Jatkuu edellisestä viestistä:
21.11.2014 Vancouver - Anaheim 3-4 RL
Ryan Kesler teki viimein paluun viime yönä Vancouveriin ja sai pelin alussa kahdenlaisen vastaanoton. Osa yleisöstä antoi kiitoksen vuodesta 2003 saakka Vancouverissa taistelleelle pelaajalle, osa taas ei ilmeisesti pitänyt siitä, että Kesler halusi jättää seuran heti kun joukkueella oli ensimmäistä kertaa hänen aikanaan vaikeuksia. Vancouverille peli oli toisena peräkkäisenä iltana pelattu peli ja erikoisella huumorilla varustetulle otteluohjelman laatijalle oli tässäkin pitänyt naurussa pitelemistä, kun Canucks pelasi puoleentoista viikkoon jo toisen kerran juuri oman divisioonan Anaheimia vastaan "back-to-back -pelin".
Tällä kertaa joukkueiden terveystilanteet olivat paremmat kuin joukkueiden ensimmäisessä ottelussa. Vancouverilta puuttui alavartalovammasta kärsivä Burrows, mutta muuten joukkue oli kunnossa. Kovin pitkään Vancouver ei kuitenkaan kestänyt kasassa, sillä Hamhuis loukkaantui pelattuaan vain 19 sekuntia ja näin Canucks joutui pelaamaan back-to-back -pelinsä viidellä pakilla. En muista joukkueen voittaneen toisena peräkkäisenä iltana pelattua ottelua, jossa top4 puolustaja loukkaantuu, eikä Canucks voittanut tälläkään kertaa. Pitää kuitenkin olla ylpeä joukkueen taistelusta ja pelistä muutenkin,
Anaheim sai peliin lentävän lähdön, kun Andrew Cogliano vei vieraat 0-1 johtoon vain 37 sekunnin jälkeen Läckin hukattua katseensa kiekkoon. Lisää seurasi erän 13 minuutilla kentille palanneen Luca Sbisan hävitessä Getzlafia vastaan liikkeessä ja voimassa oman pään puolustuspelinsä. Hirveä erä ja alku peliin, kun erässä meni yksi top4-pakki ja vastustaja sai kaksi osumaa Canucksin nollaa vastaan. Pelillisesti Vancouver oli kuitenkin melko hyvä erässä voittamalla vedot ja tasaamalla ykkössektorin paikat. Silti teki mieli painaa reset-nappia alkuun.
Toiseen erään Canucks sai puolestaan hyvän lähdön, kun
Bo Horvat onnistui tekemään erän kolmannella minuutilla uransa ensimmäisen NHL-maalin. Dorsett ja Kassian pelasivat tilanteen hänelle vasemman laidan kautta ja kun Horvat oli mennyt parhaalle maalintekosektorille, Andersen ei venynyt Bo'n suoraan syötöstä lähteneelle laukaukselle. Horvatille kiekon maalista kaivanut Dorsett näytti osuman jälkeen kentän onnellisimmalta pelaajalta - Dorse on hieno joukkuepelaaja. Aina on hieno nähdä pelaajan tekevän uransa ensimmäisen maalin ja etenkin kun kyseessä on ykkösvaraus, jonka harteille on kasattu painoa.
Vancouver sai Horvatin osumasta virtaa peliinsä ja tuli tasoihin toisen erän puolivälissä. Ducks oli saamassa jäähyn, Läck vedettiin maalilta ja Canucks käytti kuudella pelaajalla pelaamisen hyödykseen. Edler pelasi kiekon siniviivalla viereensä Hansenille,
joka ampui Vancouverin tasoihin suoraan syötöstä. Hansenille osuma oli jo kauden viides, mitä voi pitää nelosketjun hyökkääjälle kovana saldona (en jaksa nyt tarkastaa, mutta ei NHL:ssä taida montaa tehokkaampaa nelosketjun hyökkääjää olla?). Hieno paluu tanskalaiselta takaisin pelaajaksi surkean viime kauden jälkeen.
Canucks meni pelissä johtoon vain 30 sekuntia Hansenin maalin jälkeen, kun
Ducksin puolustus oli jättänyt Vrbatan yksin maalille. Vrbata oli tilanteessa yhtä vapaana kuin edellisessä ottelussa Oilersia vastaan ensimmäisessä maalissaan. Hän näyttää tekevän maalinsa melkoisissa putkissa ja nyt on ollut tuon putken aika. Toinen erä oli Horvatin maalin jälkeen Vancouverilta vielä ensimmäistä parempi ja Canucks vei ykkössektorin vedot 8-3, mutta Ducksin kaukolaukaukset veivät erän laukaustilastot melko tasoihin (10-9). Ensimmäisen erän jälkeinen kahden maalin tappiotilanne oltiin kuitenkin käännetty maalin johdoksi.
Kolmannen erän alussa jäin mielenkiinnolla odottamaan miten Vancouver tulisi erän pelaamaan. Canucks ei ollut hävinnyt koko kaudella vielä yhtään peliä johdettuaan peliä kahden erän jälkeen (saldo ennen tätä peliä 7-0-0) ja Canucksin menestys oli levännyt kolmansien erien hyökkäävässä pelissä johtoasemista huolimatta. Nyt oli kuitenkin kyseessä "back-to-back -peli" viidellä pakilla, joten energiat alkoivat olla vähissä etenkin puolustuksessa. Erästä ei tullut totuttua hyökkäävää peliä, vaan hyvää puolustuspelaamista. Canucks jätti Ducksin erässä vain neljään laukaukseen, mutta sekin riitti tasoittamaan pelin Matt Beleskeyn taisteltua irtokiekon ohi Läckin erän kahdeksannella minuutilla.
Anaheim vei jatkoerän ensimmäistä puolikasta, mutta Canucks sai erän parhaan paikan Daniel Sedinin toimesta. Danielin ohjaus veljensä syöttöön meni kuitenkin ohi maalin ja joukkueet menivät jälleen rangaistuslaukauksiin kuten edellisessä keskinäisessä pelissään reilu viikkon sitten. Tällä kertaa Canucksin parhaat rankkareiden ampujat Bonino ja Vrbata hukkasivat paikkansa ja kun Anaheimilta onnistuivat sekä Perry että Silfverberg, Ducks vei ylimääräisen pisteen mennessään. Pelin kokonaisuuteen pitää olla kuitenkin tyytyväinen, sillä tilanne ei ollut helppo edellisillan pelin ja Hamhuisin loukkaantumisen vuoksi. Alex Edlerille tuli "kohtalaiset" yli 32 minuuttia peliaikaa viidellä pakilla pelaamisesta johtuen.
Horvatin uran avausmaali oli pelin ehdoton kohokohta Canucks-lasien takaa ja tämä onnistuminen vei Horvatin tämän kauden pelipaikan entistä mielenkiintoisemmaksi. Desjardins ei ole jostain syystä antanut Bo'lle sitä luottoa peliajoissa, mitä hänelle olisi mielestäni otteiden puolesta kuulunut, mutta nyt hän pelasi lähes 10 minuuttia ja sai roolia jopa alivoimalla yhden vaihdon (kiekonriisto) verran. Huomionarvoista BoHon pelissä oli maalin lisäksi aloitukset, jotka tulivat omille 64%:sti. Noista aloituksista voisi eritellä aloitukset Kesleria vastaan, jotka 19-vuotias tulokas Horvat vei 8-3. Horvatilla olisi vielä kaksi peliä aikaa antaa näyttöjä ennen päätöstä ja saa nähdä miten hänen käy. Minä pitäisin hänet ylhäällä, mutta Desjardinsin antamasta vastuusta kokonaisuutena voisi päätellä muuta.
***
Vancouver teki Edmontonin kanssa pienen farmikaupan. Vancouver/Utica sai kaupassa Will Actonin ja Mitch Holmbergin farmioikeuden. Toiseen suuntaan matkasi Kellan Lain, jolla on hallussa NHL:n ennätys nopeimmin tappeluun joutuneena pelaajana (
viime kaudella Calgarya vastaan Lain tappeli ensimmäisessä NHL-pelissään kahden sekunnin jälkeen joukkotappelussa). Pelaajana Lain on ollut Uticassa kolmos- ja nelosketjun sentteri, kun Alex Friesen on ollut loukkaantuneena, mutta nyt Friesenin palattua kentille Lainin rooli olisi pienentynyt. Lain on iso ja hyvä joukkuepelaaja, mutta aika kädetön ja hidas.
Acton on varmasti pelaajana kiekollisemmassa pelissä Lainia pätevämpi farmipelaaja, mutta ei yhtä fyysinen. Kuitenkin Utican käyttäessä Canucksin tapaan myös neljää pelaavaa ketjua, näkisin Actonille enemmän käyttöä Utican systeemissä, Acton vaikutti olevan monen Oilers-fanin hampaissa osaksi siksikin, että hänen isänsä on Oilersin apuvalmentaja ja hänen paikkansa pelaavassa kokoonpanossa tuli näin ikään kuin lahjana hänelle. En osaa sanoa kuinka suuri merkitys isä Keithilla tuohon oli, mutta en näe kumpaakaan pelaajaa Actonia tai Lainia enää NHL:ssa ainakaan vakiroolissa.
Actonin lisäksi Uticaan tullut Holmberg on projekti. Hänen ensimmäinen kautensa aikuisten tasolla ei ole alkanut hyvin ja Holmberg on tällä hetkellä loukkaantuneena, mutta hänellä on hyvin kiekollista taitoa. Viime kaudella hän oli WHL:n Spokanesssa melko ylivoimainen yksilö joukkueessaan tehden 72 pelissä 62 maalia ja 118 pistettä. Spokanella oli Holmbergin lisäksi yksi yli 30 maalia tehnyt pelaaja, mutta Holmberg voitti joukkueensa sisäisen pistepörssin melkein 40 pisteellä. Hän tullee menemään Canucksin ECHL-joukkueeseen Kalamazoo'hin pelaamaan yhdessä muun muassa Dane Foxin (viime kaudella OHL:ssa 67 pelissä 64 maalia) ja Curtis Valkin (ECHL:n lokakuun pelaaja) kanssa.
Holmbergilla on Valkin tavoin vain farmisopimus, joten hän on samalla lailla muiden seurojen kiinnitettävissä kuin esimerkiksi Antoine Roussel oli aikanaan. Mutta mikäli hän pelaa ECHL:ssa, niin tuskin häntä ainakaan vielä kukaan keksii kiinnittää edes siinä tapauksessa, että hän näyttäisi nostavan tasoaan aikuisten tasolla. Kalamazoossa on nyt ainakin ihan mielenkiintoisia nuoria viime kauden tehopelaajia OHL:stä ja WHL:stä.
