Vancouver Canucks 2017–2018

[nuck]

Elias Pettersson palkittiin SHL:n vuoden tulokkaan, vuoden parhaan hyökkääjän- ja vuoden arvokkaimman pelaajan titteleillä tältä kaudelta. Aikaisemmin tuli jo valinta playoffien arvokkaimmaksi pelaajaksi, kasa ennätyksiä ja Ruotsin mestaruus. Ei tainnut jäädä mitään voitettavaa enää?

 

[Bosco]

Elias Pettersson palkittiin SHL:n vuoden tulokkaan, vuoden parhaan hyökkääjän- ja vuoden arvokkaimman pelaajan titteleillä tältä kaudelta. Aikaisemmin tuli jo valinta playoffien arvokkaimmaksi pelaajaksi, kasa ennätyksiä ja Ruotsin mestaruus. Ei tainnut jäädä mitään voitettavaa enää?

Rasmus Dahlin voitti vuoden parhaan junioripelaajan palkinnon ja Joakim Lindström puolestaan valittiin pelaajien toimesta kauden parhaaksi pelaajaksi (Guldhjälmen eli vastine NHL:n Ted Lindsay-palkinnolle). Nuo kaksi palkintoa pääsivät karkaamaan Petterssonilta jostain syystä, vaikka hyvin olisi voinut nekin voittaa. Sen verran sensaatiomaisen kauden tosiaan pelasi.

Seuraavaksi sitten alle-20 vuotiaiden ruotsalaispelaajien piste-ennätys MM-kisoissa uusiksi? Se on Carl-Göran Öbergin vuonna 1958 tekemät 6+5 tehot. Alle-20 vuotiaiden (ikä kisojen alkamisajankohdan mukaan molemmissa tapauksissa) ennätys on Crosbyn 8+8 tehot ja mikseipä samantien sitten sitäkin tavoittelemaan.

 

[nuck]

Rasmus Dahlin voitti vuoden parhaan junioripelaajan palkinnon ja Joakim Lindström puolestaan valittiin pelaajien toimesta kauden parhaaksi pelaajaksi (Guldhjälmen eli vastine NHL:n Ted Lindsay-palkinnolle). Nuo kaksi palkintoa pääsivät karkaamaan Petterssonilta jostain syystä, vaikka hyvin olisi voinut nekin voittaa. Sen verran sensaatiomaisen kauden tosiaan pelasi.

Olisi tosiaan voinut voittaa myös tuon Guldhjälmenin. Lindström teki kahdeksan maalia ja kuusi pistettä Petterssonia vähemmän, vaikka pelasi kaksi peliä enemmän. Hänellä oli joukkueessaan kolmen pisteen ero seuraavaan kun Pettersson voitti joukkueensa pistepörssin 15 pisteen erolla. Eliaksella oli SHL:n eniten primarypointseja (eli maaleja tai ykkössyöttöjä). Hän keräsi niitä 45 pistettä 44 peliin, kun Lindsrömillä oli 37 primarypointsia ja hän oli noissa sarjan kolmas.

En sano tietenkään, että tuossa äänestyksen tulos olisi mennyt väärin (pelaajat kun olivat tuota mieltä äänestyksessä), mutta olisihan tuo voinut kääntyä toiseenkin suuntaan. Kokonaisvaltainen pelaaminen varmaan ratkaisi tuossa pelaajien äänestyksessä noita tilastoja ja "näyttävyyttä" vastaan. Lindström on 34 vuotiaana aika loppuun hiottu pelaaja, kun Pettersson on vasta kehittymässä. Lindsröm pystyy heikompanakin iltana pelaamaan melko hyvin, kun Petterssonilla kausi oli epätasaisempi. Guldhjälmen oli Lindströmille toinen peräkkäinen ja uran kolmas, joten aika tuttua hommaa hänelle jo tuon voittaminen.

Vähän noissakin taas äänet menivät ristiin, kun Lindsröm ei ollut edes ehdolla tuohon arvokkaimman pelaajan palkintoon. Tuohon palkintoon ehdolla olivat Petterssonin lisäksi Ryan Lasch ja maalivahti Adam Reideborn. Reidebornilla oli 93.7% torjuntaprosentti ja hän päästi taakseen vain 1.58 maalia peliä kohden. Lasch oli puolestaan pistepörssin toinen ja tuo voittohan ratkesi vasta sarjan lopussa Petterssonin eduksi. Laschilla oli sarjan toiseksi eniten noita primarypointseja.

Seuraavaksi sitten alle-20 vuotiaiden ruotsalaispelaajien piste-ennätys MM-kisoissa uusiksi? Se on Carl-Göran Öbergin vuonna 1958 tekemät 6+5 tehot. Alle-20 vuotiaiden (ikä kisojen alkamisajankohdan mukaan molemmissa tapauksissa) ennätys on Crosbyn 8+8 tehot ja mikseipä samantien sitten sitäkin tavoittelemaan.

Saa nähdä millaisen roolin Pettersson saa kisoissa ja miten Ruotsi tuota hyökkäystään pyörittää. Päästäkseen kisoissa suuriin tehoihin, hänen pitää saada ylivoima-aikaa, Ruotsin pitää pystyä voittamaan ns. helpot pelit suurilla lukemilla ja noissa olisi tulosta tultava. Lyhyiden kisojen luonne on vähän erilainen sarjapeleihin nähden ja niissä nuo tietyt pelit näyttelevät isoa roolia. Joukkueiden välinen tasoero voi olla parissa pelissä melko suuri, mutta tuota ei aina pystytä/jakseta hyödyntää parhaalla tavalla yksilöiden pistepörssejä ajatellen.

Jos ajattelen asiaa positiivisimman kaavion mukaan, Petterssonilla voisi olla mahdollisuudet rikkoa kaiken mennessä putkeen tuo Öbergin 60 vuotta vanha ennätys. Crosby sen sijaan tuntuu olevan sellaisissa lukemissa, että lähelle ei kyllä varmaan päästä ilman maali-iloitteluja ns. helpoissa peleissä ja niissäkin pitäisi vähän kiekon pomppia sopivasti. Saa myös muutenkin nähdä miten Elias kisoissa menestyy. Hän on ollut vähän hidas käynnistyjä tällä kaudella; ensin SHL:n runkosarjassa viisi ensimmäistä peliä 0+2 ja vasta yhdeksännessä pelissä ensimmäinen maali (tuon jälkeen 23 maalia 36 peliin). Sitten playoffeissa kolmeen ensimmäiseen peliin 0+1 ja neljännessä pelissä maali (tuon jälkeen 10 maalia 10 peliin).

***

Unohtui mainita ensimmäisestä viestistä, että siinä kun Pettersson kävi putsaamassa palkintopöytää SHL:n puolella, hänen hyvä ystävä Jonathan Dahlen valittiin Allsvenskanin arvokkaimmaksi pelaajaksi ja parhaaksi hyökkääjäksi.

 

[nuck]

Michael DiPietro valittiin OHL:n viime kauden parhaaksi maalivahdiksi.

Hänen valmentajansa Trewor Letowski (entinen Canucksin pelaaja) sanoi DiPietrosta;

Mikey is so deserving of this award. No one works harder or is more dedicated. Even though he doesn’t wear a letter, he’s the leader of our team. He cares about his teammates, his community and doing things the right way. We’re all so proud of him.

SM-Liigassa TPS:n Petrus Palmu valittiin liigan vuoden tulokkaaksi. Palmu oli kauden tehokkain tulokas tekemällä 59 pelissä 17+19=36 pistettä.

Prospecti-/nuorten pelaajien puolella Vancouverissa ei olla koskaan nähty tälläistä kautta;

- SHL:n arvokkain pelaaja (Elias Pettersson)
- Allsvenskanin arvokkain pelaaja (Jonathan Dahlen)
- Hobey Bakerin voittaja (Adam Gaudette)
- SM-Liigan vuoden tulokas (Palmu)
- OHL:n vuoden maalivahti (DiPietro)
- KHL:n tähdistöpeliin valinta (Tryamkin)
- Calder Trophyn finalisti NHL:ssä (Boeser)

Demko, Juolevi, Lind ja Gadjovich eivät palkinnoille nousseet, mutta heilläkin on ihan realistisia mahdollisuuksia tehdä hyvät urat tulevaisuudessa.

 

[Mr. Smith]

Dahlin, Svechnikov ja Zadina siellä on varmasti mennyt ja ehkä myös Centralin NA-listan kakkonen Tkachuk. Jos noin menisi, niin Boqvist, Dobson, Hughes, Wahlstrom tai Bouchard olisivat vielä vapaina. Ihan hyvä tarjonta joka tapauksessa tiedossa.

Itse alan kääntymään sille kannalle, että melkein pakko se on pakki ottaa tuolla #7 vuorolla. Toki siellä kiinnostaisi Tkachuk tai Wahlstrom, mutta kun huomioi @nuck :n seuraavan viestin niin kyllähän tuo hyökkäys on niin paljon paremmalla mallilla kuin pakisto.

Prospecti-/nuorten pelaajien puolella Vancouverissa ei olla koskaan nähty tälläistä kautta;

- SHL:n arvokkain pelaaja (Elias Pettersson)
- Allsvenskanin arvokkain pelaaja (Jonathan Dahlen)
- Hobey Bakerin voittaja (Adam Gaudette)
- SM-Liigan vuoden tulokas (Palmu)
- OHL:n vuoden maalivahti (DiPietro)
- KHL:n tähdistöpeliin valinta (Tryamkin)
- Calder Trophyn finalisti NHL:ssä (Boeser)

Demko, Juolevi, Lind ja Gadjovich eivät palkinnoille nousseet, mutta heilläkin on ihan realistisia mahdollisuuksia tehdä hyvät urat tulevaisuudessa.

Demko ja DiPietro ovat loistavat prospectit maalivahtiosastolle ja väittäisin että jopa NHL:n paras kaksikko tällä hetkellä.

Boeser, Pettersson, Gaudette, Dahlen, Lind, Palmu, Gadjovich ovat TOP3:n osalta myöskin NHL:n kovinta luokkaa ja jopa tuo seitsikko on varsin hyvä ja kestää vertailun oikeastaan mihin tahansa joukkueeseen. Ja jos halutaan niin jossain määrin tuohon voi huomioida 1995 tai myöhemmin syntyneinä myös Bo Horvatin, Jake Virtasen, Nikolai Goldobinin ja Tyler Motten.

Pakisto onkin sitten se ongelma. Juolevi onneksi meni eteenpäin merkittävästi viime kauden aikana, mutta toinen mainitsemisen arvoinen pelaa KHL:ssä eikä ole sieltä tulossa ainakaan kahteen kauteen. Aikaisintaan Tryamkin voitaisiin nähdä NHL:ssä 26-vuotiaaana. Pakistossa ei ole ketään valmista pelaajaa edes jos lavennetaan 1995-syntyneisiin asti. Parhaina prospecteina noiden mainittujen jälkeen tulee Guillaume Brisebois, Ashton Sautner ja Evan McEneny. Ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä ettei noista kolmesta mainituista mitään kärkipelaajia tule, hyvä jos koskaan NHL:ään pääsevät.

Näin päästäänkin siihen, että pakki tuolla #7 pickillä on pakko varata. The Athletic on nostanut eri artikkeleissa erilaisia nimiä esiin, mutta tuolla pickillä on varmuudella joku nelikosta Bouchard, Hughes, Dobson, Boqvist jäljellä. Omasta mielestä nyt ei välttämättä ole suuria eroja tuossa vaiheessa hyökkääjien ja pakkien osalta, joten hyvinkin voidaan ottaa joku yllämainituista pakeista.

Eilen Jason Brough kirjoitti The Athleticiin Bouchardista. Siitä jutusta otan nyt hänen kirjoittamansa heikkoudet tuon mainitun nelikon osalta: For Bouchard, it’s his skating. For Hughes, it’s size and strength. For Dobson, it’s the quality of competition in the QMJHL. And for Boqvist, it’s his defensive play.

Tuossa on omasta mielestä hyvin tiivistetty heikkoudet tai riskit. Dobson on noista omista mielistä selvin juurikin tuosta QMJHL:n tasosta johtuen. Itse olen vierastanut QMJHL:n pakkeja aika pitkälti, kun sieltä tuntuu olevan huippulupaustenkin vaikea nousta NHL:ään. Hyvältä piti näyttää Briseboisin osalta, mutta varsin vaikea oli ensimmäinen kausi AHL:ssä. Ja jos katsoo muita 2010-luvulla kärkipäässä (otetaan TOP40) varattuja pakkeja niin ei sieltä vielä ole kuin Beaulieu ja Chapot noussut NHL:ään. Matka on kesken sitten useammalta, kuten Morin, Zboril, J. Roy, Meloche ja Gormley. Dobson olisi muutenkin vähän aikainen picki, kun yleensä hänet on rankattu #9-#12 sijoille.

Boqvist on noista omaankin silmään eniten riski omassa päässä. Hyvät kiekolliset ominaisuudet ja hienosti on tehoja syntynyt junioreissa ja U18-maajoukkueessa. Itse hakisin ennemmin monipuolisempaa pakkia kuin Boqvist tuolla varausvuorolla. Boqvist olisi kyllä tuolla vuorolla ihan oikeassa luokassa, kun hänet on nähty yleensä #4-#8 pickin maastossa.

Bouchard pelasi huikean kauden ja hänellä olisi hyvät raamit pakiksi. Lapsuksia toki sattuu omassa päässä, mutta itse näkisin hänet silti aika hyvänä pakkina myös kiekottomana ja omalla alueella. Arviot hänen varausvuorosta ovat heitelleet enemmänkin, mutta tuolla #6-#15 välissä on yleensä ollut.

Hughes sitten on tosiaan pienikokoinen, mutta pelasi 18-vuotiaana hyvän kauden miesten keskellä NCAA:ssa. Ja pelaa tällä hetkellä MM-kisoissa, joten kyseessä on kovan luokan pakkilupaus. Hughes onkin yleensä ollut sijoilla #4-#7, joten en usko että häntä Vancouver pääsee enää varaamaan. Itse toki toivoisin, että Hughes tai Bouchard olisi vapaana, jolloin valinta olisi helppo. Mikäli kumpikin on mennyt niin Boqvist ja Dobson omaavat sitten jo enemmän riskiä, mutta silti potentiaalia on niin paljon ja tarvetta pakille että toinen niistä pitäisi valita.

 

[Mr. Smith]

The Athletic (Scott Wheeler siis) julkaisi viimeisen TOP100-listansa ennen draftia ja siinä on mielenkiintoinen järjestys Vancouverin pickejä silmällä pitäen. Seitsemänneksi on rankattu Evan Bouchard, joten toivotaan että hänet tosiaan saataisiin draftissa.

Toisella kierroksella tuon listan mukaan vapaana olisi vielä mm Rasmus Sandin (#39) ja Serron Noel (#40). Sandin on kiekollinen pakki, joka pelasi jo hyvän kauden OHL:ssä ja Noel taas fyysinen laituri, joka osaa tehdä maalejakin. Jos Sandin vapaana on mieli tekisi varata pakki tälläkin vuorolla.

Kolmannen kierroksen vuoron tietämille on rankattu mm Jett Woo (#68), Adam Ginning (#78) ja yli-ikäinen Sean Durzi (#73). Kaikki noista ovat mielenkiintoisia pakkilupauksia, mutta en usko että kolmea pakkia varataan varsinkin, kun neljännen kierroksen varausvuoro on menetetty. Mutta joku Bouchard-Noel-Woo kolmikko kuulostaisi aika mukavalta kolmen ensimmäisen kierroksen osalta.

 

[nuck]

Näin päästäänkin siihen, että pakki tuolla #7 pickillä on pakko varata... Eilen Jason Brough kirjoitti The Athleticiin Bouchardista. Siitä jutusta otan nyt hänen kirjoittamansa heikkoudet tuon mainitun nelikon osalta: For Bouchard, it’s his skating. For Hughes, it’s size and strength. For Dobson, it’s the quality of competition in the QMJHL. And for Boqvist, it’s his defensive play.

Näin tuo noin karkeasti näyttäisi menevän. Jokaisella on vahvuutensa, mutta myös nuo riskit. Itse nostaisin noista riskeistä Boqvistin kohdalla eniten esiin melkein tuon aivotärähdysriskin. En tiedä diagnisoitiinko sitä 18-vuotisten kisoissa Suomea vastaan tullutta pelin keskeyttämistä aivotärähdykseksi, mutta en yllättyisi mikäli kyseessä oli se. Alkukaudella hän oli jo pari viikkoa sivussa aivotärähdyksen vuoksi. Noilla kun on ollut ikävänä tapana pahentua ja Boqvist on pelaajana tuollainen pienikokoinen puolustaja, vähän pelottaisi pistää kärkivarausta häneen. Pelaajana pidän hänestä kyllä paljonkin eikä tullut turhalle pojalle sitä valintaa 18 vuotisten kisojen parhaaksi puolustajaksi. Aika jäätäviä suorituksia siellä nähtiin.

Dobson on noista omista mielistä selvin juurikin tuosta QMJHL:n tasosta johtuen. Itse olen vierastanut QMJHL:n pakkeja aika pitkälti, kun sieltä tuntuu olevan huippulupaustenkin vaikea nousta NHL:ään. Dobson olisi muutenkin vähän aikainen picki, kun yleensä hänet on rankattu #9-#12 sijoille.

Kuitenkin neljä viidestä isosta (Hockeyprospect.com, Future Considerations, ISS, McKeen's, Central Scouting) rankkaa Dobsonin kympin sakkiin. Nuo neljästä ylöspäin olevan pelaajat tuonne noin kympin tienoille ovat muutenkin mielestäni erittäin tasaisia arvioitavia ennakkoon, joten aika sama onko pelaaja sijoitettu vaikka kuudenneksi tai yhdeksänneksi keskiarvojen mukaan. Tuo Q onkin sitten vaikeampi paikka ja se pistää miettimään. Minä nimittäin toivoin, että Canucks ei tulisi sieltä enää yhtään puolustajaa varaamaan kuolleen Luc Bourdonin jälkeen.

Toisaalta, en tiedä onko tuollainen ajattelu järkevää. Kyseessä on kuitenkin loppujen lopuksi yksilöt, eikä sarjan historia. Muistan sellaisenkin ajan, kun HF:n Canucks-palstalla varottiin varaamasta suomalaisia hyökkääjiä. Viime kausina tuo joukkofobia on kohdistunut mm. suomalaisiin puolustajiin. Uskoisin kuitenkin fanien olevan tyytyväisiä esimerkiksi Heiskaseen mikäli hän olisi Canucksin varaus. Mutta se on kyllä totta, että Q ei paljonkaan puolustajia ole tuottanut. Luc Bourdonin (2005) jälkeen vain Dimitri Kulikov ja Brandon Gormley olivat mahdollisia top10 puolustajia varausikäluokissaan sieltä eikä kumpikaan päässyt top10 sakkiin.

Tuo kovan luokan Q:n puolustajien vähäinen lukumäärä ei kuitenkaan vähennä Dobsonin arvoa mielestäni. Hän on oma yksilönsä ihan kuin ovat Q:sta tulleet harvat NHL-puolustajat kuten esimerkiksi Kris Letang, David Savard, Marco Scandella, Marc-Edouard Vlasic tai Thomas Chabot. Sarjana Q ei siis paljonkaan tuota, mutta tuo ei johdu niinkään isosta määrästä floppeja, vaan kapeasta tarjonnasta. Sarjasta riippumatta sieltäkin pääsee tietysti NHL-kuvioihin ihan siinä kuin WHL:stä tai OHL:stä. Eikä Dobsonia lupaavampaa Q-puolustajaa olla nähty pitkään aikaan.

Dobsonilla on mahdollisuudet kehittyä 24-26 minuuttia illassa pelaavaksi puolustajaksi, joka tekee kaudessa noin 40 pistettä ja kantaa joukkuetta joka osa-alueella. Hänellä on kokoa (190 senttiä, painoa nyt noin 80 kiloa mutta NHL-pelipaino tullee olemaan olemaan yli 90 kiloa), erinomainen liikkuvuus, draftin ehkä paras oman pään sijoittuminen, hyvä ykkössyöttö ja kiekollisia taitoja. Oikealta puolelta lähtevä laukauskaan ei ole haitaksi. Hän teki Q:ssa menneellä varauskaudella yli piste per peli (67 peliä, 69 pistettä) lukemat ja toimi joukkueensa varakapteenina.

Hän ei ole draftin taitavin puolustaja kuitenkaan ja varmaan ensi vuoden nuorten MM-kisoissa nähdään joku räjähtävämpi puolustaja, mutta Dobsonilla on mahdollisuudet olla puolustuksessa NHL:ssä ykkösparin pelaaja ja kantaa monipuolisuudellaan alakertaa. Dobsonin kohdalla riskit menevät mielestäni vähän kuitenkin tuon hyökkäyspelaamisen suuntaan. Siinä Hughes, Boqvist tai Bouchard olisivat ehkä parempia valintoja. Dobson ei ole kädetön, mutta hyökkäyspelaaminen ei tule häneltä mielestäni yhtä luonnollisesti kuin muulta ryhmältä.

Osasyynä tuohon näyttävän hyökkäyspelin puutteeseen voi olla se, että hän keskittyy tuohon puolustuspelinsä pitämiseen kasassa. Tuohan ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänestä ei voisi kehittyä hyvää hyökkäyspään pelaajaa. Menee pelipaikat sekaisin, mutta esimerkiksi silloin kun Kesler varattiin hänen tehtyä 11 maalia yliopistossa, en olisi ihan heti uskonut hänen tekevän vielä joskus yli 40 maalia NHL:ssä. Pelaajalla on onneksi mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä draftin jälkeen, oppia ehkä joku uusi roolikin matkalla. Dobsonin peruspelaaminen ja paketti muutenkin on mielestäni sellainen, että en paheksuisi jos Canucks käyttäisi varauksen häneen.

Bouchard on toinen hyväraaminen puolustaja ja samoin kuin Dobson, hänelläkin on johtajan ominaisuuksia. Hän on lahjakkaampi hyökkäävä puolustaja, mutta ei yhtä tasapainoinen paketti kahden suunnan pelaamista. Hänen hyökkäyspelissään on kuitenkin joitakin asioita, joita pitäisi muokata matkalla ylös. Esimerkiksi laukaus on kova, mutta sen virittäminen kestää vähän turhan kauan. Hän osaa syöttää junioreissa oivaltavia läpisyöttöjä, mutta ylempänä nuo voivat maksaa kun pelaajat lukevat paremmin peliä. Kokonaisuutena kuitenkin puolustaja, jonka kehittymistä olisi todella hieno seurata ja hän on varmaan ollut Juolevinkin vuoksi Canucksin kartalla jo jonkin aikaa. Parhaassa tapauksessa hänestä kasvaisi "seuraava Ehrhoff" ylivoimaan ja pystyisi tasakentinkin pelaamaan kohtalaisia minuutteja.

Hughesin pelistä olen pitänyt aina kun olen seurannut ja helppo nähdä miksi USA otti hänet mukaan kisoihin. Kovat lukemat varausikäisenä yliopistossa ja on mielestäni selviytynyt nyt MM-kisoissakin ihan kelvollisesti roolissaan. Osaa todellakin liikuttaa kiekkoa ja hänenkaltaista hyökkäyspään pelisilmää ei ole kenelläkään Canucksin puolustajalla. Laukaus ei ole kovin hyvä ylivoimapuolustajalle ja nähtäväksi jää miten selviytyy ammattilaistason pelissä omassa päässä. Hänellä on riskit ajautua suojatuille minuuteille ja puolustajaksi, joka tekee ylivoimalla tehonsa. Hyvä rooli sekin, mutta ei kuitenkaan mikään alakerran kantavan pelaajan rooli.

Hughesin suhteen vähän mietin itse (joukkueessa tuskin mietitään) sitä, että miten joukkue selviytyisi jos alakerran top 4-5 -ryhmässä olisi kaksi 5'10 mittaista puolustajaa. Stecher kun siellä varmaan jatkaa ja pelaa kohtalaisia minuutteja tulevaisuudessakin. NHL on muuttunut ja nyt jokaisessa pienessä puolustajassa nähdään "toreykrug" siinä kun takavuosina isoja pakkeja nähtiin "zdenocharoina", mutta edelleen toimivaan alakertaankin tarvitaan erilaisia puolustajia eikä kokopuolen merkitys ole poistunut.

Stecherista oli muuten kauden loppuyhteenveto Canucks Armyssa.

Jutusta poimittua;

Last season, Stecher spent the bulk of his even-strength ice-time alongside Alex Edler on the top pairing. While Edler remained Stecher’s most common defence partner this year, they spent 361 fewer minutes together compared to last season– many of Stecher’s minutes instead shared with a vastly inferior partner in Michael Del Zotto.

Stecher killed penalties at an elite level this season, though it remains to be seen if he can maintain that same level of play moving forward. At the very least, the Canucks know that they have a reliable right-handed penalty killing option should they decide to move Chris Tanev in the offseason.

While Stecher’s raw offensive production was underwhelming, microdata suggests that he did more than his fair share for generating shot attempts and chances. One area in particular where Stecher excelled was with his ability to lead possession exits into the offensive zone. Stecher finished 6th among NHL defensemen in possession entries per hour. Controlled offensive zone entries are crucial given that they’re twice as likely to produce shot attempts compared to uncontrolled entries.

Another area where Stecher dominated was at contributing towards shots on goal. Primary shot contributions are counted either when said player takes a shot on goal or when he makes a pass that directly leads to a shot. Once again, we find Stecher with some elite company when looking at the data.

Fans are wondering whether Troy Stecher is starting to establish himself as a bonafide top-four defenceman in the league, but if you were to ask me he’s already done that.

Stecher had a positive effect on his teammates’ ability to control possession, performed at an elite level killing penalties and held his head above the water in tough minutes despite being tied to Michael Del Zotto for much of the season.

 

[nuck]

Ei ole tullut tänne vielä laitettua, mutta laitetaan nyt vielä näin vähän myöhässä; Elias Petterssonin MM-kisat loppuivat Slovakia-peliin ja edessä on sormileikkaus, joka vaatii 3-4 viikon tauon. Petterssonille kävi MM-kisoissa samalla tavalla kuin SHL:n runkosarjassa ja playoffeissa, eli peli parani hitaan alun jälkeen. Kahdessa viimeisessä pelissä hän pelasi mielestäni jo hyvin ja tuossa Slovakia-pelissä yhteistyö näytti sujuvan etenkin ensimmäistä peliään Ruotsin paidassa pelanneen Patric Hörnqvistin kanssa hyvin. Pettersson syötti Hörnqvistin ylivoimaosuman ja Hörnqvist vapautti Eliaksen läpiajoon (ei tullut maalia, vaikka hän veivasi jo Rybarin ulos tilanteesta). Olisi ollut hieno nähdä tuon kaksikon yhteistyön jatkuvan, mutta eipä näille loukkaantumisille mitään voi.

Viiteen kisojen peliin Pettersson teki kolme (1+2) pistettä. Ei ehkä sitä mitä innokkaimmat fanit toivoivat, mutta ei tuo huonostikaan ollut ensimmäisiä MM-kisoja pelanneelta hyökkääjältä, joka ei saanut ykkösylivoima-aikaa. Itävalta-pelin Elias joutui jättämään jo kesken kisojen väliin ilmeisesti vatsataudin vuoksi. Tuossa pelissä Ruotsi mätti seitsemän maalia ja tuossa olisi ollut hyvä paikka kaunistella tilastoja myös Pettersson osalla. Muuten pelissä huomasi, että fysiikka ei vielä oikein tahtonut riittää tuolla tasolla ja laidoilla tuli kiekonmenetyksiä (Elias tosin onnistui myös paikkaamaan noita). Alkuun tuntui myös vähän yliyrittäminen paistavan pelistä läpi, mutta tuo näytti poistuvan kisojen edetessä.

Pettersson the playmaker

"Here (2018 WC), playing against NHL players, I am not strong enough and I lose the puck kind of easily and then I get frustrated," Pettersson explained. "I feel good that I'm able to play in this world championship and against NHL players and try my game at this level and see what I need to do and where I need to get better. I knew I had to bring my best game and make quick decisions and be smarter with the puck. I learned a lot in these games and it motivates me to train harder and become stronger and better."

"I want to play in the NHL as quick as possible, but I want to be ready to be a good player there," he said. "I don't want to just make it to the NHL and play in a couple games. I want to be a player that makes an impact and helps my team win every night. Is that this year? I don't know. We'll see."

 

[Bosco]

Elias Pettersson allekirjoittanut tulokassopimuksensa Canucksin kanssa. Maksimi ELC kaikkine mahdollisine bonuksineen:

Elias Pettersson - CapFriendly - NHL Salary Caps