Mr. Smith kirjoitti:
Näin päästäänkin siihen, että pakki tuolla #7 pickillä on pakko varata... Eilen Jason Brough kirjoitti The Athleticiin Bouchardista. Siitä jutusta otan nyt hänen kirjoittamansa heikkoudet tuon mainitun nelikon osalta: For Bouchard, it’s his skating. For Hughes, it’s size and strength. For Dobson, it’s the quality of competition in the QMJHL. And for Boqvist, it’s his defensive play.
Näin tuo noin karkeasti näyttäisi menevän. Jokaisella on vahvuutensa, mutta myös nuo riskit. Itse nostaisin noista riskeistä Boqvistin kohdalla eniten esiin melkein tuon aivotärähdysriskin. En tiedä diagnisoitiinko sitä 18-vuotisten kisoissa Suomea vastaan tullutta pelin keskeyttämistä aivotärähdykseksi, mutta en yllättyisi mikäli kyseessä oli se. Alkukaudella hän oli jo pari viikkoa sivussa aivotärähdyksen vuoksi. Noilla kun on ollut ikävänä tapana pahentua ja Boqvist on pelaajana tuollainen pienikokoinen puolustaja, vähän pelottaisi pistää kärkivarausta häneen. Pelaajana pidän hänestä kyllä paljonkin eikä tullut turhalle pojalle sitä valintaa 18 vuotisten kisojen parhaaksi puolustajaksi. Aika jäätäviä suorituksia siellä nähtiin.
Mr. Smith kirjoitti:
Dobson on noista omista mielistä selvin juurikin tuosta QMJHL:n tasosta johtuen. Itse olen vierastanut QMJHL:n pakkeja aika pitkälti, kun sieltä tuntuu olevan huippulupaustenkin vaikea nousta NHL:ään. Dobson olisi muutenkin vähän aikainen picki, kun yleensä hänet on rankattu #9-#12 sijoille.
Kuitenkin neljä viidestä isosta (Hockeyprospect.com, Future Considerations, ISS, McKeen's, Central Scouting) rankkaa Dobsonin kympin sakkiin. Nuo neljästä ylöspäin olevan pelaajat tuonne noin kympin tienoille ovat muutenkin mielestäni erittäin tasaisia arvioitavia ennakkoon, joten aika sama onko pelaaja sijoitettu vaikka kuudenneksi tai yhdeksänneksi keskiarvojen mukaan. Tuo Q onkin sitten vaikeampi paikka ja se pistää miettimään. Minä nimittäin toivoin, että Canucks ei tulisi sieltä enää yhtään puolustajaa varaamaan kuolleen Luc Bourdonin jälkeen.
Toisaalta, en tiedä onko tuollainen ajattelu järkevää. Kyseessä on kuitenkin loppujen lopuksi yksilöt, eikä sarjan historia. Muistan sellaisenkin ajan, kun HF:n Canucks-palstalla varottiin varaamasta suomalaisia hyökkääjiä. Viime kausina tuo joukkofobia on kohdistunut mm. suomalaisiin puolustajiin. Uskoisin kuitenkin fanien olevan tyytyväisiä esimerkiksi Heiskaseen mikäli hän olisi Canucksin varaus. Mutta se on kyllä totta, että Q ei paljonkaan puolustajia ole tuottanut. Luc Bourdonin (2005) jälkeen vain Dimitri Kulikov ja Brandon Gormley olivat mahdollisia top10 puolustajia varausikäluokissaan sieltä eikä kumpikaan päässyt top10 sakkiin.
Tuo kovan luokan Q:n puolustajien vähäinen lukumäärä ei kuitenkaan vähennä Dobsonin arvoa mielestäni. Hän on oma yksilönsä ihan kuin ovat Q:sta tulleet harvat NHL-puolustajat kuten esimerkiksi Kris Letang, David Savard, Marco Scandella, Marc-Edouard Vlasic tai Thomas Chabot. Sarjana Q ei siis paljonkaan tuota, mutta tuo ei johdu niinkään isosta määrästä floppeja, vaan kapeasta tarjonnasta. Sarjasta riippumatta sieltäkin pääsee tietysti NHL-kuvioihin ihan siinä kuin WHL:stä tai OHL:stä. Eikä Dobsonia lupaavampaa Q-puolustajaa olla nähty pitkään aikaan.
Dobsonilla on mahdollisuudet kehittyä 24-26 minuuttia illassa pelaavaksi puolustajaksi, joka tekee kaudessa noin 40 pistettä ja kantaa joukkuetta joka osa-alueella. Hänellä on kokoa (190 senttiä, painoa nyt noin 80 kiloa mutta NHL-pelipaino tullee olemaan olemaan yli 90 kiloa), erinomainen liikkuvuus, draftin ehkä paras oman pään sijoittuminen, hyvä ykkössyöttö ja kiekollisia taitoja. Oikealta puolelta lähtevä laukauskaan ei ole haitaksi. Hän teki Q:ssa menneellä varauskaudella yli piste per peli (67 peliä, 69 pistettä) lukemat ja toimi joukkueensa varakapteenina.
Hän ei ole draftin taitavin puolustaja kuitenkaan ja varmaan ensi vuoden nuorten MM-kisoissa nähdään joku räjähtävämpi puolustaja, mutta Dobsonilla on mahdollisuudet olla puolustuksessa NHL:ssä ykkösparin pelaaja ja kantaa monipuolisuudellaan alakertaa. Dobsonin kohdalla riskit menevät mielestäni vähän kuitenkin tuon hyökkäyspelaamisen suuntaan. Siinä Hughes, Boqvist tai Bouchard olisivat ehkä parempia valintoja. Dobson ei ole kädetön, mutta hyökkäyspelaaminen ei tule häneltä mielestäni yhtä luonnollisesti kuin muulta ryhmältä.
Osasyynä tuohon näyttävän hyökkäyspelin puutteeseen voi olla se, että hän keskittyy tuohon puolustuspelinsä pitämiseen kasassa. Tuohan ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänestä ei voisi kehittyä hyvää hyökkäyspään pelaajaa. Menee pelipaikat sekaisin, mutta esimerkiksi silloin kun Kesler varattiin hänen tehtyä 11 maalia yliopistossa, en olisi ihan heti uskonut hänen tekevän vielä joskus yli 40 maalia NHL:ssä. Pelaajalla on onneksi mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä draftin jälkeen, oppia ehkä joku uusi roolikin matkalla. Dobsonin peruspelaaminen ja paketti muutenkin on mielestäni sellainen, että en paheksuisi jos Canucks käyttäisi varauksen häneen.
Bouchard on toinen hyväraaminen puolustaja ja samoin kuin Dobson, hänelläkin on johtajan ominaisuuksia. Hän on lahjakkaampi hyökkäävä puolustaja, mutta ei yhtä tasapainoinen paketti kahden suunnan pelaamista. Hänen hyökkäyspelissään on kuitenkin joitakin asioita, joita pitäisi muokata matkalla ylös. Esimerkiksi laukaus on kova, mutta sen virittäminen kestää vähän turhan kauan. Hän osaa syöttää junioreissa oivaltavia läpisyöttöjä, mutta ylempänä nuo voivat maksaa kun pelaajat lukevat paremmin peliä. Kokonaisuutena kuitenkin puolustaja, jonka kehittymistä olisi todella hieno seurata ja hän on varmaan ollut Juolevinkin vuoksi Canucksin kartalla jo jonkin aikaa. Parhaassa tapauksessa hänestä kasvaisi "seuraava Ehrhoff" ylivoimaan ja pystyisi tasakentinkin pelaamaan kohtalaisia minuutteja.
Hughesin pelistä olen pitänyt aina kun olen seurannut ja helppo nähdä miksi USA otti hänet mukaan kisoihin. Kovat lukemat varausikäisenä yliopistossa ja on mielestäni selviytynyt nyt MM-kisoissakin ihan kelvollisesti roolissaan. Osaa todellakin liikuttaa kiekkoa ja hänenkaltaista hyökkäyspään pelisilmää ei ole kenelläkään Canucksin puolustajalla. Laukaus ei ole kovin hyvä ylivoimapuolustajalle ja nähtäväksi jää miten selviytyy ammattilaistason pelissä omassa päässä. Hänellä on riskit ajautua suojatuille minuuteille ja puolustajaksi, joka tekee ylivoimalla tehonsa. Hyvä rooli sekin, mutta ei kuitenkaan mikään alakerran kantavan pelaajan rooli.
Hughesin suhteen vähän mietin itse (joukkueessa tuskin mietitään) sitä, että miten joukkue selviytyisi jos alakerran top 4-5 -ryhmässä olisi kaksi 5'10 mittaista puolustajaa. Stecher kun siellä varmaan jatkaa ja pelaa kohtalaisia minuutteja tulevaisuudessakin. NHL on muuttunut ja nyt jokaisessa pienessä puolustajassa nähdään "toreykrug" siinä kun takavuosina isoja pakkeja nähtiin "zdenocharoina", mutta edelleen toimivaan alakertaankin tarvitaan erilaisia puolustajia eikä kokopuolen merkitys ole poistunut.
Stecherista oli muuten kauden loppuyhteenveto
Canucks Armyssa.
Jutusta poimittua;
Last season, Stecher spent the bulk of his even-strength ice-time alongside Alex Edler on the top pairing. While Edler remained Stecher’s most common defence partner this year, they spent 361 fewer minutes together compared to last season– many of Stecher’s minutes instead shared with a vastly inferior partner in Michael Del Zotto.
Stecher killed penalties at an elite level this season, though it remains to be seen if he can maintain that same level of play moving forward. At the very least, the Canucks know that they have a reliable right-handed penalty killing option should they decide to move Chris Tanev in the offseason.
While Stecher’s raw offensive production was underwhelming, microdata suggests that he did more than his fair share for generating shot attempts and chances. One area in particular where Stecher excelled was with his ability to lead possession exits into the offensive zone. Stecher finished 6th among NHL defensemen in possession entries per hour. Controlled offensive zone entries are crucial given that they’re
twice as likely to produce shot attempts compared to uncontrolled entries.
Another area where Stecher dominated was at contributing towards shots on goal. Primary shot contributions are counted either when said player takes a shot on goal or when he makes a pass that directly leads to a shot. Once again, we find Stecher with some elite company when looking at the data.
Fans are wondering whether Troy Stecher is starting to establish himself as a bonafide top-four defenceman in the league, but if you were to ask me he’s already done that.
Stecher had a positive effect on his teammates’ ability to control possession, performed at an elite level killing penalties and held his head above the water in tough minutes despite being tied to Michael Del Zotto for much of the season.