Hienot voitot Coloradosta ja Chicagosta, joten nyt ollaan taas voittoputkessa. Horvat on pelannut nyt viisi peliä ja ollut pisteillä kolmessa pelissä (2+2). Ja ne pelit missä Horvat on ollut pisteillä ollaan myös voitettu.
Horvat on joukkueen tärkein pelaaja, mutta myös Sutterin paluu ja panos oman pään aloituksiin ja alivoimiin on ollut iso. Tai lähinnä tuo on saanut muut pelaamaan helpompia aikoja. Horvatilla on vaan usein kyky nostaa seura ylös vaikeista hetkistä, kuten nyt vaikkapa kahden viime pelin sisällä nähdyt otteet; ensin tärkeä avausmaali Coloradoa vastaan (Coloradon saldo on 24-4-2 jos joukkue on onnistunut avausmaalin teossa, joten tilastollisesti tuo oli tärkeä maali, vaikka Avs sitten nousikin) ja sitten Chicagoa vastaan tehty 2-1 osuma oli pelin kulun kannalta tuossa kohtaa tärkeä maali myös.
Mr. Smith kirjoitti:
Jos miettii missä tämä kausi on loukkaantumisten (varsinkin Horvat) ohelle menetetty niin se on kotikaukalo. Vieraista saldo on vähintään kohtuullinen (11-11-3), mutta kotona ei ole kulkenut ennenkuin on liian myöhäistä. Nyt tosiaan on voitettu kolme peliä kotona, mutta saldo siltikin kotikaukalossa on surkea (10-13-3). Vain NHL:n kaksi huonointa joukkuetta (Arizona, Buffalo) ovat keränneet kotikaukalosta vähemmän pisteitä.
Totta, kotona pelit ovat menneet surkeasti ja kun tuota kotisaldoa tarkastelee lähemmin, niin erityisen murheelliseksi tuossa osui aika jolloin noita loukkaantumisia oli enemmän ja yhdeksän pelaajaa puuttui kerralla kokoonpanosta pahimpaan aikaan. Silloin kun Horvat loukkaantui joulukuun alussa, Canucksin saldo oli joukkueena 14-10-4 ja kotisaldokin vielä edes välttävä 5-5-3. Tuon jälkeen romahdettiin täysin ja kotona vedettiin tammikuun alkuun saakka saldolla 2-7-0 - noiden mukana muun muassa 1-7 kotitappio Nashvillelle, 0-5 kotitappio Anaheimille ja 1-6 kotitappio Calgarylle.
Tietysti mahdoton sanoa mikä olisi ollut tilanne jos joukkueessa olisi ollut edes kohtalainen vammatilanne, mutta nyt ainakin kahden tärkeimmän sentterin ja pakin poissaolot näkyivät. Nyt tärkeimpiä pelaajia on saatu taas kentille ja kotona saldo noiden jälkeen on 3-1-0 neljässä pelissä. Tietysti tuo otanta on vielä lyhyt ja ei varmasti tule jatkumaan 75% voittoprosentilla, mutta peli on aika lailla eri näköistä nyt kuin se oli joulukuussa Dowdin vetäessä pahimpaan aikaan isoimpia sentterin minuutteja.
Mr. Smith kirjoitti:
Tällä kaudella vain Boeser, Gaunce ja Virtanen (sekä Goldobin) taitavat tehdä uransa parhaat pisteet. Horvat tai Bärtschi olisi voinut ilman loukkaantumista hyvinkin laittaa ennätyksensä uusiksi, mutta näiden lisäksi ei sitten kukaan ole onnistunut nousemaan uudelle tasolle. Gagner ja Granlund tippuvat selkeästi viime kauden pisteistään, kuten myös Sutter.
Nuoret ovat onneksi ainakin tekemässä uriensa parhaita lukemia, mikä tietysti on odotettuakin. Virtanen ja Gaunce näyttävät kehittyvän tuonne kahteen alempaan ketjuun tulevaisuuteen, mutta Boeserista joukkue on saanut Horvatin rinnalle uuden hyökkäyspään ratkaisijan tulevaisuuteen. Tuo on enemmän mitä uskalsin toivoa ja siksi pitää olla tähän kauteen tyytyväinen. Horvatin kokonaisvaltaiseen kehitykseen pitää tietysti olla myös tyytyväinen ja tasaisen vauhdin taulukko lupaisi 30 maalia.
Noista muista Granlundilla on ollut tällä kaudella viime kautta puolustavampi rooli. Hänen alivoima-aikansa on kasvanut noin puolella viime kaudesta ja tasakentin ei ole tullut niin paljon hyökkäysvastuuta. Tehoja toki olisi voinut tulla enemmän. Peliajoissa hän on hyökkäyksen viidentenä, joten Green on ilmeisesti tyytyväinen.
Sutterin tehoja on syönyt tuo putoaminen joukkueen ykkösylivoimasta pois. Hän ei ole kuulunut itse asiassa Greenin pelikirjassa enää (onneksi) lainkaan ylivoimiin. Alivoimaroolia hänelle on sen sijaan pistetty minuutti viime kautta enemmän ja noin sen pitäisikin mennä. En koskaan ymmärtänyt Desjardinsien intoa pistää Sutter ykkösylivoimaan ja heittää hänet sivuun vasta kauden 75. pelin kohdalla kun homma ei toiminut koko kaudella. Tasakenttätehoissa (pelattuihin peleihin nähden) Sutterilla on nyt hieman heikompi tahti kuin viime kaudella, mutta ei merkittävästi.
Gagnerin tilastot eivät ole oikein vertailukelpoiset viime kauden Columbuksen (NHL:n kuudenneksi eniten tehtyjä maaleja) ja tämän kauden Canucksin (NHL:n seitsemänneksi vähiten tehtyjä maaleja) kesken. Toki enemmän voisi toivoa.
Daniel Sedinin, Henrik Sedinin ja Vanekin lukemat lupailevat tällä hetkellä noin 50 pistettä, mikä on aika odotettuakin. Jääaikaan suhteutettuna tuo on oikeastaan melko hyvinkin, kun he ovat joukkueen hyökkäyksessä 9. 10. ja 13. sijoilla tasakentin tulleessa jääajassa ja tehoissa Boeserin takana toinen, kolmas ja neljäs. Horvat nyt toki olisi varmaan edellä mikäli olisi pelannut ehjän kauden.
Erikssonin lukemat ovat hieman parantuneet viime kaudesta ja hän on tehnyt nyt noin 40 pisteen hyökkääjän tahdilla pisteitä. Hän on pudonnut ylivoimissa, mutta saanut ison roolin alivoimilla. Hän on suurin piirtein Sedinien ja Vanekin tasolla tasakenttäpisteissä.
Mr.Smith kirjoitti:
Pakistossa tilanne on erikoinen, kun puolustava puolustaja Tanev on pisteissä kolmantena.
Tuokin kertoo kyllä aika karulla tavalla tämän hetken puolustuksesta. Ei taida koko NHL:stä löytyä yhtä heikkoa osastoa tukemaan hyökkäyksiä - ehkä tämän hetken Oilers voi olla sitä. Hutton ja Stecher pelasivat molemmat lupaavat tulokaskaudet (Hutton teki toissa kaudella tulokkaana 25 pistettä ja Stecher viime kaudella tulokkaana 24 pistettä). Kummatkin valittiin tulokaskausien jälkeen joukkueen parhaaksi puolustajaksi. Seuralla oli varmaan odotuksia heidän varalle jatkoonkin, joten onhan tuo nykyinen taso ollut pettymys. Huttonilla on kuusi pistettä ja Stecherilla viisi.
Stecher on heistä sentään parantanut pelinsä tasoa, mutta Huttonilla tuntuu olevan nyt kovin vaikeaa. Tuon Huttonin pelin ongelman huomaa hänen jääajoistakin (keskimäärin peliä kohden):
Lokakuu: 22:15
Marraskuu: 21:49
Joulukuu: 16:55
Tammikuu: 15:15
Huttonilla oli tammikuussa Canucks-puolustuksen parhaat CorsiFor%-lukemat, mutta tilastot eivät tuossakaan korreloineen otteiden kanssa. Oman maalin edustan edessä hän hukkasi miehiään eikä pelannut fyysisesti. Vaikka siis vetoja hyökkäyspäähän tulikin hänen ollessa jäällä enemmän kuin muiden puolustajien, ei hän syyttä istunut katsomossa.
Edlerin ja Tanevin ollessa terveinä tuo kärki on ihan hyvällä tasolla vielä, mutta tuon jälkeen onkin aika tyhjää. Jos tuo Hutton-Stecher -kaksikko pelaisi kuten heiltä moni odotti, niin alakerta voisi olla ihan kelvollinenkin. Nyt se on aika kaukana siitä.