Detroitille 2-5 tappio, peli ei ollut totaalisen huonoa, Canucksilla oli oikeastaan enemmän maalipaikkoja kuin Detroitilla. Varsinkin ensimmäisestä erää Canucks hallitsi, mutta sen jälkeen ote alkoi kääntyä Detroitille.
Luongolta toinen heikompi peli putkeen, edellisestä tuli kuitenkin voitto, sillä Nashvillen maalivahdeilla oli vielä heikompi päivä. Jimmy Howard sen sijaan oli tällä kertaa erinomainen.
Canucks tarvitsisi nyt joko ylivoiman kuntoon, tai maalivahtien huippuvireen, mielellään molemmat. Ylivoiman nollaputki jatkuu edelleen, laskuri näyttää nyt 33 ylivoimaa putkeen ilman maalia. 5 vs 3:llakin päästiin kokeilemaan, mutta ei onnistu.
Alex Burrowsin avausmaali 6 sekuntia ottelun alusta oli Canucks historian nopein maali. Burrows oli muutenkin varsin hyvällä pelipäällä.
David Booth väänsi nilkkansa ensimmäisessä erässä kaaduttuaan päädyssä Brendan Smithin kanssa. Booth ei jatkanut ottelua ja käveli kainalosauvoilla pelin jälkeen. Zack Kassian joutui jättämään selkävaivan takia pelin kokonaan väliin. Ainakin Boothin tilanne vaikutti siltä, että huilia saattaa tulla, saa nähdä tuleeko Wolvesista joku ylös. Boothin loukkaantumisen jälkeen Tom Sestito pelasi vain yhden vaihdon.
Tuossa vielä Millionaires
otteluohjelma, jos joku haluaa vielä kauhistella päivän väritystä. (Canuckseilla oli muuten peliasujen lisäksi Millionaires teeman mukaiset lämmittelyverkkaritkin…) Otteluohjelmasta löytyy myös pieni historiakatkelma, josta selviää, että Patrickeilla oli selkeä yhteys myös ottelun vierailijaan, sillä heidän aikanaan omistamansa Victoria Cougars franchise on nykyinen Detroit Red Wings. Patrickien itse peliin ajamista uudistuksista näkyvimpiä tänä päivänä ovat pelinumeroiden käyttö pelipaidoissa ja eteenpäin syöttämisen salliminen.
Mikä Canucksin pelissä mättää ?
Onko suurin murheenkryyni puolustus (Hamhuisin miinukset) ?
onko tällä hetkellä varaa luopua Luongosta ?
Schneider ei ole jatkanut viime kauden tasolla ?
Onko kyse maalivahtien epävarmuudesta, vai siitä, että puolustus jättää veskarit ilman tukea ?
Pelissä mättää...
1) Ylivoima, niin kuin tuo 33 epäonnistumista putkeen kertoo. YV:llä kiekko saadaan useimmiten alueelle ihan hyvin ja keskialueen ylitykseen on tuotu uusia variaatioita jättösyötön lisäksi. Kiekkoa ei vaan mitenkään saada maaliin, välillä kuvio pyörii ihan hyvin, mutta viime vuosiin verrattuna kuvio on jotenkin staattisempi ja syötöistä ja kulmapelistä puuttuu terävyyttä. Ehkä epäonnistumiset ovat ajaneet kierteeseen, ettei yritetä liian monimutkaista ja tuloksena on sitten jotakin liian yksinkertaista ja ennalta arvattavaa.
Ylivoimassa hieman arvoituksellista on ollut joukkueen kovimman lämääjän Jason Garrisonin pieni rooli, Detroitia vastaan hän ei esim. 5 vs 3 tilanteessa saanut peliaikaa, vaikka noissa paikoissa Vigneaultilla oli ennen taipumus käyttää Salon vetoa aseena.
2) Sentteripula. Schroeder, Ebbett, Higgins, Raymond, Burrows eivät ole tällä hetkellä ideaaleja 2 & 3 senttereitä. Keslerin puuttuminen heikentää ylivoimaa, mutta myös yleisiä peluutusmahdollisuuksia. Vigneault joutuu useammin peluuttamaan Henrik Sediniä vastustajan parasta ketjua vastaan kuin mitä hän Keslerin ollessa käytettävissä tekisi. Joinakin iltoina tuo syvyysosasto onnistuu, joinakin iltoina Sedinit pelaavat paremmin kuin vastustajan parhaat, mutta pitkällä tähtäimellä vastakkain peluutuksia on hävitty useammin nyt, kun Vigneault ei pysty käyttämään optimaalisia peluutusaseitaan. Manny Malhotran samanaikaisen poistumisen seurauksena Canucks on nyt myös aloituksissa todella paljon totuttua heikompi joukkue. Pieni vaikutus lienee myös David Boothin poissaololla, sillä hän vahvana pelin kääntäjänä ja positiivisena corsipelaajana saa aikaan paljon hyökkäyspään aloituksia, eli Sedineille optimaalisia aloituspaikkoja.
Sentteritilannetta saattaisi auttaa pelaajakauppa. Yksi vaihtoehto voisi myös olla paluu kauden alun kokeiluun, eli Burrowsin siirtäminen kakkosen sentteriksi. Tuo ehkä passivoisi joukkueen pelityyliä, sillä Burrows sentterinä tuntui pelaavaan kenties enemmän puolustuksen kautta kuin Higgins & Raymond. Samalla tuo saattaisi syödä Sedinien tehoja. Tällainen passivoituminen vaatisi huippumaalivahtipeliä (ja toimivan ylivoiman).
Muihin kysymyksiin...
Hamhuis on edelleen keskimäärin joukkueen varmin puolustaja, en ole hänen +/- tilastosta huolissani. Hamhuisin lukua vetää osaltaan alas Canucks maalivahtien 5 vs 5 torjuntaprosentti Hamhuisin ollessa jäällä, joka on tällä kaudella 88,3%, luku on niin poikkeuksellisen alhainen, että uskon sen normalisoituvan ylöspäin, mikä parantaisi mahdollisuuksia myös +/-:en kohentumiseen.
Molemmat
maalivahdit aloittivat kauden varsin hyvin, mutta ovat sen jälkeen vajonneet keskinkertaisuuteen. Schneiderin viimekausihan oli ihan NHL:n terävintä kärkitasoa, joten hyvin voi sanoa että ei ole samalla tasolla tällä hetkellä. Ennen paria viime peliä olin sitä mieltä, että Luongo on ollut kauden aikana parempi, mutta nyt Luongo taisi siirtää palloa taas Schneiderille.
En kyllä tiedä kumman veskarin treidaisin, kauppaan vaikuttaa moni muukin asia kuin pelin taso juuri nyt. Ainakaan Luongoa ei missään nimessä kannata päästää ”ilmaiseksi” pois kesken kautta, mieluummin ehdottomasti kauden jälkeen sitten, jos kunnon vastinetta ei saada.
Viimeiseen kysymykseen vastaisin, että pakistoa on ehkä yleisesti vaivannut epätasaisuus, mutta enemmän parantamisen varaa on maalivahdeilla.
-- --
Canucks teki yhdenvuoden tulokassopimuksen 23-vuotiaan free-agent yliopistosentterin
Kellan Lainin kanssa. Lain on iso (198cm / 100kg), fyysinen, puolustava sentteri. Hän liittynee myös vielä tällä kaudella Wolvesin miehistöön.
