Vancouver Canucks 2014–2015

[nuck]

Harvoin näkee tappiota kun joukkue voittaa kokonaislaukaukset 91-47, mutta Torontossa nähtiin tuollainen peli viime yönä. Bernier oli Leafsin maalilla erinomainen, Miller tuntui olevan jo 0-0 tilanteessakin epävarma pomputtaessaan kiekkoja ja ylilukemalla peliä. Vancouverin kakkospari Bieksa-Sbisa ei auttanut Milleria yhtään ja Leafs pelasi alussa hyvin tilanteensa maalille, mutta silti Miller oli isona tekijänä pelin lopputuloksessa.

Toisessa erässä maalille tullut Läck piti maalinsa puhtaana toisessa peräkkäisessä pelissään ja näin jälkeenpäin voinkin hyvin jossitella maalivahtivalinnalla: Miller on ollut epävarma viimeisissä kolmessa pelissä (Detroit, Washington ja Toronto) pelattuaan tuota ennen erinomaisen jakson (Chicago, New Jersey, Columbus). Läckilla oli puolestaan alla nollapeli Pittsburghissa. Yleensä maalilla nollan pelannut maalivahti on saanut jatkaa etenkin jos toisella on ollut vaikeaa viime peleissä, mutta nyt näin ei ollut. Ilmeisesti valmennus toivoi Millerin jälleen löytävän hyvän vaihteen, mutta olisin silti laittanut Läckin maalille.

Pelin negatiivisena puolena tappion lisäksi oli erinomaisesti viime aikoina pelanneen Shawn Matthiaksen loukkaantuminen Stephane Robidasin kyynerpäätaklauksesta. Matthias on ollut yksi joukkueen parhaista pelaajista viimeiset 10 peliä, joten toivottavasti tuo tärsky ei vie miestä pitkäksi aikaa sivuun.

Positiivisena puolena pitää nostaa tappiosta huolimatta esiin tulokashyökkääjien Horvatin ja Veyn pelit. Horvat parantaa koko ajan hyökkäyspeliään (puolustuspeli, keskialueen peli, kulmapeli ja aloitukset hänellä on ollutkin koko ajan hyvässä kunnossa). Vey ottaa myös koko ajan askeleita eteenpäin. Hänen hyökkäyspelinsä pelinäkemys on korkea ja hän luo pelistä toiseen muille hyviä paikkoja oivaltavilla syötöillä (Tanevin maaliin tullut syöttö oli yksi esimerkki) nyt kun hän on päässyt laiturihommaankin kiinni.

Nyt viime peleissä Vey on näyttänyt parantavan lisäksi kaksinkamppailukykyään, mikä oli hänen suurin heikkous alkuun. Takana on vasta 45 NHL-peliä, joten oppimisprosessi tälle tasolle on edelleen kesken ja varmaan tulee heikompiakin jaksoja, mutta hän on hyvässä vauhdissa. Hän on yli 40 pisteen vauhdissa tällä hetkellä, mikä olisi tulokkaalle hyvä saldo (viime kaudella kolme tulokashyökkääjää teki yli 40 pistettä) ja mikäli peli kehittyy jatkossakin samalla lailla kuin se on nyt viime aikoina tehnyt, hän saattaa päästä kovemmilekin tehoille.

Ensi yönä pelataan vieraskiertueen kuudes peli Ottawassa ja saa nähdä kummalla maalivahdilla tuohon mennään. Jensen saanee nyt näyttöpaikan kun Matthias on ilmeisesti sivussa (mitään tietoa vamman vakavuudesta ei ole tullut).

 

[Mr. Smith]

Vancouverin kakkospari Bieksa-Sbisa ei auttanut Milleria yhtään ja Leafs pelasi alussa hyvin tilanteensa maalille, mutta silti Miller oli isona tekijänä pelin lopputuloksessa.

Pelin negatiivisena puolena tappion lisäksi oli erinomaisesti viime aikoina pelanneen Shawn Matthiaksen loukkaantuminen Stephane Robidasin kyynerpäätaklauksesta. Matthias on ollut yksi joukkueen parhaista pelaajista viimeiset 10 peliä, joten toivottavasti tuo tärsky ei vie miestä pitkäksi aikaa sivuun.

Tuossa noi mitä matsista jäi lukuisten paikkojen ja tolppien lisäksi mieleen. Olisihan noista paikoista pitänyt huomattavasti useampi maali tehdä, mutta nyt moke ja tolpat vetivät pidemmän korren. Bieksa-Sbisa parin lisäksi nostaisin Weberinkin esiin, joka oli merkittävässä roolissa kahdessa maalissa. Ensimmäinen maali tuli, kun kentällä kaverina oli Stanton ja toisessa Sbisa oli sitten ottamassa miinusta. On kyllä ailahtelevia Weberin otteet ja mielellään näkisi Weberin taas välillä katsomossa.

Tuo Robidas pääsi kyllä todella vähällä kuin vain kakkonen tuosta tuomittiin eikä kukaan käynyt häntä edes kunnolla muistuttamassa tuosta. Vaikka Vancouver on hienosti nostanut tuota kiekollista peliä täksi kaudeksi niin välillä toivoisin vähän edes lisää fyysisyyttä. Taklauksissa Vancouver on sijalla 23 eikä noita tappeluitakaan paljoa ole nähty vaikka käsiä niihinkin olisi. Mitään show-matseja en kaipaa, mutta kyllä noista vastaavista törkeistä niiteistä pitää käydä muistuttamassa. Mutta se ei nyt kuulu tämän kauden Vancouverin peliin (ainakaan suurissa määrin).

Tänään pitäisi sitten voitto taas ottaa ja nyt vaadittaisiin maalivahdilta hyvää peliä. Eiköhän Läck nyt siellä aloita ja toivottavasti myös lopeta.

 

[nuck]

Tuo Robidas pääsi kyllä todella vähällä kuin vain kakkonen tuosta tuomittiin eikä kukaan käynyt häntä edes kunnolla muistuttamassa tuosta.

Dorsett'han haastoi Robidasin tappeluun tuon jälkeen, mutta tämä ei käynyt. Ihmeellinen taklaus Robidasilta ja kun olisi saanut sen jälkeen tapella toisen "Napoleon-kompleksin" kanssa, niin ei olisi voinut kuvitella tuollaisen taklauksen jälkeen vastanneen huutoon.

Jos Torontosta oli tuomisina vähemmän mitä oltaisiin ansaittu, niin Ottawaa vastaan viime yönä pistekin oli liikaa. Senators-peli oli selvästi tämän kiertueen vaikein kotijoukkueen painaessa vimmatusti läpi illan päälle ja meidän jalat olivat ihan tukossa toisen erän alivoimien jälkeen. Canucks aloitti hyvin, meni 0-3 johtoon, mutta sortui toisessa erässä jäähyilyyn ottamalla neljä kakkosta ja sen jälkeen Ottawa vei peliä täysin. Kuudes peräkkäinen vieraspeli ja takki oli selvästi tyhjä noiden jäähyjen jälkeen.

Kaikki kunnia hienosti pelanneelle Ottawalle, mutta jäi kyllä ihmeteltävää noista toisen erän tuomioista etenkin Edlerin, Bieksan ja Vrbatan jäähyjen osalta. Edlerin jäähyssä Stone koski kiekkoon, mutta silti Edlerille tuomittiin kakkonen estämisestä. Bieksan jäähy oli tyypillinen pelaajien törmääminen keskialueella, josta vain Bieksa sai jäähyn (hän yritti vielä väistää tilannetta) ja Canucks joutui tuosta kahden miehen alivoimalle. Vrbatan jäähyssä Vrbata sai ensin iskun ja piti sen jälkeen kiinni. Tilannetta koko ajan parin metrin päästä seurannut tuomari ei antanut jäähyä, mutta toinen raitapaita vihelsi kaukalon toiselta puolelta tsekin kakkoselle. Vrbata ihmetteli tuota jäähyään vielä pelin jälkeenkin ja siinä mielessä tuo olikin iso jäähy, että Ottawa tuli sen aikana peliin mukaan tekemällä ensimmäisen maalinsa.

Mutta pitää antaa ennen kaikkea Ottawalle pisteet tuosta pelistä. Heidän työmääränsä oli isompi ja nopea karvaus aiheutti koko pelin ongelmia Canucksin puolustukselle. Senators pelasi vahvan pelin ja oli ehdottomasti parempi joukkue. Nyt tässä vaiheessa kiertuetta Vancouverin puolustus aiheuttaa sittenkin päänvaivaa, sillä joukkue ei kestäisi millään Edlerin tai Tanevin loukkaantumisia. Bieksa ja Weber pistävät tällä hetkellä tuolta eniten negatiivisesti silmään. Vaikka Bieksa maalin tekikin, hän sähläsi koko illan omissa. Weber sen sijaan kuskaa välillä hyvin kiekkoa ylös, mutta on omissa ajoittain isoissa ongelmissa. Kunniamaininta hänelle siitä, että hän on tehnyt kahdessa viime pelissä maalit - tosin omiin.

Jensen aloitti Matthiaksen tilalla hyvin, mutta etenkään vieraissa joukkue ei oikein kestä kolmea tulokashyökkääjää samaan aikaan myös kärsimättä tuosta. Toivottavasti Kassian ja Matthias ovat pian takaisin kentällä. Vielä pitäisi yksi peli (Montreal) pystyä puristamaan jotenkin kunnialla ja sen jälkeen tämä kauden raskain kiertue on onneksi ohi. Tuloksellisesti sikäli hyvin, että tästä saadaan vähintään piste/peli raavittua, vaikka Canadiensille hävittäisiin ja se on tällaiselta seitsemän pelin vieraskiertueelta hyvä saldo.

 

[nuck]

Ensi yönä mennään seitsemänteen peräkkäiseen ja onneksi viimeiseen tämän reissun peliin Canadiensia vastaan. Hamhuis jatkaa tietysti saikullaan ja kolmosketjun laidoilta puuttunevat edelleen Kassian ja Matthias, vaikka Matthias kävikin jo harjoituksissa. Matthias tuntui olevan Robidasin taklauksen jälkipyykeistä (joita ei siis ollut laisinkaan) yhtä ihmeissään kuin fanitkin;

"Matthias upset league offered no explanation to him why there was no hearing for Robidas. Robidas did text him post game. #Canucks
7:28 PM - 9 Dec 2" (Dan Murphyn twiitti)

Pelikunnostaan Matthias sanoi;

"Matthias on playing status: "Kind of being cautious. It was a pretty vicious hit to the head. I'm not sure when I'l be back in."" (Ben Kuzman twiitti)

Maalilla Vancouverilla pelaa Miller, Montrealilla Price. Peli on kymmenen kertaa urallaan pelaajana- ja seitsemän kertaa uransa jälkeen Stanley Cupin voittaneen Jean Beliveaun muistopeli. Beliveaun ruumis on ollut kaksi päivää Bell Centressa ja Canucksin joukkue kävi muistamassa ja kunnioittamassa tuota yhtä kaikkien aikojen pelaajista maanantaina.

Saa nähdä millainen ottelusta tulee tunnepuolelta. Kauden ensimmäisen joukkueiden välisen pelin Canucks voitti jatkoajalla Daniel Sedinin maalilla. Peli muistetaan Burrowsin taklauksesta Emelinin päähän ja Subbanin läpi pelin kestäneestä (huvittavastakin) yrityksestä saada Daniel Sedin tappeluun kanssaan. Harmi jos pelissä mennään fyysiselle linjalle nyt kun Vancouverilta puuttuvat nuo kolmosen isot laiturit. Lisäksi vaikea veikata miten Canucksin energiatasot riittävät enää tässä vaiheessa. Ottawaa vastaan joukkue oli selvästi väsynyt, joskin toisen erän useilla jäähyilläkin oli osuutta tuohon.

Edit:

Pistetään nyt vielä Vancouverin todennäköinen kokoonpano:

D. Sedin - H. Sedin - Vrbata
Higgins - Bonino - Burrows
Jensen - Richardson - Vey
Dorsett - Horvat - Hansen

Edler - Tanev
Sbisa - Bieksa
Stanton - Weber

Miller

Eli kolmella tulokashyökkääjällä ilmeisesti mennään taas.

 

[nuck]

Onneksi se on ohi. Vancouverin pelillinen suuntaus meni alaspäin mitä pidemmälle vieraspelijakso kävi ja Canadiensia vastaan Canucks hävisi jokaisen erän yrittäen vain roikkua mukana. Pelisuunnitelma Montrealia vastaan oli kauden puolustusvoittoisin ja joukkue käyttikin vain yhtä karvaajaa sekä pyrki pitämään yhden pakin varmistamassa läpi pelin. Eloonjäämistaistelu ei kuitenkaan toiminut loppuun saakka, kun neljä minuuttia ennen loppua Montreal teki ansaitun voittomaalin ja lopetti Vancouverin pyristelyn.

Seitsemän vieraspelin putki toi saldon 3-3-1, mikä tyydyttää, vaikka enempäänkin olisi ollut mahdollisuuksia. Kuitenkin kun ennen kauden alkua katsoin joukkueen sarjaohjelmaa, niin tämän jakson merkkasin itse hävityksi ja sellaista tästä ei tullut. Pitää siis olla siinä mielessä tyytyväinen. Tyytyväinen pitää olla yksilöistä Milleriin, joka tarvitsi hyvän pelin heikon Leafs-pelin jälkeen ja pelasi sen. Tärkeä peli Millerille ja ansaittu pelin kolmostähti.

Desjardins tiivisti tämän vieraspelijakson seuraavasti;

"If you can go .500 on the road, you have a chance of getting in the playoffs. But we had a chance to do better than that. We had what we needed. I didn't think we played badly in any of the games."

Yleensä olen ollut Willien lausuntojen kanssa hyvinkin samaa mieltä, mutta tuosta viimeisestä lauseesta olen vähän eri mieltä. Toki ei Canucks ehkä suorastaan huonosti pelannut jos noita otteita vertaa viime kauden kevätpuolikkaaseen, mutta joukkueena Canucks hävisi kahdessa viimeisessä ottelussa liikaa kaksinkamppailuja bensan ollessa vähissä, otti liikaa tyhmiä jäähyjä (osin nuo menevät kyllä tuomareiden ihmeellisyyksien piikkiin) ja ylivoimilla miehet eivät liikkuneet riittävästi. Vancouver missasikin reissun viimeiset 13 ylivoimaansa eikä saanut noista yhtään apuja voittoihin.

Yksilötasolla Vancouver on ollut viime aikoina liikaa harvojen yksilöiden varassa:

- Edler: Joukkueen paras pelaaja tällä hetkellä. Montrealia vastaan noin 25 minuuttia peliaikaa, viisi taklausta ja kolme blokkia. Aktiivinen ote peliin joka vaihdossa pelistä toiseen, vaikka kantaa isoa kuormaa.

- Tanev: Edlerin pakkipari oli jälleen Montrealiakin vastaan hyvä omassa päässä. Tekee joka pelissä paljon oikeita ratkaisuja omissa ja voittaa järjestäen kaksinkamppailuja pelinluvun ja liikkeen ansiosta. Erinomainen peittämään syöttölinjoja ja uhrautuva blokkaaja (NHL:n nelospaikka blokeissa).

- Hansen: Joukkueen paras hyökkääjä roolissaan. Edlerin tavoin toinen pelaaja, joka on täysin eri pelaaja kuin viime kaudella. Pelistä ja vaihdosta toiseen väsymätöntä työtä joukkueelle ja pääsee tilanteisiin hyvän liikkeen ansiosta. Hansen on ollut erinomainen kahden suunnan hyökkääjä tämän koko alkukauden.

- Dorsett: Odotukset olivat varovaisen optimistia hänen tuloonsa, mutta on ylittänyt jokaisen odotuksen täysin. Pelaa kaikilla kolmella kentän alueella vahvasti, pistää aina kentälle kaikkensa, tuo fyysisyyttä ja ehtii taklauksiin liikkeensä ansiosta. Lisäksi hän ei vahingoita joukkuetta ja on monikäyttöinen hyökkääjä, jota voi käyttää alivoimillakin huoletta (maali alivoimalla Canadiensia vastaan). Toivottavasti Benning tekee jatkosopimuksen hänen kanssaan.

Negatiivista tällä hetkellä voisi sanoa useammastakin pelaajasta;

- Sedinit; Eivät tuoneet peliin mitään hyödyllistä reissun kolmessa viimeisessä ottelussa (Danielilla tosin kävi huono tuuri Torontoa vastaan, kun ampui kahdesti rautoihin). Näyttivät väsyneiltä, hukkasivat kiekkoja, eivät jaksaneet nousta maalille kulmapeliensä jälkeen ja mikä heille harvinaista, keräsivät ison kasan harhasyöttöjä. Alkaako ikä painamaan jo näissä pitkissä vieraspelijaksoissa?

- Kakkosketju: Ensimmäiset kuusi viikkoa joukkueen paras tasakenttäketju on ollut hukassa viime aikoina hyökkäyspäähän. Nyt ketju jäi pisteittä reissun kuudessa viimeisessä pelissä. Ketjun ylivoimapeli on vieläkin surullisempaa; ketju teki maalin Calgarya vastaan lokakuun 8. päivä, mutta sen jälkeen he eivät ole ylivoimilla pisteitä tehneet, vaikka ovat pelanneet ylivoimaa melkein tunnin per pelaaja.

Bonino sanoi ketjustaan ja tuosta tehottomasta ylivoimasta Canadiens-pelin alla;

"I think that's the craziest thing. We've all had success on the power play before. It's not like we've never done it."

"It's frustrating, for sure. We work on it, we get chances. I mean . . . we should have goals every game. You can say that all you want, but at the end of the day we've got to go to the net and stick the puck in. Willie is sticking with us. He believes in us and we've got to believe in ourselves also."

Etenkin Boninolla on ollut paljon paikkoja, mutta edes vapaista paikoista kiekko ei ole mennyt maaliin. Ketjun ylivoimatehottomuus on unohtunut ketjun luotua muuten hyvin tehoja ja sen pelatessa hyvin. Kakkonen on tehnyt 18 maalia ja 45 pistettä 29 pelissä ja nuo ovat olleet tasakenttätehoja. Mutta nyt kun viimeisiin kuuteen peliin ei ole tullut tehoja tasakentinkään, niin tuolta kolmikolta jäi paljon parannettavaa.

Desjardins sanoi tuosta ketjusta;

"They haven't played as well as they had previously. They're a good group, they're a character group. For me, effort's a big part. If I didn't think they were trying, that would be different. But I do think they're working hard. But saying that, you've got to find a way. Trying is not enough sometimes; you've got to find a way. And we're getting to that point. They've got to find a way."

- Kun kaksi ensimmäistä ketjua eivät toimineet reissun lopussa, joukkueelle elintärkeä kolmonenkin kärsi Kassianin ja Matthiaksen loukkaantumisista. Vey vielä meni Kassianin ollessa sivussa ja hän pystyi luomaan hyviä tilanteitakin, mutta kolmosen moottorin Matthiaksen puuttuminen teki ketjuun ison loven. Jensen oli vähintään osasyyllisenä Canadiensin avausmaalissa takakarvaajana ja vaikka tanskalainen onkin mennyt puolustuspelissä eteenpäin, hänen puolustuspelinsä vaatii vielä kehittymistä ennen kuin hänelle voisi antaa pysyvämmän paikan ylhäällä.

- Puolustuksessa Bieksa ja Sbisa aloittivat mielestäni hyvin Hamhuisin loukkaantumisen jälkeen, mutta he ovat olleet viime peleissä niin paha virheautomaatti yhdessä, mitä pelkäsin. Canadiensin toinen ja pelin ratkaiseva maali lähti Sbisan ylipelatessa hyökkäyspäässä pelin lopussa syvälle ja Bieksan ylipelatessa samassa vaihdossa oman pään tilanteen laidalle. Molemmat pakit pelasivat itsensä ulos tilanteista ja kun Burrows vielä hävisi väsyneillä jaloilla keskikaistan puolustuspelin Plekanecille, Canadiens kiitti.

Aika monella yksilöllä/ketjulla/pakkiparilla olisi parannettavaa tällä hetkellä. Niinhän se joukkueurheilussa menee, että voitot ja tappiot tulevat useimmiten koko joukkueena ja nyt kun Canucks on hävinnyt kolme peliä putkeen ensimmäistä kertaa tällä kaudella, onnistujat ovat vähissä. Onneksi tuosta joukkueesta on saatavilla paljon parempaa mitä viime peleissä on nähty. Nyt joukkue palaa onneksi kotiin, huilaa reissun pois ja palaa toivottavasti entistä energisempänä kentille.

 

[nuck]

Mielenkiintoista... Canucks nosti farmista ylös 26-vuotiaan Alex Biegan, joka valittiin viime kaudella Utican parhaaksi puolustajaksi. Biega on jonkinlainen Utica-fanien kulttihahmo ja suuri fanien suosikki farmin puolella, vaikka ei ole mitenkään hirveän tehokas, ei kovinkaan fyysinen ja on vielä pienikokoinen puolustaja (5-10, 187). Mutta kieltämättä aina Utican pelejä seuratessa numero #3 on noussut esiin erittäin luotettavalla puolustuspelaamisella ja hyvillä avauksilla.

Nyt tämän viikon keskiviikkona Benning oli paikan päällä katsomassa Utican peliä Rochesteria vastaan (niin kuin oli viime yönäkin) ja kun häntä haastateltiin pelin jälkeen, hän nosti esiin juuri Biegan. Vaikka tuo peli meni Biegalta ilman pisteitä ja hän sai aikaan vain yhden laukauksen, hän oli Benningin näkemyksen mukaan erottuva pelaaja ja ehkä tuo juuri kertoo Biegan pelin tasosta farmin puolella. Biegalla ei ole aikaisempaa kokemusta NHL:stä, vaan on pelannut koko ammattilaisuransa (noin 300 peliä) farmissa.

Toivottavasti hän saa nyt sitten myös näyttää osaamisensa ylhäällä. Niin paljon Utican fanit ja farmin pelejä enemmän seuraavat ovat miestä hehkuttaneet kahden viime vuoden aikana, että olisi mielenkiintoista nähdä miten hän NHL:ssä pärjäisi.

 

[Pavel Bure]

Reilun kahden viikon tauon jälkeen Vancouverilla kotiottelu, vastassa NYR. Vierasjoukkueen saldo viimeisestä kymmenestä matsista oli 5-4-1, joista yli puolet eli kolme voittoa oli saatu Philadelphiasta, yksi voitto Montrealista sekä jatkoaikavoitto Pittsburghista. Vancouverin saldo vastaavasti oli 5-3-2, ja tässähän oli tämä seitsemän ottelun vieraskiertue. Minä tulin mukaan vasta toiseen erään ja peli oli tässä vaiheessa 3-0 vierasjoukkueelle, no en paljoa menettänyt vaikka en alusta saakka nähnytkään. Ekassa erässä ei näköjään annettu yhtään jäähyjä, laukaukset meni näemmä niukasti kotijoukkueelle 7-6 joten Millerin torjuntaprosentti oli huikeat 50%.

Kakkosketju oli kerrankin hajotettu, Higgins pelasi nelosessa Horvatin ja Dorsettin kanssa. Hansen oli nostettu ykköseen Sedinien kaveriksi ja Vrbata on kakkosen laidassa Boninon ja Burrowsin kera. Mathias teki paluun loukkaantumisen jäljiltä kolmoseen, jossa ketjukavereina on Richardson ja Vey.

Mitä nyt tätä toista erää katseli niin tuntuu kyllä että tässä ihan eri joukkue kuin aiemmin, kaikki on hukassa ja mikään ei toiminut. Kolmoskenttä sai minun silmissäni parhaiten peliä aikaan, mutta maaleja ei kotijoukkueen toimesta nähty vaan Rangers iski nyt kaksi häkkiä ja toiselle erätauolle lähdettiin lukemin 0-5.

Kolmanteen erään ketjukokeilut sai näemmä riittää ja Vrbata oli nostettu takaisin ykköseen sekä Hansen pudotettu kakkosen laitaan. Viitisen minuuttia oli pelattu kun Bonino heitti komeen rannarin oikeaan ylänurkkaan, syöttöpisteet Burrowsille ja Hansenille. Erän puolessa välin Canucks pääsee koittaa ottelussa ensimmäistä kertta ylivoimaa mutta tuloksetta.

Ei tästä pelistä kyllä oikeen mitään kerrottavaa jälkipolville jäänyt, paitsi se että Horvat vei seitsemän aloitusta yhdeksästä ja aloitusprosentti oli siten 78% eli samaa luokkaa kuin Millerin torjuntaprostentti tässä ottelussa. Se oli muuten nyt kauden neljäs kerta kun se jäi alle 80. Vertailun vuoksi muutama muu veska, Quick yksi kerta alle 80%, Rinteellä neljä kertaa alle 90% Luongolla 5 kertaa alle 90% joista yksi oli alle 70%. Miller pudonnut näköjään jo liigan sijalle 38. torjuntaprosenteissa, mutta nollapeleissä ja voitoissa hän on jaetulla kolmannella sijalla. Kyllä kait se puolustus sitä Hamhuisia huutaa sinne, helpottais varmasti Millerin pelaamista.

Tässä menetettiin nyt neitsyys tämän uuden tunnuksen kanssa. Vanha nimimerkkini Nässe katosi bittiavaruuteen teknisten ongelmien vuoksi joten tällä teini-ikäni idolin nimellä nyt mennään eteenpäin. Edellinen ottelu taisi olla Pittsburghia vastaan minkä katsoin, mutta kyllä näitä otteita tulee seurattua tämän ketjun kautta ja koosteet katson ainakin jos en koko ottelua pääse katsomaan. Täällä on kyllä asiantuntevaa väkeä ja on mukava seurata teidän analyysejä joukkueesta ja peleistä. Oma panokseni kirjoittamisen ja joukkueen analysoinnin suhteen ei ole niin vahva kuin esim. nuckilla ja Mr. Smithillä mutta olen silti silloin tällöin mukana näissä keskusteluissa omalla tavallani ja taidoillani.

 

[cimoh]

Ensimmäinen erä oli puolustuksellisesti jotain kaameaa. 3 vs.1 hyökkäyksiä tuli kolme lyhyen ajan sisään, josta kaksi maalia. Tähän sählinkiin onnistuttiin vielä antamaan yksi 2vs1 tilanne ja peli olikin sitten siinä.

Tänään oli kyllä kaikilla osa-alueilla Rangers parempi. Bure yllä hyvin tiivistikin pelin. Itse lopetin katsomisen toisessa erässä.

 

[nuck]

Hieno nähdä Bure/Nässe jälleen täällä!

Pelissä ei sitten ollut mitään hienoa. Odotinkin vaikeaa iltaa, kuten usein noissa pitkien vieraspelijaksojen jälkeisissä peleissä on ollut tapana, mutta peli jätti enemmänkin kysymyksiä ja lisäksi ketjumuutokset tuntuivat vain sekoittaneen joukkuetta.

Rangers oli lukenut Canucksin systeemin läpi ja pystyi hyödyntämään pakkien nousut ja tukemiset hyökkäyksen viivalla. Tuloksena tuosta peli kääntyi jo avauserässä Rangersin vastaiskuista Canucksin puolustusparin Bieksa-Sbisa ollessa täysin eri maailmoissa kuin muut kentällä olijat. Canucks pärjäsi kiekonhallinnassa muuten, mutta kun noita vastaiskupaikkoja ei pystytty nollaamaan, Rangers sai ihan liikaa laatupaikkoja ja olikin kuskin paikalla heti alusta saakka.

Vancouverin puolustus ja tuo systeemi on huolestuttava tällä hetkellä. Ihannetilanteessa pakkien hyökkäysten tukeminen on elintärkeä voimavara, mutta se vaatisi laadukkaampia puolustajia. Tällä hetkellä Edler-Tanev toimii hienosti, mutta siihen se jääkin. Bieksa-Sbisa parissa meillä on kaksi erittäin virhealtista ja tilanteita ylilukevaa puolustajaa yhdessä (molemmilla on toki vahvuutensakin, mutta se ei ole pelinluvussa). Kolmannesta pakkiparista Weber-Stanton ei ole siitäkään mitään apuja tuohon pelisapluunaan. Canucks kaipaisi nyt kipeästi normaalilla tasollaan pelaavaa Hamhuisia takaisin ja mielellään yhtä Weberia/Stantonia laadukkaampaa puolustajaa vielä lisäksi.

En tiedä sitten mikä neuvoksi. Viime kaudella puolustajat olivat passiivisia, joukkueen etäisyydet eivät toimineet ja Canucks näytti hitaalta. Nyt pakkeja on haluttu ottaa paljon aktiivisemmin mukaan, mutta kun noilla ei ole ykkösparia lukuun ottamatta kykyjä tuohon vaatimustasoon. Lisäksi tuo kakkospari on vielä erittäin virheherkkä tuohon pelityyliin ja Canucks kärsii tuosta aina pahasti sellaisia joukkueita vastaan, jotka uskaltavat ja pystyvät iskemään tehokkaasti vastaan (kuten esimerkiksi Rangers).

Hamhuis sieltä tulee varmaan joulun jälkeen takaisin, mutta juuri tätä hetkeä sillä ei pelasteta. Mielestäni Bieksan ja Sbisan ei pitäisi enää pelata yhdessä, mutta miten nuo parit sitten laittaisi ja pitäisikö Edlerin tai Tanevin minuutteja kenties lisätä ajoittaisilla tuplavaihdoilla? Lisäksi voidaan kysyä sitä, kannattaako tuota joukkuetta edes pyrkiä peluuttamaan noin? Fanina pidän tuosta tyylistä ja haluaisin uskoa tuohon hyökkäävämpään tapaan, mutta pelimerkit eivät näytä juuri nyt suosivan tuota. Valmennuksella on nyt ensimmäistä kertaa tällä kaudella isomman pelillisen ongelman pohdinnan paikka. Neljä tappiota putkeen ja tuo kierre pitää saada poikki mahdollisimman nopeasti.

 

[Mr. Smith]

Tällä hetkellä Edler-Tanev toimii hienosti, mutta siihen se jääkin. Bieksa-Sbisa parissa meillä on kaksi erittäin virhealtista ja tilanteita ylilukevaa puolustajaa yhdessä (molemmilla on toki vahvuutensakin, mutta se ei ole pelinluvussa). Kolmannesta pakkiparista Weber-Stanton ei ole siitäkään mitään apuja tuohon pelisapluunaan. Canucks kaipaisi nyt kipeästi normaalilla tasollaan pelaavaa Hamhuisia takaisin ja mielellään yhtä Weberia/Stantonia laadukkaampaa puolustajaa vielä lisäksi.

Pelistä en viitsi sanoa mitään, mutta otetaan kiinni näihin pakkeihin. Tanev ja Edler tosiaan ovat olleet hyviä ja muihin verrattuna jopa loistavia. Välimatka seuraaviin pakkeihin on järkyttävä. Bieksa on tällä hetkellä taas todella huono. Ei voisi millään uskoa, että kyseessä on lähes viiden millin pakki. Pakistossa siis toiseksi kallein pakki, koko joukkueessa kuudenneksi parhaiten palkattu. Ja millä tasolla vetää tällä hetkellä... Nyt voisi sanoa, että onneksi sopparia ei ole jäljellä kuin yksi kausi tämän jälkeen. Ja silloinkin palkka on about puolet caphitistä, joten voisi kelvata jollekin palkkalattian tuntumassa olevalle jengille.

No, eipä voi paljoa kehua muitakaan TOP2:n ulkopuolisia pakkeja. Weber pelaa silloin tällöin hyvän pelin, mutta sitten tulee useampia heikkoja pelejä. Sbisa pystyy pelaamaan aika hyvin korkealla tasolla, mutta hänellekin noita heikkoja pelejä tulee nyt liikaa. Stanton pelaa yleensä varsin hyvää peruspeliä ja hänelle noita heikkoja pelejä sattuu edellä mainittuja vähemmän. Stanton onkin omasta mielestä ihan riittävä kutospakki, mutta se ongelma on tällä hetkellä pakit numerot 3, 4 ja 5.

Sinällään en ymmärrä miksei noita muita pakkeja, lähinnä Corrado, Sanguinetti tai Biega, voisi peluuttaa Weberin tilalle. Toki Weber on ylivoimalla ihan käyttökelpoinen, mutta silti. Pakko toi joukkueen peruspeli ja varsinkin puolustuspeli olisi saada parempaan iskuun. Tuntuu, että tällä hetkellä jostain syystä "tuhotaan" Corradon tämä kausi täysin. Roikotetaan ylimääräisenä pakkina pitkään eikä anneta yhtään peliä ylhäällä. Pelejä tullut farmissa vain reilu tusina, joten pelituntuma ei ole ollut mitenkäään hyvä. Sama juttu nyt myös Biegan ja Sanguinettin kanssa. Ylhäällä ovat käyneet, mutta peliaikaa ei ole herunut. Sanguinetti on muuten farmissa tiimin kolmonen pisteissä ja johtaa plussia. Siinä mielessä ansaitsisi hyvin näytönpaikan ylhäällä.

 

[nuck]

Bieksa on tällä hetkellä taas todella huono. Ei voisi millään uskoa, että kyseessä on lähes viiden millin pakki. Pakistossa siis toiseksi kallein pakki, koko joukkueessa kuudenneksi parhaiten palkattu. Ja millä tasolla vetää tällä hetkellä... Nyt voisi sanoa, että onneksi sopparia ei ole jäljellä kuin yksi kausi tämän jälkeen.

Totta, Bieksan koko kauden on ollut huono. Hänen pitäisi olla kokemuksensa ja asemansa vuoksi tällä hetkellä kakkosparin johtava puolustaja, mutta hän ei pelaa kakkosparin vaaditulla tasolla. Ei hän tosin aina aikaisemminkaan tuohon pystynyt, mutta tällä kaudella hyviä iltoja ei ole näkynyt. Pidän Bieksasta tyyppinä ja uskon hänellä olevan joukkueen kemialle iso merkitys, mutta pelillisesti hän on jättänyt paljon toivomisen varaa. Mikäli hän jatkaa noin, hän saa lähteä mielestäni sopimuksensa päätyttyä ellei sitten puolita palkkaansa.

Olemme muutenkin katsoneet samoja pelejä, sillä ongelmana tuolla puolustuksessa ovat minunkin mielestäni juuri puolustajat 3, 4 ja 5. Hamhuis voisi olla hyvä kolmospakki ja ehkä hän voisi huolehtia Bieksankin pelistä, joka voisi Hammerin kanssa mennäkin nelospakkina. Nyt tuo tilanne on kuitenkin huono, kun Bieksasta ei ole vetämään kakkosparia ja Sbisalle kakkospari on näköjään liikaa. Lisäksi he kaksi eivät sovi toistensa eräänlaisina klooneina yhteen.

Ihannetilanteessa Hamhuis vetäisi tuota kakkosparia ja huolehtisi osaltaan Bieksan pelistä. Sbisa taas pelasi mielestäni ihan kelvollisesti alkukaudesta kolmosparissa ja tuollainen pienempi rooli voisi olla hänelle sopiva (siihenhän hänet myös hankittiin). Stanton taas on tosiaan ollut ihan riittävä kutospakki, ongelma ei ole hänen pelissä.

Tuo kakkospari on siis tällä hetkellä ongelma, kun Vancouverilla ei vaan taso riitä. Tuossa kakkosparissa on tällä hetkellä Bieksan tason, nykyisen roolitusongelman ja Hamhuisin loukkaantumisen lisäksi sekin ongelma, että sinne on vaikea saada riittävän tasokasta vahvistusta. Joukkueen suunnitelmissa oli ilmeisestikin Hamhuisin vetämä kakkospari, jota Bieksa olisi omilla avuillaan tukenut. Stantonin, Sbisan ja Weberin piti kisata kolmospakkiparin paikoista. Sbisan kai kuviteltiin olevan puolustaja, joka pystyisi paikkaamaan loukkaantumisia top4-ryhmässä. Mutta ikävä kyllä juuri Bieksan kanssa heidän pelityylinsä eivät sovi yhteen, Hamhuisin kanssa tilanne olisi luultavasti parempi.

Kolmospakkiparissa ei sen sijaan sinällään ole suurta ongelmaa, vaikka Weberin otteet heittelevätkin liikaa. Mutta kyllä minäkin olisin Corradolle, Sanguinettille tai nyt Biegalle näyttöpaikan antanut. Ei tuossa ole mielestäni oikein ideaa, että nostetaan farmin lahjakkain puolustaja usean pelin ajaksi istumaan penkille, kun farmissa pelejä käydään samaan aikaan. Tai että puolituntisia pelissä farmissa hyvin pelaavat Sanguinetti ja Biega palkitaan vain nostoilla antamatta heille näyttöpaikkoja. Mikäli Weber olisi pelannut hyvin, tuon ymmärtäisi paremmin, mutta kun taso heittelee noin, niin voisi siellä muillekin näyttöpaikan antaa.

***

Puolustajista kun on puhe, niin:

- Gustav Forsling valittiin Ruotsin nuorten joukkueeseen nuorten MM-kisoihin.

- Canucksin yliopistopakeista tällä kaudella on parhaiten esiintynyt ehkä Patrick McNally. Harvardissa pelaavalla pakilla on 12 pelin jälkeen 4+11=15 pistettä. Hänen kaksi edellistä kauttaan menivät enemmän ja vähemmän vammoihin, mutta toivottavasti hän pysyisi nyt kunnossa.

- Ben Hutton sen sijaan aloitti kauden vähän hitaasti tehojen puolesta, mutta on parantanut nyt selvästi. Tänä viikonloppuna tuli kahteen peliin neljä pistettä. Huttonilla on 18 peliin 10 pistettä.

- OHLssa Jordan Subbanilla on 32 pelin jälkeen 13+15=28 pistettä. Hän on edelleen Bellevillessa heidän selvä hyökkäyksen veturi yhdessä hyökkääjä Remi Elien (31 pistettä) kanssa, mutta kokonaisuutena Bullsilla ei paljon hyökkäysvoimaa ole. Lisäksi Subbanilla on kaikista OHL-puolustajista eniten maaleja. En silti usko hänen isoveljensä P.K. Subbanin pari päivää sitten lukemaani väitteeseen, jonka mukaan Jordan olisi lahjakkaampi kuin P.K.

 

[nuck]

Vancouver ilmoitti, että Bo Horvat ei lähde Kanadan riveihin nuorten MM-kisoihin. Kanadan joukkueesta ilmoitettiin aikaisemmin, että Horvatin ei tarvitse osallistua harjoituspeleihin päästäkseen mukaan kisoihin. Horvat kuitenkin itse ilmaisi halunsa jäädä mielummin Vancouveriin;

For me, I would love to stay in the NHL.

That’s my No. 1 goal. If I can stay here and help this team win, that’s going to be my No. 1 priority.

If they do tell me to go play in this tournament, I’m going to be honoured to go represent my country and be able to play in Canadian cities. It’s an unbelievable tournament.”

Benning kertoi, että päätös Horvatin osallistumisesta kisoihin riippuu siitä, miltä Canucksilta tuntuu oikealta;

We’ll talk to him and see what he wants to do, but ultimately it will be our decision.

He would go for the experience. He’s got a chance to be one of the leaders on the team, and that responsibility is going to include a lot of pressure playing in Canada. You don’t get that (experience) every day.

Ja nyt tuli sitten virallinen ilmoitus siitä, että Bo pysyy Vancouverissa;

Bo Horvat has proven he can contribute to the success of the Vancouver Canucks,” said Benning. “He is a solid two-way player, strong in the faceoff circle and displays a maturity beyond his years. We’re very pleased with Bo’s play and look forward to watching him develop as an NHL player.

Sen sijaan Jake Virtanen näyttää ottavan paikkansa joukkueesta. Kanada on pudottanut riveistään leiriltä hyökkääjät Remi Elien (Dallas), Morgan Klimchukin (Calgary) ja Nick Baptisten (Buffalo), sekä puolustajat Chris Bigrasin (Colorado) ja Travis Sanheimin (Philadalphia), mutta Virtasen paikka näyttäisi tällä hetkellä varmalta. Hän vahvisti asemiaan kahdessa harjoituspelissä viikonloppuna ollen Kanadan tehokkain pelaaja ja saaden joukkueelta lempinimen "Showtime". Osuva lempinimi Jakelle - hänen viimeisimmän WHL-pelinsä maali ennen lähtöä Kanadan joukkueen leirille oli sekin melkoinen "Showtime".

Saa sitten nähdä missä ketjussa Jake pelaa. Hän on joukkueestaan pelaaja, jonka voi laittaa mihin tahansa ketjuun (hänen fyysinen pelinsä toimii kahdessa alemmassa ketjussa paremmin kuin joidenkin puhtaiden taitopelaajien) ja hän on tottunut tekemään pisteitä seurajoukkueessaan Calgaryssa ilman hyvää peliä tekevää sentteriä yksinkin. Toisaalta olisi mielenkiintoista nähdä mihin Jake pääsisi jos keskellä olisi joku McDavidin kaltainen pelaaja pistämässä passia lapaan. Virtasen kova laukaus voisi tehdä tehokasta jälkeä sellaisessa paikassa.

 

[Timbit]

Kyllä tuo hyökkäyspeli kaipaa jo kunnon herättelyä. Joko olisi aika tehdä se perinteinen wakeup call, ja erottaa kaksoset hetkeksi?

 

[Mr. Smith]

Nostetaas Vancouverin ketjua vähän ylöspäin ja päivitetään viimeiset pelitkin.

Ennen taukoa otettiin voitot Calgarystä ja Arizonasta. Calgary voitettiin jatkoajalla 3-2 ja siinä pelissä nähtiin varsin erikoinen avausmaali tyhjiin. Weberille tuo Calgaryn omamaali merkittiin, joka siis syntyi siirretyn rangaistuksen aikana. Vrbata teki ensimmäisen erän ekalla kympillä lukemiksi jo 2-0, mutta tuon jälkeen olikin hiljaista Vancouverin puolelta. Paikkoja sinällään oli ratkaista peli jo useampaan otteeseen, mutta kun niin ei tehty niin Calgary tuli tasoihin ja meinasi viedä lopussa koko pistepotin. Onneksi päästiin jatkoille, jossa sitten Tanev ratkaisi jäätävällä kudilla voiton Vancouverille. Taas tuli tuota maalia katsoessa mieleen, että voisiko tuota Tanevia käyttää edes vähän ylivoimalla? Siellä on nyt Bieksa, Weber ja Edler saanut varsin reilusti näytönpaikkoja ja tehot eivät mitään päätä huimaavia ole olleet. Toki se on myönnettävä, että Tanev on tällä hetkellä selvästi tärkein pakki alivoimalla.

Arizona voitettiin selvin lukemin 7-1, mutta ei tuo pelillisesti noin selvä ollut. Smith oli Arizonan maalilla todella huono ja reilu erä sekä 4 päätetty (11 vedosta) riitti hänelle. Noista neljästä muistelisin, että kolme oli sellaisia jotka voisi laittaa Smithin piikkiin. Paljon saatiin siis apuja maalintekoon tässä pelissä. Ylivoimatilastoakin saatiin kaunisteltua kolmella osumalla (Burrows, Higgins, Matthias) jotka menivät siis ykkös-, kakkos- ja kolmosylivoimakentällisille. Toki reilussa johdossa jätettiin ykkösyv lopussa viltiin, mutta silti he pelasivat eniten ylivoimaa. Burrows siis teki tuon ykkösyv:n maalin. Muutenhan Burrows on viime pelit pelannut nelosketjussa. Siihen nähden kaksi maalia tässä matsissa oli loistava saldo reilun 12 minuutin peliajalla. Niin se vaan Burrows on tällä hetkellä tiimin maalipörssin kakkosena (8 maalia) surkean viime kauden jälkeen, jolloin siis saldoksi jäi 5 maalia. Toki samassa 8 maalissa on myös Daniel Sedin, Brad Richardson, Jannik Hansen ja Nick Bonino, joten tasaisuutta löytyy nyt rosterista.

Joulun jälkeen ensimmäinen peli oli Anaheimia vastaan ja siinä taisteltiin yksi piste 2-1 jatkoaikahäviöllä. Tätä peliä ei tullut nähtyä, mutta laukauksia saatiin vastustajan mokelle vain 14, joten ei tuo hääviltä peliltä vaikuta. Peliä tosin johdettiin vielä kolmenteen erään tultaessa, mutta Beaucheminin siniviivakuti löysi tiensä maalin perukoille ja tasoitti pelin. Fowler sai sitten jatkoajalla nostaa läheltä kiekon maaliin. Weber teki Vancouverin ainokaisen tarkalla kudilla, jossa Burrows taisi tehdä hyvän maskin.

Ryan Miller on pelennut nämä kolme viimeistä peliä ja hyvin onkin pelannut. Taitaa olla 100 kutia aika lähellä ja niistä sitten vain 5 on mennyt sisään, joten tuollainen 95 % on ollut torjuntaprossa. Saas nähdä jatkaako Miller maalilla, kun kohdataan tärkeässä divisioonan sisäisessä matsissa Sharks. Seuraavana vuorossa sitten edelleen saman divisioonan sisäinen peli Kingsiä vastaan. Kaikki kolme tiimiä ovat nyt samoissa pisteissä, joten tärkeitä keskinäisiä pelejä pelataan.

Junnujen kisoista sen verran, että Gustav Forsling näyttää aina vaan paremmalta viidennen kierroksen varaukselta. Forsling on nyt tehnyt kolmeen peliin 2+2 tehot, jolla hän johtaa pakkien pistepörssiä. Jake Virtanen ei päässyt Kanadan kärkiketjuihin, mutta on tehnyt 1+1 tehot alemmista ketjuista käsin.

 

[nuck]

Joulun jälkeen ensimmäinen peli oli Anaheimia vastaan ja siinä taisteltiin yksi piste 2-1 jatkoaikahäviöllä. Tätä peliä ei tullut nähtyä, mutta laukauksia saatiin vastustajan mokelle vain 14, joten ei tuo hääviltä peliltä vaikuta.

Ei tosiaan ollut häävi peli. Canucks saa olla pisteeseen enemmän kuin tyytyväinen tuona iltana. Tuurilla ja Millerin hyvällä pelillä saatiin onneksi piste raavittua. En tiedä painoiko kinkku tauon jälkeen vai mikä, mutta jalat eivät liikkuneet ollenkaan. Toivottavasti kohta alkavaan Sharks-peliin tullaan paremmalla energialla.

Junnujen kisoista sen verran, että Gustav Forsling näyttää aina vaan paremmalta viidennen kierroksen varaukselta. Forsling on nyt tehnyt kolmeen peliin 2+2 tehot, jolla hän johtaa pakkien pistepörssiä.

Forsling pelaa hienoja kisoja ja jatkaa näin hyvää kauttaan. Viime pelissä Venäjää vastaan (Ruotsi voitti 3-2) hän teki kaksi maalia ja näytti tuota laukaustaan. Hänellä on usein kyky valita tilanteeseen sopivat laukaukset ja hetket niille ja noista moni Canucksinkin pakki voisi ottaa mallia. Aina ei tarvitse vetää hirveään massaan maalille vaikka aikaa olisikin ja voi laukoa myös nopeita lämäreitä.

Tässä kooste Forslingin Venäjä-pelistä

Forslingin varaus vaikuttaa kyllä hyvältä. Hänen pitää kehittää vielä tietysti kokonaispeliä, mutta hänellä on hyvät lahjat ja hän on hyvällä reitillä kehittymässä tällä hetkellä.

Jake Virtanen ei päässyt Kanadan kärkiketjuihin, mutta on tehnyt 1+1 tehot alemmista ketjuista käsin.

Kanada on paperilla niin kova (esimerkiksi Dal Colle pistettiin jo takaisin Oshawaan ennen kisoja), että jo tuo joukkueeseen pääseminen Jaken ikäiseltä pelaajalta oli hyvä saavutus. Siellä on Kanadalla puolitoistakin vuotta vanhempia pelaajia ja esimerkiksi hyvin kisoissa pelaava Domi ei Jaken iässä mahtunut joukkueeseen. Suomea vastaan Virtanen palkittiin kisojen otteista ja hänet laitettiin McDavidin ketjuun. Tuossa hän saa kuulemma jatkaakin. Olen pitänyt hänen pelistään tähän mennessä ja paikkoja hänellä on riittänyt, joten tätä menoa tuo maalisarake kyllä varmasti nousee vielä.

 

[nuck]

Vancouverilta nähtiin San Josea vastaan paljon parempi vieraspeli kuin Anaheimia vastaan. Miller jatkoi maalilla varmoja otteitaan, Sedinit paransivat selvästi, Hansen oli jälleen ehkä hyökkäyksen näkyvin pelaaja, Edler-Tanev kaksikko oli erinomainen ja kakkospari Bieksa-Stanton toimi myös hyvin. Ansaittu vierasvoitto ja Vancouverin saldo Pacificin joukkueista on nyt jo 10-2-2. Melkoinen käänne viime kaudesta.

Pelin jälkeen ihmeteltävä asia on se, miten puhtaasti Sharks pelaa. Richardson sai jostain iskun polveensa ja muutaman kerran tuli muille osumaa mailasta, mutta kun kerran Canucks ei päässyt ollenkaan ylivoimille, niin pakkohan tuota Sharksin tyyliä on puhtaana pitää. Canucks sen sijaan on puheissa likaisista taklauksista. Hyi hyi.

Viimeisen kalenterivuoden aikana Vancouverilta on vedetty päähän osuvilla taklauksilla yksi pelaaja lopettamaan uransa, yksi pelaaja aivotärähdyksen vuoksi kotiin huilaamaan ja yksi pelaaja terveeksi raaputukseksi katsomoon. Yhdestäkään noista ei ole tullut pelikieltoja. Saa nyt sitten nähdä tuleeko Hansenille pelikieltoa taklauksesta Wingelsiin. Veikkaan vähintään viittä peliä, mahdollisesti kymmentä.

 

[nuck]

Nuorten MM-kisat olivat taas melkoinen penkkiurheilijan maraton. Itse katsoin Suomen lisäksi lähinnä Kanadan, Ruotsin, USA:n ja Venäjän pelejä, joten voisi laittaa pienen yhteenvedon ja arvostelun Vancouverin kisoissa pelanneista prospecteista.

THATCHER DEMKO, USA, 93.75%, 1.74GAA

Demko aloitti kisansa vähän hermoillen Suomea vastaan, mutta paransi pelin kestäessä ja ei päästänyt ensimmäisessä pelissä 65 minuutin aikana kuin kaksi maalia: toinen meni pelin alussa jenkkihyökkääjä Auston Matthewsin jalasta ja toinen rankkukisassa. Seuraavassa pelaamassaan pelissä Slovakiaa vastaan Demko oli USA:n tärkein pelaaja pelin ensimmäisen puolikkaan aikana ja piti vähän löysästi peliin tulleet jenkit pelissä ottamalla kiinni muun muassa Robert Lantosin läpiajon. USA otti pelistä lopulta 3-0 voiton ja Demko piti nollan. Näin ollen hän oli pitänyt maalinsa puhtaana kahden ensimmäisen pelin aikana (Suomi ja Slovakia) yli 120 minuuttia, kun Suomi-pelin rankkukisan maalia ei lasketa.

Demkon kisojen suurin peli nähtiin alkusarjassa Kanadaa vastaan. Avauserässä Demko piti USA:n pelissä kiinni ottamalla 17 koppia ja muutaman ison torjunnan, näiden joukossa muun muassa komea ja moneen kertaan kisojen aikana näytetty jalkatorjunta Reinhartin laukaukseen. Toisen erän alussa Demko pysäytti ensin Kanadan ykkösketjun Duclairin yritykset läheltä ja sen jälkeen puolustaja Nursen yrityksen läpiajosta, mutta joutui lopulta antautumaan Kanadan ykkösketjun Reinhartin ja Domin saadessa lauottua vapaasti Demkon edestä. Demkon nollapelijakso katkesi tuohon maaliin yli 150 minuutin pelaamisen jälkeen.

Kanada onnistui laukomaan toisen maalinsa nopeasti tuon avausmaalin jälkeen Demkon taakse pelätyllä ylivoimallaan puolustaja Morrisseyn toimesta. USA pystyi kaventamaan ja kolmanteen erään lähdettiin Kanadan 2-1 johdossa, Demkon torjuttua 29 kutia ja useita vaarallisia paikkoja. Kolmannen erän puolivälissä Kanada lisäsi johtoaan kahteen maaliin vähän kyseenalaisella Curtis Lazarin maalilla. Lazar sai huidottua kiekon maaliin seistyään puolittain Demkon maalin sisällä ja estettyä Demkoa torjumasta. USA tuli vielä maalin päähän kaksi minuuttia ennen loppua Larkinin maalilla ja otti sen jälkeen Demkon maalilta pois. Kanadan Reinhart teki tyhjiin 4-2, Larkin kavensi helpon näköisesti taas jenkit maalit päähän, mutta Domi teki toisen maalin USA:n päähän tyhjiin ja Kanada voitti pelin 3-5. Demko valittiin ansaitusti USA:n parhaana pelaajana 38 torjunnalla ja usealla kovan paikan pelastuksella.

USA sijoittui alkulohkonsa toiseksi Kanadan jälkeen ja sai vastaansa puolivälierässä Venäjän. Jenkit lähtivät peliin suosikkina, mutta peli alkoi heti huonoimmalla mahdollisella tavalla Motten ja Collinsin ottaessa kakkoset alle kahden minuutin pelin jälkeen ja päästäen näin Venäjän kahden miehen ylivoimalle. Venäjä ja Barbashev kiitti tarjotusta tilaisuudesta ja vei Venäjän johtoon hakkaamalla kiekon kahdella miehellä Demkon edestä maaliin. USA ei ottanut opikseen pelin alusta vaan otti erässä vielä kolme kakkosta. Alivoimat USA vielä kesti Demkon johdolla, mutta Venäjä onnistui kuitenkin lisäämään johtoaan erässä kahteen maaliin. Dergachov heitti kiekon kulmasta maalille, missä se ohjautui jenkkipakki Carlon luistimesta maalia kohti. Demko joutui torjumaan kontrolloimattoman refleksitorjunnan jalalla eteensä, mutta kiekko tuli suoraan Sharoville ja tämä vei Venäjän kahden maalin johtoon avauserän jälkeen. Kummallekaan avauserän maalille Demko ei voinut mitään.

USA tuli toisessa erässä kahden miehen ylivoimallaan maalin päähän DeAngelon maalilla ja pelin jännitys säilyi kolmanteen erään. Kolmas erä alkoi kuitenkin vähän samalla lailla kuin ensimmäinen Milanon ottaessa jäähyn erän toisella minuutilla ja Jared McCannin joukkuekaveri Sergei Tolchinsky vei Venäjän ylivoimalla jälleen kahden maalin johtoon. Maalissa kävi Demkon kannalta jälleen epäonnea, kun laukaus ohjautui jälleen Carlosta ja tällä kertaa hänen mailastaan ohi Demkon. USA tuli vielä maalin päähän puolustaja Werenskin maalilla, mutta kun USA ei saanut koko pelissä hyökkääjiltään apuja maalintekoon, USA:n kisat päättyivät Venäjä-peliin.

Yhteenveto: Demkolta nähtiin hyvät kisat, vaikka USA ei mitaleille päässytkään. Alkusarjassa nollapeliputki kesti noin 150 minuuttia ja hän oli Kanadaa vastaan tuon jakson jälkeen vielä USA:n paras pelaaja. Puolivälierässä Venäjää vastaan Demkolle tehtiin kolme maalia, mutta yhtäkään noista en laittaisi hänen piikkiin. Demko on isokokoinen, teknisesti hyvä ja jaloistaan erittäin nopea maalivahti, jolla voi olla vielä mahdollisuuksia tulevaisuuden ykkösmaalivahdiksi NHL:ssä. Kakkoskierroksen varaus Demkoon vaikuttaa tällä hetkellä hyvältä.

GUSTAV FORSLING, SWE, 7GP, 3+5

Forsling avasi kisansa hienosti kahdella syötöllä Tsekkiä vastaan. Hän sai hyvin jääaikaa ja näytti kiekollisessa pelissä taitavaa ja monipuolista osaamista. Seuraavassa pelissä Tanskaa vastaan pisteitä ei tullut, mutta pistetili aukesi kunnolla Ruotsin tärkeimmässä alkusarjan pelissä Venäjää vastaan, kun hän teki kaksi maalia. Venäjää vastaan Forsling valittiin ansaitusti myös Ruotsin parhaaksi pelaajaksi. Gustavin pisteputki jatkui alkusarjan neljännessä pelissä Sveitsiä vastaan kahdella syötöllä ja näin alkusarja paketoitiin Forslingin osalta puolustajalle komeasti: neljä peliä, kaksi maalia ja kuusi pistettä.

Puolivälierissä Suomea vastaan Forsling jatkoi tehokasta peliään laukomalla toisessa erässä 1-1 tasoituksen kahden miehen ylivoimalla ja antamalla myöhemmin pelissä yhden syötön. Näin ollen viiden pelin jälkeen Forslingilla oli kasassa jo kahdeksan pistettä ja turnauksen puolustajien pistepörssissä hänellä oli neljän pisteen ero seuraavaan (Madison Bowie). Hän oli etenemässä jopa kaikkien aikojen pistepörssissä 10 parhaan joukkoon puolustajien pisteissä yksissä kisoissa. Ruotsin ja Forslingin osalta tilanne kuitenkin vaikeutui huomattavasti jatkossa, eikä Ruotsi tehnyt kahdessa viimeisessä pelissä (Venäjä ja Slovakia) kuin yhteensä kolme maalia. Forsling jäi pisteittä ja Ruotsikin ilman mitalia, joten pettymys kisojen jälkeen oli länsinaapurissa varmasti kova.

Yhteenveto: Komea turnaus Forslingilta. Hän teki kahdeksan pistettä, kun seuraavaksi eniten pisteitä tehneet puolustajat (Aho, Morrissey ja Bowie) tekivät kisoissa neljä pistettä. Forsling valittiin pakkien ylivoimaisen pistepörssin voiton ansiosta myös turnauksen ykköstähdistöön (Ruotsin parhaimmistoon häntä ei valittu, kun Ruotsi valitsi kapteenistonsa tuonne). Hän näytti etenkin ylivoimalla hyvältä kiekolliselta puolustajalta ja antoi hyviä toiveita tulevaisuudestaan. Vancouverilta on puuttunut hyvä kiekollinen pakkiprospecti jo pitkään, mutta Forslingissa sellainen nyt on. Myös tämän hetken joukkueessa NHL:ssä Vancouverilla ei ole yhtään luontaista ylivoimapakkia, mutta Forslingista sellainen olisi ehkä mahdollista kehittää. Hänen pitää kehittyä kuitenkin vielä oman pään pelissä, lähtönopeudessa ja voimatasoissa pystyäkseen tosissaan haastamaan itsensä NHL-rooliin. Ikänsä puolesta hän saa pelata vielä ensi vuonnakin nuorten MM-turnausta ja mikäli Ruotsi vaan saa kiekollisesti hyvän joukkueen kasaan, Forslingin turnaukselta on odotettavissa paljon.

Jatkuu...

 

[nuck]

Jatkuu edellisestä viestistä;

JAKE VIRTANEN, CAN, 1+3

Virtanen aloitti turnauksensa Slovakia-pelissä maalilla, syötöllä ja viidellä laukauksella. Myös seuraava Saksa-peli meni hyvin, vaikka siinä ei pisteitä tullutkaan. Virtanen pelasi nelosketjussa, mutta hänen jäällä ollessa Kanada painoi hyvin peliä Slovakian päätyyn ja Jake näytti hyvää fyysisen pelin ja luisteluvoimansa yhdistelmää tuomalla kiekkoa usein helpon näköisesti vahvan luisteluvoimansa ansiosta keskialueen yli. Hänellä olikin Kanadan toiseksi paras corsi % kahden ensimmäisen pelin jälkeen. Alkusarjan kolmannessa pelissä Suomea vastaan Kanada nosti pirteästi pelanneen Virtasen kakkosketjuun McDavidin ja Lazarin pariksi Ritchien tilalle. Virtanen pelasi vain vasenta laitaa ja puolustavassa roolissa tuossa ketjussa, mutta hän aloitti hyvin ja toi ketjuun fyysisyyttä sekä nopeutta. Tsn:n Mark Masters nosti Virtasen Suomi-pelistä Kanadan "unsung heroksi" ja ihan ansiosta. Suomea vastaan pelatun ottelun jälkeen Virtasen turnaus näytti hyvältä. Hän oli noussut nelosketjusta kakkosketjuun ja toi Kanadan kakkoseen sen kaipaamaa fyysisyyttä.

USA-pelissä Virtanen sai jatkaa kakkosketjussa, mutta hänen pelissään ilmeni joitakin ongelmia ensimmäistä kertaa turnauksessa. Hän jäi McDavidin ja Lazarin ketjussa usein ilman kiekkoa ja vasemmalla laidalla pelaamisessa näytti olevan pieniä ongelmia kovassa pelissä etenkin kahden ensimmäisen erän aikana (paransi selvästi kolmannessa erässä). USA-pelissä pidin edelleen Virtasen fyysisestä pelistä ja takakarvauksesta, mutta hän ei päässyt toivotusti maalintekopaikkoihin kun peli kulki muiden kautta. Virtasen keskialueen peli alusti kuitenkin Kanadalle kolmannen maalin tuona iltana (maali, jonka Lazar teki osittain Demkon maalin sisältä), vaikka tuosta ei jostain syystä annettu Virtaselle syöttöä tilastoihin.

Jenkkipelin jälkeen Virtasen pelipaikka muuttui jälleen Tanskaa vastaan, kun hän siirtyi kolmosketjuun Fabbrin loukkaantumisen vuoksi. Ottelu oli Virtaselta kisojen heikoin ja hän varoi fyysistä peliä (ehkä valmennuksen ohjeiden mukaisesti?), eikä pelannut vahvuuksillaan. Myös kisojen finaalipeli ei mennyt ihan parhaalla tavalla. Hän aloitti hyvin fyysisellä osastolla ja taklasi pari kovaa niittiä, mutta Venäjä sai Virtasen turhasta jäähystä (tai Kanadan alivoimasta) nousun peliin ja jäähyn jälkeen Virtanen takakarvasi Venäjän toisessa kavennusmaalissa vähän laiskasti (toisaalta hän oli ainoa hyökkääjä, joka siinä tilanteessa jaksoi/ehti vielä osallistua jollain lailla puolustuspeliin). Kisat päättyivät Kanadan mestaruusjuhliin, joten turnaus sai hieman heikosta lopusta huolimatta onnellisen lopun.

Yhteenveto: Virtaselta nähtiin epätasainen turnaus ja osasyynä tuohon oli Kanadan harrastama ketjuruletti. Virtanen pelasi Kanadan ykkösketjua lukuun ottamatta kaikissa ketjuissa, eikä hänelle edes yritetty näin antaa kemiaa ketjukavereiden kanssa. Hän aloitti kuitenkin hyvin ja toi Kanadalle luisteluvoimaa ja fyysisyyttä, joten siihen pitää olla tyytyväinen. Tyytyväinen olen myös siihen, että hänen puhutusta "putkinäöstä" ei nähty merkittäviä viitteitä. Jake löysi hyvinkin ketjukaverit ja viivalta puolustajat hyökkäyspäässä. Tyytymätön olen puolestaan hänen pisteisiin ja pahaan jäähyyn isossa pelissä.

Virtasesta puhuttaessa pitää ottaa roolin lisäksi huomioon myös ikä, joka tuossa iässä näyttelee useimmiten isoa osaa (esimerkiksi turnauksen arvokkain pelaaja Domi ei Virtasen iässä vielä mahtunut edes joukkueeseen). Virtanen oli Kanadan mestaruusjoukkueessa kolmanneksi nuorin pelaaja ja hän täytti 18 vuotta vain neljä kuukautta sitten, kun useimmat muut joukkueesta ja monet vastustajilta täyttävät tänä vuonna 20 vuotta. Seuraavissa kisoissa Virtaselta on odotettavissa jo isompaa roolia, ellei satu nousemaan NHL:ään. Hänen pelityylinsä sopii nähdäkseni paremmin NHL:ään, kuin näihin kansainvälisiin kisoihin, joissa jäähylinja taklauksissa on tiukempi ja tuo estää Virtasen kaltaisen pelaajan pelaamista täysin tämän vahvuuksilla.

 

[nuck]

Tuli seurattua Utican peliä Hamiltonia vastaan. Utica hävisi 3-0 Erikssonin pelatessa maalilla ja pelistä ei juuri mitään hyvää voi kirjoittaa. Kokonaisuudessaan hyvän alkukauden pelanneella Uticalla näyttää olevan juuri tällä hetkellä suvantovaihe pelissä ja joukkue on hävinnyt kolme viimeisistä neljästä pelistä.

Yksilöistä Jensenilla on joku pikkuvamma eikä hän pelannut, laiturina tällä hetkellä pelaava Gaunce oli näkymätön, Shinkarukin otteet ovat edelleen epätasaisia ja edes normaalisti pirteästi pelaavat Kenins ja Friesen eivät saaneet mitään aikaan. Friesen on saanut Sestiton laidalleen, mutta Tomista ei näytä ainakaan alun perusteella kauheasti apuja Utican hyökkäykselle olevan (urallaan Sestitokin on sentään pystynyt kohtalaisiin tehoihin farmissa, joten hän voi parantaa vielä).

Puolustuksessa suurin mielenkiinto kohdistui Islandersista tämän kauden aikana tulleeseen Andrey Pedaniin. Pedanilla on vielä kehittymistä puolustuspelissä pystyäkseen haastamaan NHL-paikkaa, mutta kyllä hänellä lahjoja on (hyvä liike isoksi mieheksi ja erinomainen taklaaja, heikkouksina sitten surkea kiekonkäsittely ja keskitasoa huonompi syöttäjä) ja parhaimmillaan hänestä voisi kehittyä sellainen Bostonin Adam McQuaidin kaltainen pakki kolmospariin mikäli hän saa hiottua peliään ja etenkin syöttöään. Pedan on kerännyt tappelurintamalla mainetta viime kausien aikana ja nyt hän otti tyrmäysvoiton Jared Tinordista. Tappelu oli pahan näköinen Tinordin kannalta ja mies makasi tuon videon päättymisen jälkeenkin vielä jonkin aikaa jäässä verisenä. Toivottavasti tuossa ei käynyt hänelle mitään pahempaa.

 

[Mr. Smith]

Tuli seurattua Utican peliä Hamiltonia vastaan. Utica hävisi 3-0 Erikssonin pelatessa maalilla ja pelistä ei juuri mitään hyvää voi kirjoittaa. Kokonaisuudessaan hyvän alkukauden pelanneella Uticalla näyttää olevan juuri tällä hetkellä suvantovaihe pelissä ja joukkue on hävinnyt kolme viimeisistä neljästä pelistä.

Nyt sitten Markström tuli taas ryösti pisteet Uticalle. Torjunnat 42/43 ja koko kauden saldo 11-2-1, 1.84 GAA, 93,7 %. Siellä on kaksi heikkoa esitystä tällä kaudella, mutta vastaavasti jokainen voittopeli on ollut aivan loistava esitys. Noissa 11 voitossa Markström on päästänyt 10 maalia, joten aika helpoksi hän on tehnyt voittamisen joukkueen kannalta. Viidestä viimeisestä Utica ottanut kaksi voittoa ja noissa peleissä Markström on torjunut 43/44 ja 42/43.

Uticasta saatiin vähän väriä Tampereelle, kun Henrik Tömmernes siirtyi Tapparaan. Tömmernesin polku NHL:ään oli tukossa, joten sinällään siirto ei yllätä. Varsinkin kun huomioidaan, että Tömmernes pelasi Ruotsissa Elitserienissä kolme hyvää kautta ennen sopimusta NHL:ään. Ja jokaisena kautena Tömmernes pelasi myös maajoukkueessa. Nyt ei ole tarvinnut puoleentoista kauteen pelailla maajoukkueessa. No, ei tässä toki korkealta tiputtu, kun Tömmernesiin käytettiin seiskakierroksen varaus.

Viime yönä otettiin turpaan sitten Calgaryltä! Sitä ei olekaan hetkeen tapahtunut, mutta nyt Ortio ja tolpat päättivät toisin. Se on sitten kahteen kotimatsiin saatu 1 maali aikaiseksi ja tehty sekä Luongosta että Ortiosta sankareita. Nyt ei paranisi tappioputkea kasvattaa yhtään vaan vieraskiertueelta on otettava useampia voittoja. Ensimmäisenä on toki "helppo" avausmatsi NHL:n ykkösjengi Predators. Jos Ortio ja Luongo on vaikeita yllättää niin eipä tuo Rinne yhtään helpompi ole.

 

[nuck]

Nyt sitten Markström tuli taas ryösti pisteet Uticalle. Torjunnat 42/43 ja koko kauden saldo 11-2-1, 1.84 GAA, 93,7 %.

Saa nähdä miten Benning pystyy tuon maalivahtiruletin pelaamaan. Uticalla on kaksi erinomaista maalivahtia, mutta heistä Markström on ollut jo liian hyvä AHL:aan. Edes Cory Schneider ei ollut aikanaan tuolla tasolla. Markströmin otanta on tosin tältä kaudelta pieni loukkaantumisen takia. Nuo numerot voisivat olla vieläkin paremmat ilman Utican pakkien loukkaantumisia. Yhdessäkin vaiheessa siellä oli neljä ECHL-pakkia samaan aikaan.

Uticasta saatiin vähän väriä Tampereelle, kun Henrik Tömmernes siirtyi Tapparaan. Tömmernesin polku NHL:ään oli tukossa, joten sinällään siirto ei yllätä. Varsinkin kun huomioidaan, että Tömmernes pelasi Ruotsissa Elitserienissä kolme hyvää kautta ennen sopimusta NHL:ään. Ja jokaisena kautena Tömmernes pelasi myös maajoukkueessa.

Tömmernesin tie NHL:ään oli tosiaan tukossa, eikä toivottua kehitystä nähty. Mielestäni hän aloitti kauden ihan hyvin ja pelasi ylivoimaakin, mutta sitten tulivat kuvioihin mukaan sairastelut ja jalkapallokuivaharjoittelussa tullut vamma, joka piti hänet sivussa jonkin aikaa. Kokonaiskuvaksi hänestä jäi mieleen kohtalaiset taidot, mutta kiekolliseksi pakiksi liian huono liike ja pehmeys AHL:ssa. Ehkä Euroopassa sujuu paremmin?

Toinen Utican ruotsalaispakki Andersson on ottanut askeleita eteenpäin tällä kaudella ja etenkin pelit Sanguinettin kanssa menivät hyvin. Sanguinetti, Biega ja Corrado (tuossa järjestyksessä) ovat nähdäkseni selvä huippuryhmä tuolla puolustuksessa. Kent Huskinsin voisi ehkä myös nostaa tuohon ryhmään jos hän olisi kunnossa. Pedan, Andersson, TPS:sta tuttu Ehrhardt (joka on pelannut Biegan kanssa hyvin) ja ECHL-yllättäjä Lafranchise sitten syvyyteen. John Negrinia ei tarvitse toivottavasti enää katsella.

Viime yönä otettiin turpaan sitten Calgaryltä! Sitä ei olekaan hetkeen tapahtunut, mutta nyt Ortio ja tolpat päättivät toisin. Se on sitten kahteen kotimatsiin saatu 1 maali aikaiseksi ja tehty sekä Luongosta että Ortiosta sankareita. Nyt ei paranisi tappioputkea kasvattaa yhtään vaan vieraskiertueelta on otettava useampia voittoja. Ensimmäisenä on toki "helppo" avausmatsi NHL:n ykkösjengi Predators. Jos Ortio ja Luongo on vaikeita yllättää niin eipä tuo Rinne yhtään helpompi ole.

Maalintekoharjoituksiin nuo pitäisi laittaa! Flamesia vastaan taisi olla viisi tai kuusi tolppaa/ylärimaa, mutta tunnetusti noita ei lasketa.

 

[nuck]

Kausi on puolivälissä runkosarjan osalta, joten ajattelin tehdä pienen pelaaja-arvostelun kauden ensimmäisen puolikkaan osalta. Arvostelussa pyrin ottamaan huomioon myös pelaajien roolit ja palkat joukkueesta. Arvosanat ovat asteikolla A-D ja vain muutamaa peliä pelannutta pelaajaa en arvostellut muuten kuin pienellä tekstipätkällä.

Maalivahdit

#30 Ryan Miller 20-9-1, 3SO, 2.48GAA, 91.2%

Aloitti kauden hyvin, sen jälkeen tuli ongelmia, mutta on taas parantanut peliään joulukuun puolivälin jälkeen. On pelannut usein paremmin, kun joukkueella on ollut ongelmia ja päästänyt helppoja kun joukkueen peli on toiminut. Onko Buffalosta jäänyt väärä vaihde päälle? Epätasainen ja kokonaisuutena keskinkertainen alkukausi. C+

#31 Eddie Läck 3-5-2, 1SO, 2.41GAA, 91.8%

Huono ensimmäinen peli ja peräti seitsemän päästettyä maalia, mutta on pelannut sen jälkeen aina hyvin saadessaan vastuuta. Läckille on tullut vaikea rooli pitkien pelaamattomien jaksojen vuoksi, mutta hän on silti antanut joukkueelle yhdeksän kertaa kymmenestä hyvät mahdollisuudet voittoon. Läck on hävinnyt kaksi peliä 0-1 numeroilla, joten tilastot voisivat olla helposti paremmat, mikäli joukkue olisi saanut tehtyä maaleja. B

Puolustajat

#2 Dan Hamhuis 20GP, 0+6=6, -5, 13PIM

Aloitti viime kauden tapaan normaalitasonsa alle ja loukkaantui sen jälkeen pitkäksi aikaa. Pitäisi kohta palata kentille ja se on joukkueelle iso asia. Hamhuis on normaalikunnossaan ja -tasossaan erittäin tärkeä pelaaja Vancouverille. D+

#3 Kevin Bieksa 40GP, 3+4=7, -3, 56PIM

Bieksalta on nähty heikkoa peliä ja isoja virheitä läpi alkukauden. Tuskainen peli-ilme näkyy aika ajoin ja tehotilasto valehtelee paljon. Selkeä puolustuksen pikkujäähyjen kuningas ja toisin kuin Dorsett hyökkäyksessä, Bieksan kakkoset ovat pääosin virheiden tulos. Henkisesti kuitenkin tärkeä, "old school -pelaaja" joukkueelle ja merkitys on kentän ulkopuolella isompi. Toivottavasti Hamhuisin paluu kehittäisi Bieksan kentän sisäpuolen peliä huomattavasti. D+

#5 Luca Sbisa 35GP, 2+2=4, -8, 12PIM

Canucks-fanien yleinen sylkykuppi ja alakerran seikkailija on tuonut fyysisyyttä, liikkuvuutta ja hyvää alivoimapelaamista puolustukseen. Lisäksi on parantanut puolustuksen palkkarakennetta. Ei ole kuitenkaan top4-puolustaja, ei etenkään Bieksan kanssa pelatessa. Sbisalta on nähty isoja virheitä liian usein ja kiekollisessa pelissä on näkynyt puutteita. Pitäisi pelata yksinkertaisemmin ja keskittyä vain perusasioihin, mutta antaako luonne siihen periksi? Itse kuulun siihen pieneen vähemmistöön, joka vielä pitää kaikesta huolimatta jonkin mielenhäiriön vuoksi Sbisasta. C-

#6 Yannick Weber 34GP, 3+7=10, +4, 10PIM

Yllättäen puolustuksen tehokkain puolustaja tasakentin, vaikka on saanut tasakentin vähiten peliaikaa. Weber on täyttänyt paikkansa syvyyspuolustajana, vaikka ei ole ihanteellinen kiekollinen puolustaja ja on liian pieni muuhun käyttöön. Rehellisesti sanottuna minä en kauheasti pidä Weberista, mutta jos hän jatkaa tuolla tasolla ja tuolla sopimuksella, häntä on vaikea pudottaa pois. B

#8 Chris Tanev 40GP, 2+7=9, +4, 8PIM

Tanev on ollut mielestäni joukkueen alkukauden tärkein pelaaja. Erinomainen puolustuspäässä korkean pelikäsityksen, erittäin hyvän mailapuolustamisen ja hyvän liikkeen ansiosta, tekee harvoin virheitä ja hän on hyvä liikuttamaan kiekkoa myös ylöspäin. Kiekollinen rooli on kasvanut ja sitä myöten merkitys joukkueelle. Pelaa ykköspuolustajan tasolla, vaikka sitä ei tehoista ja mediahuomiosta huomaa. Ylivoimaroolia on luultavasti tulossa enemmän jatkossa ja kesällä on odottamassa iso sopimus. A

#18 Ryan Stanton 30GP, 1+4=5, +4, 27PIM

Vähän epätasainen alkukausi, mutta kokonaisuus menee minun papereissa plussalle. Väritön Stanton ei yritä mitään mitä ei osaa ja vaikka se ei ole paljon, se on kolmosparin puolustajalle usein riittävästi. Aika ajoin tulee kuitenkin pieniä nukahtamisia ja turhia jäähyjä. Tasakenttäpelaaja, erityisosaamista ei juuri ole. B-

#23 Alexander Edler 40GP, 4+9=13, +5, 24PIM

Edlerilta on nähty hieno paluu todella kehnon viime kauden jälkeen ykköspariin ja hänellä on suuri merkitys kokonaisuudelle. Edler on pelannut uransa parasta puolustuspään peliä ja on alakerran moniosaaja. Hänen heikoin puoli on ollut tällä kaudella ylivoimapelissä (hän ei ole luontainen ylivoimapuolustaja), vaikka Edler pelaa puolustuksen selvästi suurimmat ylivoimaminuutit. Seurajohdolta täysin oikea ja todella tärkeä päätös pitää Edler, vaikka häntä toivottiin hartaasti monissa paikoissa viime kauden jälkeen pois. A-

#26 Frank Corrado 1GP, -, +/-, 0PIM

Organisaation nuorista puolustajista lähimpänä NHL-paikkaa olevaa Corradoa on "kehitetty" epätyypillisesti pitkiä jaksoja Vancouverin 7. puolustajana katsomossa ja Lidsterin vetämissä pakkiharjoituksissa, vaikka farmissa Uticalla olisi ollut samaan aikaan isoa roolia kentän puolella tarjolla. En ole oikein ymmärtänyt tuota tapaa koulia nuorta puolustajaa, mutta ilmeisesti tuohon löytyy selitys harjoittelupuolelta. Koko kaudelta Corradolla on vain yksi NHL-peli (ja yhteensä 22 peliä, vaikka on ollut terveenä), mistä selvisi mielestäni kunnialla. Ei arvosanaa.

 

[nuck]

Jatkuu edellisestä viestistä;


Hyökkääjät

#7 Linden Vey 36GP, 7+8=15, +/-, 8PIM

Tulokas aloitti kauden nelosketjun ylivoimaspesialistina, mutta on kehittynyt kauden mittaan heikoilla osa-alueillaan ja nostanut rooliaan aika ajoin jopa kakkosketjuun saakka. Pisteellisesti Canucks-mittapuulla kohtalaisen hyvä tulokaskausi menossa ja väläyttelee peliälyään. Voimaa pitää saada vielä lisää ja kokonaispelin nostaminen vielä entisestään ei tekisi pahaa. Vey on mielenkiintoinen seurattava loppukaudeksi koko ajan hiljalleen parantuvan kehityksen vuoksi. Hän tullee tekemään uransa laiturina. B-

#9 Zack Kassian 21GP, 2+3=5, -5, 30PIM

Odotin läpimurtoa ja kausi on ollut siihen nähden pettymys. Tilastot eivät kuitenkaan kerro koko kuvaa, sillä Kassianilla oli pitkä loukkaantuminen ja nyt pelejä on kertynyt pelituntumaa hakiessa. Ennen loukkaantumista Zack pelasi hyvällä tasolla kolmosketjussa, loi paljon tilanteita ja pisteet olivat tulossa. Edelleen kysymysmerkkinä oleva tulevaisuus, jonka avainasiana on henkinen kehitys ja oma usko hyvän luokan NHL-pelaajaksi. Fyysiset lahjat riittävät. C-

#13 Nick Bonino 40GP, 9+13=22, +3, 12PIM

Erinomaiset kauden ensimmäiset 20 peliä, heikommat viimeiset 20 peliä. Bonino on hidas luistelija, mutta hänellä on hyvä laukaus ja asennetta puolustuspeliin, korkea peliäly ja hän on henkisesti tärkeä pelaaja. Bonino on Sedinien jälkeen joukkueen tehokkain tasakenttäpelaaja, mutta ylivoimalla ei ole tällä kaudella tehoja tullut (vaikka hän oli viime kaudella Anaheimin toiseksi tehokkain ylivoimapelaaja Getzlafin jälkeen). Pisteitä myös joukkueen jaetusta kärkipaikasta voittomaaleissa ja ykköspaikasta kiekonriistoissa. Kokonaisuutena hänestä on saatu sopimukseen nähden erittäin hyvä tuotto joukkueelle. B+

#14 Alexandre Burrows 35GP, 9+8=17, -1, 28PIM

Burrowsilta on nähty hieno paluu tasolleen surkean viime kauden jälkeen. Vastustajien ihon sisään pääsevältä veteraanilta on saatu läpi alkukauden hyvää kahden suunnan peliä, kovaa työntekoa, kohtalaisesti pisteitä ja nähty välillä tuttuja "rajan yli menemisiäkin". Monikäyttöinen ja arvokas hyökkääjä on pelannut vähän joka ketjussa ja joka tilanteessa. B

#15 Brad Richardson 40GP, 8+11=19, -3, 32

Luulin jo hyvän viime kauden jälkeen, että Richardsonin huippu NHL-kiekkoilijana on nähty. Lisäksi epäilin hänen kykyään toimia kolmosketjun sentterinä. Olin pahasti väärässä. Richardson on ollut todella hyvä ja pystynyt vielä parantamaan viime kaudesta. Hän on 35 tasakenttäpisteen vauhdissa kolmosketjusta, NHL:n kolmanneksi parhaan alivoiman eniten käytetty hyökkääjä ja hän raataa joka ilta erittäin isolla säteellä töitä joukkueelle. Todellinen joukkuepelaaja. Kauden jälkeen onkin mielenkiintoinen kysymys ratkaistavaksi, kun Richardsonista tulee UFA ja Horvatille kaavaillaan samaan aikaan luultavasti roolin nostoa. A

#17 Radim Vrbata 37GP, 16+13=29, -1, 4PIM

Vrbata on ollut hyvä hankinta. Tsekki on joukkueen paras maalintekijä ja ykkönen myös ylivoimamaaleissa. Lisäksi hän on koko NHL:n mittarilla top20 joukossa niin maaleissa kuin ylivoimamaaleissa. Vancouverin viime kaudella yskinyt ylivoima on saanut selvästi lisää vaarallisuutta Vrbatan tulon myötä. Eipä sitä paljon enempää kärkiketjuihin hankitulta tulospuolen hyökkääjältä voisikaan odottaa kuin mitä Radim on Vancouverille Sedinien kanssa pelatessa tarjonnut. A-

#20 Chris Higgins 39GP, 6+11=17, +7, 6PIM

Aloitti kauden hyvin, mutta on ollut pimennossa jo pitkään. Higginsin puolesta pitää sanoa hänen tekevän edelleen hyvin töitä kahteen suuntaan ja olevan alivoimalle arvokas hyökkääjä, mutta hyökkäyspelin tuska paistaa ratkaisuista läpi. Kokonaisuutena maalimäärä on pettymys ja tällä kaudella hän ei tule hätyyttelemään 20 maalin rajaa. C

#22 Daniel Sedin 40GP, 9+27=36, +4, 8PIM

Nuoremmalta Sedinilta on nähty hyvä paluu kentille myös vaikean viime kauden jälkeen. Danielin pistemäärä on hyvä ja hän on tällä hetkellä 70 pisteen vauhdissa. Maalimäärä ei puolestaan tyydytä ollenkaan ja pistää jopa huolestumaan. Silti kun miehellä on joukkueen sisäinen kärkipaikka pisteissä ja tehoja odotetaan, niin vaikea on kritisoida. Hän ei ole enää sama pelaaja kuin muutama vuosi sitten ja pisteitä ei tule enää niin tasaisesti, mutta hän pystyy olemaan edelleen kelvollinen ykkösketjun hyökkääjä. B

#27 Shawn Matthias 38GP, 7+5=12, -5, 8PIM

Matthias aloitti kauden vähän pelipaikkaa hakien, mutta saatuaan roolia kolmosessa, hän paransi koko ajan ja pelasi erinomaista jääkiekkoa ennen loukkaantumistaan. Sen jälkeen on ollut ikävä kyllä taas hakemista. Isokokoinen hyökkääjä on ajanut kokonaisuutena hyvin maalille ja häntä on vaikea voittaa vääntötilanteissa, mutta hän saisi pelata vähän aggressiivisemmin. Matthias on kuitenkin pätevä kahden alemman ketjun pelaaja, alivoimapelaaja ja hän osallistuu myös puolustukseen. Häntä voisi kokeilla myös ylivoimilla maskimiehenä, sillä juniorivuosina hän oli yksi junioriliigojen parhaista maalineduspelaajista. C+

#29 Tom Sestito 3GP, 0+1, +1, 7PIM

Sestiton liike ja kiekolliset taidot eivät enää riittäneet pitämään häntä pelipaikassa kiinni kun Canucks lisäsi syvyytensä laatua. Kulki waivereiden kautta farmiin loppukaudeksi, eikä muillakaan joukkueilla ollut kiinnostusta Tomia kohtaan. Hänen kunniaksi pitää sanoa se, että Sestito oli aina valmis puolustamaan joukkuekavereitaan. Desjardinsin systeemissä puhtaille tappelijoille ei vaan ollut sijaa. Ei arvosanaa.

#33 Henrik Sedin 40GP, 8+27=35, +8, 6PIM

Henrik on tehnyt veljensä tavoin myös hienon paluun kentälle ja iskenyt lähelle piste/ottelu -tahdilla pisteitä, joten vaikea häntäkään on kritisoida. Muutenkin Henrikiin sopivat samat sanat kuin Danieliin sen suhteen, että ikä alkaa pikku hiljaa näkyä, mutta edelleen hän pystyy olemaan kelvollinen kärkiketjun hyökkääjä. Iso merkitys kokonaisuuteen, sillä muiden Vancouverin sentterien kädet jäävät Henrikistä kauas. B

#36 Jannik Hansen 39GP, 9+6=15, -3, 6PIM

Löytänyt itseluottamuksensa Tortorellan koirankoulutusvuoden jälkeen ja joukkueen jaettu kakkospaikka maaleissa on tullut suureksi osaksi nelosketjun minuuteilla. Arvokas pelaaja hyökkäykselle, sillä hän tuo kentälle paljon luisteluvoimaa ja juuttia pystytään peluuttamaan missä ketjussa tahansa. Kädet eivät ole maailman parhaat ja Hansen hukkaa usein itse luomia paikkoja, mutta kova työnteko palkitaan hänen ja seuran onneksi aika ajoin hyökkäyspäässä. Tämä kausi on jälleen näyttänyt, että Hansen on parhaimmillaan eliittiluokan syvyyshyökkääjiä koko NHL:ssä. A-

#39 Brandon Defazio 2GP, --, +/-, 0PIM

Parin pelin näyttöpaikan saanut kova farmin työntekijä ja Uticassa suurta luottoa nauttiva Defazio pelasi ensimmäisissä saamissaan näyttöpaikoissa kohtalaisesti, mutta ei pystynyt tosissaan haastamaan nelosketjun laitureita Hansenia tai Dorsettia. Taitotaso riittää näillä näytöillä farmiin, mutta ei kunnolla NHL:ään ilman loukkaantumisia. Ei arvosanaa.

#46 Nicklas Jensen 5GP, --, -1, 0PIM

Mennyt farmissa eteenpäin joka saralla, mutta ei ole vielä valmis hyppäämään NHL:ään. Viime kauden loppu antoi kuitenkin toiveita, että Jensenilla voi vielä olla mahdollisuudet ottaa pysyvää roolia ylhäältä lähikausien aikana. Mitään tähteä tästä ykköskierroksen varauksesta ei todennäköisesti ole tulemassa, mutta hänellä on kokoa ja hyvä laukaus noustakseen mahdollisesti kakkosketjuun asti. Kokonaispeli vaatii kuitenkin vielä kehitystä. Ei arvosanaa.

#51 Derek Dorsett 38GP, 4+9=13, -3, 93PIM

Hyvä syvyyspelaaja on noussut minun yhdeksi suosikiksi. Ei pelaa joka tilannetta oppikirjan mukaan oikein eikä ole liigan pelottavimpia tappelijoita, mutta antaa itsestään paljon joukkueelle. On ollut lapsensa tuoreen syntymän jälkeen viime aikoina vähän pimennossa. Henkisesti tärkeä pelaaja, joka sytyttää muita hyvillä taklauksilla sekä työmäärällä ja on tehnyt myös hyvin tehoja nelosketjun laituriksi. Dorsett on yksi parhaista nelosketjun laitureista Vancouverissa pitkään aikaan. A-

#53 Bo Horvat 27GP, 2+5=7, -4, 8PIM

Nuorten MM-kisat jäivät väliin, kun Horvat oli jo valmis NHL:ään. Harvinainen tulokas, sillä harvoin Vancouverissa on nähty Bo'n ikäistä tulokasta. Alle parikymppiseksi tulokkaaksi Horvat on hoitanut hommansa jopa yllättävän kypsästi ja hyvin. Horvatilla on ikäisekseen erittäin hyvä peliäly, tehokkaaseen kulmapelaamiseen jo nyt riittävät voimatasot ja hän on ollut joukkueen paras aloittaja yli 100 aloitusta ottaneista. Hän on selvästi kehittynyt luistelussa ja uskaltaa pitää kiekkoa hallussaan koko ajan paremmin. Pisteitä ei ole tullut nelosketjussa vielä kauheasti ja alku oli hakemista, mutta pelistä toiseen Bo pääsee jo tällä hetkellä tilanteisiin tai luo niitä muille. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä hyvältä. B+

 

[Mr. Smith]

Vancouverin osalta pelit jatkuvat ens yönä ja vastassa heti niitä pahimpia tiimejä eli Ducks. Voitto olisi yllätys, mutta pisteitä nyt kyllä tarvis napsia näiltä saman divisioonan jengeiltä. Vaikkakin Ducks on tuolla divisioonan kärjessä ja sinne ei kyllä ehditä enää millään. Ennen taukoa mentiin 5-5-0 tahtiin ja se ei kyllä riitä jatkossa, kun niskaan on hengittämässä Calgary ja Losi ja edellä on San Jose pinnan edellä.

Markström taisi tehdä historiaa, kun hänet valittiin AHL:ssä All-Stars matsin parhaaksi pelaajaksi. Pelissä tehtiin AHL:n uusi maaliennätys, 26 maalia, mutta Markström erottui muista maalivahdeista torjuen 16 laukausta 18:sta vedosta. Vaikkei tuosta pelistä mitään johtopäätöksiä voidakaan vetää niin melkoisen kauden on kyllä Markström pelannut AHL:ssä. Saas nähdä kiinnostuuko joku tiimi hänestä niin paljon, että kauppa olisi ajankohtainen vielä tällä kaudella vai odotellaanko kesään ja katsotaan mitä Läckin kanssa tehdään. Läckillä on vielä tämän kauden jälkeen yksi kausi jäljellä edullista sopparia, jonka jälkeen hän on UFA. Ensi kaudella olisi pakko alkaa ajamaan Markströmiä sisään jos hänet nähdään tulevaisuuden kassarina tai halutaan edes katsoa onko hänestä siihen.

 

[nuck]

En ole hetkeen ehtinyt tänne kirjoitella, joten koitetaan laittaa viime aikojen asioita tiivistetyssä muodossa:

Vancouver on pelannut epätasaisesti jo pidempään. Tammikuu mentiin kuudella voitolla ja kuudella tappiolla, eli selvästi paremmin kuin viime kaudella, mutta ei kuitenkaan ihan niin hyvin kuin sitä fanina toivoisi. Kuukauteen mahtui kolmen pelin tappioputki (Florida, Calgary ja Nashville) ja sitä seurasi kolmen voiton putki vieraissa (Philadelphia, Carolina ja Florida). Ryan Miller teki tuossa Florida-pelissä Vancouverin seurahistoriaa pisimmällä nollaputkella vieraissa. Millerin nollataika kesti yhteensä 212 minuuttia, kunnes Brandon Pirri rikkoi sen Panthers-pelin kolmannan erän lopussa. Tammikuun lopussa Vancouver pelasi voitokkaan vieraspelijakson jälkeen kaksi huonoa peliä Tampaa ja Anaheimia vastaan, mutta paikkasi tilannetta ottamalla "pakkovoiton" Buffalosta.

Dan Hamhuis palasi kentälle 22 peliä kestäneen sairauslomansa jälkeen Carolina-peliin, mutta koska loukkaantumisten määrä näyttää olevan vakio, tärkeä kolmossentteri Brad Richardson loukkaantui samassa pelissä. Puolustus koki puolestaan Tampaa vastaan loukkaantumisen Kevin BIeksan jätettyä kentän. Richardsonin ja Bieksan lisäksi Dorsett loukkaantui puolestaan Anaheimia vastaan saatuaan Keslerin taklauksen pään seudulle. Bieksan vamman kestoksi arvioitiin 6-8 viikkoa, Dorsett ja Richardson pääsevät kentille nopeammin.

Richardsonin ja Dorsettin loukkaantumiset olivat isku hyökkäykseen, sillä molemmat olivat pelaamassa hyvää kautta. Bieksan loukkaantuminen jakaa mielipiteitä, sillä veteraanipakilla on ollut hankala kausi. Toisaalta hän oli pelannut kuitenkin joukkueen toiseksi eniten Edlerin jälkeen ja nostanut tasoaan sen jälkeen, kun valmennus viimein luovutti projektinsa Bieksa-Sbisa -kaksikon suhteen. Frank Corrado on viimein saanut valmennukselta luottoa ja pelannut mielestäni hyvin Hamhuisin parina - pudottaen vuorollaan Weberin, Stantonin tai Sbisan katsomoon. Näillä näytöillä Corradolla voi olla hyvinkin edessään tulevaisuus NHL-pakkina. Corradon onnistuminen pistää miettimään sitä, miksi hänen edellään farmissa olleita Sanguinettia tai Biegaa ei olla kokeiltu peliäkään ylhäällä, vaikka molemmat on kutsuttu katsomoon popcorneja syömään.

Helmikuussa Vancouverin peliohjelma tulee olemaan kiireinen. Joukkue pelaa 14 peliä, joista kahdeksan vieraissa. Kuukauden päättää viiden vieraspelin putki itärannikolla, jonka aikana Canucks kohtaa järjestyksessä Rangersin, Devilsin, Islandersin, Bruinsin ja Sabresin. Tuo jakso alkaa näyttää jo suuntaa Canucksin mahdollisille pudotuspelitoiveille ja maaliskuun alussa olevalle siirtojen takarajalle. Itäisen konferenssin joukkueista Vancouverin saldo on 14-7-1, joten toiveissa voisi olla tuota katsoen positiivinen kuun loppu.

Forsling <--> Clendening

Vancouver teki kaupan Chicagon kanssa, jossa Canucks hankki puolustaja Adam Clendeningin ja menetti viime kesänä viidennellä kierroksella varaamansa Gustav Forslingin. Forsling oli nuorten MM-kisoissa tähdistöön valittu puolustaja, joka on pelannut Linköpingin joukkueessa vakiroolia koko kauden ja saanut muutaman kerran yli 20 minuutin peliaikoja. Joitakin Linköpingin pelejä on tullut katsottua ja niiden (sekä nuorten MM-kisojen) perusteella pidin Forslingia hyvänä prospectina. Hän on kahden suunnan puolustaja, jonka paras ominaisuus on laukaus. Harvat hänen ikäiset puolustajat pelaavat noin paljon länsinaapurissa peliä kohden kuin Forsling, joten mielelläni olisin hänet pitänyt prospecteissa.

Clendening on kuitenkin lähempänä NHL-paikkaa ja saattaa hyvin olla, että mikäli hän olisi kuulunut jonkun toisen joukkueen syvyyteen kuin Blackhawksin, roolia olisi jo tullut enemmän kuin ne neljä ottelua, jotka hän tällä kaudella sai pelata (1+1 tehot niissä). Hän oli viime kaudella joukkueensa Rockfordin tehokkain pelaaja ja iski pakille AHL:ssa kovat 12+47=59 pistettä 74 pelissä. Viime kauden jälkeen hänet valittiin myös AHL:n tähdistöön. Uralta löytyy aikaisemmin muun muassa hyvät 18- ja 20-vuotisten MM-kisat (18-vuotisten kisoissa tähdistövalinta) sekä lupaava yliopistotausta. Hän on Chicagon toisen kierroksen varaus kesältä 2011. Tällä kaudella Clendening on omien sanojensa mukaan keskittynyt puolustuspelin kehittämiseen ja pisteitä ei ole tullut kahden edellisvuoden tahtiin. Rockford hankki ylivoimaan kauden kynnyksellä Islandersin organisaatiosta (Nick Leddyn kaupan yhteydessä) T.J Brennanin, joka on ottanut Clendeningin roolin ylivoimalla.

Kauppa jakaa ajatuksia, sillä Forsling oli mielenkiintoisin Canucksin varaama ruotsalaispakki seurattavaksi sitten Mattias Öhlundin (Edler lähti niin nopeasti Pohjois-Amerikkaan, että häntä en Ruotsissa ehtinyt juuri seurata) ja Öhlundin ajoista on kulunut jo pitkä aika. Toisaalta pidän Benningin tyylistä yrittää hankkia noita lähellä NHL-paikkaa olevia nuoria pelaajia, joilla on tie tukossa heidän organisaatioissaan. Clendeningilla oli hyvät kaksi kautta Rockfordissa, mutta Blackhawksin kovassa puolustuksessa ja monen hyvän pakkiprospectin seassa ei roolia hänen kaltaiselle puolustajalle oikein tahtonut löytyä. Viime kesänä vähän vastaava tilanne oli Linden Veylla, jonka tie oli tukossa Kingsissa Los Angelesin vahvan sentteritilanteen vuoksi. Myös Andrey Pedan kuuluu osaltaan tähän samaan joukkoon, vaikka ei olekaan tämän kauden projekti. Islandersilla oli erinomainen nuorten pakkien tilanne, joten Pedan oli siksi mahdollista saada. Hän on parantanut farmissa hyvin ja saa siellä hyvin peliaikaa.

Tämän kaupan voittaja selviää muutaman vuoden päästä. Tällä hetkellä tilanne on se, että Clendening on selvästi lähempänä NHL:ää, mutta monet arvostavat usein korkealle noita "arpoja", joiden todellinen lahjakkuus on vielä peitossa. Chicagolle kaupan ymmärtää kuitenkin hyvin, sillä Clendeningilla alkaa waiver-vapaus päättyä, joukkueella on hyvä tilanne puolustajien osalta ylhäällä ja farmissa on tulossa Pokkaa, Johns'ia ja van Riemsdykia noiden Erixonin ja Rundbladin oheen kisaamaan paikoista. Tällä siirrolla Blackhawks pelasi itselleen aikaa uuden timantin löytämiseen, Vancouver puolestaan hankki NHL:n porteilla olevan kiekollisen puolustajan, jolla voi olla vielä hyvä tulevaisuus edessään NHL:ssä. Canucksin ehkä suurin yksittäinen tarve olisi löytää jostain oikealla puolella pelaamaan pystyvä ja mielellään oikealta laukova ylivoimapuolustaja, joten siihen tarpeeseen Clendening on ainakin hyvä yritys. Hän on näkemäni perusteella Forslingia parempi kuskaamaan kiekkoa ylös ja monipuolisempi ylivoimapuolustaja, mutta harvalla on Forslingin lahjakkuutta laukauksessa. Molemmilla on kehittymisen varaa oman pään pelissä.

jatkuu...