.
Kautta on kaksi vieraspeliä enää jäljellä. Paljon on nähty ja vaikka kausi mollivoittoisissa tunnelmissa kokonaisuutena päätetäänkin, niin jotenkin tulee ikävä tuon joukkueen näkemistä kotikaukalossa. Paljon hyvää tuolla on jatkoa ajatellen. Varmaan viisikko Pettersson, Horvat, Boeser, Hughes ja Markström tulee olemaan se joukkueen ydin tulevaisuuteen ja tällä kaudella noista astui siihen joukkoon kaksi.
Saa nähdä olisiko tuossa yksi tulevaisuuden pelaaja Vancouveriin jos varausnumero putoaa sinne 10 paikkeille:
Canucks Armyn artikkeli VIctor Söderströmistä
***
Vancouver teki sopimukset kahden vapaana agenttina olleen yliopistopelaajan kanssa, kun maalivahti Jake Kielly ja puolustaja Brogan Rafferty allekirjoittivat sopimukset.
Heistä Kielly on ehdolla parhaaksi yliopistosarjan maalivahdiksi ja on pelannut kauden tilastoilla 26-11-2, 92.9% ja 1.91 päästettyä maalia pelissä. Kielly on 22 vuotias ja Vancouver saa hänestä ainakin Demkolle ja DiPietrolle kirittäjän.
Puolustaja Rafferty teki menneellä kaudella yliopistojoukkue Quinnipiacissa 38 peliin 24 pistettä. Oikealta laukova Rafferty on 188 senttinen ja 87 kiloinen puolustaja. Sinne Hughesin, Juolevin, Woon, Rathbonen ja Briseboisin taakse pakkiprospectiksi, mutta Rafferty on jo 23 vuotias ja näin ollen valmiimpi pelaajana.
Hyvähän noita arpoja on saada. Tuovat he yleensä ainakin kilpailua elleivät kykene ottamaan paikkaa ylhäältä myöhemmin.